amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Tuosta Spotifystä piti vielä sanomani (kun Whoo kertoi sen ilmaisesta versiosta), että musiikkiin sopii mainos vielä huonommin kuin telkkarin kuvaan. Mm. siksi en koskaan kuuntele kaupallisia radiokanavia (kuten en katso niitä telkasta). Yle riittää minulle, ja siitäkin useimmiten radio ykkönen. Autossa sen sijaan kuuntelen usein Nostalgiaa. Siitä tulee mainoksia, mutta tosi vähän; se ei ehkä
    oikein ole mainostajien kohderyhmien suosikki. Näin vanhoille se on kyllä hyvin sopiva.

    Olen noita ranskalaisuosikkejani välillä soitellut YT:sta, mutta soittolistaa en ole pykännyt. Kuuntelen niitä sen mukaan mitä inspiraationi milloinkin sanoo. Oman listan laatiminen olis varmaan ihan hyvä juttu, mutta en ole sitä(kään) saanut änttiin. Kaikki ryhtyminen on niin työlästä.
  2. Tänään on olo ollut kuin toiselta planeetalta. Nukuin viime yönä melkein yhdeksän tuntia, parin katkoksen taktiikalla;). Niin on nyt ruvennut yöni menemään, että joka toisen yön valvon ja joka toisen nukun, ainakin enimmäkseen. No, hyvä niinkin, mutta se valvominen on todella tylsää, ja tämän ikäisen saa ihan tainnuksiin, jota olotilaa piisaa koko päiväksi.

    Ja kun virkeä olen, niin olen taas väsännyt ruokia. Yhdelle ruoan tekeminen on ihan turhaa, joten kun hellan viereen asetun, niin sitten syntyykin iso annos. Tänään tein niin proosallisia sapuskoita kuin nakkikastiketta ja lihaperunasoselootaa. Tiedän, että ne maistuvat, ja kun käytän hyviä aineita, niin antavat ravintoakin. Kettisporukka on kipeänä, joten valmis ruoka on heille sitäkin tervetulleempaa.

    Tänään jatkui Sokkarilla ihmetarjous. Jo viime viikolla huomasin, että siellä on minun suuret herkkuni, paraguayoksset käsittämättömän halpoja: 500g pakkaus 99snt! Luulin silloin, että oli vain yhden satsin tarjous. K-kaupassa, missä enimmäkseen käyn sama paketti maksaa 2,95€. Saatan syödä niitä paketillisen päivässä. Puoli kiloahan vihanneksia ja hedelmiä pitäisi syödäkin:). Jostain syystä mahani on ruvennut ynsimään monia vihanneksia ja kasviksia, etenkin raakoja, joten hedelmät täyttävät osin niiden jättämän aukon. No, eipä tässä iässä oikeastaan enää niin väliä ole mitä syö, kunhan nyt ei ihan hulluksi ala.

    Kun mietin, miten epäterveellisesti siippakoko elämänsä ajan söi, niin häneltä löytyi ruumiinavauksessa ihan käsittämättömän vähän ravintoon yhteydessä olevia vikoja: aortassa jonkin verran kalkkeutumaa ja pohjukaissuolessa alkava haava. Jälkimmäinen ainakin osiksi syntyi ehkä hirveästä patteristosta lääkkeitä, joista suun kautta otettavat sytostaatit tuskin pienimmässä osassa.

    Siippa ei kevyttuotteita hyväksynyt lainkaan, ja leivän päälle aina reilusuolaista Oivariinia. Makkaroistakin tykkäsi kovasti, ja kaikki pihvin tapaiset paistettiin hänelle voissa. Vaikka rasvaa ei kaihtanut - melkeinpä päinvastoin - niin kolesteroli hänellä silti oli labroissa aina lähempänä nelosta kuin vitosta. Eli hän oli saanut vahvan kropan ja olisi isänsä suvun miesten malliin elänyt varmaan melko vanhaksi, mutta asbesti vei voiton. Surettaa.

    Vaan nyt tämä ruokakuski lähtee toimittamaan asioita. Koirillekin on lähetyksessä lenkkiherkut, kun emme ole lenkillä käyneet ja herkut on niiltä siksi monelta päivältä saamatta.
  3. Kyllä juustot maistuvat enemmän juustolta, jos ovat huoneenlämpöisiä. Oluen ja viinin kanssa on sama juttu. Liian kylminä niistä häviää maku. Esim. juuri valkkarin tammen maku, josta kovasti tykkään on parhaimmillaan lähes huoneenlämpöisessä viinissä. Joku tosi hapan viini sen sijaan on parempaa kylmänä, happamuus ei silloin tunge sieluun saakka.

    Olen minäkin joskus lämmittänyt keittimeen jäänyttä kahvia. Ei siitä henki lähden. Kylmänä en sitä kuitenkaan juo, kun kaunistumiseenkaan en sitä enää tarvitse; maksimini siinä(kin) olen jo saavuttanut🤣
  4. Minäkin usein syön keitetyn munan jääkaappikymänä. En viitsi edes yhtä kanista keittää, vaan useimmiten kolme tai neljä, joten laitan ne sitten jääkaappiin. Ja ihan hyviä ovat. Ei vasta keitettykään kuumana pysy, kun niitä on pakko liottaa kylmässä vedessä, että saa kuoren pois. Paistettu muna ja kokkeli pitää kyllä saada kuumana.

    Aikoinaan Levyraatia oli yksi lemppariohjelmistani. Nykyäänkin aika usein kuuntelen lauantaisin radiosta tulevaa musaraatia. Raadit kiinnostavat minua siksi, että elän toivossa, että niistä putkahtaisi joskus joku tosi hyvä kipale, mitä meikäkin voi kuunnella. Harvemmin enää niin käy. Levyraadin aikoina kyllä aika usein. Mutta silloin olin nuori ja nuorten musaahan siellä useimmiten soitettiin, joten todennäköisyys minun mieleiseni kappaleen mukana ololle oli ohjelmassa aika iso.

    Muistan siipan ja minun yhdessäolon alkuaikoina, että hän ei esim. Frank Sinatrasta silloin tykännyt, mutta minä tykkäsin. Muistan senkin, kun hänen vanhempansa haukkuivat Sinatran alimpaan kattilaan, joten ehkä se ajatus oli siippaankin tarttunut. Vuosien mittaan makunsa muuttui. Eihän Sinatra varsin mikään laululintunen ole, mutta kun laulaa esim. My Way'tä, niin kyllä se tuntuu luissa ja ytimissä.

    Mutta My Way onkin alunperin ranskalainen sävellys ja sanoitus - Paul Anka teki sanat englanniksi ja Ranskasta tulikin aikoinaan eniten meidän molempien tykkäämää kevyttä musiikkia muutenkin. Vuonna -70 kävimme ekan kerran Pariisissa ja tullessa yksi laukku oli täynnä viinylejä, jotka vieläkin ovat tallella kaapissa. Soitinta vain ei enää ole.

    Olen ajatellutkin hankkia vinyyleille vielä jonkun soittimen, jotta voisin niitä kuunnella ja viettää aikaa ihanan, entisen musiikin ja niihin liiittyvien muistojen parissa. Salvatore Adamo, Frederic Francois, David, Sylvie Vartan, Francoise Hardy, Joe Dassin, jne. Vieläkin ovat suosikkejani. Radiosta niitä ei enää kuule vahingossakaan. Jonkun kerran olen niitä toivonut Puhelinlangoissa ja on ne sitten soitettukin. YT:sta niitä myös löytyy.

    Nyt pitää saada jotain murkinaa. Olin katsomassa pojapojan peliä, ja istuin auringossa ja tuulessa melkein kolme tuntia. Olihan siellä tietysti joukkueen kanttiini, ja kahvin omenapiirakan kanssa siellä nautiskelinkin, mutta nyt pitää saada jotain suolaisen puolta. Jääkaappi on aika tyhjä, mutta pakastimesta aina löytyy jotain hengen pitimiksi huomiseen saakka.
  5. Kyllä sokerit on pysyneet ojennuksessa. Aika harvakseen mittailen. Pyysin hoitotarvikejakelusta, että lähettäisivät samantien kaksi purkkia niitä liuskoja, mutta vain yhden raaskivat lähettää. 50kpl on aika vähän, jos aikoo arvojansa seurata systemaattisesti. Mutta minulle riittää mittaus silloin tällöin. Joskus yöllä on tullut omituinen tunne, ja silloin olen myös mitannut. Sokerit ovat olleet silloin minulle aika alhaalla, lähellä nelosta. En tiedä oisko nuo tuntumiset liittyneet hypoglykemian esiasteeseen. Silloin kyllä kävin kävin juomassa kokiksen, minkä jälkeen olo kohentui.

    Mr. Bojangles on tuttu, ja Sammy Davis Jr.:n esittämänä ainoa oikea. Se on myös jäänyt mieleeni erään suomalaisen laulamana. Idols-kisan alkuvuosina nuori poika, etunimeltään Ari - sukunimeään en muista - lauloi sen kisassa kilpailukappaleenaan. Jaa suu jäi auki. Oli melko mahtava esitys ko. hienosta ja vaikeastakin kappaleesta. Poika taisi olla ehkä 17-18v. Muistelen, että hän voittikin Idolsin. En tuosta Arista sen koommin ole kuullut, mutta jos heavyyn jytkähti, niin ei ihmekään. En sitä genreä seuraa tippaakaan.
  6. Onneksi muna oli edes haudutettu. Raaka muna olisi saanut aikaan vielä hirveämmän sotkun. Mutta mikrokin tarvitsee välillä perinpohjaisen puhdistamisen, joten munaräjähdys toimii siinä hommassa katalysaattorina.

    Niin meni minulta taas koko yö valvoessa. Joku kikkakolmonen pitäisi keksiä, että sais ton pääkopan herhiläispesän vaiennettua. Se on kuin netti: yhdestä ajatuksestä lähtee monta linkkiä ja ne kaikki, yhä uusine linkkeineen, on käytävä yön aikana läpi. Sen huomioin, että neljän aikaan mustarastas yritti viritellä lauleloa, mutta lopetti alkuunsa. Mikä lie kurkkuunsa tuli. Kyyhkynenkin kurnutti vain hetken. Muita lintuja ei kuulunut. Joka kesä aiemmin on tuossa piha-aitamme takana, naapuriyhtiön kuusessa ollut harakanpesä. Ja kun poikaset opettelevat räkättämään, niin siinä sitä on kuultavaa. Tänä kesänä ei ole edes sitä.

    Meinasin mennä katsomaan iltapäivällä pojan peliä, mutta en tiedä arvaanko ajamaan lähteä. Hesarin luvun ja aamukahvin jälkeen kyllä nukuin tunnin, mutta ei ehkä ihan riitä liikenteessä tikkana oloon. Mutta enköhän taas saa unesta kiinni, jos tähän sohvaan oikasen. Sänkyyn en päivällä mene, vaikka olisi kuinka huono yö ollut. Sohva piisaa.

    Hyvää pyhäpäivää kaikille!
  7. On niin totta, että ilman musiikkia ainakin itse olisin jo kuollut. Lapsesta saakka se on elämässäni ollut, ja siihen olen siis kasvanut. Perimälläkin kai osuutta. Molempien vanhempieni suvussa on monta muusikkoa. Omatkin lapseni ovat musiikin ottaneet yhdeksi elämänsä rakennusaineeksi samoin lapsenlapseni.

    Siipan ja minun yhdessäolon alussa lähinnä kevyempi musiikki yhdisti. Hänellä ei aikoinaan ollut kotonaan minkäänlaista kontaktia nk. vakavaan musiikkiin, mutta minä toin sen ja pianon yhteiseen kotiimme. Eihän se tietenkään aluksi uponnut, mutta vähin erin. Loppuvuosina siippa valitsi iltamusiikiksi aina jotain klassista. Ooperakin meillä soi usein ja nimenomaan siipan soittovehkeistä hakemana.

    Tänään tähän aikaan ja päivään minut herätti monen naivina kipaleena pitämä The Brothers Four'in Green Fields. Se oli yksi yhteinen erikoislempparimme. Jos se minua itketti nuorenakin yksinkertaisella kauneudellaan - niin tekihän se sen nytkin kahta kauheammin. Toinen havahduttaja illalla oli eräs klassisen musiikin helmi, jota itsekin joskus soitin.

    Aika haikea on iltani tänään ollut. Noh, kohta menen punkkaan lukemaan asialehteä, ja arkitunnelma taas palaa. Ja: huomenna on uusi päivä.
  8. Huomaan, että aikamoisessa koomassa olen ollut siippani lähdön jälkeen. Tänään ensimmäisen kerran havahduin kuulemaan musiikkia, joka todella nyt konkretisoi yksin oloni. Meillä oli yhteisiä juttuja, jotka eivät enää koskaan tunnu samalta, kun niitä ei voi jakaa. Musiikki oli meillä sellaista.

    Voinhan tietysti mennä konserttiin, jos yhteistä lempparimusiikkiamme jossain soitettaisiinkin, mutta ei se ole enää samaa kuin siipan kanssa kuunneltuna. Sanotaan, että toisen pois menoon tottuu ajan kanssa. Varmaan niin onkin, mutta ehkä enempi yleisellä tasolla. Jotkut erityiset asiat sen sijaan ovat olemassa vain siihen toiseen liitettynä, eivätkä haalistu. Päinvastoin.

    Nonni, tällaista nuo nostalgiset musiikkiesitykset teettävät. Saunassa jo kävin, nyt on iltapalan ja valkkarin vuoro. Sitten uutiset, sen jälkeen lukemaan uutta SK:ta. Siinäpä mainio iltaohjelma, samalla radion oopperailtaa kuunnellen. Tulee Belliniä, bel canton mestarisäveltäjää.
  9. Minun ei tarvinnut paljonkaan taktikoida koneiden kanssa. Siippa tykkäsi ajaa jopa tiskikonetta, pyykkikoneesta puhumattakaan. Ainut kone, mihin tarttui vasta pakon edessä oli pölynimuri. No, minäkin sitä inhoan. Siksi hankin varsi-imurin, joka ihan taannoin alkoi takkuilla; onhan se jo yli viisi vuotta vanha eikä enää lataudu kuin parin minuutin imurointiin. Olen katsellut uutta, semmoista, mihin meillä on valmiiksi akkuja, kun siippa saman merkin muita vempeleitä hankki jo useampia. Perässä vedettävä imuri saa jäädä sen jälkeen kaapin perälle vain äärimmäisen hädän avuksi.

    Nyt sitten ajankin kaikkia huushollimme koneita. Autoakin joudun hipelöimään. Ja niissä hipaisemisissa on vielä paljon opettelua. Saa nähdä opinko ne ennen kuin on myöhäistä.

    Minä tilasin itselleni passin lisäksi henkilökortin. Esim. pankissahan ei enää käy ajokortti. Ja eikös ole niin, että vaalihuoneistossakaan se ei enää käy, itse tarjosin siellä henkilökorttia. Onneksi em. toimia tulee eteen aika harvoin. Tietysti niinä kertoina passiakin voisin raahata mukanani, mutta henkilökortti kulkee kätevästi aina mukana.
  10. Ei olisi mies se, joka noihin "puikkoihin" ei katsettaan kiinnittäisi. - Mutta herranjestas, minähän olen vanhanaikainen😆
  11. Siippani uhkasi monesti hakevansa rahat pankista sukkaan. Jäi tekemättä. Aikoinaan mekin jotain sijoituksia harjoittelimme, mutta lopetimme kaikki, kun vähäinen tuotto valui pankin kuluihin eikä riittänytkään. Ei ollut siippa pelaaja, enkä ole minäkään, ja sijoittamiseen ehdottomasti tarvitsisinkin neuvojaa. Mutta pankin neuvojiin en enää usko. Parempi pitää pennit vaikka hometta kasvamassa kuin antaa niiden mennä puha "mopen (=pankki) suihin".

    Eräs ystävättäreni teki aikoinaan töitä pankissa omaisuudenhoitajana, ja sijoitusneuvonta kuului siihen hommaan. Pankin leipää kun söi niin pankin laulujakin lauloi, ja toimi tietysti pankin oman ohjelman mukaisesti. Hän sai työssään kiitosten ohessa myös vihamiehiä juuri sijoitusten takia, kun asiakkaat eivät sitten olleet tyytyväisiä neuvoihin - kuitenkin päätökset sijoituskohteistahan asiakas tekee itse. Tänä päivänäkään hän ei juurikaan käy kylillä näkymässä. Sanoi, että pari hankalinta asiakasta asuu vielä näillä main ja kuulemma kadullakin vastaan tullessaan muistuttelevat menneistä. Semmoisia me ihmiset ollaan.
  12. Vihattava ilmiö tuo, että kaniksesta ei lähde kuoret. Minulla pitää silloin olla hanskat kädessä. Vuosi sitten puhjennut ihottuma sormissa on jättänyt jälkensä ja näköjään pysyvästi ohensi sormenpäideni ihon. Pienikin terävä kohta jossain kapineessa saa veret tirskumaan.

    Minulla on viikon päästä poliisin vastaanotto passin uusimista varten. Siellä ottavat mm. somenjäljet ja ihmettelenkin joutuvatko ehkä ottamaankin jäljet varpaista; sormenpäistäni ei jälkiä juurikaan enää löydy. No, ei kaiketi ole minun ongelmani.
  13. "Rouvan laitoin pitkin tietä..."

    Äsken radiossa joku kommentoi vimmaa tuoda asioita tähän päivään. Kyseessä oli Carolan hienoakin hienompi levy "Rakkauden jälkeen", jonka joku tyttöbändi aikoinaan "toi tähän päivään". Ja ihan kaamea olikin se versio. - Mutta tuo päivitysvimma on vissiin onnistuneesti ohittanut sinut😉
  14. Jaa, että haudutettuja kaniksia! En ole tehnyt, mutta sen verran olen selvillä niiden teosta, että helppo nakki. Kiehuvaa vettä vain niskaan ja anti olla. Kelloa kaiketi vähän pitää vilkaista. En tiedä millaiseksi suositusajassa tulevat, joten saattaisivat olla minulle liian löllöjä. Itse keitän munia ainakin kahdeksan minuuttia.

    Jaa, että herätys klo 6!! Apua. Silloinhan minä yleensä vasta saan unen päästä kiinni. Mutta eläkeläisellehän ei ole niin nokonuukaa, milloin nukkuu. Sitäpaitsi nämä kesän valoisat yöt pitäisikin valvoa, kohtahan ne taas pimenevät🤣 Senkin olen valvoessani huomannut, että linnunlaulu auringonnousun tienoilla (ja muutenkin) on jokseenkin loppunut. Joku aika vielä siihen heräsin - silloin kun olin nukahtanut oikeiden ihmisten aikaan. Tänä aamuna päivä koitti ihan mykästi.

    Minun pitäisi mennä kauppaan. Ei huvittaisi, mutta kahvimaito on loppunut, sitä pitää saada lisää. Kauramaitoa minulla on kyllä jääkapissa yhtä leivonnaista varten, mutta että kahviinkin sitä! Vasta sitten kun lehmät loppuvat, ja silloinkin luultavasti siirtyisin takaisin mustaan kahviin.

    Leppeää kesälauantaita!
  15. Tänään meinasin hermostua Postiin. Minulla on voimassa Postin erikoisjakelusopmus, mihin ikäiseni porukka on oikeutettu. Sen mukaan saan Postin kantamat lähetykset oven postiluukusta, ei tarvitse noutaa postilaatikosta. Se on toiminut kuin "buikki" viime viikkoihin saakka, mutta on tainnut suviuuno alkaa hommat, kun nyt on jo parin viikon ajan posti laitettu laatikkoon, ja eilen illalla naapuri toi kirjeen, joka oli pudotettu hänen laatikkoonsa.

    Tänään sitten soitin Postin asiakaspalveluun. Hän oli alkuun kiinnostunut vain siitä väärään laatikkoon pistetystä kirjeestä. Minulla oli kova työ etsiä kirjeen kuori jätepaperipinostani - onneksi en ollut sitä jo vienyt yhtiön jätepaperilootaan. Kerroin, että muutakin postia oli pistetty omaan laatikkoón, vaikka sen piti tulla eteisen lattialle. Lopulta likka höristi korviaan pääongelmallenikin. Saapas nähdä, miten alkaa toimia. No, palveluun sentään voi soittaa, eikä odotusaikakaan huimaava ainakaan tänä aamun ollut; vain kolmisen minuuttia.

    Mielenkiintoista tuossa postin jakelussa on ainakin saajan kannalta se, että kun on muitakin postin jakelijoita, niin mistäs asiakas voi tietää, mikä jakelija on milloinkin kyseessä. Keneltä alkaa selvittää puuttuvaa/kadonneita lähetyksiä. Lähetysten päällä jossain kohdassa voi kuulemma olla jotain kirjain- tai numerokoodeja, joita eri jakelijoilla on, mutta eiväthän ne kerro postin saajalle mitään. Ennen oli postinkin jakelu aika selkeä systeemi!

    Toinen homma, mitä tänään olen hoitanut on F-securen palvelun uusiminen. Sekin oli aika kinkkinen, kun entisen palvelumme tilaajan nimi vaihtui. Se oli siippani nimissä, mutta halusin nyt jatkaa sitä omallani. Siihenpä tulikin sitten kaikenlaisia proseduureja, jotka aiemmin siippa hoiti, mutta nyt minun piti ne tehdä. Minulla on se ongelma, että en jaksa lukea ohjeita kunnolla, ja hosun niiden mukaisten toimintojen tekemisessä. Ja sitten jotain menee pieleen. Tänäänkin söhläsin turvaohjelman lataamisen kanssa ja se piti sitten aloittaa parikin kertaa alusta. Sain sen vihdoin toimimaan, mutta aikaa ja kärsivällisyyttä siinä kului.

    Onhan noita ilmaisiakin turvaohjelmia, mutta luotan enemmän F-secureen; minulle pankkitoimintojen suojaus on ensisijainen, ja se on hyvä F-securella. Ehkä se on muillakin hyvä, mutta en nyt niille lotkauttele korviani. F:n palvelu kolmen laitteen turvaamisesta maksaa senttiä vaille 50€/v, siis nelisen euroa/kk; ei kallis, hinta-laatusuhde on hyvä. Siipan kanssa sitä käytimme kolme vuotta, ja olimme tyytyväisiä ja minä olen sitä edelleen.

    Mutta nyt olen näiden ponnistelujen jälkeen ansainnut päiväkahveet, aprikoosileivonnaisen kera.
  16. Oot todellakin ennalta arvattava tyyppi🤣 Mutta oikeesti sulla vaihtoehdot on vähissä: "ei voi kuin...". No, sehän kertoo isosta ongelmasta...
  17. Pikkuvirhe tuli noissa prosenteissa: onneksi sentään vain 5 prosenttia toimii epärehellisesti 95 sijaan😂
    am
  18. Kyllähän monessa asiassa tosiaan tulee mieleen, ettei meitä tarvitsisi niin kamalasti vahtia ja määrätä. Mutta juuri tuo "enemmän vastuuta"-kohta on kai se oleellinen. On paljon ihmisiä, jotka tekevät - usein jopa ihan tarkoituksella - juuri niin kuin heistä hyvältä ja oikealta tuntuu ilman, että ottavat huomioon, mitä tekemisensä voi muille/muualla aiheuttaa. Lisäksi on olemassa ihan holtittomuutta. Siksi pitää olla sääntöjä, jotka monesti poikivat vähemmistöjen oikeuksista ja roolista yhteiskunnassa.

    Sääntöjä - lakejakin - minäkin olen kuolinpesän asioita hoitaessani kironnut. Siinäkin kohdassa joudumme toimimaan vähemmistöjen sanelemin ehdoin, tai ainakin niiden tekemisistä johtuen. Esim. kuolinpesää koskevat pankkisäännökset johtuvat enimmäkseen kuolinpesien väärinkäytöksistä. Lakimiehemme sanoi, että n. 95% kuolinpesistä toimii epärehellisesti ja "kunnonväenkin"toimia säätelee siksi laki. Kirottaa isosti, mutta mutta hyväksyä sekin vain pitää. Toisaalta ihan varmasti lainvastaisesti kuolinpesissä toimitaan edelleen. Kaikkiahan eivät lait koske. Missään asiassa.
  19. Selkeän ohjeen sanelija on Aristoteles. Filosfithan noita elämisen selkeyksiä ovat kehitelleet. Onneksi heitä on, muutenhan me emme täällä erilaisten faktojen(kaan) keskellä selviäisi hengissä.

    En tiedä, mistä tulee väite, että vanha ihminen ei paljon unta tarvitse. Minä nukun vähän, mutta selvästi tarvitsisin unta enemmän. Ja viime yönä se taas tuli todistetuksi. Poika kyllä sanoi, että enemmän äksönia, niin unikin tulee. Mutta jos uni edellyttää sellaisia päiviä kuin eilinen oli, niin ehkä se uni niin tärkeää olekaan😂. Tuli istuttua tunteja maailman epämukavimmilla tuoleilla koulun yo-juhlassa. Sen jälkeen useampi tunti seisomista kaksilla yo-kahvituksilla. Väleissä aika pitkiä, vauhdilla käveltyjä siirtymiä juhlapaikkojen ja parkkipaikkojen välillä, jne. Voimat ne kyllä veivät. Sen todistaa se, etten jaksanut enää kotiin tultuani lämmittää saunaa - huolestuttava merkki jaksamisestani.

    Äsken katselin telkasta päivän paraatia isäni suvun pääkaupungissa, Jyväskylässä. On mukava seurata tahdikasta musiikkia ja niiden mukaan marssimista. Yllättävän monta "harhaan" astujaa näkyi. Ehkä kuitenkin se, että ääni telkastani ei välttämättä tule millilleen oikea-aikaisesti verrattuna kuvaan, teki tuon harhaisen vaikutelman. Tuollainen paraati on esimerkki järjestyksestä - minun mieleeni. No, sen tietysti joku tulkitsee, että olen sotahullu, mutta kivat hälle. Jo koulussa tykkäsin järjestyksestä ja sen noudattamisesta. Koko nelikymmenvuotinen työurani oli hyvin pitkälle sääntöjen ja järjestelmien noudattamista ja toteutusta, myös uusien luomista. Jotkut toiminnot vain tarvitsevat niitä, jotta hommat hoituisivat. Marssiminen musiikin tahtiin on siitä yksi hyvä esimerkki.

    Nyh myöhäiselle lounaalle, joka on broileria ja paahdettuja vihanneksia.
  20. Voi hitsi, kirjoitin äsken monta riviä uutisen julkaisusta ja faktojen tarkistuksesta, mutta jotain namiskukkelia sohasin ja teksti hävisi kuin se Saharaan.

    Jonkun raflaavan uutisen ensimmäisenä julkaisusta näköjään mediat käyvät ihan kisaa. Faktojen tarkistushan ei tosiaankin ole aina helppo homma, joten tuossa kisassa se voikin jäädä vain huitaisuksi. Sitäpaitsi monet aiheet vaatisivat usein tarkistusta "miljoonasta" lähteestä, ja niistä oikean faktan poimiminen taas vaatisi julkaisevalta medialta/toimittajalta melkoista asiantuntemusta, esim. juuri ilmastosta. Ja tavallinen tallaajahan on aikalailla median armoilla. Medialukutaito kouluissakin nykyään opetetaan. Silti luullakseni on vaikeaa ellei mahdotontakin päätellä, mikä on oikea faktaa. Silkat valheet (nk. toinen totuus?) ovat tullut uutisiinkin jäädäkseen. - "Epätotta on sanoa, että se ei ole, mikä on, tai että se on, mikä ei ole, ja vastaavasti totta on sanoa sen olevan, mikä on, ja sen olevan olematta, mikä ei ole". Selvää pässinlihaa.

    Mutta viime yönä nukuin melkein 12 tuntia. Vain pari lyhyttä heräämistä. Punkkaan menin jo kymmenen aikaan. Ensimmäisen kerran herätessäni, n. kolmen aikaan yöllä puhelin oli mahan päällä (viimeisin viesti oli tullut vähän kymmenen jälkeen), telkkari auki ja valot päällä. Seuraavan kerran havahduin unesta mustarastaan luritukseen, mutta ilmeisesti uni tuli uudelleen ja oikeasti heräsin vähän vaille kymmenen. En tuommoista nukkumisen määrää muista. Olo ylös noustessa oli kuin uudella ihmisellä. Edellisen yön valvominen ja eilinen juhlapäivä tekivät tehtävänsä. Siis minulle uusi päiväjärjestys: valvomista joka toinen yö ja juhlia niiden välissä.

    Oli kyllä ihanaa eilen katsella tuoreiden ylioppilaiden riemua. Koulun juhlassa myös laulettiin Gaudeamus igitur ja Maamme laulu, eli perinteitäkin kunnioitettiin. Pojantyttökin näytti nauttivan täysin sydämin, helpottuneena. Raskas oli hänenkin keväänsä, ja oli kuulemma itsekin pelännyt kirjoituksissa epäonnistumista. Mutta hyvin kaikki lopulta meni. Vielä en ole kuullut kertomusta yön juhlinnastaan. Tyttö kylläkään ei ole mikään bilehile - on valitettavasti perinyt meidän puoleltamme introverttiyden - joten veikkaan, että kovin kovaa juhlintaa ei ole harjoittanut nytkään.

    Kolea keli vallitsee. Ulos pitäisi lähteä, mutta kutsumus ei vielä ole tullut; odotan sitä malttamattomasti;). Hyvää pyhää kaikille!
    21. 3 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt