Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Hyppiä ei tarvitse, jos ei tahdo.
    Sureksiessani aamulla maalaustaidon puutettani sain päähäni lähteä katsomaan SkillaNin mökille hänen maalaamiaan upeita tauluja. Ikkunasta yritin kurkistella, mutta eihän siinä aamupimeydessä mitään nähnyt. Onneksi hänen profiilisivultaan löytyi ihania maisemavalokuvia.
    Paitsi taitaja on emäntämme myös taiteilija, mikä täten tiedoksi annettakoon.

    Päivemmällä ihailin luonnon taidetta parvekelaseista. Siellä oli mm. Euroopan kartta ihan Jäämerestä Välimereen saakka. Nyt on kartta peittynyt huurrekukkien mereen. Lasit ovat niitä täynnä alhaalta ylös asti. Eivät näy lumiset kuuset, mutta eiväthän ne tässä pimeydessä muutenkaan näy.

    Eivät näy tontutkaan, vaikka todennäköisesti ne tuolla jossakin vakoilevatkin, ovatko mummut ja vaarit kilttejä.
    Minä olen kyllä jo muutaman päivän yrittänyt olla. Tänään leivoin lisää pullaa, kaupan taikinasta torttuja ja tekaisin vielä voi-rahka -taikinan ja lisää torttuja. Kyllä nyt pitäisi piisata joulun ajan ja ehkä vähän ylikin.
    Huomenna täytyy ottaa kinkku sisälle sulamaan ja ostaa salaattiainekset ja kuuseen karamellejä.
    Olen aina tehnyt jouluksi täytekakun, mutta tänä vuonna saa jäädä tekemättä.
    Olisinkohan tulossa vanhaksi, kun olen olevinani väsynyt hössöttämiseen.
    Miten ihmeellä sitä työssä ollessa jaksoi, kun aamupimeällä lähti ja iltapimeällä palasi ja kuitenkin perusteellinen joulusiivous tuli tehdyksi ja kaiken maailman perinneruoat valmistetuksi.
    Viimeiset pölyt pyyhin aatonvastaisena yönä, kun olin tarpeeksi hullu raahatakseni kaikki kirjatkin ulos ja niitä sitten yksitellen tuulettelin.
    Onneksi olen oppinut muutakin kuin hiljaa kävelemään. Vai olisikohan se laiskistumista?
    Esitän johtokunnan harkittavaksi, voisinko saada LL:n kunniamaininnan?

    Ja nyt minä lähden olemaan oikein kiltti.
    Olkaa te kaikki toisetkin, ja kyllähän te olettekin!
  2. Eilen oli varsinainen puuhapäivä.
    Ensin oli ohjelmassa possuflunssarokotus. Oli oikein mukava tilaisuus, oman ja vähän vanhemmankin ikäluokan tuttuja tapasi vaikka millä mitalla, ja tunnelma oli kuin kaikki olisimme olleet sydänystäviä.
    Oli tosi mukava jonottaa vuoroaan; paljon mukavampi kuin kaupan kassalla. Tarvehankinta nimittäin oli seuraavana vuorossa.
    Kotona sitten tein kaksi torttutaikinaa, kun kaupan taikinoista tulee niin rapisevia, että pöytä ja lattia ovat täynnä lehteviä muruja.
    Pullataikinankin väkersin: tuloksena yksi pitko ja muutamia rusinapullia. (Se on tuo mieseläjä sellainen rusinapullapoika, ja tykkään minä itsekin rusinapullista.)

    Sillä aikaa kun minä leivoin ja paistoin, puoliso kuori kattilallisen perunoita. Oli sen verran iso satsi, että harrastimme vuoronuijimista, ja aina oli suuria perunapaakkuja. Onneksi Mr G muisti, että omistamme sellaisen sähköhärvelin, josta saattaisi olla apua. Olihan siitä, kun olimme sen ensin löytäneet.
    Nyt ovat perunalaatikot pakastimessa odottamassa joulua. Tortut sen sijaan ovat kannellisessa muovilaatikossa parvekkeella, jossa näkyi olevan -14 asteen lämpötila.
    Siellä säilyvät kätevästi myös kuusi ja kinkku.

    Maisemakin on niin kaunis; huurteiset puut kimaltavat auringonpaisteessa taustanaan sininen taivas. Maassa on lunta jonkin verran enemmän kuin nimeksi. Säilyisipä nyt vain jouluun asti ja koko lopputalven.

    Yhden järkytyksenkin olen kokenut. Illalla pestessäni hampaita vilkaisin peiliin, ja arvatkaa, mikä sieltä kurkisti. Minun passikuvani!
    Peilitkin ovat huonontuneet entisestään.
    Ei ihme, että rokotusjonossa muuan rouva totesi, että herra ei ole lainkaan vanhentunut, mutta rouva on. No, "rouva" pääsi kehaisemaan pitäneensä "herraa" silminnähtävän hyvin.
    Eipä tuo tosin ole pahemmin kohtelusta valittanutkaan. Tässä huushollissa ei narise edes ovi, ja ainoa, joka rähisee on kahvinkeitin.
    (Rähinään kyllä olisi aihetta: taas on joku syönyt torttua ja pullaa tietokoneen ääressä!)

    Jos/kun tästä tekstistä löytyy lyöntivirheitä, se johtuu juuri esikatselun puuttumisesta, kuten SkillaN jo tuossa edellä mainitsi.
    Mutta mitäs pienistä, kuppi kuumaa ja skål på den saken eli hyölkynkölkyn ja kiitos.
  3. Suomi24:n kerberos kiusasi taas minua. Se ei millään olisi halunnut hyväksyä kirjautumistani. Ainakin viisi kertaa yritin ja lopulta suljin koko laitteen. Kun palasin palstalle, oli kerberos mennyt kiusaamaan jotakuta toista, ja pääsin kuin pääsinkin vakinikilläni sisään.
    Olisitko kiltti ja toisit kerberokselle oikein ison risukimpun. Jos sinulla on aikaa, voisit vaikka antaa sille vähän piiskaa, sillä niin tuhma se on ollut.
    (Sitä varmaankin risoo, kun tämä pirttimme on juuri sellainen leppoisa kahvipöytä, jollainen oletetaan koko seitsemänkymppisten palstan olevan.)

    Tarkoitukseni ei ollut ruveta rähisemään. Päinvastoin! Marja-Liisan kirjoituksesta tuli mieleeni, että muksut ovat aika yllättäviä suosikkilahjojen suhteen.
    Pojantytär taisi olla vähän kolmannella, kun joulupukki toi hänelle pulkan. Se oli mieluisa kuten kaikki muutkin lahjat. Kaikkein mieluisin oli kuitenkin se melko iso aaltopahvipakkaus, johon pulkka oli pakattu.
    Tyttö ryömi pakkauksen sisään ja väitti nukkuvansakin siellä.
    Hän ilmoitti kirjoittavansa joulupukille, että se toisi seuraavana jouluna äidille ja isillekin samanlaisen
    nukkumapaketin. Sitten koko perhe voisi yhdessä nukkua olohuoneen lattialla.
    Hän lupasi toivoa vaarille ja mummullekin samanlaiset, mutta onneksi meillä oli silloin vesisänky, joka keinui niin mukavasti, joten me emme nukkumatorvia tarvinneet.
    Toiveensa kullakin:
    Kuulin juuri, että nuoremman poikamme tytär ja hänen sisarensa ovat toivoneet, ettei joulupukki toisi suklaata.
    Saa nähdä, toteutuuko toivomus...

    Minä toivon löytäväni Youtubesta Solovjev Sedoin Iltalaulun. Kuuntelen sen tippa silmässä pariin kertaan ja menen sitten nukkumaan.
    Hyvää yötä.
  4. Se tuli sittenkin, pakkanen nimittäin. Luntakin on maassa sen verran, että melkein talvelta näyttää.