Vapaa kuvaus

Aloituksia

7

Kommenttia

166

  1. No kato perhana, olinko oikeassa.

    Ja kyllä, kamulla toistaiseksi vakaa tilanne, ei vielä kuitenkaan voi sanoa että mitenkään erityisen hyvin menisi, mutta pärjää 👍

    Motollahan mäkin vedin nurin ja murtui polvet, ajoin kuitenkin noin 25 kilsaa kotiin sieltä missä kaaduin, oottelin pari päivää ja sit piti lähteä sairaalaan, kun tuska polvissa yltyi ja niinhän siellä sit imettiin luunsiruja pois kumnastakin polvesta. Samaan syssyyn todettiin selkärangan rappeuma, kun kipuili jo ennen onnettomuutta ja aika paljon enemmän sen jälkeen. On tehty rf-hoitoja jotain kuudesti ainakin, muuta ei voida tehdä muiden sairauksien takia, kipulääkkeillä ja fysiolla jatketaan. Ei se jättänyt pelkoja minuun eli aion ajaa niin kauan kuin saan eli ennenkuin kortti otetaan pois. Tietenkään en lähde ajamaan missään lääketokkurassa, mutta nehän tasoittuu pidemmässä käytössä. Oli vaihe, jolloin en voinut ajaa ja se oli silloin, kun vaihdettiin lääke toiseen. Siinä oisin kyllä ollu riski muille liikenteessä olijoille ja taatusti oisin saanu löytää itteni jostain pusikosta. Pyörälle ei käynyt pahemmin, muutaman pintanaarmun sai, oli mun polvet siellä sen alla pehmentämässä liukumista asfaltilla. Tässäkin kohtaa täytyy todeta, että on kahdenlaisia motoristeja: niitä, jotka ovat kaatuneet ja niitä, jotka kaatuvat. Toi pitää paikkansa kyllä niin hyvin 👍
  2. Jepa ymmärrän ..
  3. No joo, melkein vois sanoo, että mäkin oon alanvaihtaja 😂 kun selän takia jouduin jättämään työelämän ja nyt varsinkin viime aikoina yhä enenevässä määrin ollut tuo olkapää ja itsareiden estolaite plus monta muuta ammattinimikettä. Mutta nyt on mun vapaat noista jutuista ja tartten aikaa itselleni ja omille ajatuksille, meinas mennä laidan yli, kun oli enemmän muiden asioita päässä muhimassa kuin omia ja omat jäivät täysin taka-alalle ja nyt sit on aika ottaa etäisyyttä vähän kaikkeen. Ei täällä muuten kerkeiskään juttelee näin paljoa. Piti vain lujasti nyt seisoa itsensä takana ja silti sanoa tämä pehmeästi heille, jotka tarvitsivat minua, että on aika pitää paussi varsinkin kun yksi mun parhaista ystävistä sai viimein oikean diagnoosin ja tätä kautta sen oikean lääkityksen myös (joka vielä säädön alla) ja tiesin, että nyt hänellä ei ole enää välitöntä hätää, niin oli oikea aika tälle pikku "lomalle". Siltikin tunnen olevani kuin maanpetturi, kun tarvitsen omaakin aikaa.

    Mutta hei, tiiätkö .. yllätyin, taisin osata yhdistää sinut nyt yhteen toiseen nimeen täällä .. voin olla tietysti väärässäkin, mutta vahva mielleyhtymä tuli, että ollaan kirjoiteltu tässä muutama päivä sitten muistakin asioista. Sulla ei silloin tainnut olla tää nikki käytössä. Vai eksyinkö ja pahasti? Ja joko kaikki muut hokasivat tämän ja minä vasta nyt? 😮 Tai sitten mä vain erehdyn henkilöstä.
  4. Ei, kenenkään ei pitäisi kipata omaa kuormaansa kenenkään toisen niskoille. Se ei todellakaan poista esimerkiksi sitä kurjuutta vaan lisää, se lisää sitä siihen kippaajaan ja hänen kauttaan siihen, joka sen lastin niskaansa saa. Ei asiat yleensä etene eikä hoidu noin. Mutta mutta .. me ollaan jokainen jollain tavalla keskeneräisiä kuten jo aiemmin mainitsin ja huonona hetkenä tulee toimittua toisin kuin parempina. Tehdään myös valintoja - huonoja ja hyviä. En ole paras mahdollinen esimerkki puhumaan tästä, sillä olenhan itsekin syyllistynyt omalle kohdalle sattuneissa paskamaisissa tilanteissa vääriin valintoihin ja ratkaisuihin. Nykyään sentään osaan ajatella pidemmälle, tietoisesti kasvattanut itseä tuossa kuten monessa muussakin asiassa. Ja .. on kyl pakko myöntää, että hyvää on tehnyt. Hyvää tehnyt myös matka omaan itseen taas kerran, sekin kun tuppaa aika ajoin unohtumaan. Unohtaa oman minän kaikenlaisissa elämän vilskeissä (jos nyt vilskeeksi voi sanoa, hmm huono termi kuvaamaan), mutta siis kaiken kaikkiaan "unohdin" jonnekin. Ehkä se johtuu osittain siitä, että annan ihmisille niin paljon itsestäni, etten muista kohta enää, kuka minä olin vielä hetki sitten .. tarkoitan tällä nyt kuukausia, vuosia .. se tuntuu kuin hetkessä olisi kadottanut sen minän, ja on pitänyt kelata ennenkuin on löytynyt jälleen sen saman ihmisen sieltä kaiken muun takaa ja sit ollut työstettävä vielä ennenkuin on päässyt balanssiin. Oon ollu vetämässä/puolustamassa/ajamassa näitä homojen oikeuksia eikä se silti tee minusta katkeraa niitä kohtaan, joille tää tie on helpompi. Enkä jaksa uskoa, että monenkaan homon tai muunkaan suuntautujan katkeruus johtuisi mistään tuollaisesta, että se tie on tehty helpommaksi. Luulen vahvasti syyn olevan ihan jossain muualla, mutten voi puhua toisten suulla sanomaan niitä, koska jokaisella on ne omat syynsä. Katkeruus ja viha eivät pääsääntöisesti tuota mitään hyvää tai hyödyllistä, ehkä siinä määrin korkeintaan, että joku saa hetkellisen lyhyen tyytyväisyyden tai vastaavan tunteen saadessaan näpäyttää tai kommentoida, purkaa mieltä .. kuka milläkin tavalla. Syyllistäminen ei myöskään johda pitkälle vaan se keskustelu .. edelleenkin .. se on se avainsana, jonka avulla voi tuulettaa päätään ja ajatuksia loukkaamatta tahtoen tai tahtomattaan ketään toista. Siinä kun saattaa sivullisetkin saada pahemman luokan depiksen, vaikka ne sanat olisikin tarkoitettu jollekulle toiselle.
  5. Minäkin ymmärrän tuon asian noin eli että siellä bi-ketjussa ovat sekä että eivätkä vain suuntautuneesti vain mieluummin vain toiseen sukupuoleen. Sieltä mitä oon katellu, niin lähinnä etsivät seuraa bi-henkisistä, ei niinkään keskustelua ole samalla tavalla kuin esimerkiksi täällä. Ja se, että tiedostaa, ettei ole enää paluuta entiseen, mikäli sinullekin ero tulisi, kertoo jo siitä, ettet aio sen jälkeen mahduttaa itseäsi muottiin, jossa et viihdy ihan niin hyvin kuin mitä moni luulee, ehkä jopa sinäkin. Se on kuitenkin ollut sinun oma valinta ja niin tulee olemaan jatkossakin, eroat sitten ikinä tai et. Sen verran haluan sinulle henkilökohtaisesti sanoa (ja tämä on täysin vain minun näkemykseni), kun kirjoitat, ettei ole helppo lähteä tuosta liitosta miehen kanssa pois ja hypätä tuntemattomaan tietämättä, mitä se toisi mukanaan, niin ei meistä kukaan tiedä, mitä tulevaisuus pitää sisällään, mitä se tuo mukanaan, mitä antaa ja mitä ottaa/vaatii. Mutta .. koska näen tuonne sinun taaksesi, sinne näen että olet aina ikäänkuin kamppaillut asian kanssa luopuen kuitenkin paljosta antaen toisille paljon, että mun niin tekisi mieli tulla ja ottaa sua jollei nyt ihan niskasta, niin ainakin kädestä ja näyttää sulle sun elämää taaksepäin, saisit nähdä itsesi ulkopuolisen silmin, ja sen jälkeen kysyä, kannattiko. Yritän tällä kertoa, että mikäli oot aina tai lähes aina haaveillut naisen kanssa olemisesta tai läheisyydestä etkä ole toteuttanut itseäsi tuolla saralla, niin sinulta on jäänyt paljon kokematta ja tuntematta, jäänyt omaa sinun ainoaa elämää elämättä, koska olet tyytynyt vain haaveilemaan, vaikka olisit voinut lähteä elämään ja tuntemaan. En väitä, ettetkö olisi ikinä tuntenut mitään tai elänyt millään tavalla, tiedän että ymmärrät tämän asian oikein, mutta sen uskallan väittää, että paljosta olet jäänyt ilman, sillä jos tuo tunne-elämä on aina ollut suurin piirtein sitä luokkaa, että on riittänyt, kunhan se on tuttua ja turvallista kokematta koskaan niitä hetkiä, jolloin sydän pomppii kuin mikäkin, perhoset vatsassa kutittaa eikä osaa olla hetkeäkään ajattelematta toista ihmistä plus monia monia muitakin tunteita, herkkää ja tietysti riidan tullen vähemmän herkkää, mutta tietäen siinäkin riidellessä, että rakastan tuota ihmistä enkä muuta haluaisikaan, niin silloin uskallan väittää, että paljon on jäänyt tuntematta. Tämän ei ole tarkoitus loukata sinua eikä tämän tarkoitus myöskään ole saada jälleen jotain riitaa täällä aikaan, sanon tämän lämpimällä sydämellä sinulle ❣️ Se uusi suunta ei ole hyppy tuntemattomaan, vaikka niin luulisikin. Sinähän astuisit vain omaan maailmaan, siihen uuteen. Hyppyjä ei tarvitse olla, riittää kun etenee niitä omia askeleita sitä omaa polkua pitkin omaan tahtiin ja jos osaan päätellä, niin taidat olla siinä polun alkupäässä. Se ensimmäinen askeleen, tai puoliaskeleen, oot jo mahdollisesti ottanut, jalka jäänyt ilmaan miettien uskaltaako sitä astua maahan asti. Tämä on tässä kuvattu nyt tälleen pintapuolisesti, kaikkeahan minä en viitsi tässä koko kansan nähtäväksi jakaa.
  6. Heiheiheihei, mitäs täällä nyt tapahtuu? Miksi moinen meuhkaaminen sieltä täältä? Eikö tässä jokainen voisi olla suvaitsevainen eikä työntää niihin lokeroihin kukaan ketään? Miksi pitää tarttua joihinkin tiettyihin ihmisiin kiinni tai heidän sanomaansa paremminkin, kun kuitenkin täällä on myös paljon bi- ja heteronaisia nyymeinä? Senkö takia, että uskaltautuvat kirjoittamaan nikillä ja ovat näin ollen helpompi kohde? Miksei tässä jokainen voisi vain hyväksyä ja sulattaa, että meitä on erilaisia ja jokainen jopa omalla tavallaankin eikä pelkästään tuolla seksuaalisella suuntautumisella? Lukeeko jossain, ettei täällä saisi käydä muut kuin täysveriset lesbot ja etenkin kommentoimassa? Jos se jossain lukee, niin näyttäkää mullekin missä. Eihän täällä kukaan voi todistaa millään tavalla olevansa täyslesbo tai olleensa sitä syntymästään saakka. Jos voi, niin haluaisin nähdä myös sen. Ei tuolla muissakaan osioissa lue esim. kaupunkien kohdalla, ettei sinne saa osallistua keskustelemaan muualla asuvat tai mikä tahansa muu osio, ei niissä kielletä ja jos näin olisi, silloinhan ylläpitäjän pitäisi valvoa näitä asioita. Mitä ihmettä teidän päässä liikkuu, kun pitää herneillä ja omia koko juttu itselle ihan vain siitä syystä, että on nyt lesbo? Entä ne, jotka ovat joskus olleet miehen kanssa sanotaan nyt esimerkiksi kolmekymppiseks asti ja sit siitä eteenpäin lesboja ja ikää olisi kertynyt jo vaikkapa 70? Ei sais kirjoittaa tänne? Että mitämitä? Miksi pitää hyökätä tai solvata, kun vois itse olla myös se hyväksyvä eikä odottaa aina muilta tahoilta sitä samaa hyväksyntää? Eiköhän me kaikki olla ihan yhtä tasa-arvoisia, tasavertaisia olipa laji sitten mikä tahansa.
  7. Tuo se on se kinkkinen puoli itsessään, vaikkakin toisaalta tietysti taas myös se hyvä puoli, eli ettei osaa olla itsekäs ja haluaa toimia viimeiseen asti oikein. Tuo perustuu pitkälle minunkin luonteenpiirteissä. Olen tosin huomannut, että joskus ehkä pitäisi siltikin vetää raja tuohon kuten moneen muuhunkin asiaan liittyen, sillä kuten Catfish mainitsikin tuolla jossain kohtaa, että meillä on vain yksi elämä elettävänä, niin se pitää paikkansa. Ja se elämä on nyt. Just nyt. Aikoinaan tein itse virheitä ja pahoja sellaisia itseäni kohtaan, kun en tajunnut tuota eli elin ikäänkuin toisten ehdoilla, heidän oikeaksi katsomillaan tavoilla ja tyytyen siihen, vaikka mieleni janosi kaikkea muuta. Tein siis väärin itselleni ihan vain miellyttääkseni muita ja ollen heidän mielestään ja heidän silmissään tietyn "arvoinen", ja oon huomannut vasta paljon paljon myöhemmin, että olisi pitänyt toimia toisin. Toimia oikein itseäni kohtaan, sillä minä olen oman elämäni tärkein ihminen. Ja kyllähän se vain niin on, että itse saan päättää, mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Olisin voinut olla rehellinen näille, jotka eivät olisi olleet kanssani samaa mieltä minun päätöksistä ja minun valinnoista. Olisin voinut sanoa, että haluan elää toisin. Tietysti jossain vaiheessa näin kävikin enkä kadu sitä ollenkaan vaan päinvastoin: se oli paras teko itseäni kohtaan, itselleni ja ehkä myös sitten kuitenkin myös näille toisille, jotka halusivat istuttaa minut tiettyyn muottiin ja myös pitää siinä. Mutta .. mikäli en olisi kurjien tapahtumien jälkeen ollut oma vahva itseni, oisin ilmeisesti yhäkin tuossa samassa tilanteessa miettien, tuunko ikinä olemaan onnellinen ja aidosti rakastunut eikä vain esittää olevansa. Meni monta hienoa mahdollisuutta ohitseni, liian monta .. menetin myös uskon itseeni, ajattelin että kunhan noilla muilla on hyvä olla ja ovat tyytyväisiä .. ajattelin, etten ole terve .. homous kun miellettiin vielä pitkään sairaudeksi, vaikka se poistettiin niin rikos- kuin sairausjutuista .. tunsin olevani ulkopuolinen, vaikka olinkin ihmisten ympäröimä. Mutta!! Halusin toimia oikein ja se oli se virhe, vaikkakin sitten myöhemmin se ei sitä ollutkaan, ja ensin tunsin hirveetä syyllisyyttä, oli aiheita joista ei saanut puhua eikä tuoda esille missään eikä milloinkaan. Kaikki oli pidettävä sisällä. Itsessäni. Muiden silmissä olin tosi loistava persoona ja mitä kaikkea olinkaan. Silti mun sisällä oli suuri tyhjiö, en tiennyt miten saada se täytettyä. En ennenkuin uskalsin ottaa ohjat omiin käsiini ja päättää elämästäni ja alkaa olla itsekäs hyvässä mielessä. Tällä en tarkoita itsekkyyttä, jolla on tarkoitus tuottaa toisille pahaa, mutta ilman tuota tietynlaista itsekkyyttä en olisi päässyt elämään sitä elämää, jota halusin kokea ja tutkiskella. Pitkä stoori, liian pitkä tähän kokonaisuudessaan kerrottavaksi. Mutta viestini on tämä, että joskus on kannattavaa olla itsekäs, vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin olevan väärin kaikkia kohtaan, mutta se lopulta maksaa itsensä takaisin ja voi antaa ihmisille paljon enemmän itsestään, kun voi olla avoimesti just sitä mitä on eikä feikkaa niin itselleen kuin muillekin. Jälkeenpäin oon saanu kuulla laidasta laitaan kommentteja ja osa niistä niitä positiivisia mutta osa tietysti niitä negatiivisia. Ne kaikki otin vastaan, mutta uutena minänä, seisoen itseni ja sanojeni takana, pelkäämättä enää, olenko nyt varmasti juuri sellainen, millaisena muut minun haluavat olevan. Olin löytänyt kokonaan oman itseni enkä olisi voinut toimia paremmin itseäni kohtaan. Jokaiselle tuo uusi minä ei tietenkään heti sulautunut aivoihin, mutta aika teki tehtävänsä ja pian minut hyväksyttiin joka puolella omana itsenäni. No, kettuiluahan saa yhäkin kuulla varsinkin miesten taholta, muttei tule juurikaan korvaa lotkautettua noille. Tai ehkä siinä määrin, että annan takaisin samalla mitalla esimerkiksi tällaiseen tyypilliseen kommenttiin, että "ethän sä oo vielä hyvää miestä sit saanutkaan" .. oon vastannut, että "et ilmeisesti säkään". No joo, tuo on melko harvinaista nykyi, mutta ois pitäny silloin joskus antaa kunnolla takaisin noita heittoja, ei vain riittänyt uskallusta. Tästähän meinaa tulla pienoisromaani, joten lopetan nyt tähän 😂
  8. Joo, oon samaa mieltä sun kanssa tästäkin asiasta. Ite oon aina tykännyt naisista, mutten tuomitse ketään, joka voi rakastaa ihmistä sukupuoleen katsomatta. Eikä mielestäni tarvitse olla ansaittuna mitään lesbonatsoja tai kunniakenraalittaren merkkejä ko. asiasta saadakseen rakastaa naista, vaikka olisikin aiemmin ollut miehen kanssa. Keltä se on pois mistään? Päinvastoin, tässähän ihminen voi rakastua ihmiseen eikä sukupuoleen. Miksi sen perusteella työnnetään johonkin lokeroon, varsinkin jos ei tunne tätä ihmistä ja hänen tapojaan? En näe mitään väärää siinä, kunhan se ei ole palloilua kummankin sukupuolen välillä silleen, että joku joutuisi kärsimään. Ja jos on aiemmin ollut hetero ja huomaakin tai jopa viimein uskaltaa myöntää sen homouden itselleen ja muille myös kenties, niin ketä se haittaa millään tavalla? Niin kauan kuin ei tee väärin toista ihmistä kohtaan, niin ketä se haittaa? Tätä aihetta voisi käsitellä syvemminkin, ja puhdistavasti myös, saisi mittasuhteet asialle ehkä uusiin uomiin. Ja tähän on montaa eri asennetta, jokaisella tietysti se omansa, muttei välttämättä se oma ole aina se oikea ja siksi olisi hyvä käydä läpi tätä itse kenenkin kohdalla, sillä kaikki eivät ole samanlaisia eikä näin ollen voi yleistää kaikkiin samaa juttua, esimerkiksi että oletetaan automaattisesti heti, jos on aiemmin ollut nainen miehen kanssa, niin se heti tarttee äijää, kun silmä välttää, jos on suhteessa sillä hetkellä naisen kanssa. Ei se vain mee ihan noin. Ei kaikki toimi tuolla tavalla. Saatan puhua tässä hieman epäselvästi, mutta suotakoon se mulle, sillä heräsin just äsken ja hörpin kahvia kitusiin tässä samalla herätäkseni kunnolla. Oli rankka päivä ja tuli nokoset päästyäni kotiin.