kalamos

kalamos profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Liittynyt 15v sitten
328 aloitusta · 12313 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Efesolaiskirjeen toinen luku,
jota avasin,
puhuu koko ajan
hengellisistä asioista.
Kyllä ne voi huiskia siitä pois.

Ja näin on myöskin niiden
ihmisten kohdalla,
jotka ovat maistaneet,
että Herra on hyvä,
mutta jotka eivät ole
uudestisyntyneet.

Nämä ihmiset luopuvat
eli asettavat uskon sivuun,
kun tulee vaino ja ahdistus.

Mutta toisin on niiden kanssa,
jotka ovat syntyneet Hengestä
ja tulleet uusiksi luomuksiksi
Kristuksessa.
Heitä ei erota mikään
Jumalan Rakkaudesta.

"Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on:
'Sinun tähtesi
meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina'.
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton
hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema
eikä elämä,
ei enkelit
eikä henkivallat,
ei nykyiset
eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus
eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 8:35-39)

Edelleen kysyn,
eikö ole ihmeellistä,
että miljoonat ja miljoonat
kaikesta huolimatta
uskovat Jeesukseen.
Pimahdin lopullisesti
noin puoli vuosisataa sitten.

Älä ole huolissasi niistä,
jotka ovat hurahtaneet Jeesukseen.
Jumala pitää huolen hulluistaan.

Minä olen huolissani niistä,
jotka ovat hurahtaneet
johonkin toiseen Herraan
kuin Jeesukseen.
Sillä myös
tämän maailman jumala
pitää huolen hulluistaan.

Ja vakavaksi asian tekee se,
että kysymys on
iankaikkisista asioista.
Ihmeelistä,
että miljoonat ja taas miljoonat
uskovat Raamatun sanoman,
eivätkä luovu uskostaan
mistään hinnasta.
Mutta ei ole selaisenaan avain
kaiken olemassa olevan ymmärtämiseen.

Raamattu kertoo,
miksi maan päällä on ihmisiä,
miksi ihmisen täytyy
kasvattaa kovalla työllä perunoita
ja säilyttää niitä talven yli kellarissa.
Alussa
Jumala oli luonut
taivaat enkelijoukkoineen
ja sitten näiden silmien edessä maan.
Eikä suinkaan autioksi.
Ja enkelit riemuitsivat
nähdessään Jumalan luomisihmeet.

Ymmärtääksemme,
mitä sitten tapahtui,
meidän on vielä nostettava
katseemme taivaisiin,
ja aina taivasten taivaisiin,
kolmanteen taivaaseen,
sinne, missä Jumala asuu.
Siellä on Jumalan puutarha,
Paratiisi.

Sitä asuttavat Jumalan lisäksi
muun muassa
serafit, kerubit ja enkelijoukot.

Näistä ykkösasemassa oli kerubi,
joka oli saanut nimekseen
Aamuruskon Poika (Lucifer).

Aamurusko
on Jumalan ainokaisen Pojan nimi.

Mutta nyt ei ole kysymys
Aamuruskosta,
vaan persoonasta,
jonka Aamurusko
oli luonut lähimmäksi palvelijakseen.

Ja näin Jumala kertoo tuosta
Aamuruskon Pojasta:

"Eedenissä,
Jumalan puutarhassa,
sinä olit.
Peitteenäsi olivat
kaikkinaiset kalliit kivet;
karneolia, topaasia ja jaspista,
krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria,
rubiinia ja smaragdia sekä kultaa
olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa,
valmistetut sinä päivänä,
jona sinut luotiin:
Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen,
ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle;
sinä olit jumal’olento
ja käyskentelit
säihkyväin kivien keskellä.
Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi
siitä päivästä, jona sinut luotiin,
siihen saakka, kunnes
sinussa löydettiin vääryys."
(28:13-15)

Tuossa viimeisessä lauseessa
on käänteentekevä
kunnes,
mikä johti siihen,
mistä voimme lukea
Raamatun toisessa jakeessa.

Aamuruskon Poika,
yleisemmin Luciferina (Valonkantajana)
tunnettu persoona,
oli muuttunut
pimeyden ruhtinaaksi,
ja nyt tuo pimeys
oli syvyyden päällä.

Autio ja tyhjä kuvaa
hävityksen jälkeistä kaaosta.
Maa joutui sekasortoiseen tilaan,
ja vaati täydellisen saneerauksen
perustuksia myöten.

"Hän vahvisti maan perustukset"
(San 8:29)

Siis minkä tähden Maa tuli
hävitetyksi,
sekasortoiseksi,
muodottomaksi,
autioksi raunioksi,
joka vaati täydellisen peruskorjauksen.

Kysymys on
Aamuruskon Pojan (Luciferin)
kapinasta.

Tuo kapina eli synti Jumalaa vastaan
erotti hänet Jumalan yhteydestä.

"Kuinka olet taivaalta pudonnut,
sinä kointähti, aamuruskon poika!"
(Jes 14:12)

Tuonelan syvin kuilu on nyt tuon
kauhean muodonmuutoksen kokeneen
enkeliruhtinaan päämaja.
Voi kauhistus niitä enkeliparkoja,
jotka asettuivat Luciferin rivistöihin,
ja ovat nyt sen vankeina
toteuttaen sen tahtoa.

Lucifer ylpistyi kauneudestaan,
ja niin hänen sydämensä pimentyi.
Tämän tähden hän menetti
kaiken loistonsa ja kirkkautensa
tullen kauheimmaksi kaikista
– pimeyden ruhtinaaksi,
joka putosi taivaasta alas maan päälle.

Mutta Raamattu
- niin dramaattisesti kuin se alkoikin -
ei pääty tähän synkkyyteen.

Maata,
jonka Jumala oli tehnyt asuttavaksi,
peitti sekasorto ja hävitys.
Pimeys oli syvyyden päällä.

Mutta Jumalan Henki liikkui.
Ja kohta tapahtui jotakin,
mikä syrjäytti pimeyden.
Kaaoksen keskelle tuli Valkeus.
Raamattu on kirja,
jonka avulla
Jumala kertoo ihmisille asioita.
Siksi Raamattua sanotaankin
Jumalan Sanaksi.

Edellä olen lainannut Raamattua
Uudesta Testamentista
Johanneksen kirjoittamasta
Ilmestyskirjasta
ja Johanneksen
Ensimmäisestä kirjeestä.

Niistä kävi ilmi,
että Jumala on luonut kaiken.
Me olemme olemassa Jumalan tahdosta.

Mutta hämmentävänä asiana
tuli esiin myös se,
että maailmaa hallitseekin nyt paha.

Johannes on kirjoittanut myös
Evankeliumin.

Sen avain eli johdanto
selvittää syntyjä syviä.
Siinä tuota pahaa
sanotaan pimeydeksi.
Jumalan Poikaa
sanotaan siinä
Sanaksi ja Valkeudeksi.

"Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan,
ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään,
mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä,
ja pimeys ei sitä käsittänyt."
(1:1-5)

Tuon viimeisen lauseen
viimeinen sana on alkutekstissä
verbi
καταλαμβάνω
katalambanō
(lambanō = ottaa / saada)

On jotain,
mitä pimeys ei voi
- käsittää
- tavoittaa
- ottaa kiinni
- saada valtaansa
- voittaa

Lyhyesti sanoen
pimeys ei voi ottaa omistukseen
Valkeutta,
mutta Valkeus
voi syrjäyttää
pimeyden.

Jumalan Sana on
Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen,
joka sen ottaa vastaan.

Johannes puhuu
Jumalan Pojasta,
joka alussa oli
Jumala Jumalan tykönä,
mutta tuli sitten
taivaasta maan päälle
syntyen ihmiseksi
ihmisten keskuuteeen.

"Ja Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme,
ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä"
(Joh 1:14)

Johannes viittaa tapahtumaan,
joka tapahtui vähän ennen
kuin tämä Jumalan Poika
naulittiin ristille.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17817292/jahve-jumalan-poika-naulittiin-ristille

Tälle Jumalan Pojalle,
joka tuli lihaksi,
oli annettava nimi
Jeesus (Herra, joka Pelastaa),
koska hän oli pelastava
kansansa pahan vallasta.

Tämä on tapahtunut.
Pahan valta on voitettu.
Sen todistaa se,
että Jeesus nousi ylös kuolleista.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17819236/jeesuksen-ylosnousemuksen-todistajat

Johannes kirjoitti
evankeliumin eli
suuren ilosanoman
tästä kaikesta.
Kuoleman valta on voitettu.

"nämä ovat kirjoitetut,
että te uskoisitte,
että Jeesus on Kristus,
Jumalan Poika,
ja että teillä uskon kautta olisi
elämä hänen nimessänsä."
(Joh 20:31)
Synnin alku on ehkä yleensä
vähemmän esillä ollut asia.

Tein siitä oman avauksen

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17843234/jumalalla-ja-paholaisella-on-riita-asia
Jos Aadam olisi ohittanut
kielletyn puun
ja syönyt viereisestä Elämän puusta,
ei meillä olisi Raamattua,
eikä paholainen olisi enää riesanamme.

Mutta kun Ensimmäinen Aadam
söi kielletyn hedelmän,
ja synti ja kuolema astui maailmaan,
käynnistyi pelastussuunnitelma,
josta nyt voimme lukea Raamatusta.

Tuo pelastussuunnitelma
piti sisällään Viimeisen Aadamin,
eli Jumalan Pojan,
joka tuli lihasta ja verestä osalliseksi,
voidakseen toimia
sukulunastajana
ja maksaa
Ensimmäisen Aadamin
syntivelan.
Toivot,
ettei kukaan uskoisi sanomaa
synnistä ja sovituksesta?
Jumalalla ja paholaisella
on riita-asia.

Tämä alkoi siitä,
kun Aamuruskon poika
(Lucifer)
halusi korottaa itsensä
sille istuimelle,
joka on varattu
Jumalan ainokaiselle Pojalle.

"Sinä sanoit sydämessäsi:
'Minä nousen taivaaseen,
korkeammalle Jumalan tähtiä
minä istuimeni korotan
ja istun ilmestysvuorelle,
pohjimmaiseen Pohjolaan.
Minä nousen pilvien kukkuloille,
teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'"
(Jes 14:13-14)

Aamuruskon poika muuttui.
Hänen sydämensä täytti ensin
ylpeys ihanuudestaan
ja sitten kohta kaikki pahuus.
Enkelikunnan hohdokkain
oli muuttunut
pimeyden ruhtinaaksi.

Ja tuo paholainen
omiensa enkeliensä kanssa
heitettiin taivaasta maan päälle.

Ja niin olemme siinä tilanteessa,
josta Raamatun toinen jae kertoo.
Maa joutui
sekasorron ja kaaoksen valtaan.

Pimeys oli nyt hallitseva elementti
Maan päällä.

Mutta sitten tuli Valkeus.
Ja kuusi päivää myöhemmin
kaikki sekasorto ja kaaos
oli väistynyt.

Mutta paholaisella
oli kuitenkin edelleen
riita-asia Jumalan kanssa.

Ja kun ihminen luotiin Jumalan kuvaksi
(Jumala=Elohim=Valtiaat)
ja sai tehtäväksi olla valtiaana
koko Maa-planeetalla,
niin paholainen vihasi
paitsi Jumalaa
nyt erityisesti myös
Jumalan kuvaksi luotua ihmistä.

Koska Jumala oli osallinen
tässä riita-asiassa,
niin ei Jumala voinut
tuosta vain heittää
osaa enkelikunnasta helvettiin.

Tarvitaan ulkopuolinen jury,
joka sanoo, kumpi on oikeassa:
Jumala vai paholainen.

Ja niin Jumala istutti
keskelle Paratiisia kaksi puuta.
Toisessa oli tarjolla
Iankaikkinen Elämä
ja toisessa
iankaikkinen kuolema.

Ihmisen
Jumalan kuvana
täytyi saada itse valita
näiden kahden välillä.

Ja Jumalalla oli
oikeus ja velvollisuuskin kertoa,
mitä nuo puut merkitsevät.

Mutta Jumalan täytyi
vanhurskaana sallia myös se,
että riita-asian toinen osapuoli
tuo oman sanomansa tiettäväksi.

Ja paholainen teki sen
tietenkin valehtelemalla.
Jumala taas kertoi totuuden.

Ja näin on edelleen koko ajan.
Jumala julistaa totuutta.
Ja paholainen keksii
koko ajan uusia valheita.

Ja niin kävi,
että ihminen mieltyi
siihen sanomaan,
jonka paholainen
käärmeen välityksellä toi.

Ja välittömästi
kun Aadam söi puusta,
josta Jumala oli kieltänyt,
tapahtui niinkuin Jumala oli sanonut.
Kuolema astui maailmaan.
Ja Aadam ja Eeva kuolivat
välittömästi hengellisesti.
Jumalan kirkkaus
oli riisuttu alastomuudeksi.
Rakkauden tilalle tuli
sillä silmänräpäyksellä pelko.
Elämä oli sammunut kuolemaksi.

Ja nyt paholainen odotti innoissaan,
että jippppppiiiiiiii,
nyt Jumala joutuu surmaamaan
tänä ihanan kamalana päivänä
oman kuvansa
- Aadamin ja Eevan.

Mutta paholaisen
suureksi tyrmistykseksi
Jumala otti viattoman eläimen
ja surmasi sen,
ja peitti Aadamin ja Eevan synnin
ja tuon eläimen nahasta
tehdyllä vaatteella.

Aadamin ja Eevan
alastomuus oli peitetty.
Ei enää Jumalan kirkkaudella
vaan verisellä vaatteella
- viattoman sijaiskärsijän nahalla.

Siis aivan alusta asti
paholainen on se,
joka on julma
ja haluaa ihmisen kuolemaa
viimeiseen mieheen.

Mutta Jumala Rakasti maailmaa niin paljon,
että antoi oman ainokaisen Poikansa
- oman ainokaisen Karitsansa -
teurastettavaksi ihmiskunnan sijasta.
No nyt tuo
Aina.Uskollinen
on jo taas tullut
mitätöimään ja tuomaroimaan minua.

Ei se minua sinänsä häiritse.
Ei sitten ollenkaan.
Päinvastoin.
Iloitsen ja riemuitsen.
Siten kuin Jeesus käski.

Mutta sydäntä särkee
lukijoiden tähden.

Minä yritän kertoa ihmisille
Jumalan Rakkaudesta.

Ja tuo yksi
sotkee aina kaiken,
niin ettei yhdestäkään keskustelusta
kukaan koskaan enää saa mitään selvää.

Vai olisiko sittenkin niin,
että se pienen pieni liekki
sittenkin erottuisi kaiken keskellä.
Kun synti
ensimmäisen kerran havaittiin,
se löytyi kolmannesta taivaasta,
Jumalan puutarhasta, Eedenistä,
suojaavan kerubin sydämestä,
jossa se oli syntynyt.

Se ei koskaan olisi päässyt
ihmisen hallintaan
annettuun maailmaan,
jos Aadam ei olisi rikkonut kieltolakia.

Paavali kirjoitti oikein.
Pyhä Hengen johtamana.
"Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 8:38-39)

Siis mikä on tuossa joukko me.
Sen luemme kahesta
edeltävästä jakeesta.

"Niinkuin kirjoitettu on:
'Sinun tähtesi meitä
surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina'.
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton
hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut."
(Room 8:36-37)

Meitä Jeesuksen omia
ei mikään pahan voima tai valta
voi erottaa Jumalan Rakkaudesta
eli Jeesuksesta Kristuksesta.

Mutta nuo pahuutta tekevät,
ovat edelleen erossa
Jeesuksesta Kristuksesta.

Ja jos eivät koskaan tule
Hänen yhteyteensä,
niin he ovat sitten erossa
ikuisesti.

Paholaisen ja sen omian
ikuisuuskohtalo
on yksiselitteisesti
kerrottu Raamatussa.
Synti petti ja tappoi.
Ja otti hallintavallan.
Meistä tuli Jumalan vihollisia.

Mutta meidät
Jumalan viholliset
sovitettiin Jumalan kanssa
Hänen Poikansa kuoleman kautta.

Jeesus otti päällensä
meidän pahat tekomme
ja rikkomuksemme.

Ja kuolemallaan
Hän maksoi meidän syntivelkamme.
Rikkomuksemme on siis jo sovitettu.
Rangaistus niistä on jo kärsitty.

Mutta ei siinä kaikki.
Raamattu sanoo,
että Hänet,
joka ei synnistä tiennyt,
tehtiin meidän tähtemme synniksi.

Paitsi syntitekomme,
myös itse synti,
joka oli imeytynyt meihin
kuin käärmeen myrkky,
siirrettiin meistä Jeesukseen.

Jeesus tehtiin synniksi.
Ja meidät vanhurskautettiin.

Tätä vaihtokauppaa
sanotaan sovitukseksi.
Jeesuksen tähden
meillä on vapaa pääsy
tähän armoon,
jossa Elämän Hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut meidät
synnin ja kuoleman laista.

Jeesus on sovitusuhri,
Jumalan Karitsa.
"niinkuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki
ovat syntiä tehneet"
(Room 5:12)

Synti tuli maailmaan
yhden ihmisen kautta siten,
että tämä teki syntiä
eli nielaisi synnin hedelmän.

Ja niin
samalla tavalla
siten
synti on tullut
maailmasta kaikkiin,
kun ovat syntiä tehneet.

Kun minä tein syntiä,
synti tuli minuun.
Ja minä kuolin (hengellisesti).

"Synti petti minut ja tappoi"
(Room 7:11)

Ennen sitä
minä olin
elävä sielu.

Sen jälkeen
minä olin
kuollut sielu.

Ja siksi minun täytyi syntyä
uudesti ylhäältä Hengestä.

Synti tuli siis minuun,
kun minä tein syntiä.

Synti ei tullut minuun,
kun Aadam teki syntiä.

Ja samoin on käynyt
kaikille ihmisille vuorollaan.

Ja tältä varalta oli
jo ennen maailman perustamista
laadittu pelastussuunnitelma
jossa Jumalan ainokainen Poika
tulee Isän rinnalta maan päälle
ja tuo sovituksen.

Sovitus tarkoittaa itse asiassa
vaihtokauppaa.

Jeesus otti päällemme
meidän syntimme ja vääryytemme
ja kärsi niiden seuraukset.

Ja me saamme ottaa vastaan
Hänen syyttömyytensä ja vanhurskautensa.
Synti petti ja tappoi.
Ja otti hallintavallan.
Meistä tuli Jumalan vihollisia.

Mutta meidät
Jumalan viholliset
sovitettiin Jumalan kanssa
Hänen Poikansa kuoleman kautta.

Jeesus otti päällensä
meidän pahat tekomme
ja rikkomuksemme.

Ja kuolemallaan
Hän maksoi meidän syntivelkamme.
Rikkomuksemme on siis jo sovitettu.
Rangaistus niistä on jo kärsitty.

Mutta ei siinä kaikki.
Raamattu sanoo,
että Hänet,
joka ei synnistä tiennyt,
tehtiin meidän tähtemme synniksi.

Paitsi syntitekomme,
myös itse synti,
joka oli imeytynyt meihin
kuin käärmeen myrkky,
siirrettiin meistä Jeesukseen.

Jeesus tehtiin synniksi.
Ja meidät vanhurskautettiin.

Tätä vaihtokauppaa
sanotaan sovitukseksi.
Jeesuksen tähden
meillä on vapaa pääsy
tähän armoon,
jossa Elämän Hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut meidät
synnin ja kuoleman laista.

Jeesus on sovitusuhri,
Jumalan Karitsa.
Olen pahoillani,
että kirjoitan pitkästi kuin Paavali.

"niinkuin hän tekee
kaikissa kirjeissään,
kun hän niissä puhuu
näistä asioista,
vaikka niissä
tosin on yhtä ja toista
vaikeatajuista,
jota tietämättömät
ja vakaantumattomat
vääntävät kieroon
niinkuin muitakin kirjoituksia,
omaksi kadotuksekseen."
(2 Piet 3:16)

Sinä nyt kuitenkin
heti alkuhämmennyksen jälkeen
sait kiinni siitä,
että viestini kokonaisuudessaan
johdattaa lukijaa
vastaan ottamaan pelastuksen
yksin armosta, uskon kautta.

Kyllä tuon avautuminen
saa ihmisen kiittämään.

Avauslauseeni oli viittaus
siihen, että emme pelastu
parantelemalla itseämme.

Pelastumme antamalla
koko helahoidon Hänelle.
Jos käännyn
Jumalan puoleen
siinä tarkoituksessa,
että minä aion nyt
tositarkoituksella
tehdä kaikkeni
pelastuakseni,
niin takuuvarmasti en pelastu.
Sillä ...

"ihmisille se on mahdotonta"
(Matt 19:26)

Mutta jos tulen Jumalan tykö
Jeesuksen kautta
ja kokonaan
Jeesukseen turvautuen,
niin pelastukseni
on täysin varma.
Vain Jeesus ...

"voi täydellisesti pelastaa ne,
jotka Hänen kauttaan
Jumalan tykö tulevat"
(Hebr 7:25)

Jumalan luona tulee olemaan
vain ja ainoastaan niitä ihmisiä,
jotka Jeesus on täydellisesti pelastanut.

Teille on syntynyt Vapahtaja,
joka on Kristus, Herra
(Luuk 2:11)

Jeesus on niin täydellinen
Pelastaja,
ettei yksikään,
joka on pannut luottamuksensa Häneen,
ikinä huku,
eikä kukaan eikä mikään
voi ryöstää Hänen kädestään.

"he eivät ikinä huku,
eikä kukaan ryöstä heitä
Minun kädestäni"
(Joh 10:28)

Sen tähden,
kun julistamme
pelastuksen evankeliumia,
julistamme
Herraa Jeesusta Kristusta.

"Sillä me emme julista itseämme,
vaan Kristusta Jeesusta,
että hän on Herra"
(2 Kor 4:5)

Ei ole muuta nimeä kuin
Jeesus,
jossa meidän pitäisi
pelastuman.

"niin olkoon teille kaikille
ja koko Israelin kansalle
tiettävä,
että Jeesuksen Kristuksen,
Nasaretilaisen,
nimen kautta …
Eikä ole pelastusta
yhdessäkään toisessa;
sillä ei ole taivaan alla
muuta nimeä ihmisille annettu,
jossa meidän pitäisi pelastuman."
(Ap.t 4:10-12)

Juuri Poika
on tullut pelastajaksemme.

"Sillä Ihmisen Poika on tullut
pelastamaan sitä,
mikä on kadonnut."
(Matt 18:11)

Pelastava usko kohdistuu Jeesukseen.

"Usko Herraan Jeesukseen,
niin sinä pelastut,
niin myös sinun perhekuntasi."
(Ap.t 16:31)

Isä antoi Poikansa
pelastavan uskon kohteeksi.

"Sillä niin on Jumala
maailmaa rakastanut,
että hän antoi
ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään,
joka Häneen uskoo,
hukkuisi,
vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä."
(Joh 3:16)

Isä lähetti Poikansa pelastajaksi.

"Sillä ei Jumala lähettänyt
Poikaansa maailmaan
tuomitsemaan maailmaa,
vaan sitä varten,
että maailma
hänen kauttansa pelastuisi."
(Joh 3:17)

Uskomalla Poikaan
me pelastumme.

"Joka uskoo Häneen,
sitä ei tuomita;
mutta joka ei usko,
se on jo tuomittu,
koska hän ei ole uskonut
Jumalan ainokaisen Pojan nimeen"
(Joh 3:18)

Näin on Isä tahtonut.

"Sillä Minun Isäni tahto on se,
että jokaisella,
joka näkee Pojan ja uskoo häneen,
on iankaikkinen elämä"
(Joh 6:40)

Me emme siis pelastu
tekojen kautta.
Vaan yksin armosta
ja uskon kautta
Kristuksessa Jeesuksessa
me olemme pelastetut.

"Jumala,
joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden,
jolla Hän on meitä rakastanut,
on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa
- armosta te olette pelastetut –
ja yhdessä Hänen kanssaan
herättänyt
ja yhdessä Hänen kanssaan
asettanut meidät taivaallisiin
Kristuksessa Jeesuksessa,
osoittaakseen
tulevina maailmanaikoina
armonsa ylenpalttista runsautta,
hyvyydessään meitä kohtaan
Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä armosta te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
– se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi."
(Ef 2:4-9)
"Sillä hän
on meidän rauhamme,
hän,
joka teki molemmat yhdeksi
ja purki erottavan väliseinän,
nimittäin vihollisuuden,
kun hän omassa lihassaan
teki tehottomaksi
käskyjen lain säädöksinensä,
luodakseen itsessänsä
nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi,
tehden rauhan"
(Ef 2:14-15)

Jeesus teki tehottomaksi
synnin ja kuoleman lain
kärsimällä sen säätämän rangaistuksen.

Israel,
jonka kanssa
Jumala oli solminut liiton,
odotti Messiastaan.

Me pakanat
olimme vailla
Israelin kansalaisoikeutta
ja vieraat lupauksen liitoille
ilman Jumalaa.

"Muistakaa sentähden,
että te ennen,
te lihanne puolesta pakanat,
jotka olette saaneet
ympärileikkaamattomien nimen niiltä,
joita,
lihaan käsillä tehdyn
ympärileikkauksen mukaisesti,
sanotaan ympärileikatuiksi -
että te siihen aikaan
olitte ilman Kristusta,
olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta
ja vieraat lupauksen liitoille,
ilman toivoa
ja ilman Jumalaa maailmassa;
mutta nyt,
kun olette Kristuksessa Jeesuksessa,
olette te,
jotka ennen olitte kaukana,
päässeet lähelle Kristuksen veressä."
(Ef 2:11-13)

Ja näin Israelin ja pakanoiden välillä
oli vihollisuus.

Ja tämä vihollisuus näkyi ihan
Jumalan säätämässä järjestyksessä
temppelialueesta.

Siinä oli väliseinä,
jota Paavali nimittää vihollisuudeksi.

"Sillä hän
on meidän rauhamme,
hän,
joka teki molemmat yhdeksi
ja purki erottavan väliseinän,
nimittäin vihollisuuden"
(Ef 2:14)

Temppelissä
uloimpana oleva alue
oli nimeltään pakanoiden esipiha.

Tämän pakanoiden esipihan
erotti sisemmästä alueesta muuri.

Sisempään alueeseen
oli pääsy vain juutalaisilla.

Voidaan siis sanoa,
että juutalaiset olivat
lähempänä Jumalaa (kaikkein pyhintä)
kuin pakanat.

Pakanoilta suljettu
eli vain juutalaisille
sallittu lähempänä oleva alue
oli vielä erotettu
alueisiin muun muassa siten,
että naisten esipiha
oli kauempana kuin miesten esipiha.

Ja niin tulee ymmärrettäväksi
myös seuraava Paavalin opetus:

"ei ole miestä eikä naista;
sillä kaikki te olette yhtä
Kristuksessa Jeesuksessa"
(Gal 3:28)

Kaikkein lähimpänä
kaikkein pyhintä
oli sitten vielä alue,
johon vain papisto sai mennä.

Ja niin tulee ymmärrettäväksi se,
että nyt ei ole enää
tätäkään erotusta
lähellä ja kaukana olevilla.

"Mutta te olette
'valittu suku,
kuninkaallinen papisto,
pyhä heimo,
omaisuuskansa,
julistaaksenne sen jaloja tekoja',
joka on pimeydestä
kutsunut teidät
ihmeelliseen valkeuteensa;
te, jotka ennen
'ette olleet kansa',
mutta nyt olette
'Jumalan kansa',
jotka ennen
'ette olleet armahdetut',
mutta nyt
'olette armahdetut'."
(1 Piet 2:9-10)

Jumalan ja Israelin välillä
olleen liiton takia
Israel oli ollut lähellä Jumalaa.

Mutta nyt
Jumalan ja Israelin välinen
uusi ja parempi liitto,
avasi tien kaikkein pyhimpään saakka,
jonne aiemmin
ei päässyt kuin ylipappi kerran vuodessa.

Ja samalla tuo
Jumalan ja Israelin välinen
uusi ja parempi liitto
avasi tien
koko Israelin kansalle Isän tykö,
kun Jeesus lain täytettyään kuoli
kantaen päällään
koko maailman synnin,
ja näin poisti synnin kirouksen.

Ja tämän tähden
ja todistuksena siitä,
että lain vaatimus
synnin suhteen oli täytetty,
esirippu repesi ylhäältä alas asti.

Mutta myös
tuo väliseinämä
juutalaisten ja pakanoiden välistä
tuli tarpeettomaksi.

Jeesuksesta tuli tie ja ovi Isän tykö
ylipapille ja muulle papistolle,
miehille ja naisille
- ja vielä pakanoillekin.

Olemme nyt kaikki
Jumalan ja Israelin välillä solmitusta
uudesta ja paremmasta liitosta
osallisia
ja Jeesuksessa yhtä lähellä Jumalaa.

"kun hän omassa lihassaan
teki tehottomaksi
käskyjen lain säädöksinensä,
luodakseen itsessänsä
nuo kaksi
yhdeksi uudeksi ihmiseksi,
tehden rauhan,
ja yhdessä ruumiissa
sovittaakseen molemmat
Jumalan kanssa
ristin kautta,
kuolettaen itsensä kautta
vihollisuuden."
(Ef 2:15-16)

Synnin ja kuoleman laki
sulki kaikki ulkopuolelle,
sillä synti on
vihollisuus Jumalaa vastaan.

Mutta Jumalan
ja Israelin välillä
ollut lakiliitto
varjeli kuitenkin
Israelin kansan täystuholta niin,
että Messias saattoi
tulla maailmaan luvatulla tavalla.

"Ja hän tuli
ja julisti rauhaa teille,
jotka kaukana olitte,
ja rauhaa niille,
jotka lähellä olivat;
sillä hänen kauttansa
on meillä molemmilla
pääsy yhdessä Hengessä
Isän tykö.
Niin ette siis enää ole
vieraita ettekä muukalaisia,
vaan te olette
pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
apostolien ja profeettain perustukselle
rakennettuja,
kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
jossa koko rakennus
liittyy yhteen
ja kasvaa pyhäksi temppeliksi
Herrassa;
ja hänessä
tekin yhdessä muitten kanssa
rakennutte Jumalan asumukseksi
Hengessä."
(Ef 2:17-22)

Vihollisuus
Israelin ja pakanoiden välillä
on siis poistettu täydellisesti.
Me olemme yksi uusi ihminen.

Tuo yksi uusi ihminen
on Jeesus Kristus,
jonka ruumis eli Morsian
muodostuu
Israelista ja pakanoista
uloskutsuttujen joukosta.
78 / 616
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt