Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11756

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Hän teki sen pelastaakseen
    Sinut ja minut.

    Syntilistani on hirvittävän pitkä
    ja kasvaa koko ajan.
    Erityisen paljon mainintoja
    on kertynyt sarakkeelle 'katkeruus'.

    Kun lähimmäistä pitäisi lohduttaa,
    survaisen sanan miekalla.
    Kun ystävää pitäisi ymmärtää,
    kiivastun. Kun …

    Jonkin sarakkeen kasvu tuossa listassa
    on kyllä ehkä vähän hidastunut,
    mutta se on laiha lohtu.
    Sillä en voi ensimmäistäkään
    väärää tekoani
    Jumalan edessä sovittaa.

    Minut on jo tuomittu.
    Tilanteeni on toivoton.
    En voi auttaa itseäni.

    "Minä viheliäinen ihminen,
    kuka pelastaa minut
    tästä kuoleman ruumiista?"
    (Room 7:24)

    Kamelinkarvavaatteinen huutaja
    jostain erämaasta
    herättää minut mietteistäni.
    Yhtäkkiä hän korottaa äänensä
    osoittaen häntä lähestyvää miestä:

    "Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!"
    (Joh 1:29)

    Minä katsahdan tuohon mieheen.
    Ja mitä minä näenkään.
    Sehän on …

    "niinkuin karitsa,
    joka teuraaksi viedään"
    (Jes 53:7)

    Hän kärsii ja kärsii ja kärsii
    kunnes lopulta huutaa:

    "Se on täytetty"
    (Joh 19:30)

    Ja sitten hän kallisti päänsä
    ja antoi henkensä.
    Mitä oikein tapahtui?

    "Herra heitti Hänen päällensä
    kaikkien meidän syntivelkamme"
    (Jes 53:6)

    Siis …
    miinusmerkkinen velkatilini
    on kokonaisuudessaan punakynällä,
    Jeesuksen verellä, pyyhitty yli.

    Ja mitä minun käskettiinkään tehdä.
    "Katso, Jumalan Karitsa"
    Nostan katseeni Häneen.

    "Ahdistettuna ja tuomittuna
    hänet otettiin pois"
    (Jes 53:8)

    Siispä minä olen vapaa,
    tuomioni on jo kärsitty
    ja minua ei ikinä viedä pois.

    Enää ei löydy yhtään säädöstä,
    jonka perusteella
    minut voitaisiin tuomita.

    "Hän antoi meille anteeksi
    kaikki rikokset,
    ja pyyhki pois
    sen kirjoituksen säädöksineen,
    joka oli meidän vastustajamme;
    sen Hän otti meidän tieltämme pois
    ja naulitsi ristiin"
    (Kol 2:13-14)

    Pelastun siis yksin armosta.
    Iankaikkinen elämä on myös
    Jumalan armolahja.

    Ja uskokin on lahja,
    jonka Jumala antaa.

    Uskon kautta kaikki on mahdollista.
    Minun olematon uskoni
    ei tosin mahdollista mitään,
    vaan usko, jonka Jeesus vaikuttaa,
    kun nostan katseeni Häneen.

    "Ja minä elän, en enää minä,
    vaan Kristus elää minussa.
    Ja minkä nyt elän lihassa,
    sen minä elän
    Jumalan Pojan uskossa,
    Hänen,
    joka on rakastanut minua
    ja antanut itsensä minun edestäni"
    (Gal 2:20)

    https://youtu.be/cHQ_SvZP6Uw
  2. Siis Raamatussa on
    yhdeksän kertaa tuo
    Jeesuksen käyttämä ilmaisu:

    "Totisesti minä sanon sinulle"

    Ne kerrat, joilloin Hän käytti sitä,
    sisälsivät erittäin merkittävän
    ja äärimmäisen vakavan sanoman.

    Tämä viimeinen tilannekuvaus on
    ylivoimaisesti kaikkein vakavin.

    _______________________________

    "Totisesti minä sanon sinulle:

    tänä päivänä pitää
    SINUN OLEMAN
    MINUN KANSSANI
    paratiisissa."
    ___________________________
    (Luuk 23:43)


    Paitsi ryövärin
    niin myös Jeesuksen itsensä
    ja sen myötä koko luomakunnan
    Pelastus Jeesuksessa
    olisi ollut menetetty,
    jos tämä jo VT:n puolella
    ennustettu tapahtuma
    ei olisi toteutunut
    kirjoitusten mukaan.

    Se, että kaiken pitää mennä
    kirjoitusten mukaan,
    ilmenee evankeliumeissa
    koko ajan selvänä
    punaisena lankana.

    _______________________________

    "Silloin Jeesus sanoi hänelle:

    'Pistä miekkasi tuppeen;
    sillä kaikki,
    jotka miekkaan tarttuvat,
    ne miekkaan hukkuvat.
    Vai luuletko,
    etten voisi rukoilla Isääni,
    niin että hän lähettäisi heti minulle
    enemmän kuin
    kaksitoista legionaa enkeleitä?
    MUTTA KUINKA SILLOIN
    KÄVISIVÄT TOTEEN KIRJOITUKSET,
    JOTKA SANOVAT,
    ETTÄ NÄIN PITÄÄ TAPAHTUMAN?'

    Sillä hetkellä Jeesus sanoi joukolle:

    'Niinkuin ryöväriä vastaan
    te olette lähteneet minua
    miekoilla ja seipäillä vangitsemaan.
    Joka päivä minä olen istunut
    pyhäkössä opettamassa,
    ettekä ole ottaneet minua kiinni.
    MUTTA TÄMÄ KAIKKI
    ON TAPAHTUNUT,
    ETTÄ PROFEETTAIN KIRJOITUKSET
    KÄVISIVÄT TOTEEN.'

    Silloin kaikki opetuslapset
    jättivät hänet ja pakenivat."
    _____________________________
    (Matteus 26:52-56)
  3. Kuten tuolla ylempänä jo selvitin,
    niin tuo APU tarkoittaa jotain
    aivan käsittämättömän suuriarvoista.

    Aivan huikea salaisuus
    kuten Paavalikin sanoo,
    kätkeytyy siihen,
    että Jumala teki
    Aadamin kylkisiivusta NAISEN.

    Aadam joutui heti
    elämänsä ensimmäisenä päivänä
    leikkaukseen.

    Ensin Jumala nukutti Aadamin.
    Sitten Jumala otti palasen
    Aadamin kyljestä.

    Ja tästä Aadamin kylkisiivusta
    Jumala teki
    NAISEN.

    "Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen
    raskaaseen uneen,
    ja kun hän nukkui,
    otti Hän yhden hänen kylkiluistaan
    ja täytti sen paikan lihalla.
    Ja Herra Jumala rakensi
    vaimon siitä kylkiluusta,
    jonka Hän oli ottanut miehestä,
    ja toi hänet miehen luo.
    Ja mies sanoi:
    'Tämä on nyt luu minun luistani
    ja liha minun lihastani;
    hän kutsuttakoon miehettäreksi,
    sillä hän on miehestä otettu'.
    Sentähden
    mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä
    ja liittyköön vaimoonsa,
    ja he tulevat yhdeksi lihaksi."
    (Gen 2:21-24)

    Jumala
    Taivaan Isänä
    saattelee Morsiamen Aadamin luo.

    Aadam on esikuva Jeesuksesta.
    Raamattu käyttää ilmaisuja
    - Ensimmäinen Aadam
    - Viimeinen Aadam

    Jumala kuva oli muuttunut
    yhdestä ihmisestä kahdeksi ihmiseksi
    - mieheksi ja naiseksi,
    jotka lisääntyvät ja täyttävät maan.

    Ilman Ensimmäisen Aadamin
    kylkihaavaa
    ei olisi tuota ihastusta,
    jonka Aadam sai omakseen,
    eikä olisi ihmiskuntaa,
    jota Raamatussa sanotaan
    Jumalan Morsiameksi ja Vaimoksi.

    Ilman Viimeisen Aadamin
    kylkihaavaa,
    ei olisi synnin valtaan joutuneen
    ihmiskunnan
    eli Jumalan Morsiamen ja Vaimon
    lunastusta,
    eikä Jumala koskaan
    olisi saanut omakseen
    ihastustaan
    - ei Sinua eikä minua,
    vaan me olisimme kaikki
    joutuneet toiselle.

    Ja tämä johtuu siitä,
    että maailmaan ja myös
    juuri minun ja Sinunkin sydämeesi
    on jossain vaiheessa
    päässyt valtiaaksi SYNTI.

    Siis se, että Aadamin ei ollut
    hyvä olla yksin,
    kätkee sisäänsä salaisuuden siitä,
    miksi ei.

    APU, jonka Jumala järjesti,
    oli kyllä Aadamin suvun palvelijatar,
    mutta huikeassa roolissa,
    joka oli kykenevä tuomaan maailmaan
    PELASTAJAN MESSIAAN,
    JEESUKSEN KRISTUKSEN.

    Ilman tätä APUA,
    olisi yhden ihmisen
    eli Aadamin kautta
    maailmaan tullut synti
    hukuttanut koko maailman
    eläimineenkin,
    vaikka eläimet eivät syntiä teekään.

    Mutta nyt Ensimmäisen Aadamin
    saaman avun
    eli kylkisiivusta tehdyn
    Vaimon kautta
    Aadamin kohtalokas rikkomus
    ei voinutkaan hukuttaa maailmaa.

    Maailmaan syntyi tuon AVUN kautta
    Viimeinen Aadam,,
    joka toi Pelastuksen kaikelle
    Aadamin haltuun annetulle luomakunnalle.

    Ja nyt Aadamin suku
    kokonaisuudessaan rinnastetaan
    MORSIAMEKSI ja VAIMOKSI.

    Raamatun sanoma ei siis
    millään tavoin halvenna naista.

    Se korottaa Naisen
    kaiken elävän äidiksi.

    Ilman Naista,
    meitä jokaista kohtaisi ikuinen
    kuolema eli ero Jumalasta.

    Ilman Naista,
    ei voisi olla Vaimon Siementä,
    joka murskasi käärmeen pään
    eli paholaisen vallan.

    "Ja Herra Jumala
    sanoi käärmeelle:
    'Koska tämän teit,
    kirottu ole sinä
    kaikkien karjaeläinten
    ja kaikkien metsän eläinten
    joukossa.
    Vatsallasi sinun pitää käymän
    ja tomua syömän koko elinaikasi.
    Ja minä panen vainon
    sinun ja vaimon
    välille
    ja sinun siemenesi
    ja hänen siemenensä
    välille;
    se on polkeva rikki sinun pääsi,
    ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän'."
    (Gen 3:14-15)
  4. Raamatun syvimpia ja suurimpia
    salaisuuksia on
    NAINEN.

    Kun olemme käyneet läpi
    Genesiksen alkulehdiltä
    Jumalan luomistekoja
    taivaiden luomisesta alkaen,
    niin loppuhuipennus kaikelle on
    NAINEN.

    Se, mitä tuo sana
    NAINEN
    jo itsessään
    alkutekstissä meille paljastaa
    on jotain niin huikeaa,
    että se saa ihmisen sanattomaksi.

    Koko Raamatun Sanoma
    alusta loppuun saakka
    kytkeytyy käsitteeseen
    NAINEN.

    Luomistapahtumien loppuhuipennus
    on siis
    NAINEN.

    Mies luotiin ensin ja
    sitten tuon päivän päätteeksi
    NAINEN.

    Ja sitten kaikki oli valmista
    sillä näyttämöllä,
    jossa näytös on vieläkin kesken,
    mutta käsikirjoitus
    lopputapahtumia myöten on jo tiedossa.

    Ja koko näytöksen ajan
    - niinkuin näytöksissä yleensäkin -
    ratkaisevan tärkeässä roolissa
    on alusta loppuun saakka
    NAINEN.

    Mies oli siis jo olemassa.
    Ja sitten luotiin
    NAINEN.

    Raamatun Peruskertomus (Gen 1-2:3)
    päättyy siihen,
    että kaikki oli valmista,
    kun kaiken päätteeksi oli luotu
    NAINEN.

    Ja tarkastuksen jälkeen
    loppuarvosana kaikelle luodulle oli
    sangen hyvää.
    Ei vain hyvää vaan sangen ...

    Ja nyt Jumala saattoi levätä.
    Ja Jumala oikein pyhitti
    seitsemännen päivän,
    josta tuo lepo alkoi.

    "Ja Jumala katsoi kaikkea,
    mitä hän tehnyt oli,
    ja katso,
    se oli sangen hyvää.
    Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu,
    kuudes päivä.
    Niin tulivat valmiiksi
    taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
    Ja Jumala päätti
    seitsemäntenä päivänä
    työnsä, jonka hän oli tehnyt,
    ja lepäsi seitsemäntenä päivänä
    kaikesta työstänsä,
    jonka hän oli tehnyt.
    Ja Jumala siunasi
    seitsemännen päivän
    ja pyhitti sen,
    koska hän sinä päivänä lepäsi
    kaikesta luomistyöstänsä,
    jonka hän oli tehnyt."
    (Gen 1:31-2:3)

    Valitettavasti sapatinlepo jäi lyhyeksi,
    johtuen syntiinlankeemuksesta.

    Ja niin ei Jumalalla eikä ihmisellä
    nyt ole sapatinlepoa,
    mutta aikanaan se tulee,
    ja silloin jälleen kerran
    kaikki on valmista.
    Ja täyttyy suuri salaisuus siitä,
    miksi Jumala loi ihmisen.

    Tähän päättyi Raamatun Peruskertomus.
    Sitten alkaa ensimmäinen jatkokertomus,
    joita Genesiksessä on kymmenen
    ja jokainen niistä alkaa heprean ilmaisulla
    toledah.

    תּוֹלְדָה = jatkokertomus

    Jo peruskertomus paljastaa sen,
    että ihminen luotiin
    Jumalan kuvaksi ja Jumalan kaltaiseksi
    ja ihminen sai jumalallisen tehtävän
    ja asetettiin
    Jumalan luomakunnan valtiaaksi.
    (Jumala = Elohim = Valtiaat).

    Raamatun ensimmäinen
    jatkokertomus (Gen 2:4-)
    paljastaa jotain siitä,
    miksi Jumala loi ihmisen,
    ja miksi nimenomaan
    mieheksi ja naiseksi.

    Paavali lainaa tekstiä tuosta
    ensimmäisestä jatkokertomuksesta,
    ja sanoo näin:

    "'Sentähden mies
    luopukoon isästänsä ja äidistänsä
    ja liittyköön vaimoonsa,
    ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.'
    Tämä salaisuus on suuri;
    minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
    Mutta myös teistä kukin kohdaltaan
    rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä;
    mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä."
    (Ef 5:31-33)

    Siis Jumala loi ihmisen
    Rakkautensa kohteeksi.

    Ja samoin kuin
    Jumala Rakastaa ihmistä,
    tulee miehen Rakastaa Vaimoaan.

    Vaimo luotiin siis
    miehen Rakkauden kohteeksi.
    Miehen ei ollut hyvä olla yksin,
    vaan mies tarvitsee jonkun,
    jota Rakastaa.

    Tämä on ensimmäinen syy sille,
    miksi Jumala loi ihmisen
    ja loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

    Mutta NAINEN
    ei ole pelkästään Rakkauden kohde.

    Aadam tarvitsi rinnalleen NAISEN
    myös toisesta syystä,
    joka on koko ihmiskunnan
    kohtalon kysymys.

    Toinen syy,
    miksi Jumala loi naisen,
    paljastuu seuraavasta tekstistä:

    "Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen:
    'Syö vapaasti
    kaikista muista paratiisin puista,
    mutta hyvän- ja pahantiedon puusta
    älä syö,
    sillä sinä päivänä,
    jona sinä siitä syöt,
    pitää sinun kuolemalla kuoleman'.
    Ja Herra Jumala sanoi:
    'Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä,
    minä teen hänelle avun,
    joka on hänelle sopiva'."
    (Gen 2:16-18)

    Siis oli yksi ihminen Aadam,
    jota Jumala kielsi syömästä
    hyvän- ja pahantiedon puusta.
    Ja asia oli hyvin vakava.

    "sillä sinä päivänä,
    jona sinä siitä syöt,
    pitää sinun kuolemalla kuoleman"

    Ja heti perään Jumala taivaissa sanoo:

    "Ei ole ihmisen hyvä olla yksin"

    Miksi ei ole.
    Syy tähän oli juuri edellä sanottu.
    Jos Aadam yksinäisyydessään
    syö kielletyn hedelmän,
    ei voi syntyä
    SUKULUNASTAJAA,
    joka voisi pelastaa ihmisen.

    Siksi Jumala teki
    ja jo ennen Aadamin syntiinlankeemusta
    Aadamin kylkisiivusta,
    toisen ihmisen,
    joka oli samaa lihaa ja luuta
    kuin Aadam.

    Jos Aadam lankeaisi syntiin
    jolloin synti ja kuolema
    tulisi maailmaan
    tuon yhden ihmisen kautta,
    tarvitaan NAINEN,
    jonka siemen voi
    tulla AUTTAJAKSI,
    joka murskaa synnin ja kuoleman vallan.

    Kun Jumala sanoo:
    AVUN
    niin tuo sana on maskuliini.

    Jos ensimmäinen Aadam
    syö kielletystä puusta,
    ja sen seurauksena
    maailmaan tulee synti ja kuolema
    tämän yhden ihmisen
    eli Ensimmäisen Aadamin kautta,
    niin tämän katastrofin varalta
    tarvittiin järjestely,
    joka mahdollisti sen,
    että maailmaan voisi tulla
    kelvollinen sukulunastaja,
    Vaimon Siemen
    eli
    Viimeinen Aadam.

    Ihmisen PELASTUS
    edellytti siis sitä,
    että oli olemssa
    Aadamin kanssa samaa lihaa ja luuta
    oleva toinen ihminen -
    NAINEN,
    joka voi synnyttää.
  5. "Alussa loi Jumala taivaan ja maan"
    (Gen 1:1)

    Alussa / Esikoisessa / Esikoisen kautta
    Jumala / Valtiaat loi taivaat ja maan.

    Alku/Esikoinen
    on siis tämän projektin Pää.
    Kaikki on sidottu tähän Persoonaan,
    jonka Johannes esittelee meille nimellä Sana.

    "Alussa oli Sana
    ja Sana oli Jumalan tykönä
    ja Sana oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan,
    ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään,
    mikä syntynyt on."
    (Joh 1:1-3)

    Sana = Logos tulee verbistä leg,
    mikä ilmaisee kokoamista ja laskemista.
    Jollain tavalla Sanan miekka
    jakoi / erotti tyhjästä materian.
    Mutta sitten Johannes jatkaa ja sanoo:

    "Hänessä oli Elämä"
    (Joh 1:4)

    Hän ei pelkästään
    ottanut tyhjästä esiin materiaa.
    Hän antoi itsestään ulos Elämän.

    Hän on luonut taivaat ja maan.
    Mutta myös elävien joukot kumpaiseenkin.

    Luominen voi siis olla sitä,
    että Luoja leikkaa tyhjästä ulos jotakin.
    Mutta myös sitä,
    että Luoja puhaltaa itsestään Elämän johonkin.

    Raamattu käyttää siis
    eri ilmaisua kerrottaessa luomisesta,
    kuin esimerkiksi kerrottaessa
    olemassa olevan materian
    muokkaamisesta.

    Alussa Jumala loi taivaat ja maan.
    Eikä suinkaan autioksi vaan asuttavaksi.
    Myöhemmin maa oli autio ja tyhjä,
    ja sille aurinko, kuu ja tähdet mukaan lukien
    täytyi tehdä jotakin.

    Ja kun kuuden päivän pituinen
    saneerauskin oli ohi
    Jumala lepäsi kaikista teoistansa.
    Sekä luomisesta että tekemisestä.

    "Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän
    ja pyhitti sen;
    että hän lepäsi hänessä kaikista teoistansa,
    jotka Jumala loi ja teki."
    (Gen 2:3 Biblia)

    "And God blessed the seventh day,
    and sanctified it:
    because that in it he had rested
    from all his work
    which God created and made."
    (King James Version)

    Ihmistä ei luotu alussa,
    vaan vasta kuuden päivän
    saneerausohjelman päätteeksi,
    jollon Jumala teki/muotoili
    maan tomusta ihmisen.
    Tuo maan tomu oli syntynyt silloin,
    kun Jumala loi taivaat ja maan.

    Mutta nyt kauan kauan myöhemmin
    Jumala teki tuosta maan tomusta ihmisruumiin.

    Raamattu ilmoittaa
    tuon maan tomusta tekemisen lisäksi,
    että Jumala loi ihmisen.

    Ihmisessä on siis jotakin,
    mikä ei olekaan
    maan tomusta kerättyä.
    Jumala puhalsi ihmiseen
    Elämän Hengen.

    Kun Aadam
    ja Aadamista otettu kylkisiivu yhtyivät,
    alkoi hedelmöittynyt solu
    lisääntyä Eevan kohdussa.

    Tuosta kudoksesta tuli kolmas ihmisruumis,
    joka oli samaa luuta ja lihaa,
    jonka Jumala maan tomusta teki.

    Maan tomusta tehty liha lisääntyy
    ja täyttää maan.
    Daavid sanoo tästä
    solusilmukoiden lisääntymisestä näin.

    "Sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa"
    (Ps 139:13)

    Mutta tuon
    ihmisruumiin kokoonkutomisen lisäksi,
    tapahtuu aina myös luomisihme
    äidin kohdussa.

    Eli jotain,
    mikä ei ole materian maailmasta,
    tulee kohdussa olevaan ihmisen alkuun.

    "Kateuteen asti Hän halajaa henkeä,
    jonka Hän on pannut meihin asumaan"
    (Jaak 4:5)

    Jokaisessa syntyvässä ihmisessä on henki,
    jonka häneen on puhaltanut Jumala.