kalamos

kalamos profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Liittynyt 15v sitten
331 aloitusta · 12358 kommenttia
Palattaisiinko aloittajan aiheeseen.
Avauksessa lainatussa jakeessa
ei ole otsikossa harvennetulla
kirjattua ilmaisua:
... p i t i...

Esim STLK kääntää näin:

"Mutta Jumala on näin täyttänyt sen,
minkä hän oli edeltä ilmoittanut
kaikkien profeettojen suun kautta,
että nimittäin hänen Voideltunsa oli kärsivä."
(Ap.t 3:18)

Alkuteksti puhuu Kristuksesta.

JKR kääntää:

"Näin Jumala on täyttänyt sen,
minkä hän oli ilmoittanut etukäteen
kaikkien profeettojensa suulla,
nimittäin että hänen Kristuksen sä
oli kärsittävä."

Eli joka tapauksessa Messiaasta
oli ennustettu,
että Hän olisi kärsivä... meidän tähtemme.

Jesaja 53

1. Kuka uskoo meidän saarnamme,
kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta.
Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta;
me näimme hänet,
mutta ei ollut hänellä muotoa,
johon me olisimme mielistyneet.
3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä,
kipujen mies ja sairauden tuttava,
jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4. Mutta totisesti,
meidän sairautemme hän kantoi,
meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu
meidän rikkomustemme tähden,
runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,
kukin meistä poikkesi omalle tielleen.
Mutta Herra heitti hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme.
7. Häntä piinattiin,
ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään,
niinkuin lammas,
joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
niin ei hän suutansa avannut.
8. Ahdistettuna ja tuomittuna
hänet otettiin pois,
mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden
kohtasi rangaistus häntä.
9. Hänelle annettiin hauta
jumalattomain joukossa;
mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa,
sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt
eikä petosta ollut hänen suussansa.
10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella.
Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi,
saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan,
ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11. Sielunsa vaivan tähden
hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän,
minun vanhurskas palvelijani,
vanhurskauttaa monet,
sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12. Sentähden minä jaan hänelle osan
suurten joukossa,
ja väkevien kanssa hän saalista jakaa;
sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan,
ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon,
hän kantoi monien synnit,
ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
"Ja hän saapui Nasaretiin,
jossa hänet oli kasvatettu,
ja meni tapansa mukaan
sapatinpäivänä synagoogaan
ja nousi lukemaan.
Niin hänelle annettiin
profeetta Esaiaan kirja,
ja kun hän avasi kirjan,
löysi hän sen paikan,
jossa oli kirjoitettuna:
'Herran Henki on minun päälläni,
sillä hän on voidellut minut
julistamaan evankeliumia köyhille;
hän on lähettänyt minut
saarnaamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen,
saarnaamaan Herran otollista vuotta".
(Luuk 4:16-19)

Tuo teksti paljastaa,
että Jeesus oli Voideltu
Pyhällä Hengellä.

Myöskin Jeesukseen uskova
on Voideltu Pyhällä Hengellä.

"Teillä on voitelu Pyhältä"
(1 Joh 2:20)

Jeesus oli kuitenkin
Jumalan Poikana erityisasemassa.

Messias = Kristus = Voideltu

Mutta kun Hän oli täyttänyt tehtävänsä
Ristinkuolemallaan,
niin ylösnousemuksensa jälkeen
Hän lupasi Pyhän Hengen tulevan
omiensa päälle.

Näin tapahtui 10 päivää
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Helluntaina.

Ja Pietari nousi esiin,
ja ei enää ollut pelkuri,
joka kieltää Jeesuksen,
vaan toimi nyt Pyhän Hengen
voitelussa juuri niinkuin
Jeesus oli toiminut.

Herran Henki oli Pietarinkin päällä
ja hän julisti evankeliumia Jeesuksesta.
Ja monituhatpäinen joukko
otti voidellun Sanan vastaan.

Myöhemmin Pietari sanoo näin:

"te tiedätte,
kuinka Jumala
Pyhällä Hengellä ja voimalla
oli voidellut
Jeesuksen Nasaretilaisen"
(Ap.t 10:38)

Jeesus oli siis voideltu
Pyhällä Hengellä.
Ja meidätkin voidellaan.

Mutta Jeesus on Jumalan Poikana
ihan oma lukunsa.

"Sittenkuin Jumala muinoin
monesti ja monella tapaa
oli puhunut isille profeettain kautta,
on hän näinä viimeisinä päivinä
puhunut meille Pojan kautta,
jonka hän on pannut
kaiken perilliseksi,
jonka kautta hän myös
on maailman luonut
ja joka,
ollen hänen kirkkautensa säteily
ja hänen olemuksensa kuva
ja kantaen kaikki voimansa sanalla,
on,
toimitettuaan puhdistuksen synneistä,
istunut Majesteetin
oikealle puolelle korkeuksissa,
tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi,
kuin hänen perimänsä nimi
on jalompi kuin heidän.
Sillä kenelle enkeleistä
hän koskaan on sanonut:
'Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin';
ja taas:
'Minä olen oleva hänen Isänsä,
ja hän on oleva minun Poikani'?
Ja siitä,
kun hän jälleen
tuo esikoisensa maailmaan,
hän sanoo:
'Ja kumartakoot häntä
kaikki Jumalan enkelit'.
Ja enkeleistä hän sanoo:
'Hän tekee enkelinsä tuuliksi
ja palvelijansa tulen liekiksi';
mutta Pojasta:
'Jumala,
sinun valtaistuimesi pysyy
aina ja iankaikkisesti,
ja sinun valtakuntasi valtikka
on oikeuden valtikka."
(Heb 1:1-8)

Jeesus on siis voideltu Kuninkaaksi.
Ja teksti jatkuu viittauksella siihen,
että me Hänen omansa olemme
myös voideltuja.
Mutta Jeesus on ylivertainen kaikessa.
Teksti jatkuu ...

"Sinä rakastit vanhurskautta
ja vihasit laittomuutta;
sentähden on Jumala,
sinun Jumalasi,
voidellut sinua iloöljyllä,
enemmän kuin sinun osaveljiäsi."
(Heb 1:9)

Pyhän Hengen voitelu
saa aikaan ilon.
Jumalan Valtakunta
on sisäisesti meissä,
ja vaikuttaa
"vanhurskautta, rauhaa ja iloa
Pyhässä Hengessä"
(Room 14:17)

Pyhän Hengen esikuvia
ovat vesi, öljy ja monet muut asiat.

Juomalla täytymme Pyhästä Hengestä.
Vuodattamalla Öljy päällemme
meidät voidellaan tehtäviin.

Kuninkaat ja papit ja monet asiat
jopa kiviäkin voideltiin öljyllä
jo Vanhan testamentin aikana.

Ja nyt Uuden testamentin aikana
kaikki Jeesuksen uskovat
muodostavat pyhän papiston.

Lainaan taas
Pietaria (=kivi, lohkare)

"Ja tulkaa hänen tykönsä,
elävän kiven tykö,
jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet,
mutta joka Jumalan edessä
on valittu, kallis,
ja rakentukaa itsekin
elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi,
pyhäksi papistoksi,
uhraamaan hengellisiä uhreja,
jotka Jeesuksen Kristuksen kautta
ovat Jumalalle mieluisia.
Sillä Raamatussa sanotaan:
'Katso,
minä lasken Siioniin valitun kiven,
kalliin kulmakiven;
ja joka häneen uskoo,
ei ole häpeään joutuva'."
(1 Piet 2:4-6)

Siis jokainen uskova
kuuluu pyhään papistoon.

"Teille siis,
jotka uskotte,
se on kallis,
mutta niille, jotka eivät usko,
'on se kivi,
jonka rakentajat hylkäsivät,
tullut kulmakiveksi'
ja
'kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi'.
Koska he eivät tottele sanaa,
niin he kompastuvat;
ja siihen heidät on pantukin."
(1 Piet 2:7-8)

Meidät on nyt
voideltu Pyhällä Hengellä
julistamaan evankeliumia.

"Mutta te olette
'valittu suku,
kuninkaallinen papisto,
pyhä heimo,
omaisuuskansa,
julistaaksenne sen jaloja tekoja',
joka on pimeydestä kutsunut teidät
ihmeelliseen valkeuteensa;
te, jotka ennen
'ette olleet kansa',
mutta nyt olette
'Jumalan kansa',
jotka ennen
'ette olleet armahdetut',
mutta nyt
'"olette armahdetut'."
(1 Piet 2:9-10)

Eli Jumalan Poika taivaasta
Isän rinnalta/helmast/povesta
tuli maan päälle
syntyen ihmislapseksi.

Hänet oli Voideltu
avauksessa mainittuun tehtävään
Jumalan Karitsana.
"kun valmistettiin arkkia,
jossa vain muutamat,
se on kahdeksan sielua,
pelastuivat veden kautta"
(1 Piet 3:20)

Alkutekstissä jae päättyy ilmaisuun

δι’ ὕδατος
di hydatos

dia = läpi

Ja niin meillä on tuossa jakeessa yhtälöpari:

veden kautta
===
Jeesuksen Kristuksen
ylösnousemuksen kautta

Yhtälöparin ratkaisussa
auttaa numero 8.
Se kuvaa uutta alkua.

Tällainen alku on myös uusi liitto
Jeesuksen veressä.

Ja niin olemme löytäneet
avaimen yhtälöparin ratkaisuun:

Nooan perhekunta
- kahdeksan aikuista ihmistä -
pelastuivat veden läpi (dia)
===
Pelastajan perhekunta
- uuden liiton ihmiset -
Messiaan ylösnousemuksen läpi

Yhtälön kummallakin puolella
tapahtuu nouseminen ylös.

Kumpikin ryhmä
nousee ensin ylös
ja laskeutuu myöhemmin
takaisin alas maan päälle,
jonne perustetaan
Uuden liiton pohjalta Valtakunta.

Pelastus tapahtuu
Vanhurskauden perusteella:

Ensimmäisellä kerralla
maailma pelastui
Nooan vanhurskauden tähden.
===
Toisella kerralla
maailma pelastuu
Jeesuksen vanhurskauden tähden.

Mikä sitten hukuttaa.

Nooa oli vanhurskauden saarnaaja.
Kukaan ei kuitenkaan
enää tehnyt parannusta.

Se, mikä hukutti pahat,
oli kantava voima pelastuville.

Siis vesi eli Jumalan Sana
eli Pelastuksen evankeliumi.

Ja nyt seuraava jae
kirjaimellisesti kääntäen.

Tuohon edellä olevaan kuvaan
Pietari viittaa
ja sanoo kirjaimellisesti kääntäen:

"joka myös meidät kuva"

Siis tuo kuva tai maalaus
Nooan arkista osoittaa jotain
tärkeää Jeesuksen ylösnousemuksesta.

"nyt pelastaa upottaminen"

Meille siis tapahtuu jotain vastaavaa,
kuin mitä tapahtui Nooan perhekunnalle.

"ei lihan poistamista lian"

Kysymys on jostain ihan muusta.
Vesipesu ennen vedenpaisumusta
ei olisi pelastanut
eläviä olentoja kuolemasta.

"vaan omantunnon hyvän pyyntö
kohti Jumalaa läpi ylösnousemuksen
Jeesuksen Kristuksen"

Eli meillä on edellisessä jakeessa
silmiemme edessä maalaus
Nooan arkista,
joka on tervattu sisältä ja päältä.

Se nousee vesimassojen kannattamana
ylöspäin eikä huku.

Tämän kuvan mukaisesti
mekin pelastumme.

Meillä on silmiemme edessä kuva
Pelastuksen arkista,
joka esti sen sisällä olevia
sieluja hukkumasta veteen.

Ja nyt herääkin kysymys.
Miten arkissa olevien pelastus
saattoi olla olla upottaminen.
Vastaus on yksinkertainen.

Heidät upotettiin Arkkiin,
jonka nimi on Pelastus.
===
Ja samoin meidät on upotettu
Häneen, jonka nimi on
Jeesus = Pelastus.

Kuolema kohtasi kaikkea muuta elävää
maan päällä,
kuin sitä,
mikä eli joko vedessä tai arkissa.
Vesi on Raamatun yleisin
vertauskuva Pyhästä Hengestä.

Sana ei hukuta meitä,
jotka olemme upotetut Jeesukseen.

Ne,
jotka eivät ole arkin sisäpuolella,
siis Jeesuksessa Kristuksessa
- Jumalan Sanassa,
hukkuvat, kun tuomion aika tulee.

Tuo arkki ei hukkunut,
koska se oli tervattu eli
sivelty maapiellä
sisältä ja päältä.
Tuo maapiki muodostui Golgatalla,
jossa Jeesus vuodatti verensä maahan.

Ja nyt olemmekin palanneet
keskustelun avauksen aiheeseen
Jeesuksen ristin verestä.

Se sama veri pelasti
Israelin esikoiset jo silloin,
kun Israelin kansa vapautui
Egyptin orjuudesta.

Muut esikoiset
kuoleman enkeli korjasi.

Siis me olemme
upotetut Jeesukseen Kristukseen
eli Pelastajaan Messiaaseen.

Ja vielä aivan erityisesti
Hänen kuolemaansa.
Kuin myös ylösnousemukseensa.

Ja tätä kuolemaa ja ylösnousemusta
kuvaa kristillinen upotuskaste.

Siis meidät upotetaan
Pelastajaan Jeesukseen,
Hänen kuolemaansa
ja ylösnousemukseensa.

Ja nyt me vaellamme
Hänen ylösnousemusvoimassansa.

Emme enää siinä maailmassa,
joka hukkui,
vaan uudessa olotilassa,
jossa Jumalan Valtakunta on meissä
vanhurskautena, rauhana ja ilona
Pyhässä Hengessä.

Arkki on siis kuva Jeesuksesta,
joka on meidän Pelastuksemme.

Ja mitä se merkitsee uudessa liitossa.
Ihan uudenlaista vanhurskautta.

"Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen
kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,
että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,
samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin myös
yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi;
sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut pois synnistä."
(Room 6:3-7)

Kaikki VT:n puolella
on esikuvaa UT:n sanomasta:

Nooa oli kantaisä
Vanhan liiton maailmalle.
Jeesus on kantaisä
Uuden liiton maailmalle.

Kumpikin liittosopimus on
Jumalan ja Israelin kansan välinen.

Israelin kansa
joutui ensin orjuuteen
Egyptissä eli maailmassa.

Se vapautui siitä
kulkemalla vesimassojen läpi.
Kuivaa myöten.

Mutta pelastuksen alku
oli tämän keskustelun aihe
eli Jeesuksen veri.

Se siveltiin sydämen oven pihtipieliin.
Esikoinen jäi eloon.
Ja koko Jumalan kansa pelastui.
Avaus kysyi:
Miten veljet antoivat ruumiinsa
eläväksi, pyhäksi ,
Jumalalle otolliseksi uhriksi?

Tuo on selvästi viittaus
Paavalin sanoihin (Room 12:1-2).

Paavali kirjoittaa paljon siitä,
miten tuo toteutui hänen kohdallaan.

Mutta otan nyt esiin Paavalin opetuksen
samasta aiheesta Galatalaiskirjeestä.

"Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu"
(Gal 2:19)

Jeesukseen uskovat on upotettu
Hänen kuolemaansa.
Ja olemme myös herätetyt
Hänen kanssaan
ja elämme nyt Hänessä.

"ja minä elän,
en enää minä,
vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen,
joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni."
(Gal 2:20)

Saman kirjeen loppusanoissa
hän kirjoittaa:

"Mutta pois se minusta,
että minä muusta kerskaisin kuin
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen rististä,
jonka kautta
maailma on ristiinnaulittu minulle,
ja minä maailmalle!"
(Gal 6:14)

Kun Paavali oli jo kohdannut Jeesuksen,
ja tullut tyrmätyksi
Jeesuksen Kirkkauden voimasta,
niin pian hän sai kutsun palvelutehtävään.
Jeesus lähetti Ananiaan Paavalin luo.
Ja Ananias säikähti.

"Niin Herra sanoi hänelle:
'Nouse ja mene sille kadulle,
jota sanotaan Suoraksi kaduksi,
ja kysy Juudaan talosta
Saulus nimistä tarsolaista miestä.
Sillä katso, hän rukoilee;
ja hän on nähnyt näyssä miehen,
Ananias nimisen, tulevan sisälle
ja panevan kätensä hänen päällensä,
että hän saisi näkönsä jälleen.'
Mutta Ananias vastasi:
'Herra,
minä olen monelta kuullut siitä miehestä,
kuinka paljon pahaa hän on tehnyt
sinun pyhillesi Jerusalemissa;
ja täälläkin hänellä on ylipapeilta
valtuus vangita kaikki,
jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat'.
Mutta Herra sanoi hänelle:
'Mene;
illä hän on minulle valittu ase,
kantamaan minun nimeäni
pakanain ja kuningasten
ja Israelin lasten eteen.
Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
kuinka paljon hänen pitää kärsimän
minun nimeni tähden".
(Ap.t 9:11-16)

Siis kutsu palvelutehtävään
merkitsee aina kutsua uhrautumiseen.
Palvelutehtävän suorittaminen
merkitsee kärsimystä.
Paavali kirjoittaakin näin:

"Paavali,
Jumalan tahdosta
Kristuksen Jeesuksen apostoli,
ja veli Timoteus
Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle
ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.
Armo teille ja rauha Jumalalta,
meidän Isältämme,
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Kiitetty olkoon meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä,
laupeuden Isä
ja kaiken lohdutuksen Jumala,
joka lohduttaa meitä
kaikessa ahdistuksessamme,
että me sillä lohdutuksella,
jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa,
voisimme lohduttaa niitä,
jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
Sillä samoin kuin
Kristuksen kärsimykset runsaina
tulevat meidän osaksemme,
samoin tulee meidän osaksemme
myöskin lohdutus runsaana
Kristuksen kautta."
(2 Kor 1:3-5)

Kristus
eli Hänen Ruumiinsa
eli seurakunta
kärsii siis edelleen maan päällä.

Ja näin jotenkin hahmottuu se,
että jokainen uskova
on ristiinnaulittu maailmalle.

Siis maailma ristiinnaulitsee sen,
joka ei ole enää maailmasta
vaikkakin maailmassa.

Mutta sitten on myös toisin päin.
Maailma on ristiinnaulittu.
Jeesus sanoi ennen ristinkuolemaa:

"Nyt käy tuomio
tämän maailman ylitse;
nyt tämän maailman ruhtinas
pitää heitettämän ulos."
(Joh 12:31)

Jeesuksen ristinkuolema
on siis edelleen koko maailman yllä.
Risti on ensinnäkin
Jumalan Rakkaus
koko maailmaa kohtaan.

"Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
että he tuntevat sinut,
joka yksin olet totinen Jumala,
ja hänet,
jonka sinä olet lähettänyt,
Jeesuksen Kristuksen."
(Joh 17:3)

Mutta se on myös tuomio niille,
jotka hylkäävät Jumalan armon.

"Mutta tämä on tuomio,
että valkeus on tullut maailmaan,
ja ihmiset rakastivat pimeyttä
enemmän kuin valkeutta;
sillä heidän tekonsa olivat pahat."
(Joh 3:19)

Me olemme siis aina
ja joka tapauksessa ristiinnaulitut.

Jos olemme
rakkaussuhteessa Jeesukseen,
niin me olemme
ristiinnaulitut Hänen kanssaan.

Jos olemme rakaussuhteessa maailmaan,
niin me olemme
ristiinaulitsemassa Jeesusta.

Jos olemme kuolleet yhdessä
Jeesuksen kanssa,
niin olemme myöskin jo herätetyt
uuteen elämään.

Ja silloin maailma
on meille ristiinnaulittu.

Ristiinnaulittu
on leirin ulkopuolella.

On kaksi leiriä.
Voimme kuulua vain toiseen.

Joko olemme ristiinnaulitut
yhdessä Jeesuksen kanssa
ja maailma on ristiinnaulittu meille.

Tai olemme ristiinnaulitut
omien rikostemme tähden
ja olemme osa tuomittua maailmaa.

Ihana osa on antaa itsensä
eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi
Kirkkauden Herralle.

Karmea osa antaa itsensä uhriksi
pimeydelle.
Ja mitä Sinä teet?
Kristuksen orjana
Paavali on julistanut
suoraan Jeesukselta saamansa
Jumalan Evankeliumin.

Kahdeksan lukua oli käyty läpi,
ja sitten Paavali jatkoi selvittelyä
Israelin kohtaloilla
kolmen luvun verran.

Ja tuohon Aitoon öljypuuhun
me metsäöljypuun oksatkin
olemme oksastetut.

Ja nyt me olemme
Paavalin lailla etuoikeutettuja
Kristuksen orjana
palvelemaan ja rakastamaan
Jumalaa yli kaiken
ja lähimmäisiämme kuin itseämme.

Kun olemme Paavalin julistaman
evankeliumin vastaanottaneet,
ja tulleet Jumalan omiksi.

Olemme Jeesuksen ansion tähden
pyhiä ja Jumalalle erotettuja.

Olemme antaneet itsemme
Jumalan omiksi.
Mutta voimme antaa enemmänkin.
Voimme antaututa
Hänen palvelukseensa.

Silloin emme ole pelkästään
pyhitettyjä eli erotettuja maailmasta
Jumalan omaisuudeksi,
vaan lähetetty
pahan maailman keskelle
ja näin palvelemaan Jumalaa.

Uskovan vaellukseen siis kuuluu
Jumalan palveleminen.

"Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne."
(Room 12:1)

Pietarin kirjeessä on sama alkutekstin sana
käännetty järjellisen sijasta hengelliseksi.

"Ja tulkaa hänen tykönsä,
elävän kiven tykö,
jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet,
mutta joka Jumalan edessä
on valittu, kallis,
ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä
hengelliseksi huoneeksi,
pyhäksi papistoksi,
uhraamaan hengellisiä uhreja,
jotka Jeesuksen Kristuksen kautta
ovat Jumalalle mieluisia."

Kun hengellinen maito
on kasvattanut meitä,
me saamme etuoikeuden
tulla Elävän Kiven tykö
siinä mielenlaadussa,
että haluamme uhrata elämämme
Hänen palvelukseensa.

Tulimme uskoon kun
meissä tapahtui mielenmuutos,
joka mielemme uudistuu
koko vaelluksemme ajan.

"Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa
mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."
(Room 12:2)

Me otamme vastaan ensin Sanan,
sitten koemme
mielenmuutoksen/uudistuksen
ja sitten uskossa teemme Sanan mukaan
ja lopuksi tulemme ymmärtämään sen,
mitä jokin Sanan kohta tarkoitti.
Ja nyt me voimme olla Sanan palvelijoita.
Paavali kuitenkin varoittaa
ajattelemasta liikoja itsestämme.

"Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella
itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut."
(Room 12:3)

Meillä itse kullakin on siis
oma kutsumuksemme.

"Sillä niinkuin meillä
yhdessä ruumiissa on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
niin me, vaikka meitä on monta,
olemme yksi ruumis Kristuksessa,
mutta itsekukin
olemme toistemme jäseniä;
ja meillä on erilaisia armolahjoja
sen armon mukaan,
mikä meille on annettu"
(Room 12:4-6)

Roomassa olevien pyhien joukko
on siis yksi ruumis Kristuksessa.
Se muodostuu jäsenistä,
jotka nekin ovat ruumiita.
Ja toisaalta kaikki seurakuntaruumiit
muodostavat yhdessä Kristuksen Ruumiin.

Perusyksikkö on yksi ihmisruumis.
Siinä on monta jäsentä.
Esimerkiksi
kaksi silmää,
kaksi korvaa,
kaksi kättä,
kaksi jalkaa,
yksi suu,
yksi nenä

Miten nämä voivat olla
toistensa jäseniä.
Siten, että ne muodostavat
yhden toimivan kokonaisuuden:
Ruumiin.

Ilman silmiä
jalkani eivät voisi
kuljettaa minua niin,
etten törmäile.
Näin silmät palvelevat jalkoja.
Ilman jalkoja
en voisi lähestyä silmieni
havaitsemaa kohdetta.
Näin jalat palvelevat silmiä.

Kaikki ruumiinjäsenet mudostavat
yhden toimivan kokonaisuuden.

"jos jollakin on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan,
kuin hänellä uskoa on;
Jos virka,
pitäköön virastaan vaarin;
jos joku opettaa,
olkoon uskollinen opettamisessaan;
jos kehoittaa,
niin kehoittamisessaan;
joka antaa,
antakoon vakaasta sydämestä;
joka on johtaja,
johtakoon toimellisesti;
joka laupeutta harjoittaa,
tehköön sen iloiten."
(Room 12:6-8)

Ja kun omaan armoitukseemme
liittyy vielä polttoaineena
keskinäinen Rakkaus,
niin olemme valmiit palvelustehtävään.

"Olkoon rakkaus vilpitön,
kammokaa pahaa,
riippukaa hyvässä kiinni.
Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa
kilpailkaa keskenänne."
(Room 12:9-10)

Tuon huippukohdan jälkeen
olemme valmiit
antamaan itsemme
eläväksi, pyhäksi Jumalalle
otolliseksi uhriksi
eli toimelliseen Jumalan palvelemiseen
Hengessä palavasti.

"Älkää harrastuksessanne olko veltot;
olkaa hengessä palavat;
palvelkaa Herraa."
(Room 12:11)

Nyt olemme valmiudessa
palvelemaan Jumalaa
siinä tehtävässä,
joka meille on annettu.

Se tietää kuitenkin aina
suuria vaikeuksia.
Koko pimeyden valtakunta
hyökkää meitä vastaan.

Ja tätä varten
luvun loppuosan ohjeistus
on meille erittäin tärkeä,
ettei luvun toisen jakeen
mielemme uudistus latistu,
jolloin menetämme sen
Rakkauden voiman,
joka meillä oli.

Kun annamme itsemme
eläväksi, pyhäksi
Jumalle otolliseksi uhriksi,
niin olemme
kaikkien muiden palvelijoita.
Minkä esikuvan?
Herodes, vaikka oli pakana,
ymmärsi heti tietäjien viestistä,
että tuo juutalaisten kuningas
on Kristus eli Messias.

"Ja hän kokosi kaikki kansan
ylipapit ja kirjanoppineet
ja kyseli heiltä,
missä Kristus oli syntyvä."
(Matt 2:4)

Israel ei ymmärtänyt.
Eivät edes kirjanoppineet,
vaikka heidät kutsutaan
herodeksen luo
avaamaan Jumalan Sanaa.
Ja nämä sitten lukevat profetiaa:

"He sanoivat hänelle:
'Juudean Beetlehemissä;
sillä näin on kirjoitettu
profeetan kautta:
'Ja sinä Beetlehem,
sinä Juudan seutu,
et suinkaan ole vähäisin
Juudan ruhtinasten joukossa,
sillä sinusta on lähtevä hallitsija,
joka kaitsee minun kansaani Israelia'."
(Matt 2:5-6)

Herodes ymmärsi tässä vaiheessa
tarkemmin kuin tietäjät,
mistä oli kysymys.

Ja vieläpä käy niin,
että pakana Herodes lähettää
nuo tietäjät Beetlehemiin
saatuaan tietää kirjanoppineilta,
missä Jeesus olisi syntyvä.

"Silloin Herodes
kutsui salaa tietäjät tykönsä
ja tutkiskeli heiltä tarkoin,
mihin aikaan tähti oli ilmestynyt."
(Matt 2:7)

Näin Herodes sai selville,
kuinka vanha hänen kilpailijansa jo oli.

Herodes oli puolijumala,
joka halusi olla kaikkien valtias.
Kaikkien tähti.

Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin
sanoen:

"Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta;
ja kun sen löydätte,
niin ilmoittakaa minulle,
että minäkin tulisin
häntä kumartamaan".
(Matt 2:8)

Ja sitten yksi Jumalan tähti
kulki tietäjien edellä.

Kuten aiemmin totesin,
niin ymmärrän tuon tähden
olevan enkeli.
Raamattu käyttää usein
enkeleistä nimitystä tähti.
Herra itse puhutteli Jobia tuulispäässä
ja kysyi:

"Missä olit silloin,
kun minä maan perustin?"
Ja kohta tulee jatkokysymys,
joka selvittää,
miten enkelikunta reagoi tuohon
luotuun ihanuuteen.
"Mihin upotettiin sen perustukset,
tahi kuka laski sen kulmakiven,
kun aamutähdet kaikki iloitsivat
ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?"

Yksi näistä tähdistä
ohjasi tietäjät Herransa luo,
pysähtyen juuri sen talon yläpuolelle,
jossa lapsi oli.

"Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin
sanoen:
'Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta;
ja kun sen löydätte,
niin ilmoittakaa minulle,
että minäkin tulisin
häntä kumartamaan'.
Kuultuaan kuninkaan sanat
he lähtivät matkalle;
ja katso,
tähti, jonka he olivat
itäisillä mailla nähneet,
kulki heidän edellään,
kunnes se tuli sen paikan päälle,
jossa lapsi oli,
ja pysähtyi siihen.
Nähdessään tähden
he ihastuivat ylen suuresti."
(Matt 2:8-10)

Tietäjät olivat olleet eksyksissä
tultuaan Jerusalemiin.
Itäisillä mailla
he olivat saaneet täyden varmuuden,
että nyt on syntynyt
juutalaisten kuningas.
Ja sitten Jerusalemissa
kaikki ovat kuin eivät
tietäisi mitään asiasta.

Tämän tähden heille oli suuri ilo,
että näkivät taas
jumalallisen johdatuksen
tähden muodossa,
joka johdatti oikeaan osoitteeseen.

"Niin he menivät huoneeseen
ja näkivät lapsen
ynnä Marian, hänen äitinsä.
Ja he lankesivat maahan
ja kumarsivat häntä,
avasivat aarteensa
ja antoivat hänelle lahjoja:
kultaa ja suitsuketta ja mirhaa."
(Matt 2:11)

Siis nyt ollaan asuinhuoneessa.
Ei enää tallissa.
Ja kumarruksen kohteena on
vajaan kahden vuoden ikäinen lapsi
eikä enää sikiö/rintalapsi
seimessä kapaloituna.

Mutta tämä rauhan olotila
päättyikin sitten tähän,
kun enkeli käskytti Joosefia
lähtemäään Egyptiin,
koska Herodes olisi etsivä lasta
surmataksensa Hänet.

Juutalaisten Kuningas
joutui pakolaisuuteen
jo kaksi-vuotiaana.

Siitä selvittiin sen rikkauden turvin,
jonka itämaan tietäjät olivat
tuoneet itäisiltä mailta.

Tähti oli noussut Jaakobista.
Ja sille ei Herodes eikä pahan valta
mitään voinut.

"Tähti nousee Jaakobista,
ja valtikka kohoaa Israelista."
(4 Moos 24:17)
No niin.
Kun nyt olemme Raamattu-palstalla,
niin katsotaan,
mitä Jumalan Sana ilmoittaa:

"Älköön kukaan,
kiusauksessa ollessaan,
sanoko:
'Jumala minua kiusaa;
sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa,
eikä hän ketään kiusaa."
(Jaak 1:13)

Jumala tarjoaa Sinulle vanhurskautta,
vieläpä lahjaksi.

Hän antoi oman Poikansa syntiuhriksi
Sinun edestäsi,
jotta Sinut voidaan armahtaa.

Jumala on kohdattavissa
erityisesti siellä,
missä uskovat ovat koolla
Jeesuksen nimessä.

Jos otat Sanan vastaan,
niin Sinä synnyt uudesti
ylhäältä Hengestä.

Ja silloin Sinun elämäsi muuttuu,
ja voit kokea Pyhässä Hengessä
vanhurskautta, rauhaa ja iloa.

Se, mitä Sinä nyt koet
ei ole Jumalasta vaan paholaisesta,
jonka lähettiläitä ovat synti ja kuolema.

Siis ei Jumala Sinua kiusaa,
vaan Sinun oma himosi
niinkuin käärme
hyvän ja pahantiedon puun äärellä Eevaa.

Jaakob jatkaa kirjettään näin:

"Vaan jokaista kiusaa
hänen oma himonsa,
joka häntä vetää ja houkuttelee;
kun sitten himo on tullut raskaaksi,
synnyttää se synnin,
mutta kun synti on täytetty,
synnyttää se kuoleman."
(Jaak 1:14-15)

Siis synti ja kuolema
ei ole lähtöisin Jumalasta.
Vaan Jumalalta tulee kaikki hyvä.

"Älkää eksykö, rakkaat veljeni.
Jokainen hyvä anti
ja jokainen täydellinen lahja
tulee ylhäältä,
valkeuksien Isältä,
jonka tykönä ei ole muutosta,
ei vaihteen varjoa."
(Jaak 1:16-17)

Hänen tarjouksensa on
kuoleman sijaan Elämä.

"Tahtonsa mukaan
hän synnytti meidät
totuuden sanalla,
ollaksemme hänen luotujensa esikoiset."
(Jaak 1:18)

Tämän me voimme kokea
ottamalla Sana vastaan
ja tulemalla Jeesuksen tykö.
Jeesus syntyi Beetlehemissä,
jossa Joosef ja Maria olivat
verollepanon tähden.

Heille ei löytynyt majapaikkaa,
ja niin Maria joutui synnyttämään
lapsensa karjasuojassa.

Silloin taivaalla näkyi valtava spektaakkeli.
Enkeli julisti paimenille suuren ilon.

"Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään
seisoi Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus
loisti heidän ympärillään,
ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille:
'Älkää peljätkö;
sillä katso,
minä ilmoitan teille suuren ilon,
joka on tuleva kaikelle kansalle'"
(Luuk 2:8-10)

Ja enkelit antoivat varman merkin siitä,
mistä paimenet löytävät lapsen.

"teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja,
joka on Kristus, Herra,
Daavidin kaupungissa."
(Luuk 2:11)

Ja sitten enkeli antoi täsmäosoitteen:

"Ja tämä on teille merkkinä:
te löydätte lapsen kapaloituna
ja seimessä makaamassa."
(Luuk 2:12)

Ja sitten tuli vielä valtava
loppufanfaari.

"Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
(Luuk 2:12)

Ihmisistä käytetään tuossa ilmaisua,
joka kattaa kaikki ihmiset.
Erityisenä vivahteena on huomioitava,
että tuota ilmaisua käytettiin
erityissesti myös orjista.

Nuo lammaspaimenethan olivat
halveksittuja muiden silmissä.
Ja nyt näille ilmoitettiin suuri ilosanoma,
joka sitten olisi tuleva
myös kaikelle kansalle.
Ja nyt tässä maininnassa
kansalla tarkoitetaan erityisesti
nimenomaan Israelin kansaa.

Ja näin siis enkelit olivat
ilmoittaneet suuren uutisen
Israelin kansalle.

Uutisen, jonka vain nuo halveksitut
paimenet saattoivat täysin ymmärtää.
Sillä he olivat lukemattomia kertoja
kapaloineet uhrikaritsan seimeen
samaan tapaan kuin Maria oli kapaloinut
seimeen Jeesuksen.

Mutta ei pakanamaailmaakaan
suinkaan jätetty vaille ilmoitusta
Kuninkaallisen lapsen syntymästä.

Samaan aikaan annettiin ilmoitus
Juutalaisten Kuninkaasta
pakanamaailmalle.

Paimenet kiiruhtivat salaman nopeasti
juhlapaikalle ja näkivät lapsen kapaloituna
uhrilampaan tavoin.

Mutta pakanamaailman
puolesta infon ottivat vastaan
itämaan tietäjät.

Heiltä kesti kauan valmistella karavaani
ja vaeltaa pitkä matka
syntyneen juutalaisten kuninkaan luo.

Vasta vajaan kahden vuoden kuluttua
ollaan tilanteessa,
jossa itämaan tietäjät ovat perillä
kumartamassa syntynyttä
Juutalaisten Kuningasta
ja antavat suuriarvoisia lahjoja.

Kun Raamatussa puhutaan tähdistä,
niin se tarkoittaa usein enkeleitä.

Mikään tähtikonjuktioa
tai muukaan ilmiö
ei selitä sitä tähden kulkemista
tietäjien edellä ja pysähtymistä
juuri oikean talon kohdalle.

Ja niin ymmärrän tässäkin tapauksessa
tähden tarkoittavan enkeliä.

Israel sai loistoluokan ilmoituksen
orjaluokan paimenien kautta.

Pakanamaailma sai samaan aikaan
ilmoituksen yhden enkelin kautta
joka johti maalisuoralla heidät
juuri oikean sisäänkäynnin kohdalle.

"ja katso,
tähti, jonka he olivat
itäisillä mailla nähneet,
kulki heidän edellään,
kunnes se tuli sen paikan päälle,
jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen."
(Matt 2:9)