Täytyy tosiaan sanoa, että olet pohtinut asioita lujasti. Minäkin suosittelisin monien tapaan Sinua olemaan vielä kotona asuessasi "iisisti", mutta sitten... Kyllä sun sitten kotoa pois muutettuasi on ihan hyvä kertoa totuus vanhemmillesi, mutta etsi ensin itsellesi vahva tukiverkko, jotta kestät mahdollisen "hylkäämisen". Voipi olla, että vanhempasi ryhryvät ajattelemaan, kun toinenkin lapsista tekee saman tempun.
Tai sitten vanhempasi ovat psyykkisesti sairaita ja siksi heidän on "pakko" kontrolloida ja vaatia. Itselläni oli tällainen fanaattinen puoliso, joka määräsi lähes kaikista asioista. Hän teki sen aina muka minun parhaakseni ja vetosi Raamattuun, kuinka vaimon tulisi olla miehelle alamainen. (Ja ymmärsi alamaisuuden luonnollisesti alistumiseksi, jota se ei ole).
Omaa uskoani en menettänyt, mutta henkisesti kärsin tästä alistamisesta.
Tosin olen myös esimerkiksi työpaikallani ja joissakin muissakin paikoissa kokenut, että saan uskoa vaikka rautanaulaan tai olla ateisti, mutta Jeesukseen en saisi uskoa. Eli sinänsä vähän samanlaisia kokemuksia.
Toivon sulle tsemppiä ja uskalla olla rohkeasti sitä, minkä sisimmässäsi kulloinkin koet oikeaksi. Nähdäkseni oletkin sellainen ja kuvittelisin vanhempiesikin loppujen lopulta kunnioittavan sellaista.