Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.sauluslahetys.com/, http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Aloituksia

73

Kommenttia

730

  1. Tietysti ympäristökin on hyvä mitata jotta kaikki tekijät osataan ottaa huomioon.

    RADIOHIILIMENETELMÄ KUTISTAA MILJARDIT VUODET TUHANSIIN

    Radioaktiivinen iänmääritys perustuu uskomuksien varaisiin tulkintoihin mutta se myös kertoo varmasti sen mitä ikä ei voi olla. Radiohiilimenetelmä todistaa meille sen kuinka vanhoja näytteet eivät varmasti voi olla.

    Lainaan Mikko Tuulirantaa: "Aluksi hiilinäytteiden ikää arvioitiin säteilynilmaisimella, geigermittarilla. Tällöin vanhempien kohteiden mittausta häiritsi taustakohina. Kuitenkin jo 1970-luvulla alan kirjallisuudesta löytyi ainakin 15 000 raporttia radiohiilen esiintymisestä kivihiilessä, öljyssä, maakaasussa ja fossiilisissa puissa, joiden piti olla miljoonien vuosien ikäisiä. Moni tulkitsi ne kontaminaatioksi, geigermittariin joutuneen taustasäteilyn aiheuttamaksi kohinaksi.

    1980-luvulla tilanne kuitenkin muuttui, kun saatiin käyttöön kiihdytinmassaspektrometri (AMS). Sen
    toimintaperiaate eliminoi taustasäteilyn aiheuttaman kohinan. Sillä kyetään havaitsemaan tuhat kertaa
    pienempiä 14C pitoisuuksia ja siten määrittämään ikä jopa 90 000 vuoteen saakka. Tämä keksintö on
    kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi: AMS:n herkkyyden alaraja on 14C-pitoisuus, joka on 0,001 %
    nykyisen biosfäärin 14C-pitoisuudesta. Ongelma on siinä, että evoluutioteorian mukaan maailmassa pitäisi olla runsaasti niin vanhoja eloperäisiä jäänteitä, että niissä ei voi olla jäljellä radiohiiltä: 17 - 18
    puoliintumisaikaa (n. 100 000 vuotta) kutistaa 14C:n määrän niin pieneksi, että määritys on miltei
    mahdotonta ja yli 250 000 vuotta vanhoissa näytteissä ei pitäisi olla jäljellä yhtään 14C-atomia.

    Maailmasta ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan yhtä ainoaa eloperäistä jäännettä, jonka kanssa olisi jouduttu AMS:n erotuskyvyn alarajoille. Tavallisemmin radiohiilipitoisuuksiksi saadaan 0,1-0,5 % nykyarvoista niistäkin näytteistä, joiden iän pitäisi olla kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia. Vanhojen fossiilien sisältämän radiohiilen ongelmaa on alan kirjallisuudessa pohdittu jo 1980-luvulta lähtien. Fyysikko Paul Giem teki laajan haun 1980- ja 90-lukujen tieteellisestä kirjallisuudesta ja löysi yli 70 artikkelia, joista selvisi, että merkittäviä määriä radiohiiltä löytyi ”muinaisista” eloperäisistä näytteistä (DeYoung, s. 49).

    Eräässä RATE-osatutkimuksessa kymmenen kivihiilinäytettä lähetettiin analysoitaviksi maailman
    parhaimpana pidettyyn AMS-laboratorioon, jolla oli 20 vuoden kokemus siitä, miten eliminoida tutkittavista kohteista ulkoinen 14C-kontaminaatio. Kolme näytteistä oli eoseenikaudelta, kolme liitukaudelta ja neljä hiilikaudelta. Kaikista mitattiin selviä 14C-pitoisuuksia, jotka eivät merkittävästi poikenneet toisistaan (0,21 - 0,27 % nykyarvoista). Tulokset puhuvat sen puolesta, että näytteet ovat nuoria ja melkein samanikäisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että iät ovat noin 40 000 – 50 000 vuoden kieppeillä. (Mutta, jos huomioidaan radiohiilen ilmeisen vähäinen määrä nykyiseen verrattuna, näytteiden todellinen ikä lienee muutamia tuhansia vuosia.)"

    90 000 vuoden hajoamisen jälkeen radiohiiltä 14-C:tä on niin vähän jäljellä että edes nykypäivän erittäin herkät laitteet eivät kykene havaitsemaan sitä. Radiohiiliajoituksen mukaan näytteet josta sitä löydetään eivät siis voi olla mitenkään yli 100 000 vuotta vanhoja. Kuitenkin kaikista eloperäisistä näytteistä löydetään radiohiiltä - myös sellaisista joidenka tulisi kehitysoppineiden geologisen aikataulun mukaan olla miljoonia vuosia vanhoja. Tämä viittaa siihen että näytteet ovat todellisuudessa vain tuhansia vuosia ei miljoonia tai miljardeja.

    Pitkiin ajanjaksoihin uskovat koittavat hylätä radiohiilen löytymisen ns; miljoonia vuosia vanhoista näytteistä 'saastumisen' tuloksena mutta näitä mittauksia tekevillä laboratorioilla on pitkälle kehitetyt menettelytavat joilla varmistetaan ettei tällaista tapahdu. Lisäksi timantit jotka ovat saastumattomia puoltavat että näytteet ovat vain tuhansia vuosia vanhoja ja siksi niistä löytyy radiohiiltä.
  2. Radiohiiliajoitus torppaa miljoonat vuodet - http://mikaeltorppa.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/161685-radiohiiliajoitus-torppaa-miljoonat-vuodet

    Hiili-14 ajoitus antoi dinosaurusten fossiileille alle 40 000 vuoden iän - http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156013-hiili-14-ajoitus-antoi-dinosaurusten-fossiileille-alle-40-000-vuoden-i%C3%A4n

    Timantit todistavat maailma on vain tuhansia vuosia - http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169342-timantit-todistavat-maailma-on-vain-tuhansia-vuosia

    90% ajoitusmenetelmistä tukee nuorta maailmankaikkeutta - http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158733-90-ajoitusmenetelmista-tukee-nuorta-maailmankaikkeutta

    Tähtien valo sopii "nuoreen" (n, 6000v) universumiin - http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172683-tahtien-valo-sopii-nuoreen-n-6000v-universumiin

    "Tieteelliset löydöt ja keksinnöt koskevat asioita ja ilmiöitä, joita voidaan selvittää havainnoilla ja mittauksilla. Olemme löytäneet penisilliinin, olemme pystyneet mittaamaan valon nopeuden ja elektronin varauksen.

    Emme kuitenkaan voi havainnoida emmekä mitata geologista menneisyyttä. Kun silminnäkijätodistajia ei ole, joudumme oikeusviranomaisten tavoin etsimään epäsuoria aihetodisteita ja tekemään johtopäätökset niiden perusteella.

    Radioisotopes and the Age of the Earth, vol II, 2005 on 876-sivuinen julkaisu, johon on koottu 5-vuotisen RATE-Projektin tutkimustulokset. Näytteitä (kiviä, kivihiiltä, timantteja jne.) kerättiin ympäri maailmaa ja mahdollisimman monen ikä pyrittiin määrittämään useilla menetelmillä. Kaikki näytteet analysoitiin kansainvälisesti arvostetuissa laboratoriossa. Tutkimuksen lopputulos on:

    1. Perinteiset radioaktiivisuuteen perustuvat iänmääritysmenetelmät ovat epäyhtenäisiä ja epäluotettavia. Kun samaa kerrostumaa analysoidaan eri menetelmillä, kaikki antavat toisistaan merkittävästi poikkeavia tuloksia.

    2. Graniittikiteistä on löydetty merkittäviä määriä helium-kaasua. Jos kalliot olisivat jähmettyneet hitaasti ja olisivat miljardien vuosien ikäisiä, niissä ei pitäisi esiintyä heliumia.

    3. Graniittikallioissa esiintyvät uraanisarjan radiohalot viittaavat menneisyydessä tapahtuneeseen nopeaan uraanin hajoamiseen.

    4. Miljardien vuosien ikäisiksi väitetyt timantit sisältävät mitattavia määriä radioaktiivista hiiltä. Koska sen puoliintumisaika on lyhyt, vanhoiksi väitettyjen timanttien ei pitäisi sisältää ainuttakaan radiohiiliatomia."

    Mikko Tuulirannan kirjoituksesta - http://www.luominen.fi/materiaalit/pdf/koulubiologian_analyysi_osa_2.pdf

    Johtopäätös - RATE-projekti osoittaa että todistusaineisto on suunnattomassa ristiriidassa väitettyjen miljardien vuosien kanssa. Sen sijaan tulokset on loogista tulkita Raamatullisesta ennakko-oletuksesta käsin.
  3. KOSMOLOGIAN LUONNE

    “‘Cosmology may look like a science, but it isn’t a science,’ says James Gunn of Princeton University, co-founder of the Sloan survey. ‘A basic tenet of science is that you can do repeatable experiments, and you can’t do that in cosmology.’” - Cho, Adrian, A singular conundrum: How odd is our universe? Science 317:1848–1850, 2007.

    Aluksi on syytä mainita se että kosmologia ei ole kokeellista luonnontiedettä. Kosmologiassa voidaan ottaa vain vastaan valoa 'menneisyydestä' joka sitten täytyy tulkita. Tutkijat eivät pysty olemaan vuorovaikutuksessa avaruuden kanssa - he eivät voi lähettää signaalia ja saada siitä kokeellisia (toistettavia) vastauksia takaisin.

    Kosmologia on historiantiedettä (alkuperätiede) joka ei kuulu kokeellisen luonnontieteen (testaus/toisto) piiriin koska menneisyyttä ei voi testata ja toistaa. Kosmologit voivat ainoastaan siis ottaa vastaan valoa joka on lähtöisin menneisyydestä ja koska menneisyyttä ei voi kokeellisesti testata ja toistaa ovat kosmologit omien tulkintojensa ja uskomuksiensa varassa. (Esim; big bang teoriaan uskovat kosmologit ovat keksineet pimeän aineen vaikka siitä ei ole olemassa ainoatakaan todellista havaintoa). Tähtitiede ei siis edusta sitä kokeellista tiedettä jonka ansiosta kännykät, autot, tietokoneet, raketit ja lääkkeet on keksitty - näin ollen kosmologia on enemmän 'uskomustiedettä' kuin kokeellista luonnontiedettä.

    Tämä on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää sillä miljardeihin ja miljooniin vuosiin uskovien niin sanotut "varmat" todisteet ovat aina todisteita jotka kuuluvat 'uskomustieteeseen' - historiatieteeseen joka ei ole kokeellista luonnontiedettä. Kokeellisen (tieteellisen) tieteen tulee perustua havaintoon joka voidaan kokeellisesti testata ja toistaa. Jotta voidaan puhua tiedosta tulee tieteen käsitellä asioita ja tapahtumia jotka ovat aina todennettavissa eli toistettavissa ja jotka ovat riippumattomia havainnoitsijasta. Havainnot ja kokeet ovat tieteen perusta kun tieteellä pyritään tarkoittamaan tietoa - kosmologia ei kuulu tähän tieteen kategoriaan. Kosmologiassa tutkijan maailmankuvan merkitys korostuu ja havainnot saavat yleensä sellaisia selityksia minkälainen maailmankuva tutkijalla on.

    Raamatullisen maailmankuvan omaava tutkija tulkitsee havainnot Raamatullisen maailmankuvan mukaan ja Big Bangiin uskova tutkija tulkitsee havainnot Big Bangin mukaan. Alkaen kahdesta vastakkaisesta ennakko-oletuksesta (luominen/Big Bang) ja katsoen samoja todisteita (universumi) - maailmankaikkeuden historian selitykset ovat hyvin erilaisia. Argumentti ei koske näin todisteita sillä ne ovat kaikille samat vaan kyse on tavasta jolla todisteita pitäisi tulkita. Tämä kirjoitus käsittelee teoriaa tähtien valosta Raamatullisesta maailmankuvasta käsin. Huomioitavaa on se että teoria on johdettavissa suoraan fysiikan perusteorioista.
  4. Vieraslistastako? :)
  5. Tietysti!