tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. jaikal: "Odotat että vastaisin joko syntinen tai synnitön. Kumpikin vastaus on väärä jos se tulisi uudestisyntyneen uskovan suusta".
    ---
    1.Joh.1:8
    "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä".

    jaikalin sanoin: "Tuliko nyt taas liian vahvaa tekstiä"?
  2. Ehkä kannattaa välttää sarkasmia, koska se voidaan niin helposti ymmärtää väärin!

    Sarkasmi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkasmi

    "Sarkasmi on etenkin kirjoitetun huumorin muotona vaikea, sillä ilman sarkasmiin usein liittyvää ei-verbaalista viestintää sen ymmärtäminen voi olla vastaanottajalle hankalaa".
  3. Semper.Fidelis: "...paholainen on liikkeellä monien eksyttävien henkien kautta.
    Paholaisen juonet ON tiedostettava ja niihin ON suhtauduttava asiaankuuluvan vakavasti".
    --
    Saatanan juonet on paljastettava ja käytävä puollustus- ja hyökkäyssotaan niitä vastaan.
    Ef.6:10-20
    ---
    Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
    juonia kiusaajan paljastaen,
    kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
    kulkien vaatteissa valkeuden.
    Suo, että henget mä ain erottaisin,
    voittaisin valheen ja voimasi saisin,
    voittaisin valheen ja voimasi saisin”.

    (virsi 385:5).
  4. En oikein saa selvää vastauksistanne.

    jaikal kirjoittaa: "Usko nyt Tapio hyvä,että uskova ei voi olla samaan aikaan syntinen ja vanhurskas.
    Uskosta osaton on syntinen.
    Uskova on vanhurskas".
    ----
    Il-Mari taas väittää: " Mutta monille se tarkoittaa juuri sitä mitä he kirjoittavatkin, että pidät itseäsi synnittömänä ja virheettömänä".

    Tuleeko siis Il-Mari:n väite "ulkopuolelta". että "pidät itseäsi synnittömänä", vai itsekkö lausut niin?
    (Sanothan: "En kutsu edes itseäni syntiseksi".)
  5. Il-Mari: "... monille se tarkoittaa juuri sitä mitä he kirjoittavatkin, että pidät itseäsi synnittömänä ja virheettömänä".
    -------------------------
    Miksi sitten jaikal kieltää sen, että uskova on samalla kertaa vanhurskas ja samalla kertaa syntinen?

    --jaikal: ” En uskaltaisi kutsua sitä, jonka Jumala on vanhurskauttanut ja pyhittänyt syntiseksi. En kutsu edes itseäni syntiseksi. Olen vanhurskas ja pyhä koska, JUMALA ON MINUT SELLAISEKSI TEHNYT” (Hebr 2:11).
    --
    Hyvää opetusta vanhurskauttamisesta:
    http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Vanhurskasjasyntinen.htm
    "Todellisuudessa uskova on siis joka hetki vain syntinen, mutta uskossa Jumalan sanan lupauksiin hän on samaan aikaan myös joka hetki vanhurskas ja autuas Jumalan lapsi. Hän on syntinen todellisuudessa (in re) , mutta vanhurskas toivossa (in spe).
    Toivo voittaa hänellä nykyisen todellisuuden eli synnin".
  6. LAMPAAT JA VUOHET; Matt.25:31-46
    --
    Edellä on vertauksissa neitsyistä (Matt.25:1-13) ja palvelijoista (Matt.25:14-30) kuvattu kristikunnan tuomio.

    Nyt kuvataan kaikkien kansojen tuomio (Matt.25:31-46).
    Jeesus istuu ”kirkkautensa valtaistuimella” ja Hänen eteensä kootaan kaikki kansat (31,32). (Vrt. Ilm.20:11,12)
    Tuomio ei ole mielivaltainen, vaan vastaa kunkin sydämen tilaa;
    Tuomittavana on ”lampaita” ja ”vuohia” (33).
    Lampaat asetetaan oikealle puolelle, vuohet vasemmalle.

    Tuomion perusteina ovat teot; ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2.Kor.5:10).

    Hyvää tekevien eli ”lampaiden” teot eivät ole järin suuria ja mahtavia; ”..annoitte juoda”, ”otitte huoneeseen” (35), ”vaatetitte”, ”sairastin-kävitte katsomassa” (36).
    Hyvää tekevien kysymykset ”milloin” (37-39) osoittavat, etteivät he tunne tehneensä hyviä tekoja. Oikea nöyryys ei elämöi omilla töillään. Vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee (Matt.6:3).

    Pahaa tekevät eli ”vuohien” sydämen tila on päinvastainen, kuin vanhurskaiden. He eivät tunteneet pahuuttansa ja olivat kovettaneet sydämensä ihmisten hädältä (41-45).
    Lähimmäisen auttamisen laiminlyönti on johtunut rakkauden puutteesta. Tämä puute, ei erityiset, suuret synnit, on ”kirottujen” (41) tuomion syynä (Jaak.4:17, 2:13). ”...nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään” (46).

    Joka sulkee sydämensä ihmisten hädältä, sulkee sen myös Jeesukselta.
    --
    ”....jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle” (Ps 139:24).
  7. Pakanainen: "Sana SYNTI on jo sanana sellainen abstrakti-käsite joka opitaan ja jota opetetaan".
    ---
    "Muutamien ihmisten SYNNIT OVAT ILMEISET ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestäpäin;...." (1.Tim. 5:24 ).

    Mitähän Paavali tarkoittaa "ilmeisillä" synneillä?
  8. PakaNainen: "...tuohan oli mielikuvituksellinen vastaus siihen,...".
    --
    Ymmärsin kyllä,että viestisi oli mielikuvitusta.
    Se hyvin kuvasi karrikoidusti joittenkin mielen laatua.
  9. leahim:
    "...vieläkin tunnen riittämättömyyttä itseäni kohtaan.
    En ole koskaan itselleni tarpeeksi hyvä....".
    ---
    Virsi 289
    ---
    1.
    Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja,
    ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
    Jos luoksesi en pääse voittajana,
    saan tappioni tuoda kuitenkin.

    2.
    Jos en voi suoraan Isän syliin juosta
    ja uskon varmuudesta riemuita,
    saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa
    ja ääneen huutaa: Herra, armahda!

    3.
    Jos en voi katsettani sinuun nostaa
    ja lapsen lailla jäädä turviisi,
    saan katumuksen, tuskan alta pyytää:
    Nyt minuun tartu, Vapahtajani!
  10. leahim:
    "Itse silloin kun olin hellari,
    uskoin että kaikki uskovat olivat täydellisiä.
    Siispä yritin minäkin olla täydellinen uskova".
    --
    Mm. Jaikal tälläkin foorumilla julistaa isoin kirjaimin olevansa synnitön:
    ”Uskova on kylläkin armosta pelastettu (Ef 2:5, 8) mutta, EI SYNTINEN"
    (Lainaus jaikalin viestistä).

    Toivottavasti jaikalin synnittömyys-oppi on poikkeus helluntaiuskovien keskuudessa.
    --
    Kerrot edelleen:
    "Kun en onnistunut,
    tunsin syyllisyyttä.
    Sitten kun kerroin eräälle henkilölle asiasta,
    hän sanoi minussa olevan väärä henki"!!!

    Kuka meistä voi kerskata synnittömyydellään?

    Miten Jeesus kohtelee meitä vajavaisia ja syntisiä ihmisiä?

    AVIORIKOKSESTA TAVATTU NAINEN
    Joh.8:1-11
    --
    Jeesuksen luo tuotiin aviorikoksesta kiinniotettu nainen (3).
    Kirjanoppineet ja fariseukset yrittävät virittää Jeesuksen eteen paulan päästäkseen häntä syyttämään lain rikkomisesta (6).
    He tiedustelevat, mille kannalle Jeesus asettuu Mooseksen lakiin nähden, jonka mukaan nainen oli kivitettävä (4,5).
    Heidän mielestäänhän Jeesuksen osoittama armo syntisiä kohtaan edellytti Jumalan pyhän tahdon kumoamista ja hänen lakinsa rikkomista. Tässä on samanlainen ansa kuin Luuk.20:22 kerrottu.

    Kuultuaan kavalan kysymyksen Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan:
    "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä" (7).
    Jeesus myönsi naisen syyllisyyden ja kehoitti sitä, joka läsnäolijoista koki olevansa viaton (synnitön), panisi Mooseksen lain vaatiman rangaistustoimenpiteen alulle. Samalla Jeesus kumartui uudelleen kirjoittamaan maahan (8).

    Syyttäjät katsovat hämillään toisiaan. Syntyi kiusallinen hiljaisuus ja jännittävä odotus. Kukaan ei uskaltanut ottaa kiveä maasta.
    Omatunto sanoi heille, että heilläkin oli syntejä ja kukin pikkuhiljaa, vanhimmasta alkaen, poistui huomiota herättämättä pois (9).

    Jeesus ja nainen jäävät kahden (10). Syyttäjät eivät voineet tuomita naista, sillä samalla he olisivat tuominneet itsensä.
    Jeesuskaan ei tuomitse naista, sillä hän ei tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan että maailma hänen kauttaan pelastuisi.
    Jeesus osoitti käytöksellään, että hän pitää lakia pyhänä, mutta samalla armahtaa syntistä ja armahtaa hänet tuomiosta.
    Jeesus sanoo naiselle:
    ”...mene, äläkä tästedes enää syntiä tee” (11).
  11. jaikal: "...pappi puhuu hautajaisissa valheellisesti uskomattomien syntisten pelastusmahdollisuudesta tuudittaen kääntymättömät uskosta osattomat omiset(kin) väärään uskoon ja väärään toivoon. Voi voi voi........"??
    --
    Onko mielestäsi papin asetuttava tuomarin rooliin?

    Millaisen muistopuheen sinä pitäisit hautajaisissa?
    Esim. Mitä asioita toisit siinä tiettäväksi poisnukkuneesta?

    Jos poisnukkunut on viettänyt jumalatonta elämää, niin lausuisitko hänestä kadotustuomion?
    (Vrt.Luuk.6:27)
  12. jaikal: "Lapsen elämä alkaa papin valheella kasteen armoliitosta ja kasteen uudestisynnyttävästä voimasta".
    --
    Eikö uskovien kasteeseen liity mitenkään Jumalan ARMO?
    Toisin sanoen, onko sinun mielestäsi kaste lakia vai evankeliumia?

    Perustelut Raamatun sanalla!
  13. ml213: "Niin, tuon Paavalin sanonnan ymmärrän siten, että Paavali tiedollisella tasolla tiedosti menneisyyttään kun vainosi".
    --
    En usko, että Paavali ajatteli pelkästään yksittäisiä tekosyntejä.

    Syntiturmelus oli vielä jäljellä Paavalissakin, vaikka hän oli pyhä ja puhdas Jumalan edessä.

    Sanoohan hän toisaalla pakanoille olevansa yhtä vajavainen (siis syntinen), kuin hekin:
    "Mekin olemme ihmisiä, YHTÄ VAJAVAISIA kuin te, ja julistamme teille evankeliumia" (Apt 14:15).
  14. Kysyt: "Oletko sinä Tapio koskaan ollut "sokea"?
    ---
    Kiitos kysymästä!

    Saanen vastata vähän laajemmin.
    Pietari kehoittaa:
    "...kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2.Piet. 3:18).
    --
    SYNTIEN TUNNUSTAMINEN JA SOVITUS
    1.Joh.1:8-2:2
    --
    1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
    1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
    1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
    2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
    2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
    --
    ”Totuuden tekeminen” ei ole synnittömänä elämistä (8).
    Juuri valkeudessa eläminen paljastaa meidän syntisyytemme (8).
    Monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön).

    Fariseusten tavoin (Kuten yllä on ollut puhetta) ihmisen on vaikea tunnustaa syntisyyttään.
    Tämä johtuu ihmisen luontaisesta puolustusjärjestelmästä. Sen tähden toistuu yhä uudelleen sama tilanne: ”sanomme, ettemme ole syntiä tehneet” (10).
    Itsekkin usein lankean tähän.
    Meidän on siis varottava etsimästä sellaista pyhyyttä, ettemme enää pidä itseämme syntisinä.

    ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (9).
    Tämän jakeen kirjoitti eräs uskonveli Raamattuni loppuun. Se muistuttaa minua Jumalan uskollisuudesta ja anteeksiantamuksesta.
    --
    Uskovissakin asuu synti (Room.7:17)
    Ruumiimme on vielä ”alennustilassa” (Filipp.3:21).
    Uskontie on kasvuntie, vaikka monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön).
    Paavali tyrmää tällaisen ajattelun. Uskovanakin Paavali koki itsensä "syntisistä suurimmaksi" (1. Tim.1:15). Mutta hän oli kuitenkin autuas, Jumalalle kelpaava.
    "Autuas se mies, jolle Herra EI LUE SYNTIÄ!" (Room. 4:8)

    Täydellisiksi emme tule koskaan tässä ajassa, vaan riennämme sitä kohti (Filipp.3:12-14).

    Kristittyinä joudumme jatkuvasti taistelemaan turmeltunutta luontoamme vastaan.
    Jumalan Hengen avulla uskova voi elää Jumalan tahdon mukaista elämää.
    Paavali sanoo, että ”olemme moitteettomia ja puhtaita ja tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja nurjan sukukunnan keskellä” (Fil.2:15).

    Elämme jatkuvassa anteeksiantamuksen osallisuudessa ja olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä-vaikka syntiturmelus onkin meissä vielä jäljellä.
  15. Epiktetos: "Paavalikin sanoo olevansa syntisistä suurin...".
    ---
    Niinpä!
    --
    1.Joh.1:8-2:2
    --
    SYNTIEN TUNNUSTAMINEN JA SOVITUS

    1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
    1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
    1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
    2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
    2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
    --
    ”Totuuden tekeminen” ei ole synnittömänä elämistä (8).
    Juuri valkeudessa eläminen paljastaa meidän syntisyytemme (8).

    Monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön).
    Ihmisen on vaikea tunnustaa syntisyyttään. Tämä johtuu ihmisen luontaisesta puolustusjärjestelmästä. Sen tähden toistuu yhä uudelleen sama tilanne: ”sanomme, ettemme ole syntiä tehneet” (10). Varokaamme etsimästä sellaista pyhyyttä, ettemme enää pidä itseämme syntisinä.

    ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (9).
    Tämän jakeen kirjoitti eräs uskonveli Raamattuni loppuun. Se muistuttaa minua Jumalan uskollisuudesta ja anteeksiantamuksesta.
    --
    Uskovissakin asuu synti (Room.7:17)
    Ruumiimme on vielä ”alennustilassa” (Filipp.3:21).
    Uskontie on kasvuntie, vaikka monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön).
    Paavali tyrmää tällaisen ajattelun. Täydellisiksi emme tule koskaan tässä ajassa, vaan riennämme sitä kohti (Filipp.3:12-14).

    Kristittyinä joudumme jatkuvasti taistelemaan turmeltunutta luontoamme vastaan.
    Jumalan Hengen avulla uskova voi elää Jumalan tahdon mukaista elämää.
    Paavali sanoo, että ”olemme moitteettomia ja puhtaita ja tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja nurjan sukukunnan keskellä” (Fil.2:15).

    Elämme jatkuvassa anteeksiantamuksen osallisuudessa ja olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä-vaikka syntiturmelus onkin meissä vielä jäljellä.
    ---
    "...kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2.Piet. 3:18).
  16. jaikal sanoo Paavalista: "Jumala oli pelastanut hänet ja nostanut hänen jalkansa autuuden kalliolle. Nyt hän ei ollut enään syntinen".
    ---
    Paavali siis erehtyi, jos väitteesi pitää paikkaansa, kun hän piti itseään "syntisistä suurimpana" (1.Tim.1:15).
    --
    KIELIOPPIA (Kertausta)

    PREESENS

    Paavali käyttää itsestään ”OLEN”- verbiä (1.Tim.1:15), eli preesensiä. (Ei "OLIN", kuten jaikal opettaa)
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Preesens:
    ”Preesens on verbin aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu NYT taikka YLEISESTI, AINA".
  17. Niinpä,PakaNainen, onko meillä valtuuksia lausua kadotustuomioita!

    Luuk. 6:37
    "Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan".
  18. Järjestellessäni vanhoja papereitani löysin niitten joukosta puheen, jonka pidin äitini hautajaisissa.
    Laitan sen tähän, koska liittyy hyvin aiheeseemme.
    --
    "Kiitollisin mielin ja lämmöllä voin muistella äitiäni.
    Selaillessani viime kotitaloni vanhoja papereita sain käsiini Hilja-äidilleni tekemän vanhan äitienpäiväkortin.
    Olin siihen löytänyt puhuttelevan tekstin:
    VÄHÄN PYYTÄÄ.
    PALJON ANTAA RAKKAILLENSA.
    SE ON OSA ÄIDIN ARMAAN.

    Meille jää monia kauniita muistoja äidistämme. Ne ovat kallisarvoisia.

    Kaiken surun ja kaipauksen keskellä saamme uskoa, että elämä ei lopu kuolemaan.
    Kol. 3:2 sanotaan:
    "Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä."
    Niin...,siellä ylhäällä on jotakin. Se on taivas ja sinne johtaa tie. Tätä tietä ovat monet menneet sukupolvet meille viitoittaneet.

    Miettiessämme vainajan kohtaloa, ajattelemme, millaista on kuoleman ja haudan takana.
    Taivaassa ei ole syntiä, ei kipua eikä parkua. Toivokaamme, että äidilläkin olisi tämä osa.

    Kuoleman ajatus saa meidät kysymään elämän todellisia arvoja. Arkielämän kiireessä olemme tietämättämme käyttäneet väärää arvojärjestystä.
    Kuoleman kanssa kasvotusten tulee kaikki, mikä muuten on meille tärkeätä, pieneksi ja arvottomaksi. Kohta meidän on kuitenkin jätettävä kaikki tämä.
    Mikä silloin on säilyvää?

    Moni henkilö on rakkaimpansa haudan äärellä tehnyt elämänsä vakavimman päätöksen; hän on kuullut Mestarin kutsun.
    Suru herättää meidät ajattelemaan: "Elämä ilman Jumalaa on klöyhää ja tyhjää". Voimme löytää rauhan ja levon vain Jeesuksessa Kristuksessa.

    Me ihmiset olemme itsepäisiä ja ylpeitä. Tahdomme kulkea omia polkujamme. Mutta kuoleman kohdatessa meistä tulee pieniä ja avuttomia. Näemme, kuinka heikkoja todellisuudessa olemmekaan.
    Meillä ei ole paljon kerskaamisen aihetta.
    Tässä tilanteessa voimme ammentaa voimaa Jumalan sanasta ja rukouksesta.
    Saamme kokea, kuinka suuri voima rukoukseen sisältyy. Tämä voimanlähde on avoinna tänäänkin kaikille.

    Surun keskellä Jumala puhuu meille, kun vain hiljennymme Häntä kuulemaan. Jumala tahtoo surun avulla kasvattaa ja opettaa meitä.

    Vaikka meille jää paljon muistoja poisnukkuneistamme, vielä kallisarvoisempi on kristityllä toivo siitä, että kerran saamme nähdä vainajamme.
    Me tunnemme toisemme taivaassa.
    Kaikki rakkaamme, jotka ovat kuolleet ennen meitä uskossa, seisovat portilla toivottamassa meidät tervetulleiksi ikuiseen kotiimmme.
    Äidinkin rakkaat kädet ojentuvat meitä kohden, näin toivon. Kuulemme jälleen tutun ja rakkaan äänen.
    Me seisomme yhdessä Jumalan valtaistuimen edessä ja ylistämme Häntä sydän kiitosta tulvilllaan.
    Uskomme muuttuu näkemiseksi.

    Tämä on kristityn toivo. Se tulee kerran toteutumaan kaikkien niiden kohdalla, jotka elävät yhteydessä Jumalaan.
    Kun tämä toivo saa valaista suruamme, se muuttuu iloiseksi odotukseksi.
    Tämä elämä täällä on lyhyt ikuisuuteen verrattaessa.

    Niin- onko meillä, jotka vielä täällä elämme armon ajassa, määränpää tiedossa, jota kohden kuljemme.
    Kotimme on tuolla ylhäällä, johon Jumala eräänä päivänä kokoaa kaikki lapsensa.
    Toivon, että me kaikki saisimme olla tässä joukossa mukana".
    (Puhe loppu).
    --
    Virsi 623
    --
    1.
    Taivaaseen käy matkamme,
    maa ei viihdyttää saa meitä.
    Kaanaanmaahan kuljemme
    koleoita korpiteitä.
    Täällä täytyy taivaltaa,
    taivaassa on isänmaa.

    2.
    Taivaaseen on mieleni
    synnin maasta matalasta.
    Kuolemallaan Herrani
    nosti minut kuolemasta.
    Enkö täältä kaipaisi
    sinne kotimaahani?
    --
    7.
    Taivaaseen, ah taivaaseen
    ikävöitsee sydämeni.
    Katseeni luon Jeesukseen,
    vain hän riittää turvakseni,
    kunnes pääsen katsomaan
    aina hänen kasvojaan.
  19. "Ymmärrän kyllä, että epäuskoiset tuomitaan, mutta että uskovatkin".
    --
    VIIMEINEN TUOMIO
    Ilm.20:11-12
    --
    Ilm 20:11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.

    Ilm 20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja KUOLLEET TUOMITTIIN SEN PERUSTEELLA, MITÄ KIRJOIHIN OLI KIRJOITETTU, TEKOJENSA MUKAAN.
    ---
    LAMPAAT JA VUOHET; Matt.25:31-

    Room. 8:1
    "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa".
  20. jaikal:
    "Siunauspuheessakin papit eksyttävät ihmisiä luulemaan että kaikki ihmiset nousevat tuomiolle yhtä aikaa".
    ---
    Erehtyikö Jeesus?

    Joh.5:28,29
    --
    5:28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
    5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

    Nykyisen maailmanajan lopussa Kristus ilmestyy kirkkaudessaan.
    Hän herättää KAIKKI KUOLLEET (28).
    Vanhurskaiden ruumiit tulevat silloin Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaisiksi (Filipp.3:21).

    Viimeisenä päivänä KAIKKI IHMISET kootaan Kristuksen tuomioistuimen eteen.
    Vanhurskaat pääsevät iankaikkiseen elämään, mutta jumalattomat joutuvat kadotukseen, joka on iankaikkinen ero Jumalasta.
    --
    Virsi 158.
    ---
    1.
    Vihan päivä kauhistava!
    Sydänjuuret värähtää,
    kun on kaikki katoava,
    taivas, maa kun häviää.
    Ihmiskunta peljästyy,
    tuomari kun lähestyy.

    2.
    Taivaan torvi äänen antaa,
    kaikuu kaikkeen maailmaan,
    maankin alle kaiun kantaa,
    kutsuu kuolleet haudoistaan
    tuomiolle käskien
    eteen Herran istuimen.

    3.
    Siinä suuret, siinä pienet,
    kaikki tarkoin tutkitaan.
    Ihminen, ken ikään lienet,
    silloin sinut tuomitaan.
    Silloin kaikki löydetään,
    sanat, teot kätköistään.
    ----
    8.
    Sinuun, Herra Jeesus, turvaan,
    nyt jo sinun olla saan.
    Niin en joudu joukkoon kurjaan,
    jolta taivas suljetaan.
    Armostasi autuuteen
    minut kannat taivaaseen.
    21. 88 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt