Minimonni

Niin minä väsyin kulkemaan väsynein jaloin bussilta metroon ja metrosta bussiin. Sulaen samalla tähän harmaaseen massaan, enkä tiedä, haluanko tulla esiin. On helpompaa kulkea massan mukana ja kun tulen viimein kotiini, sinä siellä jossain nukut.
Silloin, sinä annoit toivon unettomasta yöstä, leikimme sanoilla sanaa vasten ja leikki jatkui, kunnes mustasukkaisuus
kuuli sanamme ja myrkytti mielemme. Nyt pelko asuu jokaisessa kirjaimessa ja minä haluan suojella meitä ja lyödä mustasukkaisuuden heikkouteen. Mutta kesäisen auringon lämmössä me luovutamme ja nukumme. Ja kuvittelemme kaiken pahan poistuvan.