Vapaa kuvaus

Bara en sten i havet.

Harrastan runoutta, matematiikkaa ja tupakointia.

Ihmisenä olen viimeisen päälle vittumainen paskiainen.

Aloituksia

67

Kommenttia

1959

  1. Olen perustellut kantaani toisessa ketjussa, mutta huomasin juuri, että siihen ketjuun kirjoittamani viestit on poistettu.
  2. Pahoittelen etukäteen naurettavan ilmaisun "homoseksuaalinen toiminta" käyttöä. Käytän sitä vain jankkaajien varalta, jotka sanovat, että homous on ok, mutta "homoilu" ei.

    Koska homoseksuaalinen toiminta itsessään ei ole moraalinen eikä yhteiskunnallinen kysymys, ei nähdäkseni ole mitään ongelmaa siinä, että jokainen yksilö ratkaisee kysymyksen homoseksuaalisen toiminnan ja kristinuskon välisestä suhteesta omalta kohdaltaan oman ymmärryksensä ja omantuntonsa varassa.

    Tarkoitan sitä, että jos joku ymmärryksensä valossa ja omantuntonsa ohjaamana päätyy näkemykseen, ettei hänen homoseksuaalisen toimintansa ja kristillisen uskonsa välillä ole ristiriitaa, hän voi elää homoseksuaalista toimintaa harjoittavana kristittynä.

    Jos taas joku ymmärryksensä valossa ja omantuntonsa ohjaamana päätyy näkemykseen, että hänen homoseksuaalisen toimintansa ja kristillisen uskonsa välillä on ristiriita, hän voi joko luopua homoseksuaalisesta toiminnasta ja elää kristittynä tai luopua uskosta ja harjoittaa homoseksuaalista toimintaa.

    Tämä on myös ainoa mahdollinen ratkaisu, sikäli kuin otaksutaan, että ihmiset ovat vilpittömiä. Joku saattaa sanoa, että ihminen voi pettää itseään. Mutta jos ihmiset todella ovat vilpittömiä, he eivät voi pettää itseään. "Pettää itseään vilpittömästi" tarkoittaa joko jotakin ristiriitaista tai sitten samaa kuin "olla vilpittömästi väärässä". Jälkimmäisessä tapauksessa vika on ihmisen ymmärryksessä, mutta hänen omatuntonsa on puhdas. Kukaan ei pääse oman ymmärryksensä ulkopuolelle, ja jos joku ei valistuksesta ja opetuksesta huolimatta ala ymmärtää oikein, niin mitään ei ole tehtävissä, lukuun ottamatta väkivaltaa ja pakkokeinoja. Mutta väkivaltaa ja pakkokeinoja on lupa käyttää vain moraalisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

    Edellä sanottu vaikuttaa niin itsestäänselvältä, että tuntuu typerältä edes kirjoittaa sitä. Asia muuttuu hankalammaksi vasta sitten, kun siitä tehdään yhteiskunnallinen tai pikemminkin yhteisöllinen kysymys eli kun kirkossa tai kristillisessä yhteisössä päätetään joko vihkiä tai olla vihkimättä homopareja avioliittoon. Mutta näinä pluralistisina yksilönvapauden aikoina tähänkin asiaan löytynee ratkaisu: eri kirkot ja yhteisöt tekevät eri päätöksen, toiset alkavat vihkiä, toiset eivät, ja jokainen yksilö sitten oman ymmärryksensä ja omantuntonsa varassa päättää, mihin kirkkoon tai yhteisöön hän tahtoo kuulua.
  3. Väärin sammutettu.