Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. VAIMOT JA AVIOMIEHET
    Ef.5:21-33
    --
    5:21 Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.
    5:22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;
    5:23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
    5:24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
    5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
    5:26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
    5:27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
    5:28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
    5:29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,
    5:30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
    5:31 "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
    5:32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
    5:33 Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.
    ---
    Paavali soveltaa alamaisuusteemaansa kolmeen asiaan; avioliittoon ja seurakuntaan sekä lasten suhteessa vanhempiinsa (Ef. 6:1-4), isäntien suhteessa palvelijoihinsa(Ef. 6:5-9).
    Avioliitossa on tietty järjestys: Mies on vaimon pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää.(j. 23).
    Tällainen ajattelu tuntuu monista vanhanaikaiselta ja naista kohtaan syrjivältä ja loukkaavalta, jossa mies käyttää vaimoaan omiin itsekkäisiin tarkoitusperiinsä. Kyse on kuitenkin aivan muusta.

    Miehen ja naisen suhde avioliitossa vastaa Kristuksen ja hänen kirkkonsa välistä yhteyttä. ”Päällikkyys” merkitsee suurta ja vastuullista palvelutehtävää.
    Miehen on rakastettava vaimoaan, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaansa antamalla itsensä alttiiksi sen edestä (25), ”että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta” (26).
    Kristus pyhittää ja puhdistaa seurakuntaansa käyttäen välineenä kastetta (1. Kor.6:11) ja sanaa. Jotka siis ovat kastetut ja uskovat sanan, he ovat totisesti puhtaat ja pyhät, vaikka maailman ja omastakin mielestään voi näyttää toisin.

    Vaimo puolestaan alistuu vapaaehtoisesti tähän Jumalan järjestykseen. Kysymyksessä on työnjako. Kumpikaan ei ole toistaan parempi tai alempiarvoinen, vaan molemmat tukevat ja täydentävät toinen toisiaan, Aviopari muodostaa yhden kokonaisuuden; ”Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha”(31).

    ”Tämä salaisuus on suuri” (32). Se on mysteeri, yli ymmärryksemme käyvä asia: on kaksi ihmistä, joiden välille Jumala on luonut näkymättömän yhteyden. Me olemme taas yhtä ruumista Kristuksen kanssa.
    Molemmissa tapauksessa on kyse suuresta salaisuudesta. Niinpä lausummekin: ”Minä uskon...Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden...”.
    --
    1. On Kristus kirkon Herra, sen luoja ainoa, hän Hengen sille antaa vedellä, sanalla. Maan alhoista sen etsi hän morsiamekseen ja osti kuolemallaan iäksi itselleen.

    3. Ja vaikka maailmassa on kirkko vieras niin, häväisty, haavoitettu, revitty uuvuksiin, sen pyhät vartiossa kuitenkin odottaa, yön valta milloin päättyy ja aamu aukeaa.
    (Virsi 164:1,3)
    ----
  2. M@k3: "3. Taivaaseen pääsee pitämällä käskyt, eli ei siis uskolla tai armolla".
    ----
    Ko. olevassa kohdassa (Matt. 19. luku) rikas nuorukainen kysyy Jeesukselta, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän (jae 16).
    Tämä sama kysymys on mielessä monilla tänäänkin; pitääkö minun omilla hyvillä teoillani ansaita pelastus ja Jumalan mielisuosio, Hänen hyväksyntäsä.
    Jeesus vastaa tähän: "Pidä käskyt" (17).

    Luther selittää Matt. 19:18 näin:
    " Ensiksikin on huomattava, ettei ole olemassa mitään muita hyviä tekoja kuin ne, joita Jumala käskee tehdä kuten ei myöskään ole olemassa mitään muuta syntiä kuin se, minkä Jumala on kieltänyt.

    Kuka siis haluaa päästä selvyyteen hyvistä teoista ja tehdä niitä, ei tarvitse enempää kuin Jumalan käskyt. Sanoohan itse Kristuskin: »Jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt» (Matt. 19:17).
    Ja kun nuorukainen vielä kysyy, mitä hänen tulisi tehdä tullakseen autuaaksi, ei Kristus opeta hänelle muuta kuin kymmenen käskyä (Matt. 19:18). Tämän mukaisesti meidän tulee oppia tarkoin erottamaan ne hyvät työt, joita Jumalan käskyt vaativat eikä luottaa omien näennäisten tekojemme paljouteen tahi ihmisten säätämän lain ja tavan mielivaltaan. Tällaista tosin yhä tapahtuu ja on aina tapahtunut, koska halveksimme sokeudessamme Jumalan käskyjä.

    Pyhien esimerkeistä ovat hyödyllisempiä ne, joissa kerrotaan enemmän uskosta kuin teoista ja ihmeistä, koska usko on tärkeämpi ja välttämätön tekojen ohessa, mutta tekoja voidaan useammin tehdä ilman uskoa.
    Kristus näet (Matt. 24) ennustaa tulevan sellaisia, jotka tarjoavat ihmeitä ja merkkejä harhauttaakseen, mikäli mahdollista, myös valittuja. Ei mihinkään tekoihin tai ihmeisiin ole luottamista, elleivät ne ole uskon kannalta vakuuttavia ja sitä tukevia.

    Siispä me erotamme hyvät työt uskosta kuten sisäisen vanhurskauden ulkonaisesta, mutta kuitenkin niin, että sisäinen vanhurskaus on varsinainen runko ja juuri, jonka täytyy tuottaa hedelminä hyviä tekoja.
    Ulkonainen vanhurskaus on siis ikään kuin todistus sisäisen vanhurskauden olemassaolosta, certificatio eli varmistus — kuten Pietari sanoo — siitä, että sisäinen vanhurskaus on todella olemassa.

    Se, jolla ei ole sisäistä vanhurskautta, ei siis tee myöskään ulkonaisia tekoja. Päinvastoin: ellei ole olemassa ulkonaisia merkkejä ja todistuksia, en voi olla myöskään varma sisäisen vanhurskauden olemassaolosta, vaan joudun itse samoin kuin muut helposti petetyksi.
    Mutta jos voin nähdä ja tuntea antavani mielelläni lähimmäiselleni anteeksi, voin siitä päätellä ja ajatella näin: hyviä tekoja en tosin luonnostani tee, mutta kuitenkin tunnen itseni Jumalan armosta toiseksi kuin aikaisemmin" (Luther).
  3. Minulla on seinälläni perinnöksi saatu ”huoneentaulu”, jossa ovat sanat:
    ” Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (ulkonainen) teille annetaan” ( Matt 6:33).

    Rikas nuorukainen meni pois Jeesuksen tyköä murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta (Matt. 19:22).

    Mikä elämässämme on tärkeintä.
    Oletko sinä miettinyt, M@k3, mitkä asiat ovat sinun elämässäsi tärkeimmällä sijalla?
    Tätä joudumme usein miettimään omallakin kohdallamme yhä uudelleen ja uudelleen.
    ---
    Raamatussa on kertomus suurista illallisista (Lk. 14:16-24), jonne eräs mies oli kutsunut monia henkilöitä. (j.16)
    Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.
    Kuka oli ostanut pellon, jota nyt piti mennä katsomaan.
    Toinen kutsutuista oli ostanut viisi härkää ja niitä oli nyt mentävä koettelemaan.
    Kolmas taas asetti vaimon etusijalle. Sinänsä kaikki tärkeitä asioita.
    Kukaan kutsutuista ei siis arvostanut juhlaa, vaan heillä oli jotain muuta tärkeämpää tekemistä; oli muita kiireitä.
    Eikö tämä ole niin tuttua meille jokaiselle tämänkin päivän ihmisille: kiire, kiire joka paikkaan. Emme ehdi pysähtyä ajattelemaan kunnolla, mikä elämässämme on loppujen lopuksi tärkeintä.

    Tämän vertauksen suurista illallisista Jeesus osoittaa lainoppineille ja fariseuksille (j.3), kun hän on aterioitsemassa erään fariseusten johtomiehen talossa. On sapatti eli lepopäivä.
    Lepopäivähän on juuri tarkoitettu virkistymistä, hiljentymistä, rukousta ja Jumalan sanan tutkistelua varten.
    Kolmas käsky kehoittaa meitä: ”Muista pyhittää lepopäivä”. Ja mitä se on: ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme”. (Katekismus).

    Suurelle illallisille kutsutut laiminlöivät siis tämän Jumalan antaman käskyn.
    Miten niin tuttua tänäänkin. Suurinakin juhlapyhinä saattaa ostoskeskukset (Nythän kaupat saavat olla auki pyhisinkin) olla tupaten täynnä ihmisiä , mutta kirkot ja rukoushuoneet ammottavat tyhjyyttään.
    Herää todellakin kysymys: Mikä ihmisille on tärkeintä elämässä?

    Suurten illallisten isäntä suuttui kovasti (j. 21), kun sai kuulla, että ”omat” kieltäytyivät tulemasta illallisille.
    Niinpä hän lähettää palvelijat kutsumaan kaupungin kaduilta ja kujilta köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat ja tuomaan sisälle juhliin.
    Ja kun tilaa jäi, niin kutsuttiin vielä teillä ja aitovierilläkin olevia sisään.
    Heille kelpasi kutsu.

    Lainaan taas Katekismustamme:
    ”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.”
    ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan” (Matt. 6:33).
    Niin. Onko meillä tämä järjestys elämässämme?
  4. "Näytäppäs edes yksi Tapion kirjoitus, jossa hän kehoittaa tekemään parannuksen.
    Ei ole kysymys itsensä parantelusta vaan siitä,
    että synti sanotaan synniksi ja Paavalin tavoin
    saarnataan: "ON TEHTÄVÄ PARANNUS".
    ---
    Ei ole kauaakaan seuraavasta kirjoituksestani, jonka laitoin sen tälle palstalle tätä Kol. kirjettä tutkiessamme.
    Laitan sen kertaukseksi vielä tähän.
    ---
    Tuhlaajapoika (Lk. 15:11-32)
    Jeesus kertoo Lk. 15:ssa luvussa paljon vertauksia. Kaikissa näissä vertauksissa on kysymys ihmisen tärkeimmästä asiasta: suhteesta Jumalaan.

    Rippikoulussa opimme: Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Ilman Jumalaa olemme eksyksissä.

    Tuhlaajapojan isä rakasti poikaansa niin paljon, että odotti tämän paluuta kotiin joka päivä. Isä ei unohtanut koskaan eksyksissä olevaa lastaan.
    Kun poika vihdoin palasi synnin teiltä, niin Isä jo kaukaa näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi (j.20). Hän ei syytellyt poikaansa.

    Tänäänkin moni ihminen elää suruttomana ilman yhteyttä Jumalaan ja Jumalan Sanaan. Hän on rauhaton ja hengellisesti kuollut. Maailman houkutusten keskellä hän saattaa menettää omaisuutensa (j. 13), ihmissuhteensa ja terveytensä. Mikään ei tunnu onnistuvan.

    Tuhlaajapojan tavoin hänen on tehtävä parannus synneistään, ”mentävä itseensä” (j. 17-19), tunnustettava syntinsä (j.21) ja otettava vastaan Jumalan armo ja lahjavanhurskaus (j.22).
    ---
    Virsi 370:
    1) Ah, tiesi usko haltuun Herran ja turvaa Isään rakkaaseen. Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran myös sinut taivaan autuuteen. Ken tiensä uskoo Herralle, ei rakenna se hiekalle

    4) Hän aina meille lohdutuksen tuo oikealla hetkellä. Hän kuulee hartaan kaipauksen ja pysyy meitä lähellä. Hän ehtii kyllä auttamaan, yllättää meidät armollaan.
  5. OK!
  6. Perhostyttö, kiitos avauksestasi!

    Jo vuosia on varoiteltu energiakriisistä. Uskovina tiedämme, että muutenkin vaikeat ajat ovat edessämme meidänkin maassamme.
    Nyt jo on hyvä tehdä valmisteluja, etteivät ne tule yllätyksenä.

    Miten sen tekisimme?
    Tässä muutamia hajanaisia ajatuksia:
    1) Omavaraisuuteen pyrkiminen.
    Mitä vähemmän me olemme riippuvaisia maailman instituutioista, sitä vähemmän meihin vaikuttavat niihin yhä kovemmin iskevät vaikeudet.
    Meillä on myös paremmat edellytykset olla avuksi niille, jotka eniten kärsivät näissä koettelemuksissa.
    ---Itse aion tehdä polttopuita ja lisätä puutarhaviljelyksiä.
    Myös muita luonnonantimia voisin hyödyntää enemmän.

    2)Kunnon kohottaminen
    Tänään monet ihmiset syövät hyvin epäterveellisesti ja ovat ylipainoisia sekä liikkuvat vähän.
    Tulevassa kriisissä moni voi jää työttömäksi. Jos ei ole pitänyt kunnostaan huolta ja jos on tehnyt pääasiassa vain aivotyötä, voi olla vaikeaa totuttautua ruumiilliseen työhön.
    Fyysinen valmistautuminen ja kunnon ylläpito ovatkin tulevaisuutta ajatellen kullan arvoisia asioita.
    ---Itse olen lisännyt liikuntaa.
    Myös olen tarkempi sen suhteen, mitä suuhuni laitan. "Terve sielu terveessä ruumiissa".
    Ehkäpä pulaikana kansanterveys tulee jopa paranemaankin.
    Kun omavaratalous lisääntyy, niin ravinnon laatukin paranee ja niin myös kansanterveys.
    Supermarketithan (ja oikeastaan koko elintarviketeollisuus) kiinnittävät huomiota vain ruokaineiden makuihin, mukavuuteen, houkuttelevaan ulkonäköön ja hintaan.
    Ravinnepitoisuudelle ruuassa ei anneta suurtakaan arvoa.
    ---Minulla on kotikäyttöinen viljamylly. Jauhan sillä vain kerralla tarvitsemani määrän jauhoja puurooni.
    Näin saan terveellistä lisäaineetonta luomu-uutisjauhoa, jossa luonnolliset vitamiinit, kivennäisaineet, hivenaineet ja entsyymit ovat tallella. Puuron maku ja ravintoarvo ovat vertaansa vailla.

    Kommentteja!