Lapsettomuus ja miehen tunteet

Oletteko te käyneet lapsettomuusklinikan psykologin juttusilla? Sinne nyt ja mars, jos ette..Lapsettomuus on todella kivulias koko perheen tuska, ihan kuten syöpäkin, eikä sen puimisessa ketään saa jättää ulkopuolelle. Käy mieluummin psykologilla juttelemassa, kuin muiden naisten salaa vaimosi selän takana. Se ei tule tekemään hyvää, jos paljastuu kaiken muun kriisin keskellä, ettei sinuun voi luottaa..Avoin keskustelu on kaiken a ja o.

Ymmärrän sinua ja voin hyvin myötäelää siinä, että kotona kaikki hauska häviää ja elämästä tulee pelkkää suorittamista lapsettomuuden myötä. Tiedän, koska olen itse lapseton ja käynyt saman tuskan läpi. Nyt käyn lopullisen luopumisen surua läpi ja tiedän jo nyt, että loppuelämäni tämä tuska tulee olemaan mukanani, koska en voi enää edes adoption kautta saada lapsia..

Jos te olette yrittäneet omilla soluilla jo vuosia, niin olisiko aika siirtyä lahjasoluihin? Miltä se ajatus kuulostaa? Se voi olla teidän ainoa vaihtoehtonne.

Valitettavasti lapsettomuus ajaa viimeistään pareja eroamaan. Niin voi käydä teillekin..Jos suhteenne on teille kummallekin tärkeä on parasta käyttää kaikki tarvittavat keinot eli lapsettomuuteen perehtynyt psykologi voisi olla yksi tie parempaan kommunikointiin suhteessanne. Joillekin lapsettomuus ei ole niin iso asia, toisille se on koko elämä. Minäkään en käy missään, missä törmään muiden lapsiin. Ymmärrän vaimoasi tässä asiassa. Se vain on liian tuskallista. Se muistuttaa kaikesta siitä, mistä itse jää paitsi, ehkä ikuisesti. Perheonni, lasten nauru, hetkessä eläminen..Minun mielestäni elämästäni puuttuu jotain todella olennaista, jota parisuhde, ystävät, harrastukset ja tavoitteet uusista asioista eivät voi mitenkään korvata ja korjata..Se on se oma lapsi, ja koen jääväni tyhjiöön kun en voi koskaan nähdä oman lapseni kasvavan. Naiselle lapsettomuus on elämän isoin kriisi, sanoisin.

Toivon, että teidän tilanteenne ratkeaa lahjasoluilla tai jos rankempia hoitoja ei ole tehty, IVF tai ICSI. En oikein saanut selvää, että onko teille tehty vain ovulaation induktio vai miten teidän lapsettomuuttanne on hoidettu. Jos ette olekaan vielä päässeet IVF:ään, niin se nyt ainakin on se seuraava askel.

Hienoa, että olet hakenut apua, vaikka vähän kyseenalaistan tuota muiden naisten tapaamista vaimosi selän takana. Oikea osoite olisi psykologi, eivät muut naiset. Jos masennus tuntuu ylivoimaiselta, hae masennuslääkkeet hetkeksi apuun. Voimia!

Vaimosi varmasti arvostaisi, jos puhuisit hänelle tunteistasi suoraan. Lohdutustekniikkasi: "kyllä mekin vielä joskus lapsen saamme", saattaa herättää turhia toiveita ja pahentaa tilannetta kun taas seuraava epäonnistuminen hoidoissa on edessä.
Itse lapsettomana ja lapsettomuushoidot läpikäyneenä aikuisena naisena sain ns. henkisen helpotuksen siitä, kun mieheni kertoi ettei se lapsi hänelle ole maailman tärkein asia. Tärkeämpänä hän pitää toimivaa parisuhdetta. Jos lapsia ei ole tullakseen, niin siihen on vaan sopeuduttava.
Omasta lapsettomuudestamme selviämistä on auttanut myös se, että olemme avoimesti kertoneet asiasta. Matkan varrella on tullut eteen paljon tilanteita, joissa on selvinnyt muidenkin painineen saman ongelman parissa. Omassa kaveripiirissäkin on useita lapsettomuudesta kärsiviä pareja. Onneksi useimmat ovat onnistuneet saamaan lapsen IVF hoitojen avulla.

Mietin vaan, että mikä siinä lapsessa on niin ihmeellistä, että lasta halutaan niin paljon? Kaikkea ei voi saada mitä haluaa ja siihen on sopeuduttava.
Valaiskaa minua asiasta.
Minäkin tunnen ihmisiä, jotka ei voi saada lasta mutta ne ovat menneet elämässä eteenpäin sen asian suhteen eli hyväksyneet asian.
Avoimuus on kumppanin kanssa tärkeä juttu hankalissa asioissa.
Ei se lapsettomuus kaada elämää. Elämässä on muutakin kuin lapsi.

ihminen on luotu lisääntyäkseen.

Ehkäpä tuntemasi lapsettomiksi jääneet eivät TODELLA halunneet lasta. Ehkäpä he ottivat lapsen vastaan, jos se oli tullakseen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät mitään enempää halua kuin lasta.

Minkä ihmeen takia tälle palstalle pitää tulla kyseenalaistamaan toisten ihmisten elämää ja toiveita? Minua ainakin lapsettomuus on satuttanut tässä elämässä eniten, se on minulle isoin kriisi, isompi kuin äitini kuolema, välirikko isäni kanssa, syöpään sairastuneet sukulaiset ja avioero. Mikään näistä ei ole ollut niin sydäntä raastavaa, kuin lapsettomuus. Sitähän ei ymmärrä yksikään, jolla niitä lapsia on. Minä en tule koskaan selviämään lapsettomuudesta. Elän elämääni päivä kerrallaan, yrittäen unohtaa sen mitä en voi kaiketi saada. Pysy poissa palstalta, jos et pysty tuntemaan empatiaa lapsettomia kohtaan.

En tullut kyseenalaistamaan toisten elämää ja toiveita niin kuin "suuri suru" kirjoitti.
Elämä on raadollisia faktoja täynnä joskus mutta ei lapsettomuuden tarvitse pilata koko elämää.
Edellinen kirjoittaja "yx lapseton" kirjoitti mielestäni hyvin.
Elämässä pääsee eteenpäin vain kohtaamalla faktat ja joskus ne ovat raadollisia. Toki on olemassa parempia faktoja elämässä. Onnellisuus on valinta kysymys.

Lueppa tämä linkki, uskotko tähän kirjaan, voisiko se auttaa sua ja vaimoasi.
Itse jouduin jättämään mieheni, koska halusimme eri asioita, aluksi mies harhaanjohti minua, että muka haluaisi lapsen, mutta sitten ei halunnutkaan. Se oli hirveän tuskallista huomata, että minua oli huijatttu ja biologinen kello tikitti, jätin hänet.
Ikäväähän se oli, mutta olin helpottunut, koska sen jälkeen sain rauhassa suorittaa missiotani, joka jatkuu edelleen.
Kaikista pahinta on epävarmuus, jos ei tiedä ,mitä toinen haluaa, silloin on parempi lopettaa kärsimys tavalla tai toisella.