t-torppa

Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.sauluslahetys.com/, http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Aloituksia

73

Kommenttia

730

  1. "Ehei, se nimenomaisesti on tieteellinen, tieteen metodeja noudattavia tutkimuksia tekemällä selville saatu. Ei kenenkään ole siellä itse tarvinnut olla paikalla tietääksemme nyt koska nuo mutaatiot suurin piirtein ovat tapahtuneet, koska voimme sen karkeasti selvittää genomeista tieteellisesti."

    Emme voi genomista nähdä mtä kuviteellisten miljoonien vuosien aikana siellä on tapahtunut. Sellainen ei kuulu kokeelliseen luonnontieteeseen vaan uskomuksiin.

    "Haha. Ei. Jos ne olisivat olleet aina olemassa, ne löytyisivät jossakin muodossa myös sukulaislajeilta, aivan kuten nyt löydämme jäänteet hemoglobiinista jääjaloista."

    Niin löytyvätkin.

    "Tässä tapauksessa eräästä ruoansulatusentsyymistä irtosi eräs ilmeisen tarpeeton osa, koska käsittääkseni se toimii edelleen. Ja sen duplikaatioilla saatiin täysin uutta."

    Mitään uutta ei ole tuotettu koska ominaisuus on ollut aina olemassa. Sen sijaan sopeutuminen on korostanut joitakin jo olemassa olevia ominaisuuksia.

    Mikään väitteesi uudesta informaatiosta ei pidä paikkaansa koska jokainen ominaisuus jota väitit uudeksi ei sitä ollut. Jääkalat ovat sen sijaan menettäneet informaatiota kun ovat sopeutuneet joten muutos on päinvastainen kuin kehitys mikrobeista kaloiksi.
  2. http://www.youtube.com/watch?v=0dzKMlQeCQ8
  3. Jos dalmatialainen ja ajokoira risteytetään niin perimä moninaistuu pennulla pelkkään dalmatialaiseen ja ajokoiraan nähden sillä pentu saa geenejä niin dalmiksesta kuin ajokoirasta.

    Kyseessä ei ole kuitenkaan uusi informaatio vaan jo olemassa ollut joka on ajan saatossa jakaantunut eri koirapopulaatioihin dalmis ja ajoikoira. Alkukoirapari omasi moninaisuuden kaikkiin koiraeläimiin ja vain se informaatio on jakaantunut eri koirapopulaatioihin.
  4. Robert Carter: "Geenien kahdentuminen

    Geenien kahdentumista pidetään usein evoluution rakenteena ja keinona luoda "uutta" tietoa. Tässä geeni on kahdentunut (useiden mahdollisten keinojen avulla), kytketty pois päältä mutaation kautta, mutatoitunut ajan mittaan, kytketty uudestaan päälle eri mutaation kautta ja voilà!: uusi toiminto on muodostunut.

    Poikkeuksetta on niin, että tätä argumenttina käyttävät henkilöt eivät koskaan kerro, mikä on kahdentumisen vaadittu tahti tai miten monta kahdentunutta mutta vaimennettua geeniä tietyssä genomissa tulisi olla, tai mikä on päälle- tai poiskytkemisen tarvittava tahti, tai miten todennäköisesti vaimennetussa geenissä muodostuu uusi toiminto, tai miten kyseinen uusi toiminto integroidaan organismin jo alun perin monimutkaiseen genomiin, tai tahtia, jolla vaimennettu "roska"-DNA menetetään satunnaisesti (geneettinen ajautuminen) tai luonnonvalinnan kautta.

    Nämä luvut eivät tue evoluutioteoriaa, ja aihetta käsittelevät matemaattiset tutkimukset ovat törmänneet epätodennäköisyyden muuriin jopa yrittäessään mallintaa yksinkertaisia muutoksia. Tämä muistuttaa matemaattisia ongelmia, joita Michael Behe käsittelee The Edge of Evolution -teoksessaan. Itse asiassa geenien poistot ja hyödyllisten geenien toimintoja karsivat mutaatiot ovat yllättävän yleisiä. Miksi kukaan odottaisi, että käytöstä poistettu geeni pysyisi paikalla miljoona vuotta tai pidempään, kun epätodennäköinen uusi toiminto kehittyy?

    Mutta geenien kahdentumisen tilanne on paljon tätä monimutkaisempi. Geenin vaikutus riippuu usein geenikopion numerosta. Jos organismi esiintyy ylimääräisten kopioiden kanssa tietyssä geenissä, se ei välttämättä pysty hallitsemaan kyseisen geenin ilmaisemista, ja sen fysiologiassa on epätasapaino, joka vähentää sen kuntoa (esim. trisomia aiheuttaa sellaisten geeniannosvaikutusten takia Downin syndrooman kaltaisia poikkeavuuksia). Koska kopion numero on yksi tiedon laji ja koska tiedetään, että kopion numeromuunnelmia ilmenee (jopa ihmisissä)), tämä on esimerkki mutaatiosta, joka muuttaa tietoa.

    Huomaa, että käytin muuttaa-sanaa enkä lisätä-sanaa. Sanojen kahdennusta pidetään yleensä tarpeettomana, mistä kaikki äidinkielen opettajat ovat samaa mieltä.

    Geenien kahdentuminenkin on yleensä (mutta ei aina) huono asia. Niissä tapauksissa, joissa kahdentuminen ei vahingoita organismia, on pohdittava, onko kyseessä todella tiedon lisääminen. Ja onko kyseessä sellainen lisäys, jota evoluutio edellyttää? Ei ole.

    Monet luomisopin puolustajat, kuten Lightner, Liu ja Moran ovat kirjoittaneet tästä aiheesta. Jopa silloin, jos löydetään esimerkki siitä, että uusi toiminto muodostuu geenien kahdentumisen kautta, uuden toiminnon on liityttävä vanhaan toimintoon.

    Esimerkki tästä on entsyymin katalyysin uusi, mutta samanlainen lopputuote. Ei ole mitään syytä odottaa, että asia olisi toisin. Kahdentumisen kautta muodostuvat uudet toiminnot eivät olemahdottomia, mutta niiden todennäköisyys on häviävän pieni, ja niiden todennäköisyys pienenee sitä mukaa, miten paljon muutoksia kunkin uuden toiminnon kehitys edellyttää."

    http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?a100=30
  5. Ei tietenkään koska muuntelu prosessit voivat muunnella vain jo olemassa olevaa informaatiota jo olemassa olevan informaation tarjoamissa variaatio rajoissa. Hiiressä ei ole informaatiota norsuun.
  6. moloch: "Sekä pohjoisen että eteläisen kylmän meren jääkalat ovat tutkitusti saaneet uusia geenejä, jopa eri mutaatiolla, jotka tuottavat noita pakkasproteiineja. Etelämeren jääkalojen pakkasproteiinien alkuperä ja rakenne on selvitetty DNA-tasolla. Ne koostuvat erään ruoansulatusentsyymin osan kolmen aminohapon toistuvista jaksoista. Pieni pala tuon alkuperäisen proteiinin koodista on irronnut ja liittynyt uuteen paikkaan jääkalojen genomissa, yksinkertainen, usein toistuva mutaatiotyyppi, kuten me evoluutikot ennenkin olemme kertoneet. Ja nyt kun tuo koodi on kopioitunut toiseen paikkaan ja monistunut, se toimittaakin aivan uutta tehtävää, se toimii jäänestoaineena.
    Jääkalojen sopeutuminen kylmään ympäristöön tapahtui siis vähitellen, usean kasautuvan mikroevolutiivisen tapahtuman seurauksena, makroevoluutiona, joka vaati aikaa 15-25 miljoonaa vuotta. Jääkaloja on monia lajeja ja nämä muutokset ja niiden aikataulut pystytään jälkikäteen selvittämään DNA:n perusteella. Nuo muutokset ovat sopusoinnussa muun DNA-aineiston perusteella rakennettujen sukupuiden kanssa."

    Väitteesi on epätieteellinen sillä kukaan ei ole ollut miljoonia vuosia sitten todistamassa tieteellisesti satuiluasi. Täysin pätevä väite on että kyseiset ominaisuudet ovat olleet aina olemassa. Sitä ei voi näyttää tieteellisesti toteen mutta ei voi sinunkaan satuiluasi.

    Se mitä nyt havaitsemme mutaatioista on se että kirjoitusvirheet kykenevät rikkomaan vain jo olemassa olevaa sanomaa. Kirjoitusvirheillä ei ole älyä luoda mitään uutta merkityksellistä sanomaa ja siksi ne eivät koskaan tuota kehitystä jota evoluutioteoria tarvitsisi toimiakseensa.


    moloch: "Eikö informaation lisääntymistä ole tapahtunut siinä, että niille on kehittynyt poikkeuksellisen suuret kidukset, suomuton nahka, joissa on suuret happea kuljettavat kapillaarit, suuri sydän ja laaja verenkierron volyymi, mikrotubuluksia suojaava mekanismi ja varsinkin pakkasproteiinit, jotka suojaavat soluja jäätymiseltä sen lisäksi että ne ovat menettäneet hemoglobiinin, joka jäätyisi noin kylmässä sekä happivarastona tarpeettoman myoglobiinin, jotta ne kykenisivät sopeutumaan ympäristöönsä?"

    Suuret kidukset = jo olemassa ollutta informaatiota.

    Suomuton nahka joissa on suuret happea kuljettavat kapillaarit = jo olemassa ollutta informaatiota.

    suuri sydän ja laaja verenkierron volyymi, mikrotubuluksia suojaava mekanismi = jo olemassa ollutta informaatiota.

    varsinkin pakkasproteiinit, jotka suojaavat soluja jäätymiseltä sen lisäksi että ne ovat menettäneet hemoglobiinin = jo olemassa ollut informaatio.
  7. Sekarotuiset koirat ovat lähimpänä alkukoiraa sillä niistä voidaan synnyttää kaikki näkemämme nykyiset koirarodut. Näin siksi että sekarotuisten koirien perimä on paljon monimuotoisempi eli muuntelukykyisempi koska niiden perimää ei ole karsittu niin kuin jalostettujen rotujen. Siten sekarotuisten koirien keskuudessa ei nähty villakoiria satoja vuosia sitten. Mutta jos olisimme katsoneet niitä tarkkaan olisimme huomanneet että ainakin joitakin nykyajan villakoirien piirteitä olisi ollut havaittavissa siellä täällä.

    Sen sijaan chihuahuasta ei pystytä enään jalostamaan aikaisempia muotoja koska perimän monimuotoisuus on jalostettu niiden kohdalla loppuun.

    Sekarotuiset koirat ja jalostetut rotukoirat vahvistavat meille sen mitä lajiutumisessa tapahtuu luonnonvalinnan, rekombinaatioiden sekä mutaatioiden kautta. Niissä eliöt erikoistuvat geenivaraston kustannuksella.

    Sekarotuisista koirista voimme synnyttää vielä kaikki nykyiset koirarodut. Kun katsomme sekarotuisia koiria emme näe niissä kaikkia nykyisten rotujen selviä piirteitä. Mutta sekarotuisten koirien geenivaraston moninaisuudesta johtuen niiden jo olemassa olevasta informaatiosta voidaan rekombinaatioiden avulla saada esiin kaikkien nykyisten koirien piirteet.

    Samoiten Nooan arkin alkukoiraparista saatiin luonnonvalinnan ja rekombinaatioiden kautta kaikki nykyiset sudet, kojootit, sakaalit sekä 120 koirarotua!

    Se mikä tulee huomata on se että tämä lajiutumistapahtuma on päinvastainen tapahtuma mitä evoluutioteorian mukaisessa kehitysopissa tulisi tapahtua. Alkukoirien lajiutuessa moniksi roduiksi ei tapahtunut sellaista evoluutiota jossa bakteerista kehittyisi - koira pitkässä ajassa vaan päinvastoin.

    Lajiutuminen tapahtui jo olemassa olevan informaatiovaraston kustannuksella jota valinta, rekombinaatiot sekä mutaatiot muuttivat. Alkukoira sisälsi siis informaation kaikkiin siitä muodostuneisiin eri rotuihin mutta nämä osapopulaatiot eivät enään sisällä informaatiota alkukoiraan koska kyseiset muunteluprosessit tapahtuvat informaatiovaraston kustannuksella. Lajiutuminen näin ollen on täysin päinvastainen tapahtuma kuin kuviteltu evoluutio.

    Lajien monimuotoisuus - http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?a100=33
  8. Jääkaloille ei ole kehittynyt mitään uutta vaan ainoastaan tietyt jo olemassa olleet ominaisuudet ovat korostuneet - sopeutumisessa. Jääkaloilla ei voi perustella evoluutioteorian tarvoitsemaa uutta informaatiota.
  9. - Luonnonvalinta voi valita vain jo olemassa olevasta informaatiosta, se ei voi kehittää mitään täysin uutta.

    - Rekombinaatio voi sekoittaa/yhdistellä vain jo olemassa olevaa informaatiota, se ei voi kehittää mitään täysin uutta.

    - Mutaatio voi rikkoa vain jo olemassa olevan informaation, se ei voi kehittää mitään täysin uutta.

    Nämä prosessit eivät siis voi kehittää mitään täysin uutta informaatiota vaan ne voivat ainoastaan muokata jo olemassa olevaa. Rekombinaatioiden kautta voidaan jo olemassa olevasta informaatiosta saada uusia yhdistelmiä jotka tuottavat uusia piirteitä mutta näiden piirteiden informaatio oli siis jo olemassa ennen näitä prosesseja.

    Rekombinaatiot pystyvät siis tuomaan esiin Jumalan genomiin pakkaamaa suurta moninaisuutta koska rekombinaatiot synnyttävät uusia yhdistelmiä jo olemassa olevasta informaatiosta.

    Esimerkiksi: Ihmisillä on kahdenlaisia kromosomisarjoja. Sanotaan vaikka, että tietty osa Aatamin ykköskromosomista on "GGGGGGGGGG", joka tarkoittaa vihreää versiota. Ykköskromosomin toinen kopio on "bbbbbbbbbb", joka tarkoittaa sinistä versiota, mutta sininen on resessiivinen. Henkilöllä, jolla on kokonaan G:stä koostuvan kromosomin yksi tai kaksi kopiota, on vihreä versio. Henkilöllä, jolla on kokonaan b:stä koostuvan kromosomin yksi tai kaksi kopiota, on sininen versio. Varhaisessa populaatiossa noin 75 prosentilla ihmisistä on vihreä versio ja 25 prosentilla sininen versio.

    Miten tämä prosessi tuottaa uusia piirteitä? Homologiset kromosomit järjestyvät yhdestä sukupolvesta seuraavaan vaihduntaprosessin kautta. Jos vaihdunta tapahtuu sekvenssin keskellä, voi tulla kromosomi, jossa lukee GGGGGbbbbb ja joka aiheuttaa purppuranpunaisen version. Se on upouusi asia, uusi piirre, jota ei ole koskaan ennen nähty. Tämä johtuu muutoksesta DNA-sekvenssissä. Uusia piirteitä (joista käytetään toisinaan virheellistä tai puhekielistä geenit-ilmaisua) voi siis ilmetä homologisen rekombinaation kautta. Mutta se ei ole mutaatiota. Rekombinaatio on osa älykkäästi suunniteltua genomia ja paljastaa yleensä vain tietoja jotka Luoja pakkasi genomiin aikaisemmin.

    Mitä monimuotoisempi eliöiden perimä on sitä enemmän rekombinaatioilla on mahdollisuuksia synnyttää uusia variaatioita (piirteitä) jo olemassa olevista. Sopeutuminen olosuhteisiin erikoistuttaa populaatioita koska valinnan kautta vain tietyt muodot saavat edun. Näin eliöt ovat erikoistuneet muuttaessaan ympäri maapallon ja erikoistuminen on tapahtunut niiden populaatioiden geenivaraston kustannuksella josta valinta on aina valinnut olosuhteiden perusteella.

    Tämä tarkoittaa sitä että nykyään eliöt ovat erikoistuneet olosuhteisiin ja sen vuoksi niiden perimän monimuotoisuus on köyhtynyt laajalti koska muodot joita tietyt olosuhteet eivät suosi on karsittu pois. Näin erikoistuneiden populaatioiden geenivarasto on köyhempi kantapopulaatioon nähden ja siksi niillä on nykyään vähemmän rekombinaatio mahdollisuuksia. Eli lajiutuminen köyhdyttää populaatioiden muuntelukykyä.

    Koska siis biologiset luonnonprosessit tekevät eliöistä erikoistuneempia ja perimältään köyhempiä niiden kantapopulaatioihin nähden niin se tarkoittaa sitä että alkuperäiset luodut lajit olivat tietysti niin monimuotoisia perimältään että niistä on näiden biologisten prosessien kautta voinut muodostua näkemämme eliöiden moninaisuus.

    Tämä voidaan todistaa jalostuksen kautta joka toimii täysin samojen biologisten lakien mukaan kuin luonnonvalintakin. Jalostuksessa eli keinotekoisessavalinnassa koirat erikoistuvat jalostajien tarpeiden mukaan. Jalostettujen muotojen perimä on köyhdytetty monimuotoisuudesta ja siksi jalostetut muodot ovat geneettisesti samanlaatuisia.

    Perimän monimuotoisuuden köyhtyminen tarkoittaa että perimässä on rajoitetumpi määrä eri alleeleja ja näin rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet. Tämä merkitsee vähäisempää muuntelumahdollisuutta ja tästä seuraa että populaatio voi entistä huonommin sopeutua muuntuviin ympäristöolosuhteisiin koska niiden sopeutumiskyky on heikentynyt. Tämän vuoksi jalostetuista (erikoistuneista) koiraroduista ei voida enään alkaa jalostamaan muita koirarotuja sillä niiden perimän monimuotiusuus on karsittu jo loppuun.

    Sen sijaan sekarotuisista koirista voidaan synnyttää kaikki näkemämme nykyiset koirarodut. Näin siksi että sekarotuisten koirien perimä on paljon monimuotoisempi eli muuntelukykyisempi koska niiden perimää ei ole karsittu niin kuin jalostettujen rotujen. Siten sekarotuisten koirien keskuudessa ei nähty villakoiria satoja vuosia sitten. Mutta jos olisimme katsoneet niitä tarkkaan olisimme huomanneet että ainakin joitakin nykyajan villakoirien piirteitä olisi ollut havaittavissa siellä täällä.

    Sekarotuiset koirat ja jalostetut rotukoirat vahvistavat meille sen mitä lajiutumisessa tapahtuu luonnonvalinnan, rekombinaatioiden sekä mutaatioiden kautta. Niissä eliöt erikoistuvat geenivaraston kustannuksella.

    Lajien monimuotoisuus - http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?a100=33
  10. Mutaatioiden ja luonnonvalinnan aikaansaama sopeutuminen saa aikaan myös lajiutumista (populaatiosta syntyy uusi tytärpopulaatio). Koska lajiutuminen toimii luonnonvalinnan ja mutaatioiden seurauksena ei lajiutumisessa eliöt kehity "evoluution" kautta toisiksi "monimutkaisemmksi lajeiksi vaan ne rappeutuvat kantalajeista tytärlajeiksi.

    Lajitumisessa lähtöpopulaation täytyy ensin jakautua esimerkiksi maantieteellisesti että osapopulaatioiden muodostuminen toisistaan eroon on mahdollista. Silloin voi olettaa että eriytyneissä populaatioissa;

    - tapahtuu erilaisia mutaatioita.

    - vallitsee erilaiset valintaolosuhteet (johtuen eri ympäristöstä).

    Tällä tavoin tytärpopulaatiot voivat erikoistua eri suuntiin ja lopulta muuttua erilleen. Seurauksena on osapopulaatioiden lokeroituminen toisistaan poikkeaviin elinoloihin. Jos näiden osapopulaatioiden muuttuminen etenee niin pitkälle että ne eivät enään myöhemmin taas yhteen joutuessaan kykene pariutumaan ja tuottamaan jälkeläisiä niin "biologisen" laji määritelmän mukaan on yhdestä kantalajista syntynyt kaksi uutta tytärlajia.

    Lajiutuminen ei ole siis kehitystä ylöspäin vaan "erikoistumista" olosuhteisiin joka tapahtuu geenivaraston kustannuksella. Kun erikoistuminen viedään tarpeeksi pitkälle kahden osapopulaation välillä aiheuttaa se lajitumisen jossa osapopulaatiot eivät enään luonnossa lisäänny keskenään.

    Totuudellinen nimi lajiutumiselle on siis rappeutumislajiutuminen - sillä lajiutumisessa (erikoistumisessa) eliöt menettävät informaatiota luonnonvalinnan sekä mutaatioiden johdosta.

    Tämä tarkoittaa sitä että alussa eliöiden geeniperimä on ollut todella rikas (omannut suuren muuntelu kapasiteetin/sopeutumisen olosuhteisiin).

    Lajiutumisen myötä populaation - geenivarasto köyhtyy - muuntelukyky vähenee - kyky mukautua ympäristön muutoksiin heikkenee - vaara kuolla sukupuuttoon lisääntyy. Ja juuri tätä me näemme luonnossa.

    Lajiutuminen myös selittää meille sen ettei Nooan tarvinnut ottaa arkkiin kaikkia maailman eliöiden nykyisiä lajeja vaan ainoastaan lajien kantamuodot joista on sitten sopeutumisen (luonnonvalinta/mutaatiot) johdosta muodostunut useita tytärlajeja (joita evolutionistit kutsuvat toisiksi lajeiksi).

    Esimerkiksi Nooan arkissa oli vain alkukoirapari (sisälsi runsaan muuntelu kapasiteetin/rikas geeniperimä) josta on lajiutumisen kautta muodostunut kaikki koira "suvun" lajit eli sudet, kojootit, sakaalit sekä noin 120 eri koirarotua.
    Esimerkiksi villakoira on onnistuneesti risteytetty suden, kojootin ja sakaalin kanssa koska ne kuuluvat alkujaan samaan koira "lajiin" (polveutuvat samasta alkukoiraparista/baramiinista).

    Tanskandoggi ja chihuahua eivät kykene lisääntymään keskenään luonnossa (suuren kokoeron vuoksi) jonka vuoksi niitä voisi evolutionistisen lajikäsityksen mukaan kutsua eri lajeiksi mutta ne voidaan risteyttää keinosiemennyksellä koska kummatkin kuuluvat samaan lajiin "koira".

    Eli sopeutumisessa tapahtuu olemassa olevan ominaisuuden muuntelua. Mitään uutta informaatiota tai rakennetta ei sen tuloksena synny. Sopeutumisen seurauksena voi tietty ominaisuus korostua ja jäädä vallitsevaksi. Näin syntyy uusia 'lajeja' populaation jakautuessa pieniin ryhmiin. Alaryhmässä on vain osa alkuperäisestä geenivarastosta. Sekä luonnossa havaittavalla että ihmisen ohjaamalla muuntelulla eli jalostuksella on tiukat rajat. Pitkälle jalostetut koirarodut ovat tästä esimerkki.

    http://www.youtube.com/watch?v=oGtNwnRuo2I
    11. 37 / 37
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt