o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Täällä taivas on sininen, ja aurinko paistaa.
    Ei ole tainnut täälläkään yöpakkasia olla, koska haavat ovat vielä täydessä vihreydessään. Koivuissa on muutama keltainen oksa, mutta muuten ne ovatkin vielä kesäasussaan.

    Muuta tänne ei sitten kuulukaan.
    (Mies meni makuuhuoneeseen lukemaan, ja hän taitaa tosiaankin lukea, koska kuorsausta ei kuulu.)
    Mitäpä minä tässä kuin toivottelen hyvää lepopäivää kaikille ja erityisesti himoduunarillemme SkillaNille!
  2. Mitä nykyslangissa tarkoittaa sana landelainen?
  3. Kun väsyneenä koheltaa, unohtuu poistaa kruksi.
    Se pitäisi tehdä heti alkajaisiksi.
  4. Se on sellainen, että jos ei myöhäiskrimin aikana nukahda vaan jaksaa katsoa loppuun asti, ei uni tule lampaita laskemallakaan. Siinä käännellessä ja väännellessä alkaa koivista vetää suonta ja on ihan pakko nousta kävelemään.

    Lukeakin voisi, mutta valo saattaa häiritä petikaveria, ja sitten meitä valvoo kaksi. Ihan varma on, että jos huomenissa valvomisen vastapainoksi nukutaan puoliin päiviin, heräämme ovikellon kilinään.
    Oven takana odottaa mieshenkilö kainalossaan uskonnollisia lehdyköitä, nuori nainen kauppaamassa monistuskoneella valmistettua aitoa grafiikkaa tai harvinainen vieras.
    Täytyisi tällaisia öitä varten sosialisoida jostakin hotellista ei-saa-häiritä -läpyskä.

    Teen kohta uuden nukahtamisyrityksen. Ainakin sänky lähettää terveisiä niin että kohta suupielet repeävät.

    Oikein hyvää yötä tai huomenta itse kullekin oman valinnan mukaan.
  5. Päivää jälleen.
    Turvaliesi on meilläkin, ja jos/kun meille seuraavaksi jotakin ostetaan, on se kunnon hella. Tämä turvaliesi pitää huolen siitä, että koko jälkikasvun tullessa präiskälekesteihin levyn lämpö loppuu ennemmin kuin lättytaikina.
    Kyllä siinä paistajalta valoisinkin päivä pilveen menee.
    Sellainen keraaminen liesi on aika mukavan näköinen ja pysyykin sellaisena, kunhan muistaa olla pyyhkimättä sitä karhealla sienellä, ettei se naarmuunnu.

    Täällä taivas on melkein sininen. Vain eteläiseen taivaanrantaan on joku kasannut valkoisen pilvimassan ja vedellyt siihen mustia viiruja.
    Tänään on siis päivä, jolloin kannattaa ajatella valoisia ajatuksia.
    Heti tulikin mieleeni eräs netin hyvä puoli: ei tarvitse tukea Stora-Ensoa, eivätkä pöytälaatikot täyty papereista.
    Se taas helpottaa suursiivousta; eipähän tarvitse unohtua lukemaan, mitä vuoden aikana on sielustaan ulostanut ja printterillä tulostanut.

    Lentokone meni. Katselin haikeudella sen matkaa, ja mieli teki päästä sen mukaan. Vaan millä tästä noin vain lentämään pääsee. Edes ajatuksetkaan eivät tunnu lentävän. Pitäisi varmaankin löytää joku, joka vähän ravistaisi.
    Edes unelmieni miehestä ei siihen hommaan ole, ja kostoksi lähdenkin nyt hänen reviirilleen hoitamaan Fairylla käsiäni.

    Mutta kahvia santsaan kuitenkin ennen lähtöäni.
    Kiitos keittäjälle. Hyvää teki.
  6. Pilvistä aamupäivää!
    On sen oloinen sää, että tänään tulee vettä. Kylmä ei sentään ole, ja tuulikin näyttää nukkuvan.
    Elinvoimaiselta tuo luonto kuitenkin vaikuttaa, vaikka metsässä ei liikahda lehtikään...

    Pyydän tuhannesti anteeksi tahatonta provokaatiotani, vaikkakin minusta oli oikein mukava lukea sekä mielipiteitä häistä että muisteluksia esim. SkillaNin häistä.
    Omat hääni olivat omalaatuisuudessaan ikimuistoiset, vaikka en suostunutkaan äidin tahtoon järjestää kunnon tanssihäät.
    Serkussarjastamme vain ensiksi avioitunut piti sellaiset. Annan Vennu oli täynnä morsion ja sulhon sukua ja ystäviä. Pariskunta sai sulhasen kavereilta häälahjaksi sametilla päällystetyn, topatun kaulimen. Toppauksena oli seteleitä, joten se oli varmastikin kaikkein tervetullein ja käytännöllisin lahja.
    Morsiusparista kumpikin oli alaikäinen, mutta se ei estänyt avioliittoa kestämästä lähes kuusi vuosikymmentä, kunnes sananmukaisesti kuolema heidät erotti.

    Tämä kirjoitteluni näyttää taas rönsyävän häistä läksiäisiin. Vahinko, että uudistivat pois sen laskurin, josta näki, kuinka monta merkkiä oli jäljellä.
    Olisi se noloa, jos kerrankin keksisin jotakin järisyttävää, ja merkit olisi loppuun kulutettu.
    Taivaita syleilevän upea lause jäisi kesken. [Tähän kohtaan kuuluisi hymiö, joka nauraisi suu ammollaan vitsikyyttäni(?)]

    Varmaan ne hymiöt olisivat näillä palstoilla ihan käyttökelpoisia, jopa tarpeellisia.
    Niitä käyttämällä vältyttäisiin monelta väärinkäsitykseltä.
    Kun vielä keksittäisiin sellainen keksijä, joka keksisi tekstiin passelin otsikon. Otsikon keksiminen on kirjoitteluni kolmanneksi vaikein kohta. Ensimmäinen on aloittaminen ja se kaikkein vaikein lopettaminen.

    Nyt juon kahvit ja rupean metsästämään yhtä kärpästä, joka ei ole katossa vaan ikkunassa. Terveiseni!
  7. Itse olen jo nautiskellut aiheesta "pitääkö vihkipapin olla hoikka ja kaunis". Mietiskelen, onko aihe provo vai onko todella olemassa ihmisiä...
    Äsh! ja Jesses! Muuta en osaa sanoa.

    Nyt nautin kahvista ja auringonpaisteesta.
    Koivut ovat vielä tuuheita, vaikka maa on ruskeankeltainen pudonneista lehdistä.
    Sen verran viileää viime yönä oli, että vähäinenkin järkeni on jähmettynyt.
    Ajatus ei luista, joten toistan tuon, mikä on otsikossa: Hauskaa huomenta!
  8. Huomenta! Ihana huomen onkin. Olikohan se Lauri Viita, joka kirjoitti, että kesä jatkuu, kesä...

    Toivottavasti ette loukkaannu, vaikka kevyesti heitinkin pätkän vakavasta runosta.

    Olen aamulla opiskellut sivistynyttä, järkevää ja asiallista keskustelua, ja nyt syytän vanhempiani kotikasvatuksesta, joka ei vielä tämänkään ikäisen salli kommentoida kirjoituksia yhtä ylevällä ja korkeatasoisella tyylillä.
    Selvänäkijöitä on paljon, vai olisiko sama henkilö useammassa roolissa näkemässä, mitä tyhmyyksiä täällä hölistään. Oli niin tai näin, en voi olla ihailematta sitä tietotaitoa, jonka jotkut kirjoittajat omaavat, vaikka omien sanojensa mukaan eivät alennu poikkeamaan Pirttiimme.
    En tiedä, onko sopivaa kertoa täällä, että minulla on hammaslääkäri klo 11.00.
    Hän on aivan ihana, mutta tiedän jo ennakolta, että ihana on laskukin. Sijoitusvaikeuksia ei siis edelleenkään ole.
    Muistatteko, kun sairauskuluvähennys poistettiin verotuksessa? Silloin luvattiin vastineeksi ilmainen hammashoito kaikille. Varmaan jokin komitea ei ole vielä saanut valmiiksi mietintöä, jonka pohjalta lupausta aletaan toteuttaa.

    Jestas! Tyylirikkohan se on, että näin ihanana aamuna pohdiskelen tuollaisia. Hyi, hyi!
    Eihän tässä muuta kuin mahdottoman ihanaa syyspäivää kaikille, jotka Pirttiin poikkeavat.
  9. Hyvää yötä!

    Yritän kirjoittaa ihan hiljaa, etten herätä teitä kesken kauneimpien unien.
    On erittäin hyvä asia, että murteet on palautettu arvoonsa. Olisi ihanaa, jos täälläkin kaikki murteitten osaajat ainakin joskus käyttäisivät omaa murrettaan. Sitä on nautinto lukea.
    PH kirjoittaa aivan ihanaa tekstiä "hoon päälle", ja Jatan pohjalaismurre on riemastuttavaa. Paulamarian savon kieli on aivan omaa luokkaansa, ja onhan täällä monia muitakin kielitaitoisia.

    Jatta kysyi Puskasuleiman murrealuetta. Etelähämäläisiin murteisiin se kuuluu, ja täällä etupäässä vanhat ihmiset puhuvat murretta. Paikkakunta on muuttovoittoinen. Se merkitsee murteitten sekoitusta, jossa paikallinen murre alkaa olla katoavaa kansanperinnettä.

    Itse - niin paljasjalkainen kuin olenkin - en ole saanut murretta äidinkielenä vaan oppinut sen leikkitovereiltani ja heidän vanhemmiltaan. Riemastukseni olen huomannut, että esikoisemme on samaa luonnonmenetelmää käyttäen omaksunut paikallismurteen. Miät ja siät vilahtelevat ihan luontevasti hänen puheessaan, ja kun hän sille päälle sattuu, tulee juttua enemmänkin.

    Noista fiinimmistä konsonanteista ähvä on f, mutta B on P, G on K ja D on T. Kuoppaa meillä ei ole; se on kuappa, ja tie on tiä. Tiästä tuli mieleeni, että on se D välillä ärräkin. ( Syytä miä en tiärä. Temokratiaa kummiski kannatan ja kaffee juan.)

    Vaan en juo nyt. Katselimme James Bondin, mies tosin vain unissaan, mutta nyt hän on jo pitkään valvonut makuuhuoneessa antaen väliaikatiedotuksia, ettei hänellä ole petikaveria. Ei kai tässä muu auta kuin lähteä poloista nukuttamaan. Ehkä sitten nukahdan itsekin.
    Viite: Kaksi ensimmäistä sanaa.
  10. Harmaa on aamu. Koivut riiputtavat päivä päivältä enemmän kellastuneita oksiaan. Kylmä ei kuitenkaan ole, mutta sadetta taitaa hautoa.

    Niinhän siinä kävi kuin illalla arvelin: seitsemisen tuntia olen nukkunut mutta pätkittäin. Kolmen maissa kävin juomassa lasin maitoa ja söin kaksi voileipää. Sitten nukuinkin kuuteen, mutta en jaksanut vielä nousta. Taas oli vuorossa pari tunnin pätkää, ja nyt on kello kieräyttänyt viisarinsa yhdeksään.
    Voi kurja, että väsyttää. Nuo pätkänukkumiset ovat yhtä tyhjän kanssa...

    Puoliso keitteli laihahkot aamukahvit. Nyt pitää saada Skillanin pannusta vahvempaa ja myös murua rinnan alle, että jaksaa jatkaa eilisiä harrastuksia.
    Taidan olla jo vähän enemmän hereillä, koska minua harmittaa, että ukko etsii vaatekomerosta jotakin ja puhuu koko ajan itsekseen, että ei nämä, mitenkähän nämä, ei nämäkään, no löytyihän.
    Hyvä, että löysi! Nyt jo alkaa naurattaa. Tämä meidän mesomisemme on välillä kuin kahden höppänän koheltamista. Toinen puhuu puoliääneen tekemisiään, ja toista ensin raivostuttaa mokoma höpinä ja sitten naurattaa.
    Jos osaisin, alkaisin minäkin ajatella ääneen. Täällä sitä sitten olla möllötettäisiin ja mölistäisiin niitä ja näitä. Kyllä siinä pulputus kävisi.

    Nyt heräsin sen verran, että käyn käsiksi kahdeksan sortin aamumenuuni. Onneksi siitä kohta yksi troppi putoaa pois.

    Oikein leppoisaa syyspäivää!
    Terve!
  11. .
    En kuitenkaan tule saunakaljoille. Olen niin naatti, että ensimmäisestä huikasta sammuisin, eikä kukaan uskoisi, etten ole juonut päätäni täyteen.
    Oli olevinaan askaretta vaikka minkälaista, ja saunasta tulin ihan löylynlyömänä.

    Miniäkin poikkesi, ja harrastimme yhdessä kieliopintoja Siskan johdolla.
    Hänen appiukkonsa kylläkin kävi vähän väliä häiritsemässä, kun oli muka tärkeää asiaa.
    Unohdin kertoa miniälle, että herra mieheni on ylettömän säteilevä ja seurallinen sen tähden, että selvisi eräästä testistä pelkillä kehuilla.
    Ilmeisesti hän oli vastannut ihan rehelllisesti, sillä tulos vastasi sitä kuvaa, jonka minä olen hänestä saanut.
    Yksi puute siinä tuloksessa oli: olisi pitänyt lukea, että kyseisen henkilön jäljiltä ovat kaikki mahdolliset ovet auki -- jääkaapin ovea myöten! Aina.
    Sitten mies vieläkin ihmettelee, miten minä huomaan, että hän on käynyt keittiössä.
    Pitihän minunkin testata itseni, ja tulos oli 47.

    Vaan nyt lähden testaamaan, olenko liian väsynyt nukkuakseni.
    Oikein hyvät yöt kaikille, erityisesti Paulamarialle. Epäilen, ettei hän malta kultaansa odotellessa nukkua lainkaan.
  12. .

    Mehän olemme Hintriikan kanssa täysin epäidenttiset kaksoset:
    eri isä, eri äiti, eri syntymäpaikka ja eri syntymävuosi.
    En tiedä, pitäisikö olla otettu vai nokkaan otettu, kun nimeät minut pikkusiskoksi. Isosisko minä olen aina ollut, ja Hintriikaan verrattuna tosi iso.
    Jos 70 on rajapyykki, niin minä olen plussan puolella ja Hintriika jää miinuksille. ( Kaava on tämä -70+)

    Kiva, kun kehut meitä! Kehu lisää vain; minä niin tykkään, kun kehutaan.
    Kiitollisuuden virnistys naamaalla:
    Venla
  13. -

    ... on imperfekti. Hän on eronnut työpaikastaan.
  14. Saamaa minullekin kerran väitettiin, mutta suomalainenhan ei usko ennen kuin näkee.
    Viesti oli varmaankin siltä roskapostirobotilta.
  15. .

    Jotakin olisi puuttunut, jos H* olisi jäänyt joukosta.
    Ainakin minä olisin kaivannut hänen kokemusperäisiä, asiallisia kuvauksiaan asiasta kuin asiasta ja varsinkin asiasta.

    Nytkin täällä hytkytään. Naurusta!

    Tervetuloa takaisin, H*!!!!!!!!!
  16. .
    Eikös se ole ulkomaalaisittain hieno tapa kysellä säät ja puhua ummet ja lammet ennen kuin mennään asiaan? Asiantuntijathan (?) yhteen aikaan jatkuvasti paheksuivat sitä, että suomalaiset esittävät asiansa epäkohteliaasti heti hyvän päivän jälkeen. Vallan oli moukkamaista siten menetellä. Sehän osoitti, että suomalaiset edelleenkin ovat metsäläisiä. Onneksi sentään paheksujat hallitsivat etiketin...

    Täällä tosin ainakin minua kiinnostaa, millainen sää missäkin on. En sitä sääkartoilta viitsi ruveta tutkimaan. Paljon mielenkiintoisempaa on, kun toiset omin sanoin kertovat sateista ja paisteista; kevään ensimmäisistä leskenlehdistä tai syksyn kellastuvista koivuista.

    Ja sitten mielipiteeni tuohon atomivoimala-asiaan: En tiedä, olenko puolesta vai vastaan, mutta käsitykseni mukaan tämä nykyisin rakenteilla oleva on kuin se entinen auto, susi jo syntyessään, joten voi se olla petojen sukua ja saattaa aiheuttaa vielä itkua ja hammasten kiristystä.
    Teollisuuden uhkaukset halvempien tuotantokustannusten maihin siirtymisestä on olemassa oleva tosiasia, sehän on moneen kertaan jo nähty. Herranen aika! Sehän on sitä globalisaatiota, on täällä sitten kaksi tai kuusi ydinvoimalaa.
    Suoritin itseni kanssa salaisen äänestyksen, ja huomasin molempien peukaloitteni osoittavan alas eli lisärakentamista vastaan.

    Lähetän terveisiä Uriseville ja erityisesti ylikypsälle. Luulen ymmärtäväni, miltä heistä tuntuu.
    Luimme juuri eilisestä lehdestä erään nuoruusaikaisen ystävämme kuolinilmoituksen...
    Tuli mieleen, että ei kaksi kolmannetta. Hän oli kolmas ihan pienen ajan sisällä. Toivottavasti tähän ei tarvitse todeta, että ei kolmas ilman paria.
    Ainahan tutun tai läheisen kuolema pysäyttää, mutta kun oma ikäluokka alkaa kadota ympäriltä, se tuntuu erilaiselta...
    Ei tässä nyt parane ruveta pohtimaan, joko kohta on minun vuoroni. Elämä jatkuu ja se kannattaa elää mahdollisimman täysillä.

    Anteeksi, että tuli taas vähän synkkä. Taivaalla on kuitenkin paljon sinistä, koivussa keltaisia lehtiä, ja pihlajanmarjat ne vasta upeita ovatkin.

    Pärjäillään!
  17. .
    .
    Löin viestiin aluksi pisteen, sitten enterillä seuraavalle riville ja taas piste sekä vielä kerran enterillä uusi rivi, ja ainakaan nyt ei kirjoitus sotkeentunut.
    Kokeilen siis vielä kerran.
  18. .
    .
    Vähän tuulee, mutta aurinko paistaa ihan siniseltä taivaalta.
    Tänään olisi mukava viettää ulkoilupäivää älä-tee-mitään merkeissä, mutta nyt alkavat jo työt painaa päälle.

    Eilen olin tilaisuudessa, jossa tapasin kaksi luokkatoveriani kansakoulun ensimmäiseltä luokalta. "Pojat" arvelivat, että voisimme kolmin pitää luokkakokouksen.
    "Tyttöjen" kanssa siitä on ollut joskus puhettakin, mutta ihan oikean luokkakokouksen järjestämistä emme ole saaneet aikaan.
    Tosi mukavaahan se olisi kokoontua isommalla joukolla, mutta meiltä puuttuu sellainen Skillanin tyylinen puuhaihminen, joka ei aikaile vaan pistää töpinäksi.
    Tässä ei ehkä ole kovinkaan paljon aikaa. Muutama meistä on jo poissa,
    viimeisin haudattiin kesällä, "poika", jonka olin tuntenut 5-vuotiaasta...
    Hän oli alkoholisti, mutta todella valoisa ihminen.
    Ensimmäisen kerran tavatessamme hän leipoi kuraleipiä puron varrella ja nauroi kuin pikkuinen aurinko. Sen valon ja ilon hän kantoi mukanaan läpi elämänsä niin selvänä kuin humalassakin.
    Heikko hän oli muttei paha.

    Ei, ei tässä nyt ole aikaa muistokirjoituksiin. Voin häntä muistella silittäessänikin - ja kyllä me mieheni kanssa usein muistelemmekin häntä.

    Nyt akka töihin!
    Työn iloa teille muillekin tai sitten oikein hyvää älä-tee-mitään -päivää!
  19. -
    -
    .
    Kokeilen tekstiä. Sitä isoa Aata. Eipä taida onnistua.
    Pistehomma ymmärtääkseni on apu siihen, ettei teksti sekoa yläpäässä.
    Taitaa olla ohjaimissa henkilö, joka ei koskaan ole osallistunut
    tällaiseen "primitiiviseen" nettikirjoitteluun.
    Aika harmittavaista tämä on.
  20. Aamu- tai iltapäivää!

    Poikkesin aiemmin pikapikaa Pirtissä hörppäämässä kupillisen Irkun keittämään kahvia. Kiitos!
    Kirjoittamaan en ryhtynyt, sillä olin kuin puulla päähän lyöty ja kipinöivän kiukkuinenkin. Tekstit olivat kirjoittajan nimen ja päiväyksen kanssa sulottomassa sekamelskassa.
    Kävin muuallakin kurkistamassa, mutta samaa sotkua ei niissä ollut. Päätin katsoa, korjaantuuko tilanne täälläkin, ja onneksi katsoin! Olisi taas tullut rähistyä liian aikaisin.

    Rähjäänkin nyt toisesta asiasta:
    Kun nykyisin jo synnytyslaitoksissa pisteytetään ihmiset, niin on se pirua, ettei vieläkään päästä pisteyttämisistä eroon! Täälläkin yllytetään jakamaan plussa- tai miinuspisteitä. Sellainenhan karsii arimmat kirjoittajat, mikäli heidän kohdalleen ei osu plussia, ei mitään tai tulee vain miinuksia.
    Toisaalta joku hyvä kirjoittaja saattaa joutua kateellisten hampaisiin monien plussiensa kanssa.
    Tämänkaltainen uudistus on aivan tarpeeton!

    Ja sitten terveisiä:
    Ynnämuu ihmetteli, oliko meistä jompikumpi käynyt ahkerammin nurkkakaapilla, kun toinen muisti ja toinen ei. Siis sen päät kolisten...
    En kidutuksen uhallakaan tunnusta käyneeni kaapilla edes vain pölyjä pyyhkimässä!
    Minulla on tällä hetkellä kahdesti päivässä sellainen menu, että aamulla pillereitä ym. virvokkeita pitää nauttia kahdeksaa (8) sorttia. Illallinen on hieman kevyempi, lajikkeita vain viisi (5).
    Kun siinä sivussa pitää puhallella ja mittailla, olen ollut niin pyörällä päästäni, että voi se päitten kolina johtua omastakin päästäni. Ehkä tämä troppaaminen aiheuttaa myös hallusinaatioita.
    Jos et todellakaan löydä nupistasi mustelman mustelmaa, suostun myöntämään, että minulla oli/on vikaa päässäni!

    Joka tapauksessa neitsytjuhlaa vietettiin riemukkaan siivoissa merkeissä. Tilaisuudessahan ei ollut edes yhtäkään humalaista turistia, joka olisi astunut jonkun juhlijan kädelle.
    Jäänkin innostuneena odottamaan Kahvipirtin synnyn vuosijuhlaa. Sen tähden en vielä ole korjannut parasta pussilakanaammekaan. Säkkiinhän ei ole tarvetta pukeutua.

    Terve!
    21. 86 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt