Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

311

Kommenttia

11777

  1. Kaikki ihmiset
    eivät ole Kristuksessa
    eivätkä uusia luomuksia.

    "Siis,
    jos joku on Kristuksessa,
    niin hän on uusi luomus;
    se, mikä on vanhaa,
    on kadonnut,
    katso,
    uusi on sijaan tullut."
    (2 Kor 5:17)

    On siis ihmisiä,
    joiden kohdalla
    vanha ei olekaan kadonnut
    eikä uusi sijaan tullut,
    vaikka onkin niin,
    että Jumala on
    sovittanut maailman.

    "Mutta kaikki on Jumalasta,
    joka on sovittanut meidät
    itsensä kanssa Kristuksen kautta
    ja antanut meille sovituksen viran."
    (2 Kor 5:18)

    Siis Jumalan puolelta
    kaikki on valmiina.

    "Sillä Jumala oli Kristuksessa
    ja sovitti maailman itsensä kanssa
    eikä lukenut heille
    heidän rikkomuksiaan,
    ja hän uskoi meille
    sovituksen sanan."
    (2 Kor 5:19)

    Kun syyllistä etsitään siihen,
    miksi kaikki eivät silti ole
    tulleet uskoviksi,
    voidaan sitä etsiä ensiksi
    saarnamiehistä,
    joille edellä olleen mukaan
    on annettu
    sovituksen virka,
    joille on uskottu
    sovituksen sana.

    "Kristuksen puolesta
    me siis olemme lähettiläinä,
    ja Jumala kehoittaa
    meidän kauttamme."
    (2 Kor 5:20)

    Mutta vika voi olla myös siinä,
    että jotkut eivät kerta kaikkiaan
    halua ottaa vastaan
    Kristuksen lähettiläiden sanomaa,
    eivätkä antaa sovittaa itseään
    Jumalan kanssa.

    "Me pyydämme
    Kristuksen puolesta:
    antakaa sovittaa itsenne
    Jumalan kanssa."
    (2 Kor 5:20)

    Joka tapauksessa on siis niin,
    että Jumalan puolelta
    kaiki on tehty ja valmista,
    mutta silti kaikki eivät
    ole tulleet Jumalan vanhurskaudeksi.

    "Sen,
    joka ei synnistä tiennyt,
    hän meidän tähtemme teki synniksi,
    että me hänessä tulisimme
    Jumalan vanhurskaudeksi."
    (2 Kor 5:21)

    Ja siksi me Jumalan työtovereina
    kehotamme ottamaan vastaan
    Jumalan armon.
    Mutta karmea totuus on,
    että Jumalan armo
    voi jäädä turhaksi.

    "Hänen työtovereinaan
    me myös
    kehoitamme teitä
    vastaanottamaan Jumalan armon niin,
    ettei se jää turhaksi."
    (2 Kor 6:1)

    Kun me tätä teemme,
    niin kysymys on hyvin vakavasta asiasta.
    Me elämme nyt armon päiviä.
    Jokainen kohtaaminen
    syyttömäksi julistetun ja syyllisen välillä
    on radikaali.

    "Sillä hän sanoo:
    'Otollisella ajalla
    minä olen sinua kuullut
    ja pelastuksen päivänä sinua auttanut'.
    Katso,
    nyt on otollinen aika,
    katso,
    nyt on pelastuksen päivä."
    (2 Kor 6:2)
  2. Eli kaikki alkaa kääntymisestä.
    Tämä on meidän osuutemme.
    Jumala ei tee sitä puolestamme.

    Mutta Hän kyllä vetää meitä
    Poikansa tykö.
    Ja meidän osuutemme on
    lakata vastustamasta
    - antautua
    Hänen Rakkaudelleen
    eli Jeesukselle Kristukselle.

    Eli ensin tulee kääntyminen
    ja sitten Jeesus vaikuttaa meissä uskon.

    Pelastus on lahja,
    mutta sen vastaanottaminen
    edellyttää kääntymistä.

    Jumalan hyvyys vetää meitä kääntymykseen, mutta meidän on päästettävä irti vanhasta.
    Siis kääntyminen
    ... tai edes pysähtyminen ....
    Jumalan huutaessa peräämme
    niinkuin huusi Aadamia,
    saa aikaiseksi sen,
    että kaikki muuttuu.

    Jumala ei pysäyttänyt Aadamia.
    Aadamin oli itse pysähdyttävä.

    Siis kääntyminen Jumalan puoleen
    on mahdollista,
    kun Pyhä Henki vetää ja kutsuu meitä,
    niinkuin Jumala huusi Aadamia.
    Ja meidän on se tehtävä
    - pysähdyttävä, käännyttävä,
    suostuttava kohtaamaan Jumala.

    Siis kääntykää ja ...
    sitten kaikki muu tulee lahjana.

    Lahja on aina ilmainen lahjan saajalle.
    Mutta lahjaa ei ole pakko ottaa vastaan.

    Jumalan lahjavanhurskaus on tarjolla,
    mutta sen vastaanottaminen edellyttää
    omasta vanhurskaudesta luopumista.

    Jos omat vaatteet
    ovat kovin hohdokkaat,
    voi olla vaikea riisua niitä,
    ja ottaa vastaan hääisännän
    tarjoamaa häävaatetta.
    Jumalan täytyy saada
    pukea meidät Kristukseen.

    Sikiössä olevan vauvan
    ei tarvitse tehdä mitään syntyäkseen.

    Mutta kun me olemme
    (hengellisesti) kuolleet
    tekemiimme synteihin,
    meidän täytyy syntyä uudesti
    - ei enää lihasta ja verestä
    ja miehen tahdosta,
    vaan Jumalasta, Ylhäältä Hengestä.

    Miten tämä voi tapahtua.
    Jeesuksen vastaus oli kertomus
    VT:n puolelta.

    Hän, joka oli synnitön
    mutta meidän tähtemme tehtiin synniksi, ripustettiin puuhun.
    Jokainen käärmeen pureman saanut
    synnin myrkkyyn kuolemassa oleva,
    joka nosti katseensa
    tuohon puuhun ripustettuun
    sai uuden elämän.

    Ne,
    jotka eivät nostaneet katsettaan siihen,
    vaikka tuo vaskikäärme
    tuotiin heidä silmiensä eteen,
    eivät saaneet uutta elämää
    vaan kuolivat heissä olevaan myrkkyyn.
    Siis meidän on tuo ratkaisu tehtävä. Käännämmekö katseemme Häneen
    vai emme.

    Meidän täytyy ottaa vastaan Hänet,
    joka on Jumalan Vanhurskaus,
    Pelastus ja Iankaikkinen Elämä.

    Siksi me Kristuksen puolesta
    kehotamme kaikkia:
    Antakaa sovittaa itsenne!!!

    Pietari julisti Pyhässä Hengessä
    Jumalan Sanaa,
    ja kolme tuhatta miestä kääntyi.

    Jos Jumalan Rakkauden kutsu
    ei olisi heitä vetänyt
    Jeesuksen tykö,
    eivät he olisi kääntyneet.

    Mutta meillä on
    tuollaisessakin tilanteessa
    mahdollisuus pistää hanttiin
    ja olla kääntymättä.

    Rauhaan ja Rakkauteen
    ei ketään voi pakottaa.
    Siihen antaudutaan.

    Numero yksi on kääntyminen.
    Mitään ei tapahdu,
    ellemme käänny
    ja suostu kohtaamaan Jumalaa.

    Usko on tuon kohtaamisen seuraus
    - ei syy.

    Monen uskovan ihmisen
    uusi elämä alkoi rukouksella:

    Jumala, jos sinä olet olemassa ...
  3. Eli olemme seuraavasta
    yhtä mieltä:

    Kaikki ihmiset
    eivät ole Kristuksessa
    eivätkä uusia luomuksia.

    "Siis,
    jos joku on Kristuksessa,
    niin hän on uusi luomus;
    se, mikä on vanhaa,
    on kadonnut,
    katso,
    uusi on sijaan tullut."
    (2 Kor 5:17)

    Minkälaisia uudet luomukset ovat?
  4. Kaikki ihmiset
    eivät ole Kristuksessa
    eivätkä uusia luomuksia.

    "Siis,
    jos joku on Kristuksessa,
    niin hän on uusi luomus;
    se, mikä on vanhaa,
    on kadonnut,
    katso,
    uusi on sijaan tullut."
    (2 Kor 5:17)

    On siis ihmisiä,
    joiden kohdalla
    vanha ei olekaan kadonnut
    eikä uusi sijaan tullut,
    vaikka onkin niin,
    että Jumala on
    sovittanut maailman.

    "Mutta kaikki on Jumalasta,
    joka on sovittanut meidät
    itsensä kanssa Kristuksen kautta
    ja antanut meille sovituksen viran."
    (2 Kor 5:18)

    Siis Jumalan puolelta
    kaikki on valmiina.

    "Sillä Jumala oli Kristuksessa
    ja sovitti maailman itsensä kanssa
    eikä lukenut heille
    heidän rikkomuksiaan,
    ja hän uskoi meille
    sovituksen sanan."
    (2 Kor 5:19)

    Kun syyllistä etsitään siihen,
    miksi kaikki eivät silti ole
    tulleet uskoviksi,
    voidaan sitä etsiä ensiksi
    saarnamiehistä,
    joille edellä olleen mukaan
    on annettu
    sovituksen virka,
    joille on uskottu
    sovituksen sana.

    "Kristuksen puolesta
    me siis olemme lähettiläinä,
    ja Jumala kehoittaa
    meidän kauttamme."
    (2 Kor 5:20)

    Mutta vika voi olla myös siinä,
    että jotkut eivät kerta kaikkiaan
    halua ottaa vastaan
    Kristuksen lähettiläiden sanomaa,
    eivätkä antaa sovittaa itseään
    Jumalan kanssa.

    "Me pyydämme
    Kristuksen puolesta:
    antakaa sovittaa itsenne
    Jumalan kanssa."
    (2 Kor 5:20)

    Joka tapauksessa on siis niin,
    että Jumalan puolelta
    kaiki on tehty ja valmista,
    mutta silti kaikki eivät
    ole tulleet Jumalan vanhurskaudeksi.

    "Sen,
    joka ei synnistä tiennyt,
    hän meidän tähtemme teki synniksi,
    että me hänessä tulisimme
    Jumalan vanhurskaudeksi."
    (2 Kor 5:21)

    Ja siksi me Jumalan työtovereina
    kehotamme ottamaan vastaan
    Jumalan armon.
    Mutta karmea totuus on,
    että Jumalan armo
    voi jäädä turhaksi.

    "Hänen työtovereinaan
    me myös
    kehoitamme teitä
    vastaanottamaan Jumalan armon niin,
    ettei se jää turhaksi."
    (2 Kor 6:1)

    Kun me tätä teemme,
    niin kysymys on hyvin vakavasta asiasta.
    Me elämme nyt armon päiviä.
    Jokainen kohtaaminen
    syyttömäksi julistetun ja syyllisen välillä
    on radikaali.

    "Sillä hän sanoo:
    'Otollisella ajalla
    minä olen sinua kuullut
    ja pelastuksen päivänä sinua auttanut'.
    Katso,
    nyt on otollinen aika,
    katso,
    nyt on pelastuksen päivä."
    (2 Kor 6:2)
  5. "Siis,
    jos joku on Kristuksessa"
    (2 Kor 5:17)

    Kysymyksessä on suhde
    kahden persoonan välillä.

    Vain nuo kaksi tietävät varmasti,
    onko tuo suhde olemassa.

    Tuota suhdetta kuvataan
    Laulujen laulussa eli
    Korkeaveisussa.

    Minustakin tuli
    ihan uudenlainen luomus,
    kun rakastuin erääseen neitokaiseen.

    Tiesin heti,
    että tulemme jakamaan elämämme.

    Kysymys on siis suhteesta
    eli toistensa tuntemisesta.

    Jos me tunnemme Jeesuksen,
    niin meillä on suhde
    Hänen kanssaan.

    Ihan uusi elämä on alkanut.
    Ikuinen elämä Hänen kanssaan.

    "Mutta tämä on
    iankaikkinen elämä,
    että he tuntevat sinut,
    joka yksin olet totinen Jumala,
    ja hänet,
    jonka sinä olet lähettänyt,
    Jeesuksen Kristuksen."
    (Joh 17:3)

    Toinen vaihtoehto,
    jonka Jeesus ilmaisee
    aivan samoin johdantosanoin,
    on se,
    että meillä on suhde
    Valkeuden sijasta pimeyden kanssa.

    "Mutta tämä on tuomio,
    että valkeus on tullut maailmaan,
    ja ihmiset rakastivat pimeyttä
    enemmän kuin valkeutta;
    sillä heidän tekonsa olivat pahat."
    (Joh 3:19)

    Jos tunnemme Jeesuksen,
    niin meillä on jonkinlainen
    yhteys Hänen kanssaan.

    Jos mitään yhteydenpitoa ei ole,
    niin voi olla,
    että emme olekaan Kristuksessa,
    emme olekaan Jumalan lapsia.

    Tämä suhde ja yhteyudenpito
    ei välttämättä näy ulkopuolisille.

    Sillä Morsiamen kaunistus on
    salassa oleva sydämen ihminen
    hiljaisen ja rauhaisan hengen
    katoamattomuudessa.

    Jumalan Rauha on sydämessä.
    Siitä me tiedämme,
    että olemme Kristuksessa.

    "Jumalan rauha,
    joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
    on varjeleva teidän
    sydämenne ja ajatuksenne
    Kristuksessa Jeesuksessa."
    (Fil 4:7)

    Jos olemme kovin rauhattomia
    ja riitaisia ja panettelevia,
    niin meillä ei ehkä ole
    suhdetta Rauhan Ruhtinaaseen.

    Mutta kun Jumalan Valtakunta
    on sisäisesti meissä,
    niin elämämme on
    vanhurskautta, rauhaa ja iloa
    Pyhässä Hengessä.
  6. "Te olette jo puhtaat
    sen sanan tähden,
    jonka minä olen teille puhunut."
    (Joh 15:3)

    καθαρός = puhdas, viaton
    katharos

    Golgata on edessä.
    Jeesuksen sovituskuolema
    ei ole vielä tapahtunut,
    eivätkä opetuslapset
    olleet vielä saaneet
    uutta elämää
    uudestisyntymisen kautta.

    Kuitenkin he olivat jo puhtaat.
    Jeesus oli puhunut heille
    kolmen vuoden ajan.
    SANA
    oli puhdistanut heidät.

    Jeesus oli pessyt heidät.
    Kerran ihan konkreettisesti
    heidän jalkansa.

    Pietari tapansa mukaan vastusteli.
    Mutta Jeesus sanoi:

    "Ellen minä sinua pese,
    ei sinulla ole osuutta
    minun kanssani"
    (Joh 13:8)

    Sitten Pietari pomppasi
    toiseen äärimmäisyyteen.

    Pese kokonaan,
    ei vain jalkoja.
    Tähän Jeesus vastaa:

    "Joka on kylpenyt,
    ei tarvitse muuta,
    kuin että jalat pestään,
    ja niin hän on kokonaan puhdas;
    ja te olette puhtaat"
    (Joh 13:10)

    Siis Jeesuksen puhuma Sana
    oli saanut aikaan sen,
    että opetuslapset
    olivat kokonaan pestyjä.

    Jokapäiväinen vaellus kuitenkin
    tuo aina likaa jalanpohjiin,
    joten ne tarvitsevat
    jatkuvaa puhdistusta.

    Eli Jeesuksen puhuma Sana
    oli kylvettänyt opetuslapset.
    Vai oliko sittenkään.
    Jeesus jatkaa näin:

    "Johannes kirjoitti:
    te olette puhtaat,
    ette kuitenkaan kaikki"
    (Joh 13:10)

    Yksi heidän joukossaan
    ei ollut puhdas.
    Ja miksi.
    Hän ei ollut tehnyt parannusta.
    Jeesuksen julistus oli ollut:

    "Aika on täyttynyt,
    ja Jumalan valtakunta
    on tullut lähelle;
    tehkää parannus
    ja uskokaa evankeliumi"
    (Mark 1:15)

    Jeesuksen opetuslasten joukossa
    oli yksi,
    joka ei koskaan
    ollut tehnyt parannusta.
    Hän oli koko ajan varas ja kavaltaja.

    Hänelle ei koskaan auennut
    pelastuksen evankeliumi.
    Tämä ilmeni muun muassa tilanteessa,
    jossa Jeesuksen jalat voideltiin.

    "Niin Maria otti naulan oikeata,
    kallisarvoista nardusvoidetta
    ja voiteli Jeesuksen jalat
    ja pyyhki ne hiuksillaan;
    ja huone tuli täyteen
    voiteen tuoksua.
    Silloin sanoi
    yksi hänen opetuslapsistaan,
    Juudas Iskariot,
    joka oli hänet kavaltava:
    'Miksi ei tätä voidetta myyty
    kolmeensataan denariin
    ja niitä annettu köyhille?'
    Mutta tätä
    hän ei sanonut sentähden,
    että olisi pitänyt huolta köyhistä,
    vaan sentähden,
    että hän oli varas
    ja että hän rahakukkaron hoitajana
    otti itselleen,
    mitä siihen oli pantu."
    (Joh 12:3-6)

    Parannus jäi tekemättä,
    vaikka Jeesus pesi Juudaksen jalat,
    vaikka Jeesus antoi
    ehtoollisleivän Juudakselle.

    Sana on tarjolla,
    ja me olemme sitä syöneetkin.
    Mutta olemmeko koskaan
    tehneet parannusta.
    Kääntyneet pois
    entisestä elämästämme.

    Jos emme,
    niin me olemme vielä
    kyykäärmeen sikiöitä,
    jotka eivät voi tehdä
    parannuksen soveliaita hedelmiä.

    Paavali sai julistettavaksi
    armon evankeliumin.

    Mutta mikään Sana ei puhdista,
    jos emme käänny,
    jos meissä ei tapahtu
    mielenmuutosta.

    SANA on otettava vastaan.
    Ja silloin me muutumme

    "Mutta me kaikki,
    jotka peittämättömin kasvoin
    katselemme Herran kirkkautta
    kuin kuvastimesta,
    muutumme saman kuvan kaltaisiksi
    kirkkaudesta kirkkauteen,
    niinkuin muuttaa Herra,
    joka on Henki."
    (2 Kor 3:18)

    Me emme näe vielä selvästi,
    mutta kuva selvenee koko ajan,
    jos katseemme eli uskomme
    on kohdistettu Jeesukseen.

    Ja silloin Jeesus pesee puhtaaksi
    meidän jalkamme joka päivä.

    Jos meillä ei vielä ole
    tuota suhdetta Jeesukseen
    eli Sanaan eli Valoon,
    jos emme ole vielä
    Häntä nähneet,
    emmekä siis tunne Häntä,
    niin me olemme
    vielä synneissämme.

    Olemme silloin
    yön ja pimeyden lapsia
    emmekä päivän ja valon lapsia.

    "Joka hyvin tekee,
    se on Jumalasta;
    joka pahoin tekee,
    se ei ole Jumalaa nähnyt."
    (3 Joh 1:11)
  7. Kalamos ei ole antanut ohjetta
    himosta eroon pääsemiseen.

    Olisin antanut,
    jos olisin jaksanut illalla kirjoittaa,
    mutta en jaksanut.

    Sitten aamulla huomasin,
    että Mvh J - K
    oli jo kirjoittanut sen,
    mitä mielessäni oli.

    Ja niin kirjoitin sitten
    siitä toisesta asiasta,
    jonka olin sydämelleni saanut.

    Siinä ei ollut mitään seksuaalista.
    Raamatussa ei ole ollenkaan
    sanaa seksi.

    Kirjoitin siitä onnesta,
    jonka Jumala on tarkoittanut
    ihmiselle.
    Miehelle ja Naiselle.

    Kuvasin perheonnea,
    siinä kontekstissa,
    jossa Raamattu siitä puhuu.

    Ihminen luotiin paratiisiin
    viljelemään ja varjelemaan.

    Jo Raamatun ensimmäinen
    jatkokertomus
    peruskertomuksen jälkeen
    kehottaa:

    "Sentähden
    mies luopukoon
    isästänsä ja äidistänsä
    ja liittyköön vaimoonsa,
    ja he tulevat yhdeksi lihaksi."
    (Gen 2:24)

    Siis tuo oli Jumalallinen ohje
    jo ennen syntiinlankeemusta,
    kun himosta ei ollut tietoakaan.

    Nyt kun paholainen häärii
    ympärillämme,
    niin se haluaa kaikin tavoin
    turmella tuon ihanuuden,
    perheonnen.

    Mutta sillä on tarjottavana
    vain laihaa korviketta.

    Niin laihaa kahvia
    kuin on housun virutusvesi.

    Ei kukaan sellaista tuo
    avioliittoon.

    Kun ihminen rakastuu,
    niin se on maailmoja
    mullistava kokemus.

    Ja se on esikuva siitä,
    mitä tapahtuu,
    kun ihminen vastaa
    siihen Rakkauden kutsuun,
    jonka Jeesus esittää
    kolkuttaessaan sydämemme ovella
    päästäkseen sisään
    ateriayhteyteen kanssamme.

    Mutta jos meillä
    ei ole sitä Rakkaussuhdetta,
    joka kuuluu
    miehen ja naisen välille,
    niin meillä on syvä kuilu elämässä.

    Yhtä lailla,
    jos meillä ei ole
    sitä Rakkaussuhdetta,
    joka kuuluu
    Kristuksen ja Morsiamen välille.

    Kumpikin on täytettävissä.
    Etsivä löytää.

    Siis ei niin,
    että esimerkiksi alkoholiongelmainen
    viivyttelee antautumistaan
    Jeesukselle niin kauan,
    että on päässyt eroon viinasta.

    Ei,
    vaan elämä annetaan heti Jeesukselle.
    Ja sitten meidän astiamme täyttyy
    Pyhästä Hengestä
    ja viinan höyryt joutuvat
    antamaan sille sijan.

    Samoin,
    jos ei avaa sydäntään
    toiselle ihmiselle,
    jaa sitä toisen ihmisen kanssa,
    niinkuin heti Raamatun
    alussa todetaan,
    niin meillä on ongelma,
    joka nyt
    kun synti on jo maailmassa,
    johtaa meidät vaikeuksiin
    siten kuin Paavali
    lainaamassani kohdassa tuo esiin.

    Totta on kuitenkin sekin,
    että niinkuin lähestyvä ahdinko,
    tuolloin oli lähellä,
    se saattaa olla nytkin.

    Ja sitä silmällä pitäen Paavali kirjoittaa
    myöhemmin tuossa luvussa näin:

    "Olen siis sitä mieltä,
    että lähestyvän ahdingon tähden
    jokaisen on hyvä pysyä entisellään.
    Jos olet sidottu vaimoon,
    älä pyydä eroa;
    jos et ole sidottu vaimoon,
    älä pyydä itsellesi vaimoa.
    Mutta jos menetkin naimisiin,
    et syntiä tee;
    ja jos neitsyt menee naimisiin,
    ei hänkään tee syntiä;
    mutta ne, jotka niin tekevät,
    joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa,
    ja siitä minä tahtoisin teidät säästää."
    (1 Kor 7:26-28)