amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Kun lukee Dalista, niin ihan heti tuota eroa ei huomaa. Kohtuullisen hullu hän ainakin on ollut. Minun mielestäni. Olen myös joskus lukenut, että hän hakkasi naisiaan. Se ei kyllä ole hulluutta, vaan jotain pahempaa.

    Dalin nimen näin aikoinaan ensimmäisen kerran, kun lehdistä sai lukea hänen ja Bunuelin yhteisestä elokuvasta nimeltään Andalusialainen koira. Täysin kahjoa, paikoin ihan kammottavaa lyhytelokuvaa esitettiin Suomessakin. En ole koskaan selvittänyt, mikä po. elokuvan tarkoitus oli, mitä tekijät halusivat sillä sanoa. Varmaan sekin jostain löytyisi. Olen sen joskus telkkarista katsonut, enkä ainakaan itse olisi sellaiseen lippua ostanut. Mutta kai se oli sen aikainen, yhden sortin taide-elokuva. Ainakin tekijät olivat taiteilijoita.
    am
  2. Täälläpäs nyt muistellaan tosi vanhoja!! Tuntuu, että tuo "joviaalisuuden" aika on pelkkää kuvittelua. Ennen sanottiin, että joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Ei taida sekään vanha enää pitää paikkaansa niin kuin eivät mitkään muutkaan vanhat systeemit. Lähes kaikkea vanhaa pidetään nykyään, siis tässä teknologian ajassa, jos ei huuhaana niin ainakin typeränä, vähintään vanhanaikaisena.

    Kyllä itsekin teknologiaan uskon, keskimäärin hyvin pessimistisellä "twistillä" (nykykielen sanasuosikki). Ehkä ihminen teknologiallaan jossain vaiheessa tekee emämokan ja käy vähän enemmänkin kuin sanot: se lopulta tekee itsensä hävitystempun, ei enää löydykään keinoa, millä tuota temppua siirretään. Toisaalta uskon, että niin käy ilman teknologiaakin: loppu tulee ihan "luonnollisista syistä". joista en kyllä tiedä mitään, koska luultavasti ainakin osiksi menevät ihmisen (siis minunkin!!!) käsityskyvyn tuolle puolen. Onhan todistettu, että on ollut alkuräjähdys. Miksei siis loppuräjähdyskin tulisi!

    Mutta jotenkin sitä vain pitää mennä porskuttaa se aika, mikä kullekin kirjoitettu on ja: "otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman". Siihen, että jossain vaiheessa saa luvalla ryhtyä meikän tavoin laiskottelemaan ja siitä vielä jotain maksetaankin, ei ehkä teknologialla ole läheskään niin paljon sanomista kuin ihmisen luontaisella laiskuudella🤣.

    Nyt on pakko lähteä liikenteeseen. Monta asiaa hoidettavana. Mm. vielä parit ruusut käytävä kukkakaupassa tilaamassa huomiseksi. Jääkaappikin huutaa tyhjyyttään.

    Mukavaa viikonlopun aloittelua!
  3. Minustakin kaupan ranskalainen kastike on liian tujua. Itse usein sitä valmista tuunaan lisäämällä öljyä ja ihan tavallista sokeria, vähän sinappia ja HP-kastiketta. No, nelkein samalla vaivalla syntyisi vastaava oma kastikkeeni, missä samat perusaineeta kuin ranskalaisessa kastikkeessa, mutta mausteita on enemmän ja etikkaa vähemmän.

    Minä tein eilen porolihapullia, joita äsken söin myöhäisenä lounaana. Taikinaan lisäsin vähän possujauhelihaa, porohan itsessään on aika kuivaa. Yritän vimmalla tyhjentää pakastintani, ja porojauhelihaa löytyi vielä yksi paketti. Haluan vihdoin päästä eroon 19v vanhasta, 300l:n pakastimesta, joka seissyt nyt ulkoterassillamme yli 25v. Siirryn yhden hengen kylmäsäilytykseen, eli jää-pakastekaappi saa riittää minulle. Sitä ennen on minulla pieni syömärupeama. Poroakin on pakkasessa vielä melkoinen määrä. Hamstrasin sitä viime syksynä, kun ajattelin että siippani on vielä ainakin tämän kevään ruokakuntamme jäsen. Mutta toisin kävi. Nyt sitten saan nautiskella monien kuukausien vanhasta sapuskasta;)

    Ja voi Suomea, kun ei lätkä mennytkään putkeen. Latvia taitaa aloittaa vastaavan tien kulkemisen kuin Suomi 90-luvun puolivälissä. Vähin erin huipulle. Tosin minulle on aikalailla yks ja sama, mikä maa siellä huipulla on. Aina siellä kuitenkin on joku.

    Rauhaisaa pyhäiltaa!
  4. Oiskohan se joku julkisen taktiikkaa, että kun hoidetaan huonosti eikä niihin huonoihinkaan hoitoihin pääse kuin suunnilleen sattumalta, niin ne jotka pystyvät menevät vapaaehtoisesti suoraan yksityiselle, edes yrittämättä julkiselle.

    Kela on puhunut esittänyt yksityisestä lääkäristä annettavan korvauksen nostoa kahteen kymppiin (yleislääkärillä käynnistä). Nythän se on nolla - eipä sillä muutamalla eurolla enää mitään merkitystä ollutkaan. Yksityiselle menevä porukkahan on pois julkisen jonoja tukkimasta. Lääkäripula (kuten hoitajapulakin) on niin suuri, ettäsemmoista kikkaa ei ole, että se heti kohta saataisiin poistetttu. Vuosia mene, että julkiselle kaikki pääsisivät. Mutta sairaita piisaa, oli lääkäreitä tai ei, vaikka yritys poistaa heidät jonoista onkin kova jättämällä osa hoidotta tai hoitamalla huonosti.

    Nyt sauna palamaan, ja lauantai-iltaa vastaanottamaan.
  5. Nykyään, kun ihmisten kanssa juttelee terveyden-/sairaudenhoidosta, niin ei kovinkaan paljon positiivista siitä kuule. Tuo hoidosta pikapikaa kotiin palauttaminen, "käännyttäminen sairaalan ovelta" kuulostaa olevan ihan yleistä. Tutkimatta jättäminen, nimenomaan iäkkään ihmisen kyseessä ollessa on todella yleistä, ellei vallan sääntö. Sen koki siippanikin ja juuri taannoin "fudisporukkamme" toinenkin jäsen. Mutta, että keuhkokuvaa ei oteta, ei edes sitä yleiskuva thoraxia, vaikka keuhkoissa tauti jyllää, tuntuu todellakin hoitovirheeltä.

    Joitakin viikkoja sitten nilkkansa murtanut sisareni, 80+v, on nyt joutunut käymään lääkärissä siksi, että kun jalka alunperin kipsattiin väärään asentoon, niin nyt käveleminen sillä on aiheuttanut vaivat polveen ja selkään. Aiemmin melkein päivittäin sauvalenkillä käynyt tosi virkeä ja aktiivinen mummu onkin uhalla jäädä neljän seinän sisälle. Pian varmaan kotihoito kuskaa hänellekin lääkkeet ja sapuskat. Se kai sitten tulee halvemmaksi kuin vamman hoito kunnolla. Mutta kun vanha kaatuu, niin kuhan rikki mennyt raaja saadaan pysymään rupissa niin siinä kai se hoidon peruvaatimus.

    Telkasta tulee näköjään illalla Top Gun, minkä musiikki aikoinaan meni luihin ja ytimiin, eikä vieläkään pahaa tee. Olen joskus sen tahtiin tehnyt opetusvideonkin. Ja onhan itse tarinakin ihan mukiinmenevä. Mietin tässä, että antautuisinko kunnolla nostalgian vietäväksi, virittäisinkö itselleni elokuvakatsomon herkkuineen, joita olisi esim. pari palaa jotain herkkujuustoa, oliivit, hyvä valkkari, jne. Saunan jälkeen oivaa iltapuhdetta?

    Saas nähdä, miten hallituksen muodostuksen käy. Henrikssonilla tuhannen taalan paikka "näyttää närhen munat". RKP vaa'an kielenä!!
  6. Taas uusi, sään suhteen jo kesäinen viikko alkanut. Kohta on toukokuukin käsitelty, juhannus lähestyy ja päivä alkaa lyhentyä (sarjassa pessimisti ei pety😂).

    Puuesineitä oli lapsuudenkodissani. Isäni niitä väsäsi, joten olivat ihan supisuomalaisia, vähän kömpelöitä, mutta me likat tykättiin niistä. Jossain välissä äitini oli ne jonnekin jemmannut, mitä jemmaa emme kuitenkaan löytäneet kun hänen huusholliaan kuolemansa jälkeen tyhjensimme. Meitä harmitti. Niitä olisi ollut mukava lapsenlapsillekin antaa muistoksi

    Mökillämme puuesineitä on myös, mutta ne ovat luonnon tekemiä, pääasiassa vedestä löydettyjä. Eivät esitä mitään, mutta ovat hienoja muotoja, pinnaltaan niin sileitä, että silkkikin kalpenee niiden rinnalla. Koirat tykkäävät jyrsiä puukapuloita, mutta jostain syystä niihin eivät ole kajonneet, vaikka hyvin ylettyisivät ne hyllystä nappaamaan.

    Luottamukseni mittareihin on romahtanut. Yhtiöömme asennettiin halukkaille auton latausasemat, ja olen nyt seurannut sen kWh-lukemia alusta saakka ihan systemaattisesti. Yleisesti luvut ovat aika hyvin synkronissa auton systeemin antaman infon kanssa, mutta kahdella kerralla olleet ihan poskellaan. Kerran mittarin mukaan lataus oli kolminkertainen tarpeeseen nähden, toisella kerralla taas latautui vain pari kWh:a, kun akun täyteen saamiseksi oli tarvittu n.kahdeksan. Palautute asentaneelle firmalle annetaan kolmen kuukauden käytön jälkeen. Saa nähdä, miten kommentoivat.

    Mutta lähdenpä tästä katsomaan, mitä viime yö on autoni akkuun tuupannut, sähkön hinta useana tuntina oli miinusmerkkinen. Ettei vain olisi autostani sähköä imaistu verkkoon🤣 Pitää samalla käydä valokuvaamossa ja hankkimassa jääkaappiin täydennystä.

    Aurinkoista alkanutta viikkoa!
  7. Cee, minullakin oli toinen polvi kipeä pitkään ja juuri esim. tuolilta nousu ilman tukea oli kvuliasta, samoin tavallinen kävelykin. Sain joskus aiemmin samaan vaivaan fyssarin ohjeen, missä makuuasennossa oltaessa jalkaterä taivutetaan kohta säärtä niin paljon kuin taipuu ja sitten aletaan sitä jalkaa nostaa n. 45 asteen kulmaan ja takaisin kymmenen kerran sarjoissa pari kolme kertaa.

    Minä tein muunnelman. Tykkään maata sohvalla tai jos jo on ilta, niin omassa punkassa katsomassa töllöä ja samalla jumpata. Laiska siie tekee em. fyssarin liikkeen niin, että nostaa ja laskee nilkasta taivutettua, muuten suoraa kinttua muutaman sentin matkan ylös, alas aika nopeassa tahdissa, mutta vastaavasti teen sen sata kertaa peräkkäin. Kummasti alkaa tuntua reisien lihaksissa. Olen kyseistä jumppaa tehnyt nyt kuukauden verran joka päivä, ja polveni on ainakin tällä erää ihan kivuton. Polvea tukevat lihakset kun vahvistuvat, niin rasitus polveen kevenee. Luulisin.
  8. Kummallista sanasotkua ilmaantui viimeisimpään viestiini. Mitä lie sormeni taas sohineet.

    Mutta radiossapa kohta kuullaan, miten Espoossa hiihdetään kilpaa. Kyllä nyt saisivat jo vaihtaa kesälajeihin. Show'tahan tapahtuma tietysti on, mutta oikeat lumet kyllä kaivettu jostain kylmävarastosta.
  9. Kolea on tämä helatorstai. Tuntuu melkein jo sisälläkin viluiselta, kun ulos katson: harmaata ja tuulista. Mutta näinhän sen kuuluukin kesän mennä, välillä lämmintä paistetta, välillä kylmää ja märkää, Tosin nyt ei sada. Eilinen ja sitä edevähän päälle ltäneen yön sade tekivät luonnolle hyvää. Näyttää siltä kuin sireeninkin kukkanuput olisivat kasvaneet tyhjstä, vain veden avulla. Eikä mene kauan kun ne jo levittävät ihanaa tuoksuaan pihassamme. Se on yksi alkukesän nautinnoistani. - Nyt radiossa puhutaan jo kokkojen poltosta. Eihän vielä ole juhannus.

    Teinpäs semmoista lounasta, etten koskaan. Ostin keittämistä vaille valmiita kanttarelliravioleja. Niille tein itse tuoreista tomaateista, sipulista ja valkosipulista ynnä mausteista kastikkeen, jossa lisukkeena lipstikka-suppilovahverojauhetta. Ja tuli niin hyvää, että kieli meinasi mennä , vaikka itse sanonkin. Sitäpaitsi saan pisteen plakkariini kun ruoka oli silkkaa vegeä. Olen vahvasti sekasyöjä, joten minun ateriani pelkistä rehuista valmistettuna on harvinaisuus. Mutta kerran näinkin.

    Kohta tulevat kettikset kylään. Henkilökuntansa menee käymään jossain paikallisessa puistokonsertissa, eikä koiria voi sinne viedä; toinen koirista alkaa laulaa mukana jos musa on kovalla.

    Hyvää pyhäpäivää!
  10. Tänään on monelle jännittävä päivä. Minullekin oli, kun odottelin pitkin aamua pojantytön yo-tietoa. Jotain hyötyä on (monen parjaaman) YLEn kuuntelusta. Siitä aamulla kuulin, että tänään on SE päivä, ja aloin sitten seurata ylen sivuja, millä uusein ylioppilaiden nimet julkaistaan sitä mukaa, kun tietoja koulujen tuloksista tulee. Ja ihan liian pitkän odottelun jälkeen vihdoin tuli ilmoille se iloinen tieto, että yo-juhlat on tiedossa. Sain yllättää tytön isänkin, hän ei vielä ollut tietoa saanut.

    Hieman me kaikki jännitimme, onko vaarin rankka sairaus ja siihen menehtyminen vaikuttanut pahasti kirjoituksissa suoriutumiseen. No, ainakin läpi meni, mutta arvosanat saa vasta huomenna. Nyt on tärkeää, että tyttö saa surullisen talven jälkeen viettää iloista juhlapäivää kavereidensa kanssa. Kohtahan he hajoavat maailman tuuliin, kuka minnekin.

    Tämmöisistä taphtumista tulee mieleen aina vastaavat omat kokemukset. Samoin pojan kanssa juuri muistelimme hänenkin yo-juttujaan. Me vanhemmat emme uskaltaneet toivoa edes läpi pääsyään, mutta niin vain onnistui. Kävi vielä seuraavana syksynä arvosanojaan korottamassakin.

    Se on vain niin kovin surullista, että tytön vaari ei tätä iloa päässyt näkemään. Sitä hän kovasti odotti, ja me kaikki uskoimme, että kuntonsa kestää niin kauan. Mutta väärässä oltiin. Mutta kyllä hän sieltä tähdeltään tämänkin ilon näkee ja kokee. Niin sanoi tyttö äsken puhelimessa puhuttiin.

    Nyt menen turauttamaan kaffeet uuden ylioppilaan kunniaksi.
    Tikutonta tiistaita!
  11. Kiitos, sinulle samoin🌹
  12. Juuri niin, "saako "Gandhi" voittaa". Minä olen taas pessimisti. Toisaalta, minulla on tunne - mistä lie tullut - että tämä Gandhikin ehkä huijaa. Jos pääsee valtaan, pitääkö sen, mitä lupaa. Ei tiiä vaikka takki kääntyisi moneen kertaan ja jäisi nurinpäin. Miten onkin niin moneen maahan pesiytynyt täysin kaheleita vallanpitäjiä, toinen toistansa tukien.

    Jatkoa huonoille neuvolakokemuksille. päinvastaiselta kantilta. Äsken radiossa joku kertoi ennenvanhasesta, loistavasta systeemistä, josta meidänkin perheessä nautittiin: vauvaperheeseen sai kodinhoitajan pariksikin viikoksi, kun äiti kotiutui laitokselta. Silloin ei isyyslomia ollut eikä miehen (miesten) työpaikalla muutenkaan paljon korvaa lotkautettu isä-asioille. Eli meilläkin siippa jatkoi töitään sen kummempia vapaita pitämättä. Toinen poikamme oli parivuotias, kun vauva tuli taloon. Ja sen mukana kodinhoitajakin. Se oli kyllä ihan korvaamaton apu. Itse olin po. urakan jälkeen aika töötti, joten saatoin kerätä voimia, kun oli joku joka hoiti huushollin ja toisen lapsen. Nykyäänkin po. palvelulle olisi monessa perheessä huutava tarve. No, se korvataan sillä, että subjektiivisen päiväkotioikeuden turvin vanhempi lapsi työnnetään päiväkotiin pois jaloista, kun vauva tulee - monesti jo ennenkin sitä. Syntyykö siinä sitten hyvä sisarus- tai lapsi-vanhempisuhde, on sitten jo ihan toinen asia.

    Nyt putsaamaan terdekalusteet, jotka tänään talven jälkeen taas "korkataan". Porukkani tulee kohta moikkaamaan, ja saamme juoda kesän ekat ulkokahvit. Minultakin kaikille aurinkoiset äitienpäivätoivotukset!
  13. Joitakin aikoja sitten oli netissä uutinen, missä kerrottiin Ausseissa lehmän kuolleen laitumella, kun läheiseltä golf-kentältä lyöty pallo kajahti sen otsikkoon. Aikamoinen voima. Pitäisiköhän golfkin pistää extreme-lajien listalle;). Täälläkin golf-kentän ja vilkkaan tien väliin piti rakentaa korkea verkkoaita, kun pallo useammankin kerran oli lentänyt tielle ja losahti kerran ohi ajavan bussin ikkunaan, Kukaan bussissa ei onneksi osunut hollille.

    Kesä vissiin nyt alkaa tiivistää otettaan. Lämmintä on ihan eri lukemissa kuin männä viikolla. Toisaalta hyvä, ettei niin äkkiä lämpö olekaan iskenyt, kuten monena keväänä on. Silloinhan ihana alkukesän kukkaloisto menee ohi liian äkkiä. Tuomet, sireenit ja omenankukat ovat varsinaisia kesän luojia. Myös juhannusruusut innostuvat lämmöstä, ja esim. viime kesänä meidänkin pihassa olivat jo jussina ruskistuneet. Jospa tänä kesänä niistäkin saisi nauttia vähän pidempään.

    Juhannusruusuja, tuomenkukista puhumattakaan ei ollut pojalta saamissani kuvissa Floridan kesästä. Yksi hänen hyvä kaverinsa tekee välillä freelance-hommia formulakisoissa, tänä viikonloppuna Miamissa, ja poika pääsi sinne hänen siivellään katsomaan kisaa. Varmaan melkoinen kokemus. Voisin minäkin nyt katsoa telkasta kisan, jos vaikka sattuisin näkemään siellä tuttuja - tietysti itse kisasta viis:). Minulla ei ole telkassa mitään maksukanavia, joten joutuisin menemään toisen pojan luokse. Kisa tulee kuitenkin niin myöhään, että suosiolla jätän sikseen.

    Tulipas nälkä Whoon silakan ja valkosipuliperunoiden tuoksusta. Söin tänään ammupalan tosi myöhään, kun heräsin vasta 11 aikaan; tosin valvoinkin aamukuuteen. Nyt tutkimaan, mitä jääkaapista löytyy. Ainakin vapun ajalta vielä pari nakkia, munia ja silliä. Enköhän niistä jotain saa värkättyä.
  14. Äläs vielä nuolaise. Eiköhän todellakin diabetes ennen pitkää todeta vanhenemisenkin syyksi. Diabeteksen hoitoon Suomessakin käytetään mm. nykyään siihen hyvin tehoavaa, kerran viikossa pistettävää lääkettä. Monille se olisi sopivin ja tehokkain hoito, mutta sen saatavuus on välillä lähes nolla, kun lääkärit kirjoittavat sitä myös laihduttajille. Ja kauppa käy. Eräs tuttuni juuri taannoin löysi Rovaniemeltä apteekin, mistä sitä löytyi pari annosta. Tälle ihmiselle muista terveysongelmista johtuen eivät pillerit sovi. - Ja kun ko. lääkkeen iän kertymistä hidastava teho keksitään, niin ei sitä enää diabeetikot saa edes Rovaniemeltä😉
  15. Katselin taannoin telkasta yhtä musiikkiohjelmaa, missä mukana meidän kevyen musiikin kärkikaartia (tai ainakin entistä sellaista). Eräs aika pienikokoinen laulajanainen oli pukeutunut valtavan kokoiseen, ainakin ruudusta nähtynä miesten pukuun, missä hihat roikkuivat naisen polviin, takin hartiat ylittivät kantanjansa olkapään nupit molemmin puolin ainakin kymmenellä sentillä, puntit laahasivat lattiaa monella mykkyrällä ja yhteen housun lahkeeseen oli mahtunut koko nainen. Jostain lehdesä sitten jälkeenpäin kävi silmiini tämän päivän muotitrendi: liian isot vaatteet ovat muotia. Aika karsean näköistä kuitenkin.

    Minulle on 70-luvulta jäänyt mieleen housujen trumpettimuoti. Itssellänkin oli sellaiset, ja tosi makeilta (muka) näyttivät. Nyt saan lähes yök-reaktion, kun sellaisia näen kuvissa. Sama reaktion monen muun 70-luvun muoti-ilmiön kanssa. Monille nykynuorille retro on tavoiteltua, minulle retro aiheuttaa vähintään ihottumaa. Ja monta muutakin 70-luvun ilmiötä tekee saman.
  16. Kannattaa vähän varoa sanomisias, tai ainakin tarkistaa, mitä sanot, ettet tule "spannatuksi" 🤣 valkolakkitehtaiden duunareiden toimesta. - Olet tainnut tutustua koiranäyttelytoimintaan. Vähän tarkkuutta, pliis🤣. Huhhuh, sanon minäkin tällä kertaa.
  17. Mielenkiintoista. Olen aina luullut, että ne on vain teinitytöt, jotka joka sekunti luuriaan kouristuksenomaisesti puristavat kädessään (ja ruudusta itseään peilailevat). Siis myös vanhemmat herrasmiehetkin tekevät niin!! Ihan uteliaisuudesta kysynkin nyt, että mites esmes saunassa - missä olen ymmärtänyt sinunkin käyvän suht usein - onko luuri kädessäs sielläkin? Eivätkös silmälasit ja ruutukin mene siellä huuruun, eli uutisia ei vähään aikaan ehkä näekään;). Kuis sit suu pannaan?!
  18. "Taas leivoset ilmassa..." Niitä äsken kuuntelin kun vähän aikaa pasteerasin pihassa. Kyllä niiden laulu tekee kevään, vaikka keli ei niin keväinen olekaan. Ja niinpä juuri: kevät, vappu, on tosiaan tainnut sekoittaa -muuminkin pään!

    Ei ulkona kuitenkaan ihan hyistä ole. Siivoilin äsken vähän ja pidin terassin ovia auki aika pitkään, mutta en jäätynyt. Siivosin vaikka lähden illaksi pois. Minua pyydettiin kettishuusholliin mukaan avaamaan heidän grillikauttaan. Ja minähän olen valmis kuin partiolainen.

    Valmiiseen ruokapöytään pääsy on aina juhlaa. Vissiin "nuoret" (50:tä lähestyvät!!) tuumaavat myös, että vanhan ei ole hyvä olla yksinään tämmöisenä yhdessäolon päivänä. Vien kyllä evästäkin mukanani, mm. vaaleanpunaista kuohista ja poroa, jota pakastimessa on edelleen runsain mitoin. Ruoan laitto siipalle loppui aiemmin kuin kuvittelimme, ja nyt minulla on iso urakka saada syötyä pakastin tyhjäksi. Meinaan luopua isosta, nyt melkein 39v. vanhasta arkusta ja siirtyä pärjäämään pelkällä jääkaappi-pakastin-yhdistelmällä. Siihen opettelu voi olla minulle työlästä, kun olen tottunut isoon jääkaappiin ja isoon pakastimeen. Mutta ehkäpä ainakin tässä asiassa vanhakin koira vielä oppii istumaan.

    Minultakin kaikille ilman ja erään ystävämme mielialankin koleudesta huolimatta iloista kevään vastaanottoa.
  19. Huhtikuu lähestyy loppuaan. Tämä kuukausi on mennyt yhtenä vilauksena. Minulle ehkä siksi, että kaikkea siipan kuoleman aiheuttamaa tekemistä on ollut vaikka muille jakaa, ja jatkuu. Eilen selvisi, että tapaturmavakuutusyhtiö on sössinyt korvauslaskelmansa niin, että kaikki pitää laskea uudelleen. Siihen hommaan joudun kaivelemaan siipan tilejä viime vuodelta. Pankki kieltäytyi niitä tietoja antamasta vetoamalla lakiin, että tilitietoja saa antaa vain kuoleman jälkeiseltä ajalta. Järjetöntä.

    Niinpä sitten suivaantuneeena soitin Finanssivalvontaan ja kysyin pankin lain tulkinnan oikeellisuutta. Ja väärässähän ovat. Elinajan tilitietoja saa, jos kaikki kuolinpesän osakkaat sen hyväksyvät. Pankkimme toiminta on muutenkin ollut aika hataraa. Tuntuu, että virkailijat on poimittu kadulta ja pistetty hommiin kylmiltään. Fiva kehotti tekemään reklamaation, ja sen totta vieköön teemme heti kun perunkirjoitus on hoidettu. Ja pankin vaihto tulee myös eteen.

    Mutta tänään on myös juhlapäivä: pojanpoika täyttää seitsemäntoista. Ei kerinnyt saada ajokorttia vielä synttärilahjaksi. Hän sai erikoisluvan ajokorttiin, mutta ajoharjoittelu on vielä kesken. Pojalta meni siihen into, kun ei enää vaarinsa kanssa voinut ajaa, mutta nyt näyttää into palanneen ja jatkaa isänsä kanssa opettelua, ja virallinen ajolupa alkaa häämöttää. Se helpottaa paljon isäänsä, kun ei tarvitse joka ilta olla kuskina treenireissuilla. Tai jos hän on reisussa, niin usein minä olen kuskannut poikaa.

    Nyt kauppaan. Piti tekemäni simaa, mutta huomasin, että ei tuore hiiva puuttuu. Kuivatusta hiivasta ei tule simaa vaan sitruuna-sokerilientä. Olen kerran kokeillut ja pieleen meni koko ämpärillinen. Toinen poika muistaa joka vapun alla muistuttaa siman teosta. Eikä toistaiseksi yhtään vappua ole meidän perhe viettänytkään ilman minun tekemääni simaa. Ja niin jatkuu niin kauan kuin minulla peukalo heiluu.

    Hyvää päivää itse kullekin säädylle!
  20. Meilläkin asoy:n sekajätemäärä on pienentynyt huomattavasti. Vielä pari vuotta sitten tyhjennysäivänä "moolokki" oli usein niin täynnä, että kansiluukku ei mennyt kiinni. Nykyään tyhjennykseen menee puolillaan oleva astia. No, toisaalta muovin- ja kartonginkeräysastiat tursuavat joka viikko yli laidan. Kaiketi se kertoo, että asukkaat lajittelevat nyt enemmän.

    Tänään minäkin lajittelin siipan vermeitä. Huonot UFF:n lootaan, paremmat Punaisen ristin konttiin. Kontista joku pienellä rahalla saa hyvälaatuista vaatetta - siippahan ei huonoa ostanut silloin, kun jotain osti. Vähän kyllä kirpaisee esim. neljän, lähes uuden, vain muutaman kerran käytetyn puvun hävitys, mutta ne eivät pojillemme sovi - eivätkä edes malliltaan ole nuoremman miehen mieleen - enkä niitä kellekään muullekaan tutulle ilkeä tarjota. Kirpparipöytääkään en itse ala ylläpitää, joten Kontin täytteeksi menevät .

    Olen pitkään ihmetellyt yhtä ihan kornia asiaa, ja tänään taas. Miksi S-Marketin ostoskärryt ovat lähes kaikki aina lukittuina, mutta K-kaupassa ei koskaan - osa K:n kärryistä on jo ihan lukottomiakin. Ässässä käyn silloin tällöin, kolikoita ei minulla ole koskaan mukana, enkä ostoskorin lukkopolettejakaan ole taskuihini varastoinut, joten kärry jää ottamatta, kun en sitä saa irti jonostaan. No, ei mikään maata kaatava juttu, mutta vähän ihmetyttää em. jako kärryjen lukitsemisessa.

    Nyt alkaa taivas vetäytyä pilveen ja huomenna kai jo onkin toisenlainen kevätsää - Walpurihan lähestyy.
    21. 4 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt