Miksi siinä aina käy niin? Itsellä ainakin. Aina kun tapaan jonkun miehen, josta olen kiinnostunut, hän ei sitten ole... Sitten tapaan toisen, josta itse en ole kiinnostunut, mutta hän on. Miten se voi olla niin vaikeaa löytää sellainen tilanne, jossa molemmat osapuolet olisi yhtä kiinnostuneita?!
Ja kohtalon ironiaa on tämä: Olen tavannut miehen, josta olen kiinnostunut, ja hän myös minusta. - Mutta ettei tämä olisi liian helppoa, niin tätä orastavaa tapailuhässäkkää hiertää liian pitkä välimatka sekä aikataululliset ongelmat. Joten taitaapa olla tuhoontuomittua tämäkin.
Alan jo kallistua siihen, että olisi sittenkin pitänyt jäädä siihen huonoon suhteeseen, jossa vielä pari vuotta sitten olin. Enpähän olisi ainakaan ikuisesti yksin. Nähtävästi ne suhteet kannattaa solmia mahdollisimman nuorena. Ei enää ns. aikuisena ehdi semmoisia, on työt ja opiskelut ja muut kiireet. Yritä siinä jossain välissä sitten ehtiä etsimään miestä, joka on sinusta kiinnostunut, ja josta sinä olet kiinnostunut. On jotenkin aivan syvältä, jos joutuu tyytymään sellaiseen suhteeseen, mihin ei ole mitään intohimoja... En haluaisi olla kenenkään kanssa vaan sen takia, että hän on minusta kiinnostunut, ja se olisi järkevää. Haluaisin sen oikean fiiliksen.
Oletteko muut sinkut huomanneet saman, vai olenko yksin ongelmieni kanssa?
Toinen on aina kiinnostuneempi kuin toinen...
30
418
Vastaukset
- mies jostain
"Nähtävästi ne suhteet kannattaa solmia mahdollisimman nuorena. "
Olen todennut täysin saman asian. Jos haluat mielenkiintoisen ja "pysyvän" suhteen, jossa molemmilla on tunnetta toista kohtaan - niin pidä heilastasi kiinni.- singleforever?
Kiitos vastauksestasi. Minä yritän, mutta pahoin pelkään, että olen jo mokannut jutun.
- Rottweil
Kyllähän suhteen solmiminen on nuorena helpompaa. On enemmäan aikaa, vähemmän rajoitteita ja ennakko-odotuksia. Vanhempana jo tietää, millaisen ihmisen kanssa tulee toimeen ja millaisen kanssa ei. Lisäksi kiinnostavimmat ihmiset ovat yleensä parisuhteessa.
Mielestäni huonoon suhteeseen ei kuitenkaan kannata jäädä roikkumaan. Parempi yksin, kuin huonon parisuhteen vankina. Silloin ei voi edes etsiä sopivampaa kumppania.- singleforever?
Olen samaa mieltä siitä, että nuorempana tosiaan oli huomattavasti vähemmän rajoitteita ja ennakko-odotuksia. Nuorena tapaileminen oli jotenkin niin helppoa. Ei ollut näitä kummallisia deittailusääntöjä, vaan mentiin fiiliksen mukaan.
- 87977979
Ei oo kyllä tuommoista kokemusta. Mulla on ollut kaks miestä ja molemmilla kerroilla kolahti molemmille ihan täysillä.
- singleforever?
Okei. Kuulostaa hyvältä! On minullakin kolahtanut muutamien tyyppien kanssa. Nuorempana ehkä enemmän. Suurimman osan kanssa kuitenkin tämä klassinen ongelma, että toinen on kiinnostuneempi...
Joo mulla on samaa ns. ongelmaa... kun itse kiinnostun toisesta niin hän ei taas ole. Ja taas päinvastoin tapahtuu myös että kun itse en ole kiinnostunut niin toinen on... se on vähän aika erikoista, kun molemminpuolin ei kolahda lainkaan.
- singleforever?
On tosiaan aika erikoista tämä... Ja valitettavaa. Onnea kuitenkin etsintöihin!
- 18
Kun vuosia kertyy vielä lisää huomaat, että kiinnostavan ja vapaan tapaat ehkä kerran vuosikymmenessä. Tilanne, jossa vetovoima olisi molemminpuolista ja molemmat olisivat vapaita, ei vaan enää myöhemmällä iällä ole mahdollinen tässä todellisuudessa. Kuitenkaan huonoon tai yhdentekevään suhteeseen ei pidä ryhtyä.
- singleforever?
Kuulostaa aika huolestuttavalta, että kerran vuosikymmenessä... Olen samaa mieltä, ettei huonoon tai yhdentekevään suhteeseen kannattaisi ryhtyä, mutta todella monet tuntuu tekevän niin, etteivät jäisi yksin. Alkaa itselläkin olla vähän paineita, kun kaikki ystävät ympärillä alkavat mennä naimisiin ja hankkia lapsia.
- 20
singleforever? kirjoitti:
Kuulostaa aika huolestuttavalta, että kerran vuosikymmenessä... Olen samaa mieltä, ettei huonoon tai yhdentekevään suhteeseen kannattaisi ryhtyä, mutta todella monet tuntuu tekevän niin, etteivät jäisi yksin. Alkaa itselläkin olla vähän paineita, kun kaikki ystävät ympärillä alkavat mennä naimisiin ja hankkia lapsia.
Monet naiset haluavat lapsia ja monet miehet haluavat naisen puuhaamaan ympärilleen, vaikka suuresta rakkaudesta ei olisikaan kysymys. Niin helposti tulee pariuduttua periaatteella "onpahan joku, empähän ole yksin". Sellainen elämä varmasti sopii joillekin, mutta kannattaa miettiä onko itse yksi heistä.
- vanhakäpy
singleforever? kirjoitti:
Kuulostaa aika huolestuttavalta, että kerran vuosikymmenessä... Olen samaa mieltä, ettei huonoon tai yhdentekevään suhteeseen kannattaisi ryhtyä, mutta todella monet tuntuu tekevän niin, etteivät jäisi yksin. Alkaa itselläkin olla vähän paineita, kun kaikki ystävät ympärillä alkavat mennä naimisiin ja hankkia lapsia.
höpöhöpö.ootappa pari vuotta nii alkaa niitten ekat megariidat sitte erotaan peräjälkiin..ei tuu kestään nykyliitot,se on nähty! oo mielumin itekses ku kaksin yksin hirveessä suhteessa.
singleforever? kirjoitti:
Kuulostaa aika huolestuttavalta, että kerran vuosikymmenessä... Olen samaa mieltä, ettei huonoon tai yhdentekevään suhteeseen kannattaisi ryhtyä, mutta todella monet tuntuu tekevän niin, etteivät jäisi yksin. Alkaa itselläkin olla vähän paineita, kun kaikki ystävät ympärillä alkavat mennä naimisiin ja hankkia lapsia.
Jos olet lapseton, niin tuo kerran vuosikymmenessä ei ole ihan noinkaan. Aika perhanan monilla on lapsia ja ajatuksena se, että mies sopeutuu siihen naisen ja lapsien rytmiin.
- KolikonToinenPuoli
omanlainen_tallaaja kirjoitti:
Jos olet lapseton, niin tuo kerran vuosikymmenessä ei ole ihan noinkaan. Aika perhanan monilla on lapsia ja ajatuksena se, että mies sopeutuu siihen naisen ja lapsien rytmiin.
Jos on lapsia, on niitä huolehdittava. Kun joskus saat omia tulet huomaamaan ettei lasten kanssa vaan voi vaihtaa rytmiä. Syyt ovat perusteltuja mm. lapsen turvallisuuden tunne. Yleensä ne, jotka eivät huolehdi lapsistaan, voivat helposti muuttaa rytmiä mutta samalla he ovat usein niitä jotka ovat itsekkäitä myös suhteessa mieheen (ei pelkästään suhteessa lapseen). Jos naista ajattelee vaimona ja omien lapsien äitinä, kovin moni ei luultavasti etsi itsekästä naista, joka ei pistä lasten hyvinvointia itsenä edelle. Siis moni yh elää lastensa ehdoilla lapsen, ei itsensä takia. BTW: sama asetelma on edessä, jos etsii vaimon ja saa yhteisiä lapsia...
Se ettei oma napa ole ykkösasia, on osa aikuistumista. tietysti ymmärrän, että oma napa saattaa monella mennä "vieraan" lapsen edelle. YH ei vaan sovi kaikille ja jos itsestä tuntuu ettei pystyisi asetelmaan sopeutumaan, on kaikille parempi pysytellä lapsettomissa. KolikonToinenPuoli kirjoitti:
Jos on lapsia, on niitä huolehdittava. Kun joskus saat omia tulet huomaamaan ettei lasten kanssa vaan voi vaihtaa rytmiä. Syyt ovat perusteltuja mm. lapsen turvallisuuden tunne. Yleensä ne, jotka eivät huolehdi lapsistaan, voivat helposti muuttaa rytmiä mutta samalla he ovat usein niitä jotka ovat itsekkäitä myös suhteessa mieheen (ei pelkästään suhteessa lapseen). Jos naista ajattelee vaimona ja omien lapsien äitinä, kovin moni ei luultavasti etsi itsekästä naista, joka ei pistä lasten hyvinvointia itsenä edelle. Siis moni yh elää lastensa ehdoilla lapsen, ei itsensä takia. BTW: sama asetelma on edessä, jos etsii vaimon ja saa yhteisiä lapsia...
Se ettei oma napa ole ykkösasia, on osa aikuistumista. tietysti ymmärrän, että oma napa saattaa monella mennä "vieraan" lapsen edelle. YH ei vaan sovi kaikille ja jos itsestä tuntuu ettei pystyisi asetelmaan sopeutumaan, on kaikille parempi pysytellä lapsettomissa.Se että lasta kasvattaa tai että lapsen laittaa keskipisteeksi, niin siinä on eroa. Jos ajatelmana on se, että me elämme lapsen kanssa ja sopeudu siihen, niin ei se ole mitään kumppaniutta. Ja selitäppäs nyt miten se muutos sekoittaa lapsen turvalllisuuden tunnetta, jos se muutos on kertaluontoinen, eikä jatkuvaa muutosta?
Aikuistumista ei ole se, että keskittää elämänsä lapsen ympärille. Perheen ydin on kumppanuus ja se pari ja lapsi kasvatetaan yhdessä selviytymään lopulta omasta elämästä. Se ydinperhe on se pari ja heidän ympärilleen pitäisi rakentua parisuhde. Ei siten, että lapsen ja äidin ulkopuolella on joku melkeen niinku perheen osa joka sopeutuu ympäröivään maailmaan.
Lapsen turvallisuuden tunne ei siitä sen ihmeemmin mihinkään romutu, vaikka se lapsi ei olisikaan keskipisteenä. Voihan olla että ollaan kohtalaisen samaakin mieltä asioista, mutta on kyllä kokemuksia sellaisistakin henkilöistä, jotka sitoo lapsensa itseensä turhankin kanssa. Lapsi on omaa elämäänsä varten jonkin aikaa lainassa ja muutokset ei mitään turvallisuuden tunnetta romuta, jos ne ei ole jatkuvaa muutosta. Kyllä ne sopeutuu.
Pointti on kenties enemmän siis asenteessa ja perheen ja kumppaniuden määrityksessä kuin siinä että romuttuuko lapsen elämä tai pitääkö miehen sopeutua johonkin. Aivan varmasti jotkut asiat on pidettävä rutiineina.
Suvaitsen oman ja ystävieni kokemusten perusteella olla jyrkästi eri mieltä nuorena löytyneen onnen autuudesta. Ihmisen persoona, arvot ja elämä muuttuu vielä parikymppisenä voimakkaasti. Siksipä monen nuoruuden ihastus väljähtyy ja se kestävämpi pohja suhteelle on kasassa vasta lähempänä kolmea kymppiä.
Ajan puute on maailman naurettavin syy suhteen löytymättömyydelle tai sitten on niin kiireinen, ettei suhdetta tarvitsekaan. Jos sitä ei ole aikaa etsiä, miten sitä olisi aikaa elää?- singleforever?
Olen samaa mieltä, että persoona, arvot ja elämä muuttuvat vielä parikymppisenä. Mutta voihan sitä myös kasvaa nuorena tapaamansa ihmisen kanssa? Ja itse alan jo olla lähellä kolmekymppistä, joten eikö nyt olisi sitten se "oikea aika"...
Tuo viimeinen juttusi pisti miettimään. Olen aina yrittänyt löytää aikaa tapailuun, mutta tuntuu, ettei toinen ole yrittänyt samaa... Tai sitten se vain tuntuu siltä. On tämä niin hankalaa?!
Huono suhde on sen varmistus, että koskaan ei ole tyytyväinen. Kyllä se saattaa hyväkin suhde vielä joskus eteen tupsahtaa. :)
- Ei enää robotti
Olin aikeissa sanoa jotakin todella syvällistä siitä ettet etsi kumppania vaan jotain intohimoja ja "oikeaa fillistä", mutta annetaan olla.
Ette te naiset usko kumminkaan että se tunne lähtee itsestä ja rakentuu jo ennen kuin tapaat kumppanin eli olet valmistautunut kohtaamaan sekä sitä pitää kehittää sekä pitää yllä siinä suhteessa kuten sinun tapailussasi, muuten se häviää.
Mutta en jaksa enää nykynaisille sitä asiaa tolkuttaa.
Typeriä robotteja kaikki tyynni.- singleforever?
Olen itse kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että haluaisin uskoa "rakkautta ensisilmäyksellä" -tyyppiseen romanssiin... Toiseen ihmiseen vain tuntee vetoa, tai ei tunne. Ei sitä fiilistä pysty mitenkään etukäteen rakentamaan. Tietysti asennoitumisen täytyy olla oikea. Ja jätän nuo robottikommentit omaan arvoonsa.
Kiitos kuitenkin, että vastasit. Jokainen vastaus on tärkeä, ja tuo oman näkökulmansa asiaan. - 115
singleforever? kirjoitti:
Olen itse kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että haluaisin uskoa "rakkautta ensisilmäyksellä" -tyyppiseen romanssiin... Toiseen ihmiseen vain tuntee vetoa, tai ei tunne. Ei sitä fiilistä pysty mitenkään etukäteen rakentamaan. Tietysti asennoitumisen täytyy olla oikea. Ja jätän nuo robottikommentit omaan arvoonsa.
Kiitos kuitenkin, että vastasit. Jokainen vastaus on tärkeä, ja tuo oman näkökulmansa asiaan.Hän projisoi omia tuntemuksiaan sinuun ja toiseen sukupuoleen, vaikka on ehkä itse erilainen. Sinä tunnet toiseen ihmiseen vetoa, tai et tunne. Edellinen kirjoittaja rakentaa tunteitaan jo ennen kuin tapaa kumppanin ja kehittelee juttua päässään.
- Ei enää robotti
singleforever? kirjoitti:
Olen itse kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että haluaisin uskoa "rakkautta ensisilmäyksellä" -tyyppiseen romanssiin... Toiseen ihmiseen vain tuntee vetoa, tai ei tunne. Ei sitä fiilistä pysty mitenkään etukäteen rakentamaan. Tietysti asennoitumisen täytyy olla oikea. Ja jätän nuo robottikommentit omaan arvoonsa.
Kiitos kuitenkin, että vastasit. Jokainen vastaus on tärkeä, ja tuo oman näkökulmansa asiaan."Olen itse kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että haluaisin uskoa "rakkautta ensisilmäyksellä" -tyyppiseen romanssiin... Toiseen ihmiseen vain tuntee vetoa, tai ei tunne. Ei sitä fiilistä pysty mitenkään etukäteen rakentamaan. Tietysti asennoitumisen täytyy olla oikea"
Olet väärässä.
Ei tuo ole mikään "vanhanaikainen" malli.
Ennen vanhaan NIMENOMAAN rakennettiin sitä kun tajuttiin että valinnanvaraa ei ole paljon ja toinen ihminen nähtiin inhimillisemmin lähempää. Sitä oppi sopeutumaan jo etukäteen ajatukseen suhteesta.
"Toiseen ihmiseen vain tuntee vetoa, tai ei tunne. Ei sitä fiilistä pysty mitenkään etukäteen rakentamaan. T"
Osa on valmiiksi ohjelmoituja biomekaanisia kuturobotteja ja osa ei ole. Sinun valintasi kumpi tahdot olla. - Ei enää robotti
115 kirjoitti:
Hän projisoi omia tuntemuksiaan sinuun ja toiseen sukupuoleen, vaikka on ehkä itse erilainen. Sinä tunnet toiseen ihmiseen vetoa, tai et tunne. Edellinen kirjoittaja rakentaa tunteitaan jo ennen kuin tapaa kumppanin ja kehittelee juttua päässään.
Kumpikohan on ideaalimpaa.
Se että kuvitteelee että rakastuu johonkin ensisilmäyksellä joka vie jalat alta vai se että tajuaa että kyse on MINUN havainnoistani ja MINUN asenteestani jo ennen kuin kohtaan sen ihmisen.
Ajattelle vähän sinäkin äläkä ole robotti. - Ei enää robotti
115 kirjoitti:
Hän projisoi omia tuntemuksiaan sinuun ja toiseen sukupuoleen, vaikka on ehkä itse erilainen. Sinä tunnet toiseen ihmiseen vetoa, tai et tunne. Edellinen kirjoittaja rakentaa tunteitaan jo ennen kuin tapaa kumppanin ja kehittelee juttua päässään.
Tietysti saa olla robotti minun puolestani, mutta sitten on turha valittaa ettei kolahda tai suhteet ei toimi pitemmän päälle.
Pakko kai tätä omaa tietoisuutta on yrittää projisoida muihin ettei tuntisi olevansa ainut jolla on tietoisuus ja kyky muokata omaa ajattelua eikä vain robotti. - foreversingle?
Ei enää robotti kirjoitti:
"Olen itse kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että haluaisin uskoa "rakkautta ensisilmäyksellä" -tyyppiseen romanssiin... Toiseen ihmiseen vain tuntee vetoa, tai ei tunne. Ei sitä fiilistä pysty mitenkään etukäteen rakentamaan. Tietysti asennoitumisen täytyy olla oikea"
Olet väärässä.
Ei tuo ole mikään "vanhanaikainen" malli.
Ennen vanhaan NIMENOMAAN rakennettiin sitä kun tajuttiin että valinnanvaraa ei ole paljon ja toinen ihminen nähtiin inhimillisemmin lähempää. Sitä oppi sopeutumaan jo etukäteen ajatukseen suhteesta.
"Toiseen ihmiseen vain tuntee vetoa, tai ei tunne. Ei sitä fiilistä pysty mitenkään etukäteen rakentamaan. T"
Osa on valmiiksi ohjelmoituja biomekaanisia kuturobotteja ja osa ei ole. Sinun valintasi kumpi tahdot olla.Lainaus: "Ennen vanhaan NIMENOMAAN rakennettiin sitä kun tajuttiin että valinnanvaraa ei ole paljon ja toinen ihminen nähtiin inhimillisemmin lähempää. Sitä oppi sopeutumaan jo etukäteen ajatukseen suhteesta."
Mutta eihän rakastuminen ensisilmäyksellä ja ihmisen näkeminen inhimillisesti lähempää sulje toisiaan pois? Melkein päinvastoin. Jos kerran kumppania etsii, niin varmaankin ajatukseen suhteesta on jo "sopeutunut". - singleforever?
115 kirjoitti:
Hän projisoi omia tuntemuksiaan sinuun ja toiseen sukupuoleen, vaikka on ehkä itse erilainen. Sinä tunnet toiseen ihmiseen vetoa, tai et tunne. Edellinen kirjoittaja rakentaa tunteitaan jo ennen kuin tapaa kumppanin ja kehittelee juttua päässään.
Juu. En vain ymmärrä kuinka voi rakentaa tunteitaan etukäteen ennen kuin on edes tavannut toista? Silloinhan asetelma on automaattisesti sellainen, että ihan sama kuka tulee vastaan, kunhan saa nämä päässä kehitellyt tunteen kohdennettua johonkin. Eli kohteella ei ole käytännössä väliä... Kuinka reilua tuommoinen olisi edes sitä toista ihmistä kohtaan. Jokainen on kuitenkin ainutlaatuinen, ja ansaitsee tulla kohdelluksi sen mukaan.
- Ei enää robotti
foreversingle? kirjoitti:
Lainaus: "Ennen vanhaan NIMENOMAAN rakennettiin sitä kun tajuttiin että valinnanvaraa ei ole paljon ja toinen ihminen nähtiin inhimillisemmin lähempää. Sitä oppi sopeutumaan jo etukäteen ajatukseen suhteesta."
Mutta eihän rakastuminen ensisilmäyksellä ja ihmisen näkeminen inhimillisesti lähempää sulje toisiaan pois? Melkein päinvastoin. Jos kerran kumppania etsii, niin varmaankin ajatukseen suhteesta on jo "sopeutunut"."Mutta eihän rakastuminen ensisilmäyksellä ja ihmisen näkeminen inhimillisesti lähempää sulje toisiaan pois?"
Ei varmaankan sulje, mutta tajuatko yhtään miten epätodennäköistä on rakastua ensisilmäyksellä että se kestäisi?
Puhun siitä ettet varmaankaan halua nähdä toista inhimillisesti läheltä ellet ole jo siis ihastunut valmiiksi. Totta kai rakastuneena näkee toisen inhimillisesti.
Rakastuminen ensisilmäyksellä on romanttista hömppää joka tulee sitä epätodennäköisemmäksi mitä suurempaa tunnekuohahdusta odotat ja jos et ole valmistautunut siihen vaan ajatuksesi ovat vain että "tulisipa joku ja veisi jalat alta".
Ennen vanhaan ihmiset kohtasivat vähemmän potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja he olivat valmiimpia rakastumaan myös sillä ensisilmäyksellä antaen enemmän tilaa sille ettei toinen ollut se täydellinen pakkaus.
"Jos kerran kumppania etsii, niin varmaankin ajatukseen suhteesta on jo "sopeutunut". "
Puhun sopeutumisesta siihen ettei se toinen heti lyö jalkoja alta ja se tunne ei ole ehkä heti just sitä mitä odotit.
Minun ei ollut tarkoitus lähteä tästä keskustelemaan juuri sen vuoksi koska olen käynyt tämän jo noin sen tuhat kertaa aiemmin niin netissä kuin tosielämässä ja varsinkaan nuoret naiset eivät vain ymmärrä kuinka paljon voviat vaikuttaa omiin havaintoihinsa sekä tunteisiinsa.
Useimmat eivät ole virittäytyneet siihen että antaa lähimainkaan edes sille 10% miehistä mitään mahdollisuutta tehdä vaikutusta.
Samalla ihminen ei anna itselleen juuri lupaa ihastua ja rakastua kun "no ei just tullut sitä hyvää fiilistä".
Lopulta kyse on siitä että tahdotko kumppanin jota rakastaa vai ne lepattavat perhoset vatsaan?
Niin yksinkertaista se on. Moni vastaa että tuo jälkimmäinen ja miettii sitten että miksi kiinnostukset ei kohtaa tai miksi suhteet eivät kestä.
Olen tehnyt läksyni ja tajunnut mistä homma kiikastaa. Tee sinä samoin, en voi muuten neuvoa tai oikeammin en enää jaksa.
Mutta osa väittää tunteettomiksi roboteiksi niitä jotka muokkaavat omia tunteitaan ja valmistautuvat tuohon koska kyse on muka "järkivalinnasta" jossa ei ole intohimoja, mutta todellisuudessa ne oikeat robotit ovat niitä joihin on ladattu ne tunneasetukset valmiina joka kertoo milloin rakastuu ja milloin ei.
Silloin voi se onni kävellä oikeasti ohitse, mutta robotti ei ymmärrä että olisi voinut tehdä virheen... - Ei enää robotti
singleforever? kirjoitti:
Juu. En vain ymmärrä kuinka voi rakentaa tunteitaan etukäteen ennen kuin on edes tavannut toista? Silloinhan asetelma on automaattisesti sellainen, että ihan sama kuka tulee vastaan, kunhan saa nämä päässä kehitellyt tunteen kohdennettua johonkin. Eli kohteella ei ole käytännössä väliä... Kuinka reilua tuommoinen olisi edes sitä toista ihmistä kohtaan. Jokainen on kuitenkin ainutlaatuinen, ja ansaitsee tulla kohdelluksi sen mukaan.
"Silloinhan asetelma on automaattisesti sellainen, että ihan sama kuka tulee vastaan, kunhan saa nämä päässä kehitellyt tunteen kohdennettua johonkin."
Taisin viitata että tätä väitetään seuraavaksi XD
"Eli kohteella ei ole käytännössä väliä... "
On sinun tulkintasi aiheesta. Kyse on että kohteella e i ole käytännössä niin SUURTA väliä kuin NYT.
"Jokainen on kuitenkin ainutlaatuinen, ja ansaitsee tulla kohdelluksi sen mukaan. "
Tämä on täysin ristiriidassa äsken sanomasi mukaan että kehen tahansa voisi rakastua.
Jos pidät jokaista ainutlaatuisena niin mikset sitten voisi rakastua kehen tahansa ainutlaatuiseen yksilöön? - Ei enää robotti
Ei enää robotti kirjoitti:
"Silloinhan asetelma on automaattisesti sellainen, että ihan sama kuka tulee vastaan, kunhan saa nämä päässä kehitellyt tunteen kohdennettua johonkin."
Taisin viitata että tätä väitetään seuraavaksi XD
"Eli kohteella ei ole käytännössä väliä... "
On sinun tulkintasi aiheesta. Kyse on että kohteella e i ole käytännössä niin SUURTA väliä kuin NYT.
"Jokainen on kuitenkin ainutlaatuinen, ja ansaitsee tulla kohdelluksi sen mukaan. "
Tämä on täysin ristiriidassa äsken sanomasi mukaan että kehen tahansa voisi rakastua.
Jos pidät jokaista ainutlaatuisena niin mikset sitten voisi rakastua kehen tahansa ainutlaatuiseen yksilöön?Yritän kertoa siis sitä että ohjelmoimalla itseään valmiiksi on helpompi nähdä jokaisen ihmisen ainutlaatuisuus ja inhimillisyys sekä sitä kautta laajemmalla skaalalla kokea sitä rakkautta... vaikka ensisilmäyksellä.
Mutta jos seuraa sitä samaa uraa kuin robotti niin onnea vain siihen yritykseen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Minä haluun vaa oikeesti kuulla
Että sulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti haluan. Ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen, mut oot mulle äärettömän tär631668- 731146
Melko hyvin tunnen jo hänet
Hän ei ole sopiva. Jotain hyvää tässä palstan seuraamisessa on ollut. Omien ajatusten ja tunteiden jäsentämisen lisäksi851044Mitä tapahtunut?
Ken tietää mitä viitostiellä betonin kohilla käynyt punaisen auton kanssa?13924Ikävöin kyllä
En voi ottaa nyt yhteyttä, joten puran tänne järjetöntä ikävääni. Tunteeni sinua kohtaan ovat valtaisat.31817Eläkeläisiltä leikataan jo asumistukeakin, osalla loppuu kokonaan!
https://yle.fi/a/74-20102928 Hallitus varmaan vihaa eläkeläisiä, nyt ollaan kajoamassa eläkeläisten asumistukeenkin, os255778Tiedätkö sinä
Miten lähellä tänään oli että olisin pyytänyt sua treffaamaan. Olin täysin valmistunut siihen, mutta en löytänyt sinua t19749- 59719
Ken leikkiin ryhtyy
Se leikin kestäköön. Ei mulle tarvitse kiukutella jos en lähde leikkiin mukaan. Eiköhän se oo molemmille helpoin kun lop66706Hesari tunnustaa että Ukraina on häviämässä sodan - Suomen poliittinen eliitti housut kintuissa
Oliko aivan pakko sitoutua politiikkaan jossa pumpattiin älyttömät summat rahaa Kankkulan Kaivoon eli Kiovan natseille?208706