amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Siippa halusi myös aina käyttää hiirtä. Minä taas en koskaan. Jo aikoinaan töissä luovuin hiirulaisesta, kun olkapää alkoi reistata. Ortopedi määräsikin tavallisen hiiren sijaan rullahiiren, ja siitä tykkäsin. Käytän vain läppäriä - vaikka pöytäkoneenkin siippa kerkisi rakentaa - ja siinä on kosketuslevy. Aika paljonhan minä koneella olen, mutta ei ole olkapää, eikä mikään muukaan käden osa ole kipeytynyt, kiitos pädin. Mutta oli sitten se tai hiiri niin kyse lienee myös tottumuksesta.

    Saas nähdä, koska tämä kone alkaa pottuilla. Ikää tulee kohtsillään viisi vuotta. En uutta konetta haluaisi, koska taas pitää opetella uusi Windowsin versio. Nyt minulla on kasi; eikös Win 11kin ole jo käytössä ainakin uusissa koneissa. En ole selvitellyt. Siippa manasi kympin alimpaan kattilaan. Itse en sitä ole edes vilkaissut, joten mitään en siitä osaa sanoa. Tämmöiseltä tietokoneturaajalta uuden koneen ja käyttöjärjestelmän opettelu vaatii melkein jo mahdottomia. Kun vielä varmaan puhelimenkin piakkoin joudun uusimaan, niin jatkuva migreeni on taattu.
  2. Mikrossa tai uunissa kerman kanssa haudutettuna kala on hyvää. Paistaminen on sitten eri juttu ja on hyvää, varsinkin rapeaksi pastetun fileen nahka on herkkua. Lapsena kesäisin söin paljon tikun nokassa, nuotiolla paistettua kalaa. Siitä vieläkin tykkäisin, varmaan eniten. Kaupasta saa kyllä ostaa hiillostettuja silakkapihvejä, mutta niistä puuttuu se nuotion (=lapsuuden) maku.

    Nuo perintökiemurat voivat kyllä olla aika mahottomia. Siippakin oli yhden tätinsä pesänhoitaja, ja siirsi sitten homman eräälle toiselle pesän osakkaalle, kun ei enää itse jaksanut. Työläitä juttuja saattavat olla.
  3. Onpas melkoinen homma perata 3kg silakoita! Hatunnosto! Itse en moiseen puuhaan ryhtyisi. Viikolla laitoin kyllä silakkauokaa, mutta ostin kaupasta fileitä ja niitäkin vain puoli kiloa. Ja silkkapihvien sijaan valmistinkin ne kermahauteessa nopeasti mikrossa. Nykyäänhän kyllä voisin kalaa käryttää pannullakin mielin määrin. Mikrossa haju pysyy hyvin kurissa, ja kala kypsyy alta aikayksikön. Uunissa kalaan kyllä saisi - kai - enemmän kulinaarisia ulottuvuuksia, mutta kätevyys ennen kaikkea.

    Minulla alkaa olla kuppi täynnä vaaleja, ennen kaikkea vaalikeskusteluja ja kyselyitä. Juuri joku sanoi radiossa, että nyt vaaleissa on uutta ja poikkeuksellista, en kyllä kuullut, minkä väitettiin sitä olevan. Itse olen jo äänestänyt, mutta luultavasti ehdokkaani ei pääse läpi. Soisin toki, että niin kävisi, mutta hän luultavasti on liian kiltti siihen hommaan. Tänään lehdessä juuri oli kirjoitus hyveiden katoamisesta niin Suomessa kuin maailmallakin. Niitä ei enää tarvita?

    Kulunut viikko oli aikamoista viipotusta. Pojanpojan kuskauksia koulun ja työpaikan välillä parikin kertaa päivässä. Myös siipan kuolemasta poikineita asioita piisaa toimitettavaksi, eikä loppua näy. Osa niistä on sellaisia, jotka hän suunnitteli ehtivänsä itse hoitaa; me kumpikin uskoimme, että vielä on aikaa. Vaan väärässä olimme, ja yhtäkkinen loppu tuli muutamassa päivässä.

    Onneksi nuo tekemättä jääneet asiat eivät kovin kiireisiä ole, mutta hankalia kuitenkin. Pelkästään jotkut "omistajan"muutokset ovat mutkikkaita. Esim. kotona ja mökillä käytössä olevien hälytysjärjestelmien muuttaminen minun ja poikiemme nimiin on melkoinen operaatio. Käsittämättömintä siinä on, että kaikki kulkemiseen käytettävät sirukortit pitää ohjelmoida uudelleen ja paikan päällä. Ei riitä, että siipan kortti vain pistettäisiin plakkariin. - Pitää vain uskoa, että kaikella on tarkoituksensa.

    Kaunis päivä houkuttelisi lenkille, mutta on tehtävä parikin kauppakeikkaa, toinen vähän kauemmas kotoa. Jos sitten illemmalla happihyppelölle.

    Leppoisaa palmusunnuntain aattoa!
  4. Kyllä se taitaa niin ollla kuin joku sanoo, jotta jos ei aamulla johonkin paikkaa satu, niin pitää kysyä itseltään "oonk mää kuallu". Minä olen muutaman aamuna niin joutunut tekemään, kun joka aamuista vatsakipua ei ole ollut. Liekö stressi jo helpottamassa. Vielä sitä kai on, kun illalla jonkun aikaa nukuttuani heräsin yhdeltä enkä sitten saanut enää unta. Kävin jopa lukemassa yöllä HS:nkin - minulle poikkeuksellista, yleensä en koskaan nouse ylös vaikka valvonkin. Uudelleen menin punkkaan viiden maissa, ja aloin kuunnella mustarastaan mollivoittoista laulantaa, mikä selvästi kertoi linnun surkeasta olosta. Luntahan oli satanut ja syötävät sen alla. Sääliksi kävi lintuparkaa. Edellisenä aamuna laulunsa kuulosti jo kevätlivertelyltä.

    Tykkään lumesta, mutta tähän aikaan keväästä en enää. Täällä asuva ystäväpariskunta palasi tänään jokakeväiseltä Lapin reissultaan ja kertoivat, että miesmuistiin eivät ole lumisiin kotimaisemiin reissultaan palanneet. He ovat siellä aina samat viikot, joten vertaolukohtia on.

    ÄSken selasin pitkää siipan tallentamia Sonosin musiikkikanavia, ja löysin yhden, mikä soittaa pääasiassa Schubertin musiikkia, omaa lemppariani siinä genressä. Eilen juuri katselin telkasta uudemman kerran suomalaisen jäätanssiparin MM-kisaesitystä, mikä oli tehty juuri Schubertin pianomusiikkiin. Upean esityksen tekivätkin. Ja koreografi heillä melkoinen tekijä. Nautinto katsoa, kun "kuviot" noudattava musiikkia. Nonni, tää taas näit minun itsekkäitä juttujani. Älää hermostuko.
  5. Minä ostin niitä silakkafileitä ja maksoivat 13,90/kg. En osaa sanoa, oliko kallista/halpaa, kun en aikoihin niitä ole ostanut. Lohta ja kuhaa, siikakin olen kyllä ostanut aika usein ja kallista on joka kerta ollut, melkein aina päälle kolmenkympin. Syökää siinä sitten kalaa, etenkin silakkaa (Holkerin neuvo).

    Radiossa keuhkoavat ensi viikon kylmästä säästä. Ainahan niitä on keväisin lämpimien välissä; se on meidän leveysasteiden normaali, siis ei olla Välimeren ilmastossa, kuten monet tuntuvat kuvittelevan, kun EU-ssa ollaan. Ihan kuin sen mukana olisi tullut EU-sääkin, ja nimenomaan etelä-eurooppalainen tai jopa Välimeren sää. Aamulla miestoimittajat horisivat jo sortseista, että maaliskuussa ne pitää saada jalkaan, mutta viimeistään vappuna. Toisaalta en kyllä ymmärrä syksyisin villasukkiin ja -huopiin kääriytymistäkään, tai lähinnä siihen usuttamista. Joka ikinen aikakauslehti näyttää kuvissa, miten "hyggeillään" villaröijyt niskassa, jalat kuumassa vesihauteessa tai vähintään villasukissa, höyryävä toti- tai teemuki kädessä. No, ei lämmin luita riko, mutta ei ole "mun juttu".
  6. Kyllä päättäjät ovat olleet tajuamattaan ajattelevaisia, kun kuoleman jälkeistä asioiden toimittamista ovat lakiin ympänneet. Ovat siten ohjanneet jälkeenjäävien energiat asioiden hankalaan hoitamiseen, eikä murehtia oikein enää jaksakaan . Tasan on totta tuokin, että ainakin joidenkin asioiden kanssa iskee hirveä suuttumus.

    Minullakin on tunne, että nykyinen puhelimeni alkaa olla jo loppusuoralla; kaikenlaisis pikkujuttuja on ilmennyt. Johan se tulee parin kuun päästä viisivuotiaaksi, joten elää melkein jo yliajalla. Nyt jo valmiiksi stressaan uudesta puhelimesta: sitä täytyy opetella käyttämään. En enää viitsisi mitään uusia vempeleitä opetella.

    Puhelimen lisäksi kohta kyllä pitää hankkia uusi kahvinkeitin, samoin jääkaappi alkaa olla finaalissa. Uunikin on jo metusalemi-iässä, ja kerta kerralta sen lämpiäminen kestää pidempään. Eli sähköä kuluu. Siippa meillä em. laiset hommat pääasiassa hoiti, mutta nyt niiden(kin) kanssa pitää ryhtyä itselliseksi. Tokihan pojat aina ovat valmiita auttamaan, mutta heillä on muitakin tekemisiä, joten niin kauan kuin peukaloni heiluu, pyrin hoitamaan asiat itse.

    Ja nyt kalakauppaan. Aamulla jo punkassa mietin, mitä tänään sapuskaksi. Nyt ei tarvitse varoa kalan hajua, joten jos kaupassa on silakkafileitä, ostan niitä ja teen silakkapihvejä, joita en itse ole tehnyt vuosikymmeniin. Maistuis varmaan teillekin.
  7. Kyllä minäkin huomasin, että olin jännittänyt eilistä ihan hirveästi. Menin illalla punkkaan vaalikeskustelua katsomaan. Heräsin puolen yön aikaan telkkarin saamelaisuutisiin. Sammutin sen ja jatkoin uniani heräten viiden maissa. Sen jälkeen en enää nukkunut. Aika monta yötä edellä olinkin jo valvonut, joten ei ihme, että uni maittoi.

    Totta, yksi etappi siipan asiassa on nyt selvitetty ja alkaa todellakin perukirjasta vääntö. Tanskan veroviranomainen ei ole halukas kuuntelemaan meidän tarpeitamme. Haluavat pitää omista aikatauluistaan kiinni, ja jos onnistuvat, niin perukirjan valmistuminen siirtyy ties mihin. Ja jos meidän pankkimme taas pitää kiinni siitä, että perukirja pitää olla ennen kuin pankkiasioita pääsemme taas hoitamaan, niin kierre on valmis. No. katsotaan, miten homma alkaa edetä. Kivaa tiedossa.
  8. Taas on perjantai, ja vastahan se oli! Mitähän tästä vielä seuraa, kun ajan kulu vain kiihtyy. Kohta on pääsiäinen ja sitten juhannus, eikä aikaakaan kun jo taas on joulu.

    Ennakkoäänestämään minäkin meinaan sonnustautua tänä viikonloppuna. Jotenkin kyllä tuntuu turhalta koko touhu. Olen kurkkua myöten täynnä vaalikeskusteluita ja niiden muuttuminen lähes some-tyylisiksi. Kerrasta toiseen samojen asioiden toistelua, huutoa, haukkumista, riitelyä, lupauksia, jne. Tässä iässä on tullut nähtyä jo niin monet vaalit. että keskimäärin näyttää siltä, että oli voittaja mikä tahansa puolue, niin mikään ei kansalaisen kantilta juurikaan muutu; sen sijaan poliitikkojen ojassa olevat omat lehmät tarvitsevat nostajia. Tärkeintä niin voittajille kuin häviäjillekin tuntuu olevan valta ja tähtäimen kohdistaminen jo seuraaviin vaaleihin, voittajille vallan kahvassa pysymiseksi, häviäjille sen kaappaamiseksi.

    Eilen oli hautajaiset. Kolmisenkymmentä henkeä meitä siellä oli. Lapsenlasten ikävän katselu oli sydäntä riipaisevaa. Arkkuun heiltä kummaltakin jäi kirjeet, jotka minäkin sain lukea. Niiden sanat säilyvät mielessäni hamaan omaan loppuuni saakka. Ei kauniimmin osaisi enää kirjailijakaan kuvata lapsen ja isovanhempansa suhdetta.

    Katselin illalla kännykkäni kuvia, ja samalla tuli vastaan noin vuosi sitten otetut kuvat terassipöydällämme päivittäin vierailleesta fasaanista. Muutama minuutti sitten samalle pöydälle hyppäsi taas fasku. En tiedä onko sama tyyppi kuin vuosi sitten, mutta samoja kuvioita sekin näkyy pöydällä tekevän kuin viime talvinenkin lintu: tutkii pöydällä olevaa kynttiläpurkkia ja kokeilee antaako pajuporo turpiin, kun sitä nokkii; no, ei anna, vaan urheasti kestää linnun kurituksen.

    Aloitin juuri sinkkisuihkekuurin. Sisareni tekstasi äsken olevansa melkoisessa räkiksessä. Hänkin oli hautajaisissa ja niin häntä kuin muutakin perhettään siellä halailin. Po. sinkkisuihkeella olen torjunut monet flunssat ja toivon, että nytkin tehoaa. Vanhan ihmisen pitää flunssakin ottaa tosissaan, siitähän voi tulla vaikka mitä jälkiseuraamuksiakin. En sitten koronan puhkeamisen - aika tasan kolme vuotta ja viikko sitten - ole sairastanut minkäänlaisia hengitystietulehduksia. Viisi koronarokotusta ja kolme influenssarokotusta olen näiden vuosien aikana saanut. Kai niillä joku vaikutus on ollut, kun terveenä olen saanut pysyä.

    Mukavaa viikonlopun aloittelua!
  9. Tänään onkin taas talvi. Eilinen pisti jo uskomaan, että kevät tulee sittenkin, mutta vanha sanonta "kevät keikkuen tulevi" toimii, kuten joka kevät aiemminkin.

    Eilinen meni minulta ihan sisähommissa, enkä tuota ihanaa kevätpäivää kerinnyt käydä nuuskimassa. Kettiksetkin saivat viettää päivää koivet ristissä. Päiväni kului isosti tietsikkaa näpytellessä ja puhelimessa odottelu"musiikkia" kuunnellessa. Asioiden hoitaminen on hidasta digi-aikaa vaikka elämmekin. Ennenvanhaan, "manuaali"-aikana puhelimiin vastattiin ja paikan päällekin milloin mihinkin instanssiin saattoi mennä asiansa hoitamaan. No, tietysti asioiden määrä on kasvanut eksponentiaalisesti kuten niitä hoitavienkin, mutta niissä palvelevien työntekijöiden määrä ei. Digin uskottiin/uskotaan ratkaisevan ongelmat.

    Eilen puhelimessa iloisen yllätyksen järjesti pankkitäti. Olin vihdoin saanut pankista nk. osanottokirjeen, missä pääsisältönä siipan tilitiedot ja maksamattomien laskujen vallitseva tilanne. Pankin verkkosivuilla, kuten aiemmin puhelimessakin annettiin ymmärtää, että laskut kuolinpesän tililtä pitäisi maksaa skannaamalla laskut pankkiin tai menemällä konttoriin. Eilen kävi ilmi, että ne saattoi hoidella myös puhelimessa. Tosin ko. laskut olivat tulleet siipan tilille e-laskuina tai hän oli niitä jo kerinnyt syöttää maksulistalle vielä kuitenkaan niitä hyväksymättä. Kaikki nuo hoituivat nyt puhelimessa. Sellaista ei neuvottu missään. Kun vielä katkaisin kaikki siipan tekemät e-laskusopimukset, niin tästä lähin perunkirjoitukseen saakka saan tulevat laskut paperilla ja voin niitä sitten maksella omilta tileiltäni. Tosin silloin joudun maksamaan myös paperilaskutuslisän, mutta se pitää vain hyväksyä, jos haluan raha-asioita hoitaa hieman vähemmillä kuvioilla.

    Mutta kaiken kaikkiaan taas kerran on pakko kauhistella niiden ihmisten osaa, joilla läheisen kuolemaan liittyvien perin monimutkaisten asioiden hoito voi muodostua ylivoimaiseksi. Lisäksi vielä, että ko. tilanteessa ihminen voi muutenkin olla todella huonossa jamassa. Vaikeaksi on tehty ihmisen poistuminen tästä maailmasta!

    Tänään on jännä päivä. Pojantyttö kirjoittaa parhaillaan pitkää matikkaa minulla peukalot ja varpaat pystyssä. Toivottavasti jaksaa pitää ajatuksensa kasassa. Huomennakin kun on raskas päivä, mutta toisella tavalla.

    Pitää lähteä pistämään mikroon pari pottua. Lounaaksi syön ne, anjoviksia, keitettyjä munia ja salaattia.
  10. Niinhän se on. Mutta en ole ensimmäinen, en viimeinen enkä ainoa, jolle lesken osa on langennut. Heitä on monta ja lisää tulee. Äitini kerkisi olla yksin 30v. Minä en ehkä niin kauan.

    Mutta tuo irkkupubi: minä olen ollut siellä kerran! Joskus Dublinissa työmatkalla sikäläinen kollega kuljetti meitä kotikaupungissaan ja käytiin mm. siellä. On muuten aika jännä fiilis, kun voi ruudusta seurata vaikka kotoa käsin ihmisten touhuja jossain tois pual maailmaa. Joskus kauan sitten olin reisussa Floridassa, ja kun istuimme Key Westissä Hemingwayn Sloppy Joes'sa, niin siippa kotoa soitti, että "hei mä näen teidät"; katseli meitä web-kamerasta. Tuntui jopa vähän kammottavalta. Mutta nyt sellainen kai on jo ihan "jokapäiväistä kauraa".
  11. Meillä taitaa steissillä kulkea semmoista porukkaa, että piano pysyisi ehjänä ehkä tunnin, jos sitäkään, ja sitten kuuluisi enää vain suunsoittoa.

    Tänään meinasin taas kiukustua kaupoissa. Enää ei myydä - en tiedä tehdäänkökään - hameita. Etsin hautajaisiin sopivaa hametta, kun yläosia minulla on useampiakin, kunhan vain valitsen. Housuja myydään vaikka minkä sorttisia, ja niitä on omassakin kaapissani useampikin pari, mutta ajattelin kerrankin pukeutua siististi hameeseen ja korkkareihin. En suoraan sanoen muista, koska olisin viimeksi hameeseen tai mekkoon pukeutunut. Varmaan töissä viimeksi, eli yli 15v sitten. Olisikohan siinä joku kirjoittamaton sääntö; töissä melkein aina hame, vastaavasti eläkkeellä ei juuri koskaan.

    Karsea tuhnukeli on ollut tänään. Iltapäivällä kyllä satoi vettä niin, että heräsin päikkäreiltä kesken kaiken. Valvoin taas ison osan viime yöstä, ja kun olin syönyt lounaan - kaupan valmiin kanasötkötyksen😣 - niin heitin hetkeksi sohvalle ruokaperäisille, ja heräsin siitä sateen ruminaan. Onneksi huomenna on kai taas jo nättiä keliä. Päiväkin alkaa pidentyä pitkin loikin tästä alkaen, ja kiva jos sen ihan näkisikin, eikä tarvitsisi tuota maassa makaavaa pilveä tihrustella.

    Illat on nykyään aika ankeita. Päivä sujuu suht hyvin, kun on kaikenlaista toimitettavaa, mutta kun ilta koittaa niin yksinolo korostuu. Usein kyllä pojat käyvät illalla, lapsenlapsetkin. Tänään ei kuitenkaan kukaan kerkiä, kun kaikilla jotain ohjelmaa, toinen poika lähti Hollantiin työreissulle, toinen Vaasaan, pojanpojalla on treeninsä ja tyttö läksi töihin. Joten issessee tässä nyt nökötän, katselen pöydällä palavaa kynttilää ja radiossa soi irkkumusiikki - hieman absurdia??
  12. Jaahas, täällä onkin sitten ollu tänään parran pärinää. Se kyllä on aika epätasa-arvoista ottaen huomioon, että kaikilla ei ole partaa. Mutta menköön nyt tämän kerran. Vanhojen aikojen nimissä ja kunniaksi, jolloin oltiin vielä enimmäkseen miehiä ja naisia. Mutta summa summarum: tuuhea, hyvin ajettu parta on miehellä vähän ninku piste iin päällä.

    Tänään on aikani mennyt monien asioiden hoidossa. Yksi pitkäveteinen homma oli siivota ja siirrellä tikuilta, siipan jäljiltä taloyhtiön asioita koskevia dokumentteja ja kaikenlaisia muita taloteknisiä juttuja, joista osan tallensin yhtiön, toisen osan omiin faileihin. Homma venyi yhtä pitkäksi kuin paksuksikin, kun innostuin niitä samalla lukemaan. Jos polttaisin tupakkaa, niin voisin sanoa, että meni aikaa ja tupakkia. Nyt siis vain aikaa. Ja sitähän minulla on. Valokuviakin oli vaikka kuinka paljon ja nekin piti saada jonniinmoiseen järjestykseen.

    Kohta hyppään punkkaan ja lukemaan ihan oikeaa kirjaa, että saan ajatukset muualle. Piti lämmittää tänään saunakin, mutta se nyt meni ohi, on liian myöhä jo. Ehkä huomenna. Hyvää alkavaa viikkoa!
  13. Edsonilta on loppuneet omat aiheet. Hyvin kyllä nöyryyttää itse itseään, kun pitää poimia omiin (älyä tursuaviin🤣) kirjoituksiinsa meidän tyhmien lauseita. Mutta huomiota pitää saada konstilla millä hyvänsä, vaikka sitten tinkimällä omista tasovaatimuksistaan. Aika surkeassa jamassa häiskä on, ja surkeammaksi vain tuntuu menevän. Facessakin yrittää saada kannatusta, mutta joku eukko silloin, toinen (omansa) tällöin joskus nostaa peukaloa. Ei mee hällä hyvin, ei.

    Minä olen viime päivinä opetellut uudestaan tekemään ruokaa mikrossa - ruokagurut kyllä sanovat, että itseään kunnioittava kokki ei mikrossa suostu ruokaa tekemään. AIkoinaan, kun pojat vielä olivat kotona tein siinä paljon sapuskaa, joulukinkun paistosta alkaen. Nyt kun olen itsekseni saan sillä valmista alta aikayksikön, eikä se ole edes vain valmiin lämmittämistä, vaan alusta, raaka-aineista lähtien valmistusta. Äsken juuri tein pororouhe-paprikamunakkaan, ja hyvää tuli muutamassa minuutissa. Eilen tein kanakastikkeen, ja pari päivää sitten pienen lohikiusauksen. Ei tarvitse posottaa isoa uunia pienen ruoka-annoksen takia. No, ajoittain silti teen vielä isojakin annoksia jakaakseni niitä poikien huusholleihin.

    Nyt minulla on menossa on pakastimen tyhjennys. Sen uumenista löytyy raaka-aineita moneksi viikoksi. Meinaan luopua isosta arkusta ja siirtyä jääkaappi-pakastinyhdistelmään. Ongelmaksi tietysti voivat muodostua pyhien ajat, jolloin pruukaan ruokkia muutakin perhettä. Isompien ruokamäärien säilyttäminen pienessä kaapinnyssäkkeessä on nk. haastavaa. No, pienen lisäjääkaapin saan haettua apuun vaikka mökiltä. Siellä niitä onkin kaksi, ja toinen joutaa hätäapukäyttöön tännekin.

    Kohta pyyhältävät tänne taas kettikset. Tulevat "hoitoon", kun henkilökuntansa;) menee vaateostoksille. Koirat ovat ihanaa seuraa. Vaistoavat, että kaikki ei täällä ole reilassa ja haluavat olla lähelläni. Eivät vielä ole tottuneet siipan poissaoloon. Joka kerta tultuaan sisälle juoksevat ympäri huushollia ja etsivät häntä joka paikasta ennen kuin rauhoittuvat aloilleen. Surku tulee niitäkin. Olivat siipan kanssa ylimpiä ystäviä.
  14. Jotenkin nuo traktoripohjaiset kengät juhlapuvun kanssa ovat aika kornin näköiset. Vaatetus ja kengät eivät "mätsää" mitenkään. Valkoiset - nimenomaan valkoiset - lenkkarit ovat myös suosittuja, miehillä puvunkin kanssa. Muotia, mitä en ymmärrä, mutta eipä minun tarvitsekaan.

    Itse en juuri lainkaan käytä lenkkareita, en valkoisia enkä muunkaan värisiä. Lenkille menen joko Airxxx (brändi ei enää luettavissa kengän pohjassa)-kengillä tai sitten muun sorttisilla ulkoilukengillä. Mainitut Air-jotain jalkineet ovat kerrassaan oivalliset jalassa. Ne voi myös pestä koneessa. Rapaahan niihin tulee, kun sulan maan aikana koirain kanssa tykkään kävellä pitkin maita ja mantuja, en päällystetyillä kevyen liikenteen väylillä, missä pyöräilijöiden terrorikausi on taas alkamassa.
  15. Totta on, että hyviin kenkiin kannattaa sijoittaa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin olla epäsopivissa kengissä, oli sitten juhla tai arki.

    Naisiahan aina syytetään, että tuppaavat ahtaa jalkoihinsa liian pienet kengät. Myös kapeakärkinen muoti on sanellut monille "sopivan" kenkämallin kaupan hyllystä. Kyseinen muoti olisi pitänyt lailla kieltää. Veikkaan, että aikamoinen määrä jalkavammaisia on niiden takia tullut.

    Itse kakarana syyllistyin vanhemmilleni valehteluun kenkäostoksilla. Jos näin jotkut ihanat kengät, eikä sopivaa kokoa löytynyt, niin yhtäkkiä jalkani vähän pienenivätkin - liian suuria ei voinut ostaa, kun ne putosivat jalasta - ja niin läksin kaupasta hyppiinkeikkuin roikottaen narulenkistä, pakettinappulasta kiinni pitäen kenkälaatikkoa, missä liian pienet, mutta ah niin ihanan kauniit kengät. Ja tuskaisaahan paarustaminen niillä sitten oli. Onneksi po. vimma sittemmin häipyi.

    Minulla ei aikuisenakaan ole koskaan ollut esim. suurta huutoa aikanaan olleita porkkananistutuskenkiä, saati 12 cm:n stilettikorkoisia äijäntappokenkiä. Nyt pidän enää vain sopivan leveitä ja matalakorkoisia kenkiä. En taitaisi enää osata kävellä korkeilla koroilla. Johan niissä pääkin nousee niin korkealle että alkaa huimata, ja sitten se on ihan varmasti menoa. Miten sitä töissä aikoinaan korkokengillä aina tulikin kopoteltua!
  16. Olipa aika kylmä yö täälläkin. Kolmen aikaan mittarissa oli 14 graadia. Nyt en ole lämpötilaa katsonut, mutta sisältä tarkastellen voisi äkiseltään kuvitella, että nollassa jo oltaisiin. Auringossa on nyt voimaa.

    Ihana päivä muutenkin. Nousin tavoilleni vastaisesti jo kohta seitsemän jälkeen, ja nyt tietysti - muuten kyllä ihan hyvä, mutta naamaa väsyttää - tuntuu jo päikkäreiden tarve. Kettislenkkisää olisi mainio, mutta pakko nyt vain oleilla, jotta tulevalla viikolla kykenisin sujuvasti liikkumaan, koska on monta menoa tiedossa. Selkäni nimittäin juilii, aika pahastikin. Siipan viimeisenä päivänä autoin häntä vaihtamaan sängyssä asentoaan, ja selässäni naksahti. Nyt tuo naksahdus on muuttunut kovaksi liikekivuksi. No, kaipa se joskus siitä tokenee, mutta tosiaan ainakin ensi viikolla pitää päästä liikkeelle. Ja mieluiten sen jälkeenkin.

    Eilen illalla lueskelin unilääkkeeksi mm. läheisen puutarhan mainoslehtistä. Siitä sain iilin, että tänä keväänä kasvattaisin ihan itse kesäkukat ja mahdollisesti jotain yrttejäkin. Joskus nuorempana minulla oli joka kevät melkoiset viljelmät, mutta sitten lopetin sen, kun en kerinnyt niiden kanssa touhuta, ja liian moni taimi kuoli hoitamattomuuteen. Nyt olisi aikaa, vaikka muille jakaa. Vielä kun saisin jostain kaivettua esille sen entisen viitseliäisyyden, niin voisi suunnitelma ehkä toteutuakin. Katsotaan, saanko muutettua mainokset todeksi.

    Mukavaa viikonlopun aloittelua!
  17. Tänään taas on mennyt iso osa päivästä asioiden toimituksessa. Miten voikaan ihmisen kuolema olla näin monimutkaista! Tänään sentään tuli eteen yksi, ihan positiivinenkin asia. Kotonamme ja mökillä olevan hälysysteemin "omistaja" piti vaihtaa, ja siihen liittyy molemmissa paikoissa po. järjestelmien tarkastus. Eli joku asentaja ajaa mökillekin ja tarkistaa systeemin toiminnan ja laitteet. En kyllä oikein ymmärrä, miten ne muuttuisivat, kun käytännössä vain laskun maksaja vaihtuu. Ei osannut sitä asiakaspalvelijakaan selittää. Mutta hälläs välis. Se ihme, mikä siinä yhteydessä ilmaantui on se, että meidän - siis asiakkaan - ei tarvitse siitä asennusmiehen reissusta maksaa senttiäkään; kuuluu palvelusopimukseen. No, maksaahan se meille tietysti tuon saman reissun tekemisen verran, mutta ymppäämme mukaan muitakin siellä tehtäviä asioita, jotka joka tapauksessa on käytävä tekemässä.

    Tänään kävi pienehkö tuurikin. Minun vanha hoppani on ollut lapsenlasten kouluautona viime keväästä saakka. Tyttö sai jo kortin syksyllä, ja nyt poika opettelee ajamaan. Hänkin kerkisi aloittaa opettelun vaarinsa kanssa, mutta nyt sitten isänsä opettaa. Tänään oli autosta hajonnut ajotunnilla rengas. Jos olisin itse sen kanssa ollut liikenteessä, niin olisi kyllä sormi mennyt suuhun vararenkaan kanssa. Poika oli sitä kaivanut esiin paikastaan, ja häneltäkin loppunut voimat renkaan paikoillaan pitävän metallisen pidikkeen avaamisessa, eikä sitä saanut auki poikansakaan, jolla myös aika hirmuiset käsivoimat. Kaipa pidike oli juuttunut kiinni, kun ei rengasta ole yli 17 vuoteen koskaan tarvittu.

    Minä siis selvisin ongelmasta kuin koira veräjästä. Itse en varmaan olisi saanut auki edes takapaksin lattiassa olevaa luukkua, minkä alle rengas on jemmattu, puhumattakaan po. pidikkeestä. Toivottavasti toiseen, vähän tuoreempaan peliimme ei vielä vikoja tulisi. Paitsi siinähän ei ainakaan renkaan vaihtoa tarvitse osata, kun ei vararengasta ole lainkaan.

    En vieläkään oikein ole tottunut Rapusen poissaoloon. Hänen kanssaan minulla on edellen tunne, että jonain päivänä taas ruudulle ilmaantuu nimmarinsa. Sama tuntu on siipan kanssa: että minä hetkenä avain rapsahtaa ja hän tulee ovesta sisään, työmatkaltaan. Mutta sitä saan odottaa seuraavaan elämään saakka.
  18. Kas kun et nykyaikaisena sitä puukamiinaasi liittänyt digiin, hihhhih! Tai mistäpäs minä tiedän, vaikka olisit yön pimeydessä yrittänytkin. Sillä olisit kuitenkin päässyt maailmankirjoihin, melkein yhtä jalkaa Sannan kanssa🤣.
    am
  19. Ei riitä edsonille enää omat parkumisen aiheensa (kun niitä ei kukaan kuuntele), vaan pitää meidän kirjoituksista ottaa vauhtia. Taitaa omakin homeensa olla jo koneensa tukkeena, kun siitä aina vain tulee samanlaista ivatuubaa. On raukka pahasti jäänyt luuppiin.

    On taas tänään mennyt koko päivä asioita toimittaessa. Puhelinasiointi on tehty todella vaikeaksi. Jonottaa saa niin kauan kuin jaksaa ja kauemminkin Jos jättää soittopyynnön, niin sekin kestää, eikä koskaan voi tietää, milloin se soitto sitten tulee. Eli puhelinta pitää mukanaan melkein vessaankin roudata. Eikä kaupassa tai jossain muuallakaan ihmisten ilmoilla ole kiva vastata asiapuheluihin.

    Tänään olen myös penkonut siipan säilömiä papereita, jopa vuoiskymmeniä vanhoja. Kaikenlaista, mielenkiintoistakin löytyi hänen lapsuudenperheensä arkistoista. Otin säilytysrajaksi useimpien dokumenttien osalta kymmenen vuotta - eikös tallennusvelvoite joillekin papereille ole seitsemän vuotta tjms - ja niitäkin kerääntyi ihan turkasesti. Ja vielä on pari laatikkoa penkomatta.

    Verojuttujakin on selvitettävänä. Siippa teki jonkun aikaa eräälle tanskalaiselle firmalle konsulttihommia, ja Tanskan verovirasto on pidättänyt liikaa veroja. Olivat siitä ilmoittaneet, mutta todenneet että palautukseen menee ainakin puolitoista vuotta. Ei tainnut siippa niitä enää muistaakaan. Joku arvio niistäkin pitäisi kuulemma perunkirjoitusta varten saada. Onneksi sattumoisiin toinen poika on joutunut työnsä puolesta enempikin asioimaan Tanskan veroviraston kanssa, ja sitä kautta saattaa löytyä joku oikotie siipan asian hoitoon, ettei tarvitsisi odottaa sitä puoltatoista vuotta. - No, pitää sanoa, ettei ainakaan aika käy pitkäksi näinä päivinä.
  20. Juuri niin, muutakin pitää olla kuin työ. Ja luulen, että myös useimpien mielestä. Mutta sää ootkin vielä niin nuori, että työ melkein kuuluukin sen klo 08-16 välin ulkopuolellekin. Niin se oli siipallakin. Muutamaa kuukautta vaille 45v sitä kesti. Lisäksi tulevat vielä työt ennen 23 ikävuotta, jotka menivät nk. haukan persieen. Jolloin myös alkoi miehen terveyttä kavalasti jyystää menneiden aikojen ihmeaine asbesti.

    Täytyy myöntää, että itekin jossain vaiheessa yhdistin vapaa- ja työajan, mutta onneksi fysiikka ei oikein sitä kestänyt, joten sen oli pakko loppua. Nuorempana, ollessani lähes yksinhuoltaja siipan työn takia, niin en ns. vapaa-aikaa työhön edes yrittänyt käyttää, lapsissa ja huushollissa oli käit täynnä.

    Tuttavapiirissä oli tapaus, missä ihminen ei ""kerinnyt" tehdä mitään muuta kuin työtä. Onnekseen kuoli saappaat jalassa. Läheisilleen kuitenkin raskasta ja minun mielestäni epäreilua. Sama asetelma minulle tulee mieleen, kun suitsutetaan jotain extreme-lajin harrastajaa. Sanotaan, että ihmisen pitää saada toteuttaa itseään. Juu, mutta ei muiden kustannuksella
    21. 6 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt