mielipidepankki

mielipidepankki profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 21v sitten
2058 aloitusta · 25935 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Purran esitys kielii siitä, että kaikki säästökohdekolot on jo kaluttu. Eli jotain muuta täytyis keksiä. Purra on poliitikoista ainakin rehellinen, vaikkei tuosta taiida kannatusta kaikilta äänestäjiltä taida tulla. Persujen peruskannattajajoukkoa ovat kuitenkin nuoret ja keski-ikäiset miehet, jotka Purra haluaa pitää puolueensa kannattajina. Purra haluaa siis mielummin esm. laskea heidän verotustaan ja vastaavast vähentää indeksisidoonaisia menoja.

Eläkkeiden osalta minusta voitaisiin ajatella ainakin sitä, että tulevien eläkkeiden määräytymistä uudistettaisiin. Maksussa olevien eläkkeiden indeksi voitaisiin sitoa pelkästään hintakehitykseen. Tämä voisi ehkä voimistaa inflaation torjuntaa.

Kyllä näitä kaikkia on hyvä nostaa keskusteluun, jos muuta viisasten kiveä ei löydy.
Jos tarkoitat valtiota ja demokratia -keskustelun avausta, se poiki ihan kiinnostavia näkemyksiä.

Jokaisella on omat "kivansa", vaikka monet niistä näyttävät monien meidän muiden mielestä joltain muulta. Ulospäin tämä näyttäytyy helposti kyllästäytymisen sijaan periksiantamiselta. Monen muun keskustelijan palautteet olivat aika tyrmääviä ja perusteltuampia kuin väitteesi. Siis minun mielestäni, kun pidän mielenkiintoista keskustelua paljon kivempana kuin sen poistamista.

Itse en ole nihilisti, vaikka arvelenkin, ettei elämällä tai millään muullakaan ole mitään kokonaisvaltaista tarkoitusta. Ihmiselämä tarjoaa kuitenkin kivan kokemuksen sen ajan kuin se kestää. Ja jotta olisi kaikilla kivaa, yhteiselo pitää muodostaa jotenkin järjestäytyneeksi. Nihilismi tarkoittanee nimittäin samalla täydellistä anarkismia. Eläntenkään elämä ei näyttäisi perustuvan nihilismiin ja anarkiaan vaan niitäkin ohjaavat tavoitteet, joista lisääntyminen on yleisin. Tietysti lisääntyminen sinänsä tuntuu tavoitteena älyttömältä.

Täydellinen nihilisti ei tietenkään tunne mitään tunnontuskia painaessaan esim. ydinaseen laukaisunappia tai aiheuttaessaan minkä tahansa totaalisen tuhon, koska millään ei ole mitään merkitystä. Arvelen, että nihilismiin taipuvaiset ihmiset ovat jollain elämäänsä pettyneitä eli eivät koe elämäänsä kivana kuten esim. minä koen. Asenteeni voi ilman muuta nähdä itsepetoksena, sitä en pystyne kiistämään.
Johti liudentiimisen tielle. Nostaisin myös Maalaisliiton Kyösti Kallion tämän suuntauksen rakentajiin.

Suomesta tuli demokratia, mikä on myös olennaista. Se mahdollisti sen, että myös kommunistit pääsivät mukaan politiikkaan osana demokratiaa. Kommunistit vaikenivat vallankumouksesta väkivaltaisen prosessin kautta, koska ymmärsivät, ettei siihen ollut edellytyksiä. Kommunistit rehabilitoitiin NL:n vaayimuksesta. Komujen ainoa toivo oli Hertta Kuusisen vaatimus Tshekkoslovakian tiestä eli siitä, että neukut pakottaisivat Suomen yhdeksi neuvostosatelliitiksi. Kun niin ei käynyt, komuista tuli yksi demokratiaan sopeutunut puolue, joka pikkuhiljaa muuttui kohden demareita el niitä mensehevikkejä.
Tanner olikin demokratian kannattaja. Ei hän asettanut itseään millekään yli-ihmisen jakkaralle, joka olisi kertonut meille muille, miten pitää elää ja toimia ollakseen hyvä. Myös niillä ihmisillä, jotka tavoittelevat materialistista hedonismia voi olla ja useinkin välttämättä myös on kurinalaisuuden, ahkeruuden, säästäväisyyden ja ehkä joskus jopa kohtuullisuuden piirteitä. Mutta jos heidän tavoitteensa on materalistinen hedonismi jonkun ylemmän tavoitteen sijaan, he ovat Ehrnroothin kategorissa vielä kaukana yli-ihmisestä ja suorastaan vasemmistolaisia, jos perustavat tavoitteensa mahdollisuuksien tasa-arvoon.

Ehrnroothin ajattelu sisältää minusta joiltain osin hyvin fasistisia piirteitä hänen filosofioissaan. Eräs tällainen on se, että hän suhtautuu hyväksyvästi siihen, että siisällissodan jälkeen surmattiin ja näännytettiin vangittuja sumeieimatta ilman armoa. Sen piti olla varoitus muille, että tällainen kapina ei kannata. Ehrnroothin mukaan näiin toimitaan kaikissa vastaavissa tilanteissa. Heti tulevat tällaisina esimerkkeinä mieleen esim. Gazan sodan kansanmurhan omainen rankaisu, Milozevitsin johtamien serbien toiminta etnisissä puhdistuksissa ja hitlerin ja stalinin puhdistuksissa. He tomivat ankarasti vain estääkseen kapinoinnin. Kun JE väittää, että näin toimitaan tavanomaisesti, niin se on varmaan totta näissä diktatuureissa, mutta ei sisällissotia ole juuri käyty demokraattisissa maissa, joten hänen vertailunsa kyllä siinä ontuu.
No jaa. Tuskin me nyt kovin paljon olemme tässäkään eri linjalla. Minä kirjoitin siitä pitemmän linjan Kokoomuksesta. Uskon, että se sävellaji palautuu lähemmäs entistä, jos puolue päätyy yhteistyöhön demarien kanssa. Diggaan ehdottomasti samoja nimiä Kokoomuksessa kuin sinäkin. Pertti Salolainen on ollut minulle aina ehkä se kaikkein fiksuin kokoomuslainen. Sirpa Pietikäinen edustaa puolestaan arvoliberaalia ja ympäristötietoista kokoomuslaisuutta, mistä ei nyt tällä hetkellä näy juurikaan merkkejä puolueessa. Kokoomus on valitettvasti persujen kyydissä jonkun verran persuuntunut ja etääntynyt muutenkin oikealla ja kohti konservatismia. Pidän Orpoa lapasena, joka on ollut muiden vietävissä eikä ole tunnistanut tätä kehitystä. Stubb on myös aika lailla jäänne vanhasta Kokoomuksesta. Kirsi Pihahan erosi kokonaan puolueesta. Eli suunta on muuttunut. Siinä olet oikeassa. Minä olen vaan enemmän optimisti sen suhteen, että muutos voi jatkossa kulkea myös toiseen suuntaan. Ehkä se naiset alkavat hylkiä puoluetta, on tämän muutoksen ponnahduslauta.

Eli ehkä se sivistyksellinen Kokoomus, jota sanot minun ihailleen ei toiivon mukaan olisikaan vielä mennyttä kalua. Ihailen tarkkanäköisyyttäsi siinä, minkälaisesta politiikasta ainakin pidän, vaikken suoranaisesti aina kaikkea siinä ihailisikaan.

Se mitä tarkoitin koko maan edun ajamisella tässä yhteydessä koski sitä talouspoliitikan osaa, missä tavotteita pohditaan koko maan etukenossa. Tämä siis erona kepulaiseen ja myös RKP-läiseen aluepolitiikkaan, joissa ajetaan vain sen alueen etuja, missä omat kannattajat asuvat. Kokoomus ja demarit tarkastelevat talouspolitiikkaa kokonaisvaltaisemmin. Hyvä esimerkki siitä on se, että ne olivat aikoinaan valmiita paljon keskitetympään soteen kuin mitä Kepun vaatimuksista saatiin aikaan. Parhaana kokoomuslaisena olen tässä suhteessa pitänyt nyt myrskyn silmässä olevaa Jan Vapaavuorta, joka on arvostellut aiemmin voimakkaasti Kepun aluepolitiikkaa edustanut talous edellä politiikkaa siinä kohdin. Nyt tietysti Vapaavuoren toiminnan voi nähdä toisensuuntaisena aluepolitikointina, joka ei ole perustunut kunnollisiin taloudellisiin laskelmiin.
Uniperin ostaminen oli virhe. Myyminen oli tarpeen suurempien tappioiden välttämiseksi. On hyvä muistaa, että Saksan valtion pääomiittu Uniperia useammalla kymmenellä miljardilla eurolla. Kysymys siis kuuluu, olisiko Suomen valtion pitänyt pitää Uniper, ottaa 20 - 40 miljardia euroa velkaa ja maksaa sillä konkurssiin joutumisen välttäminen. Hallitus katsoi, ettei siinä ollut järkeä. Oli parempi sietää 6 miljardin kuin esim. 30 miljardin tappiot. Myynti tuli siis halvemmaksi kuin pitäminen, vaikka molemmat tarkoittivat tappiota.
Kepu on onnistunut parhaiten toteuttamaan maaseutupolitiikkansa tavoitteita punamultahallituksissa, jotka perustuneet sulle-mulle jakopolitiikkaan. Suomen etua Kepu ei ole koskaan tavoitellutkaan. Siinä suhteessa se on haittapuolue, joka ei koskaan ole edistänyt koko Suomen etua, vaan pannut aluepolitiikan kaiken edelle. Muutama poikkeus tästä on Kepun johdon osalta. Niistä ylivoimaisesti suurimpana pidän pääministeri Esko Ahon päättäväistä toimintaa edistää Suomen EU-jäsenyyttä. Se lienee ainoa merkittävä asia, missä aluepolitiikka sai väistyä maan edun taakse. Toki tuohon EU-sopimukseen ujutettiin kaikenalaista sellaista, joka ei ole maamme etu. Eli näitä idioottimaisia maatalous- ja aluetukisopimuksia.

Kepu ei onneksi kykene nykyisessä tilanteessa edistämään aluepolitiikkansa ainakaan kovin voimallisesti. Oikeistopuolella on vastassa kovin jarru eli Kokoomus, jossa etusijalle pannaan maan talous eikä sitä jarruttava maatalous- ja aluepolitiikka. Sillä suunnalla Kepun tavoitteille on vähiten ymmärrystä, mikä on hyvä. Vasemmistolla on edessä realismi eli tässä taloustilanteessa ei ole mahdollista antaa Kepulle entiseen malliin siimaa eli maksaa sille hallitukseen osallistumisesta. Koska Kepulla ei ole mitään lisäarvoa annettavanaan hallitukselle, todennäköisempi ja paras mahdollinen hallituskokoonpano lienee sinipuna vahvistettuna RKP:llä ja Vihreillä. Demarir haluaisivat porukkaan mukaan myös Vasemmistoliiton mutta Kokoomus ei. Demareille syy tähän on se, ettei kannatus valuisi heiltä vasureille. Kokoomus taas ymmärtää, ettei ole mahdollista rakentaa järkevää hallituspolitiikkaa, jos vasurit ovat muakana. Jos Kepu tyytyy tällaisessa kokoonpanossa pelkästään apupuolueen ja statistin asemaan, se voi tulla mukaan. Mutta Kepu on tottunut aina lypsämään siltarumpupolitiikkaetuja, mikä vaikeuttaa sen mukaan hyväksymistä.

Suomen etu olisi saada talouskasvua aikaan ja se ei todellakaan tule tapahtumaan missään eläköityneissä syrjäkylissä, minkä vuoksi aktiivista kaupunkipolitiikkaa harrastavat puolueet ovat toivottavia hallituksen muodostajia. Persut eivät toivon mukaan kuulu mihinkään hallitukseen, Eiköhän Kokoomuksellekin riittänyt tämä kokemus tällä erää.
Joo, Vasemmisto tavoitteli itsenäistymistä johdonmukaisesti pitkään autonomian aikana. Vasemmistossa nähtiin, että tsaarin valta esti valtiopäiviämme tekemästä vasemmiston tavoittelemia uudistuksia. Tämä kärjistyi sitten kesällä 1917 valtalain hyväksymiseen eduskunnassa, mutta se kumoamiseen vähemmistössä olleen oikeiston ja Venäjän hallintovallan yhteistyönä. Valtalain tarkoituksena olla reitti Suomen itsenäistymiseen, mutta siinä tilanteessa se ei käynyt maamme oiikeistolle.

Itsenäisyyden toteuttamistapa on tosiaankin aika toissijainen asia. Karkeasti voi sanoa, että itsenäisyys toteutui paljossa opposition esittämää reittiä. Koko eduskunta oli kuitenkin itsenäistymisen kannalla. Itsenäisyyden saavuttaminen on todellakin tässä se, mikä on historiallisesti merkittävintä.

Jotkut esittävät sellaisia ajatuksia, että vallankumouksen aloittajien tavoitteena oli Suomen palauttaminen Venäjän yhteyteen. Koko ajatus on siinä mielessä hassu, ettei Venäjällä ollut mikään pakko tunnustaa itsenäisyyttämme. Vasemmistomme pyrki myös tavivuttamaan Venäjän hallintoa tunnustamaan itsenäisyytemme joulukuussa 1917. On täysin hullu ajatus, että Venäjä tunnusti itsenäisyytemme tarkoituksena palauttaa Suomi takaisin Venäjän yhteyteen.

Toinen epälooginen ajatus on soveltaa jälkeenpäin tapahtunutta silloisiin tavoitteisiin ja päätöksiin. Suomen vasemmisto ei voinut nähdä etukäteen historiaan, miten sosialismi tullaan järjestämään ja miten se tulee toimimaan. Mitään käytännön esikuvia ei ollut olemassa. Oli vain sosialistinen teoria, joka vakuutti vasemmistoa ja tuntui toteuttamiskelpoiselta ja ainakin paremmalta kuin silloinen tilanne. Vasemmiston oletusarvo oli loogisesti se, että oikeistovalta tulee vain pahentamaan asioita. Jakolinja oikeiston ja vasemmiston, omistavan luokan ja köyhälistön välillä oli syvä, niin syvä, ettei sellaista ole enää sen jälkeen koettu, minkä vuoksi sitä voi olla vaikea ymmärtää. Jos vasemmisto olisi kyennyt näkemään tulevaisuuteen ja nähnyt siellä stalinin sovelluksen kommunismista, halu siihen olisi voinut olla paljon vähäisempi. Mutta sen ajan visio oli paljon kirkkaampi epämääräisen maanpäällisen paratiisin malli tai ainakin paljon parempi kuin silloinen olotila. Eikä vallassa ollut oikeistokaan ymmärtänyt ja kyennyt ennustamaan sitä, mitä sosialismiin siirtyminen tarkoitti. Se ymmärsi siitä vain sen pelon, että heidän varallisuutensa olisi vaarassa vähentyä. Tuo oman omaisuuden vähentymisen vaara sai oikeiston toimimaan. Jos oikeiston kannattajat olisivat olleet tyhjätaskuja, eivät he olisi alkaneet sosialismiin siirtymistä vastustamaan minkään taloudellisen teorian perusteella, mistä he eivät tienneet eivätkä ymmärtäneet. Unohdetaan, että asiaa pitää tarkastella ajassa silloin tunnettuja asioita vastaan eikä peilata tulevaisuutta vasten, joka ei ollut millään tavalla ennustettavissa sellaisena kuin se toteutui.
Valitettavasti talouskasvu on edelleen heikoissa kantimissa. Kannattaa katsoa eilinen (22.7) a-studio, missä kaksi talousasiantuntijaa eli Laboren Mika Malnranta ja Pellervon TT:n Olli-Pekka Ruuskanen keskustelevat taloustilanteesta. Heidän mukaansa mihinkään hurraa-huutoihin ei ole vielä aihetta.

Työttömyys kasvaa edelleen ja on eriittäin korkealla tasolla. He arvioivat myös, ettei työttömyys edes ala purkautumaan kovin nopeasti. Ruuskasen mukaan puskurina on esimerkiksi useiiden kymmenien tuhansien osa-aikatyöntekijät, joiden työsuhteita aletaan ensin kokopäiväiväistää ennen kuin uusia työntekijöiitä otetaan.

Molemmat totesivat, että talouskehityksen suurimmat riskit eli trump ja putler ovat edelleen vallassa. Trumpin sotatomien jatkaminen voi nostaa esim. öljyn hinnan kattoon ja syöstä maatalouden lannoituspulaan, mitkä ovat myrkkyä taloudelle. Suomessa varmaan oltaisiin valmiita talouskasvulle, mutta miten saamme nämä kaksi hullua pois vallasta, on hankalampi juttu.
Jari Ehrnroothin näkemyksistä haluaisin vielä kommentoida sitä, että hän näkee tilanteen muuttuneen ratkaisevasti viimeisten noin 10 vuoden aikana. Tätä hän selittää sillä, että sisällissodan vasemmistolaisuuden pitkä varjo alkaa vihdoin hellittää. Hänhän näkee sekä vasemmiston että maltillisen oiikeiston politiikan perimmiltään vasemmistolaisuuden eri muotoinen. Eli kokoomuslainen ajatus mahdollisuukisen tasa-arvosta on hänen mukaan vasemmistolaisen ajattelutavan heijastuma.

Nyt JE näkee, että korkeasti koulutettu keskiluokka on kyllästynyt siihen, että he elättävät muut. Tämän porukan osuus väestöstä on noin kolmasosa ja muut ovat siipeilijöitä, jotka elävät näiden kustannuksella. Siipilän ja Orpon oikeistohallitukset ovat alkaneet korjata tätä tilannetta, mikä on merkki tästä sadan vuoden jälkeisestä siirtymästä vasemmistolaisuudesta oikeistolaisuuteen.

Ehrnroothin laskelmissa on kylläkin suuri virhe. Kolmannes ei elätä enemmistöä. Suomessa lähes kaikki työssä käyvät elättävät paljolti oman elämänsä. Hän ei huomioi myöskään sitä, että kaikki työssäkäyvät mahdollistavan ja lisäävät kakun kasvun, mistä tulee eri kanavia myöten hyötyjä kaikille. Ehrnrooth tarkastelee asiaa ilmeisesti hyvin suppeasti katsomalla vain sitä, ketkä maksavat tuloverotuksen kautta valtionveroa. Hän ei huomioi sitä, että jokainen osallistuu alvin maksamiseen ja yritysverojen maksuun tuottamalla yrityksille sen tuloksen, josta se maksaa veroa.

Todellisuudessa siipeilijät ovat pääosin lapsia ja vanhuksia, joiden huoltamisen yhteiskunta monessa suhteessa hoitaa. Mutta Ehnroothin moraalinen paniikki ei osoita heidän suuntaansa vaan kaiketi niihin, jotka hänen mielestään välttelevät ottamasta vastuuta omasta elämästään. Kun JE antaa ymmärtää, että sen joukon määrä olisi kaksi kolmesta, se puhdasta valehtelua. Eikä hän millään tavalla todenna sitä, että asettuminen muiden elätettäväksi olisi pelkästään oma itsekäs valinta. Ehrnroothilla on tapana esittää väitteitä ja lyödä leimoja, mutta väitteiden perustelut jäävät usein olemattomaksi tai heppoisiksi.

Lopuksi vielä pienimuotoinen yllätys, jonka olen nyt kokenut. En osaa sanoa, moniko tähän keskusteluketjuun on osallistunut, mutta kerrankin voi kokea oikeaa keskustelua ja kiinnostavia näkemyksiä. Toivoisin, että alettaisiin mennä yleisemmin tähän suuntaan eli keskustella asioista eikä toisista keskustelijoista.
Voihan tällaisia "hyviä" ihmisiä olla ja heiksi voiidaan jonkun jalostumisprosessin myötä tulla. Ongelma on vaan se, että miten tämä millään järkevällä tavalla kääntyisi yhteiskuntajärjestykseksi. Itsensä näiksi jalostuneiksi yl-hmisiksi ja hyviksiksi ovat julistautuneet esim. hitler, stalin, mao ja trump. En sanoisi, että lopputulema on yhdenkään osalta kovin onnistunut. Mitään muuta yli-ihmisten johtamaa yhteiskuntaa emme ole vielä kokeneet. Antiikin Kreikan malli on sen verran epämääräinen ja kaukainen, etten hakisi siitä mallia nykyaikaan ilman erittäin hyviä perusteita.

Jos maailmassa on yli-ihmisiä, silloin pitää olla myös heidän vastinparejaan eli ali-ihmisiä. Mitään vastausta en ole kuullut, mitä heidän kanssaan tehdään. hitlerin ratkaisu oli polttouuni, stalinin pakkotyöleiri ja hautakuoppa. Näen tuollaisen ajattelun täysin teoreettisena ja todellisuudesta irrallaan olevana kunnes toisin todistetaan käytännössä. Todisteet ovat tähän asti olleet kammottavia.

Esim. valitusaatteen idea on toisenlainen. Se tavoittelee sivilisaatioiden jalostumista rationaalisuuden avulla. Tietomme ja ymmärryksemme kasvaa kollektiivisesti, kun otamme käyttöön sitä edistäviä rakenteita ja toimia. Tässä olennainen asia koulutus, tutkimus ja niiden tulosten hyödyntäminen. Yksi tutkimustulos on esimerkiksi pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja sitä kautta konfliktien välttämiseen. Erhnrooth ei esim. näe epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia syynä sellaisiin konflikteihin kuin sisällissota. Hän uskoo, että sisällissota meilläkin oli vain jonkinlaisen poliittisen ideologian agitoimaa. Jos tämä olisi totta, meidän pitäisi kaiken aikaa varautua siihen, että veli kääntyy veljeä vastaan omassa maasamme jonkinlaisen ulkoisen agitaation seurauksena. Minusta tällainen ajattelu on hyvin epärealistista. Omasta mielestä väestön osan kurjistuminen ja epätasa-arvon kokemus ovat välttämättömiä vallankumoukselle, jonka voi panna alulle agitaatio. Nämä ovat tunnekokemuksia, mutta kaikki ne tarvitaan, yksin mikään niistä ei johda vallankumousyritykseen. Tämä pätee minusta oikein hyvin myös omaan sisällissotaamme 1918. Esim. vasemmistolaisen agitaation paine oli kova 1960-luvulla taistolaisuuden vuosina. Mitään vallankumousvaaraa ei kuitenkaan ollut, koska kansan enemmistöllä ei ollut kurhistumis- ja epätasa-arvokokemuksia vaan ihan päinvastoin useimpien mielestä asiat sujuivat parempaan suuntaan.
Aina voidaan keskustella siitä, kuinka hyvin eri asioita hoidetaan ja pitääkin keskustella. Jos jokin asia on huonosti, se on syytä korjata ja näin on vuosien varrella tehtykin. Hyvinvointivaltio ei suinkaan tarkoita vain heikkojen ja sairaiden auttamista vaan tavoite on tietysti edistää koko kansan parasta.

Hyvinvointivaltion yksi keskeinen tehtävä on ollut koulutuksesta huolehtiminen. Sitä ei ole tarkoituskaan kohdentaa vain johonkin ryhmään vaan kaikkiin lapsiin ja nuoriin. Se on suorastaan fantastinen menestystarina. Koulutus on luonut sen pohjan, johon koko hyvinvointi ja sen kasvu perustunut. Ilman siitä kuokkisimme edelleen joukolla maata.

Terveydenhoito on toinen vastaava sektori. Valtiovalta pitää huolen siitä, että jokainen pääsee tarvttaessa käyttämään erilaisia sote-palveluita. Äitiyspakkaukset ovat osa neuvolajärjestelmäämme. Yhteiskunta pitää huolen siitä, että jokainen vauva ja lapsi pääsee hyötymään tällaisesta monipuolisesta asiantuntija-avusta. Jos tällaiset palvelut jätettäisiin vain vanhempien ostopäätösten varaan, kärsijöinä olisivat lapset, joiden vanhemmat laiminlyövät muita enemmän lastensa hyvinvoinnin.

Jari Ehrnrothin ajatuksiin tutustumista en näe erityisen tarpeelliseksi. Itse ole niihin kyllä jonkun verran perehtynyt, mutten lainkaan vakuuttunut. En tiedä, ymmärrätkö Ehrnroothin ajattelun ydintä itse. Ehkä ymmärrät, ehkä et. Siihen ei kirjoitustesi perusteella saa oikein selvyyttä.

Ehnroothia voi kai konservatiiviseksi moralistifilofiksi. Hän on arvostellut yhtäläisesti hyvinvointivaltiota kuin ns. mahdollisuuksien tasa-arvoa, jota Kokoomus on ajanut. Kokoomuslaisen talousliberalismi edustajia ovat Björn Wahlroos ja Elina Valtonen. Myöskin tunnettu liberalistiajattelija Heikki Pursiainen on jokseenkin eri linjoilla kuin Ehrnrooth. Tämä ero johtuu nimenomaan Ehrnroothin moralismipainotuksista.

Sekä hyvinvointiyhteiskunta ja talousliberaali talousmalli tavoittelevat matearilistisen hyvinvoinnin kasvua. Ensimmäinen myös sen laajaa ja tasaista jakaantumista. Ehrnrooth näkee elintason kasvun tavoittelun ylipäätään ei-tavoiteltavana asiana vaan päinvastoin jopa haitallisena. Sellainen tavoite ja sen saavuttaminen laiskistuttavat ihmisen, joka sen vuoksi luopuu ylempien päämäärien tavoittelemisesta. Tässä on siten raamatullista eetosta ja paatosta. Uskonnonkin oppien mukaan aineellisen hyvän tavoittelu estää meitä palvelemasta jumalaa ja toimimansa uskonnon oppirakennelman mukaisesti. Ehrnroothin tavoitteita ovat hyvyys, kauneus ja totuus. Ne ovat verrannollisia uskonnollisiin tavoitteisiin, joihin voidaan lukea edellisten lisäksi rakkaus ja jumalallisen ylemmyyden tunnustaminen.

Ehrnrooth näkee jonkinlaisen vapaan ihmisen, jollaiseksi synnytä vaan jalostutaan evoluution kautta. Tämän mukaisesti kaikki ihmiset eivät ole vapaita, koska heidän jalostuasteensa on liian matala. Tarkemmin on vaikea sanoa, mitkä ovat eri jalostusvaiheiden markkereita. Ehkä se on jonkinlaiista antiikin ajan ihailua, missä arvostuksen kohteina olivat suuret ajattelijat, filosofit tai sitten heimoyhteisöjen poppamiehet, joilla oli olettavasti hallussaan ylempää tietoa ja viisautta.

Minusta Ehrnroothin ajattelua tulisi tarkastella pohdintana elämän tarkoituksesta. Onko se pelkästään tai painotetusti aineellisten tarpeiden ja hedonismin tavoittelua vai jotain ns. ylempää. Tähän johonkin ylempää voimme ajatella kuuluvan suurten filosofien lisäksi taiteen, tieteen ja uskonnon tutkijat, harjoittajat ja ylipapapit. Ääriesimerkki on erakoitunut munkki, joka luopuu kakesta omaisuudestaan palvellakseen koko elämänsä vain jumalaa tai säveltäjä, joka unohtaa kaiken muun raivataakseen aikaa säveltämiselle. Ilmeisesti se ylempi tavoite on erii lajeissaan syventymistä yhä syvemmälle tällaisessa jalostumisessa. Tässä mielessä Ehrnroothin ajattelun voi ymmärtää, jos hyväksyy tämän hänen käsityksensä ihmisenelämän tarkotuksesta.
SAK:n kuten muiden ammattiliittojen johtoon kelpaa kuka tahansa puolueesta riippumatta. Liittojen jäsenet valitsevat salaisissa vaaleissa edustustot, jotka käyttävän liitoissa ylintä päätäntävaltaa. Nämä puolestaan valitsevat littojen halltukset ja puheenjohtajat. Vaalin tulos siis ratkaisee. Osa liitoista on selkeästi vasemmistopuolueiden hallussa sen vuoksi, että jäsenet ovat valinneet sellaisia ehdokkaita, jotka heidän mielestään parhaiten edistävät jäsenten asioita. Jos jäsenistön enemmistö on vasemmistolasia, on odotettavaa, että se valitsee vasemmistolaisia valtuutettuja. Näinhän se on kaikissa demokraattisissa orgenisaatioissa. Valtuutetut ja edustajat ovat peilikuva jäsenistöstä. Vaalit järjestetään tavallisesti joka neljäs vuosi.

Liiton johtajien palkat ovat liittojen oma asia. Samoin työnantajaliittojen johtajien ja yritysten johtajien palkat ovat niiden itsensä päätettävissä. Oletko kuullut yrityksestä, missä pääjohtajan palkasta sovittaisiin esim. yrityksen työntekijöiden kanssa. Liittojen johtajien palkat maksavat liitot eri tuloläheteistään kuten jäsenmaksuista, kiinteistötuloista sekä muista mahdollisista tuloista. Eivät ne tule niiden maksettaviksi, jotka eivät liittoon kuulu.
Pohjois-Korea on yhtä armeijaa ja poliisia, joka varmistaa vallanptäjän turvallisuuden ja ylenmääräisen vaurauden. Ei ole mitään vapaita kansalaiisia kuten ei missään muuallakaan. USAssa on valtavat tuloerot ja maa jakautuu voimakkaasti rikkaisiin ja köyhiin vähentyvän keskiluokan lisäksi. "Vapaiden kansalaisten" vapaus näkyy esim. siinä, että he asuvat muista eristäytyneinä omilla kartanoalueillaan, joihin muilta on pääsy kielletty. Kaikkein köyhimmät asuvat kadulla.

Sen minkä sinä näet holhousvaltiona, minä ja muut hyvinvointivaltiota kannattavat näkevät huolenpitovaltiona ja demokratiana, missä tähdätään siihen, että kaikilla olisi kohtuullinen elintaso ja hyvän elämän edellytykset. Se edellyttää aina yhteisvastuuta, missä kyvykkäimmät ja menestyneimmät yksilöt joutuvat eri tavoilla panostamaan myös muiden hyväksi. Jos siitä haluaa moraalisen palkinnon, sitä voi kutsua jalomielisyydeksi.
Nykypäivän ehkä paras esimerkki unelmoivastasi yhteiskunnasta on Pohjois-Korea. Siellä valtio on paljolti yhtä kuin autoritarisoitu väkivaltakoneisto. Itänaapurissa lähelle samaa päästiin stalinin hallintokaudella ja Kiinassa Maon kaudella. hitlerin väkivaltakoneisto oli myös massiivinen, mutta valtio ylläpiti siellä kuitenkin monia tehtäviä paitsi ehkä kiihkeimpinä sotavuosina.

BKT:llä ja sen kasvulla mitattuna menestyneimmät yhteiskunnat ovat kaikki pitkälle vietyjä demokratioita, joissa valtion tehtäväkenttä on laaja. Pohjoismainen malli on se ehkä kaikkein laajin. Englannin uusi pääministerikin ihailee juuri pohjoismaista mallia. Samoin monet USAn demokraattipuolueen vasemman siiven poliitikoista.

Vapaan kansalaisen käsite on vähän omituinen. Jos synnyt jonkun valtion hallitsemalle maalle, vapaus edellyttäisi muuttamasta jonnekin muualle. Lähin pakka saattaisi olla millekään valtiolle kuulumattomilla merialueilla ja kovan maan osalta kuussa. Niissä voi harrastaa sitä vapautta.
Missäs semmoista tietoa on? Laita vaan rohkeasti linkki siihen.

Grönlannin jäätikkö sulaa kesäaikaan ja sen reunoja lohkeilee mereen. Sulamisvauhti on ollut nelinkertaista verrattuna 1900-lukuun. Jääpeite voi kasvaa vain jäätikön kylmällä keskialueella, mutta se on vähäistä kokonaissulamiseen määrään.

Jos Grönlannin jäätikkö sulaisi kokonaan, merenpinta voisi nousta eri puolella maapalloa 7 metriä. Sellainen nousu peittäisi jo aika ison osan Suomenkin rannikkokaupungeista alleen ja esimerksi koko Alankomaiden valtion muutamaa kukkulaa lukuunottamatta. Tällainen sulaminen veisi asunnot sadoilta miljoonilta ihmisiltä. Pohjoismaiden rannikolla turvallsia rannikkoasuinpaikkoja voisi löytyä Norjasta korkeilta paikoilta, joita eroosio voisi tosin nakertaa tuollaiisen merenpinnan nousun seurauksena. Ruotsissa Vaasaa vastapäätä sijaitse korkearannikko saattaisi olla se kaikkein paras paikkaa meren nousun sattuessa. Suomen rannikkoa useiden metrien nousu kohtelisi kaltoin kaikkialla. Vuosisatojen kuluessa maa tosin nousee ertyisesti Pohjanlahden perukoilla. Jääkaudella jään paino tiivisti maaperää alaspäin ja se on siitä vähn kerrassaan noussut kohtia entisiä mittojaan ylöspäin. Myös Grönlannin keskustassa on tämä sama ilmiö eli maa on painunut kuopalle maan keskiosissa jään painon vuoksi.
Kokoomuksen ryhmyri Kopra yritti hämmentää tätä, että asia olisi ideoitu jossain liikuntaneuvostossa ja näissä keskusteluissa ei voi yksilöidä aina sitä, miltä taholta idea tulee. Se voi olla totta, mutta siitähän tässä ei ole kyse, kuka on ideoinut asiiaa. Kyse on siitä, kuka on tuonut sen valtioneuvoston istuntoon päätettäväksi. Jollekihan tällainen esittelyvastuu kuuluu ja sen myötä myötä myös vastuu kertoa koko prosessin kulusta. Siihen kuka asian on valtioneuvostelle tuonut ja esitellyt Orpo eikä kukaan muukaan halua hallituksessa vastata.

Vapaavuorihan se ei voi olla, koska kai viiimeistään vahtimestarit olisivat estäneet hänen pääsynsä valtioneuvostoon istuntoon, kun hän ei ole ministeri eikä asioita esittelevä virkamies. Vapaavuori on tietysti voinut olla pyydetty kuultavaksi asiassa, mutta sellaista ei ole kerrottu. Tällä hetkellä näkymätön mies tai nainen on paras arvaus.

Liikkeelle voitaisiin siis lähteä siitä, että asian valtioneuvostoon tuonut taho yksilöitäisiin. Sen jälkeen voitaisiin kysyä tältä taholta tarkemmin, miten asia on hänen tietoonsa sujahtanut ja miksi hän on päättänyt viedä asian valtioneuvoston päätettäväksi tai esityslistalle. Ei ole kumma, ettei hallitus saa mitään aikaiseksi, kun se ei kykene edes näin yksinkertaiseen asiaan vastaamaan.
Heh! Otsikossasi väität, ettei Kaikkosta tuomittu korruptiorikoksesta ja kuitenkin itse tekstissä kerrot, että tuomittiin sittenkin.

Suomen rikoslaissa ei ole sellaista rikosta, joka olisi nimetty korruptiorikokseksi. Usein korruptiorikokset ovat lahjontarikoksia, petoksia, kavalluksia, virkavelvollisuuden rikkomuksia ja luottamusaseman väärinkäyttämisiä. Kaikkosen osalta kyse oli luottamusaseman väärinkäyttämisenä tässä korruptiossa. Hän ohjasi Nuorisosäätiön rahoja Kepun vaalitukiin lainvastaisesti. Toiminta olisi voitu tuomita myös kavalluksena, jos Kaikkonen olisi ohjannut rahat suoraan omaan vaalitukeensa tai muuten omaksi hyväkseen. Nyt Kaikkosen rikollista rahaa meni siis kaverien hyväksi.
Logiikkasi on usein todella omituinen. Niin tälläkin kertaa. Huthien toiminta haittaa paitsi Saudi-Arabiaa öljyn toimittajana niin ennen muuta Kiinaa ja Intiaa öljyn ostajina. Reitin öljy nimittäin suuntautuu Aasiaan päin. Venäjä siis pyrkisi sinun mukaasi hankaloittamaan Kiinan öljynsaantia. Miten luulet Xi:n suhtauvan asiaan, jos hän edes epäilisi tällaista. Menisikö kättelemään putleria ja sanoisi, että kiitos, kun estät ölyn tuonnin meille Kiinaan.
Saattaa olla, että minun kompetenssini riittää asian ymmärtämiseen paremmin kuin sinun, kun minulla sattuu olemaan kokemusta suuren suomalaisen pankin palveluksessa olon perusteella näihin asioihin jonkinlaista näkemystä rahoittajan näkökulmasta katsottuna. Mutta ei minua tässä nyt kiinnosta kunkin keskustelijan kompetenssi vaan itse asia.

Rahaa tässä olisi siirtynyt valtiolta hankeyhtiöltä vasta rakennusvaiheessa rakennuskustannuksiin. Rahoja ei ole korvamerkitty minkään taustayhtiön taseen paikkaamiseen. Koko potti oli ehdollinen. Tätähän Orpo korosti moneen kertaan ja toistuvasti. Jos haet Orpon puheista jotain yhtä sanaa, jota hän käytti toistuvasti oli tämä "ehdollinen".

Hankkeen rahoitusvaje oli muutama kuukausi sitten EU:lle ilmoitetun mukaan 156 miljoonaan euroa. Tuo 35 miljoonaan ei olisi ollut edes neljättä osaa tuosta vajeesta. Hankkeella on myös velkaa 26 miljoonaa euroa eli valtion raha olisi riittänyt vain hankkeen velkojen maksamiseen ja konkurssi estämiseen. Tämä on varmaan yksi keskeinen syy siihen, miksi yksityinen raha ei löydä tietään hankkeeseen. Kukapa nyt panisi rahansa tällaiseen, kun vaarana on menettää koko potti velkojille. Orpon mukaan valtion avun summaakin olisi korjattu merkittävästi alaspäin, kun hankkeen suuruus on suunnilleen puolittunut siitä, mitä se oli valtionavun hakuvaiheessa. Realistinen summa olisi voinut olla noin 20 miljoonaa euroa. Tämä valtion tuen 5 %:n osuus perustuu tähän tuen alentumiseen Orpon puheiden prusteella. Usein näissä kustannunlaskelmat on aliarvioitu, joten toisaalta on epävarmaa, riittääkö 400 miljoonan euron potti rakentamiseen.

Kaikesta tästä olisi ollut ja on vielä pitkä matka hallin rakentamiseen. On myös hyvä muistaa, että valtionvarainministeriö vastusti hankkeen rahoittamista ja takuujärjestelyjä, koska hankeyrityksen tilanne oli epävakaa ja riskit suuria. Sinun kompetenssisi näyttää riittävän lähinnä riskitietoisuuden puutteeseen. Voin kertoa sinulle varmasti, jos tuollaisella asenteella ja tiedoille pyrkisi johonkin rahoitusyhtiöön töihin, pakit tulisi takuuvarmasti. Siellä riskitietoisuuden taju pitää olla jokaisen päähän taottuna. Muuten voi käydä niin kuin SKOP:lle aikoinaan kävi. Se on varoittava esimerkki riskitietoisuuden katoamisesta. Orpolla riskitietoisuus ei tunnu olevan päällimmäisenä, kun hän on ottanut hankkeen mukaan sitä edes pintapuolisesti analysoimatta.
13 / 1297
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt