kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- Jeesus sanoi edelleen:
"Ja katso,
minä olen teidän kanssanne
joka päivä
maailman loppuun asti" - Jeesus on todellakin rikostoverimme:
"Mutta totisesti,
meidän sairautemme hän kantoi,
meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu
meidän rikkomustemme tähden, runneltu
meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta
me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä
niinkuin lampaat,
kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme.
Häntä piinattiin,
ja hän alistui siihen
eikä suutansa avannut;
niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään,
niinkuin lammas,
joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
niin ei hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna
hänet otettiin pois,
mutta kuka hänen polvikunnastaan
sitä ajatteli?
Sillä hänet temmattiin pois
elävien maasta;
minun kansani rikkomuksen tähden
kohtasi rangaistus häntä.
---
hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan,
ja hänet luettiin
pahantekijäin joukkoon"
(Jes 53) - Jumalan evankeliumin julistaminen
tulee seuraavassa avauksessani
täytetyksi tai ainakin vaiheeseen.
Edessä on kuin viimeinen
ja kaikkein rankin rutistus
maalisuoralla jonka päässä
häämöttää jo maalinauha ...
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19537369/uusi-elama-karsimyksissa-(room-8) - Minä olen
maailman huonoin rukoilija.
Sydän on täynnä murhetta,
mutta sanoja ei löydy.
Oleellista kuitenkin on,
että sydämeni on kääntynyt
Jumalan puoleen
ja linja on auki.
"Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee
Jumalan tahdon mukaan
pyhien edestä."
(Room 8:27)
Jumalalla on hyvä suunnitelma
jokaista ihmistä kohtaan.
Ja vaikka synti on ensin
vienyt meidät pois
tuosta suunnitelmasta,
niin me palaudumme siihen,
kun synnymme uudesti Hengestä.
Ja silloin me voimme palautua
myös siihen kutsumukseen,
mikä itse kullekin on aivoiteltu.
"Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt
Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen
monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut;
mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut."
(Room 8:29-30)
Jumala kutsuu meitä eri tehtäviin.
Jeesus kirkastettiin Golgatalla.
Jotkut
Jumalan edeltätuntevista ihmisistä
ovat juoneet saman maljan
ja saavat siis suuren kirkkauden.
"Mitä me siis tähän sanomme?
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?"
(Room 8:31)
Oli kutsumuksemme mikä tahansa,
niin olemme parhaassa turvassa
toteuttaessamme Jumalan lapsina
tätä kutsumustamme.
"Hän,
joka ei säästänyt
omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille
kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
(Room 8:32)
Kun Jeesus siirsi
meidät kuolemasta Elämään
kärsien itse
meille kuuluvan tuomion,
kuinka Hän
ei pitäisi meistä huolen
lahjoittaen kaiken muunkin,
mitä mitä tässä ajassa
tarvitsemme
ja tässä uudessa Elämässä
tarvitsemme.
Juuri ennen ristinkuolemaansa
Jeesus lupasi omilleen,
että maailmassa meillä on ahdistus.
Mutta turva on Hänessä,
johon olemme kätketyt.
"Maailmassa teillä on ahdistus;
mutta olkaa turvallisella mielellä:
minä olen voittanut maailman."
Voimme siis turvallisin mielin
toteuttaa kutsumustamme,
toteuttaen itse kullekin tarkoitettua
Jumalan hyvää suunnitelmaa.
"Kuka voi syyttää
Jumalan valittuja?
Jumala on se,
joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se,
joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on
Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös
rukoilee meidän edestämme.
Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?"
(Room 8:33-35)
Kärsimyksemme on
loppujen lopuksi
meidän ylenpalttinen voittomme,
jota ei kukaan eikä mikään
voi meiltä ryöstää.
"Niinkuin kirjoitettu on:
'Sinun tähtesi
meitä surmataan
kaiken päivää;
meitä pidetään
teuraslampaina'.
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton
hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 8:36-39)
Olemme päässeet
Jumalan Evankeliumin
eli Roomalaiskirjeen
puoleen väliin
eli huippukohtaan.
Maalisuora oli niinkuin
kilpailussa aina kaikkein rankin.
Uusi Elämä merkitsee
meille kärsimystä tässä ajassa
mutta valtavaa kirkkautta
tulevassa ajassa.
Paavali on välittämässä lukijoille
Jumalan Evankeliumia,
jonka oli saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta.
Takana on
Alkulause ja Tervehdys,
selvitys
Synnistä ja Sovituksesta
sekä
Uudesta Elämästä Kristuksessa
päätyen siihen kuuluviin kärsimyksiin. - Paavali vahvistaa vielä sen,
että hän puhuu nyt veljille
eli Jumalan lapsille,
joita Jumalan Henki johdattaa.
"Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia."
(Room 8:14)
Emme siis elä pelossa,
että jos teen väärin,
niin Isä hylkää lapsensa.
"Sillä te ette ole saaneet
orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa"
(Room 8:15)
Me olemme saaneet lapseuden Hengen
sinetiksi ruumiin
lunastuksen päivään saakka.
Ja tämä Henki saa meidät
pienen lapsen tavoin huutamaan
ISIIIIIIIIIIIII !
"vaan te olette saaneet
lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
'Abba! Isä!'"
(Room 8:15)
Siis tämä Henki
todistaa meille sen,
että me olemme Jumalan lapsia.
Ei se,
kuinka kuuliasia olemme.
"Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia."
(Room 8:16)
Ja kun olemme Jumalan lapsia
niin me olemme myös perillisiä.
Ja perillisinä meillä on
myös velvollisuuksia.
Velvollisuuksien täyttäminen
ei tee meistä Jumalan lapsia.
Mutta Jumalan lapseus
asettaa meille velvollisuuksia.
"Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä
ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran yhdessä
hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme."
(Room 8:17)
Siis olemme
Kristuksen kanssaperillisiä.
Olemme Hengestä syntyneitä
Jumalan lapsia,
ja jo sen perusteella
Kristuksen kanssaperillisiä
ollen itse asiassa
yhtä Hänen kanssaan.
Mutta mitä meille sitten
on testamentattu
riippuu siitä,
mitä meille on uskottu
ja uskollisuudestamme.
Poikkean
Efesolaiskirjeeseen.
Israel oli saanut määrätyn
perintöosan.
Ja nyt Uudessa Liitossa
me pakanatkin pääsimme
perinnöstä osallisiksi.
"Hänessä me (Israel)
myös olemme saaneet
perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt
hänen aivoituksensa mukaan,
hänen,
joka vaikuttaa kaikki
oman tahtonsa päättämän mukaan,
että me olisimme
hänen kirkkautensa kiitokseksi,
me,
jotka jo edeltä
olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on
teihinkin (pakanat),
sittenkuin olitte kuulleet
totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin,
uskoviksi tultuanne
pantu luvatun
Pyhän Hengen sinetti,
sen,
joka on meidän
perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi
- hänen kirkkautensa kiitokseksi."
Israel on joutunut kärsimään paljon.
Muun muassa reilut 400 vuotta
Egyptin orjuudessa.
Mutta niin on myös sen perintöosa
oleva suuri.
Meillä on itse kullakin perintöosa.
Ja saamme periä kirkkauden.
Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat
siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin.
Israel on paljon kärsinyt
ja kärsii yhä.
Niin on sen kirkkauskin oleva suuri.
Myös me pakanauskovat kärsimme.
Ja ne, jotka ovat paljon kärsineet,
tulevat saamaan myös suuren kirkkauden.
Ja kolmanneksi myös
koko luomakunta on kärsinyt
aivan hirveästi koko
tämän 6000 vuotta,
jonka ajan kuolema on
ollut maan päällä.
"Sillä luomakunnan
harras ikävöitseminen
odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu
katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan,
vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin
on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen."
(Room 8:19-21)
Ja nyt on niin,
että luomakunta on alistettu
ihmisen tähden.
Siis eläimet eivät tee syntiä.
Eläimillä on yhteys Jumalaan.
Ja tulevat vapautetuksi
katoavaisuuden orjuudesta
Jumalan lasten vapauteen.
Siis aivan samoin kuin
me Jumalan lapsetkin.
"Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta
yhdessä huokaa
ja on synnytystuskissa
hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se,
vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta."
(Room 8:22-23)
Me olemme jo pelastetut.
Ihminen on henki,
joka asuu nyt kuolevaisessa ruumiissa.
Tämä henki oli kuollut
tekemiimme synteihin
ja syntyi uudesti/ylhäältä Hengestä.
Tämä on jo toteutunut.
Me olemme jo Jumalan lapsia.
"Sillä toivossa
me olemme pelastetut,
mutta toivo,
jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo,
minkä näkee?"
(Room 8:24)
Mutta on toinenkin toivo,
joka ei ole vielä täyttynyt.
Ruumiimme lunastus.
Ja sitä me odotamme
yhdessä luomakunnan kanssa.
"Mutta jos toivomme,
mitä emme näe,
niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä."
(Room 8:25)
Eli koko luomakunta huokaa
odottaen tuota vapautusta.
Ja me,
joilla on Hengen esikoislahja,
huokaamme ja rukoilemme
tuon iki-ihanan
Herran päivän tulemista.
Mutta sitä ennen on vielä
hyvin vaikeat ajat.
Ruumiin lunastus tapahtuu
eri kohderyhmille eri aikoina.
Ja me Kristuksen omat
olemme olleet ahdistuksessa
koko seurakunnan historian ajan.
Ja niin me rukoilemme
ja huokailemme Hengessä.
Samoin myös
Henki auttaa meidän heikkouttamme.
"Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla."
(Room 8:26) - "meillä ei ole taistelu
verta ja lihaa vastaan,
vaan hallituksia vastaan,
valtoja vastaan,
tässä pimeydessä hallitsevia
maailmanvaltiaita vastaan,
pahuuden henkiolentoja vastaan
taivaan avaruuksissa."
(Ef 6:12) - Tuo kaikki oli kuitenkin vain
tulevaisten varjo.
Nyt Uudessa Liitossa
Täydellinen laki kirjoitetaan
meidän sydämiimme,
ja sen rinnalla Mooseksen laki oli vain varjokuva. - Ei Paavali kumonnut lakia.
Aivan päinvastoin.
Hän kuului joukkoon "täydellliset"
ja oli lain vanhurskauteen nähden "nuhteeton". - Ei suinkaan kumonnut
vaan selvitti niiden merkityksen. - Jeesus sanoi:
"missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni,
siinä minä olen heidän keskellänsä." - Jokainen uskova ihminen
on jatkuvissa taisteluissa
itsensä kanssa.
Tai ehkä oikeammin ei olekaan.
Vaan taistelupari onkin
HENKI <-> LIHA
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19535998/uusi-elama-taisteluissa-(room-7) - Meidän tulee kohdata Jeesus,
niinkuin Paavalikin kohtasi.
Siitä alkaa ihan uusi elämä
Kristuksessa ja Vanhurskaudessa. - Ja Paavali ilmaisi asian näin
kuin kirjoitin:
"Mitä siis sanomme?
Onko laki syntiä?
Pois se!"
(Room 7:7)
Laki ei ole syntiä.
Eikä meitä ole vapautettu laista.
Meidät on vapautettu synnistä.
Mutta synnin ja kuoleman lakia
meidän ei enää tarvitse täyttää,
koska Jeesus täytti sen.
Ja meidät on upotettu
tähän Jeesuksen täytettyyn työhön.
Synnin ja kuoleman laki
on edelleen voimassa,
mutta Jeesus täytti sen puolestamme.
Jos emme ole Kristuksessa,
niin sitten tuo laki
seuraamuksineen
on kohtaava meidät. - Kun Aadam oli syönyt
kielletystä puusta,
pysyi synti hänessä
kuolemaan saakka.
Ja näin on myös
meidän kohdallamme,
kun nielaisemme
synnin hedelmän.
Mutta tuo hyyryläinen
ei enää ole valtiaamme.
Mutta se asustelee pysyvästi
kodissamme sen joka sopukassa.
Me törmäämme siihen jatkuvasti.
Minkä tahansa kynnyksen yli
menemme huoneesta toiseen,
niin se on sielläkin.
Ruumiimme on
Pyhän Hengen temppeli,
mutta tuossa temppelissä
asuu myös synti.
Ja tuo hyyryläinen
oikein riipuu minussa kiinni.
Se on tarrautunut jokaiseen
ruumiin jäseneen minussa.
Mutta enää se ei ole
mieleni vangitsija.
Se ei enää ole
minun elämäni lähde.
Minussa on tapahtunut
mielenmuutos
ja tapahtuu jatkuvasti
mielenuudistus.
"sillä sisällisen ihmiseni puolesta
minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
mutta jäsenissäni
minä näen toisen lain,
joka sotii minun
mieleni lakia vastaan
ja pitää minut
vangittuna synnin laissa,
joka minun jäsenissäni on."
(Room 7:21-23)
Ja siksi jokainen uskova ihminen
on jatkuvissa taisteluissa.
Me olemme
kurjia viheliäisiä ihmisiä.
Paavali käyttää adjektiivia
ταλαίπωρος = kärsiväkurja
talaipōros
"Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut
tästä kuoleman ruumiista?"
(Room 7:24)
Jeesus pelastaa meidät
tästä kuoleman ruumiista,
jossa majailee synti.
Mutta niin kauan kuin olemme
tässä ruumiissa,
niin me olemme kärsiviä kurjia
ja sisimpämme
on jatkuva taistelukenttä.
"Kiitos Jumalalle
Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta!
Niin minä siis tämmöisenäni
palvelen mielellä Jumalan lakia,
mutta lihalla synnin lakia."
(Room 7:25)
Tätäkö se Uusi Elämä
nyt sitten on.
No sitä se nyt on.
Ja vieläkin enemmän.
Sillä emme pelkästään
ole taisteluissa sisäisesti.
Vaan meitä ympäröi
paha maailma,
jossa meillä on ahdistus.
Astumme siis seuraavaksi
Uuteen Elämään kärsimyksissä. - "Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan
muuten kuin lain kautta;
sillä en minä olisi tiennyt himosta,
ellei laki olisi sanonut:
'Älä himoitse'."
(Room 7:7)
Näin laki varjeli Israelin kansan
täystuholta,
jota paholainen on
koko ihmiskunnalle
jatkuvasti alusta alkaen tavoitellut.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin se,
että laki ei vapauttanut himosta.
Aivan samoinkuin
kieltolaki ei estänyt
Aadamia syömästä
kiellettyä hedelmää.
"Mutta kun synti otti
käskysanasta aiheen,
herätti se minussa
kaikkinaisia himoja;
sillä ilman lakia
on synti kuollut."
(Room 7:8)
Jos Jumala ei olisi säätänyt lakia
Israelin kansalle,
olisi se tuhoutunut väistämättä.
Israel palveli jo
täysin rinnoin paholaista
Aaronin tekemän vasikan ympärillä
samaan aikaan,
kun Jumala antoi kiveen
kaivertamansa kymmenen käskyä
Moosekselle.
Ilman lakia olisi siis
ihmiskunta tuhoutunut
ja joutunut paholaisen valtaan
täysimääräisesti,
eikä koskaan olisi voinut tulla
luvattua Vaimon siementä maailmaan.
Lakin on hyvä ja pyhä.
Ja sen antaminen oli välttämätöntä.
Mutta samalla
synti sai tähtäyspisteet:
'Älä syö Elämänpuusta.
Katso tätä niin suloista
kiellettyä puuta.
Ole kuin jumala.'
Synti ei ollut enää
ollenkaan kuollut,
vaan hyvinkin virkeä,
kun se luki käskyn:
"Älä himoitse".
"Minä elin ennen ilman lakia;
mutta kun käskysana tuli,
niin synti virkosi,
ja minä kuolin."
(Room 7:9)
Paavalin vastaus
esille nostamaansa kysymykseen
alkaa hahmottua.
Ei laki ole syntiä,
vaan välttämätön liittokumppani
Israelin elämäksi,
jotta sen kautta voisi tulla Pelastaja.
"Niin kävi ilmi,
että käskysana,
joka oli oleva minulle elämäksi,
olikin minulle kuolemaksi."
(Room 7:10)
Lain alla eläneet siis
kuolivat jokainen järjestään.
Mutta välittömän ruumiillisen kuoleman
he välttivät lakiin kuuluvien
sovitusta koskevien säädösten kautta.
Laki oli lääke,
joka piti Israelin hengissä.
Mutta syntisairautta se ei poistanut.
"Sillä kun synti otti
käskysanasta aiheen,
petti se minut
ja kuoletti minut käskysanan kautta."
(Room 7:11)
Laki tuli.
Synti petti ja tappoi.
Laki oli silti välttämätön ja hyvä.
Synti oli tarpeeton ja paha.
Mutta uskon puutteen vuoksi
Aadam rikkoi käskysanan.
Samoin Israel sille annetun lain.
"Niin,
laki on kuitenkin pyhä
ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä."
(Room 7:12)
Laki ei siis suinkaan ole syntiä.
Ja nyt on vielä yhden
jatkokysymyksen paikka.
"Onko siis hyvä
tullut minulle kuolemaksi?
Pois se!"
(Room 7:13)
Jälleen yksi järjetön kysymys.
Ja kuitenkin vaikea vastattava.
Ei tietenkään hyvä ole
tullut minulle kuolemaksi.
Synti on tullut minulle kuolemaksi.
Synti - ja kuolema perässä -
astuivat minuun,
kun avasin sydämeni oven niille.
Mutta silti laki oli ja on edelleen hyvä.
Minä olen paha.
Ja kiitos hyvän lain,
minäkin näen sen nyt.
"Vaan synti,
että se synniksi nähtäisiin,
on hyvän kautta
tuottanut minulle kuoleman,
että synti tulisi
ylenmäärin synnilliseksi
käskysanan kautta."
(Room 7:13)
Eli minä olen paha,
koska olen myynyt itseni
synnin alaisuuteen.
"Sillä me tiedämme,
että laki on hengellinen,
mutta minä olen lihallinen,
myyty synnin alaisuuteen."
(Room 7:14)
Ja edelleen,
vaikka synti ei olekaan valtiaani,
niin minä olen taisteluissa
itseni kanssa.
"Sillä minä en tunne omakseni sitä,
mitä teen;
sillä minä en toteuta sitä,
mitä tahdon,
vaan mitä minä vihaan,
sitä minä teen."
(Room 7:15)
Ja tämä ratkaiseekin
lopullisesti sen,
että laki on edellen hyvä.
"Mutta jos minä teen sitä,
mitä en tahdo,
niin minä myönnän,
että laki on hyvä.
Niin en nyt enää
tee sitä minä,
vaan synti,
joka minussa asuu."
(Room 7:16-17)
Miksi minä en tee sitä.
Siksi,
että minä olen kuollut Kristuksessa.
Mutta vaikka minä olen
kuollut synnille,
niin synti asuu minussa edelleen.
Synti ei ole minun hallitsijani,
mutta ei se ole poiskaan lähtenyt.
Ja nyt asetelma on se,
että minä kyllä elän,
mutta en enää minä
vaan Kristus.
Kristus on minun elämäni.
Hän elää minussa,
kuten Paavali selvittää Galatalaisille.
"ja minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa"
Ja siksi
minä haluan tehdä hyvää.
Mutta työ hyyryläinen
riippuu minussa kiinni.
"Sillä minä tiedän,
ettei minussa,
se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.
Tahto minulla kyllä on,
mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon,
minä en tee,
vaan sitä pahaa,
mitä en tahdo,
minä teen.
Jos minä siis teen sitä,
mitä en tahdo,
niin sen tekijä en enää ole minä,
vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni,
minä, joka tahdon hyvää tehdä,
sen lain,
että paha riippuu minussa kiinni"
(Room 7:18-21)
Synnillä on asumisoikeus meissä.
Näin on säädetty. - Olen käynyt läpi
Jumalan evankeliumia
eli Roomalaiskirjettä
järjestyksessään jae jakeelta.
ALKUSANAT
Alkulause
(Room 1:1-7)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19497890/armon-evankeliumi---jumalan-voima
Tervehdys
(Room 1:8-17)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19499192/vanhurskas-on-elava-uskosta
SYNTI JA SOVITUS
Johdanto
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19501593/jumalattomuudesta-vanhurskauteen
Jumalattomuus
(Room 1:18-32)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19511455/jumalattomuus
Tuomio
(Room 2:1-16)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19515218/tuomio-(room-21-16)
Laki
(Room 2:17-29)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19516927/laki-(room-217-29)
Jumalan uskollisuus
(Room 3:1-20)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19523323/jumalan-uskollisuus-(room-31-20)
Jumalan vanhurskaus
(Room 3:21-31)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19524002/jumalan-vanhurskaus-(room-321-31)
Usko
(Room 4:1-12)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19525076/usko-(room-41-12)
Lupaus
(Room 4:13-25)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19526201/lupaus-(room-413-25)
Kirkkaus
(Room 5:1-11)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19527317/kirkkaus-(room-51-11)
Armo
(Room 5:12-21)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19528503/armo-(room-512-21)
Uusi Elämä Kristuksessa
(Room 6:1-14)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19532057/uusi-elama-kristuksessa-(room-61-14)
Uusi Elämä Vanhurskaudessa
(Room 6:15-23)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19534530/uusi-elama-vanhurskaudessa-(room-615-23) - En sanonut puhua pulputtaneeni.
Eikä ole edes teknisesti mahdollista
puhua pulputtaa
ja
taas vuodattaa sydäntään,
ellei välissä ole tauko.
Ennenkuin voi taas jatkaa,
täytyy olla tauko,
ja se paussi alkoi jo
kahden ensimmäisen sanan jälkeen,
kuten edellä kerroin.
Ja sitä kesti hyvinkin pitkän ajan
jopa kymmeniä minuutteja ja kilometrejä.
Kaiken tuon avauksen alussa
olevan kerroin vain sen tähden,
että sen avulla
kykenin johdattamaan siihen,
että keskustelun aiheena oleva
'Isä meidän -rukouksen'
loppukohta
"äläkä saata meitä kiusaukseen;
vaan päästä meidät pahasta"
ei ensisijaisesti viittaa
syntikiusauksiin vaan
pahan maailman aiheuttamiin
koettelemuksiin. - En nytkään ole herättänyt
keskustelua kalamoksesta
vaan Jumalan Sanasta
vastatakseni Anonyymille
hänen kysymykseensä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19532122/kiusaako-ihmista-jumala-vai-paholainen - Uskonto ja muotomenot
eivät pelasta.
Jeesus on
Pelastaja eli Vapauttaja.
Hän voi päästää pahasta.
Paavali päättää toisen kirjeensä
nuorelle Timoteukselle
ennen lopputervehdyksiä näin:
"Mutta Herra auttoi minua
ja vahvisti minua,
että sanan julistaminen
minun kauttani tulisi
täydelleen suoritetuksi,
ja kaikki pakanat sen kuulisivat;
ja minä pelastuin jalopeuran kidasta.
Ja Herra on vapahtava minut
kaikesta ilkivallasta
ja pelastava minut
taivaalliseen valtakuntaansa;
hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen." - "Kuinka siis on?
Saammeko tehdä syntiä,
koska emme ole lain alla,
vaan armon alla?"
(Room 6:15)
Vastaus on sama tyrmistyminen
kuin ensimmäiselläkin kerralla.
"Pois se!"
(Room 6:15)
Tuo jatkokysymys on sellainen,
että se vesittää kaiken sen,
mitä Paavali oli vastannut
ensimmäiseen kysymykseen.
Kun syntikysymyksen ratkaisu
oli se, että
me olemme kuolleet sille,
niin emme kai enää uudelleen
ala palvelemaan sitä.
"Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi,
ketä tottelemaan,
te antaudutte,
sen palvelijoita te olette,
jota te tottelette,
joko synnin palvelijoita,
kuolemaksi,
tahi
kuuliaisuuden,
vanhurskaudeksi?"
(Room 6:16)
Kun me kerran olemme
tulleet nimenomaan
vanhurskauden palvelijoiksi,
niin kuinka me palvelisimme syntiä.
"Mutta kiitos Jumalalle,
että te,
jotka ennen olitte
synnin palvelijoita,
nyt olette tulleet
sydämestänne kuuliaisiksi
sille opin muodolle,
jonka johtoon te olette annetut,
ja että te synnistä vapautettuina
olette tulleet
vanhurskauden palvelijoiksi!"
(Room 6:17-18)
Paavali joutuu oikein
vääntämään rautalangasta.
"Minä puhun ihmisten tavalla
teidän lihanne heikkouden tähden.
Sillä niinkuin te
ennen annoitte jäsenenne
saastaisuuden ja laittomuuden
palvelijoiksi laittomuuteen,
niin
antakaa nyt jäsenenne
vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen."
(Room 6:19)
Miten ihmeessä synnistä vapautettu
voisi haluta takaisin
oikein lupaa kysyen,
että kai minä sentään saan
synnin kanssakin seurustella.
"Sillä kun olitte
synnin palvelijoita,
niin te olitte
vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän
te siitä silloin saitte?
Sen,
jota te nyt häpeätte.
Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt,
kun olette synnistä vapautetut
ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
on teidän hedelmänne
pyhitys,
ja sen loppu on
iankaikkinen elämä."
(Room 6:20-22)
Tietenkin me haluamme
olla vapaat synnistä
eikä suinkaan vapaat vanhurskaudesta.
"Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 6:23)
Israel oli Joosuan johdolla
päässyt Jumalan lupaamaan maahan
pois Egyptin orjuudesta.
Ja sitten Jeesuksen kaima Joosua
ohjeistaa Jumalan kansaa
Uuteen elämään Jumalan maassa.
Ensimmäiseksi on
tehtävä parannus eli
selvä pesäero entiseen.
"Niin peljätkää nyt Herraa,
palvelkaa häntä
nuhteettomasti ja uskollisesti
ja poistakaa ne jumalat,
joita teidän isänne palvelivat
tuolla puolella virran
ja Egyptissä,
ja palvelkaa Herraa."
Kysymys on totisesta ratkaisusta.
"Mutta jos pidätte
pahana palvella Herraa,
niin valitkaa tänä päivänä,
ketä tahdotte palvella,
niitäkö jumalia,
joita teidän isänne palvelivat
tuolla puolella virran,
vai amorilaisten jumalia,
niiden,
joiden maassa te asutte."
Joosuan (Jeesuksen)
perhekunta palvelee Herraa.
"Mutta minä
ja minun perheeni palvelemme Herraa."
Ja kansa teki ratkaisun
vastaten Paavalimaiseen tyyliin:
"Silloin kansa vastasi ja sanoi:
'Pois se,
että me hylkäisimme Herran
ja palvelisimme muita jumalia!
Sillä Herra on meidän Jumalamme,
hän,
joka johdatti meidät
ja meidän isämme
pois Egyptin maasta,
orjuuden pesästä,
ja joka teki meidän silmiemme edessä
suuret tunnusteot
ja aina varjeli meitä sillä tiellä,
jota me vaelsimme,
ja kaikkien niiden kansojen keskellä,
joiden kautta me kuljimme.
Ja Herra karkoitti
meidän tieltämme kaikki ne kansat,
myös amorilaiset,
jotka asuivat tässä maassa.
Sentähden me palvelemme Herraa,
sillä hän on meidän Jumalamme'."
(Joos 24:15-18)
Me olemme Kristuksessa.
Ja elämme
Hänen Vanhurskaudessaan.
Mutta tosiasia on,
että me olemme koko
maailisen vaelluksemme ajan
taistelukentällä.
Tai oikeammin minä itse
olen se taistelukenttä.
Ja niin oli Jumalan maakin
taistelukenttä ja on edelleen.
Uskovalla on edessään
Uusi Elämä ... taisteluissa