Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

325

Kommenttia

12160

  1. Jeesus syntyi Beetlehemissä,
    jossa Joosef ja Maria olivat
    verollepanon tähden.

    Heille ei löytynyt majapaikkaa,
    ja niin Maria joutui synnyttämään
    lapsensa karjasuojassa.

    Silloin taivaalla näkyi valtava spektaakkeli.
    Enkeli julisti paimenille suuren ilon.

    "Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
    vartioimassa yöllä laumaansa.
    Niin heidän edessään
    seisoi Herran enkeli,
    ja Herran kirkkaus
    loisti heidän ympärillään,
    ja he peljästyivät suuresti.
    Mutta enkeli sanoi heille:
    'Älkää peljätkö;
    sillä katso,
    minä ilmoitan teille suuren ilon,
    joka on tuleva kaikelle kansalle'"
    (Luuk 2:8-10)

    Ja enkelit antoivat varman merkin siitä,
    mistä paimenet löytävät lapsen.

    "teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja,
    joka on Kristus, Herra,
    Daavidin kaupungissa."
    (Luuk 2:11)

    Ja sitten enkeli antoi täsmäosoitteen:

    "Ja tämä on teille merkkinä:
    te löydätte lapsen kapaloituna
    ja seimessä makaamassa."
    (Luuk 2:12)

    Ja sitten tuli vielä valtava
    loppufanfaari.

    "Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
    suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
    ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
    'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
    ja maassa rauha ihmisten kesken,
    joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
    (Luuk 2:12)

    Ihmisistä käytetään tuossa ilmaisua,
    joka kattaa kaikki ihmiset.
    Erityisenä vivahteena on huomioitava,
    että tuota ilmaisua käytettiin
    erityissesti myös orjista.

    Nuo lammaspaimenethan olivat
    halveksittuja muiden silmissä.
    Ja nyt näille ilmoitettiin suuri ilosanoma,
    joka sitten olisi tuleva
    myös kaikelle kansalle.
    Ja nyt tässä maininnassa
    kansalla tarkoitetaan erityisesti
    nimenomaan Israelin kansaa.

    Ja näin siis enkelit olivat
    ilmoittaneet suuren uutisen
    Israelin kansalle.

    Uutisen, jonka vain nuo halveksitut
    paimenet saattoivat täysin ymmärtää.
    Sillä he olivat lukemattomia kertoja
    kapaloineet uhrikaritsan seimeen
    samaan tapaan kuin Maria oli kapaloinut
    seimeen Jeesuksen.

    Mutta ei pakanamaailmaakaan
    suinkaan jätetty vaille ilmoitusta
    Kuninkaallisen lapsen syntymästä.

    Samaan aikaan annettiin ilmoitus
    Juutalaisten Kuninkaasta
    pakanamaailmalle.

    Paimenet kiiruhtivat salaman nopeasti
    juhlapaikalle ja näkivät lapsen kapaloituna
    uhrilampaan tavoin.

    Mutta pakanamaailman
    puolesta infon ottivat vastaan
    itämaan tietäjät.

    Heiltä kesti kauan valmistella karavaani
    ja vaeltaa pitkä matka
    syntyneen juutalaisten kuninkaan luo.

    Vasta vajaan kahden vuoden kuluttua
    ollaan tilanteessa,
    jossa itämaan tietäjät ovat perillä
    kumartamassa syntynyttä
    Juutalaisten Kuningasta
    ja antavat suuriarvoisia lahjoja.

    Kun Raamatussa puhutaan tähdistä,
    niin se tarkoittaa usein enkeleitä.

    Mikään tähtikonjuktioa
    tai muukaan ilmiö
    ei selitä sitä tähden kulkemista
    tietäjien edellä ja pysähtymistä
    juuri oikean talon kohdalle.

    Ja niin ymmärrän tässäkin tapauksessa
    tähden tarkoittavan enkeliä.

    Israel sai loistoluokan ilmoituksen
    orjaluokan paimenien kautta.

    Pakanamaailma sai samaan aikaan
    ilmoituksen yhden enkelin kautta
    joka johti maalisuoralla heidät
    juuri oikean sisäänkäynnin kohdalle.

    "ja katso,
    tähti, jonka he olivat
    itäisillä mailla nähneet,
    kulki heidän edellään,
    kunnes se tuli sen paikan päälle,
    jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen."
    (Matt 2:9)
  2. Siis lainaamani katkelma (Jes 65:20-25)
    toteutuu nimenomaan tuona
    1000 vuotta kestävänä aikajaksona.

    Tämä planeetta ei siis suinkaan ole
    tuhottuna 1000 vuoden ajan.
    Se on kuin Herran puutarha sen ajan.

    Mutta kun paholainen päästetään
    sitten vielä vähäksi aikaa vankeudestaan,
    niin silloin tapahtuu se,
    mihin viittaa, kun puhut
    jumalattomien tuhosta.

    "Ja kun ne tuhat vuotta
    ovat loppuun kuluneet,
    päästetään saatana vankeudestaan,
    ja hän lähtee villitsemään
    maan neljällä kulmalla olevia kansoja,
    Googia ja Maagogia,
    kootakseen heidät sotaan,
    ja niiden luku on kuin meren hiekka.
    Ja he nousevat yli maan avaruuden
    ja piirittävät pyhien leirin
    ja sen rakastetun kaupungin.
    Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät."
    (Ilm 20:7-9)

    Siis taivaan avaruuskista
    eli taivaallisesta Jerusalemista
    lähtevä tuli tuhoaa kyllä
    tuon hyökkääjäjoukon ruumiit.

    Mutta eivät he suinkaan lakkaa olemasta.
    He ovat kohta taas
    ylösnousemusruumiissaan.
    Eli teksti jatkuu näin:

    Ja perkele, heidän villitsijänsä,
    heitetään tuli- ja tulikivijärveen,
    jossa myös peto
    ja väärä profeetta ovat,
    ja heitä vaivataan yöt päivät,
    aina ja iankaikkisesti.
    Ja minä näin suuren,
    valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen,
    jonka kasvoja
    maa ja taivas pakenivat,
    eikä niille sijaa löytynyt.
    Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet,
    seisomassa valtaistuimen edessä,
    ja kirjat avattiin;
    ja avattiin toinen kirja,
    joka on elämän kirja;
    ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
    mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
    tekojensa mukaan.
    Ja meri antoi ne kuolleet,
    jotka siinä olivat,
    ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet,
    jotka niissä olivat,
    ja heidät tuomittiin,
    kukin tekojensa mukaan.
    Ja Kuolema ja Tuonela
    heitettiin tuliseen järveen.
    Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
    Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu,
    se heitettiin tuliseen järveen."
    (Ilm 20:10-15)

    Eli tämä joukko on elämänsä loppuun asti
    vastustanut Jumalan armoa.

    Viimeisimmät hyökänneet taivaan avaruuksiin
    kohti taivaallista Jerusalemia
    valloittaaksen sen Jumalalta.

    Tuo tuomio koskee siis vain kuolleita.
    Niitä, jotka ovat rakastaneet
    pimeyttä enemmän kuin Valkeutta,
    eivätkä ole tulleet Valkeuteen,
    saadakseen Elämän.

    Ja niin he viettävät ikuisuutensa
    toisessa paikassa kuin ne,
    jotka ovat tulleet tuntemaan
    eli suhteeseen Jumalan kanssa.

    On todella suuriarvoista se,
    mitä Johannes Kastaja
    jo nimeään myöten julisti:

    JAHVE ON ARMOLLINEN
  3. Herran juhla-ajat on ilmoitettu Raamatussa.

    Se, että meillä ylipäätään
    on syytä juhlia mitään,
    perustuu siihen,
    mitä tapahtui pääsiäisena Golgatalla.

    "sillä onhan meidän pääsiäislampaamme,
    Kristus, teurastettu.
    Viettäkäämme siis juhlaa"
    (1 Kor 5:7-8)

    Israel oli viettänyt Pääsiäistä
    Egyptin orjuudesta vapautumisesta asti.
    Ja aina Nisankuun 14. päivänä.

    "Nämä ovat Herran juhla-ajat,
    pyhät kokoukset,
    jotka teidän on kuulutettava
    määräajallansa:
    Ensimmäisessä kuussa,
    kuukauden neljäntenätoista päivänä,
    iltahämärässä,
    on pääsiäinen Herran kunniaksi."
    (3 Moos 23:4-5)

    Siis Pääsiäinen Herran kunniaksi on tuolloin.
    Miksi sitä sitten ei meidän pakanoiden
    keskuudessa vietetä silloin.

    Eusebiuksen teoksesta
    Vita Constantini, kirja III,
    löytyy Konstantinuksen kirje
    Nikean kirkolliskokoukseen osallistuville,
    jonka eräs katkelma alkaa näin:

    'Kun pääsiäisen pyhään juhlaan
    liittyvä kysymys nousi esiin,
    ajateltiin olevan tarkoituksenmukaista,
    että kaikki viettäisivät pääsiäistä yhtenä päivänä.
    Oli selitetty olevan erityisen sopimatonta
    seurata tätä juhlista pyhimpänä
    niiden juutalaisten tapoja ...'

    Konstantinuksen ainoa peruste sille,
    mistä hän tuossa toeaa, oli se,
    että emme missään tapauksessa
    saisi viettää pääsiäistä
    juutalaisten laskelmien mukaan.

    Pääsiäislammas siis teurastettiin
    nisan-kuun 14. päivänä iltahämärässä.

    Herran juhla-ajat ovat
    Herran todistuksia.

    עֵד = todistus
    ed

    מוֹעֵד = juhla-aika
    moed

    Kun Jeesus kuoli juuri tuona hetkenä,
    niin koko Vanha Testamentti
    ja puolitoista tuhatta kertaa
    juuri tuohon aikaan teurastettu
    pääsiäislammas olivat todistajia siitä,
    että Jeesus on Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Jumala on siis jo etukäteen
    valmistanut juhla-ajan.

    Tuo heprean sana
    moed
    pitää sisällään myös
    ajatuksen kohtaamisesta.

    Siis Herran juhla-ajat ovat sellaisia,
    jotka Jumala on valmistanut
    tapaamista varten.
    Jumala haluaa kohdata Kansansa.

    Kun Jeesukselta kysyttiin merkkiä,
    niin Jeesus ei antanut muuta
    kuin Joonan merkin.

    Se, että Hän on oleva maan povessa
    kolme päivää ja kolme yötä,
    on todistus ja merkki siitä,
    että Hän on Jumalan Karitsa.

    "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi
    tavoittelee merkkiä,
    mutta sille ei anneta muuta merkkiä
    kuin profeetta Joonaan merkki.
    Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa
    kolme päivää ja kolme yötä,
    niin on myös Ihmisen Poika
    oleva maan povessa
    kolme päivää ja kolme yötä."
    (Matt 12:39-40)

    Jeesus on Valkeus,
    joka myös asetti Valkeudet taivaaseen
    merkiksi osoittamaan juhla-aikoja.

    Ja Jumala sanoi:
    'Tulkoot valot taivaanvahvuuteen
    erottamaan päivää yöstä,
    ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa
    aikoja, päiviä ja vuosia'"
    (1 Moos 1:14)

    Alkutekstissä on sama sana,
    moedim.

    Siis valot taivaanvahduudessa
    ovat todistamassa ja osoittamassa
    Herran juhla-aikoja.

    Ainoa merkki,
    jonka Jeesus antoi
    pahalle ja epäuskoiselle kansalle
    oli Joonan merkki.

    Kolme päivää ja kolme yötä
    Jeesus olisi oleva maan povessa.

    Mutta tämä Joonankin
    todistus ja merkki on siis vesitetty,
    kun ei pidetä kiinni Sanan ilmoituksesta.

    Ristiinnaulitsemisessa tuli kiire.
    Sillä edessä oli suuri sapatti.
    Ryövärien sääriluut rikottiin.
    Jeesuksen ei, koska oli jo kuollut.

    Kiire johtui siis lähestyvästä
    seuraavasta Herran juhla-ajasta.

    "Koska silloin oli valmistuspäivä, niin
    - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi,
    sillä se sapatinpäivä oli suuri -
    juutalaiset pyysivät Pilatukselta,
    että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin
    ja ruumiit otettaisiin alas."
    (Joh 19:31)

    Siis oli alkamassa suuri sapatti.
    Happamattoman leivän juhla.

    "Nämä ovat Herran juhla-ajat,
    pyhät kokoukset,
    jotka teidän on kuulutettava määräajallansa:
    Ensimmäisessä kuussa,
    kuukauden neljäntenätoista päivänä,
    iltahämärässä,
    on pääsiäinen Herran kunniaksi.
    Ja saman kuukauden
    viidentenätoista päivänä
    on happamattoman leivän juhla"
    (3 Moos 23:4-6)

    Eli Jeesus antoi Henkensä keskiviikkona
    Nisankuun 14. päivänä klo 15.
    Ja oli noin kolme tuntia aikaa
    saada Hänet hautaan,
    ennenkuin alkaisi suuri sapatti
    auringonlaskun aikaan.

    Tuo suuri sapatti oli siis torstaina.
    Silloin ei yhtään askaretta
    voitu toimittaa.

    Pejantaina tori oli auki,
    ja naiset menivät ostamaan
    hyvänhajuisia yrttejä
    ja valmistivat ne.
    Mutta kiireellä,
    ennenkuin aurinko taas laski
    ja alkoi viikkosapatti.

    Ja niin vasta sunnuntai-aamuna
    eli viikon ensimmäisenä päivänä
    naiset menivät haudalle,
    joka kuitenkin oli tyhjentynyt
    jo lauantaiehtoolla,
    kun Joonan merkki eli
    kolme päivää ja kolme yötä oli kulunut.
  4. Mennään vielä enemmän juurille,
    jotta ymmärtäisimme sapatin levon.

    ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

    Kun siirrymme
    ennen ensimmäistä päivää
    vallinneesta sekasorrosta ja kaaoksesta
    Ensimmäiseen päivään,
    niin ulkonaisesti
    ei mitään muutosta varsinaisesti näy
    eikä myöskään tapahdu.

    Ainoa asia on se, että Valkeus on tullut
    tuon kaiken kauheuden keskelle.
    Sydämemme on tullut valaistuksi.
    Ja huomaamme kontrastin
    Valkeuden ja pimeyden välillä.

    Tiedämme olevamme nyt
    Päivän lapsia emmekä enää yön lapsia.
    Olemme avanneet oven Valkeudelle,
    ja tiedämme nyt kuuluvamme Jumalalle.
    Olemme oikeudellisesti tulleet
    Jumalan lapsiksi.

    Pelastaja on astunut katastrofipaikalle.
    Se merkitsee ja tietää jo sitä,
    että me olemme pelastetut.
    Mutta Pelastajalla riittää
    töitä meidän kanssamme siihen asti,
    että viimeinenkin kyynel
    on pyyhitty silmistämme,
    ja se tapahtuu vasta seitsemännen
    päivän eli seitsemännen millenniumin jälkeen.

    TOINEN PÄIVÄ

    Toisena päivänä huomaamme,
    että koko taivas on tullut vahvuudeksemme.
    On vesiä ja vesiä.

    KOLMAS PÄIVÄ

    Kolmantena päivänä
    Pelastaja siirtää vesimassoja,
    jotka ovat taivaan vahvuuden alla,
    yhteen paikkaan.

    Nyt meissä on tullut esiin
    jotain silmin nähtävää uutta:
    vesimassoista vapaata kuivaa maata.
    Se on Jumalan maata.

    Ja siihen Jumala kylvää Sanaansa.
    Ja kohta huomaamme
    jotain ihan uutta itsessämme.

    Sydämemme alkaa viheriöidä.
    Sana alkaa elää meissä.
    Kohta kasvamme jopa isoja puita.

    Usko kasvaa ja uskon kautta ymmärrämme
    Jumalan Sanaa.
    Me elämme siitä Sanasta,
    joka kasvaa monenlaista hedelmää.

    NELJÄS PÄIVÄ

    Neljäntenä päivänä
    kauksi kadonnut aurinko tulee
    lämmittämään sydämemme maaperää.

    Jumalan Rakkaus täyttää meidät
    ja me tulemme osaksi tuota Rakkautta
    ja levitämme valoa pimeään maailmaan.

    VIIDES PÄIVÄ

    Viidentenä päivänä
    näemme ympärillämme
    Uuden Elämän ihmeen:
    Vesissä vilisevät elävät olennot
    ja taivaalla lentävät siivekkäät.

    Elämän Valkeus
    on täyttänyt niin syvät vedet
    kuin korkean taivaankin.

    KUUDES PÄIVÄ

    Kuudentena päivänä huomaamme
    kaikenlaisia maan päällä eläviä olentoja.

    Ja lopulta huomaamme,
    että meidät on asetettu suureen
    vastuuseen Jumalan luomakunnasta.

    Meidän tehtävämme on
    viljellä ja varjella.

    SEITSEMÄS PÄIVÄ

    Kaiken piti tapahtua levosta käsin
    seitsemännen päivän siunauksessa.

    Tuo sapatin lepo katkesi siten kuin
    edellisessä viestissäni kerroin.

    Mutta neljä päivää
    eli neljä millenniumin myöhemmin
    meille tuli taas tarjolle sapatti eli...

    LEPO KRISTUKSESSA

    Jeesus naulittiin ristille ja kuoli
    viikon nelnäntenä päivänä.

    Viidennen, kuudennen ja seitsemännen
    Hänen ruumiinsa oli maan povessa.

    Mutta seitsemännen ja kahdeksannen
    eli seitsemännen ja viikon ensimmäisen
    päivän taitekohdassa
    Jumala herätti Hänen ruumiinsa.

    Tähän Jeesuksen ylösnousemuselämään
    meidätkin upotetaan,
    kun synnymme Hengestä Jumalan lapsiksi,
    ja olemme Kristuksessa.

    Eli nyt me olemme koko ajan
    sisällä siinä Jumalan Temppelissä,
    joka on Jeesus Kristus.

    Me olemme vieläpä osa tuota Temppeliä
    itse kukin yhtenä elävänä kivenä.

    Se temppeli,
    joka oli käsin rakennettu,
    on historiaa.

    Jeesus rakensi kolmessa päivässä
    uuden, joka ei ole käsin tehty.

    Me olemme koko ajan sisällä tuossa
    temppelissä ja vietämme juhlaa.

    Jeesus ja me Hänen ruumiinsa jäseninä
    elämme jo kahdeksatta päivää
    uusina luomuksina.
  5. Aloitetaanpa tarkastelu ihan alusta.
    Kuudennen päivän päätteeksi
    Jumalan loi ihmisen,
    ja teki loppuhuipennukseksi
    Aadamin kylkisiivusta
    yhteensopivan puoliskon.
    Ja sitten Jumala talutti
    tämän luomakunnan ihastuttavimman
    luomuksen Aadamin tykö.

    Ja tuli ehtoo ja aamu.
    Luomakunta oli herännyt Sapatin lepoon.

    Tuo Sapatinlepo ei olisi koskaan päättynyt,
    jos Aadam olisi pitänyt kiinni
    hänelle asetetusta kieltolaista.

    Mutta sinä hetkenä,
    kun Aadam söi häneltä kielletyn hedelmän,
    päättyi sapatinlepo,
    ja alkoi ankara ja turhauttava työnteko.

    Siis tuo seitsemäs päivä eli sapatin lepo
    päättyi vasta silloin,
    kun synti ja kuolema astuivat maailmaan.

    Ja tuo sapatin lepo päättyi
    niin ihmiseltä kuin Jumalaltakin.

    Eli ensin alusta asti kaikki oli täydellistä.
    Huom!
    Sangen hyvää.
    Siis.
    Enemmän kuin hyvää.
    Ihminen asetettiin
    tämän täydellisen hyvän keskelle.
    Ja niin ihminen tiesi
    heti silmänsä avattuaan
    kaiken hyvästä.

    Ihminen itsekin oli kuin Jumal olento
    kirkkauden peittämänä
    tämän kaiken hyvän valtiaaksi asetettu.
    Ihmisen ei olisi koskaan tarvinnut
    tulla tietämään mitään
    epätäydellisyydestä saatikka pahasta.
    Ihminen olisi voinut elää
    sapatin levossa ikuisesti.

    Tuo ihana ikuisuus olisi sinetöitynyt
    sinä päivänä
    jona Aadam olisi syönyt Elämän puusta.

    Mutta toisin kävi.
    Ihminen söi puusta,
    joka lisäsi ihmisen tietoisutta asialla,
    jota ei totisesti
    olisi kannattanut tulla tuntemaan.
    Ihminen tuli hyvän lisäksi
    tietämään/tuntemaan pahan.

    Ja siihen loppui lepo.
    Niin Jumalalta kuin ihmiseltäkin.
    Sapatin siunaus oli päättynyt.

    Elämänpuusta syöminen olisi jatkanut
    siitä mihin jäätiin eli
    seitsemännestä kahdeksanteen
    eli ikuisuuden päivään.

    Mutta nyt kaikki mureni.
    Paratiisi täydellisenä jäi taakse
    ja vaille Jumalan kuvaksi luotua valtiasta.

    Jumala asetti vielä
    raskaan sarjan vartijat eli kerubit
    Eedenin Paratiisin itäpuolelle vartioitsemaan
    välkkyvän ja leimuavan miekan kera
    Elämän puun tietä.

    Ei tullut kahdeksatta päivää
    vaan kaikki täytyikin aloittaa alusta.

    1 2 3 4 5 6 7 8 ...

    Oltiin taas lähtöruudussa.
    Eikä vielä siinäkään.

    Oltiin ennen ensimmäistä päivää
    edeltäneessä pimeydessä
    ja sekasorrossa syvien vesien alla.
    Taas oli kadonnut se ihanuuksien ihanuus,
    joka oli luotu Esikoisen kautta.

    Sama ylpeys, joka valtasi
    täydellisistä täydellisimmän kerubin,
    oli nyt levinnyt ihmislapsen sydämeen.
    Ja niin ihminenkin oli nyt vailla
    kirkkautta, lepoa ja pyhyyttä.

    Pimeys ja pelko ja kauhu hallitsivat nyt
    Jumalan kuvaksi luotua ihmislasta.

    Niinkuin jo kerran oli syrjäytetty
    tuo kauhea pimeys maan päältä,
    se tullaan syrjäyttämään taaskin.
    Tulee jälleen koittamaan
    ensimmäinen päivä.
    Ja silloin ihmisen pimentyneeseen sydämeen
    syttyy Valo.

    Aadam ja Eeva saivat lupauksen
    tästä tulevasta Ensimmäisestä päivästä,
    joka syrjäyttää pimeyden,
    joka nyt vallitsi maailmaa.

    Tätä päivää, jolloin jälleen
    Valkeus tulee maailmaan,
    Aadam ja Eeva odottivat.

    Ja mitä se tuleekaan merkitsemään.
    Sen he saivat konkreettisesti kokea,
    kun Jumala teurasti karitsan,
    ja teki sen verisestä vaipasta
    vaatteet alastomille ihmisille.

    Mutta tästä oli pitkä matka
    seitsemänteen päivään,
    jolloin jälleen kaikki on täydellistä,
    sangen hyvää
    ja vielä pidempi matka siihen päivään,
    johon tuo seitsemäs eli levon päivä johtaa.

    Silloin Jumala luo uudet taivaat
    ja uuden maan ja alkaa ikuisuuden päivä,
    jolloin mitään pimeyttä ei
    Jumalan valtakunnassa enää ole.

    Se rauha ja rakkaus ja sopusointu,
    joka kätkeytyy
    Raamatun ensimmäiseen jakeeseen,
    loppui siihen, kun Aamuruskon Pojan
    sydän oli ylpistynyt
    ja niin hänen sisimmässään
    havaittiin vääryys,
    joka johti siihen kaaokseen,
    josta Raamatun toinen jae puhuu.

    Sen korjaamiseen Jumala tarvitsi
    seitsemän päivää.

    Ja ensimmäinen päivä näistä
    seitsemästä oli siis se,
    kun Jumala kutsui Ainokaisen Poikansa,
    Aamuruskon eli Esikoisensa,
    joka oli maailmat luonut,
    tuon syntyneen kaaoksen keskelle.

    Jumala sanoi jotakin,
    ja sitten
    Herra Jumala teki sen.

    Esimerkiksi sekasortoiseen
    tilaan menneet taivaankappaleet
    työstettiin asemiinsa valaisemaan Maata
    neljäntenä päivänä.

    Tämä mahdollisti elämän
    Maan päällä.

    Ja näin kävi myös neljäntenä millenniumina,
    kun Todellinen Valkeus,
    joka valaisee jokaisen ihmisen,
    tuli maailmaan.

    Nyt jokainen ihminen voi kokea sen,
    minkä jo Aadam ja Eeva saivat kokea.

    Meidät puetaan Kristukseen,
    Jumalan Karitsaan,
    joka peittää alastomuutemme,
    sovittaa meidät.

    Olemme jo Kristuksessa.
    Mutta täydellinen odottaa vielä aikaansa.

    Mutta kerran koittaa
    seitsemäs millennium.
    Seitsemäs päivä
    ja sapatin siunaus.

    Se alkaa siten,
    että Jeesus tulee taas maan päälle.

    Nyt valitun kansansa Israelin
    Hoosianna-huudoin kutsumana.

    Ja nyt tuo sapatti ei enää katkea,
    vaan päinvastoin se tuo jatkoksi
    iankaikkisuuden päivän.

    Eli toisin kuin alussa kävi,
    että keskelle sapatin siunausta
    tuli paholainen,
    nyt se siivotaankin pois maan päältä,
    kun alkaa seitsemäs päivä eli millennium.

    Ikuinen elämä sapatin levossa
    on jo totta tässä ja nyt,
    kun synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
    Jumalan lapseksi.
  6. Ylipapit huomasivat
    Pilatuksen kirjoituttaman tekstin
    ilmoituksen siitä,
    että Jeesus on Jahve.

    Eli tuo
    neljän sanan tekstikatkelma
    kokonaisuudessaan on:

    ישועה הנצרה והמלך היהודים

    Näiden neljän sanan
    alkukirjaimista muodostuu

    י ה ו ה = J H W H

    Kirjanoppineet ja fariseukset
    halusivat korjausta tekstiin.
    Jos Pilatus olisi siihen suostunut,
    niin lopputulos olisi ollut
    vähintään yhtä selvä ilmoitus
    Jumalan Pojasta, Jahvesta,
    joka Pelastaa.

    Hän on sanonut:
    MINÄ OLEN
    Juutalaisten Kuningas

    Siinä olisi nyt ollut
    keskimmäisenä
    sama Jumalan nimi
    uloskirjoitettuna suoraan
    ensimmäisessä persoonassa
    ' H J H

    Mutta juutalaiset eivät
    nähneet tai halunneet nähdä,
    että Hän totisesti on Jumalan Poika.

    Ei vaikka,
    olivat juuri vähän aikaa sitten
    tämän tosiasian tiedostaneet,
    ja huutaneet ilmoille
    Jeesuksen
    Kuninkuuden ja Messiaanisuuden.

    Ei vaikka lukivat
    kirjallisen todistuksen
    ristin päällekirjoituksesta.

    Ei vaikka olivat kuulleet heti alkuun
    Jumalan äänen taivaasta.

    "Hetki on tullut,
    että Ihmisen Poika kirkastetaan.
    Totisesti, totisesti minä sanon teille:
    jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole,
    niin se jää yksin;
    mutta jos se kuolee,
    niin se tuottaa paljon hedelmää.
    Joka elämäänsä rakastaa,
    kadottaa sen;
    mutta joka vihaa elämäänsä
    tässä maailmassa,
    hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
    Jos joku minua palvelee,
    seuratkoon hän minua;
    ja missä minä olen,
    siellä on myös minun palvelijani oleva.
    Ja jos joku minua palvelee,
    niin Isä on kunnioittava häntä.
    Nyt minun sieluni on järkytetty;
    ja mitä pitäisi minun sanoman?
    Isä, pelasta minut tästä hetkestä.
    Kuitenkin:
    sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut."
    (Joh 12:23-27)

    Ja niin Jeesus sanoo Isälleen.

    "Isä, kirkasta nimesi!"
    (Joh 12:28)

    Ja välittömästi Isä vastaa:

    "Niin taivaasta tuli ääni:
    'Minä olen sen kirkastanut,
    ja olen sen vielä kirkastava'.
    Niin kansa,
    joka seisoi ja kuuli sen,
    sanoi ukkosen jylisseen.
    Toiset sanoivat:
    'Häntä puhutteli enkeli'."
    (Joh 12:28)

    Jeesus oli siis päättänyt
    kirkastaa Isän nimen,
    joka oli myös Hänen nimensä.

    Tämä kirkastaminen merkitsi
    hirvittävää kärsimystä.

    Hän otti koko ihmiskunnan synnin
    kannettavakseen jo silloin,
    kun Johannes oli kastanut Hänet.
    Ihmiset olivat
    tunnustaneet ja tuoneet
    syntinsä Jordanille.
    Jeesus otti ne päälleen,
    ja näin kaikki vanhurskaus täyttyi.

    Ja nyt oli aika kärsiä tuomio
    ihmiskunnan synneistä.

    Ja tähän tuomion kärsimiseen
    Jeesus oli nyt astumassa.

    Poika oli jo kirkastanut Isää
    33½ vuotta
    ja sitäkin ennen koko
    ihmiskunnan olemassaolon ajan.

    Hän oli kuitenkin ollut ihminen
    maan päällä vain tuon 33½ vuotta.
    Ja aloitti sen Jumalan Karitsan
    eli uhrilampaan tapaan
    seimeen kapaloituna.

    Hyvin pienenä Hän
    joutui pakolaiseksi Egyptiin.

    Sitten Herodes,
    joka tahtoi tappaa Hänet, kuoli.

    Perhe tuli takaisin Jumalan maahan.
    Joosef kuoli ja Jeesus oli esikoisena
    raatanut rakentajana elättäen perhekunnan.

    Sitten kolmekymmentävuotiaana
    Hän aloitti Messiaanisen tehtävänsä.

    Ja nyt 3½ vuoden jälkeen
    Hän on suorittamassa ratkaisevan tehtävänsä.

    Ja taivas kommunikoi Hänen kanssaan.
    Mutta Jeesus sanoo,
    että ei tämä ääni tullut Hänen tähtensä.
    Se tuli kansan tähden.
    Sen tuli ymmärtää, mitä tapahtuu.

    "'Ei tämä ääni tullut minun tähteni,
    vaan teidän tähtenne.
    Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse;
    nyt tämän maailman ruhtinas
    pitää heitettämän ulos.
    Ja kun minut ylennetään maasta,
    niin minä vedän kaikki tyköni.'
    Mutta sen hän sanoi antaen tietää,
    minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva."
    (Joh 12:30-33)

    Kansa vastasi tavalla, joka osoittaa,
    että tämä viime hetken briiffaus
    oli kovasti tarpeen.

    "Me olemme laista kuulleet,
    että Kristus pysyy iankaikkisesti;
    kuinka sinä sitten sanot,
    että Ihmisen Poika pitää ylennettämän?
    Kuka on se Ihmisen Poika?"
    (Joh 12:34)

    Vielä loppukehoitus uskoa
    Valkeuteen eli Jeesukseen.

    "Vielä vähän aikaa
    valkeus on teidän keskuudessanne.
    Vaeltakaa,
    niin kauan kuin teillä valkeus on,
    ettei pimeys saisi teitä valtaansa.
    Joka pimeässä vaeltaa,
    se ei tiedä, mihin hän menee.
    Niin kauan kuin teillä valkeus on,
    uskokaa valkeuteen,
    että te valkeuden lapsiksi tulisitte."
    (Joh 12:35-36)

    Enempää Jeesus ei voinut tehdä.

    "Ja vaikka hän oli tehnyt
    niin monta tunnustekoa
    heidän nähtensä,
    eivät he uskoneet häneen"
    (Joh 12:37)

    Esaiaan ennustus oli käynyt toteen.
    Kuitenkin ...

    "Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin
    uskoivat häneen,
    mutta fariseusten tähden
    he eivät sitä tunnustaneet,
    etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
    Sillä he rakastivat ihmiskunniaa
    enemmän kuin Jumalan kunniaa."
    (Joh 12:42-43)

    Ja niin Jeesus sanoo:

    "Joka uskoo minuun,
    se ei usko minuun, vaan häneen,
    joka on minut lähettänyt.
    Ja joka näkee minut, näkee hänet,
    joka on minut lähettänyt.
    Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan,
    ettei yksikään, joka minuun uskoo,
    jäisi pimeyteen."
    (Joh 12:44-46)

    Tässä on
    Armon Sana ja Elämän Valkeus.

    Jeesus jatkaa:
    "Hylkäävä minut...
  7. Olemme edenneet niin pitkälle,
    että ehtoollinen on asetettu.
    Ja sitähän meidän kuuluisi viettää
    aina yhteisissä kokoontumisissa
    ja muistella Herran kuolemaa.

    "Mutta ylipapit ja koko neuvosto
    etsivät todistusta Jeesusta vastaan
    tappaaksensa hänet,
    mutta eivät löytäneet."
    (Mark 14:55)

    Tilanne on suorastaan epätoivoinen.
    Kukaan eli löydä mitään syytä.
    Todistajia löytyi,
    mutta ei pätevää todistusta.

    "Useat kyllä todistivat väärin
    häntä vastaan,
    mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä."
    (Mark 14:56)

    Kunnes joku jo luuli löytäneensä syyn
    kuolemantuomioon.

    Niin muutamat nousivat
    ja todistivat väärin häntä vastaan,
    sanoen:
    'Me olemme kuulleet hänen sanovan:
    'Minä hajotan maahan
    tämän käsillä tehdyn temppelin
    ja rakennan kolmessa päivässä toisen,
    joka ei ole käsillä tehty'.
    Mutta eivät näinkään heidän todistuksensa
    olleet yhtäpitäviä."
    (Mark 14:57-59)

    Ja Jeesus ei puhu mitään.
    Ja sekös ärsyttää.

    "Silloin ylimmäinen pappi
    nousi ja astui esille
    ja kysyi Jeesukselta sanoen:
    'Etkö vastaa mitään?
    Mitä nämä todistavat sinua vastaan?'
    Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään."
    (Mark 14:60-61)

    Silloin ylimmäinen pappi
    keksii kysymyksen,
    johon arvelee Jeesuksen vastaavan:

    Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä
    ja sanoi hänelle:
    'Oletko sinä Kristus,
    sen Ylistetyn Poika?'"

    Jeesus vastaa käyttäen Jumalan nimeä
    "MINÄ OLEN".

    "Jeesus sanoi:
    'MINÄ OLEN;
    ja te saatte nähdä
    Ihmisen Pojan istuvan
    Voiman oikealla puolella
    ja tulevan taivaan pilvissä'."
    (Mark 14:61-62)

    "Niin ylimmäinen pappi
    repäisi vaatteensa
    ja sanoi:
    'Mitä me enää
    todistajia tarvitsemme?
    Te kuulitte hänen pilkkaamisensa.
    Mitä arvelette?'
    Niin he kaikki
    tuomitsivat hänet
    vikapääksi kuolemaan."
    (Mark 14:63-64)

    Vihdoin oli saatu tuomion aihe.
    Ja mikä parasta vieläpä
    Jumalanpilkkapykälän perusteella,
    josta on säädetty kuolemantuomio.

    Ja nyt alkoi käsittely.

    "Ja muutamat rupesivat
    sylkemään häntä
    ja peittivät hänen kasvonsa
    ja löivät häntä nyrkillä
    ja sanoivat hänelle:
    'Profetoi!'
    Oikeudenpalvelijatkin
    löivät häntä poskelle."
    (Mark 14:65)

    Ja sitten ikuista uskollisuutta
    luvannut Pietari
    kieltää kiroillen Jeesuksen.
    Kolmesti.
    Kukko laulaa.
    Ja Pietarin uho on muuttunut
    katkeraksi itkuksi.

    Seuraavaksi alkaa roomalainen oikeusistunto.

    "Ja heti aamulla ylipapit
    ynnä vanhimmat
    ja kirjanoppineet
    ja koko neuvosto tekivät päätöksen,
    sitoivat Jeesuksen,
    veivät hänet pois
    ja antoivat Pilatuksen käsiin."
    (Mark 15:1)

    Pilatus ei suinkaan pelleillyt,
    kun kysyi syytetyltä:

    "Oletko sinä
    juutalaisten kuningas?"
    (Mark 15:2)

    Pilatus huomasi,
    että hän joutuu itse ratkaisemaan,
    onko Jeesus juutalaisten kuningas.

    "Ja ylipapit tekivät
    monta syytöstä
    häntä vastaan.
    Niin Pilatus taas kysyi häneltä
    sanoen:
    'Etkö vastaa mitään?
    Katso,
    kuinka paljon syytöksiä
    he tekevät sinua vastaan.'
    Mutta Jeesus
    ei enää vastannut mitään,
    niin että Pilatus ihmetteli."
    (Mark 15:3-5)

    Pilatus oli jo tullut sisimmässään
    tietoiseksi siitä,
    että hänen tuomittavanaan
    on todellakin juutalaisten Kuningas.

    "Mutta juhlan aikana
    hän tavallisesti päästi heille
    yhden vangin irti,
    sen, jota he anoivat.
    Niin siellä oli eräs mies,
    jota sanottiin Barabbaaksi,
    vangittu muiden
    kapinoitsijain kanssa,
    jotka kapinassa
    olivat tehneet murhan.
    Ja kansa meni sinne ylös
    ja rupesi pyytämään,
    että hän tekisi heille,
    niinkuin hänen tapansa oli.
    Pilatus vastasi heille sanoen:
    'Tahdotteko,
    että päästän teille
    juutalaisten kuninkaan?'
    Sillä hän tiesi,
    että ylipapit kateudesta
    olivat antaneet
    hänet hänen käsiinsä."
    (Mark 15:7-10)

    Ylipapit kiihottivat kansaa
    päästämään Barabbaan.

    "Mutta ylipapit
    kiihoittivat kansaa anomaan,
    että hän ennemmin päästäisi
    heille Barabbaan.
    Ja Pilatus puhui taas heille
    ja sanoi:
    'Mitä minun sitten
    on tehtävä hänelle,
    jota te sanotte
    juutalaisten kuninkaaksi?'
    Niin he taas huusivat:
    'Ristiinnaulitse hänet!'
    Mutta Pilatus sanoi heille:
    'Mitä pahaa
    hän sitten on tehnyt?'
    Mutta he huusivat
    vielä kovemmin:
    'Ristiinnaulitse hänet!'"
    (Mark 15:11-14)

    Sääliksi käy Pilatusta.

    "Ja kun Pilatus tahtoi tehdä
    kansalle mieliksi,
    päästi hän heille Barabbaan,
    mutta Jeesuksen
    hän ruoskitti
    ja luovutti ristiinnaulittavaksi."
    (Mark 15:15)

    Jeesus sai hirvittävän käsittelyn
    jo ennen ristiinnaulitsemista.
    Hän olisi normaalina ihmisenä
    kuollut jo siihen.

    Mutta kukaan ei voinut
    ottaa Hänen henkeään,
    koska Hän oli Jumalan Poika.

    Eikä Hän astunut alas ristiltä,
    vaikka olisi voinut,
    sillä Hän Rakasti niin paljon
    Sinua ja minua.

    Ja vasta kun kaikki oli
    TÄYTETTY / MAKSETTU
    Hän antoi Henkensä.

    Hän siis antoi ristillä Henkensä
    juutalaisten tuijottaessa ristiä,
    Ristiä, jossa luki:

    TÄMÄ ON
    JEESUS NASARETILAINEN
    JUUTALAISTEN KUNINGAS

    Pilatus tunnusti näin kirjallisesti
    uskonsa Jeesukseen.
    Ylipapit tavasivat
    ylintä eli heprealaista riviä.
    Ristiinnaulitun kuvauksen
    kunkin sanan ensimmäinen kirjain
    muodosti Jumalan nimen
    י ה ו ה

    "Tämä on J H W H"

    Pilatuksen viimeinen sana.
    Kaikelle kansalle.

    "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."
  8. Palataan aiheeseen
    eli Pääsiäisen tapahtumiin
    2000 vuotta sitten.

    Olemme edenneet siihen hetkeen,
    kun opetuslapset osoittavat
    mahtavia temppelirakennuksia Jeesukselle,
    jonka kansa on ottanut vastaan Messiaana,
    jonka odottivat kohta ottavat Kuninkuuden.

    Jeesus romahduttaa kaiken.

    Ja kun hän meni ulos pyhäköstä,
    sanoi eräs hänen opetuslapsistaan
    hänelle:

    "Opettaja,
    katso, millaiset kivet
    ja millaiset rakennukset!"
    Jeesus vastasi hänelle:
    'Sinä näet nämä
    suuret rakennukset.
    Niistä ei ole jäävä
    kiveä kiven päälle
    maahan jaottamatta'."
    (Mark 13:1-2)

    Ja nyt opetuslasten sydän aukeaa.
    He ymmärtävät,
    että he eivät nyt
    kertakaikkiaan ymmärrä.

    Ja he kysyvät Jeesukselta.
    Miten asiat oikein
    tulevat menemään.

    Jeesus selittää
    yhden sukupolven tapahtumat,
    jotka päättyvät näin:

    "Mutta niinä päivinä,
    sen ahdistuksen jälkeen,
    aurinko pimenee,
    eikä kuu anna valoansa,
    ja tähdet putoilevat taivaalta,
    ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät.
    Ja silloin he näkevät
    Ihmisen Pojan tulevan pilvissä
    suurella voimalla ja kirkkaudella."
    (Mark 13:24-26)

    Mutta juuri tuossa hetkessä,
    jossa elivät ei tapahtuisi sitä,
    mitä he nyt odottivat.
    Aivan päinvastoin.

    "Te tiedätte,
    että kahden päivän perästä on pääsiäinen;
    silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi".
    (Matt 25:1)

    Uskonnollinen johto oli
    täydessä valmiudessa,
    ja pohti teknisiä ongelmia.

    "Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen
    ja happamattoman leivän juhla,
    ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät,
    kuinka saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni
    ja tapetuksi."
    (Mark 14:1)

    Ylipapit ja kirjanoppineet
    olivat siis päättäneet
    tappaa Jeesuksen.
    Ongelmana oli lähestyvä juhla.

    "Ei juhlan aikana,
    ettei syntyisi meteliä kansassa".
    (Mar 14:2)

    Mutta asiat etenivät ehkä
    nopeammin kuin aavistivatkaan.

    "Ja kun hän oli Betaniassa,
    pitalisen Simonin asunnossa,
    tuli hänen aterialla ollessaan nainen,
    mukanaan alabasteripullo
    täynnä oikeata,
    kallista nardusvoidetta.
    Hän rikkoi alabasteripullon
    ja vuodatti voiteen
    hänen päähänsä."
    (Mark 14:3)

    Jeesus selittää,
    mistä on kysymys.

    "Edeltäkäsin hän voiteli
    minun ruumiini
    hautaamista varten."
    (Mark 14:8)

    Juudas Iskariot oli
    ainakin yksi närkästyjä,
    koska oli varas,
    ja olisi halunnut varastaa
    tuostakin voiteesta saatavat rahat.

    "Ja Juudas Iskariot,
    yksi niistä kahdestatoista,
    meni ylipappien luo
    kavaltaakseen hänet heille."
    (Mark 14:10)

    Ja ylipapitkin tiesivät,
    mikä Juudakseen tehoaa.

    "Kun nämä sen kuulivat,
    ihastuivat he
    ja lupasivat antaa hänelle rahaa."
    (Mark 14:11)

    Juudas oli siis jo tehnyt
    päätöksensä.
    Ja hioi ajatuksissaan
    kavaltamistilaisuutta.

    Ja sitten olikin jo
    Pääsiäislampaan syömisen aika.
    Sitä syötäessä
    Jeesus paljastaa
    Juudaksen salaisuuden.

    "Totisesti minä sanon teille:
    yksi teistä kavaltaa minut,
    yksi, joka syö minun kanssani"
    (Mark 14:18)

    Tuollaan huippuhetkeen.

    "Ja heidän syödessään
    Jeesus otti leivän,
    siunasi,
    mursi ja antoi heille ja sanoi:
    'Ottakaa,
    tämä on minun ruumiini'."
    (Mark 14:22)

    Opetuslapset tuskin ymmärsivät
    kovinkaan selvästi muuta kuin
    traditionaalista leivän murtamista,
    vaikka Jeesus puhui
    omasta ruumiistaan ja verestään.

    "Tämä on minun vereni,
    liiton veri,
    joka vuodatetaan monen edestä."
    (Mark 14:24)

    Jeesus on huolissaan
    opetuslapsistaan.

    "Kaikki te loukkaannutte,
    sillä kirjoitettu on:
    'Minä lyön paimenta,
    ja lampaat hajotetaan'.
    Mutta ylösnoustuani
    minä menen teidän edellänne Galileaan'"
    (Mark 14:27-28)

    Pietari loukkaantui ykkösenä.

    "Vaikka kaikki loukkaantuisivat,
    en kuitenkaan minä".
    (Mark 14:29)

    Sitten Jeesus alkaa tulla tuskaan.

    "Ja he tulivat maatilalle,
    jonka nimi on Getsemane;
    ja hän sanoi opetuslapsillensa:
    'Istukaa tässä,
    sillä aikaa kuin minä rukoilen.'
    Ja hän otti mukaansa
    Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen;
    ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan.
    Ja hän sanoi heille:
    'Minun sieluni
    on syvästi murheellinen,
    kuolemaan asti;
    olkaa tässä ja valvokaa'."
    (Mark 14:32-34)

    Pietari oli luvannut,
    ettei jätä Jeesusta,
    mutta ei jaksanut
    valvoa Jeesuksen tähden
    edes yhtä hetkeä.

    Jeesus hikoilee
    äärimmäisessä tuskassaan verta.

    "Abba, Isä,
    kaikki on mahdollista sinulle;
    ota pois minulta tämä malja.
    Mutta ei, mitä minä tahdon,
    vaan mitä sinä!"
    (Mark 14:36)

    Tämä tapahtuu kolme kertaa.
    Ja sitten Jeesus herättää taas
    nukkuvat opetuslapset.

    "Te nukutte vielä ja lepäätte!
    Jo riittää!
    Hetki on tullut;
    katso,
    Ihmisen Poika
    annetaan syntisten käsiin.
    Nouskaa, lähtekäämme;
    katso,
    se, joka kavaltaa minut,
    on lähellä."
    (Mark 14:41-42)

    Ja kohta sotilasjoukko
    tulee ottamaan kiinni Jeesusta.
    Kunhan ensin tunnistavat Hänet.
    Ja sitä varten Juudas tulee
    ja tervehtii Jeesusta suudelmalla.

    Mutta ylipapeilla on vieläkin
    vakava ongelma.
    He eivät ole löytäneet mitään,
    mistä syyttää Jeesusta.

    "Mutta ylipapit ja koko neuvosto
    etsivät todistusta
    Jeesusta vastaan
    tappaaksensa hänet,
    mutta eivät löytäneet."
    (Mark 14:55)

    Jeesus vaikeni.

    Ylipappi sanoo Jeesusta
    Kristukseksi.

    Jeesus vastaa Jumalan nimellä:
    MINÄ OLEN
  9. Kyllä Risti on Elämänpuu.

    Hänessä oleva Elämä
    oli alunperin tarjolla
    Elämän puun hedelmässä.
    Ja tuo Hänessä oleva Elämä
    on edelleenkin tarjolla jokaiselle ihmiselle.

    Jokainen, joka janoaa,
    saa tulla Hänen tykönsä ja juoda.

    Joka juo sitä elävää vettä,
    jota Hän meille antaa,
    saa sisimpäänsä Elämän veden lähteen,
    joka kumpuaa iankaikkiseen Elämään.

    Jeesus sanoi olevansa paitsi Elämä
    myös Viinipuu.
    Syömällä tuon puun hedelmän,
    rypäleen veren ja lihan,
    me elämme ikuisesti.

    Jos emme syö tuosta Viinipuusta,
    meissä ei ole Elämää.
    Kun Jeesus ojensi opetuslapsille
    viinipuun antia,
    Hän sanoi yksiselitteisesti,
    tämä on minun vereni.

    Jos Aadam olisi syönyt
    Eedenin Paratiisissa Elämänpuun hedelmän,
    olisi Ikuinen Elämä imeytynyt Häneen.

    Mutta koska hän söikin
    viereisestä puusta synnin hedelmän,
    tarvittiin nyt muutakin
    kuin osallisuus Häneen,
    joka on Elämä.
    Tarvittiin osallisuus myös vereen,
    sillä ilman verta ei ole sovitusta.

    Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet.
    Olen Aadamin lailla
    kuollut omiin synteihini.

    Ja siksi ei enää riitä,
    että syön Elämän puusta.

    Ei riitä,
    että olen osallinen Hänen elämästään.
    Nyt tarvitaan osallisuus
    paitsi Hänen Elämäänsä
    myös Hänen kuolemaansa.

    Nyt tarvitaan paitsi
    ikuisen elämän lahja
    myös sovitus.

    Ja siihen siis tarvitaan veri.
    Ja siksi meidän täytyy ensin syödä
    Golgatalle pystytetystä Elämän puusta,
    joka samalla on kuoleman puu.
    Vanha ihmisemme on
    Hänen kanssaan ristiinnaulittu,
    ja me olemme ylösnousseet
    uuteen Elämään Hänen kanssaan.

    Ja tämän tähden
    Jeesuksen, joka on ikuisuudesta,
    piti syntyä ikäänkuin uudelleen.

    Hän oli Jumalasta syntynyt.
    Samaa kirkkautta kuin Isä.
    Jo ikuisuudesta.

    Mutta nyt Hänen täytyi tulla
    myös lihaksi ja vereksi,
    ihmisen kaltaiseksi,
    voidakseen sovittaa ihmiset.
    Ja niin Hänet sitten
    teurastettiin Jumalan Karitsana.

    Niinpä kun nyt syömme ja juomme
    tuosta Totisesta Viinipuusta,
    Hänessä oleva elämä imeytyy meihin,
    meistä tulee yhtä Hänen kanssaan,
    ja samalla me tulemme osallisiksi
    Hänen kuolemastaan,
    Hänessä olevasta sovituksesta,
    jonka Hänen verensä tuo.

    Ja kun näin olemme tulleet osallisiksi
    sovituksesta ja pelastetut,
    puetut vanhurskauden vaatteisiin,
    niin vaelluksen aikaiset tahratkin
    puhdistuvat Hänen yhteydessään.
    Hänen verensä puhdistaa
    jatkuvasti kaikesta synnistä.

    Ja niin siis saamme paitsi
    aloittaa ikuisen elämämme
    tulemalla Hänen tykönsä
    myös jatkuvasti uudistua
    ja vahvistua
    ja puhdistua
    tulemalla Hänen tykönsä
    ja juomalla Hänen verensä
    ja syömällä Hänen lihansa.

    Jos me pääsisimme syömään
    suoraan Paratiisin Elämän puusta
    ilman parannusta eli kääntymystä,
    olisi se kauhea asia.

    Me eläisimme ikuisesti
    tässä tilassamme eli erossa Jumalasta.

    Tämän tähden
    Jumala sulki Elämän puun tien.

    Mutta näin tehdessään
    Jumala ei sulkenut meiltä ikuista elämää,
    vaan avasi mahdollisuuden siihen
    sen Pelastuksen kautta,
    joka naulattiin Golgatan puuhun.

    Tästä sovituksen puusta
    meidän kaikkien tulee syödä,
    sillä me olemme jo syöneet
    viereisestä puusta,
    joka kantaa nimeä hyvän- ja pahantiedon puu.
  10. "Oi älyttömät galatalaiset!
    Kuka teidät
    lumosi/noitui,
    ettette
    taivu/usko/ole kuuliaisia
    totuudelle."

    Tuollaiseen lumoukseen suostuminen
    on älytöntä/epäeettistä.

    Varsinkin, kun Jeesus on jo itse
    lupauksensa mukaan
    ollut heidän keskellään,
    kun heidän silmien eteen
    oli kuvattu Jeesus Kristus ristiinnaulittuna.

    "Joille vastaan silmiä
    Jeesus Kristus esitettiin
    ristiinnaulittuna"

    Mikään muu
    ei tarjoa heille Jumalasuhdetta.

    Tuo esitys tai kuva
    ilmaistaan alkutekstissä verbillä

    προγράφω
    prografō

    edeltä kirjoittaa

    Tuo ilmaisu tarkoittaa
    virallista julistusta/julkaisua.

    Eli joku oli noitunut heidät
    vähän samaan tapaan kuin
    käärme paratiisissa lumosi
    ensimmäisen ihmisparin
    tavoittelemaan jotain
    aivan vääränlaista jumalankaltaisuutta.

    Tämä on täysin älytöntä
    varskinkin kun he
    olivat jo saaneet täyden selvityksen
    Elämän puusta,
    joka pystytettiin Golgatalle.

    Ja he olivat uskoessaan jo kokeneet
    uudestisyntymisen ylhäältä Hengestä.

    "Tämän vain tahdon saada teiltä tietää,
    teoista lainko Hengen saitte
    vaiko kuulosta uskon?"

    Tuossa on laki yksikössä.
    Laki ei kertakaikkiaan pelasta.
    Se tuomitsee.

    Antoiko tämä vastauksen kysymykseesi?

    Tavasin nyt suoraan alkutekstiä.
    Otetaan tähän vielä käännös
    King Jamesin mukaan:

    "O foolish Galatians,
    who hath bewitched you,
    that ye should not
    obey the truth,
    before whose eyes
    Jesus Christ hath been
    evidently set forth,
    crucified among you?
    This only would I learn of you,
    Received ye the Spirit
    by the works of the law,
    or by the hearing of faith?"
    (Gal 3:1-2)