Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Joka ilta nukkumaan mennessäni muistutan itseäni, että huomenna on uusi päivä. Joskus se lohduttaa, joskus kauhistuttaa: pelkään että petikaveri ei enää aamulla herääkään. No, nukkuessaan lähteminen olisi kai helpointa, ainakin lähtijälle itselleen. Mutta sitäkään ei voi valita. Ei ennen kuin eutanasia sallitaan. Niin monet kerrat tuota itsemääräämisen puutetta on siippakin nyt manannut. Ja ymmärrän täysin. Välillä olonsa on niin kamala, että joku helpotus siihen todella pitäisi saada.

    Minäkin yritän tänään saada itseni liikkeelle joillakin kengillä. Piikkikengät ovat vähän liikaa, mutta paikka paikoin ohuen lumikerroksen alla on jäätä, joten tavallisilla pohjilla tallustaessa voi tapahtua se, mitä hysteerisesti pelkään, kaatumista. KAtsotaan nyt, mitä teen. Ensin pitää kyllä tehdä ruoka. Siippa kyllä on melkein jo lakannut syömästä. Ja siitä syytän noita opiaattijohdannaisia, joiden on tarkoitus helpottaa hengitysvaikeuksia. Ne vissiin relaksoivat kaikki lihakset, tyhjä mahakin on hiljaa, eikä kerro nälästä. Hengitykseen niistä ei kyllä kovin isoa apua ole, mutta enää ei taida apua hänelle tulla mistään muustakaan tropista.

    Eilen illalla lähes hämmästyin, kuinka pitkään valoa jo piisaa. Ajelin kauppa-asioilla kuuden aikaan ja valoa oli vielä jäljellä! Kyllä se kevät sieltä taas väkisinkin tulee, vaikka en itse sitä niin odotakaan.

    Ja mihin tämä maailma menee! Sotahulluja vallanpitäjiä tuntuu vain tulevan lisää. Minkälaiseen maailmaan olemmekaan lapsemme tehneet! Missä on rauhanliike. Muistiin on hyvin jäänyt Vietnamin sodan aikaiset mielenosoitukset ynnä muut rauhaa puolustavat massojen tapahtumat. Onko sota nyt jotenkin hyväksytympää, kun sitä lietsovat muut kuin amerikkalaiset!

    Ja nyt sinne minne emäntä kuuluu: hellan viereen😂

    Hyvää pyhäpäivää kaikille (meitä on kaikeksi jo aika vähän:(
  2. Meidänkin yhtiössä oli tulipalo vajaa kolmekymmentä vuotta sitten. Onni onnettomuudessa oli se, että tämä yhtiö on vähän omituinen: neljä riviä, joissa 2-4 kämppää ja sitten yksi asunto ihan erillisenä talona. Juuri tämä viimeksi mainittu paloi. Tai ei päässyt palamaan kokonaan, kun kylään tullut vieras oli valpas. Kolme ukkoa, kaljapäissään, oli saunonut ankarasti ja tuli päässyt heiltä irti - meillähän on saunoissa puukiukaat. Juuri samaan aikaan yhden ukon vaimo tuli hakemaan miestään ja onneksi tuli. Kyseinen talo olisi muuten ehkä palanut iloisesti kivijalkaan, pahalla onnella äijätkin. Sauna ja osa kylppäriä kerkisivät mennä puoliporoksi, mutta loput pelasti palokunta. Jos ko. asunto olisi ollut osa jostain rivistä niin tuli olisi luultavasti levinnyt; rakennusmateriaalina meillä puu ja tiili. Eikä kukaan oikein tiedä, miten palosulut on tehty, vai onko niitä tehty lainkaan, sekään ei kai olisi ihme. Yhtiö rakennettin yli 50v sitten eikä noihin aikoihin oltu niin tarkkoja mistään; kunhan pysyy pystyssä.

    Tänne meidän kylälle on juuri rakennettu valtava talokompleksi, johon tulee kaikenlaisia toimitiloja, esim. lukio, taidekoulu, harrastetiloja, musiikki-/teatterisali, ym. Rakennus on kokonaan hirrestä. Puilla lämmitettävää saunaa (tietääkseni) ei siinä ole, mutta jos jostain syystä syttyis palamaan, niin siihen roihuun varmaan imeytyisi uimahallikin; ovat melkein kylkikyljessä ja po. puurakennus on tolkuttoman iso, monta kertaa niin iso kuin uimahalli. No, sen näkee ken elää.
  3. Aika hirveä sähkölasku, eikä varmaan ole edes suurimmasta päästä, mitä näinä päivinä ihmiset maksavat. Tänään oli lehdessä just juttua siitä, että vaikka energia kriisi on helpottanut, niin sähkön hinnat jäävät korkealle. Totta kai sähköyhtiöt käyttävät tilaisuuden hyväksi. Ja varmasti kaikki muutkin firmat, joiden toiminnoissa pienikään - tai ei välttämättä pientäkään - yhteys energiaan. Aina löytyy syy: maa kova, kärsä kipeä (sanoi sika kun ei viitsinyt ruokaa tonkia).

    Tänään on ollut meillä, jos mahdollista vielä hiljaisempaa eloa kuin koskaan aiemmin. Siipan eilisiltainen flimmeri on onneksi poissa, mutta niin on kaikki vetokin siipasta. Tänä aamuna otettu Hb oli vain 82, joten eilisen ongelmat (muitakin kuin sydän) eivät ole mikään ihme. Huomenna häneen tiputetaan punasoluja ja toivotaan kovasti, että edes vähän kunto kohenisi. Lääkäri ainakin uskoo, että hengityskin kevenee. Se onkin tänään ollut pahin ongelma. Hapetinkaan ei ole nyt paljon auttanut. Ensi yö kyllä vielä jännittää. Viime yönä nukuin koiraa, ja ensi yönä varmaankin kahta koiraa; vahdin vieruskaveriani koko ajan.

    Sentään kävin tänään apteekissa ja kettiksiä tuulettamassa. Pakko oli saada happea ja vähän liikettä. Kun koko meidän elo pyörii nyt minun varassani, niin jonkinlainen kykykin siihen pitää olla minulla, ja ulkoilemalla ja liikkumalla edes vähän sitä voi pitää yllä. Raitis ilma on ainakin minulle elämän eliksiiri.

    Mutta jotain on varmaan nyt Rapuselle tullut, kun kohta on kai jo kaksi viikkoa, kun viimeksi on näkynyt täällä. Hesariin kirjoitti viimeksi 23.1. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa ja on hoidossa oli ongelma sitten mikä tahansa. Se on tämä ikä, mikä ongelmia yhdelle sun toiselle meistä ja monista muista aiheutta.

    Leppoisaa iltaa!
  4. Olen myös joskus kaupassa kysellyt kotimaisen omenan lajiketta, kun ei laatikossa sitä useinkaan näy. Åkerön kyllä tuntee ulkonäöstä, mutta juuri muita omenoita en itse ulkonäöltä tunnekaan, paitsi Valkean kuulaan (taidetaan nykyään kirjoittaa yhteen kuten esim. kultainennoutaja). Kaneliomenat tunnen tietysti tuoksusta, mutta en oikein kaupassa kehtaa painaa myytävänä olevaa omenaa nokkaani. Niitä kyllä on tosi harvoin kaupassa myynnissä. Taitavat mennä suihin puusta suoraan, koska ovat todella hyviä.
  5. Se on taas näämmä edsonilla maaninen kausi menossa.; raivoa täynnä joka ikinen tarinansa. Toisaalta, jos (turvallinen) raivoaminen tautiin auttaa, ja ukko selviää ilman lääkkeitä on se kai parempi. Lääkkeitähän meille vanhoille muutenkin tupataan ihan liikaa. Mitä mahtanee saada avukseen, kun taudin depisvaihe koittaa.

    Eilen innostuin vuosien tauon jälkeen katselemaan telkasta taitoluistelua, ja siinä lempilajiani jäätanssia. Nuorempana katsoin joka ikisen kisan ja kaikki lajit. Sitten alkoi pelkkä hyppääminen olla kilpailuohjelmien pääasiallinen anti. Kuka eniten hyppyjä ohjelmassaan teki pääsi sijoille. En enää jaksanut kiinnostua. No, jäätanssissa hyppyjen teko on (kai) nytkin kategorisesti kielletty.

    Taitoluistelussa minua on ihan kakarasta saakka - kyllä, mm. Sonja Henie kuvien ja Sjoukje Dijkjstra telkan kautta 60-luvun alussa ihastuttivat - kiinnostanut on se, miten liikkeet suunnitellaan musiikkiin sopiviksi. Jos, kuten eilen suomalaisella jäätanssiparilla soi mm. Schubertin impromptu, niin siihen musiikkiin eivät hypyt (minun kriteerieni mukaan;) sovi lainkaan, eikä heillä tietenkään niitä ollutkaan. Monesti kyllä vastaavanlaiseen musiikkiin on sovitettu vaikka kuinka monta hyppyä ja vaikka kuinka monella kierteellä. Hyvän koreografian tekeminen taitaakin olla vähintään yhtä vaativaa kuin sen toteuttaminen jäällä. Ilokseni huomasin eilisten selostajien kiinnittävän huomionsa samaan asiaan, miten liikkeet "istuvat" musiikin kuvioihin. Sellaisia kommentteja ei juurikaan takavuosina kuuulunut, kuhan hypättiin, se riitti.

    No, luistelu ynnä musiikki ei kai niin tärkeää tässä maailmassa ole, mutta eilen eritoten suomalaisten esityksestä sai kauneuden vaalija mannaa taivaan täydeltä.

    PItäisi lähteä myöhästyneen lounaan laittoon. Poika tuli hakemaan isänsä laittamaan jotain kotinsa sähkövempelettä kuntoon; istuen siippa jaksaa vielä jotain pientä käsin näpräämistä tehdä. Kun sieltä tulee, niin sapuska luultavasti maistuu paremmin kuin kotona sohvalla loikoneelle. Tänään laitan broileriwokkia, itämaisella "twistillä"😛. Eli ostin kaupan pakastealtaasta itämaisen wok-vihannespussin.

    PS. minuakin käskettiin uudelleen kirjautumaan