kalamos

kalamos profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Liittynyt 15v sitten
328 aloitusta · 12303 kommenttia
"Jeesuksen Kristuksen,
Jumalan Pojan,
evankeliumin alku."
(Mark 1:1)

Johannes Kastajan toiminta
oli alku Suurelle Ilosanomalle
Jumalan Pojasta.

"Niinkuin on kirjoitettuna
profeetta Esaiaan kirjassa:
'Katso,
minä lähetän enkelini sinun edelläsi,
ja hän on valmistava sinun tiesi.'"
(Mark 1:2)

Johannes Kastaja julisti
koko ajan Herraa Kristusta.

"Huutavan ääni kuuluu erämaassa:
'Valmistakaa Herralle tie,
tehkää polut hänelle tasaisiksi'"
(Mark 1:3)

Kun ihmiset ottivat vastaan
Hänen sanomansa,
se merkitsi sitä,
että he valmistivat
tien Messiaan käydä
heidän sydämeensä.

He tunnustivat syntinsä
ja tekivät niistä parannuksen.
Ja sitten Johannes Kastaja
kastoi heidät parannukseen.

"Johannes kastoi
parannuksen kasteella,
kehoittaen kansaa
uskomaan häneen,
joka oli tuleva
hänen jälkeensä,
se on,
Jeesukseen"
(Ap.t 19:4)

Ihmiset siis asettivat
uskonsa Messiaaseen,
joka oli kohta tuleva.

Ja tämän uskon osoituksena,
he tekivät parannuksen
ja tunnustivat syntinsä.

"niin Johannes Kastaja
saarnasi erämaassa
parannuksen kastetta
syntien anteeksisaamiseksi."
(Mark 1:4)

Uskon kohteena oli siis
Messias,
jonka he halusivat ottaa vastaan
ja valmistautua siihen
siten kuin
Jeesuksen Sanansaattaja
heitä kehotti.
Kyllä parannuksen teko
on vielä mahdollista.

Uskovillekin.

Elämmme vielä armotalouskautta,
jota kuvataan
Johanneksen tallentaman Ilmestyskirjan
luvuissa 2-3,
joissa kerrotaan siitä
"Mikä nyt on".

Tuo Ilmestyskirjan jakso
toistaa yhä uudelleen
eri seurakunnille
"Tee parannus".

Mutta tilanne muuttuu,
kun astutaan ilmestyskirjan
kolmanteen osioon,
joka kertoo
seurakuntakauden jälkeisestä ajasta
"Mitä tämän jälkeen on tapahtuva"

Ja nyt toistuu ilmaisu
"eivät tehneet parannusta"

Kuitenkin armo on tarjolla
ja kutsu soi
loppuun asti.

Mutta sitten aivan loppumetreillä
Raamatun viimeisessä luvussa
ollaan tilanteessa,
jossa todetaan näin:

"Vääryyden tekijä
tehköön edelleen vääryyttä,
ja joka on saastainen,
saastukoon edelleen,
ja joka on vanhurskas,
tehköön edelleen vanhurskautta,
ja joka on pyhä,
pyhittyköön edelleen."

Kuitenkin
Raamatun viimeinen virke
on armon toivotus.

"Herran Jeesuksen armo
olkoon kaikkien kanssa.
Amen."

Huomisesta en tiedä,
mutta tänään on vielä
helppo tehdä parannus.

Tänään on pelastuksen päivä.
Ja kuvaamillesi
uskovan nimeä kantaville
totisen parannuksen paikka.

"Jos joku sanoo:
'Minä rakastan Jumalaa',
mutta vihaa veljeänsä,
niin hän on valhettelija.
Sillä joka ei rakasta veljeänsä,
jonka hän on nähnyt,
se ei voi rakastaa Jumalaa,
jota hän ei ole nähnyt.
Ja tämä käsky meillä on häneltä,
että joka rakastaa Jumalaa,
se rakastakoon myös veljeänsä."
(1 Joh 4:20-21)

"Kuka ikinä
menee edemmäksi
eikä pysy Kristuksen opissa,
hänellä ei ole Jumalaa;
joka siinä opissa pysyy,
hänellä on sekä Isä että Poika."
(2 Joh 1:9)

"Rakkaani,
älä seuraa pahaa,
vaan hyvää.
Joka hyvin tekee,
se on Jumalasta;
joka pahoin tekee,
se ei ole Jumalaa nähnyt."
(3 Joh 1:11)

Ehdottamasi
kiltti jumalaton
ei ole ratkaisu,
sillä ilman Jumalaa
ei ole Elämää.

"Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä
hänen kauttaan,
ja ilman häntä
ei ole syntynyt mitään,
mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valkeus."
(Joh 1:1-4)
Jo Roomalaiskirjeen avausluvussa
Paavali toteaa
heti tervehdysten jälkeen insertissään:

"Sillä Jumalan viha
ilmestyy taivaasta
kaikkea ihmisten
jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan,
niiden,
jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sentähden että se,
mikä Jumalasta voidaan tietää,
on ilmeistä heidän keskuudessaan;
sillä Jumala on sen heille ilmoittanut."
(Room 1:18-19)

Jokainen ihminen on
vastaansanomattomasti tietoinen siitä,
että Jumala on olemassa.

"Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
hänen iankaikkinen voimansa
ja jumalallisuutensa,
ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä
niin etteivät he voi
millään itseänsä puolustaa,
koska he,
vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön
sydämensä on pimentynyt."
(Room 1:20-21)

Ihminen sydän on siis tietoinen siitä,
mikä on hyvää.
Mutta ihminen valitsee
Valkeuden sijasta pimeyden.

"Kehuessaan viisaita olevansa
he ovat tyhmiksi tulleet
ja ovat katoamattoman
Jumalan kirkkauden
muuttaneet katoavaisen
ihmisen ja lintujen
ja nelijalkaisten ja matelevaisten
kuvan kaltaiseksi."
(Room 1:22-23)

He ovat hyljänneet Jumalan,
ja niin Jumala on hyljännyt heidät.

"Sentähden Jumala on heidät,
heidän sydämensä himoissa,
hyljännyt saastaisuuteen,
häpäisemään itse omat ruumiinsa,
nuo,
jotka ovat vaihtaneet
Jumalan totuuden valheeseen
ja kunnioittaneet ja palvelleet
luotua enemmän kuin Luojaa,
joka on ylistetty iankaikkisesti,
amen."
(Room 1:24-25)

Ja niin ihminen ylpeydessään
tekee kaikkea luonnonvastaista,
välittämättä sen seurauksista.

"Sentähden
Jumala on hyljännyt heidät
häpeällisiin himoihin;
sillä heidän naispuolensa
ovat vaihtaneet
luonnollisen yhteyden
luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin,
luopuen luonnollisesta yhteydestä
naispuolen kanssa,
ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa
ja harjoittaneet,
miespuolet miespuolten kanssa,
riettautta
ja villiintymisestään saaneet itseensä
sen palkan, mikä saada piti."
(Room 1: 26-27)

Siis ihminen on se,
joka hylkää ensin Jumalan.

"Ja niinkuin heille
ei kelvannut pitää kiinni
Jumalan tuntemisesta,
niin Jumala hylkäsi heidät
heidän kelvottoman mielensä valtaan,
tekemään sopimattomia."
(Room 1:28)

Ihminen hylkää vanhurskauden
ja valitsee vääryyden.

"He ovat täynnänsä
kaikkea vääryyttä,
pahuutta, ahneutta, häijyyttä,
täynnä kateutta,
murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita,
Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia,
ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä,
vanhemmilleen tottelemattomia,
vailla ymmärrystä, luotettavuutta,
rakkautta ja laupeutta"
(Room 1:28-31)

Ja tämä kaikki siitäkin huolimatta,
että jokainen ihminen
tietää sisimmässään,
että tuo kaikki on väärin.

"jotka,
vaikka tuntevat
Jumalan vanhurskaan säädöksen,
että ne,
jotka senkaltaisia tekevät,
ovat kuoleman ansainneet,
eivät ainoastaan itse niitä tee,
vaan vieläpä
osoittavat hyväksymistä niille,
jotka niitä tekevät."
(Room 1:32)

Ihminen on siis tietoinen
Jumalan olemassaolosta
ja Hänen
vanhurskaasta säädöksestään,
ja silti tekee sen,
mikä ansaitsee ikuisen kuoleman
ja yllyttää muitakin samaan kohtaloon.
"Teemmekö siis lain mitättömäksi
uskon kautta?

Pois se!
Vaan me vahvistamme lain."

(Room 3:31)
Ef 2:1-2
Ehkä kysymyksesi
viittaa seuraavaan kohtaan
avauksessani:

Suuri murhe oli kerran kääntyvä iloksi,
kun Vaimon siemen
murskaa käärmeen pään
eli synnin vallan.

Mietin hetken aikaa,
mitä sanaa käyttäisin.
Valitsin sanan synti.

Synti on hallitsija,
jonka orjia olimme.

Mutta sitten meidät vapautettiin.
Mutta silti meidän jalkamme
likaantuvat erämaan hiekassa
joka askeleella.
Ja aina joskus me myös kompuroimme.
Ja siksi todellakin tarvitsemme
jatkuvaa puhdistusta.

Ja tuon jatkuvan puhdistuksen
lähde on Golgatalla
vuodatettu Jeesuksen veri.

Jumalan Karista
on välimies Jumalan ja ihmisen välillä.
Hän sovittaa ihmisen Jumalan kanssa.

Tämä sovinto astuu voimaan,
kun otamme Jeesuksen vastaan.

Tuossa hetkessä
Teurastetun Karitsan veri sivellään
sydämemme oven pihtipieliin,
ja astumme vapauteen
synnin orjuudesta.

Jeesus on se
luvattu vaimon siemen,
joka murskasi
käärmeen pään eli vallan.

Ja siksi Jeesus voi
pelastaa ja vapauttaa
synnin ja kuoleman ja pahan vallasta
jokaisen, joka ottaa Hänet vastaan.

Tämä ristin evankeliumi,
veren evankeliumi,
on pelastuksen evankeliumi.

Meidän tarvitsee
nostaa katseemme
Golgatan puuhun ripustettuun
Jumalan Ainokaiseen Poikaan,
Jumalan Teurastettuun Karitsaan.
Ja silloin meistä irrottaa otteensa
synnin valta ja myrkky.

Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet.
Olen Aadamin lailla
jo kuollut omiin synteihini.

Ja siksi en enää voi suoraan
mennä syönään Elämän puusta.

Ei siis riitä,
että olen osallinen
Hänen elämästään.

Nyt tarvitaan osallisuus
paitsi Hänen Elämäänsä
myös Hänen kuolemaansa.

Nyt tarvitaan paitsi
ikuisen elämän lahja
myös sovitus.

Ja siihen siis tarvitaan veri.
Ja siksi meidän täytyy ensin syödä
Golgatalle pystytetystä
Elämän puusta,
joka samalla on kuoleman puu.

Vanha ihmisemme on
Hänen kanssaan ristiinnaulittu,
ja me olemme ylösnousseet
uuteen Elämään Hänen kanssaan.

Ja tämän tähdenJeesuksen,
joka on ikuisuudesta,
piti syntyä ikäänkuin uudelleen.

Hän oli Jumalasta syntynyt.
Samaa kirkkautta kuin Isä.
Jo ikuisuudesta.

Mutta nyt Hänen täytyi tulla
myös lihaksi ja vereksi,
ihmisen kaltaiseksi,
voidakseen sovittaa ihmiset.
Ja sitten Hänet
teurastettiin Jumalan Karitsana.

Niinpä kun nyt syömme ja juomme
tuosta Totisesta Viinipuusta,
Hänessä oleva elämä imeytyy meihin,
meistä tulee yhtä Hänen kanssaan,
ja samalla me tulemme osallisiksi
Hänen kuolemastaan,
Hänessä olevasta sovituksesta,
jonka Hänen verensä tuo.

Ja kun näin olemme tulleet osallisiksi
sovituksesta ja pelastetut,
puetut vanhurskauden vaatteisiin,
niin vaelluksen aikaiset tahratkin
puhdistuvat Hänen yhteydessään.
Hänen verensä puhdistaa
jatkuvasti kaikesta synnistä.

Ja niin siis saamme paitsi
aloittaa ikuisen elämämme
tulemalla Hänen tykönsä
myös jatkuvasti uudistua
ja vahvistua
ja puhdistua
tulemalla Hänen tykönsä
ja juomalla Hänen verensä
ja syömällä Hänen lihansa.

Tästä sovituksen puusta
meidän kaikkien tulee syödä,
sillä me olemme jo syöneet
viereisestä puusta,
joka kantaa nimeä
hyvän- ja pahantiedon puu.

Yhden ihmisen kautta
synti ja kuolema
tuli siis maailmaan.
Kysymyksessä on
ensimmäisen ihmisen
- Aadamin -
syntiinlankeemus.

Ruumiillista kuolemaa
ihminen ei kuitenkaan
tuona kohtalokkaana päivänä kokenut.

Tämä johtui siitä, että
Jumala vuodatti viattoman veren
peittääkseen synnin seuraukset
eli Aadamin ja Eevan
alastomuuden ja häpeän.

Näin meidätkin puetaan
Kristukseen,
joka on Jumalan Karitsa,
jos Aadamin lailla
lakkaamme juoksemasta
Jumalaa pakoon,
kun Hän nimeltä kutsuen
huutaa meitä.

Kuolema tuli siis meihin,
kun teimme syntiä.
maailmasta,
johon se oli Aadamin tähden
tullut,

Synti petti ja tappoi minutkin.
Ja otti hallintavallan.
Meistä tuli Jumalan vihollisia.

Mutta meidät Jumalan viholliset
sovitettiin Jumalan kanssa
Hänen Poikansa kuoleman kautta.

Jeesus otti päällensä meidän
pahat tekomme ja rikkomuksemme.

Ja kuolemallaan Hän
maksoi meidän syntivelkamme.

Rikkomuksemme on siis jo sovitettu.
Rangaistus niistä on jo kärsitty.

Mutta ei siinä kaikki.
Raamattu sanoo,
että Hänet,
joka ei synnistä tiennyt,
tehtiin meidän tähtemme synniksi.

Paitsi syntitekomme,
myös itse synti,
joka oli imeytynyt meihin
kuin käärmeen myrkky,
siirrettiin meistä Jeesukseen.

Jeesus tehtiin synniksi.
Ja meidät vanhurskautettiin.
Tätä vaihtokauppaa
sanotaan sovitukseksi.

Jeesuksen tähden
meillä on vapaa pääsy
tähän armoon,
jossa Elämän Hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut meidät
synnin ja kuoleman laista.

Jeesus on tuo sovitusuhri,
Jumalan Karitsa.

Lupaus Vaimon siemenestä,
joka muskaa
käärmeen pään eli synnin vallan,
toteutui 4000 vuotta myöhemmin
Golgatalla,
jossa Pääsiäislampaamme teurastettiin.

Ja nyt meitä puhdistaa
jatkuva Jeesuksen veren virta,
niinkuin vesi tuota
näyteikkunaa.

Jeesuksen sydämestä vuotaa
veri ja vesi,
syntien sovitus ja ikuinen elämä.

"Jeesuksen Kristuksen,
hänen Poikansa,
veri
puhdistaaaa meidät
kaikesta synnistä.
Jos sanomme,
ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme"
(1 Joh 1:7-8)