amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Mistäs teille vettä on tullut?! Täällä aurinko vieläkin paistaa niin, että voi kun se paistaa. Vedestä ei tietoakaan. Aamulla saattoi olla sumua, mutta enpä sitä ollut havainnoimassa.

    Sote-puolen avokki taitaakin olla melkein yleisempi ilmiö kuin vastaavat potilaat hoitolaitoksissa. Enemmän vain heitä kadulle, niin inkluusion jatkuvuus on taattu - koulustahan se alkaa.

    Mukavaa tatteri-iltaa!
  2. Voi mahoton, miten aika lentää! Tuntuu, että ihan vastahan U:si sairastuminen ja lähtö tapahtui. Tämä ajan kuluminen alkaa olla vaikeata tajuta. Elämänkin pohtimiseen ainakin minulta menee päivä päivältä enemmän aikaa, tai oikeammin yö yöltä.

    Minun piti näköjään tulla aika vanhaksi ja kokea lähelläni vakava sairaus ennen kuin aloin kunnolla sisäistää esim. omien vanhempieni elämää, missä myös vakavia sairauksia. Äitini asui yksin, leskenä, elämänsä 30 viimeistä vuottaan, ja niistäkin suurimman osan kaukana meistä tyttäristään. Hän siis hoiti kahta viimeistä elinkuukautta lukuun ottamatta lähes kaikki asiansa itse. Kun hänen luonaan kävimme, niin hän suunnattomasti nautti, kun sai kiikkustuolissa istuissaan pyytää, että vietkö tuon, tuotko tuon, laitatko tuon, jne... Äitini kuoli 90-vuotiaana.

    Ymmärrän sen nautinnon, minkä voi saada, kun voi "passuuttaa" itseään. Nyt kun suurin osa kodin pikkuasioistakin on pääasiassa minun kontollani, niin voi sitä autuutta, kun siippakin niitä joskus hoitaa - välillä, nimittäin, minuakin väsyttää ihan tolkuttomasti. Hän kyllä usein ihan pyytämättänikin tarjoutuu hommiin, jotka eivät kovasti fyysisiä ponnisteluja tarvitse. Kuten juuri äsken soppaperunoiden kuorimiseen😀.

    Uutisten lukeminen ja katsominen alkaa olla jo silkkaa kärsimystä, vaikka omiaan ei voi koskaan verrata sota-alueiden ihmisten kärsimyksiin. Järkeni ei riitä ymmärtämään, että yksi äijänkääpä hovinsa kanssa pystyy pistämään lähes koko maailmanjärjestyksen sekaisin, ja siitähän tämä paholainen repii ilonsa, muuta aihetta kun ei enää taida olla. Pienempiäkin rikollisia on pistetty autuaammille sotatantereille, mutta ei tätä. No, kukaanhan ei tiedä, minkälainen aivokääpiö tulisi hänen jälkeensä.

    Nyt pitäisi (siis pitäisi, ei pitää;) lähteä tyhjentämään ulkoruukuista loppuun kukkineet kesäkukat ja pistää talvisemmat niihin istumaan. Meinasin myös käydä laittamassa vanhempieni haudalle jonkun talvijutun, mutta teenkin sen huomenna, kun äitini syntymästä tulee 105v. Ilma on ainakin nyt ihana, ja uhka saada happimyrkytys vaanii, jos siellä vähän aikaa heiluu. Sen jälkeen sauna, pukki ja Elämäni biisi toivottavasti tekevät tehtävänsä - viime yö minun osaltani meni taas harakoille.

    Leppoisaa lauantaita!
  3. Mekin siipan kanssa tässä mietimme, että pitäisikö lähteä mökiltä hakemaan klapeja saunan lämmitykseen. Niiden hinta on täällä nyt sikamainen. Tarpeeseenhan ne eivät tulisi , vain saunan lämmitykseen. Tähän saakka olemme klapit saaneet pojan ja miniän toimittamina, ja samme niitä vastesdeskin, heillä kun niitä on, mutta kun ei tiedä, miten energiaa piisaa, niin ei passaa heidän varastojaan kuluttaa, kotonaankin puuta voivat tarvita. Onneksi heillä puuta kuitenkin vielä pitkään riittää omissa metsissään, mutta tänään hakattu ei lämmitä huomenna.

    Ei ole varmaankaan putleri itse nähnyt, minkä naurettavan vaikutuksen tekee astumisensa sisään kullatuista monimetrisistä pariovista: ovet kuin taivaan portista, ja niistä sitten pikkumies veuhtoo sisään. Naurettavaa. Järkyttävää.

    Whoo, kommenttisi ylensi mieltä. Kiitos!
  4. Olen itse joskus kiskonut jalkaani tavallisia lentosukkia ja jo niissä vaadittiin melkoisia näppivoimia, että ne sain paikalleen. Voin vain kuvitella, miten vaikeata on sinulle reumaisilla käsilläsi sukkia saada jalkaan. Mittojen mukaan niiden tekeminen kuulostaa ainoalta oikealta ratkaisulta, mutta eikös niidenkin jalkaan vetäminen vaadi myös voimia? Tosi hankalia asioita sinulla taas vastuksina.

    Meillä oli eilen lähes järkyttävä päivä. Siippa sai eläkeyhtiöltään kirjeen, missä kerrottiin, että lokakuun alusta lähtien hänen työ- eli vanhuuseläkkeensä on tasan nolla euroa. Siinä kirjeessä luki myös, mm. että vakuutusyhtiö on maksanut siipan sairaudesta jotain päivärahoja, mutta eläkeyhtiölle, ei siipalle, mikä sekin menee yli ymmärryksen. Sairauden tähän mennessä aiheuttamat kulut - matkat, lääkkeet, lääkärit - on sentään hänelle korvattu.

    Aika hulvatonta toimintaa, kun vajaata viikkoa ennen eläkkeenmaksupäivää kerrotaan, että ähäkutti, eläke on nyt finito. Siipalla tietysti maksuohjelma po. päivälle jo tehty, kuten aina. Onneksi fyffeä on vähän plakkarissa, eikä siippa joudu laskujen maksun viivästymisen takia ulosottoon tai velkavankeuteen.

    Soitto vakuutusyhtiöön selvitti, että se on eläkeyhtiöltä pyytänyt jo aikaa sitten laskelmaa siipan työaikaisista tuloista, joiden mukaan vakuutusyhtiö sitten jotain korvausta ammattitaudista siipalle maksaa. Mitään tietoa ei kirjeessä ollut, miten korvaus lasketaan. Mietimme jo onko vakuutusyhtiön korvaus mahdollisesti pienempi kuin vanhuuseläke nyt. Järki sanoo, että sen pitäisi olla jopa suurempi, kun kyseessä on korvaus ammattitaudin riesasta. Monesti kyllä on kuultu, että järjellä ei aina ole vakuutuskorvauksissa sijaa. Kunhan nyt tulisi edes lakanneen vanhuuseläkkeen verran. Nähtäväksi jää.

    Nyt puuron keittoon, jotta siipalle on taas illaksi murkinaa. Ruokaa pitää syödä, vaikka hän on jo elämänsä loppusuoralla. Tänään teenkin mannapuuroa ja tyrnikeittoa. Niitä en ole aiemmin tehnyt. Saas nähdä tuleeko maistuva yhdistelmä. Ainakin kuutamo- ja tyrnikiisseli yhdessä maistuvat.

    Mukavaa iltaa!
  5. Ihmettelen minäkin, että kukaan enää Postia käyttää tärkeiden kirjeiden toimittajana. Taannoin joutuessani lataamaan uuteen puhelimeeni pankkipalvelut, niin toinen pankeista ei enää antanut minun laittaa suoraan omaa PIN:iäni, vaan se piti tehdä pankin antaman PIN:n kautta, joka lähetettiin kirjeessä. No, tulihan se perille ihan viikon päästä siitä päivästä, kun sen tilasin. Joten viimeisimpien kokemusten valossa Posti toimitti kirjeen aika nopeasti.
  6. Onpa sinulla noita terveysongelmia vaikka mujille jakaa! Aika monta asiaa kuitenkin sait yhdellä yhdellä käynnillä hoidettua. Täällä meillä on niin, että yksi vaiva kerrallaan. Ainakin vielä pari vuotta sitten sain lääkärin ajan bursiittini hoitamiseksi; kortisonipiikki lonkkaan. Samalla kysyin, tai olisin kysynyt, rytmihäiriöistäni ja niiden lääkityksestä. Sain vain kehotuksen varata uusi aika, koska vastaanottoajat ovat yhden asian aikoja. Sitä ei kylläkään missään kerrottu - Itsekin vasta lääkärin kanssa nokakkain ollessani keksin sitäkin asiaa kysyä. No, en varannut uutta aikaa, vaan tänä päivänkin jatkan samoilla beetasalpaajilla ja samalla annoksella. Toistaiseksi olen pärjännyt.

    Erä tuttuni kertoi eilen, että oli Järvenpäästä saakka joutunut lähtemään Herttoniemen sairaalaan kuulokojeensa "reivaamista" varten. Melkoisia matkoja pitää ihmisten kulkea vaivojansa hoidattamaan, kun HUS on kuten lastenlaulun Nukke Nieminen: "sekä siellä että täällä".

    Hyvää päivää itsekullekin!
  7. Ihana syyspäivä ulkona. Onneksi kerkisimme siitäkin päivällä kettisten kanssa pienen aikaa nauttia. Meillä nimittäin kävi kahden vuorokauden pyörremyrsky. Ilmastonmuutos? No, ei sentään.

    Viime syksynä tapahtunut vesivahinko saatiin vihdoin korjattua. Sen aiheutti aiheutti cpap-laitteen vuotava kostutin. Vesi säiliöstä valui sängyn alle, ja ilmeisesti oli jatkunut jo viikon veran. Se huomattiin vasta, kun imurin harja veti sitä näkyville.

    Parketti kerkisi märkiintyä. Eikun soitto vakuutusyhtiölle ja odottelemaan päätöstä. Sitten tuli tuo siipan sairaus, joka vei meiltä jalat alta. Vasta hiljakkoin aloimme kysellä vakuutusyhtiön kantaa vahinkoon, ja selvisi, että olivat vuosi sitten lähettäneet lisäselvityspyynnön, joka ei koskaan tullut meille asti.

    Tapaus oli vakuutusyhtiössä pistetty jo hoidettujen kansioon, mutta herätettiin eloon. Toimitimme lisäselvitykset viime viikolla. Saimme tutun tekijän puhelimen päähän, tilasimme parketit. Makkari tyhjennettiin sunnuntai-iltana - onneksi lähipiiriin kuuluu kolme voimamiestä, tavaramme kun eivät ole ikean "kokoa ja kiroile"-settiä. Tekijä tuli töihin eilen iltapäivällä kolmen aikaan, uurasti illan ja jatkoi tänä aamuna, ja n. klo 14 oli homma valmis. Loppusiivous oli minun heiniäni.

    Nyt on jäljellä pienemmän hilpetöörän siirtely paikoilleen. Suurin omma kuitenkin on isossa kaapissa olleiden tavaroiden puhdistus, vaatteiden ravistelu, jne. Irrotettujen liukuovien paikalla kyllä oli suojamuovit, mutta eipä puupöly niitä kunnioittanut.

    Kevytpuuhaa minulle siis piisaa vielä ainakin pariksi päiväksi. Mutta nyt pääsemme jo omaan punkkaan yöksi!! Kaksi yötä vietimme kettisten talossa, hyvässä punkassa sielläkin, mutta oma on aina oma. Koirat olivat lähes "h-moilasina", kun rutiiniksi käyneet aikataulumme menivät sekaisin. Huomenna taas ollaan normaalissa päiväjärjestyksessä.

    Nonni, tulipas remppajuttua vuoden kiintiön verran.

    Mukavaa tiistai-iltaa!
  8. Juu, olen huomannut. Mielenkiintoista. Saunassa ei hiki meinaa tulla, vaikka riehumalla sitä repisi. Pitkään pitää lämmitellä ennen kuin nahka edes vähän kostuu. Toisaalta olen kyllä jo nuoremapana ollut semmoinen. Vielä en muutosta toiseen suuntaan ole huomannut, mutta olenkin pillereitä napsinut vasta muutaman päivän. Tuli mieleen, että mitenkäs käy, kun/jos lääkkeet alentavat sokereita normaalimmaksi, niin palaakohan
    hikoilemattomuus.

    Toinen asia, mikä minua hieman kummastuttaa ovat omat kinttuni. Sanotaan, että diabeetikoilla on kylmät jalat, kun verenkierto niissä on heikkoa. Siksi esim. haavat ja muut ihovauriot jaloissa saattavat vaivata pitkään, eivät parane. Minun kinttujani lääkäri kehui lämpimiksi, ja sitä ne ovatkin. Kuljen lähes aina paljain jaloin, ja nukun jalat ulkona peitosta. Kammottaa pelkkä ajatus, että pitäisi laittaa villasukat jalkaan; kaikki naistenlehdet näin syksyisin hehkuttavat villasukilla hiippailun ihanuutta. Toivottavasti kinttuni pysyvät vastedeskin lämpiminä. Sisareni, 2-diabeetikko pitää välillä kotona ollessaan kaksiakin villasukkia.
  9. Kylmässähän sen höyrypilven saa melkein jo verhokseen!

    Vauvat tosiaan nukkuvat ulkona hyvin, kun heillä on lämmin. Raitis ilma nukuttaa. Joskus aikoinaan piti omia ja pojankin ipanoita käydä ihan tarkistamassa, vieläkö hengittävät, kun saattoivat nukkua vaunuissa, pakkasellakin tuntitolkulla.

    Siippa ja minäkin tykätään nukkua viileässä, ellei ihan kylmässäkin. Kunhan on lämmin peite, niin on aivan ihanaa hengitellä raikkaan vilpoista ilmaa. Talvella makkarissamme usein joku 17graadia, mikä on ihan sopiva nukkumiseen. Joskus lämpö on mennyt alemmaskin - meillä makkarissa on aina ainakin toinen ikkuna auki, pakkasellakin - ja silloin on hetken käynyt mielessä, että pitäsikö pistää pipa tai karvalakki päähän. No, toistaiseksi emme vielä ole niin tehneet, karvalakki on kyllä jo viety kirppikselle.
    am
  10. Katselin eilen liikennevaloissa seisoissani, kun äiti lykkäsi vaunuja, jonka sivuistuimella istui toinen pikkuinen, arviolta vuoden ikäinen. Auton mittarissa lämmintä oli 11C ja ilkeä tuuli hulmutti tuon yksivuotiaankin ohuita hiuksia. Eli lapsi oli paljain päin!!

    Pienten lasten pukemista olen monesti ihmetellyt ennenkin. AIka hulvaton on monien vanhempien käsitys pikkulapsen lämpötasapainosta. Päästähän haihtuu lämpöä vauhdilla, aikuisellakin. Onkohan niin, että jotkut uskovat, että Välimeren ilmasto on jo tullut meillekin ilmastonmuutoksen seurauksena niin, että enää ei lapsiakaan tarvitse suojata. Ilmeisesti joillakin aikuisilla ainakin on se käsitys, kun sortseihin pukeutuneita nuoria miehiä näkee nykyään minä vuodenaikana tahansa, ja monet kulkevat nilkat paljaina pakkasellakin.
  11. Jonkun keräilytavaran arvo on minulle juuri se iso kysymysmerkki. Arvo tietysti voidaan perustella erilaisilla syillä. Yleinen kai tosiaan on se, että esine on harvinainen, sitä on maailmassa ehkä vain yksi kappale, tai että joku tunnettu taiteilija on sen suunnitellut, tai että esim keramiikkapotun pohjalla on virheellinen leima tjms yhtä käsittämätöntä - minulle. Tai eivät nuo argumentit käsittämättömiä ole, mutta niiden perusteella tavaran arvokkaaksi julistaminen on. Ja se, miten se arvo mitataan, muuten kuin myymällä saadulla hinnalla. Ja mitä tehdään esim. muumimukien täydellisellä sarjalla tai AkuAnkan kaikkien numeroiden kokoelmalla?
    Kysyy mummu maalta.
  12. Niinpä. Jos on joku arvokas juttu, niin miten sen arvo tulee esille, jos ei sitä esim. mitata rahassa, myymällä. Katselemallakaan se ei selviä. Onko se arvo tietoisuus siitä, että tavara maksaisi niin ja niin paljon, jos ostaisi tai myisi. - Jos ei jos'sia olisi niin lehmätkin lentäisivät. - Muistonahan jonkun halpa-avoisenkin tavaran arvo voi olla omistajalleen mittaamaton.

    Juuri nuo mainitsemiesi Muumi-mukien arvo on minulle täysi mysteeri. Eräs tuttavani on nähnyt ihan hirveän vaivan (ja kuluttanut rahaa) hankkiakseen ne kaikki, ja on nyt ikionnellinen saaliistaan. Kysyin kerran, mitä hän aikoo niillä tehdä. En saanut vastausta muuta kuin, että ovathan ne arvokkaita. Ja mitä sitten?

    Em. ihminen ja miehensä ovat tosi varakkaita muutenkin eikä siten muumejakaan tarvitse myydä rahan puutteessa. Olen pari kertaa käynyt hänen huushollissaan, ja siellä ne muumit vitriinissään könöttävät. Hän ja miehensä ovat muutenkin keränneet kotiinsa kaikkea (vain) arvokasta. Miehellä on mm. kuulemma kolmatta kymmentä arvokelloa, ja lisää hän käy huutokaupoissa jahtaamassa. Heidän huushollistaan ei löydy yhtä ainoaa Ikean, Prisman tai Cittarin myymää tavaraa. Kaksi keski-ikäistä lastaan ovat jo nyt ilmoittaneet, että he sitten eivät niitä tavaroita ota, joita pariskunnan nykyisessä kodissa on kolmessa kerroksessa ja jossain vuokrattavassa varastossakin!! Sääliksi käy "nuorisoaan". No, harrastuksensa kullakin.
  13. Sama on esim. kookosrasvan kanssa. Aiemmin on sanottu, että kovana rasvana se on terveydelle lähes vaarallista, mutta nykyään tiedetään, että se on paras rasva sen suhteen, että kuumennettaessa siinä säilyy kasvirasvojen hyvät ominaisuudet, mitkä taas muut (öljyt) kuumennettaessa menettävät. Siis suo siellä vetelä täällä.

    Monet ravintoon liittyvät käsitykset (ja uskomukset) liittyvät myös siihen, mikä on nk. "hienoa", ulkomaalainenhan, matkailun seurauksena, sitä monen mielestä on. Maito on yksi epähieno, rahvaan käyttämä aines. Perunaakin on ynsitty. Aiemmin piti sen sijaan syödä riisiä ja pastaa. Vegebuumin myötä ulkomaan tarjonta vihannesten suhteen on vain lisinyt. Kuka nyt ostaisi pottua, lanttua tai kaalia, kun paljon uudenaikaisempaakin, ulkomaalaisperua olevaa on tarjolla.

    Peruna kuten muutkin kotimaiset juurekset on onneksi taas jo kelpuutettujen listalla. Se sopii hyvin mm. diabeetikolle tasoittamalla veren sokeria. Itse olen aina ollut lähes perunafriikki. Ja aikoinaan aika moni suomalainen on selvinnyt hengissä lähes perunan varassa.

    Ja juu, minäkin sain jo diabeteslääkken reseptin. Metformiinia pilleri aamuin illoin. Onneksi ei - vielä - muuta. Sokeriarvoni o(li)vat vielä sen verran alhaalla, ettei tymäkkää kuuria ainakaan vielä tarvita. Toivottavasti olen tullut siskooni, jolla em. vaikuttavan aineen määrä on pysynyt ennallaan jo pari kymmentä vuotta. Olen jostain lukenut, että kakkosdiabetestä on (ainakin??) kuutta eri alalajia.
  14. lähti sama loru toiseen kertaan. Jostain syystä se ei näkynyt, kun taas sivut uudelleen avasin. Mutta ei ole pakko lukea kahteen kertaan;), ei minun riipustukseni niin hyviä ole.
  15. Ettäkö maitua ei aikuinen saisi juoda. Meillä kyllä sitä menee viikossa monta litraa, viisi ei taida riittää. Itse käytän sitä suht vähän, mutta siippa senkin edestä. Maito on hyvää ravintoa, samassa paketissa monta kropalle välttämätöntä ainetta. Ne on siis saatava muualta (monista eri ruoka-aineista), jos ei maitoa/maitotuotteita käytä. Liian monimutkaista ainakin minulle. Parin, kolmen lasillisen verran maitoa päivässä - jossain muodossa - muun sapuskan lisäksi kattaa hyvin monien ravintoaineiden, vitamiinien ja hivenaineiden tarpeen. Tosi kätevä maitotuote on maitojauhe; ei tarvitse kaupasta raijata painavia purkkeja.

    Minulla on sikäli (naiselle?) kumma piirre, että en perustatavaroista. Jos huushollini olisi vain minun, täällä ei olisi kuin juuri ja juuri elämiseen ja olemiseen tarvittavat tavarat. En tiedä, johtuuko se lapsuuteni "maisemasta", missä ei ollut mitään ylimääräistä; silloin ei ollut tapana, mutta ei meillä myöskään ollut rahaa niitä hankkia. Omissa, aikuisiän kodeissani on taas vaikuttanut paljon siipan ihan erilainen näkemys tavaroista ja niiden tarpeesta, lapsuudesta kai sekin tulee. Kaiken lisäksi kaikki pitää säästää, "niitä voi tarvita".

    Eilen radiosta kuulin puolella korvalla Aku Ankkojen keräilystä. En muista tarkkaan, mitä sanottiin, mutta kuulin, että jos jotkut tietyt vanhat numerot omistaa, niin tuo satsi voi olla tuhansien eurojen arvoinen, taittiin luku 20000kin mainita.

    Tuota tavaroiden, nimenomaan kerättyjen sarjojen ja arvokkaiden yksilöiden merkitystä en pysty hyvällä tahdollakaan ymmärtämään. Mitä tekee semmoisella, millä ei mitään tee, kysyn minä. Siis tavaralla, jolla on jostain syystä jonkun keksimä suuri arvo, mitä ei kuitenkaan muuteta rahaksi, ja joka tavara kuitenkin vain on jossain hyllyssä tai kaapissa, että pysyy ehjänä ja puhtaana. Kuten meillä mm. yksi kaappi täynnä siipan kotoa tullutta, vanhaa arabiaa. Sitä ei koskaan käytetä mutta sitä ei saa myydäkään, ei ole edes näytillä pölyä keräämässä.

    Suurin osa itse hankkimistamme tavaroista joutuu jälkeemme jonnekin. "Nuorisomme" ei luultavimminkaan omiin huusholleihinsa niitä halua. Heillä on oman makunsa mukaisesti kotinsa jo sisustettu ja käyttötavarat hankittu. He eivät tarvitse/halua mitään lisää. Eli meidän kamat luultavasti ovat vain riesa pojillemme ja joutuvat ne isolla vaivalla jonnekin toimittamaan. Toisen pojan pihalle kyllä voisi pystyttää rovion. He asuvat haja-asutusalueella, missä toistaiseksi vielä saa poltella kokkoja ilman kunnanviskaalien lupaa.

    Punaisen ristin kontti on hyvä paikka. Sinne olen itse vienyt paljon tavaraa (kun siipan silmä on välttänyt;). Sinne voi viedä lähes kaikkea, semmoistakin, mitä ei kirppreillekaan kelpuuteta, esim. kirjoja. Jos meidänkin tavarat ja vaatteet, joita sinne olen roudannut, ovat menneet käyttöön, niin hyvä on. Usein sanonkin, että olen enemmän huolestunut maapallon pintaa peittävästä tavarasta ja jätteistä kuin ilmastonmuutoksesta.

    Nyt heiluttamaan imuria. Ei houkuta, mutta on pakko, kun alkavat pölykoirat jo käydä kimppuun.
  16. Jalkahoito on yksi niistä harvoista hoidoista, joista itsekin tykkään. Tykkään nimenomaan jalkahieronnasta. Viimeksi kun sellaista varasin niin kysyin, kuuluuko hoitoon myös hieronta.

    Tykkään, että jalkaterien lihakset, varpaat ja kantapäät saavat kunnon käsittelyn. - Minulla on kyllä moottoroitu jalkojen haudonta-allas, mutta siinä jalkapohjiin saa vain tärinää, eikä se oikein vastaa hierontaa. - Tältä kylältä löytyi vain yksi jalkahoitaja, jonka palveluun hieronta kuului. Ja hänelle sitten varasin ajan. Ja mitä olikaan se hieronta! Ei oikeastaan mitään. Likka hennosti sipoi jalkaterien kaaria, jalkapöytää ja vähän likisteli varpaita ja kantapäitä. Ja siinä se. Kerroin kyllä, että odotin vähän enemmän. Tyttö lupasi seuraavan kerran tehdä sen paremmin. No, en ole sen koommin käynyt jalkahoidossa missään muuallakaan.

    Minulla on tänään ollut taas huono päivä unettoman yön jälkeen. Ensimmäistä kertaa vuosiin suivaannuin siskollekin - en tosin sanonut mitään - mutta harmitti. Puhuin hänen kanssaan puhelimessa ja hän sitten yhtäkkiä totesi, että hänelle tulee toinen puhelu ja niin lopetettiin jutustelumme. Kysyin itseltäni, miksi niin. Joskus kaupassakin olen ihmetellyt, kun jotain asiaa myyjän kanssa toimittaessani joku soitti kauppaan, niin myyjä vastasi tuohon puheluun, pyysi kyllä ensin anteeksi. Eihän sen niin pidä olla, minä olin "jonossa" ensin. No, eipä noista maailmani kaadu, mutta huonona päivänä se ainakin kompuroi. Huomenna on uusi päivä.

    Mukavaa alkanutta syysviikkoa kaikille!
  17. Aika historiallinen päivä tämäkin. Kaikenlaista on meidänkin sukupolvemme vuosikymmenten aikana nähnyt/kokenut/kuullut, eikä taida isoille tapahtumille loppua näkyä. Mitä lie Ukrainankin sota vielä saa aikaan ennen kuin pistetään sekin sotahistorian sivuille. Toivottavasti ainakin Putler ja hännystelijänsä häipyvät maailmankartalta.

    Mukava ulkoiluilma on tänään. Kävimme koirain kanssa taas tavallisella lenkillämme, lyhyellä edelleen, mutta aikaa vievällä, kun joka ruohontupas ja kuollut lehti pitää nuuskia. Siinä menossa ei kerkiä siippakaan hengästyä. Minä kaipaisin kyllä vähän rivakampaa menoa, mutta nyt on näin. Minua kyllä huolettaa, kuinka kauan siippa vielä jaloillaan pysyy näinkin hyvin kuin nyt. No, se jää nähtäväksi.

    Mutta nyt rupean seuraamaan telkasta ainutkertaista tapahtumaa, Elisabethin hautajaisia.
  18. Juu, niin, parempaa väkeähän minä tosiaan olenkin, ja itkuks todella pistää katsella niin rahvaanomaistaruokaa kuin makkarasoppaa, kattilassa kiehumassa, pyhänä, jolloin lautaselle pitäisi saada vähintään fasaaninrintaa hanhenmaksapalleroiden kera, suussa vielä alkupalaostereiden taivaallinen maku. Niitä äitinikin aina sunnuntaisin teki. Joskus hän hullutteli keskiviikkonakin, kun halusi vähän perheemme arkeakin "pyhittää"😁

    Jälkiruokaakaan en nyt viitsinyt erikseen tehdä, kun on vielä eilistä puolukkakiisseliä. Crème brûléekin jäi siis tekemättä tältä laiskalta. Mutta kahvia ja calvados'ta voisi ehkä nautiskella ja niillä kohottaa pyhätunnelmaa kiisselin jälkeen.

    Hyppää nyt jo, Edson mahallesi noiden juttujesi kanssa🥱
  19. Kuulostaa tosiaa tältä päivältä oikeassa elämässä:) Ja hurttia huumoria tarvitaankin, jotta kaikista soten sotkuista selviäisi hengissä.
  20. Sehän monissa suunnittelutoimissa on ongelmana, että sitä tekevät tyypit, joilla ei ole hajuakaan siitä reaalimaailmasta, missä suunnitelmien pitäisi toimia. Inkluusio oli jo lähtökohtaisesti epätoivoinen, tosin hyvää tarkoittava yritys niin tavallisten kuin erityislastenkin kohdalla. Erityislapset ansaitsevat ihan oman koulunsa, missä saavat tarvitsemaansa ja nimenomaan osaavaa apua ja opastusta. Siihen tarvitaan isosti rahaa.
    21. 18 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt