amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Siippakin teki töitä lähes seitsenkymppispäiväänsä. Tykkäsi myös, että työ pitää nuorena ja virkeänä. Jossain vaiheessa hänellekin kuitenkin tuli tinki täyteen, ei viihtynyt enää tien päällä ja hotelleissa, kaukana pojistaan ja lapsenlapsistaan - vaimosta puhumattakaan;) - ja vapaaehtoisesti liittyi siihen kiikkustuoliporukkaan, joka ei koskaan siinä kiikussa kerinnyt keinutella. Hänellä oli kaikenlaisia suunnitelmia mm. mökkiä varten, mutta ei koskaan kerinnyt niitä kaikkia toteuttaa. Se onkin iso murhe perheessämme, kun tiedettiin mökin tärkeys hänelle. - Vapaalle pitäisikin vaihtaa silloin, kun todennäköisesti vielä kerkiäisi tehdä jotain muutakin kivaa kuin töitä.

    Eli sinullekin, Whoo jossain kohdassa voi se rajoitus työntekoon tulla ihan itsestäänkin, ikäänkuin sisältä päin. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että ihminen käy töissä, jotta siitä saatavalla palkalla voisi sitten elää muuta elämää.
  2. Meille tulee kyllä todella vanhanaikaiset hautajaiset, mutta sitä oli siippakin. Harvalukuinen saattoväkikin on enimmäkseen tätä "vanhan liiton" polvea, joten melkein voin arvata, ettei kellään varsinaisia juhlavermeitä yllään ole. Tietysti varmasti voin tietää vain oman ja porukkani mallin. Mutta saattaisin minäkin hieman vierastaa cocktail-vaatetta hautajaisissa.

    Vanhanaikaisuus on valttia myös itse tilaisuudessamme: pari virttä, joista toinen, siipan armeijassa äidinkielellään oppima, urkumusiikkia, kukkatervehdyksiä - ei siis vain yhtä kukkaa, mikä nykyään muodissa - ja kahvipöydässä mm. voileipäkakkua, mitä ei kai kauheasti enää harrasteta. Siis hyvin omannäköisemme hautajaiset.
  3. Tänä päivänä välillä tuntuu siltä, että pitäisi "tulla kaapista" että uppoisi joukkoon. Kaikki nuo eri sukupuolia tarkoittavat lyhenteet ja niiden sisältämät määrittelyt ovat aika vaikeita omaksua, jos pitäisi. Onneksi ei tarvitse. Juuri niin kuin Cee, sanoi, minunkin osani tässä sekamelskassa on selkeä.

    Toista on varmaan esim. nuorella pojalla, joka huomaa itsessään mm. juuri noita Whoonkin tunnistamia, feminiinisiä ominaisuuksia, tai vastaavasti tyttö voi olla kovastikin poikamainen. Tämä, seksin ja seksuaalisuuden kyllästämä aika heitä sekoittaa vielä lisää, ja monissa muissakin asioissa nuori voi olla hyvinkin ulalla. Kasvu auttaa monia niissäkin ongelmissa. Onneksi lakiin tuli 18v raja sukupuolen toiseksi/muuksi vaihtamiseen.
  4. MInäkin meinasin aamulla lähes säikähtää, kun huomasin kuinka kylmää on; en aluksi osannut katsoa mittarin lukemaa tarpeeksi alhaalta. Hyvä etten painunut saman tien takaisin pehkuihin. Varmaan olisin saanut uudestaan unen. Yö meni taas huonosti. Stressistä kai johtuu, kun maha on aina öisin kipeä. Eräs hoituri kertoi, että just tyypillistä stressille.

    Nykyisessä mielentilassani huomaan, että välillä yhdistelen herkästi asioita, joissa näkyy mukamas jotakin outoa ja merkityksellistä. Juuri äsken kuulin erään ihmisen kuolemasta. Hän oli muuten täysin vieras, mutta merkityksensä perheemme elämässä oli hyvällä tavalla iso: ostimme aikoinaan häneltä ensimmäisen oman kotimme, jota olimme jo pitkään haaveilleet. Nyt siis lähti samoihin aikoihin kaksi elämässään lyhyesti törmanneet, lähes päivälleen samanikäisetkin miehet.

    Nainen vai mies? Tänään lueskelin juttua mm. naisten etenemisestä työelämässä. Kovastihan siitä joka paikassa paasataankin: naisia pitää saada enemmän johto- ja muille korkeamman profiiilin paikoille. Monesti välillä kyllä tuntuu siltä, että naisia haluttaisiin vain sen takia, että ovat naisia. Minusta aina pitäisi osaamisen tulla ennen sukupuolta. Olisi kiva tietää, mikä ratkaisee valinnassa silloin, kun mies ja nainen ovat koulutuksensa ja osaamisensa suhteen täysin samalla viivalla.

    Omat kokemukseni naisjohtajista ovat aika vähäiset, mutta tuntemissani tapauksissa naisilla oli kyllä minun mielestäni enemmän maskuliinisia piirteitä - ei kuitenkaan ulkonäössä tai habituksessa - kuin feminiinisiä. Vaatiiko johtaminen sitten vähän karskiutta tai muuta vastaavaa luonteen piirrettä? Tai luultavasti omien työvuosieni ajoista kriteerit ovat jo muuttuneet?

    Kaikki miehetkään sovi johtajiksi, niin miksi sitten nainen vain siksi että on nainen. Monesti johtajaksi pyrkivän halut ovat suuremmat kuin kyvyt. Siihen kyllä taitaa "syyllistyä" useammin mies kuin nainen. Naiset ovat kuulemma nimenomaan osaamisensa suhteen - paljon itsekriittisempiä kuin miehet, jopa siinä määrin, etteivät edes hae ison pomon paikkoja. Valinnan tekijän rooli on oleellinen, mutta valinnan lopputulema koituu työyhteisön harmiksi tai onneksi. Onneksi ei enää tarvitse olla työelämässä. Pomoksi sopimattomia - myös pari naista - on kerinnyt minunkin työvuosieni varrelle sattua.

    Mutta nyt tämä pomo lähtee pomottamaan itseään rahan käytössä. Pitäis lähteä löytämään joku hautajaisiin sopiva vaate. Mustia vaatteita minulla kyllä enimmältään kaapissa vain onkin, mutta ei yhtään sellaista, mikä sopisi kyseisen kaltaiseen tilaisuuteen.

    Mukavaa talvilauantaita!
  5. Kevät näyttää vakaasti lähestyvän, vaikka kylmää ja luntakin on luvattu. Mutta se on tuo valo, jonka määrää lisääntyy huimaavaa vauhtia ja tekee mielelle hyvää.

    Ihmisiä näinä aikoina tuntuu kuolevan melkein jonossa. Oli vaikeaa löytää siipalle sinausaika jossain järkevässä aikataulussa. Olisi mennyt huhtikuun loppupuolelle, mutta lopulta sain sovittua sen jo parin viikon päähän. On sitten se asia hoidettu ja pääsen sitten selvittelemään perunkirjoituskiemuroita.

    Tänään selvääkin selvemmein tajusin, että olen nyt yksin. Ruokakauppaan ei mennyt edes kahta kymppiä, ja sillä rahalla sain koko viikonlopuksi sapuskaa ja vähän muutakin. Hintojakin tarkastelin tarkemmin kuin pitkään aikaan, ja huomasin jännän jutun: kaikki tavalliset viipalejuustopakkaukset, saman kokoiset, ovat sentilleen saman hintaisia. Ennen niiden kilohinnat olivat eri suuruisia, mutta nyt kaikissa sama hinta. Enkä usko, että aiemmin kalliimpien juustojen hintaa olisi alennettu samaan tasoon halvempien kanssa, vaan on tehty toisin päin. Konstit on (kauppiaallakin) monet sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki.

    Hyvää viikonlopun aloittelua!
  6. Olipa tänään virkistävä tapaaminen. Meitä entisiä koulukavereita, siis nyt mummoja, on viisi, jotka olemme pitäneet yhtä kaikkina vuosina, vuosikymmeninä, kouluajoista alkaen. Reilun vuoden aikana kahdesta meistä on tullut leskiä, kolmannenkin puoliso taistelee myös vakavaa sairautta vastaan, ja kaksi on edelleen sinkkuja.

    Tänään muisteltiin kouluvuosia, ja seuraavassa tapaamisessa, veikkaan, vielä enemmän. Vanhathan vain niin tekevät; muistelevat. Kyllä kouluajat olivat helppoa elämää! Jos silloin olisi tiennyt, mitä kaikkea aikuisuus ja ennen kaikkea vanhuus pitävät sisällään, niin olisi joka päivä kulkenut kiittimet kyynärpäitä myöten ristissä pelkästä onnesta. Silloin tiesi aina tarkalleen, mitä piti tehdä. Joku teki, joku toinen ehkä laisti. Meidän porukssa kaikki olivat tunnollisia ja saimmekin koulumme hoidettua loppuun yhdellä kertaa, yhtaikaa. Silloin aikaanhan jätettiin luokalle, jos hommat ei sujuneet ja ystävien tiet saattoivat erota. Nykyään saa armovitosen ja siirtyy seuraavalle luokalle, vaikka osaaminen olisi vain täältä sinne päin, usein ei sitäkään.

    Huomenna vihdoin pääsemme aloittamaan hautajaisjärjestelyt. Siipan ruumiinavaus on tehty tänään ja kuolemaan liittyvät dokumentit alkavat vihdoin liikkua. Hidasta on ollut. Virkatodistustakaan en ole saanut siksi, että vasta po. avauksen jälkeen lähtee kuolemasta virallinen ilmoitus, vaikka siippa todistettavasti - kotisairaalan kaksi hoitajaa - kuoli melkein kaksi viikkoa sitten. Se oli jonkinmoinen yllätys. Siippaa hoitanut lääkäri ei siis todistusta saanutkaa kirjoittaa.Itseänikin harmittaa asioiden viivästyminen. Ja kaikki johtuu vakuutusyhtiön vaatimuksista varjella rahojaan. Himpun olen jo päässy takaisin kiinni arkeen, ja nyt sitten tulee taas uusi murheen aalto. Mutta minä olen aikuinen, selviän siitä. Lapsenlapsille tämä on raskaampaa. Heitä pitääkin meidän muiden tukea kaikin voimin.

    Leppoisaa talvi-iltaa!
  7. Minäkin jouduin viime vuoden puolella asioimaan Aimo Parkin kanssa. Autoni oli yhtenä iltana ollut Flamingossa parkissa, mutta autolle tullessani ei mitään sakkolappua ollut näkyvillä ja karhu tulikin jonkun ajan päästä. Ei selvinnyt, mihin sakkolappu oli joutunut, kunnes se pari viikkoa sitten löytyi auton konehuoneesta kun auto oli huollossa. Oli parkkisetä/-täti laittanut sen ikkunalle huolimattomasti, joten oli siitä päässyt livahtamaan konepellin alle. Hyvä, ettei ollut aiheuttanut mitään vahinkoa siellä; tukkinut jotain kohtaa, syttynyt palamaan tjms. Pistin Aimoon infoa, mutta vielä ainakaan eivät ole vastanneet.

    Tänään minulle sen sijaan tuli "veroviraston" huijuuyirtys Omaverosta; olisin kuulemma saamassa veronpalautuksia. Olen kuullut, että niitäkin huijauksia tehdään, mutta itse en niitä tähän mennessä ole saanut. Roistot kai siten pystyvät kyttämään esim. juuri po. viraston sivuilla käyneitä, koska itse olen nyt parikin kertaa joutunut veroviraston sivuilla käymään ja nyt sitten ilmaantui tuo huijausyritys.

    Tänään juttelin alustavasti lakimiehen kanssa tulevasta perunkirjoituksesta. Kun kerroin näistä pankkiongelmistamme, niin häntotesi, että yleisiä ovat. Kuitenkin 99% kuolinpesien hoitajista toimittaa nämäkin asiat rehellisesti ja kuuliaisesti, mutta pienen roikaleporukan takia kaikki kärsivät. Taas yksi esimerkki vähimmistöjen "direktio-oikeudesta". Suututtaa vietävästi. Ihmettelen vain, miten vanhat ja sairaat saavat vainajansa hautaan, kun po. asioiden hoito on niin vaikeaa. Kaikillahan ei välttämättä ole apunaan ketään ihmistä, eivätkä ehkä kykene verkkopalvelujakaan käyttämään. Minä sentään kykenen vielä kaiken hoitamaan ja jos en kykenisi, niin pojat avittaisivat, mutta minullekin moni asia on nyt tullut eteen perin mutkallisena. Puhelimessakin on asioita vaikea hoitaa, kun joka paikassa saa jonottaa. Vielä pitäisi jonotella vakuutusasioiden selvitystä. Mutta huomenna on uusi päivä.
  8. Juu, kuolinpesän hoito ja perimysasiat ovat tavallisen tallaajan kohdalla yleensä helppoja. Minullakin tätä ennen kokemusta vain omien vanhempieni pesän selvityksestä. Hekin köyhiä kirkonrottia, joten hommaa ei paljon ollut. Siippa sen sijaan joutui melkoiseen urakkaan isänsä kuolinpesää selvittäessään. Siinä tuli mukaan myös pesänkavallus. Melkoista lisäaskaretta siitäkin seurasi. Ja monta turhaa välirikkoa.

    MInäkin joskus aikoinaan kävin teatterissa aika useinkin. Kun näytökset alkoivat olla silkkaa huutamista, niin lopetin. Samaan syyhyn loppui minulta elokuvissakin käynti. Ja vormulat: niissähän se melu on ylimmillään. No, onneksi niihin useimmilla ei ole edes mahdollisuutta osallistua paikan päällä. Ja jos olisi, niin ei olisi minun lajini, kuten ei mikään muukaan urheilu. Joskus katselen telkasta taitoluistelua, mutta sitä en laskekaan urheiluksi, vaan enempikin se on minulle musiikkiliikuntaa, paljon vaativampaa kuin tanssi tai muu kovalla lattialla koikkelehtiminen.
  9. Ennen vanhaan sanottiin, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Siis lääkärin karkoittamiseksi ei tarvitse edes nappulaa painaa. Eiku omppuja kasvattamaan. Puusaunassa on kyllä yksi lyömätön ominaisuus sähkökiukaaseen verrattuna: tulen sytyttäminen uuniin ja sen vahtiminen on mielen terapiaa parhaimmillaan. Ei ihan ehkä takkatuleen tujottamisen veroista, mutta lähes. Tulen ja veden katseleminen uudistaa ihmisen mielen. Kuten saunominenkin.

    Syömisistä tuli mieleen eilen illalla eräästä lehdestä lukemani kampasimpukkaohje, missä simpukoiden kyytipojaksi tehdään maa-artisokkapyree, vai oliko se nyt -muhennos. Annokseen tarvitaan mm. kolme valkosipulin kynttä, jotka pehmitetään uunissa grillivastuksen alla. Jep, siis uuni päälle kolmen kynnen takia! Näillä sähkön hinnoilla! Kampasimpukat sinänsä ovat nopeita valmistaa ja maistuvaa herkkua. Harvoin silti olen niitä laittanut ja syönyt.

    Kyllä on viikko taas mennyt niin nopeasti, etten melkein kissaakaan kerinnyt sanoa. Juurihan oli sunnuntai ja nyt taas. Tänään pitäisi tehdä muistilista huomista pankkitädin kanssa käytävää puhelinkeskustelua varten. Olen niin suuttumusta täynnä, että sitä on hyvä purkaa jo listan laatimiseen, etten sitten huomenna päristele kaikkea ihan estottomasti. Tiedän kyllä jo etukäteen, että heillä on ylilyöntiasema. Vetoavat sääntöihinsä, jotka laadittu lakien perusteella. Siltikään en voi hyväksyä sitä, että kuolema antaa pankille oikeuden takavarikoida asiakkaidensa tilit. Joku etiäinenkin tästäkin kai meille kävi, kun ehdimme juuri ennen siipan lähtöä maksaa pois asoy-velkamme. Sen maksupäivä olisi ollut 1.3., mutta hoidimme sen jo edellisellä viikolla. Nyt en sitä voisi tehdä, kun pankki "vei rahamme". Seuraava mahdollisuus olisi vasta puolen vuoden päästä. No, säilyisihän rahat tietysti tilillämme, mutta kuukausittainen pääomavastike seuraavan puolen vuoden ajan olisi ollut aika iso, kun korkokin noussut melkoisesti. Olisin myös puolen vuoden päästä joutunut toiseen kertaan maksamaan kirjanpitofirmalle velkaosuuksien laskemisesta ison rahan.

    Pitänee tässä keittää toiset aamukahvit. Tänäänkin heräsin seitsemältä jolloin jo ekat kahvit ryystin. Nyt toiset kahveet ja samalla saan vähän lounastakin siirrettyä pidemmälle iltapäivään, ettei tarvitsi enää illallista väsätä. Kyllä yhdelle ihmiselle yksi ruoka päivässä piisaa.

    Leppoisaa pyhäpäivää joka iikalle!
  10. Unipäissäni autolla ajamiseen olen itsekin syyllistynyt sen sadat kerrat. Aikoinaan tehdessäni yövuoroja niin niiden jälkeen melkein aina. Onneksi matkaa ei ollut kovin pitkälti, eikä tie silloin motarisuoraa, vaan vanhanaikainen, paikoin mutkallinenkin tie, mikä vähän auttoi kuskin tikkana pysymistä. Mutta jälkeenpäin ajateltuna olivathan ne hirveitä työmatkoja.

    Itse asiassa "multitasking"-väsymyskin voi iskeä ajamiseen, itse ainakin kärsin siitä juuri nyt: asioita on päässä miljoonittain, ja tuntuu, että suorituskyky ratissakaan ei ole sama kuin normaalisti. Energiaahan niihin tietysti menee, kun niitä kaiken aikaa päässään pyörittelee. Tänään oli vähän meininki, että olisi lähtenyt pojantyttöä ja kaveriansa viemään mökille, mutta en jaksanut, joten annoin auton tytölle. Hänellä kortti on ollut vasta syksystä saakka, joten vähän kyllä jänskättää. Tosin hän on kortin ikään nähden ajanut tosi paljon, mutta siltikin jännitän. No, sitä teen kyllä aina kun joku porukastani on maantien päällä on sitten kuski kuka tahansa. Sitten kun itse istun rattiin, häviää jännityskin. Minähän tietysti olen pohjoisen pallonpuoliskon paras kuski🤣
  11. Tänään on taas päivä mennyt asioiden ajossa. Sentään kävin päivällä pojanpojan kanssa kettislenkillä, ihanassa kevättalven auringossa. Poika suree vaariaan niin, että mummun sydän kohta ratkeaa. Tänään kuitenkin jo pari kertaa hymykin tuli kasvoilleen; koirat sen saivat aikaan.

    Sain puhelimen päähän tänään, kauan taas jonotettuani, vakuutusyhtiön ihmisen, jonka kanssa kuitenkaan ei selvinnyt mitään muuta kuin että taas pitää odottaa sitä halvatun virkatodistusta, joka tulee jahka kerkiää. Iso osa asioista seisoo ko. dokumentin takana. On se kumma, että digi - ja väestötietovirastokin piti pistää väkisin toimimaan ennen kuin sen systeemit toimivat. Nyt sitten ihmiset joutuvat sen tiedoista riippuvaa asioidensa hoitoa venyttämään, mutta eipä se taida viranomaista paljon hetkauttaa. Vaikka olen hämäläinen, niin kyllä ottaa kuppiin, kun asioita ei saa eteenpäin ja pistettä perään.

    Mutta nyt en mene saunaa lämmittämään, en jaksa. Se oli kyllä aikomukseni pitkän tauon jälkeen; en voinut itse ruveta nautiskelemaan, kun sauna oli yksi siipankin isoja iloja, eikä hän enää loppuaikoina sinne kyennyt menemään. Jospa huomenna sen sitten sytytän, tai sunnuntaina, tai...

    Leppoisaa viikonpun aloittelua!
  12. Minun vanhempani ovat Honkanummella. Hauta on ollut meillä vuodesta -77, jolloin isämme kuoli. Viime keväänä teimme systerin kanssa viisivuotisen hoitosopimuksen, ja haudan "omistus" jatkuu myös sen ajan. Tuskin kukaan sitä haluaa jatkaa. Muistelua voidaan tehdä muuallakin.

    Minä en usein haudoilla käy, mutta sisareni jaksaa niitä hoitaa. Välillä kylläolen ollut kaverinaan, kun kukkia olemme laittaneet ja niitä hoitaneet. Sisko täyttää kohta 82v ja alkaa olla jo aika vanha haudoilla kyykkimään. Tulevana keväänä ja kesänä ei nyt sitten enää tarvitse. Luultavasti v.2027 haudasta luovumme. Siinä olisi vielä yksi paikka, mutta tuskin kukaan sisareni perheestä siihen haluaa, heillä on oma hauta muualla. Minunkin koko perheeni on tuusulalainen, joten tänne jonnekin he jäävät. Minäkin. Siippa haluaa tuhkansa mökille.

    Minä en oikein vielä tajua, että siippa on poissa. Hänhän oli melkein koko elämänsä nk. tien päällä, aina poissa, Nytkin on tunne, että hän on vain jossain reisussa ja pölähtää taas viikonlopuksi kotiin. Pojanpoika on tosi onneton. Eilen illalla tuli tänne suoraan urheiluleiriltään. Ei käynyt sitä ennen edes äitiänsä moikkaamassa. Meni istumaan vaarinsa telkkarihuoneeseen, otti yhden vaarin paidan kainaloonsa ja siihen kasvonsa haudaten itki siellä koko illan. Vuoronperään isänsä, sisarensa, kumminsa (poika ja vaimonsa) ja minä kävimme häntä siellä lohduttamassa. Hirveätä oli katsella pojan pohjatonta ikävää.

    Tänään tapahtui semmoinen ihme, mitä en osannut kuvitellakaan tapahtuvaksi. Siipan nimellä ollut Elisaviihde ja ADSL muutettiin minun nimelleni yksinkertaisesti vain puhelimessa. Ei mitään valtakirjoja, eikä minulta edes kirjautumista Elisaan. Kuvittelin, että vaikka mitä toimia ja henkilötietojen todistelua pitää tehdä ennen kuin siirto hoituu. Ettei vain Elisan työntekijä olisi ollut kokematon, uusi ja mokasi niin, että palaavat itse kohta asiaan ja siirto tehdään uudelleen kaikkien kiemuroiden kera. No, se jää nähtäväksi. Jos perästä kuuluu niin varmasti aika pian.

    Tänään selvisi sekin, että siipalle huonolla onnella pitää tehdä vielä ruumiinavaus. Kuulemma työtapaturmissa ja ammattitaudeissa se on aika yleistä. Tosin ammattitaudiksi sairaus diagnosoitiin koepalojenkin avulla jo syksyllä -21, mutta kaipa vakuutusyhtiöt haluavat varmistaa viimeistään potilaan kuoltua, ettei sisuksissa ollut jotain muuta, mikä kuoleman on aiheuttanut, ja mikä vosi vapauttaa vakuutusyhtiön korvauksista. Kuoleman jälkeenhän joutuvat makselemaan kaikenlaisia korvauksia, joita jo jonkin verran siipalle kerkisivät maksaakin. Jos avaus pitää tehdä viivyttää se hautausjärjestelyjä mielestäni kohtuuttoman paljon. En tykkää yhtään. Perhe alkaa juuri päästä pahimman yli, kun suru taas "avataan". Sen jälkeen vielä toisen kerran, kun uurnan laskua joutuu odottelemaan. Siksi en koskaan olekaan tykännyt polttohautauksesta, siinä käydään samat pinhuusit kuolinhetki mukaan lukien läpi kolmeen kertaan. Vaan minultapa ei sellaisia kysellä. Kyllä täällä meillä arkkuhautauksiakin vielä tehdään, ja hautapaikkoja on saatavilla, mutta polttohautauksia on jo selvä enemmistö. Ja kun siipan tahto on päästä mökille, niin muuta mahdollisuutta siihen ei ole kuin tuhkaus.

    Nyt pitää lähteä pojan kanssa kuskaamaan pyörätuoli ja portatiivi takaisin tervarin apuvälinelainaamoon. Eipä niitä monta päivää tarvittu. Mitään eivät maksa, tarvittiin niitä sitten vuosi tai viikko. Hyvä niin.
  13. Itse uskon olevani aika vahva ihminen. Lapsenlasten takia kyllä vähän olen huolissani, mutta nuorilla kuitenkin (se kuuluisa) resilienssi on aika hyvä. Toivonkin, että tytön kohta alkavat yo-kirjoitukset menevät hänen normaalin tasonsa mukaisesti, ettei suru vaikuttaisi siihen. Eiliseen tapahtumaan molempia lapsia oli kyllä jo pitkään valmisteltu - vaarinsakin kanssa - keskusteluin ja jo menneitäkin muistellen, Tytöllä oli yli 18v ja pojalla melkein 17v vaarinsa kanssa yhteistä aikaa, mikä alkoi jo toisena päivänä syntymänsä jälkeen.

    Omat poikamme ovat aika järkyttyneitä. Ehkä tasoittajana minulle, pohjoisen pallonpuoliskon pahimmalle pessimistille he ovat suuria optimisteja ja viimeiseen saakka uskoivat isänsä vielä saavan jatkaa vähän aikaa edes jonkinlaista elämää kanssamme, ja pistivät toivonsa hoitoihin. Nopea loppu tuli kuitenkin meille kaikille järkytyksenä.

    Mutta näin on tänään ja elämä jatkuu. Nuorilla kuitenkin sitä voimaa on, ja elämänlain mukaan niin pitääkin olla. Jos elämä ei jatkukaan meissä, niin nuorissa kuitenkin. Emona kyllä lasken omatkin poikamme nuoriin, vaikka toinen kohtsillään jo viettää viiskymppisiään. Äet on aina äet.
  14. Kiitos, Calvados, kiitos Whoo, kiitos Jimmy! Sananne lohduttavat.

    Siippa sai rauhan, pääsi pois elämästä, jota hän ei enää jaksanut.

    Tyhjältä tuntuu nyt koti ja uskon, että siltä tuntuukin vielä kauan, ellei loppuelämänikin ajan. Olimmehan yhdessä paria viikkoa vaille 57v, siitä naimisissa 53v.

    Luonto ei sure. Kaunis, keväisen oloinen auringonpaiste, mutta kuulemma kylmä tuuli, kertoi poikamme, joka aamulla tuuletti kettiksensä. Kävelylenkki tuulettaisi päätä. Mutta nyt tuntuu siltä, että tänään vain istun ja ihmettelen. En osaa touhuamalla ja askaroimalla käsitellä murheita tai yleensä mitään koettelemuksia, vaan haluan silloin vai olla ja tuumia asioita. Kaiketi ei kovin viisasta, mutta näin vain on.

    Hyvää pyhäpäivää teille!
  15. Tuosta pahuuden siemenestä tuli mieleen erään suomalaisen näyttelijän sanoma: hän nauttii kun välillä saa esittää pahaa ihmistä. Se lausahdus pistää ainakin minut ajattelemaan, että siemen meissä olisi. Jos niin on, niin ei ihme, että maailma on nyt tämmöisesssä järjestyksessä.
  16. Teillä vuodenajat sekaisin? Eikös kurkkuja suolata syksyllä tai aikaisintaan loppukesällä. Paitsi, että kyllä meidän ruokakaupassa on ollut saatavilla lähes kaiken aikaa pieniä avomaan kurkkuja, muistaakseni espanjalaisia. Ja toisaalta, eihän kasviksilla ole enää satoaikoja. Jos ei ole suomalaista saatavilla niin on aina jonkun muun maalaista. Joskus kakarana oli yksi parhaista (ruoka)hetkistä, kun kesän ensimmäiset viipaleet vihreätä kurkkua leikattiin leivän päälle ja sen tuoksu täytti kyökin ihanalla tuoksullaan. Enää ei semmoista tuoksua ole niistä tullut aikoihin. Suomalaisistakaan saati sitten espanjalaisista. Tai sitten on nokassani vikaa.

    Eipä ole monta päivää tätäkään kuuta enää jäljellä. Rapuselle helmikuu oli jo kevättä. Äkkinäinen tosiaan oli hänenkin lähtönsä. Kuten, Cee sanoit, en minäkään oikein vielä ole tajunnut Rapusen poistumista joukostamme.

    Ja lunta sataa taas, tosin ihan hissuksiin, eli meteorologin kielellä hiutaloi - kamala uusiosana. Onneksi ei enempää: lumenluojanaapurimme ovat mökillään, toinen naapuri kotimaassaan käymässä, toinen poikamme kipeänä ja toinen harrastuksensa koulutuspäivillä, joten jos lunta tulisi urakalla, niin vangiksi jäisimme;) Minunkin selkäni, joka on aina ollut huono, on nyt vielä huonompi siipan nostelusta ja hoitohommissa kumartelusta, joten siitä ei lapiohommiin olisi.

    Kohta menee meillä uuniin kinkkukiusaus. Ostin jo useita päiviä sitten ainekset ja kuvittelin, että kahteen pekkaan söisimme siitä pari päivää. Mutta niin ei käynyt, joten eilen ostin vähän lisää samoja aineksia ja teenkin sitten useammankin "pekan" syötäväksi isomman satsin. Ei tarvitse kipeänä olevan laitella ruokia ja kettisporukkakin välttyy siltä pari päivää; hiihtolomalaiset saavat rauhassa taas totutella muuhun arkiseen aherrukseen.

    Saunapäiväkin olisi tänään. Se kyllä nyt tuntuu kurjalta. Ei ole kivaa mennä saunaan, kun siippa ei sinne enää kykene, ja kun tiedän, että se oli yksi hänen mielipaikoistaan.

    Leppoisaa talvilauantaita kaikille!
  17. Kyllähän nämä ikävuodet pistävät ajattelemaan monia asioita, jotka eivät kuunaan tulleet nuorena mieleen saati vallanneet vakipaikkaa korvien välissä. Silloin sitä vain tuli, näki ja voitti ja maailma oli hanskassa. Nyt askel hidastuu joka päivä, ja jossain vaiheessa ei niitä hitaitakaan enää pysty ottamaan. Mutta tämä on maailman laki.

    Tänään hoitajakin sitä ihmetteli, kun usein isojen vastoinkäymisten kohdalla tulee kysytyksi, miksi juuri minulle kävi näin. Voisikin ehkä kysyä, että miks ei minulle. Ja niinhän se onkin. Ainahan jollekin käy jotain, joten aika iso todennäköisyys, että siis minullekin.

    Tämä päivä on minulta mennyt hitaasti. Mitään muuta hyödyllistä en ole tehnyt kuin hoitajan kanssa vähän opettelin joitakin hoitotoimenpiteitä, mitä minun ehkä pitää täällä itseksenikin tehdä. Hoitajat kyllä käyvät kaksi kertaa päivässä, mutta ainahan voi tulla jotain, mihin ei heitä välttämättä tarvitse.

    Kävelyllekään en tänään lähtenyt, kun enää en uskalla siippaa yksin jättää, mitä vielä pari päivää tein. Monta päivää on mennyt ihan sisätiloissa ja se alkaa ns. "syödä miestä". Viikonloppuna yritän ottaa vajetta takaisin, kun pojat voivat olla täällä sen aikaa. Lapsenlapset eivät kerkiä. Tyttö tekee viikonlopun vain yövuoroja ja nukkuu päivät ja poika lähtee maajoukkueleirille. Kävivät kyllä muutama tunti sitten vaariansa tervehtimässä.

    Kyllä vuosi on mennyt nopeasti. Tuntuu että olisi vain tovi siitä, kun naapurin hullu hirviö pisti joukkonsa hyökkäämään Ukrainaan. Paljon ei hän tai maansa ole toimenpiteestään hyötynyt, vaikka koko vuoden on tuhoa kylvänyt. Saa nähdä kuinka kauan vielä kestää, ja mihin lopulta tuo sota johtaa. Tarjolla on vain synkkiä näkymiä.
  18. On se hemmetin hienoa, että meillä on täällä keskuudessamme rohkeuden esikuva. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki edsonille!
  19. Kiitos, Cee sanoistasi! Monesti olen näinä päivinä miettinyt sinun U:si lähtöä, joka oli raju ja äkkinäinen. Sellaisesta toipuminen ainakin minusta tuntuisi todella raskaalta. Kun sanot, että paljon jäi sanomatta, niin sekin varmaan niin totta. Uskon kuitenkin, että kaikkein tärkeimmät olette tekin ehtineet pitkän yhteisen taipaleenne aikana sanoa. Silti tunne, että vielä olisi sanottavaa jää olemaan; toisen lähtiessä kaikki jää jollain tavalla kesken. Se tunne on minullakin, vaikka tähän lähtöön olemme molemmat voineet valmistautua jo puolentoista vuoden ajan. Siippa ei ollut puheliaimmasta päästä, edes tällä loppusuorallaan, missä puhuminenkin jo alkoi tuottaa ongelmia kolmiolääkkeiden takia, mutta lyhyet lauseet ja ihan yksittäiset sanatkin kertoivat ajatuksistaan. Onneksi poikiemme ja lapsenlastemme kanssa on ollut monta tilaisuutta jutustella kaikenlaisista asioista, mitkä olleet tärkeitä vuosien varrella.

    Pari tuttavaa on vähän ihmetellyt, miksi siippaa ei ole sairaalassa saattohoidossa. Emme kumpikaan sitä halua. Mitä järkeä minunkaan olisi siellä istua aamusta iltaan siipan sängyn vieressä. Kotona voin tehdä omia asioita, jutustella siipan kanssa hänen ollessaan hereillä, katsella yhdessä telkkaa, kuunnella hänen mielimusiikkiaan - oopperakin kuuluu siihen! - antaen hänen loppuun saakka nauttia oman kodin rauhasta ja tutuista puitteista. On juuri niin kuin sanot: oma koti on ihmisen paras paikka.
  20. Tänään on nyt sitten se päivä, kun siippa jää omaan sänkyynsä. Hengitysongelmat ovat niin pahat, että morfiinia tippuu nyt jatkuvasti lääkepumpusta, ja sohvalla muukin hoito on kovin vaikeaa. Äsken kävi lääkäri vielä pistämässä lisäannoksen, ja nyt hengitys kulkee kutakuinkin normaalisti, mutta mies itse tuntuu ajoittain jo olevan muualla. Tuskin enää monta päivää jäljellä. Olisi edes yksi, että lapsenlapset kerkiäisivät käydä hyvästelemässä. Ovat pienellä hiihtolomareisulla ja palaavat tänään.

    Onhan tämä kaikki ollut tiedossa siitä saakka kun siippa diagnoosin sai, ja keskimääräinen elinaikakin hyvin selvillä, mutta silti tämä vaihe tuntuu tulleen liian nopeasti. Pian siis pääsee toinenkin rapu rauhaan.

    Suuresti nyt huolettaa pojantytön yo-kirjoitukset, jotka kohta edessä. Lapsilla on vaariinsa ollut hyvin läheinen suhde vauvasta saakka. Muistot siitä luultavasti antavat tukea ja ihania muistoja heidänkin elämänsä varrelle, kuten meille vanhoillekin. Sellaista rikkautta ja rakkautta toivoisi kaikkien saavan.

    Arkiaskareita pitäisi kotona tehdä - kaikki tekemättä parin viime päivän ajalta - ja palauttaa tervarin välinelainaamosta tuodut tavarat. Niitä ei enää tarvita. Jos siippa olkkariin vielä haluaa ja jaksaa, niin pojat ja pojanpoika hänet jaksavat kantaa. Mieheltä itseltä on kaikki voimat hävinneet. Juomapullo sentään pysyy vielä sormissa.

    Kaikesta synkästä huolimatta kevään valo vain lisääntyy. Joka päivä näen yhden ikkunastamme näkyvän männyn latvasta illan tulon myöhentymisen, sen miten iltavalo siihen kajastuu. Jostain olen lukenut, että kevät on etenkin sairaalle ihmiselle raskainta aikaa; huhtikuu on kuukausista julmin, totesi aikoinaan T.S. Eliot ja Waltarikin se yhteen kirjaansa kirjoitti.

    Mutt nyt asioille. Poika on etäpäivällä ja tulee tänne päivystämään.

    Hyvää viikonlopun aloittelua!
    21. 7 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt