o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Päivää jälleen.
    Piti ihan tulla kertomaan, miten hieno mies minulla on.
    Meillä on ihanan pehmeät flanellipyjamat, ja joskus on sellainen hetkun-ketkun päivä, että tepastelemme puoliin päiviin pyjamissamme. Harvemminhan meille kukaan päiväsaikaan tulee.
    Tänään oli jälleen pyjamapäivä, mutta ilmeisesti isäntä tunsi olonsa puolipukeiseksi, koska hän oli ripustanut kravatin kaulaansa.
    Pitäisiköhän minun ruveta pyjamani kanssa käyttämään tanssikenkiä? Niillähän ei juuri muuta käyttöä olekaan, mitä nyt poikien tyttäret niillä joskus hetkuttelevat ja ketkuttelevat.

    Täytyy myöntää, että herra mieheni kirkasti harmaan päivän. Nyt kun löytäisi kameran, olisi kuvaamisen paikka. Voisi näyttää muillekin, kuinka naurattava mies minulla on.
    Itsekin voisin sitä kuvaa katsella silloin, kun on ylettömän ankea olo.

    Saa nähdä, mihin kohtaan tämä teksti tulee. Yritän oikaista hierarkiaa aloittamalla ihan ylhäältä.
    Olisihan edellisen jatkoksi vielä mahtunut, mutta innostuin kokeilemaan.
    Kissojakin tässä silittelen aikani kuluksi. Juon vielä kunnon kahvitkin ja sitten lähden Kelaan, kun taitaa olla enemmän ja vähemmän saatavia sieltä. Kerran niinkin päin.

    Leppoisaa tiistaita toivotellen: Vs
  2. Nauratti tuo PH:n hiivatouhu, kun tuli mieleeni "entinen emäntä". Hänkin unohti taikinasta hiivan ja muisti sen vasta, kun pullat olivat jo uunissa. - Kunhan hänessä on, tuumasi emäntä ja heitti hiivan pullien perään.

    Taitaa olla joulu lähempänä kuin ajattelinkaan. Sain tänään ensimmäisen joululahjan, kahden - neljän hengen risteilyn Tukholmaan tai Tallinnaan. Joululahja on voimassa 31.3.-10 saakka.

    Nyt aion mennä kiltisti kirjan kera Nukku-Mattia odottelemaan.
    Hyvää yötä ja kauniita unia!
  3. Anteeksi, mutta tässä on nyt jotakin epäloogista:
    kirjoitat, että Palomyllyn koululla oli sinunkin "lähipäivien toimipiste".

    Jos profiilisi tieto pitää paikkansa, olet nyt 83-vuotias ja talvisodan alkaessa siis 13-vuotias.
  4. Ehän ei ollut matka eikä mikään. Syksyllä ja keväällä menin apostolinkyydillä, talvipakkasilla hiihtäen ja suojasäällä kävellen, ellei sitten käynyt niin onnekkaasti, että pääsin reenkannoilla.
  5. Tähän aikaan pyhäaamusta jo uusi pirtti näin tiptopkunnossa! Mistä tuo emäntämme kaiken energiansa ottaa! Jopa järjestyshenkilömmekin on koristettu tummansinisellä, kultasomisteisella rusetilla.

    Lokarikin on vaihteeksi ennättänyt poiketa torpassa. Ettei vain siinä olisi toinen, joka reissaa pää kolmantena jalkana ja jolla on tekovika. Se on sellainen tauti, että ihminen on kipeä, jos ei keksi mitään tekemistä!
    Tekovian vastamyrkky on tekosyy. Se on sellainen, että pitää keksiä jokin syy, jonka takia ei tee mitään.
    Itse olen täysiverinen tekosyyllinen, todella lahjakas keksimään tekosyitä tekemättömyyksilleni.

    Muori67 toivottavasti kertoo Lokarille, että hän on aina tervetullut pirttiin rentoutumaan ja aamuiltakahvia keittelemään, kun kerran osaa sekä tien että kahvinkeiton.
    Ja loikein hyvää matkaa Muorille. Tule mahdollisimman pian terveenä ja reippaana takaisin!

    Täällä on tavanomainen kuralätäkkösää. Ei sentään sada. Yöpilvien seurassa makaili mukavasti pulskistunut kuu, eikä pakkastakaan ollut.

    Jokos H* köllöttää uudella sohvallaan? Onnea vaan!
    Kiitos muuten kaikille, jotka täällä ovat tunnustautuneet mööpelien paikanvaihtajiksi. Entisessä kodissamme oli helppo sisustaa olohuone uudelleen ja taas uudelleen. Tosin ukko juputti asiasta mutta auttoi kuitenkin, ja kun kalusteet olivat uusilla paikoille, hän sanoi tyytyväisenä: - Tämähän on hieno näin! Nyt ei sitten näitten paikkoja vaihdetakaan.
    En viitisinyt kommentoida, vaikka ajattelinkin, ettei tämä tähän lopu.
    Eikä loppunutkaan.
    Täällä on vähän toinen juttu. Kyllä täälläkin voisi sohvan siirtää pariinkin paikkaan, mutta kun taulut on ripustettu vanhoihin reikiin, niin tuloksena olisi yksi paljas tauluseinä. (En sitten yhtään tykkää kiviseinistä!)
    Tai vaihtoehtoisesti seinä, joka on täplitetty naulanrei`illä.
    Vaan kyllä tässä vielä jotakin keksin. Tässä iässähän pitää vaivata aivojaan, ettei dementoidu.

    Eilen vaivasin torttutaikinan ja tein vadelmatorttuja. Jätän tuohon pöydälle maistiaisia. Olkaapa hyvät!
    Ja kiitos kahvista ja tunnelmasta. Toivottavasti en pahemmin häirinnyt sitä.
  6. Upeaa oli!
  7. Päivää täältä rusottavien pilvien alta. Päivä näyttää valoisammalta kuin eilen.
    Turussa asustava lapsuuden ystäväni kirjoitti, että sinivuokoissa on nuppujenn alut. Meillä on vain sähkölaitoksen toimenpiteistä johtuva savinen pelto kuoppineen, joissa makaa ruskea vesi.
    En siis vieläkään ole joulutunnelmissa.
    Tuolla toisaalla oli linkki ihanaan kirkkokonserttiin, mutta laitteeni ei suostu edes pihisemään. Tämä on jo kolmas päivä, kun ei aina soi, vaikka lattia onkin liukas.
    Toissapäivänä minä onnistuin tupeloimaan tähän äänen, ja eilen Mr. G:llä kävi yhtä hyvä tuuri, mutta kumpikaan ei ymmärrä, mitä ja miten se tehtiin.

    Telkku on auki. Sieltä tulee sitä Rukaa. Taidan mennä katsomaan. Näkeehän siinä edes lunta, vaikka en noitten selostajien meuhkaamisesta välitäkään. Eivät he oikeastaan kilpailua selostakaan; höpisevät vanhoja asioita kuin todistaaskseen, että urheilun historia on hallinnassa.

    Uskokaa tai älkää, mutta jossakin paistaa nyt oikea aurinko. Maailmasta tuli yhtäkkiä tosi valoisa.
    Yhtä valoisaa päivää toivotan kaikkialle.
  8. Kovin helläkätisesti häntä kohdeltiin. Lähinnä hän tällä kertaa oli kai suomalaisen koulun asiantuntijana.
    Mielestäni hänen mielipiteensä olivat sen verran epämääräiset, että ne menivät minulla toisesta korvasta sisään ja tulivat toisesta ulos.
    Sitä hän ihmetteli, että asiasta nousi tällainen kohu, vaikka ihmiset eivät ole edes tutustuneet haastatteluun, ja sillä hän kuittasi koko asian.

    Joku täällä sanoi Oksasen olevan tunnettu muuallakin kuin Suomessa. Virossa kenties, mutta miten lie muualla Euroopassa.
    Minä kylläkin aion käydä kirjastossa tutustumassa Oksasen tuotantoon. Siitähän ei voi sanoa mitään, jos sitä ei lue.

    Palaan vielä siihen, että joka viidennessä perheessä pahoinpidellään ja tapellaan:
    Rupesin oikein miettimään, ovatko mieheni ja kaikkien tuttava- ja ystäväperheiden miehet lainkaan suomalaisia. Tulin siihen tulokseen, että kyllä he ovat. He vain sattuvat kuulumaan siihen 80 %:iin, joka ei pieksä vaimojaan.
  9. Tuntuma päivään on kylläkin kuuloaistin varassa: veisi lorisee rännissä, ja sade rummuttaa ikkunapeltejä. Pimeää on, mutta eiköhän päivä pikkuhiljaa vaalene. Olihan kesäkin onneksi vähäluminen.
    Miten yksi meidän ilopillereistämme raatsii kesken kauneimman talven lähteä rapakon taa?
    Ajattele, että Sinulta jäävät räntäsateet kokematta. Niitä varmasti tulee, vaikka Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat jäivätkin tänä vuonna ainakin täällä tulematta.
    Jos Sinun on pakko lähteä, niin hyvää ja turvallista matkaa sitten ja viepä terveiset Lokarillekin. Lähettäkää nyt edes silloin tällöin postikortti, kun podette koti-ikävää tänne tunnelmalliseen Pirttiimme, jossa saa maailman parasta kahvia.

    SkillaN on toinen, joka sairastaa kulkutautia, aina menossa! Oikein hyvää pikamatkaa Sinullekin ja kiitoksia kahvista! Viehän Sinäkin terveisiä sinne keskisempään Suomeen.

    Päivä on sen verran vaalennut, että kuralätäköt erottuvat pimeydestä.
    Ei ole ainakaan maisema tällaisenaan omiaan virityttämään joulunalustunnelmaan, vaikka posteljooni (itellanomi?) on jo pitkään kantanut kylki vääränä joululahjamainoksia.

    Nykyisin kaikki "varhennetaan". Mämmiäkin saa jo kaupoista. Täytyy kysäistä, olisiko myös tippaleipiä. Jos on, tuon niitä ison laatikollisen Pirttiinkin.
    Mitähän, jos perinteisten jouluruokien asemesta tarjoilisinkin jouluna ukko-kullalle mämmi- ja tippaleipäillallisen.
    Huomaatteko: nimitin ukkoani kullaksi? Hän sanoi eilen, että kyllä minäkin saan ajaa, jos kerran haluan. Syynä saattaa olla se, että viime aikoina olen maininnut häntä pelkuriksi, tai sitten onnistuin koeajoissa sen verran hyvin, että ajotaitoni on hänenkin mielestään tallella.

    Potkaiskaa minut jo pihalle. Tai ainakin sen jälkeen, kun olen juonut tämän kupillisen.
    Terveisiä kaikille!
  10. Perunapiirakoista, perunapiirakoista ja vielä kerran perunapiirakoista, mutta kyllä riisipiirakatkin menettelevät.

    Vaan uskotteko, että Suomessa heitetään päivittäin tuhansia perunakiloja veteen?
  11. Olipa hyvä, että lähdin ajoissa. Paikoitusalueet olivat niin täynnä, että puoli tuntia kaartelin hakemassa paikkaa. Kerran jo paikoitin metsään kahden männyn väliin, mutta sitten päätin vielä kerran katsastaa alueen, ja yksi auto oli juuri lähdössä, ja siihenhän minä kärryni tunkesin.

    Jesses! Ette usko miten nautin ajamisesta. Ei ollut kukaan kyttäämässä vieressä, ja kyllä meillä se toinen etuistuin on pelkääjän paikka. Ennen muinoin hyppäsin autoon ja ajelin jonnekin, kun nuppini kaipasi selvittämistä.
    Oli minulla kerran omakin auto, paloautonpunainen Lada Combi, ja samanlaisen teetän vaikka käsityönä sitten, kun muutun lottomiljonääriksi. Viime lauantaina ei tullut sitä euroakaan, mutta toivossa on hyvä elää.

    Puoliso soitti juuri, kun tulin kotiin. Hän kertoi olevansa linja-autopysäkillä. Hänkin oli siis selvinnyt tohtorisedän kourista. Toivottavasti hänen lääkärinsä oli yhtä mukava kuin minun, jolla oli paitsi aikaa myös ihan mukava huumorintaju. Meillä oli suorastaan hauskaa!
    Seuraavan kerran tapaamme toukokuussa.

    Mr G soitti taas ja kertoi, että hän joutuu alkuvuodesta leikkaukseen, on viikon sairaalassa ja saa kuuden viikon sairasloman. HUS (ent. HYKS) on kylläkin sellainen paikka, että jos ei tammikuun alussa tule ilmoitusta leikkausajasta, on paras ruveta itse soittelemaan.
    Jos olisimme kiltisti odottaneet, milloin Mr G:lle tulee kutsu ohitusleikkaukseen, olisi ukkokultani jo kuollut.
    Saapi mies kiittää tai syyttää hurjaa muijaansa nykyisestä olomuodostaan. Minä puolestani en lakkaa ylistämästä sitä hoitajaa, joka uskoi minua ja järjesti lääkärin kanssa pikaisesti leikkauspaikan.

    Alkaa olla yhtä pimeä kuin aamulla kirjoittaessani. Nyt on se aika, jolloin on kaksi hämärää vastakkain, ja vielä ne päivät tästäkin lyhenevät.
    Tuohon kuravelliin on turha toivoa lunta ennen kuin vähän pakastaa. Menevät vain hyvät lumet hukkaan.
    Ilmapuntari uhkaa sateella, mutta ainakaan täällä ei ole tullut pisaran pisaraa. Eikä ole väliksikään.

    Nyt lähden kutittelemaan kahvipannua, jos sieltä heruisi kotiintulokahvit.
    Pärjäilkäähän taas!
  12. Ilmapuntari näyttää sadetta. Vielä ei kuitenkaan sada.
    Irkku-aamuvirkku on luonut pirttiin viihtyisän tunnelman. Mielelläni täällä istuisin pitempäänkin, mutta kun on menoa.

    Olen jo pitkään kiukutellut, että lääkäri-, labra- röntgen- ym. ajat eivät koskaan ole samanaikaisesti miehelläni ja minulla.
    Mitään suunnitelmia ei ole voinut tehdä kuin muutamaksi päiväksi.
    Nyt on ihme tapahtunut! Meillä on kerrankin samana päivänä!
    Luuletteko, että nyt olen tyytyväinen?
    Kattia kanssa! Meidän "vastaanottomme" sijaitsevat eri kaupungeissa!

    Olen parina päivänä ajellut autoa, kun vuosikausiin en ole rattiin päässyt.
    Vilkut, valot ja vaihteet, tuulilasin pyyhkijät ja etupenkin asento on pitänyt opetella. Mies toimi neuvonantajana ja kärvisteli pelkääjänpaikalla.
    Ei sentään paljon puhunut, vastasi, kun kysyin.
    Hän pääsee linja-autolla, mutta minulla on huonompi paikka. Siitä syystä siis ajoharjoittelu, kun on pakko panna kantapäät vastakkain; toinen menee etelään ja toinen pohjoiseen.

    Minä en ole vielä virittäytynyt joulutunnelmiin.
    Hämmästyin eilen, kun torilla oli jo joulukuusi, vaikka jouluahan tulee tuutin täydeltä tv:sta ja pinokaupalla postiluukusta.
    Pitäisiköhän yllyttää käly jouluostoksille Tallinnaan? Sehän ei veisi kuin päivän. Kylpylään hän on yrittänyt innostuttaa lähtemään, mutta nämä meidän aikataulumme ovat saaneet kaverikseen vielä lankomiehenkin "terveystreffit".

    Jaahas, kohta minä myöhästyn ensimmäiltä treffeiltäni, jos en pian lopeta.
    Onneksi kaikki kolme kohtaamista on laitettu samalle päivälle.

    Kiitos kahvista ja terveisiä, terveisiä ja terveisiä!
  13. ...päivän ainoa valopilkku. Harmaata siis on, paitsi ikkunan alla, jonne ensin kaivettiin oja joitakin röörejä varten ja sitten peitettiin putket umpeen. Nyt siellä on puolen saran levyinen savi- ja kuravana. Ei kävele pellolla naapurin kissa, rusakkoemo, orava,fasaani eivätkä edes harakat käy siellä aamuhyppelyillä.
    Lätäköissä kiiltää ruskea vesi. Ei ole mieltä ylentävä näkymä.

    Soitin eilen lapsuudenystävälleni, ja hän kyseli Eino Leinon runoa, josta muisti vain kaksi säettä. Lupasin kaivaa sen esiin, ja puhelun päätyttyä se heti löytyikin Leinon kokoelmasta. Kauhistutti, että pitää alkaa kirjoittaa pitkää litaniaa, mutta sitten älysin, että jotakin hyvääkin on: internet!
    Sieltä se löytyi, ja pääsin pelkällä tulostuksella! Huomenna se on jo ystävälläni.

    Ystäväni on pari vuotta haikaillut tietokoneen hankkimista. Kovasti olisi mukavaa, jos hän sen vihdoin tekisi. Voisimme päivättäin kirjoitella kuulumiset ja kuulumattomuudet.
    Vaikka niinhän se on, että taidamme eläkeläisporukastammekin olla ainoat, joilla tämä vekotin on. Tietysti he pärjäävät ilmankin, ja niinhän mekin olisimme pärjänneet, mutta harkitessani aikoinaan uuden kirjoituskoneen hankintaa tulin siihen tulokseen, että tietokone on monikäyttöisempi ja kätevämpi. Siihen kannatti sijoittaa, vaikka se olikin sikamaisen kallis.
    Tulostin hyväksyi vain ketjulomakkeita, ja niinpä kirjoitin sukulaisille ja ystäville piiiitkän kirjeen. Ilmoitin heti alkajaisiksi, että ketjua ei tarvitse jatkaa, vaikka kyseessä olikin ketjukirje, koska se oli tulostettu ketjulomakkeelle.
    Sillä viikolla sain ennätysmäärän puheluita!

    Tästä näyttää kai myös venyvän ketjukirje.
    Tuppaan nyt pullaa suuhuni ja hörppää kahvia päälle, eli hyvät päivänjatkot!
  14. No kyllä täällä maata saa!!!!!!!

    Siskonpetiaikoina isällä oli tapana herättää noilla huudoilla yövieraat aamukahville. Siitä se riemu repesi, eikä yhtään ruttunaamaista herääjää ollut, vaikka joukossa oli aina joku aamu-uninenkin.
    Oli se kumma, että ennen oli pienet tilat, keittiö ja kammari, mutta hyvin mahtuivat vieraat, vaikka usein tuli kaupungista kaksikin perhettä lapsineen. Jos mummo oli mukana, pääsimme mekin pikkusiskon kanssa lattialle toisten joukkoon. Normaalisti nukuimme seslongilla, mutta sen levittäminen vei liikaa tilaa, eikä mummoa voitu nukuttaa lattialla. Vanhan ihmisenhän oli vaikea punnertaa permannolta ylös.

    Minkähänlaisia vieraita kehtaisi nykyisin nukuttaa siskonpetillä? Joo, poikien tyttäret eivät suostu muualla nukkumaankaan, vaikka sänky löytyisi kummallekin. Pienestä pitäen he ovat tulleet mummolaan yökylään vartavasten siskonpetille pääsemisen takia.

    Nyt kun olen mekastanut teidät hereille, tulkaapa kahville.
    Ainakin eilen leivottuja juustosarvia on tarjolla, mutta varmaan löytyy muutakin suuhunpantavaa.

    Eiklä sitten muuta kuin HYVÄÄ HUOMENTA!
  15. Huobedta!
    Duha, köhä ja duppi klesa. Od siis varsid passiivided olotila.

    Kirjoitin tänne melkomoisen esseen aiheesta "olenko minä minä vai passiivi, ellei peräti se kammottava sä-passiivi".
    Miltä kuulostaa, kun esim. murhaaja kertoo kaverilleen tuntojaan:
    "Kato, kun SÄ tapoit sen eukon, ni sitte SÄ tietysti pengoit kaikki paikat, mut et SÄ mitään löytäny.
    Kyl SUA risoi, ku SÄ ihan turhaan kolkkasit sen muijan."

    Tarkoitukseni oli ilmaista mielipiteenäni, että yhtä lailla se minä,minä,minä voin olla minä!
    Etupäässä omista asioistani ja omista mietteistäni minä nämä sepitelmäni rustaan. Siis: minä!

    Mutta huh hah hei, sen tuuli vei!
    Siispä tämän kerran: Kun SÄ kirjoitat pitkän esitelmän aiheesta suomalaisurheilijoitten minä-kuva, ja sitten se noin vain katoaa, niin takuulla SÄ suutut niin, että jos SÄ et ole näin hemmetin hieno ihminen, SÄ varmalla kiroot niin pirusti.

    Eikä sitten muuta kuin +7,6 astetta, eikä sada!
  16. Onhan nyt lanseerattu tänne erittäin hyvin sopiva ja käyttökelpoinen termi. Hieno asia!
    Ja asiaa on minullakin, nimittäin muorille: kokeilepas kaataa sinne lattiakaivoon melkoinen määrä ruokasoodaa ja kaada päälle etikkaa. Ainakin tilapäisesti kuohauttaa lattiakaivon puhtaaksi ja hajuttomaksi.

    Tullessani tänne kuulin jo kaukaa voimallisen krrkrrkurraamisen ja zzz-zetaamisen. Ajattelin ensin, että se yksi mies on innostunut pimeässä moottorisahaamaan rantakoivujaan. Ääni tuli kuitenkin pirtistä, ja siellähän Pilvi veteli hirsiä. Anteeksi, anteeksi, miten se nyt noin lipsahti? Kissathan ne tietenkin kuorsasivat.

    Tarkoitukseni oli tulla kertomaan, ettei H* ole porukan ainoa mustavalkoinen. Minä myös! Todennäköisesti olen sitä vastapainona elämälle, joka ei ole musta-valkoinen.
    Siis vähän sama juttu kuin eräällä hyvin tuntemallani miehellä. Hän on aina ollut jossakin määrin sulkeutunut ja kompensoinee sulkeutuneisuuttaan jättämällä kaikki kaappien ovet auki.

    Jos siis Kahvipirtissä joskus tarvitaan ilonpilaajaa, niin lupaan yrittää parhaani.
    Tällä kertaa toivottelen kaikille mahdollisimman kauniita unia ja oikein hyvää yötä.
    Itse aion ensin katsella Georg Ots -elokuvan ja vasta sitten painua pehkuihin.
  17. Olen muutaman kerran naputellut pitkähkön sepustuksen, joka onkin lentänyt bittiavaruuteen.
    Kyllä on harmittanut, kun niissä on muka ollut ihan asiaa.

    Varjo-olentoni Puskasuleima puolestaan on jokus mekastanut, ettei roskapostirobotin vartija osaa helpointakaan ynnälaskua.
    Mahtaisikohan se kontrollööri käyttää laskutikkua. Sillähän saadaan tulokseksi noin neljä, kun kerrotaan kaksi kertaa kaksi. (2x2 = ~4)
  18. Miksi aina täältä
    parhaat lähtee päältä?
  19. Meillä on vielä niin pimeää, ettei sään laadusta saa selvää. Ainakaan ei sada, koska ikkunaludoilla ei ropise.
    Tässä kahvia ryystäessäni naureskelin 1-Katleijan eilisiltaista inspiraatiota. Sellainen inspiraattori se H* on!

    Katselin illalla sen Tonava-filmin. Olin luullut sitä tavalliseksi matkakertomukseksi, mutta sehän olikin mielenkiintoinen tarina kaikkine käänteineen. Jos aiheesta pitäisi antaa arvosana, se olisi 9+.

    Lähden tästä ulos haistelemaan tuulia, joten ei tällä kertaa tämän enempää kuin oikein mielenkiintoista päivää. Ja kiitos kahvista!
  20. Hyvää huomenta itsellesi, Pilvi!
    Olet tarttunut ikuisuusaiheeseen. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen, valitettavasti.
    Itsekin alkuinnostuksessani kauhistuin ja yritin vedota asiallisen kirjoittelun puolesta.
    Jonkin ajan kuluttua rupesi tuntumaan, että paras oli jättää reagoimatta roskaan.

    En oikein usko, että dementoituvat kirjoittelisivat häiriöviestejä. Pikemminkin epäilen joko henkisesti tai fyysisesti keskenkasvuisia, sellaisia palstojen koulukiusaajia, joiden pitäisi huomion- ja hellyydenkipeydessään päästä Miitta-tädin syliin itkemään huolensa ja saamaan paijausta.

    Hyvää jatkoa Sinulle. Palstoilla tavataan!
    21. 82 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt