Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

4

  1. Toivonlinnassa on toiminut opettajina paljon vailla tutkintoa omaavia. Oikean niminen henkilö tai heidän puolisonsa on jonkin moinen pätevyys.
    Kaikki jotka on käyneet Toivolinnan yläastetta tai lukiota 70 luvun lopusta 90 luvulle muistavat varmasti legendaarisen Mukeltajan. Hänen intiaani miehensä repi mua tukasta ja uhkas seuraavalla kerralla ottaa multa päänahan. Heidän tyttärensä oli kertonut jotain mykistävää. Tosiasiassa siirsin polkupyörän pois ovikatoksesta. Tämä mukeltaja oli äärimmäisen epäoikeudenmuksinen suoranainen sadisti. Jos hänen kanssaan ei ollut väleissä tapahtui kaikenlaista. Puolustin yhtä ujoa ja hiljaista tyttöä tämän mielivaltaiselta käytökseltä ja ajauduin melkosiin rankaisuihin, kuten edellä kerroin.
    Äidinkielen opettajana koko elämänsä Toivonlinnassa ollut oli kanssa aika kärsimätön. Lukuvuonna 1979-80 sattui 7 luokalle melko monta rasavilliä. Meitä ei kiinnostanut koulun käynti pätkääkään ja opettajat olivat melko neuvottomia. Tämä äidinkielen opettaja menetti kontrollin hyvin usein ja luokasta poistettiin melko jykevin ottein.
    Minua ei koulu koskaan alkanut kiinnostaa ja 8 luokan alussa sanoin ukolle, että jos en pääse kunnan kouluun, koulunkäynti loppui tähän.
  2. Minut uhrattiin advettikirkon työntekijän poikana. Kävin 7 eri koulua 10 luokan aikana ja suurin osa niistä muutoista johtu kirkon töistä. Kävin myös Toivonlinnaa ja vihaan sitä paikkaa niin paljon, ettei mua saa sinne kukaan, vaikka sitois ketjuilla. Suurin osa 70 luvulla opettajista oli epäpäteviä hermonsa menettäneitä. Vieressä oli kunnan koulu, missä oli kaikki ilmaista ja piti vaan polkea kapeella Toivonlinnantiellä karmeeseen kouluun,
    Isä reissasi advettikirkon juoksupoikana ja rankaisi takautuvasti kaikesta sen aikana tehdyistä kolttosista. Äiti raportoi kaiken, koska ukko oli diktaattori ja määräsi kaiken. Meillä muilla ei ollut mitään oikeuksia. Vitsaa ja remmiä tuli ja myöhemmin revittiin tukasta ja paiskottiin millon milläkin. Joskus 13-14 vuotiaana pääsin kerran pamauttaan pappia päin näköä niin paljo ku lähti. Sillä oli kirjapino kädessä ja huomasin tilaisuuden. Vähän aikaisemmin ukko oli lyöny mua vasaralla varpaille, kun koulusta(toivonlinna) soitettiin. Mää joskun mietin niitä kaikkia ja jo olisin kertonut jollekkin viranomaisella, pappi olis lähteny saarnaamaan vankilaan tuomittuna. Olin ihan varmaan hankala häirikkö, mutta mitä muuta voi olettaa, kun jatkuvasti muuttettiin ja sortoa tuli isolla kädellä.
    Alkoholin kanssa oli ongelmia, mutta onneksi en koskaan alkanu käyttään mitään lääkkeitä tai huumeita. Olen selvinnyt omatoimisella järjestelmällisellä kurinpidolla itseäni kohtaan. Voidaan sanoa, että olen mielenterveydeltäni normaali. Ehkä osasyy on raskas työhistoria. Sinne sai purkaa kaikki sen paskan, mikä sisällä möyrysi. Nyt ku ukko on kuollu voi jotain kertoa. Sillon ei voinut, kun se eli.