r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Se Bolero oli menoa, tietysti kun ammattitanssija SkillaN pisti vauhtiin. Kyllä jatsarit joutuivat taipumaan niin että narina kuului, tuskin mokomaa ovat nuorempanakaan kokeneet.
    Täytyy ihan paitaa kohotella, ettei liimaudu ihoon...nyt ryyppy ja hengästystauko on paikallaan. Näillä askelilla olisin puoli hehtaaria kuusikkoa hyppinyt ja sieniä taakaksi asti nyppinyt. Huhheijaa, hyvää se huvikin!
  2. Satumaaltahan tämä tuntuu...terve vaan Jatta. Sinähän vastaat aika hyvin sitä, mitä olen mielikuvissani ajatellut...kyllä se kirjoittaminenkin kertoo...ole nyt höpsimättä, hyvin myöteisen kuvan olen sinusta saanut. Oletpa vielä mainio tanssimaankin, sinun kanssasi näkyy kömpelömpikin pärjäävän...

    Kiitos sinulle...minä nappailen vielä noita Laten rahtaamia ylijäämävaraston eväitä.
  3. Sinä se varmasti olet...no niin arvasin. Sulla on persoonallinen vyö, hitto soikoon. Hiipailin tanssin melskeessä tänne arvokaapin lähelle, olen täällä hissukseen...kiitos, ryyppy maistaa...menee tukevampikin. Miten muuten pyyhkii?
    Oletkin riehunut lattialla niin ,että on hikikarpalot otsallasi. On upeannäköisiä daameja ja niin persoonallissa asusteissa, ettei ole samaa muotiliikettä käytetty.Joo...kyllä minä muutaman tunnistan...tai paremminkin arvaan.

    Joo,joo, mene vaan pyörähtelemään, minä tässä hissukseen naatiskelen ja katselen...
  4. Terve, et kai sutu olemaan Late? Noo...kysäsinpähän, kun minun pitäs tuntee Late, käypi tässä Pirtissä ja tulee kai jos ei liene sisällä. En ole häntä kyllä nähnyt, mutta juteltu on. Noo...eipä mitään, etkä taida olla "vallaton villekään?" Noo, katselemassahan minäkin. Kuulostaa olevan ihan kulttuuriohjelmaa, kuulee tänne uloskin, hyvä runo ja kantava ääni. Ajattelin että pistäydyn tuolla sisälläkin, mutta ehkä myöhemmin...kiitos vaan en polta enää, mutta toistaiseksi, mistä tuonkin varmaksi tietää...on niin lepposa keli, että jaloittelen tässä. Jos vaikka myöhemmin tulisin... no hep!
  5. Taivuttelen vielä viittä pikähköä karvaa päälaellani, en osaa päättää kummalla puolelle väännän enemmistön. Muut kutimet alkaa olla jo päällä jotta eiköpän se tästä. Jatsareita piti kovasti rasvata ja pehmittää, ovat olleet käyttöstä poissa hiton kauan, siitä saakka kun lopetin iltamiin menon lumihangessa kahlaten.

    Ennätän tästä kunhan olette vauhdikkaassa alussa. Siten voin piiloutua joukkoon.
  6. Korjaus heti alkuun, Seku! Tosta kuvauksesa en tunne minua, kuka sitten lieneekään. Jaarli! No olkoon, jos kerran siltä näyttäisi. Mutta että tulisin kemuihin haulikon kanssa! Ikänä ei ole ollut metsästyspyssyä, yhtään olentoa en ole ampunut. Ei ole ollut edes aikaa leikkiä mokomien kanssa, ei se mitenkään sovi elämänasenteeseni. En silti parjaa paljoa (vähän kyllä) metsästäjiä, kunhan pysyvät varovaisina, eivätkä kaikkea liikkuvaa summamutikassa pamauttele.

    Olen täällä vielä omissa oloissani hyvän tovin, joten en voi ottaa kantaa juhlatamineissa kokoontuvaan edustavaan joukkoon, joka kuvauksesi saattaa hyvinkin toinperäinen. Äläkä Seku, närkästy oikaisustani, vaan jatka menoa.
  7. Kyll sää "Puskasuleima" oot sit maanperusteellisest viisas ja tietäväinen immeinen ku ossoot yleisöö ja juhlijoi rauhotella ja keikenmoisii huhui torjuu.

    Mää puolestain kiitän itteeni, jotta mokomat hyvät arvosanat on ihan paikallaan. Samoo toristan toisistaki miäspualisist, jotka vilahtelevannet juhlapirtissä ja sen tietämillä. Pitäneekö varoilt jättiä tuoki henkseleiden paukuttelu pois, jottei aremmat vain saa sätkyä, vaikka eihän pelkkä "paukuttelu" mitään kroisia oo, on vaan tärkiä osa jotta tuleepi huomatuks.
    Ou huolettas, outhan sie muutenkii - sinun vankkaa luottamusosoitustas met emmä tunaroi. Olishan se...en uskalla edes ajatustä viännältee.
  8. Eikun pokata ja sillä siisti. Toisaalta, kyllähän minä työrukkasiakin tarvitsisin. Ensi keväänä pitää siirtää kottikärillä metsästä halkopinoja ja ne kapulat eivät ole edes höylättyjä, jotta kourien suojaa tarvitsen. Niin, sillä varauksella että kourat vielä muuten toimii.
    Voipi olla että käyn illalla sempaloita kurkkaamassa.
  9. En mää sentään tukistele oikeastaan ketään. Minun tukistelu on hankalaa, ellei ole pikilappu kourassa. Ohan noita haivenia jokunen, mutta en saa selvää yrittääkö kasvaa höyheniä vai villan ituja.
    Tottahan minäkin "osasin" levennellä sun perästä)))! Juu...sisua tämä eläminen väliin tarvitsee ja hirtehishuumoria.

    Pilvisenä jötköttelee, mutta leppoisan lämmintä, +17. Mikäs on tallustellessa, ei tarvitse toppatakkia ja hakaneuloja vielä kuluttaa.

    Ai niin...hyvää huomentä myös unikeoille! Monet kai lataavat lepoa varastoon iltaa varten. Eikös se joku muotinäyttely tänään ole? Lokari ainakin on jo jonottanut monta päivää. Istuuhan se nuorisokin päiväkausia lippuja venttaamassa kun joku rokkari on maailmalta tulossa pistäytymään.

    Nyt on lähdettävä vipeltämään. Täytyy käydä kahmimassa ruuan raaka-aineita jalostettavaksi. Ei niitä sieniäkään viitsi yhtenään lappaa.
  10. Siinäpä hän, josta höpisin. Ehdin varata hölmön " kapean" ja myös sisällön. Kirjoitin minkä kirjoitin, räpsyvät silmät taitaa olla tarttuva tauti. Hei!
  11. Rämpytin tätä rakkinetta hyvän aikaa ja olin olevinani saavani aikaisiksi jotakin merkittävää. Voi olla, että huomenissa pyyhkäisen pois.

    Kun kerran kurkistin tänne, hupajan joutessani jonnii joutavata. Kiitos Late yllättävästä tiedosta - onhan niitä neitsyeitä, vähintäin joka kymmenes täällä tallaavista, ehkä 1/12, joten perillehän menee.
    Olen vuntsinut, että voin kai luopua koko rapu - kohtalon merkistäni. Katsokaas, taidankin olla melkein neitsyt. Eiköhän vanhempani liene pistäneet alun näihin aikoihin? On se vuodenaika, jolloin äkisti pimenee. Voi olla, että vanhemmillani ei ole ollut päreitä kiskottuna ilta-askareiden valolähteeksi ja petroolikanisteri on ollut kuiva. Niinpä on ollut aikaa puuhastella sitä, jossa valoja ei ole kaivattu.

    No joo...SkillaNkin on kuntoutunut jo niin hyvin raskaan työn rasittamista vammoista, ettei taida enää muistaakaan vaivojaan. Sehän onkin hyvä. En tällä mitenkään letkauttele. Minulle on monestikin käynyt niin, että raihnaisena ja lopen väsyneenä ja hetkellisesti synkin ajatuksinkin olen voihkien pehkuun painunut. Aamulla olen herännyt täydessä vedossa uholla että "jos maassa olisi rivat, niin niihän nostelisin!" Että silleen.
    Nyt menen pötkälleen, enkä suuria asioita mietiskele. Täytyyhän aika varata oikeaan käyttötarkoitukseen. Öitä!
  12. Onnittelen minäkin neitsyttä myöhästyneenä. Ihan tarkkaan ottaen en ole varma ketä tarkoitetaan, mutta kaipa vastaanottaja paremmin asian tietää.

    Lahjaksi tyrkään menemään katajakakkaran, joita kyllä askareestani jäi jäljelle. Se on sellainen plätykkä, jossa sentti vastaa kymmentä vuotta. Vuosikertoja en ole laskenut, mutta erilaisia, syheröisiä (pikkumutkikkaita ne on), eri värisiä ja jotkut vuodet ovat mennä hulahtaneet hyvillä eväillä ja ilmoilla, toiset ovat menneet enempi kituuttaen ja ulkoreuna on mutkikas kuin jäniksen juoksurata.

    Näin näen katajakakkaran vuodet. Ehkäpä se jollain tavalla kuvastanee vastaanottajan taivalluksen vaiheita. Entä ikä? Enhän tiedä sitäkään ja eihän tuo ole edes tarpeellista. Kirjanpidollinen ikähän on eri asia kuin "todellinen ikä." Eiköhän tuo jälkimäinen asettune tuonne 16 - 60 väliin, riippuen kustakin päivästä. Näin yritän aprikoida "näyttöjen" perusteella, vaikka en nyt mikään selvänäkijä ole, en edes halua olla.
    Tämä onnitteluni tässä. Ja tiedoksi, että kyllä niitä katajia vielä kasvaa ja vuosirenkaitakin tulee lisää.

    Hyvää jatkoa neitsyille monikossakin ja kaikille muillekin!
  13. Vaatetusongelmaa ei ole. Korpivaellukseni pyykit on pesty, tuskinpa silittelyllä on väliä.
    Tämä "metsäläisyyteni" ehkä rajoittaa. Ettäkö minä hienoon seuraan? Ja vielä inspiroitavan hienoissa hepeneissä? Ujostuttaa jo ajatuskin. Niin... ja se jytän metke ja jos joutuu parketille... kun mulla on se metsäaskel, risukkojen yli harpataan reippaasti. Mihinkähän latyjen varpaat jäisivätkään?

    Sekun ehdotus rapujuhlista taitaa osaltani torppaantua. Ensinnäkin, valmistumisaika on kiduttavan pitkä. Toiseksi; jos ei ole terveysesteitä, olen siihen aikaan synkässä kuusikossa ihailemassa "partaisia"kuusikoita." Kolmanneksi; rapujen pyydystykselle on lain mukaiset rajat - siis saan olla maa- ja vesikrapuna turvassa.

    Mutta onhan ainakin Late ja monta muuta jäljellä, että mikäpäs siinä.

    Olen saanut katajakakkarapöydän kannen liimattua. Eilen oli "hikinen "päivä kun suunnittelin ja tein myös raavaan työn. Hyvältähän tuo näytti - minusta. Mielikuvissani käytin 70+ palstaa hyväkseni sijoittaessani erimuotoisia, kokoisia ja vuosirenkailtaan erilailla syheröisiä kakkaroita paikoilleen niin, että ne ovat sopusuhtaisessa (totuuden mukaisessa?) asetelmassa paikoillaan. Hupinsa kullakin, sanoisin itsestäni.
    Eipä muuta höpöjuttua vaan jatkoa teille!
  14. Rooliahan täällä vetää itse kukin, tottahan se näkyykin. Niin tietysti myös minä, mutta sadattelen kykyjäni - pystyn siihen huonosti, tai oikeammin, en ehkä välitäkään "leikkiä."
    Totta helkkarissa ihmisillä on erilaisia rooleja. Ei siihen tarvitse Ruuben Oskaria esikuvaksi. Tai VinCapitanin tornien pystyttäjiä, jotka huijasivat sentit hyväuskoisilta.
    Niin myös todella läheisessä kanssakäymisessä - roolia sitä vedetään. Ympikännissä saattaa jotain paljastua. Nääs se raja, primitiivireaktio, jolloin kuviteltu " sivistyneisyys" hetkeksi katoaa.
    Katosinkohan liian kauas osittain hallitsemattomista asioistani? Vaan voinhan minäkin yritellä muka tietävää.
  15. Aivan hyvä kannanotto, "tekee kaikkensa." Pitäähän pesää pöyhiä, jos siihen kerran mennään. Ehkä olisin muotoillut toisin, mutta sanahan on vapaa, luulisin.
  16. Jätä jo nuo hourimisesi, äläkä lataa toisten kirjoittamia tiliini. Kirjoitan rekatulla nimimerkilläni, minulla ei ole sellaista sanottavaa, jota pitäisi piiloitella.
    Muuten en aiheeseen puutu - jos teen sen nimimerkkini näkyy.
  17. Venlastiinahan on vahvoilla kun tuntee kärpässienen( -sienet ) ja kanttarellin. Niissä jos pysyt sienestäessäsi, tuskinpa erehdyt. Tosin kärpässieniä on muutama lajike, eräs hyvin lähellä kauppojen herkkusienen näköä. Tähän ansaan on juuri mennyt neljä poimijaa ja syöjää. Siitä oli tänään uutinen, ainakin yhden tila on huono. No nekin kärpässienilajikkeet erottuvat reilusti kanttarellista. Eikun näitä keltaisia herkkuja hakemaan! Sienen "maitoisuus" yksinään on liian hatara tuntomerkki, joten tiedäpä niistä muista sienistä...?

    M-K:lle ravuista. Se on ja ei minulle vakava asia. Olenhan rapu. Kun kerroin että jopa ravut tykkää lohesta, niin minäkin. Pyydystäjät käyttävät merroissaan siksi lohta syöttinä. Ja siihen lankaan kun menet, keitettäväksi ja mässäiltäväksi joudut joka niveltä myöten. Ja tätä kaivelua ja murtamista vahvistetaan vodkalla ja riemu raikaa, vaikka se olisikin teennäistä. Eikähän tuota "lutkuttelua" kehtaa hienoissa paikoissa selvinpäin tehdäkään. Näin usein - ei tietenkään aina. Vähäinen se ravun ravintoarvo kuitenkin on.

    Kun tätä ajattelin, muistelin, että minullekin jossain työelämän vaiheessa tarjottiin "lohta" ja maaniteltiin sen jälkeen ruusuisempi (ellei ihan ruusuinen) elämä. En ottanut tarjousta vastaan. Siksi se on mielessäni, että myös minulla olisi ollut tyypillinen ravun kohtalo; hetken ilo ja hyöty sitten pataan ja tunkiolle. Ja muutama "tärkeä tyhjäntoimittaja" olisi saanut kustanuksellani rellestää "rapujuhlansa." Tulikohan selvitettyä?

    Hintriika nyt huumorilla odottaa kutsua sienimössöjen syöntiin. Olisihan se varmaan...miten nyt sanoisi, mielenkiintoista. Enpä taida lähettää edes Pirttiin maistiaisia. Voi olla, että niistä haihtuu aromit matkalla, kun häipyy kokonaiset viestitkin. Enkä tunne tätä konetta niin hyvin, että tietäisin mihin sen sienimössöpaketin pistäisin. Niin, niin tietenkin - olenhan rapu.

    Koettakaahan vetkutella itsenne vuorokautta vanhemmiksi hyvissä voimissa ja kantimissa... mitähän nyt tuollakin tarkoitetaan? Hei!
  18. Enpä ole kuullut perusteltua väittämää, että sienet ovat jotenkin kyseenalaista syötävää. Ikäni olen sientä syönyt, vieläpä aika runsaasti. Tämän vuoden sato tuli 20 l ( sama kiloja) ryöpättynä haaparouskuja. Lisäksi jonkun verran tatteja ja kangasrouskuja, jotka säilön erikseen. Kyllä ne kaikki uuteen satoon mennessä menee. Tämä on keskimääräinen vuoden annos. Voi olla, että raapasen täältä vielä aikani kuluksi lisääkin.
    Ainoa huono uutinen on vuosien varrelta, että jotkut ovat poimineet myrkyllisiä sieniä syötäväksi. Siinähän voi käydä huonostikin. Lisäksi on muutama sienilajike, jota on syytä välttää. Joillekin voi tulla niistä ongelmia, vaikka ne sinänsä eivät kovin myrkyllisiä ole. Poimijan pitää pysyä lajikkeissa, jotka hän tuntee. Kauneus ja nättiys ei saa valintaa määrätä.

    Olen minäkin joskus noilla ruokapalstoilla käynyt. Minusta tuntuu huvittavaltakin tiukasti lukkiutuneet "kuppikunnat" jotka luokittelevat hyvät ja huonot ruuat. Meikäläisen meno on yksinkertaista, ehkä vähän askeettistakin: lähes kaikki kelpaa (ei ravut), riittävän monipuolisesti niin että "rehutkin" tulee syötyä. Pillereitä en ole käyttänyt, koska kaikki tapaamani asiantuntijat ovat sanoneet että monipuolisuus ja kohtuullisuus riittää jos ei ole erityistä syytä. Erityisille hienouksille en ymmärrä antaa arvoa.

    En ole ennen ruokapresettiä antanut. Kerta tulee ensimmäinen.

    Haaparouskuja pari kourallista. Jos ne ovat ns. suolasieniä, justeeraa suolaisuus ensin kohdalleen huuhtomalla vedessä. Ellei se tepsi riittävästi, pistäpä kiehauttaen väljässä vedessä niin johan toimii.
    Moukuttele sienet pieniksi. Ellei ole muuta vehjettä, käy se leipäveitselläkin kun alustaksi pistää leikkuulauden ja talouspaperin päälle.
    Pistäppä sipulia sekaan ja hakkaa nekin samalla pieniksi. Noin 10 -25 prosenttia sipulia sienten määrästä passaa.
    Kipaseppa marketista kermaviiliä ja sekoita sitä sienien sekaan.(ei liikaa)

    Nyt jo voipi maistella, mutta kannattaa keittää perunat kuorineen ja kuoria vasta jälkeenpäin. Siinäpä yksinkertainen hyvä sapuska. Jos sienimössöä jää, kyllä se vielä iltapalan painikkeena on täyttä tavaraa.

    Ko. sieni + sipulimössöstä voi kyllä tehdä hyvän sienikastikkeenkin talouskerman kanssa. Pidän kyllä "aidommasta" versiosta.

    Tämän jälkeen en täällä "eksperttien" joukossa enää ruokareseptejä kirjoittele.

    Eilen mussuttelin tattikastikkeen perunoiden, ruisleivän ja viinin kera. Tuli kerrassaan ylellinen olo. Tatit esikypsytin jo siellä "korvessa", koska kylmäketjuni puutteelisuuden takia se on näin tehtävä. Näin niitä ei tarvitse "ylisuolata."

    Ilma on täällä mitä mainioin. Aurinko paistaa suoraan pärstääni kun tätä taputtelen. Hyvää jatkoa kaikille teille kaikenlaisissa ilmoissa!
  19. Korpivaellukseni on tehty ja tänään aamusta olen tuijottanut tietä. Kuorma on purettu, saalis se mitä hakemaan lähdin. Pari ämpärillistä suolasieniä ryöpättynä, reilusti saman verran metsävadelmia.
    Siellähän renttasin korpia ihan väsyksiin. Paras sieniaika ei ehkä vielä ollut, mutta jalkatyöllä löytyi riittävästi. Jaa - a. Jatta taisi tuolla epäillä josko olisin sotkeutunut hankaluuksiin. Ei mitään sellaista, itseluottamus ja varovaisuus kuuluu asiaan. Silti ehdin saada pienen näpäytyksen. Lähdin hakemaan oikein jättisaalista, puikkelehdin useita kilsoja asumattomaan korpeen ja sieniä alkoi löytyä ja niiden perässä ravasin ja kiertelin. Sitten pamahti täysin pilveen ja tuli tihkusadetta. Enkä enää ollut suunnasta varma. Piti ottaa kunnon tuumaustauko.

    Eipä löytynyt luonnon merkeistä suuntaa. Tiesin että alue rajoittuu järveen, jokeen ja puutavaran kuljetustiehen ja isoon rimpisuohon, reilut viisi kilsaa kanttiinsa. Siis suunta löytyisi viimeistään kolmen kilometrin päästä, kunhan en kierrä ympyrää. Vaistolla lähdin vetelemään suoraan. Aika hyvin, kilometrin verran meni vinksaan.
    Minullahan on jonkinlaisia karttoja ja kompassi, mutta en uskonut niitä tarvitsevani. Niitä välineitä käytän, jos lähden tuntemattomaan maisemaan kauemmaksi. On myös alkeellinen suunnistustaitokin.

    Hirvikärpäsiä ei ollut, kummallista kyllä. Vai tulevatko myöhemmin. Tai oikukas kevät saattoi kärpäset tuhotakin. No tämä metsästä.

    Juttuhan tällä on käynyt livakasti noin äkkiä luettuna, paremminkin selattuna.
    Että oikein Neitsytjuhlat on syntymässä. Onhan tuossa juhlan aineksia ja myös muisteluiden paikkoja.

    Tunnen huonosti horoskooppimerkkejä. Tottahan horoskooppeihin ja ennustajiin uskon, mutta en halua tietää tulevia. Rapu kun olen, niin on kerrottu, se kuvaa kyllä minua aika hyvin. Sammakkoperspektiivistä kun puhutaan, käsitän sen suppea-alaiseksi näkemykseksi vaikkapa asioista. Rapu tallaa vielä enemmän omissa ympyröissään ja keräilee ruokansakin vesistöjen pohjalla olevista roippeista ja tuskin laadulla on väliä. No pyydystäjien lohipalat ovat herkkua ravulle, mutta siinä se sitten on; elävänä kiehuvaan pataan ja vodka-örvelöiden kuvitelluksi herkuksi. Lohesta minäkin tykkään...mutta en koske rapuihin, nehän kuuluvat "heimooni."
    Muutenkin tapani ovat rapumaisia, tosin kerään syötäväni myös mailta.

    Nyt täytyy aloittaa täällä toipumis- ja sopeutumisvaihe. Pirtin nurkkakaapilla en käy edes kurkkaamassa, mitä kaikkea hyvää sieltä löytyisi. Kyllä kai se Late on sieltä ylijäämävarastosta valinnut monen makuun sopivaa. Olen kuitenkin varannut viinipullon ja aurinko rökittää parvekkeelle. Eiköhän tuo palkinnon naatiskelu siinä menne.

    Niin...kaksi viikkoa reissussa hupeni. Aika ei käynyt pitkäksi - mutta jotenkin alkoi tuntua, että riittävästi oli aikaa. En tiedä, onko se vanhuuden merkki vai yritinkö rajoitetun ajan käyttää liiankin tehokkaasti.

    Hyvää jatkoa!
  20. Teille Kahvipirttiin. Aamulla varhain häippäsen toisiin maisemiin. Pari viikkoa kai hupenee saalistamisen perässä. Saa nähdä.
    Vetkutelkaa ja kutkutelkaa kunnolla!
    21. 203 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt