sepmuur

sepmuur profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Oman elämänsä runoilija nuoruudesta lähtien,kuten myös kirjallisuuden harrastaja elämän eri alueilta,ettei mikään siihen liittyvä saa olla vierasta - kirjoittajana/lukijana. Kirjoittaa eri palstoille runojen ohella tekstejä myös yht.kunn.asioista tarvittaessa ( tosin eri rekister. nimim.varustettuna),joka seuraa tiiviisti maailmanpolitiikkaa Suomen ohella. Pienikin voi olla suurta kaiken tämän nykyajan krääsän keskellä. Luontoarvoja & eläimiä kunnioittava,joka omistaa empaattisen mutta myös kriittisenkin luonteen : Elämän perusarvoille. Asustaa "Nässyjärven Tarjanteen" että Treenkin läheisyydessä viihtyvä keski-ikäinen mies. Eila Pienimäki : ----- ---- --- Tänä yönä räjähtävät pilvet kuu valuu ikkunasta sisään Raskaat kulissit jotka jo seitsemän kertaa tuhosin murskautuvat lopullisesti. ,,,,,, rakkauden valo poistakoon polultasi varjot. Hellyyden siivet sinua suojelkoot, lämmöllä ... E.P Säh post os: [email protected] Suosikkibändit/artistit: ....niin kotim.ja ulkol.... lähes kaikkiruokainen - vanhempaa kuin uutta. Suosikkileffat: lähes kaikkiruokainen. Lempikirjat: erilaisiin tietoihin liittyvät kirjat ..runous..ymv.kirjoja. Vapaa-aikanani: kevyen liikunnalliset että erilaiset henkiset harrasteet. Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: runo kuin keskustelupalstat. Katson tv:stä mieluiten: lähes kaikkiruokainen. Kotieläimet: lemmikki...koira. En pidä: /- pahansuopaisuudesta, ilkeydestä. Parhaat matkakohteet: Suomi, (Karjala)Baltian maat Ruoka & juoma: Tavalliset terveelliset koti ruuat/-juomat.Juhlaan miedot viinit, oluet kuin siiderit. Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: [email protected]

Liittynyt 18v sitten
284 aloitusta · 7140 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Kiitos - näin on kuten tuossa kirjoitat ja yritän
myös itse ottaa parhaan kykyni mukaan kuin
mitä enemmän ns.tietää näiden eri polkujen
laidoilta sen viheliäisemmäksi kaikki muodostuu.

Jos kaksi vahvaa/heikkoa taistelee mikä mistäkin
kuin millä argumentien sen ohraisemmaksi kaikki
toisille muuttuu,ilman ehkä sitä todellista ydintä:

mikä on kaiken Todellinen totuus,sillä sitä tosiasiaa
kaiketi on turha edes yksintuumaisesti odottaa

mutta - kuvottaa - kun tuollainenkin täällä saa
tuollaiset mittasuhteet : kuin kahden leirin väkeä
ja kuitenkin :

Harrastuksemme yhtä ja kuitenkin kahdet leiritulet
palavat samanaikaisesti.

Sinua Kiittäen ...huom. tämä on nyt vain
minun mielipiteeni tämän vuoden ajalta
kun en ole sokea,kuurokaan kuin
tunteetonkaan,enkä halua tuottaa tuota
eripuraa - Todeta vain omana itsenäni !
Kiitos Sinulle tästä - yritän pitää tuon oman
linjani jonka perusteella kuin ajatuksin voimin
tänne tulin kuin yritän yhä yllä pitää.

Pieniä kokemuksia on tullut siitä - että miten
ja kuinka - täällä voi entisin eväin jatkaa...kun
tämä on eräiltä osin kimurantti poluiksi muuttunut.

Ollako sokea että kuuro kaikelle sille mitä
eteen tulee - mutta en voi olla enkä toimia
pahansuopaisuuden "runomarkkinoilla"...se
uuvuttaa juuri sen osan,mikä on kirjoituksille
tärkein ominaisuus - luovuudenlähde
inhimillyydellä - runojenkin takamaastoissa !

Lämmittä kovasti kannanottosi kaiken tämänkin
syövereissäkin - Kiitos Sinulle - ja voi Hyvin !

ps. muuttunut on ja opetella pitää kuin tottua
tähän uuteen ilmeeseen,jos aikoo täällä aikaansa
viettää.
Vuodenajat eri tunnelmineen ovat oivia kerronnan
moninaiselle tunnelmoinnille,sillä on värejä kuin valoa
ja harmaantuneita rispaantuvia sadepilviä kun nuo
luonnonkin kertoma yhdistyy elämän muistoihin kuin
tulevaisuudenkin katsannoille,niin siitä saa muodostettua
kuin menneen sukupolven räsymattojen tarinaa -
joissa ikäänkuin voisi kurkistaa että miten mennyt kuin
tuleva ... tapaisivat toisiaan ... mutta onko yhteistä.

Pienikin voi olla hyvinkin suurta kuin tuo yhtymäkohta
jollain tapaa koskettavat toisiaan ... kuin elämän jatkumoa,
lapsenlapsen kautta lepattavalla tuikulla valoa syys hämäryyteen.

Jokainen on ainutkertainen kuten me kaikki ja vain
tämä yksi elämä elettävänä.

Kaunis kuin puhutteleva
runo Sinulta kaiken tämän
uudistuksien keskeltäkin,sillä
on asioita - jotka pysyvät alati !
Moi --- ja nyt tämä mitä tuossa taannoin manasin ettei
päässyt tämän kommentin kyytiin kuin terveisiä lähettämään.

Minä kun niin yritän kaikesta huolimatta edes yrittää
tuottaa hyvää mieltä niille,ketkä minua hyvin sanoin kohtelevat.
Sillä hyvän mielen tuottaminen kuin sen ylläpitäminen yhteisessä
harrastuksessamme on olennaisen tärkeää - kaikkien osalta !

Ja vielä sen - että runot runoina - sillä ketään- en yksinomaan
tarkoita.okoot sitten runo kevyt vaiko tumma mutta EI keillekään
erityisesti suunnattu,sillä nuo aiheet kuin sävyt ne syntyvät
joskus itselleni myös yllättäin - joita ehkä jotkut voivat pitää
kannanottona määrättyjä vastaan,asie ei todellakaan pohjimmaltaan
ole noin,vaikka näkökohdat voivat sinne viitatakin.

Sillä iso yhteinen joukkomme on kuka mitenkin ja eikä siinäkään
mitään pahaa ole jos nk.omat joukot ns.omissaan viihtyvät mutta
se ei saisi sitä tarkoittaa - että ovat toisiaan vastaan - jostain ihmeen
syystä...ehkä menneistä...ja kaikki ei voi tietää mitä tapahtuu missäkin
kuin milläkin perustein.
Ja tämäkin kuin mahdollinen kommunikointi on tuottanut minulle
toisinaan vaikeuksia...kuin alkaisi varoa ...omaa
kirjoitusharrastustaan omilla sanakäänteillään.

Siksi kirjoitin nyt näin nyt jos sattuisi toisetkin lukemaan,sillä
tarkoituksellani en täällä runojani ja niin moni eri sävyisenä
EN tule ketään Erityisesti tarkoittamaan...väärinkäsityksien
välttämiseksi että kaikki jotenkin yritettäisiin pitää yhtä eikä
ehdoin tahdoin toisiaan tuomita...ellei ole todellista jopa
käytännön syytä esim.mielipahoineen - se ei ole palstan paikka.

Minä Kiitän Sinua iloa kuin mielihyvää tuottavasta
kommentistasi tuossa...olet täällä yksi piriste eri
lukijoille kuten minulle...joka kuitenkin yritän täällä
olla jotenkin mukana...sitten vaikka harvemmin.
Joo - pännii ja tuletko terapioimaan että pääsen Suomi.fi
voitolle kuin että saan tahdonvoimaa täällä jotenkin jossain
määrin jatkaa...risoo kuin risusavottametsässä pajujen
viidakossa,joissa oksat lyövät jälkiään näkökenttääni.

Kiitos Sinulle ja Toivon jotta entistä ehompana
nouset taistelemaan tämän elon ihanuuden puolesta...
hyviä päiviä kuin tulevia hetkiä on meille kaikille
kuitenkin jossain varattu - Tätä toivoa Sinulle !
Hei ... juuri tästä kuin tuostakin tämä runoketaleeni
kirjoitin että pääseekö saatille vai ei...rukkasia
pärstä täynnä että oikein käkiää.

Pitemmittä puheitta osuit runoni suoneen ja luulenpa
että eloni kuin oloni muuttuu vielä viheliäsempään
suuntaan - runopalstoillakin - tämä uudistus tekee
sellaisen tuntemuksen etten taida viihtyä kyydissä
enään mukana ... mutta yritän jotenkin päristellä,
vaikka sitten harvemmin.

Kiitos Sinulle kaaru kuin hyviä syystunnelmia.
Joo - minä perskules taas täällä ns.kähmin ja nyt sitten
oikein asialla - totuudenmukaisesti - tästä uudesta Suomi.fi
kasvojenleikkauksesta kuin käytännön...no ainakin vähintäin
alku hankaluuksista.
Eilenkin yhden nootin kirjoitin,niin lähti peräti 3kpl ja varmaan
en itse tehnyt mitään väärin.
Sitten tämäkin runoni meni 2 kpl.no sen toisen poistin,kuten
varmaan on huomattu....vai näkyykö vielä en ole edes
katsonutkaan...kun jo tässäkin oli vaikeuksia.

Kiitos - Ja minä olen nyt se "pahanmielen kukkanen" mutta
menkööt samaan kööriin...sillä tämä Suomi.fi tuottaa itsekullekin
säpinöitä...nyt sitten manaus loitsu ilmoille kuin savuna ilmaan.
Juuri kirjoitin mutta ei lähtenyt ja nyt uudestaan yritän kuin
tuohon edelliseen yritin vastata mutta ei pelittänyt,joten jäi
laittamatta,ellen jotain löydä.

Ja nyt tämä runoni sai alkunsa eilisestä tästä - "ikihanasta""-
käytännön Suomi.fi ...piip... no arvannet miksi piippaa.

Vastaan näin nyt - ettei kukaan reagoisi että olisi tarkoitettu
yksittäiselle runoilijalle,vaan omani lähtevät ehkä monienkin
niin kuviteltujen kuin vähemmän sellaisten yhteisenä
sillisallaattina - miten milloinkin.

Kiitos tästä kuin edellisestä...jota nyt en vain löytänyt,sillä
tapaa että olisin saanut täältä lähtemään.

Kukka sulle kukka mulle...mutta näille uudistuksille niitä
ei kyllä jaeta....piip.
Hei - ja tämä runonketaleeni sai alkunsa tästä uudistuneesta
ilmeestä kuin käytännön takeltavuudesta,kun ei anna niin ei
otakkaan...juu - Ei tyyntä ole ei ainakaan vielä,siis lue minun
käänteisenä.

Kiitos...kyllä minunkin tämä osittainen ajanviettoni täällä
on nyt kovassa puntarissa.
Kovin ylevältä kuulostaa kommenttisi kuin
tuottaa mielihyvää että tapani kuin tyylini
miellyttää Sinua.
Ehkä tyylini ei ole kaikille niitä helpoimpia,
jo pelkästään senkin vuoksi kun vaihtelevat
aatoksista toisiin kuin arkitunnelmatkin,joissa
hetken juhlakin voi toisinaan viivähtää
- runonkielellä.

Minun sana kuin tunnevarastoni on kuin vanhan
ajan puuliiteri - eri kokoista että näköistäkin
tunnelmointia.

Hyvä saada palautteita jotta itsekin tietää
että miten nämä mahdollisesti vaikuttavat,
mitä "erilaisimpiin"lukijoihini.

Kiitos kommentistasi kuin rohkaisustasi,sillä
siitä on apua myös tulevaisuudessakin.
Murukulta - teet runoja luot kuvia,sillä upeudella,
vaikka en tykkää ylisanoista kuin niitä vältellen
mutta tyylisi että tapasi tuoda niitä tänne meille
kaikille

ansaitsisi niistä - kukkakimpun - pöydällesi
meiltä kaikilta...ja niin omalle tyylillesi
uskollinen,huolimatta siitä että paistaako
tuo aurinko vai ei

Sinä paistat kuitenkin.

Runostasi kuin kuvastakin lämpimät
toivotukseni minulta.
Kaikkinaiset suhteet monine eri ilmiöineen
vaikuttavat meihin että miten kohtelemme
niin itseämme - kuin toisiamme - kuinka
vaikeaa on saavuttaa luottamus

mutta kuinka helposti voimme tuhota sen
omilla toiminnoillamme ja siinä ei tule petettyä
ainoastaan toisen

vaan myös itsemme...siitä tämä aiheeni
juontui vahvalla tunnelatauksellani tänne
kuin juuri täksi runoksi - tälläisenään.

Kiitos Sinulle kuin tunnekirjojen
sympatiaa ja voi hyvin.
Hyvin vahvaa tekstiä ja varmaankin syvällä
tunnelatauksella tehty - puhutteleva niin
sanoiltaan että millä tunnelmin olet saanut
tähän luotua tämän sävyn.

Osui syvälle kuin puhuttelemaan että
maa on kuin elämme ydin - Todella
hyvä runo Sinulta...hyvä kun tuli luettua.
Runosi puhuu omaa kieltään....sadepäivän
aatoksin tunnelmin...että miten voi tuhlata
rakkauden ja surra jälkeenpäin kuin se
uudestaan putkahtaa ilmoille...tuhlarin
tunnepoimuihin...

mutta aika ehkä jo ajanut ohitse ja edessä
kuin klovni nauraisi...

kuitenkaan ei voi rakastua pelkästään
rakkauden tunteeseen,vaan itse kohteeseen.

Aihetta annoit ehkä useampaankin variaatioihin.
Sinä joka kirjoitat hyviä lämpimiä runontuulia
kuin mieliin joissa asustaa kodin aito lämpö
että torjuen moninaiset viimat - Aitoudellaan.

Otsikko jo kertoo nuo toiveet
jokaiseen sydämiin kuin
mieliin asumaan,kun vain
jaksaisimme sen itsekukin
pitää.

Herätti kuin puhutteli.
Tiedätkö - että metsässä kuin luonnonhelmassa - on
hyvä kulkea tässä syysilmassa kuin värien maailmoilla.

No et Sinä tuon suhteen metsään mennyt,sillä yleensä
tämä moninainen väen paljouden kuin eri mielenliikkeiden
viidakko moninkin erimuodoin kohtaavat toisiaan...siitä
tämäkin runo tavallaan kertoo...

että miten todella kohtelemme toisiamme
tässä lyhyessä ja välillä viheliäisessä
elämässämme.

Kiitos - mutta yritetään nauttia kuitenkin
metsän antimista.
Kyllä - oikeassa olet,sillä osittain tämä myös
perustuu raadollisuuteen,sillä kuuluu osana
tähän viheliäiseen arkeen.

Toisinaan tulee mieleeni kirjoittamisen jälkeen
että miten nuokin sanakäänteet ikäänkuin osasin
tai löysin,vaikka jo kirjoittaessaan on lähes selvänä
miten tämä kupletin juoni etenee...johtunee tuosta
vahvasta tunnelatauksesta.

Myönnän että tämä runo on myös yksi omista
suosikeistani mitä olen kirjoittanut ja toiset
syntyvät yllättävän nopeasti kuin myös helposti.

Kiitos Sinulle ja hyvältä tuntuu että nuo sanamuodot
myös Sinuakin koskettivat,sillä tälläisen luomuksen
sain tunnoistani aikaiseksi... se vain syntyi.
Pidän tuosta - sanakäänteistä - sanasta,sillä se
oli yksi hyvinkin tärkeä muoto tämän runon teolle.

Ja hyvältä tuntuu kun tulee vesisade ja raikastaa
ilman kuin... mieleenkin puhdistavaa tunnetta lian
pyyhkiytyessä... naamion tapaan pois...puhtaassa
luonnossa kulkiessamme :

Rakkaudesta puhumattakaan - sisäisesti
puhdistavaa kuin välillä sitä kaipaavaa.

Kiitos kaaru ja hyvää viikonalkua Sinulle.
Unohdus tuntuu toisinaan hyvältä myös ruudun
tältä puolen kun toisensa tapaa ... unohduskin
on kuin kannanotto - joka saa hymyilemään.

Kiitos Sinulle.
Kiitos lyhyestä kommentista ja kuin siitä
oikein osaisin vetää johtopäätöksiä että
pidät tästä ja voinen itsekin sanoa,niin
myös minäkin ja kyllä kirjoittajallakin on
tuntemuksia omistaan...mistä pitää sen
oikeastaan jo - tuntee kirjoittaessaan.

Nöyrästi Kiitän Sinua.
58 / 357
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt