Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Johannes kertoo evankelumissaan (Joh.7:1-24), kuinka Jeesuksen veljet, jotka eivät vielä uskoneet Jeesukseen (5), kehoittavat Jeesusta menemään Juudeaan (Jerusalemiin, jossa Messiaan tulee hallita) ja ilmaisemaan itsensä maailmalle (4). Veljien vaikuttimena olivat maallisen kunnian ja maineen saavuttaminen. Jeesus ei suostu tällaiseen vaatimukseen, vaan sanoo: ”Menkää te ylös juhlille; minä en vielä mene näille juhlille, sillä minun aikani ei ole vielä täyttynyt (8). Enemmän tulee totella Jumala, kuin ihmistä. - Joka asettaa läheisensä Jeesuksen edelle, ei ole Jeesukselle kelvollinen. - Jeesus sanookin, että ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa (Mt 10:36).
  2. Jeesuksen toiminta sai ihmisjoukot liikkeelle. Jeesuksen omaisetkin huolestuivat. He eivät ymmärrä Jeesuksen tehtävää ja Jumalan voiman ilmestymistä Hänen kauttaan. Se menee yli heidän ymmärryksensä. Niinpä omaiset arvelevat Jeesuksen menneen ”poissa tolaltaan” ja päättävät ottaa Hänet huostaansa. Ketkä olivat ja ovat Jeesuksen oikeita omaisia? Mark. 3:31-35 -- 3:31 Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä. 3:32 Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua". 3:33 Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" 3:34 Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! 3:35 Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini." -- Jeesuksen omaisista mainitaan äiti ja veljet. Joosef-isästä ei ole mainintaa. Hän lienee kuollut. Omaiset saapuivat paikalle ja kyselevät Jeesusta (32). Silloin Jeesus kysyy ”tylysti”: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" ja katsellen ympärilleen Hän vastaa itse: ”Katso, minun äitini ja veljeni (33,34). Jeesuksen ”tylyyn” vastaukseen kätkeytyy syvällinen opetus: Jumalan tahdossa eläminen on merkittävämpi tekijä kuin maallisen perheyhteyden siteet (35). ”...joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ...”(Mt 10:37).
  3. Evankeliumi levisi eteenpäin kaikkialle, minne kristityt kulkeutuivat vainon vuoksi (19-21). Niin myös Antiokiaan, joka oli Rooman valtakunnan kolmanneksi tärkein kaupunki. Oli suuri joukko pakanoita, jotka uskoivat ja kääntyivät Herran puoleen (21). Kun Jerusalemissa saatiin kuulla tästä, lähetettiin Antiokiaan BARNABAS, joka oli ”täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa” oleva mies (23). Hän hakee myös Paavalin Antiokiaan. Juuri Barnabas oli se henkilö, joka muutamaa vuotta aikaisemmin oli ottanut Paavalin huostaansa tämän tullessa ensimmäisen kerran kääntymyksensä jälkeen Jerusalemiin (Apt. 9:26-30). Yhdessä he vaikuttavat seurakunnassa kokonaisen vuoden opettaen heitä. Näin he noudattivat Jeesuksen antamaa käskyä, jonka mukaan kastettuja pitää opettaa pitämään, mitä Hän on käskenyt (Matt. 28:20). Onhan aina suuri vaara, varsinkin vastakääntyneen kohdalla, että väärät opit saavat ylivallan ja hän jää "susien" saaliiksi. ------------ Nyt kevät ja kohta voin istuttaa kasvintaimia ulos. Olen niitä kasvattanut kasvihuoneessani. Pienistä siemenistä on kasvamassa suuria taimia. Mitä vahvemmat juuret kasvilla on, sitä paremmin se menestyy. Taimeni vaativat jatkuvaa hoitoa ja silmälläpitoa, jotta ne vahvistuisivat ja kantaisivat joskus hyvää hedelmää. On oltava tarpeeksi valoa ja lämpöä (kasvihuoneeni on lämmitettävä). Ne tarvitsevat myös vettä ja sopivan maaperän juurtuakseen hyvin. Myös tuholaiset on pidettävä kurissa. Näin on uskovankin kohdalla; tarvitsemme Jumalan hoitoa ja varjelusta kasvaaksemme ”täyteen miehuuteen” (Ef 4:13), ”ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa” (Ef. 4:14). Pieni hento ”taimi” ei kauan elä hoidotta. Jokaisen kristityn tulisikin lukea ahkerasti Raamattua vahvistuakseen uskossaan. Kristityn ei pitäisi olla vain toisten ihmisten opetusten varassa; on itsekkin tutkittava kirjoituksista, onko opetus sen mukaista kuin on kirjoitettu. Berean kristityistä sanotaan, että "he ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa" (Apt 17:11). Pyrkikäämme mekin tähän!
  4. Paavali selvittää Jumalan omaisuuskansan Israelin merkitystä ja tehtävää (Room. 9:1-11:36). Israelilla on erityisasema Jumalan pelastussuunnitelmassa (4,5). Israelin paikka Jumalan kansana on Paavalille selviö. Room. kirjeensä alussa hän sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16). Juutalaisella oli ja tulee olemaan erityisasema. Paavali murehtii, etteivät hänen heimolaisensa näe tätä tosiasiaa (Room.9:2, 3). Jumala oli osoittanut kansaansa kohtaan ääretöntä hyvyyttä. Paavali on jo aikaisemmin tässä kirjeessä todennut, mitä etuja on juutalaisilla: ”Paljonkin, kaikin tavoin. Jumala on ensiksikin uskonut sanansa juuri heille” (Room 3:1,2). Pyhät Kirjoitukset ovat kokonaan välittyneet maailmalle juutalaisten kautta. Israelilla on ollut lapsen asema Jumalan luomassa maailmassa ja Israel oli saanut nähdä keskellänsä Jumalan kirkkauden. Jumala oli tehnyt israelilaisten kanssa liittoja ja he olivat saaneet tietää Jumalan tahdon laista, joka oli pyhä, vanhurskas ja hyvä. Israelilla oli ihana Jumalanpalvelus ja se oli saanut vastaanottaa Jumalan lupaukset. Israelilla olivat isät, jotka olivat vaeltaneet uskossa (Room. 4:s luku.). Mutta ennen kaikkea Israelista oli noussut Kristus, koko maailman Vapahtaja, ainoan Jumalan lihaksituleminen. Kristityille Jeesus Kristus on Jumalan ainoa Poika ja todellinen Jumala kuten Paavali tässä sanoo: Hän ”on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala” (Room 9:5). Samoin toteaa Johannes: ”Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä” (1 Joh 5:20). Kuitenkin niin moni Israelista kääntää evankeliumille selkänsä (6). Jeesuksen eläessä tuli ilmi, että juutalaiset ja heidän johtomiehensä torjuivat Jeesuksen heidän odottamanaan Messiaana. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Hän tuli omiensa tykö ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan” (Joh 1:11). Vain pieni vähemmistö juutalaisista uskoi Jeesukseen. Jo Vanhasta Testamentista voimme lukea, kuinka Aabrahamin jälkeläiset jakaantuivat kahdeksi joukoksi; on lupauksen lapsia ja on lihan lapsia (Room.9:7,8). Aabrahamilla oli kaksi poikaa: Iisak ja Ismael. Vain lupauksen ja uskon voimasta syntynyt Iisak oli Abrahamin varsinainen jälkeläinen, jota koskivat Jumalan lupaukset. Seuraavankin sukupolven eläessä Jumalan pelastussuunnitelman toteutuminen meni eteenpäin vain Jaakobin, Isakin ja Rebekan pojan kautta, ei toisen pojan Esaun kautta (Room.9:9-13).
  5. ekivaari: "Esitänkin haasteen palstalaisille: Kuka voi Raamatun sanalla kumota apostoli Paavalin sen opetuksen, että yhtä varmasti kuin kaikki ihmiset kuolevat vanhassa Aadamissa, yhtä varmasti kaikki ihmiset VANHURSKAUTETAAN eli tehdään kaikki OIKEAMIELISEKSI"! -- AADAM JA KRISTUS Room. 5:12-21 -- Paavali vertaa Kristusta ihmiskunnan alkuisään Aadamiin. Tämän maailmanajan lopulla on ilmestynyt ihmiskuntaan uusi alkuisä, uusi Aadam. Aadamin kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema kaikkien ihmisten osaksi (12). Kuolema kuului ensimmäiselle ihmiselle lausuttuun kiroukseen: ”...maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman” (1. Moos. 3:19). Kuoleman tuleminen kaikkien osaksi johtuu siitä, että ”kaikki ovat syntiä tehneet” (12). Yksikään ihminen ei ole poikkeus tästä. Aadamin synti on syynä siihen, että me kaikki teemme syntiä. Synti hallitsee maailmassa kaikkialla. Vasta Kristuksessa se kukistetaan (17-19). Synti on tosiasia. Siitä jokainen on itse vastuussa. Paavali vertaa Aadamia ja Kristusta toisiinsa siinä, että kummankin teosta koituu ratkaisevat seuraukset koko ihmiskunnalle (19). Kaikki ne, jotka ottavat Kristuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan, tulevat USKON KAUTTA VANHURSKAIKSI, Jumalalle kelpaaviksi (21). Jokaisen on henkilökohtaisesti suostuttava ottamaan Kristus vastaan. Evankeliumi ”on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka uskovat" (Room.1:16).
  6. Jo Room.kirjeen alusta voimme oppia paljon: Kenelle Paavali kirjoittaa ja mitä asiaa hänellä on. ALKUTERVEHDYS KRISTUS JUMALAN POIKA Room.1:1-7 -- 1:1 Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, 1:2 jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa, 1:3 hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä 1:4 ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, 1:5 jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa, 1:6 joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte: 1:7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! -- Paavalin alkutervehdys on perusteellisempi, kuin yleensä. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt Roomassa (1:10). Silloisen tavan mukaan kirjeen kirjoittaja esitteli ensin itsensä. Koska kirjeen vastaanottajat ovat hänelle tuntemattomia, esittelee Paavali itsensä perusteellisemmin. Hän ei halunnut saapua Roomaan aivan outona.. Paavali esittelee itsensä apostoliksi, joka on erotettu julistamaan evankeliumia. Hän kirjoittaa: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima, itse kullekkin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room.1:16): Hän haluaa saattaa loppuun Herralta Jeesukselta samansa palvelutehtävän (Apt 20:24) ja rohkeasti lähestyy maailman pääkaupungin uskovia (7). Paavali esittelee myös ”työnantajansa”, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan. Jeesus syntyi ”lihan puolesta Daavidin siemenestä” ja on ”pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa” (3,4). Toisin sanoen, Jeesus on Vanhan Testamentin lupaama, Daavidin jälkeläisten joukosta noussut Messias, jonka Jumala kuolleista herättämällä korotti Jumalan Pojan asemaan. Ilmaukset ”lihan puolesta” (3) ja ”hengen puolesta” (4) tuovat esiin Kristuksen inhimillisen ja jumalallisen olemuksen. Kristuksessa Jumala ja ihminen yhtyvät, tullen yhdeksi ainoaksi persoonaksi.