Hyvä kirja, josta apua kaikille!!

ei kyllä mäkin oon samaa mieltä että toi Fennelin kirja on loistava opus ihan kaikille jotka jaksavat nähdä vaivaa vähän enemmän kuin "pari ekaa sivua".

Valehteluksi ja paskaksi se on toiminut ainakin omalla kohdallani äärimmäisen tehokkaasti ja eipä ainakaan minulla ole enää ongelmia koirani kanssa.

Suosittelen ehdottomasti kaikille luettavaksi!

milla kirjoitti:

ei kyllä mäkin oon samaa mieltä että toi Fennelin kirja on loistava opus ihan kaikille jotka jaksavat nähdä vaivaa vähän enemmän kuin "pari ekaa sivua".

Valehteluksi ja paskaksi se on toiminut ainakin omalla kohdallani äärimmäisen tehokkaasti ja eipä ainakaan minulla ole enää ongelmia koirani kanssa.

Suosittelen ehdottomasti kaikille luettavaksi!

Lue lisää

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Kannattaa ehdottomasti lukea!

SunShine kirjoitti:

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Kannattaa ehdottomasti lukea!

ei kannata lukeer

älkää kirjoitti:

ei kannata lukeer

....on tyhmyys huipussaan, kun sanotaan ettei Fennelin kirjoja kannata lukea. Meillä opus (ja koirakouluttaja) on muuttanut suhteen entiseen sohvanvaltaajaan ja kotiterroristiin, joka on nyt oikein mukava koira.

Ja kaikenlaisia opuksia kannattaa lukea, kaikkea ei toki tarvitse uskoa. Fennelin kirjoissa selitetään MIKSI koirat käyttäytyvät niinkuin ne tekevät, eivätkä vain anna valmiita koulutusohjeita, joten siitä pitäisi ajattelevan ihmisen saada enemmänkin eväitä oman koiran ohjaamiseen ja ymmärtämiseen. Fenneliltä on käännetty myös toinen kirja, koulutan koiraani 30 päivässä tms, joka toimi meidän rescue-ongelmalapsemme opettamisessa oikein hyvin.

entisen ongelmakoiran omistaja kirjoitti:

....on tyhmyys huipussaan, kun sanotaan ettei Fennelin kirjoja kannata lukea. Meillä opus (ja koirakouluttaja) on muuttanut suhteen entiseen sohvanvaltaajaan ja kotiterroristiin, joka on nyt oikein mukava koira.

Ja kaikenlaisia opuksia kannattaa lukea, kaikkea ei toki tarvitse uskoa. Fennelin kirjoissa selitetään MIKSI koirat käyttäytyvät niinkuin ne tekevät, eivätkä vain anna valmiita koulutusohjeita, joten siitä pitäisi ajattelevan ihmisen saada enemmänkin eväitä oman koiran ohjaamiseen ja ymmärtämiseen. Fenneliltä on käännetty myös toinen kirja, koulutan koiraani 30 päivässä tms, joka toimi meidän rescue-ongelmalapsemme opettamisessa oikein hyvin.

Lue lisää

Jos koiran kanssa on oikeasti ongelmia tai se on agressiivinen jossain tilanteessa, saa mielestäni tuon kirjan neuvot heittää romukoppaan. Onhan nuo neuvot parempia kuin ei mitään, mutta maalaisjärkeä käyttämällä ei ole sellaisia ongelmia edes tullut mihin tuon kirjan avulla saataisiin apu.

Nimetön kirjoitti:

Jos koiran kanssa on oikeasti ongelmia tai se on agressiivinen jossain tilanteessa, saa mielestäni tuon kirjan neuvot heittää romukoppaan. Onhan nuo neuvot parempia kuin ei mitään, mutta maalaisjärkeä käyttämällä ei ole sellaisia ongelmia edes tullut mihin tuon kirjan avulla saataisiin apu.

Lue lisää

Ja olen siis lukenut kirjan kannesta kanteen.

Nimetön kirjoitti:

Jos koiran kanssa on oikeasti ongelmia tai se on agressiivinen jossain tilanteessa, saa mielestäni tuon kirjan neuvot heittää romukoppaan. Onhan nuo neuvot parempia kuin ei mitään, mutta maalaisjärkeä käyttämällä ei ole sellaisia ongelmia edes tullut mihin tuon kirjan avulla saataisiin apu.

Lue lisää

"Nimetön" kirjoitti:

"Onhan nuo neuvot parempia kuin ei mitään, mutta maalaisjärkeä käyttämällä ei ole sellaisia ongelmia edes tullut mihin tuon kirjan avulla saataisiin apu."

Niinpä...mutta kun sitä maalaisjärkeä ei tunnu kaikilla olevan. Suurin osa koirien "käyttäytymishäiriöistä" on ihminen saanut aikaan ja itse koira on täysin terve. Koiralla ei vain ole kunnollista johtajaa, joten se alkaa itse sille mahdottomaan tehtävään. Koira ei pysty johtamaan ihmisiä, josta seuraa näitä "käyttäytymishäiriöitä".
Kirjassa kerrotaan miten ihminen saa johtajuuden takaisin ja koira saa elää vapaasti kun ei tarvi stressata turhaan ihmisistä.
Pertti Vilander on kirjoittanut myös samantyyliseen koirankasvatukseen opastavan kirjan. Kummatkin erittäin hyviä, en kyllä itsekään ole joka asiasta samaa mieltä heidän kanssaan, mutta periaatteen olen sisäistänyt. Kaiken A ja O on, että ihminen on koiran johtaja, eikä toisinpäin.

-kiitos

Miten voit haukkua kirjaa paskaksi, jos olet lukenut vain pari ekaa sivua? Ei mitään voi arvostella, jos ei tiedä mitä arvostelee.

On muuten hyvä kirja! Löytyy meidänkin hyllystä ja sitä on luettu paljon.

...on edelleen aktiivinen kirjoittaja. Hän on kuitenkin kyennyt uudistamaan näkemyksiään muuttuvan teorian myötä. Johtajuus ei ole enää hänen kirjoitustensa painopistealueena.

Johtajuus oli joskus oppi jota noudatettiin, ei siinä mitään sen kummenpaa, eikä siitä ketään syyttämään, ihmisethän luulivat joskus rehellisesti planeettamme olevan litteäkin. Painettu tieto vain vanhentuu. Fennel ei enää painota johtajuutta teksteissään, itse asiassa niissä ei enää koko asiaa oteta esiin, vaan motivointi ja koiran tarpeiden huomionti on polttopisteessä.

Kaiken kaikkiaan Fennelin kirjoitukset ja artikkelit ovat kuitenkin koiran kouluttamisen kermaa, kun niiden teoreettisen viitekehyksen osaa suhteuttaa omaan arvomaailmaansa. Minäkin luin Fennelin Kuuntelen koiraani kirjan vasta sen jälkeen kun olin luopunut jo johtajuudesta omien koirieni kohdalla ja kirja antoi silti aivan älyttömästi ajattelemisen aihetta, ymmärrystä koirien käyttäytymisestä ja ihmisen ja koiran suhteesta. "Johtajuus" sanan voi aina mielessään muuttaa sellaiseksi joka toimii omassa arvomaailmassa. Täysin keksityksi esimerkiksi, että "johtajan täytyy olla se joka määrää missä koira on kun autoja ajaa ohi" voi kääntää helposti mielessään "Minun ihmisenä pitää taata että koira on turvassa, vaikka autoja ajaa ohi". Totuushan on, että ihmisen pitää turvata koira kun autoja ajaa ohi (ja miten sen teet saat Fennelin kirjasta vinkin), vaikka itse et näkisikään asemaasi johtajan palliksi...

Fennel ei käytä fyysistä rankaisua, eikä alistamista, siksi sen, että miten saat koiraasi hyvän suhteen, ratkaisuja löytyy hänen kirjastaan, vaikka itse haluaisit koiraasi hyvän suhteen koska rakastat sitä perheen jäsenenä, eikä koska koiran tulee kunnioittaa sinua johtajana.

Fennel kirjoittaa ihan hyviä kirjoja ja vaikka olisi eri mieltä jostain asiasta, niin lukminen kannattaa aina. Sellaista opusta ei ole kirjoitettu, eikä tulla kirjoittamaankaan, joka sopisi kaikille tai kaikkiin tilanteisiin. Varsinkin ensimmäistä koiraa hankkivien kannattaa hakea tietoa mahdollisimman laaja-alaisesti, jotta voi sitten valita oman tapansa kouluttaa muutenkin kuin pelkän "musta tuntuu" fiiliksen perusteella.

Kyllä tuota kirjaa voi suositella ja jos joku yksityiskohta ei itsestä tunnu hyvälle, niin sen voi maalaisjärkeä hyväksikäyttäen sivuuttaa. Sama tarina hieman tiivistetymmin esitettynä ja edullisemmin löytyy vaikkapa täältä

http://www.palveluskoiraliitto.fi/tottkirj.htm

... kirjoitti:

...on edelleen aktiivinen kirjoittaja. Hän on kuitenkin kyennyt uudistamaan näkemyksiään muuttuvan teorian myötä. Johtajuus ei ole enää hänen kirjoitustensa painopistealueena.

Johtajuus oli joskus oppi jota noudatettiin, ei siinä mitään sen kummenpaa, eikä siitä ketään syyttämään, ihmisethän luulivat joskus rehellisesti planeettamme olevan litteäkin. Painettu tieto vain vanhentuu. Fennel ei enää painota johtajuutta teksteissään, itse asiassa niissä ei enää koko asiaa oteta esiin, vaan motivointi ja koiran tarpeiden huomionti on polttopisteessä.

Kaiken kaikkiaan Fennelin kirjoitukset ja artikkelit ovat kuitenkin koiran kouluttamisen kermaa, kun niiden teoreettisen viitekehyksen osaa suhteuttaa omaan arvomaailmaansa. Minäkin luin Fennelin Kuuntelen koiraani kirjan vasta sen jälkeen kun olin luopunut jo johtajuudesta omien koirieni kohdalla ja kirja antoi silti aivan älyttömästi ajattelemisen aihetta, ymmärrystä koirien käyttäytymisestä ja ihmisen ja koiran suhteesta. "Johtajuus" sanan voi aina mielessään muuttaa sellaiseksi joka toimii omassa arvomaailmassa. Täysin keksityksi esimerkiksi, että "johtajan täytyy olla se joka määrää missä koira on kun autoja ajaa ohi" voi kääntää helposti mielessään "Minun ihmisenä pitää taata että koira on turvassa, vaikka autoja ajaa ohi". Totuushan on, että ihmisen pitää turvata koira kun autoja ajaa ohi (ja miten sen teet saat Fennelin kirjasta vinkin), vaikka itse et näkisikään asemaasi johtajan palliksi...

Fennel ei käytä fyysistä rankaisua, eikä alistamista, siksi sen, että miten saat koiraasi hyvän suhteen, ratkaisuja löytyy hänen kirjastaan, vaikka itse haluaisit koiraasi hyvän suhteen koska rakastat sitä perheen jäsenenä, eikä koska koiran tulee kunnioittaa sinua johtajana.

Lue lisää

Tullut kokeneemmaksi, ammattitaito karttunut. Näkemyksen pitäisikin laajentua kun kauan elää koirien parissa ja kouluttaa vieraita koiria.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Fennel kirjoittaa ihan hyviä kirjoja ja vaikka olisi eri mieltä jostain asiasta, niin lukminen kannattaa aina. Sellaista opusta ei ole kirjoitettu, eikä tulla kirjoittamaankaan, joka sopisi kaikille tai kaikkiin tilanteisiin. Varsinkin ensimmäistä koiraa hankkivien kannattaa hakea tietoa mahdollisimman laaja-alaisesti, jotta voi sitten valita oman tapansa kouluttaa muutenkin kuin pelkän "musta tuntuu" fiiliksen perusteella.

Kyllä tuota kirjaa voi suositella ja jos joku yksityiskohta ei itsestä tunnu hyvälle, niin sen voi maalaisjärkeä hyväksikäyttäen sivuuttaa. Sama tarina hieman tiivistetymmin esitettynä ja edullisemmin löytyy vaikkapa täältä

http://www.palveluskoiraliitto.fi/tottkirj.htm

Lue lisää

syön sen ruokaa. Ajatelkaa ihmiset aivoillanne. Koira on älykäs eläin, ei siihen tuollaista pelleilyä tarvita ja moni idiootti vielä uskoo kaiken. Koiraparat, nuo ihmiset eivät ymmärrä koiriaan vähääkään. Liian usein mennään lässyttämään, että muka johtajuusongelma, kun oikeasti ei ole. Se on helppo vastaus ihmiselle, ei tarvitse miettiä enempää. Huh huh mitä pa...kaa.

JK kirjoitti:

Tullut kokeneemmaksi, ammattitaito karttunut. Näkemyksen pitäisikin laajentua kun kauan elää koirien parissa ja kouluttaa vieraita koiria.

...sitä vain ei tiedä, että muunkinlainen on mahdollista, ennenkuin joku saa välähtämään, että voi olla muunkinlaista.

Kyllä mä ainakin koen, että samat asiat mä tiesin -vaikka olinkin koirieni johtaja- koirien käyttäytymisestä, kuin mitä tiedän nyt. Niitä asioista vain katsoo erikulmalta ja irralliset palaset loksahtavat nyt kohdalleen paremmin.

Näkemys on muuttunut. No, jaa... kyllä kai sitä voi viisastumiseksikin sanoa, kun katsoo tietyltä kulmalta... Jos taas katsoo monen täälläkin kirjoittavan silmin, niin tyhmentymiseksihän he sitä kutsuisivat, lopettaa nyt toimivaksi todetun viisautta sisältävän teorian soveltaminen... Ongelma minulle vain oli siinä, että minä en kokenut teoriaa (johtajuutta) toimivaksi tai viisautta sisältäväksi, vaan koirien kanssa elämiseen jäi vain liikaa aukkoja, joihin en löytänyt johtajuudesta vastauksia... En osaa arvailla mitä Fennelillä on tapahtunut.

... kirjoitti:

...sitä vain ei tiedä, että muunkinlainen on mahdollista, ennenkuin joku saa välähtämään, että voi olla muunkinlaista.

Kyllä mä ainakin koen, että samat asiat mä tiesin -vaikka olinkin koirieni johtaja- koirien käyttäytymisestä, kuin mitä tiedän nyt. Niitä asioista vain katsoo erikulmalta ja irralliset palaset loksahtavat nyt kohdalleen paremmin.

Näkemys on muuttunut. No, jaa... kyllä kai sitä voi viisastumiseksikin sanoa, kun katsoo tietyltä kulmalta... Jos taas katsoo monen täälläkin kirjoittavan silmin, niin tyhmentymiseksihän he sitä kutsuisivat, lopettaa nyt toimivaksi todetun viisautta sisältävän teorian soveltaminen... Ongelma minulle vain oli siinä, että minä en kokenut teoriaa (johtajuutta) toimivaksi tai viisautta sisältäväksi, vaan koirien kanssa elämiseen jäi vain liikaa aukkoja, joihin en löytänyt johtajuudesta vastauksia... En osaa arvailla mitä Fennelillä on tapahtunut.

Lue lisää

sinut sai ajattelemaan toisella lailla? Mikä häiritsi johtajuusopissa?

JK kirjoitti:

sinut sai ajattelemaan toisella lailla? Mikä häiritsi johtajuusopissa?

...auktoriteettiluonne, joten johtajan esittäminen oli minulle liian teennäistä.

Ehkä loppupeleissä se oli vain pienet käytännön jutut, kuten se että en vain millään käsittänyt, että miten se, että syön kotona ensin vaikuttaa millään lailla siihen miten saan koirani tottelemaan vaikka metsässä paikallaan olo käskyä. Toisaalla ymmärsin miksi esimerkiksi susissa ja muissa saalistavissa pedoissa fyysisesti vahvimmat syövät ensin jos ravinnosta on kilpailutilanne, mutta aloin myös ymmärtää, että silti se susien tai muiden saalistavien petojen fyysisesti vahvin ei ole mikään joka paikan päsmäri, eihän se voisikaan olla mitenkään, sillä muutenhan lauma ei pysyisi kasassa, jos päivittäisen etenemismatkan esimerkiksi määrittäisi joukon vahvin yksilö, silloin heikommat karisisivat matkalle (pentu ei jaksa samaa matkaa kuin aikuinen vahva yksilö). Aloin kiinnittämään huomiota siihen mikä sitten, kun ei johtajan seuraaminen, pitää susilaumankin kasassa. Aloin kiinnostua siitä ja yllätys yllätys, siitä löytyikin erittäin paljon tutkimuksia, ensimmäistä kertaa minullekin tuli vastaan, että johtajuus ei olekaan se juttu, vaan laumasta saadut sosiaaliset välittämisen ja turvallisuuden tunteet.

Mutta suurin muutos liittyy tosiaan tuohon, ettei minun tarvitse esittää mitään mitä en ole. Eli kun minulle tapahtuu silloin tällöin näitä koiran omistamisen "helmitilanteita", joissa ei ole mitään ylpeilyä, eli koirani karkaa silloin tällöin supien, kissojen ja lintujen perään ja joutuu hengenvaaraan, yleensä se on jäämässä autojen alle, mutta viimeksi se, että en ole hionut koiralle loppuun asti koskaan minun tottelemistani, oli jättämässä sitä junan alle. Nyt kun mä olen koirilleni vain ihminen, nyt minulla on lupa suhtautua näihin hirvittäviin tilanteisiin, kuten ihmillisen ihmisen. Silloin aikoinaan minusta tuntui hirveälle, että vaikka pelkäsin ja olin paniikissa, minun piti vain olla yrittämättä näyttää sitä koiralleni ja yrittää pysyä tyynenä määrätietoisena johtajana. Eli kun koira ryntäsi ja oli jäädä auton alle, meilläkin aloitettiin heti pikakertaus kuuri siitä mitä minun tottelemiseni on, alkoi päättäväiset istu-maahan-istu ja seuraa sulkeiset, jotta koira muistaisi taas ketä totella. Nyt taas voin reakoida, kuten minulle on luonnollisinta. Viimeksikin siis kun koira viimetipassa astahti pois junaradalta (vaikka oli siellä, koska ei ollut totellut minua) ihan ilman mitään omantunnon tuskia purskahdin itkuun, puristin koiraa halaukseen, pussailin ja rakastin sitä äärettömästi, kuten suinkin ihminen reakoi kun on ollut juuri menettämässä jonkun äärettömän rakkaansa. Eikä hetkeäkään enää mielessä kummitellut se pelko kuinka auktoriteettini käy, kun reakoin kuten ihminen, enkä kuten johtaja.

Entäs sinä? Millainen sinun muuttumistarinasi on?

... kirjoitti:

...auktoriteettiluonne, joten johtajan esittäminen oli minulle liian teennäistä.

Ehkä loppupeleissä se oli vain pienet käytännön jutut, kuten se että en vain millään käsittänyt, että miten se, että syön kotona ensin vaikuttaa millään lailla siihen miten saan koirani tottelemaan vaikka metsässä paikallaan olo käskyä. Toisaalla ymmärsin miksi esimerkiksi susissa ja muissa saalistavissa pedoissa fyysisesti vahvimmat syövät ensin jos ravinnosta on kilpailutilanne, mutta aloin myös ymmärtää, että silti se susien tai muiden saalistavien petojen fyysisesti vahvin ei ole mikään joka paikan päsmäri, eihän se voisikaan olla mitenkään, sillä muutenhan lauma ei pysyisi kasassa, jos päivittäisen etenemismatkan esimerkiksi määrittäisi joukon vahvin yksilö, silloin heikommat karisisivat matkalle (pentu ei jaksa samaa matkaa kuin aikuinen vahva yksilö). Aloin kiinnittämään huomiota siihen mikä sitten, kun ei johtajan seuraaminen, pitää susilaumankin kasassa. Aloin kiinnostua siitä ja yllätys yllätys, siitä löytyikin erittäin paljon tutkimuksia, ensimmäistä kertaa minullekin tuli vastaan, että johtajuus ei olekaan se juttu, vaan laumasta saadut sosiaaliset välittämisen ja turvallisuuden tunteet.

Mutta suurin muutos liittyy tosiaan tuohon, ettei minun tarvitse esittää mitään mitä en ole. Eli kun minulle tapahtuu silloin tällöin näitä koiran omistamisen "helmitilanteita", joissa ei ole mitään ylpeilyä, eli koirani karkaa silloin tällöin supien, kissojen ja lintujen perään ja joutuu hengenvaaraan, yleensä se on jäämässä autojen alle, mutta viimeksi se, että en ole hionut koiralle loppuun asti koskaan minun tottelemistani, oli jättämässä sitä junan alle. Nyt kun mä olen koirilleni vain ihminen, nyt minulla on lupa suhtautua näihin hirvittäviin tilanteisiin, kuten ihmillisen ihmisen. Silloin aikoinaan minusta tuntui hirveälle, että vaikka pelkäsin ja olin paniikissa, minun piti vain olla yrittämättä näyttää sitä koiralleni ja yrittää pysyä tyynenä määrätietoisena johtajana. Eli kun koira ryntäsi ja oli jäädä auton alle, meilläkin aloitettiin heti pikakertaus kuuri siitä mitä minun tottelemiseni on, alkoi päättäväiset istu-maahan-istu ja seuraa sulkeiset, jotta koira muistaisi taas ketä totella. Nyt taas voin reakoida, kuten minulle on luonnollisinta. Viimeksikin siis kun koira viimetipassa astahti pois junaradalta (vaikka oli siellä, koska ei ollut totellut minua) ihan ilman mitään omantunnon tuskia purskahdin itkuun, puristin koiraa halaukseen, pussailin ja rakastin sitä äärettömästi, kuten suinkin ihminen reakoi kun on ollut juuri menettämässä jonkun äärettömän rakkaansa. Eikä hetkeäkään enää mielessä kummitellut se pelko kuinka auktoriteettini käy, kun reakoin kuten ihminen, enkä kuten johtaja.

Entäs sinä? Millainen sinun muuttumistarinasi on?

Lue lisää

Susilaumassa heikko, sairas yksilö jätetään yksin kuolemaan.

"Mutta suurin muutos liittyy tosiaan tuohon, ettei minun tarvitse esittää mitään mitä en ole".
Teennäisyys ei oikein pure koirien kanssa nehän aistii varsin tarkasti mielentilat.

"Puristin koiraa halukseen" jne. Ei kai se koira siitä rikki mene jos sille tunteitansa näyttää.

Olen kokenut ja nähnyt mitä koiralle tai koirille EI saa tehdä, eivät olleet osaltolta laupeudentyöt.

Onnekseni olen saanut koiran joka on osannut minua opettaa ja olen kuunnellut ja katsellut sitä 8 vuotta, ja olen sisäistänyt sen opin. Johtajuusopit näistä meidän jutuista on kaukana. Olen toki yrittänyt olla sitä ihmistä minkä koirani ansaitsevat, se onkin vähintä mitä eläimelle itsestään voi irrottaa.

Aivan liian helposti notkahdetaan johtajuusaatoksiin ikäänkuin se olisi joku kulmakivi koiran kanssa eläessä. Ei vois olla enempää ihmiset harhateillä. En aliarvioi koiriani otan ne sellaisena kun ovat.

... kirjoitti:

...auktoriteettiluonne, joten johtajan esittäminen oli minulle liian teennäistä.

Ehkä loppupeleissä se oli vain pienet käytännön jutut, kuten se että en vain millään käsittänyt, että miten se, että syön kotona ensin vaikuttaa millään lailla siihen miten saan koirani tottelemaan vaikka metsässä paikallaan olo käskyä. Toisaalla ymmärsin miksi esimerkiksi susissa ja muissa saalistavissa pedoissa fyysisesti vahvimmat syövät ensin jos ravinnosta on kilpailutilanne, mutta aloin myös ymmärtää, että silti se susien tai muiden saalistavien petojen fyysisesti vahvin ei ole mikään joka paikan päsmäri, eihän se voisikaan olla mitenkään, sillä muutenhan lauma ei pysyisi kasassa, jos päivittäisen etenemismatkan esimerkiksi määrittäisi joukon vahvin yksilö, silloin heikommat karisisivat matkalle (pentu ei jaksa samaa matkaa kuin aikuinen vahva yksilö). Aloin kiinnittämään huomiota siihen mikä sitten, kun ei johtajan seuraaminen, pitää susilaumankin kasassa. Aloin kiinnostua siitä ja yllätys yllätys, siitä löytyikin erittäin paljon tutkimuksia, ensimmäistä kertaa minullekin tuli vastaan, että johtajuus ei olekaan se juttu, vaan laumasta saadut sosiaaliset välittämisen ja turvallisuuden tunteet.

Mutta suurin muutos liittyy tosiaan tuohon, ettei minun tarvitse esittää mitään mitä en ole. Eli kun minulle tapahtuu silloin tällöin näitä koiran omistamisen "helmitilanteita", joissa ei ole mitään ylpeilyä, eli koirani karkaa silloin tällöin supien, kissojen ja lintujen perään ja joutuu hengenvaaraan, yleensä se on jäämässä autojen alle, mutta viimeksi se, että en ole hionut koiralle loppuun asti koskaan minun tottelemistani, oli jättämässä sitä junan alle. Nyt kun mä olen koirilleni vain ihminen, nyt minulla on lupa suhtautua näihin hirvittäviin tilanteisiin, kuten ihmillisen ihmisen. Silloin aikoinaan minusta tuntui hirveälle, että vaikka pelkäsin ja olin paniikissa, minun piti vain olla yrittämättä näyttää sitä koiralleni ja yrittää pysyä tyynenä määrätietoisena johtajana. Eli kun koira ryntäsi ja oli jäädä auton alle, meilläkin aloitettiin heti pikakertaus kuuri siitä mitä minun tottelemiseni on, alkoi päättäväiset istu-maahan-istu ja seuraa sulkeiset, jotta koira muistaisi taas ketä totella. Nyt taas voin reakoida, kuten minulle on luonnollisinta. Viimeksikin siis kun koira viimetipassa astahti pois junaradalta (vaikka oli siellä, koska ei ollut totellut minua) ihan ilman mitään omantunnon tuskia purskahdin itkuun, puristin koiraa halaukseen, pussailin ja rakastin sitä äärettömästi, kuten suinkin ihminen reakoi kun on ollut juuri menettämässä jonkun äärettömän rakkaansa. Eikä hetkeäkään enää mielessä kummitellut se pelko kuinka auktoriteettini käy, kun reakoin kuten ihminen, enkä kuten johtaja.

Entäs sinä? Millainen sinun muuttumistarinasi on?

Lue lisää

kukaan ole viilipyttynä jos koira on hengenvaarassa. höh. mikäs on ihmisen reaktio kipuun kun pentu puree kovaa terävillä hampailla? oisko läpsäsy? etkö silloinkaan hillitse omia ihmisen reaktioitasi?

pakkokiusatavähä kirjoitti:

kukaan ole viilipyttynä jos koira on hengenvaarassa. höh. mikäs on ihmisen reaktio kipuun kun pentu puree kovaa terävillä hampailla? oisko läpsäsy? etkö silloinkaan hillitse omia ihmisen reaktioitasi?

Lue lisää

...ei ole myöskään agressiivinen reakointi luonnollista minulle, siksi varman olenkin niin huono autoriteetti.

Miehenkin kanssa kun tulee riitaa ja pitäisi vähän seistä puolustamassa itseään sanallisesti, niin itkeä vollotan heti. Arvaa vain kiusaako se itseänikin; ei tarvitsisi sanoa kuin "haista itse", mutta en saa sanottua sitäkään...

Myöskin koiran aiheuttama turhautuneisuus purkautuu suruna tai enemmänkin itsesäälinä, ei koskaan vihana tai edes terveenä raivona.

Olen leikkinyt johtajaa sen verran kuitenkin noille koirilleni aikoinaan ja minulle opetettiin kuinka koira fyysiesti alistetaan (eikä sitä pidetty lainkaan väkivaltana, koiralle ikävänä asiana, silloin), että kyllä koirat saan tarvittaessa minua pelkäämään edelleen, kun korotan ääntäni... En vain pidä sitä hirveän tarpeellisena enää, tosin koirani ovat jo sen ikäisiä, että harvemmin tulisi tarvettakaan.

Son...aa koko kirja kirjoitti:

syön sen ruokaa. Ajatelkaa ihmiset aivoillanne. Koira on älykäs eläin, ei siihen tuollaista pelleilyä tarvita ja moni idiootti vielä uskoo kaiken. Koiraparat, nuo ihmiset eivät ymmärrä koiriaan vähääkään. Liian usein mennään lässyttämään, että muka johtajuusongelma, kun oikeasti ei ole. Se on helppo vastaus ihmiselle, ei tarvitse miettiä enempää. Huh huh mitä pa...kaa.

Lue lisää

0Johtajuusongelmia ei oo sggg
Sulla ei taatusti ole edes koiraa joten älä viitsi vastata täällä ihmisille