amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Joo, ne pluslasit ovatkin nk. vanhanlasit, korjaavat vain taittovirhettä. Oon ite kyllä ymmärtänyt - väärin? - että retinopatia huonontaa myös näköä, mutta laseillahan ei itse vammaa voi parantaa. Yksi setäni sokeutui diabeteksen takia. Se oli hänelle niin raskas paikka, että sitten joi itsensä kuoliaaksi. Hän oli kova lukemaan ja kirjoittamaan, ja kun ei niihin enää kyennyt, niin elämänhalu katosi. Onneton kohtalo sekin.
  2. Kun en niin kamalan kiinnostunut omista terveysasioistani ole, niin tuo silmähommakin on jäänyt sivuun. Siskollani aikoinaan oli myös silmäongelma, josta lääkäri vakavana kertoi, että verkkokalvolla näkyy musta aukko, ja että se johtaa sokeuteen. Sisko oli jo aika synkkänä; oli silloin vasta 5-kympin tienoilla, eikä vielä diabeteskaan puhjennut. Kuvissa hänkin ravasi säännöllisesti, ja jossain vaiheessa se musta aukko olikin hävinnyt melkein kokonaan. Ettei olisi ollut joku väärä diagnoosi.

    Nykyään siskoni näkö on niin hyvä kuin vain kasikymppisellä voi olla, rillit on, mutta niidenkin vahvuudet olleet vakiot jo vaikka kuinka kauan. Joka paikassa aina kerrotaan diabeetikon näön huonontumisesta lähes välttämättömyytenä. Itse sain ekat lukulasit v.-87, vahvuus 1,5. Edelleen luen 1.5:lla. Kun pitää pistää lankaa neulan silmään otan esille tarkkuuslasini 2.0:t. Saas nähdä alkavatko arvot nyt muuttua, eli näkö huonontua.

    Jalkojen turpoamisen yleensä sanotaan johtuvan sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta. Ja niin varmaan onkin, mutta muitakin syitä lienee. Oma äitini kärsi po. vaivasta, mutta vajaatoimintaa hänellä ei ollut eikä munuaisvikaa (eikä kyllä muitakaan kroonisia sairauksia; oli käsittämättömän terve loppuun, 90v , saakka, aivohalvaus sitten vei kertalaakista.) Itse välillä nyyhkin;) kun kropassani nuoruuden muistoja ovat enää vain luiset nilkat ja jalkaterät.

    Täällä sataa niin, että katto rumisee. Onneksi on lämmintä. Muuten pääsisin lumitöihin.
    Hauskaa päivää kaikille!
  3. Juu, mittaillut olen, ja suht hyvällä mallilla minullakin, tosin ei ollenkaan noin hyvällä kuin sinulla. Yleensä arvot lähempänä kuutosta kuin vitosta. Pari tuntia lounaan jälkeenhän arvot saisivat kuulemma olla jopa 8-10:ssä, niin ainakin minulle sanottiin. Ihmettelin kyllä sitä hoitajalle, mutta ei hän sitä sen enempää pähkäillyt. Niin korkealle eivät omat lukemani lounaankaan jälkeen kylläkään ole nousseet.

    Aamusokeri tuppaa välillä olla reilustikin päälle seitsemän, mutta omahoitaja kertoi että pitkäsokeri on se joka ratkaisee. Minulla se syyskuussa otetuissa kokeissa oli 44, kun diabeetikolla sen pitäisikin pysyä alle 48, ainakin alle 53. Aamusokeriinhan vaikuttaa paljon mm, mitä illalla on syönyt.

    Minä en kovin tarkkaan syömisiäni jaksa vahtia. Syön sitä mitä on, usein en illalla enää mitään, ja silti aamulla voi tippa näyttää yli seitsemää. Enkä muutenkaan niin kovasti jaksa keskittyä nyt itseni hoitamiseen. Yritän kyllä syödä suht terveellisesti, mutta ei se läheskään aina onnistu. Osin kai se on siipalle laittamistani energiapitoisista syömisistä johtuvaa, osin siis omaa laiskuuttani. Olen aina ollut huono hoitamaan itseäni. En ole oppinut siihen, että minun pitäisi kaiken aikaa itseäni vahtia ja kuulostella, vaikka kai pitäisi.
  4. Olipas pitkästä aikaa mukava iltapäivätapahtuma. Olin kuuntelemassa 6-henkisen bändin esityksiä vanhoilta ajoilta. Kolme naista lauloi äänissä ja kolme miestä säesti pianolla, bassolla ja rummuilla. Musiikkina oli vanhoja elokuvasäveliä, Harmony Sisters'iä, Laila Kinnusta, Vieno Kekkosta, sota-ajaltakin jotain, jne. Sitä musiikkia kuuntelin minäkin jo lapsena. Kaikki kappaleet tuttuja. Juuri koskaan niitä ei enää radiossa soiteta, Muistojen Bulevardissa ehkä, jos sattuu kohdalle kuulemaan.

    Yleisönä oli pääasiassa meitä eläkeläisiä, mutta myös aika monta ihan vanhukseksi luettavaa ihmistä. Heillä varmaan sota-aika vielä muistissa, ja siten sen aikainen musiikkikin. Vanha mies vieressäni pyyhkieli vähän väliä silmiään.

    Pitäisi tästä vielä suunnata ruokakauppaan. Ja menenkin, kunhan perjantairuuhka on asettunut. Koronaa on taas niin paljon liikkeellä, että melkein voisin lyödä vetoa, että tautisia on kaupassakin. Eivät ihmiset enää välitä. Ilman maskeja hyllyjen ääressä hyörivät, pärskivät ja yskivät. Eli menen kauppaan vasta illan pimeydessä. Mustan maskini kanssa.

    Mukavaa viikonlopun aloitusta!
  5. Kylmänkolleelta näyttää ulkona, ainakin ikkunan läpi katseltuna, ja tuntuikin siltä, kun äsken seassa käytiin kettiksiä työntämässä. Pohjoisessa luvattu jo luntakin ihan kunnolla, onneksi ei vielä tänne etelän lämpimiin. Monet kuulemma kuitenkin jo vaihdattaneet autonsa renkaat. Minullakin se on mielessä, mutta en vielä ole ryhtynyt tuumasta toimeen. Tai, eihän minun niin tarvitse ryhtyäkään, kun poika sen homman hoitaa autotallissaan.

    Tänään on minulla lähes juhlapäivä: lähes päivälleen 2v ja 9kk on kulunut edellisestä Met'in oopperaillasta. Tänään jatkuu taas. Monesti ihmettelen, mihin nämä vuodet ja kuukaudet ovat menneet. Monia tapahtuneita asioita on vaikea muistaa ja sovittaa niitä johonkin ajankohtaan.

    Selvittelin aamusella viimeisintä hammaslääkärikäyntiäni, jonka muistin tapahtuneen -21. Tarkistuksen jälkeen, yllätyksekseni se olikin vasta viime keväänä, joten vielä ei olekaan kiirus uutta aikaa tilata. Pruukaan käydä tarkistuttamassa ja hoidattamassa kalustoni kerran vuodessa, ja niin meinaan jatkaakin niin kauan kuin kykenen ja on mitä tarkistaa ja hoitaa.

    Jos olisin päässyt täällä potilaaksi julkiselle puolelle, niin siellä esim. hampaiden tarkastuksen saa nykyään vain kerran kolmessa vuodessa, aiemmin oli joka toinen vuosi. Näillä vuosilla tarkastus pitäisi ehdottomasti tehdä kerran vuodessa. Hampaatkin haurastuvat ja lahoavat, ja jos vauriot jäävät pitkäksi aikaa hoitamatta, niin voi tulla pahojakin terveysseuraamuksia. Lehdissäkin on ollut juttuja koskien mm.laitoksessa olevien vanhusten hampaiden hoitoa, ja retuperällä se niissäkin on.

    Mutta nyt lounaan kimppuun. Keittiö tarjoilee sunnuntaina tehtyä "lassea". Eilen välillä söimme muuta, joten vaihteluakin osaa meidän kokki järjestää🤣.

    Mukavaa päivää!
  6. Päivä melkein pulkassa. Kylmä oli aamupäivä. Piti laittaa sukatkin jalkaan kettislenkille. Koiratkin vähän kummastelivat kuuraa maassa, jota varjopaikoissa oli vielä lähellä puolta päivääkin.

    Äsken päivän viime hommaksi varasin itselleni influenssarokototuksen. Samalla saan viidennen koronapiikin. Kummaa, kun virallisilla tervarin sivuilla puhutaan infulenssasta. Yksi kerta po. virhettä ois ihan ok, mutta kun virhe toistuu sivun kaikissa sanoissa, missä influenssa on jossain muodossa mukana. Pah.

    Uusi pääministeri Briteissä. Saa nähdä, tuleeko hänestä seuraava ennätyksen rikkoja - kautensa lyhyydessä.

    Kaikille kauniita unia. Jos jo ette ole unessa. Tai, no, siinäkin tapauksessa.
  7. Ja piti vielä lisätä, että vähän olen huolissani Rapusesta. On jo monta päivää hänen viimeisimmästä viestistään. HS:iinkin yleensä kirjoittaa päivittäin, monesti useammankin kerran, mutta sielläkin viimeisimmästään on jo neljä päivää. Rapuselle ei tyypillistä. Toivottavasti todellakin vain sanaisen arkun "lataus".
  8. Ai, kamalaa. Että et kommentoi koulutus- tai tai liikenneaatoksiani. Johan on maailman kirjat sekaisin! Olen luullut, että sinä olet se viimeinen sana, täällä joka asiassa. Et kai vain ala tulla vanhaksi ja välinpitämättömäksi. Se tie ei vie onneen.
  9. Luulenpa, että Cee ja Rapunen käyvät kohta kertomassa lounaastaan, kun sitä kerrankin niin nätisti pyysit🤣
  10. Ei pizza silloin tällöin - meillä n. kerran neljännesvuodessa, jos niinkään usein - diabeetikonkaan henkeä uhkaa, vaikka kuinka olisi terveysterroristi (joita itse asiassa media on täynnä). Uteliaisuuttani katsoin kaloritaulukoita: Berlusconissa kaloreita per 100g on n. 285 ; yksi pizza, n. 350g, riittää kahdelle. Esmes Vilhossa valmistajan ilmoituksen mukaan 385/100g. Vilho on hyvää, niin hyvää, että pari siivua ei riitä, vaan pitää olla isompi pala, että maunkin tuntee. Olen sitä silloin tällöin ostanut sinun kehusi innoittamana.

    No juu. Minäkin olen juustofriikki, mutta osaan jo hillitä sitä aika hyvin. Ja kun en mene kauppoihin, missä on kunnon juustotiski, niin selviän aika vähällä. Juhlapyhiksi niitä ostelen. Tai olen ostellut; nyt ei sekään oikein lyö leiville, kun siipan makunystyrät ovat käyneet niin krantuiksi, että vähän erikoisemmat juustot jäisivät minun syötäväkseni.

    Ja nyt uunissa muhii lasagne, jossa kaloreita sitten on vaikka muille jakaa, enkä tapani mukaan herkkua tehdessäni laskeskele kaloreita, vaan makua. Mutta jakoonhan se meneekin. Poikamme porukat tykkäävät siitä ja iso osa lähteekin kuljetukseen. Lasagne oikeaoppisesti runsaan valkosipulin kera on myös sapuskaa, jota teen kerran neljännesvuodessa. En koskaan osta sitä valmiina, enkä ota ravintolassa. "Kuuluisa" ystäviemme keskuudessa on alkuvuoden Lasse-iltamme, mikä aikoinaan alkoi 40v-synttärini viettämisestä, ja on siitä jatkunut tähän saakka, miinus pari koronavuotta. Ensi vuoden lassesta ei vielä voi sanoa mitään. Ja laadukas punkku kruunaa maun.
  11. Ja jo hevoillekin ohralientä! No, mikäs siinä, ohrahan on hyvää ravintoa. Ihmisellekin.

    Kotona taas ollaan. Kun matkalla katselin liikennettä niin äkkiseltään näyttää siltä, että autoilu ei kovin paljon oliai vähentynyt polttoaineen kovista hinnoista huolimatta. Mutta se on vain näköhavainto. Kaiketi liikenteen laskeminen osoittaa toista.

    Tämän päivän pelasti - sen lisäksi, että taas ollaan kotona ja siipan mahdollisten olotilaongelmien kanssa lähempänä apua - HS:ssä julkaistu Kari Uusitalon kirjoitus koulustamme. Juurikaan paremmin ei kukaan olisi voinut ongelmia analysoida. Paitsi kokeneet opettajat, joiden mielipiteillä ja kokemuksella kuitenkin monet "edistykselliset" ja "digi-intoiljat" pyyhkivät - kuka mitäkin. Pahaa kuitenkin pelkään, että mitään ei tämäkään kannanotto vaikuta koulun kehittämisguruihin.

    Täällä on kaunis ilta, mökillä lähtiessämme harmaata, lonkero-keliä. Ulos pitäisi lähteä, mutta laiskuuteni määrää tahdin. Sitäpaitsi maha täynnä ei pidä lähteä urheilemaan; kävimme tullessamme hakemassa pitseriasta Berlusconit, ja sen ahmimisesta nyt mahat killillään perehdymme parin päivän HS:iin. Ehkä myöhemmin, pimeyden jo iskiessä käyn roskiksella viemässä sinne mökiltä tuodut jätteet, bio- ja sekasellaiset. Siellä käynnin jälkeen paljon kuitenkin jää puuttumaan kuntointoilijoiden suosittamasta 10 000:sta. No, saatan saada sen määrän täyteen joskus tulevan viikon lopulla, kun ensin käyn muutamalla kettislenkillä ja päivittäisellä roskiskeikalla. Hyvä minä!
  12. Edson on tosiaan ollut aika hiljainen, toivottavasti vaimonsa kuitenkin hyvissä voimissa. Rapunenkin on ollut hiljaa jo useamman päivän. Toivottavasti hänelläkin kaikki kunnossa. Välillä kai kunkin sanainen arkku on hissuksiin
  13. Jopa seitsemään nukuit! Ohhoh! Kai nyt sitten katumukseksi pukeuduit säkkiin ja tuhkaan ja ryhdyit piiskaamaan itseäsi. Minä en muista, koska olisin herännyt seitsemältä. No, itsekin olen kyllä ollut hereillä vielä siihen aikaan - jos en ole nukkunut koko yönä, ja sitä sattuu aika useinkin. Ihan oikeesti olen pari kertaa joutunut kellon soittoon heräämään siihen aikaan: on ollut auton huolto, ja silloin pitää lähteä se viemään jo kukonlaulun aikaan. Muuten en seitsemältä herää vapaaehtoisesti. Aamunukkuminen on parasta, mitä eläkkeen varassa voi tehdä.
  14. Joutsenia näkyy täälläkin joka toisella pellolla. Eilen lounaspaikkamme lähellä oli niitä julmettu lauma. Eikös jouhtenien pitäisi lähteä pois talveksi?. Nythän on lupailtu ainakin yöpakkasia, mahdollisesti tänne eteläänkin, niin johan niiden varpaat jäätyvtä pellon multiin, eivätkä sitten pääse mihinkään.

    Tänään pitäisi taas suunnata auton kokka kotia kohti. Muutama homma vielä olisi, kuten esim jääkaapin sulattaminen, tai itse sulatusta vaatii vain pakastelokero, muu osa menee vain pesten ja putsaten. Samoin pitäisi saunakin kuurata alusta loppuun. Olen viimeksi tehnyt sen n. vuosi sitten. Mutta eipä sitä niin kovasti nyt ole käytettykään, joten taidan vielä siirtää sitä ja sen sijaan keskittyä hetkeksi kaseeraamaan liinavaatteita. Niitä on kertynyt tänne niin tuhottomasti ettei edes komppania ryssiä kerkiäisi niitä käyttämään minun elinaikani. En ymmärrä mistä niitä on tullut, kun kotonakin niitä on kaappi pullollaan. Juuri sitä kaman keräämistä, mistä aina silloin tällöin valitan. ja itse siihen sitten syyllistyn - ei tänne kukaan muu niitä raahaa.

    MInulla mennyt tällä reissulla päivät sekaisin. Eilen jo elin lauantaita ja joku hetki sitten ihmettelin Muistojen bulevardia kun sitä jo sunnuntainakin lähetetään.Ehkä tästä vielä oleennun oikeaan ajanlaskuun jahka olen kunnolla herännyt. Täällä tulee nukuttua pitkään kun mökin saa niin pimeäksi, ettei aamu"aurinkokaan" pääse sisälle kurkistamaan. Kotonakin kyllä pimeässä nukumme, mutta kun meillä on aina makkarin ikkuna auki, niin sieltä tuleeä ääniä, jotka herättävät. Viikolle joka aamu heräsimme juntan ääneen: noin kilsan päässä tehdään kerrostalolle paalutusta ja äänit taitaa kuulua Helssinkiin saakka.

    Ja nyt hommiin. Mukavaa pyhän aattoa kaikille!
  15. Jää alla ja vesi päällä, kitka menee nolliin. Ihme tyyppi on, joka ei siinä liukastu. Liukastumista pelkäävän aika on melkein jo alkanut. Minä jo kiillotisn kenkäni ja sen piikit. Eteisen nurkassa odottavat palvelukseen pääsemista. Ja kohta kai pitää jo kulkuneuvoonkin vaihtaa piikkirenkaat tai ainakin laittaa lumiketjut;). Oikeesti toivon, että menisi em. toimenpiteisiin vielä kauan. Vaikka talvesta tykkäänkin, niin jotenkin nyt voisi vaikka jäädä tulemattakin.

    Istuskelen tässä möksän ikkunan edessä ulos tiiraillen. Äsken järvessä uiskenteli kuikkalauma, laskin että ainakin 11 melojaa siinä oli. Liikkuivat kuin hävittäjämuodostelma taivaalla. Yhtäkkiä kaikki hävisivät: dyykkasivat pyydystämään saalista. Ja kohta koko konkkaronkka taas pitkän matkan päässä pinnalle.

    Nyt on järvi ihan pläkä, ei pientäkään virettä veden pinnassa. On sanonta: sataisi kun tuulisi. Aiemmin päivälläkään ei tuullut, mutta silti satoi rojottamalla ja jouduimme sateen läpi juoksemaan autosta lounasravintolaamme naapurikaupungissa käydessämme. Täällä mökillä ei ole satanut yhtään. Hyvä niin, koska vielä ennen saunaa pitäisi haravoida lehtiä vähän vähemmäksi.

    Lehdistä tuli mieleen, että nyt jo metelookitkin antavat lehtiliukkausvaroituksia. Eilen tämä meidän Anniina varoitteli ihmisiä lehtien päällä kävelemisestä, samoin junia ja ratikoita ratakiskojen liukkaudesta. On aikoihin eletty! Mutta onhan se hyvä, että meistä pidetään huolta. Ja silti odotettavissa oleva elinikämme laskee. Sekin kerrottiin juuri uutisissa.

    Nyt pihahommiin ennen kuin tulee pimeä. Juu, ja just rupesi satamaan. Mutta edelleenkään ei tuule. Nyt on maailmankirjat sekaisin!
  16. Niinpä, ihmeellisiltä nuo vaatimukset meidäkin mielestämme tuntuvat. Jotenkin kyllä tuntuu siltä, että kaatujan tytär haluaa myös tuoda esille itseään ja tärkeätä asemaansa, ja saada sen kontolla irti kaikki mahdolliset rahat. Voi tietysti olla vain minun pahaa mielikuvitustani. Mielenkiintoisaa nähdä, saammeko kutsun oikeuteen, vai riittääkö lupaamamme puolet korvausvaateista.

    Meille piti huomenna koittaman kettishoitorupeama, mutta se peruuntui. Poika ja miniä ovat lomalla ja Lapin reissun peruuntuessa heidän piti huomenna korvata sitä yhden vuorokauden kylpylävierailulla, mutta sekin nyt peruuntui, kun miniän selkä tilttasi (taas). No, pääsemme kuitenkin tuulettamaan huomenna kettiksiä, kun miniä ei siihen nyt pysty ja poika tekee vessaan "pientä pintaremonttia". Seinään kiinnitetty vessanpönttö oli sanonut sopimuksen irti ja suihkuttanut paineella vedet lattialle ja seinän sisälle. Onneksi vakuutus korvaa. Oli tänään käynyt tarkastaja katsomassa vahingon ja näyttänyt vihreää valoa.

    Vihreästä tuli mieleen, että kyllä Keskusta varmaan nyt itkee verikyyneleitä, kun Paavo ilmoitti, ettei aiokaan eduskuntaan. Vaalitappio on siis varma.
  17. Mukavaa kun löytyy asioita, joiden selvittämiseen menee puoli päivää, eikä asia sittenkään ole selvä. Ei tule aika pitkäksi.

    Olen puoli päivää tutkinut asoy:mme arkistoja löytääkseni jonkun kokouksemme päätöksen koskien yhtiömme talvikunnossapitoa, joka on ulkoistettu kadun ja parkkialueiden osalta ja omatoimista talojen välisillä käytävillä jo yhtiön perustamisesta lähtien. Eli hiekoitamme itse käytävämme.

    Viime talvena eräs osakas, joka itse ei enää asu täällä oli käymässä asunnossaan ja liukastui asuntonsa edustalla loukaten olkapäänsä ja rikkoen puhelimensa. Kiinteistövakuutuksemme ei korvaa vahinkoa, koska liukkauden torjunta on osakkaiden vastuulla, siis myös kaatuja osaltaan vastaa siitä. Hänen omasta mahdollisesta tapaturmavakuutuksestaan ei tietenkään anneta meille tietoa. Kaatujan tytär on esittänyt korvausvaatimukset yhtiöllemme.

    Hallitus päätti korvata puolet vaaditusta korvauksesta. Se ei piisaa kaatujan tyttärelle, vaan hän on nyt viemässä asian oikeuteen. Eli kaikki dokumentit, joissa talvikunnossapito on mainittu pitää nyt sitten kaivella faileista, joita on jokunen kertynyt viidenkymmenen vuoden aikana. Kaatuja on kyllä hyvin tietoinen yhtiön hiekoituskäytännöstä, mutta hänen ja tyttärensä mielestä sillä ei ole mitään merkitystä korvauksien maksamiseen. Tytär on yhteiskunnallisesti korkeassa asemassa, joten häneltä (=avustajaltaan) varmaan paukkuja piisaa asian ajamiseen. No, viiskasii sanoi saksalainen.

    Mukavaa syyspäivää, joka kyllä kohta jo kallistuu iltaan! Täällä ainakin paistaa aurinko.
  18. Olipa täällä melkoinen ukkosmyrsky viime yönä. Varttitunnin oli semmoinen metakka, että melkein jo alkoi pelottaa, että hajoaa koko mökki. Jyrinää ei juurikaan kuulunut, mutta semmoisia muita ääniä - tuulen ja sateen ja liikkuvien ja lentävien ulkokalusteiden - ettemme koskaan aiemmin. Sisäpihallamme ollut pöytä-tuoli-varjo-mysteeri lähti liikkeelle muuten kokonaisuudessaan, paitsi 20kg jalka, mihin varjon varsi oli ruuvattuna. Varsi oli pistetty jalkaan pöydän keskellä olevasta reiästä. Pöytä halkesi siinä rytinässä. Kalusteet ovat täyttä puuta, eivät höyhenekevyttä, muodikasta "muovirottinkia", eli painavat melkoisesti. Varjo ihme kyllä on ihan ehjä, eikä sen jalkakaan ole yhtään vääntynyt. Joitakin vuosia takaperin vastaavanlainen varjo singahti myrskyssä naapurin katolle. Oisi voinut hyvin lentää vaikka heidän ikkunoihinsa, mutta onneksi ei. No, kummassakin tapauksessa omaa huolimattomuuttani, kun en ollut ottanut varjoja alas. Eilisestä myrskystä en tiennyt etukäteen mitään, kun en säätiedotuksia taaskaan seurannut. En tiedä, oliko joku varoitus voimassa.

    Myrskyn seurauksena nyt on puissa lehtiä jäljellä enää aika vähän, mutta silti yksi lehtien siivoamisrupeama varmaan vielä pitää tehdä ennen kuin nostan naftaliinista kevytlumilapioni seinän viereen odottamaan ensilumia; tietysti se pitää ensin teroittaa.

    Vieläkin tuulee, mutta ei sada. Tuuli on hyvä. Ei pääse ilma pilaantumaan.

    Mukavaa uutta viikkoa!
  19. Whoolle: kyllä minä luurillakin (android) yritin kommenttikenttään kirjoitella. Kirjoitti kyllä, mutta ei lähtenyt mihinkään.

    Enpä ole tiennytkään, että salpaajat migreeniinkin toimii. Tää on kai sitten sitä elinikäistä oppimista.
  20. Edelleenkään ei näköjään kommenttikenttään saa lähetettyä mitään. Siis Whoolle, että en ole migreeniiin käyttänyt mitään lääkettä, en estoa enkä särkylääkettä, kun ei niitä kohtauksia enää ole tullut sen jälkeen, kun tauti häipyi. Joskus on jotain muuta päänsärkyä ja siihen sitten buranaa tai panadolia. Se on kyllä vuosien mittaan selkiytynyt, että särkyjä en enää suostu kärsimään.

    MInullakin noita beetasalpaajia rytmihäröihin on ollut jo parikymmentä vuotta. En tiedä olisiko niillä joku vaikutus migreeniinkin, eli mistäs sen tietäisi jos vaikka estävät sitäkin. Mutta silloin kun pannumyssyn sain jättää pannun päälle, niin rytmihäröjä ei vielä ollut.
    21. 16 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt