sekalaisia käytösmalleja tulokkaalla, ken osaa suomentaa?

"- Ajaa harvakseltaan häntäänsä"..onko milloin madotettu?

Anna aikaa..hyvällä mallillahan tuo on...tuolla historialla.

Jos tuo hammastelu lisääntyy,eli vähääkään alkaa ottamaan kiinni,niin emon otteet
eli murahdus ja hylkäys.
Näin saadaan huono tapa nopeasti pois.
Tarkoittaa kirjaimellisesti sitä,että äänähdät murahtaen vihaisesti ja käännyt pois.
Näin emokin tekisi pennulleen. Yksi tehokkaimmista tavoista. Varsinkin nuorella koiralla.
Vanhemmalla koiralla voi toimia se,että koiran toimiessa väärin nouset ylös ja käännät selkäsi huomioimatta sitä lainkaan.
Toimintamalleja toistamalla vahvistat toivottua käytöstä. Näin se menee.

Minun yhden tuttavan laikasekoitus harrasti myös tuota hammastelua hellyys, kiihtymys ym. tilanteissa. Tuttava sitten kysyi asiasta veljeltään (jolla ollut paljon erilaisia laikoja metsäkoirina) ja veli oli sanonut, että olisi laikoille hyvin tyypillistä... mene ja tiedä, itsellä ei ole kokemusta, mutta tuli tuosta kertomastasi mieleen...

Koira ei vaikuta minkään käytöksen osalta olevan lähellekään mitään hälyyttävää, mutta suurimpana asiana pisti silmään nuo ahdistuneisuuden oireet. Toiko koira ne matkalaukussansa, oletteko te omistajat ahdistuneita tai siihen helposti taipuvaisia tai kenties molempia?

"Ruoastaan ei ole vihainen eikä puruluista. Tosin jos ihan lähelle menee voi lopettaa luun jäytämisen ja tarkkailee sivusilmällä. Edellisiltä koiriltamme sai vaikka suusta viedä kesken työstämisen."

Tuohan on se ensimmäinen varoitus koiralta kun tauottaa syömisen. Luottamuksesta siinä on vain kyse. Ideaalitilannehan voisi olla, että joko koira jatkaa syömistä eikä muuta esim. syömisnopeuttakaan tai jos ihminen tulee ruoan lähelle koira siirtyy vähän sivuun. Älkää kuitenkaan missään nimessä ottako ruokaa vaan pois uudelta koiralta mikäli se on ruokakupin/ruoan päällä tai luu ym. suussa. Se voi tuoda sen eläimellisen ruoasta kilpailun/puolustustahdon peliin kiltinkin yksilön kohdalla

"- Ajaa harvakseltaan häntäänsä. Tätäkään ei meidän aiemmat harrastaneet. Kuuluuko aikuisen koiran toimenkuvaan?"

Saattaa olla innostumista ja koira on voinut tappaa aiemmissa perheissään tylsyyttä kyseisellä toiminnalla toimettomuuden takia, ja jatkaa edelleen itseopittua tapaa. Voi olla jopa pakkomielteen tasolla jo. Mielestäni hieman eri asia kuin peräpään jahtaaminen joka voi johtua kutinasta tai muusta fyysisestä vaivasta. Todennäköisesti menee ohi ihan vaan muun tekemisen lisääntyessä, mutta jos siitä ei pidä tässäkään vaiheessa voi sen toki keskeyttää välittömästi toiminnon alkaessa. Sisällä keskeytyksenä voi toimia vaikka sormen napsautus tarkoittava katsekontakti = lopeta rauhoitu. Eipähän ainakaan etene itsetuhoisuuden asteelle :)

Kyllä ylipäätään minäkin sanoisin,että ei tuo huonossa mallissa ole :)

1."alistuu".Luonteesta viimekädessä ei voi sanoa,koska riippuu muusta toiminnasta myös(eleet ym.).Voi olla ihan opittuakin.Esim.tietyllä reaktiolla saa "ympäristössä" aikaan tietyn reaktion,josta itse hyötyy.
Jos koira nyt muuten ihan jees,ja vaikuttaa lähinnä tilannereaktiolta,niin voi olla pelkästään ohjaajaherkkä.

2.Rapsutellessa.Sijaistoimintaa.Koira voi olla hieman hämmennyksissä syystä tai toisesta.Toisaalta pitää,toisaalta katsoo tilanteen oudoksi.Voi myös olla kyse kivuista(koiraa sattu,kun rapsutellaan),jolloin tekee tuon sijaistoimintana.Ei niinkään kuulosta siis aggressiolta,saati miltään ns.pomottelulta.
Pitäis nähdä tarkemmin reaktiot ja terveydentilan voisi kunnolla tsekata,ellei ole jo tehty.
Hermorakennekkin jos vähän falskaa,niin voi jotain tuota tehdä(kiihtyessään tai hämillään).
Toisaalta voi olla ihan puhdasta hyvänolosta pelkästään,mutta se ei tällä kertaa ihan natsaa kokonaan(kuten sanoin,pitäisi nähdä).
"Annanko hammastella..." Pitäis tietää,mistä varmana johtuu.Jos itse kokee epämiellyttäväksi,niin voihan siihen puuttua,mutta mieluiten "pehmeästi".
Toisaalta kaksipiipuinen,koska jos johhtuu terveysasioista,niin pitäisi huomida se.

3.Tassut.Vähän samaa kuin yllä.Joko ei ole siihen kunnolla totutettu,vaadittu.Kipu myös voi tehdä.

4.Tökkijä.Opittu asia.Jos on saanut vastinetta,niin sitten jatkuu.Opittua huomionsaamista.Koira harvemmin mitään pomottaa.Opitusta tai sen puutteesta kyse on.
Jos ei huomioita halua antaa,niin sitten ei anna.Ei koira sitä aina tarvi.Ja jos ollaan syystä tai toisesta epävarmalla pohjalla suhteessa,niin ei se pahitteeksi ole,jos sitä säännöstelee.
Jos kaikki on kunnossa,niin ihan sama,vaikka ropsuttaa aina kun tyrkylle tulee.Mutta siihenkin voi opettaa,mikä käytös siinä on sallittua tai ei.

5.Seuraaminen,Ihan luonnollista jollain kv-koirilla.Yleensä poistuu itsestään,jos ei,niin jonkun ajan kuluttua voi ruveta toimimaan,kun pennun kanssa eli opettaa olemaan itsenäisemmin.Tosin on ns.roikkujarotuja.Ja jos sellaisen ottaa,niin hyväksyä se pitäisi.Toki ei mihinkään sairaalloiseen pidä mennä.

6.Luu.Jännä juttu koiralle ylipäätään.Jos ei ole opetettu tiettyjä malleja,ei niitä siis olekkaan,harvemmin.Antaisin alussa syödä ihan rauhassa(pentukoirat siis eri,kuten c.f:kin mainitsi).Ohi toki kuljetaan ym.
Pikkuhiljaa voi alkaa sitten treenata luopumista.Eli vaihtoa johonkin hyvään ym.
Heti en siis menisi paineistamaan turhaan koiraa eli koskemaan,kun syö.Vasta kun on luun merkitys saatu pienemmäksi(eli ensin vaihto herkkuihin).
Ihan sama muun kanssa.Minkä vaan saa suusta pois,kun opettaa vaihdon kunnolla.Tarpeen vaatiessa opetetaan myös sille ihan puhdas käsky.

7.Yleinen hössötys.Voi olla tempperamenttikysymys,opittua,stressiä.
Eli riittävästi toimintaa purkaa sitä.Fyysistä ja psyykkistä.Ja myös rentoutumista.
Koiralle voi myös opettaa rentoutumista.Hössötys voi myös vähentyä,kun koira on kunnolla sopeutunut ja rytmi lähtee rullaamaan vakituisesti
.
8.Hännänajo.Riippuu ihan missä määrin.Jos olisi oikein runsasta,niin todennäköisesti stressi/opittu pakkoliike.Mutta jos vähäistä,niin ihan jotain pientä tilanne sijaistoimintaa voi olla.Voi myös johtua kivusta,madoista ja anaalivaivoista.Eli nuot voisi tsekata.
Jos vaan siis ihan opittu juttu,niin sitten vaan kertoo koiralle,että jos nyt jättäisit väliin...

Mutta ei pahalta kuulosta ylipäätään luetun perusteella.Noh,jos oma koira olisi,niin en antaisi hihnassakaan haukkua.Opettaisin ihan kuin pennuistakin,sievän ohituksen.

Pystykorva on hieno koira. Hieno luonne jne...kuten kkk.

Heissan! Kiitos kommenteistanne!

Piti tulla ihan kertomaan että täällä edistytään hyvin.
Puruluiden kanssa jäykistely saatiin ihan leikin varjolla loppumaan, eli siihen vaan mukaan lyöttäytymällä, vähitellen. Ei tarvinnut mitään äkseerauksia. Lähtemiset ja autosta laskeutumiset ym. alkaa sujua mallilla eli häsääminen on rauhoittunut (vauhtia kyllä riittää silti...). Läheisriippuvuus on hänellä myös lievittynyt, tökkiminen vähentynyt...oikeastaan nämä hyvät muutokset ovat tapahtuneet vähitellen, huomaamatta koiran kotiutuessa ja meidän rentoutuessa.

Se hammastelu silitellessä on ja pysyy ja on ihan selvästi myönteinen ilmiö.

Neidin lempituoksuksi on paljastunut moottori- yms. öljyt. ja täältähän niitä maalta löytyy kun on nyt metsähakkuitakin tuossa lenkin varrella. Koira on seljällään ennen kuin huomaa mitään... onko jollakulla vinkkiä parhaista keinoista putsata turkkia öljystä ettei tarvitsisi pestä kokonaan kun ihohan siinä kuivuu? Kiitollisena vastaanotan vinkit!

Kyllä me nyt ollaan kerrassaan iloisesti ylättyneitä ja tyytyväisiä että uskallettiin ottaa koira "käytettynä" :) - kiltti, valpas ja reipas dynamiittityttömme:)

Pystykorva = Suomenpystykorva?

"alistuu (kääntyy selälleen tai menee maahan) kun vähänkin tiukemmin kieltää jostain"
Tämä koira on niin sanotusti "rikottu". Ei ole ymmärretty sen aktiivista luonnetta ja kielletty vääristä asioista liian rajusti liian moneen kertaan. Tai sitten ei ole ollut ihmiskontakteja riittävästi, eli ei ole oppinut lukemaan ihmistä kunnolla ja sen vuoksi alistuu herkästi. Edelleen toki pitää estää tekemästä pahojaan, mutta yrittää tehdä se mahdollisimman hellästi, lyhyesti ja oikeaan aikaan. Ja järkätä sellaista tekemistä, ettei tarvitse tehdä pahojaan - ainakaan niin usein. Tavallaan pitää olla jämäkkä, mutta kuitenkin lempeä ja oikeudenmukainen. Oikeita asioita oikeaan aikaan, se vaatii pelisilmää ja koiran tuntemusta.

"rapsutellessa tai ollessaan kiihtynyt (esim. lähtötilanne) hapuilee käsiä ja hihoja hampailla" jne. hammastelut.
Meillä tuo on ihan normaalia karhukoirien käytöstä. Nuorempi (narttu) tykkää ihan erityisesti pitää kättä suussaan. Sanon kyllä, ettei saa purra, jos liian kovaa painaa leukojaan yhteen, muuten saa pitää kättäni suussaan. Eli, ei tarvitse kieltää. Se on kuitenkin vain sitä läheisyyttä. Nämä koirat ovat kuitenkin lähempänä sutta kuin perus-sesset, joten ehkä kannattaa tutustua susien käytökseen lähemmin. Vai olivatko edelliset koiratkin Suomenpystykorvia? (Eli tunnet rodun jo) Meillä karhukoirat jopa murisevat mulle. Se tapahtuu leikin yhteydessä ja kuuluu vaan niiden laajaan äänikirjoon yhtenä äänenä.
Sinä hoivaat ehkä enemmän koiraa (annat ruuan jne.), joten koira osoittaa hellyyttään enemmän sinullekin.

"Todella uuttera tökkijä, änkee syliin, estää etenemisen jopa jarruttaa nappaamalla etutassuilla kiinni"
Meillä molemmat karhukoirat ovat tökkineet oikein urakalla ihan pikkupennusta lähtien. Eri kasvattajilta, eri kodeista lähtöisin - ja silti tökkivät. Mitä siitä. Näin ne toimittavat asioitaan. Meillä molemmat koirat tulevat syliin, silti olen niiden pomo. Jos et tykkää, kiellä, mutta ei siitä kannata sen kummemmin välittää, vaikka varmasti saat muitakin ohjeita siitä, että nyt tämä koira on ihan kauhea päällepäsmäri. Estääkö se koira tosiaan etenemisen vai vain hyppää vasten? Jälkimmäinen on rauhantarjous: "en mä mitään pahaa tarkoita". Ehkä vähän pelottaa ulkomaailman laajuus ja hakee turvaa. Jos on todellinen vaaratilanne (ainakin koiran mielestä) niin meillä ainakin karhukoirat änkeävät mun ja "vaaran" väliin ottamaan itse "iskua" vastaan. SPK suojelee myös omia ihmisiään. Toki, jos se on selkeää kontrollointiyritystä, niin teet mitä itse haluat ja estät koiraa estelemästä.

"Olenko siis jäänyt kolmospallille"
Mulle tuli sellainen tunne, että olet koiralle tärkein. Nämä suomalaiset alkukantaiset koirat ovat kovia toimittamaan asioitaan ihmisille, leimautuvat vahvasti ja toimivat erittäin hyvin yhteistyössä. Se, että koirasi katsoo sinua kiinteästi silmiin yms. ei ole huono vaan hyvä asia ja kuuluu rodun piirteisiin.

"Tosin jos ihan lähelle menee voi lopettaa luun jäytämisen ja tarkkailee sivusilmällä."
Tämä on aika yleistä, että ruuan voit viedä, mutta et luita. Periaatteessa ei tietenkään koira saa purra, jos ihminen vie luun, mutta se on koiralle kuitenkin TOSI iso juttu, joten tottakai se kyräilee valmiina säntäämään luunsa kanssa karkuun. Lempeällä otteella ja asenteella saa yleensä sen luun pois kuin valmiiksi vihaisena/hermostuneena.

"Seuraa sisällä ollessa meitä molempia aika paljon, joskus ihan kiusallista."
Kuten sanottu, nämä leimautuvat omiin ihmisiinsä hyvin vahvasti. Se on teidän uusi perheenjäsen, joten varmasti on jonkun sortin eroahdistustakin... Kannattaa järkätä sille hommia omissa oloissaan, antaa sen esimerkiksi olla luinensa terassilla tms. ja oppii, että olette edelleen paikalla kun tulee taas takaisin. Muutenkin kannattaa antaa tämän koiran olla paljon pihalla (susivaaran vuoksi tarhassa parempi). Hajujen haistelu on näille yleensä rakas harrastus ja ihan ilman omantunnontuskia nämä koirat voivat olla vaikkapa päivän ulkona ja tulla yöksi sisälle. Turkkikin kasvaa tuuheaksi, joten hyvä, ettei sängyssä nukukaan. Yleensä ovatkin paljon omissa oloissaan viihtyviä.

"Ajaa harvakseltaan häntäänsä."
Lonkat voi reistata. Anaalirauhaset voivat vaivat. Muutkin asiat voivat vaivata. Voi myös olla tarvetta purkaa ylimääräistä energiaansa.

"Lenkkiasiat kunnossa, kaksi pitkähköä ja illalla pienempi. Lisäksi koetan harrastaa muuten esim. esineiden/namien etsintää mutta keskittymiskyky sillä on hieman heikko. Koettaa kääntää kaiken tekemisen paijaamiseksi."
Enempäänkin liikuntaan nämä kykenevät. Paijaamisen tärkeyden korostuminen varmaan johtuu taustoista ja siitä, että on vielä uusi koti. Esineitä ei ehkä jaksa etsi, mutta luulisi, että nameja kuitenkin. Metsään kun pääsisi juoksemaan ja lintuja haukkumaan, niin se olisi tälle parasta ja väsyttävintä.

Toivottavasti näistä kommenteista aukeni jotain uusia ideoita tähän johtajuusmietintään. Meillä on siis Karjalankarhukoirauros ja narttu. Johtajuusasioita ei mieititä ja hyvin pärjätään.

Hienoa kuulla, että koira on päässyt hyvään kotiin! (vaikkette metsästäkään ;)

Tervehdys taasen!
Ajattelin tehdä uuden aloituksen mutta mitäs sitä turhia kun tässä vanhassa on hyvä pohjat.

Meillä sujuu yhteiselo kaiken kaikkiaan hienosti. Jopa toisten koirien ohitukset lenkillä parantuneet ikään kuin itsestään. Ehkä teen/teemme tilanteessa jotain eri tavoin kuin edellisessä perheessään. Koira on iloinen ja aktiivinen ja silleen.

Mutta - ongelma tai ei kysäsen kumminkin; kyseessä aamuinen härppiminen sänkymme ympärillä (joka alkoi paheta koiran kotiutuessa vähitellen); hölkkäralli alkoi aamuviideltä vaikka koira kuulemma edell. kodissa pääsi ulos vasta aamuyhdeksän jälkeen. Meillä kyllä pääsee ulos n. 6.30 samalla kun mies hakee lehden. Ja onhan se tietenkin ihan toista päästä pihalle maalla kuin pikapissalle kaupungissa joten innon ymmärtää. Pissahädästä tai isommastakaan hoppu ei johdu, koska ei kiirehdi tirauttamaan vaan yleensä tarkastaa tiluksensa ensin:)

Ensin kokeiltiin huomioimattomuutta. Koira tuijotti aikansa, tuuppi patjan reunaa ja meni pois, mutta joka liikahduksesta tuli uudelleen. Rasittavaa! Kai se sit laski onnistumiseksi sen kun viimein noustiin ja koiran riemu repesi kattoon. Vaikka koitettiin nousta just silloin kun koira EI ollut sängyn vieressä kytiksessä mutta se ehti paikalle salamana kun kuuli liikettä.

Minä siis lopulta murahdin että nyt lopetat sen härpän; ei mitään kovaäänistä uhkausta, huitaisuja tms. enkä käskenyt sen mennä minnekään vaan ainoastaan tiukka katse ja "lopeta!" kun koira taas pöllähti paikalle tökkimään. Se poistui heti viivana eteiseen. Sillä on ollut tapana ihan luvalla nukkua sänkymme päädyssä matolla. Nyt se tämän episodin jälkeen muutti eteiseen, (ehkä nukkuu myös kamarin matolla). Tulee kyllä kutsusta aamulla tervehtimään makkariin, mielistellen, kun ennen oli varsinainen 'härkinmylly'. Tämä muutos siis yhdestä kiellosta. Kun koetin alkuun iltaisin leperrellä sitä entiselle nukkumapaikalleen oli kyllä siinä ihan rennosti niin kauan kuin minäkin olin, mutta häipyi heti kun nousin.

Toinen esimerkki; koiralla oli meille muuttaessaan tapana kovaäänisesti rähjätä autosta ulkona liikkuville koirille. Mikään sanallinen kielto ei tehonnut, eikä äänitehosteet, esim. käsien läpsäytys yhteen.
Kerran taas rähäkkä alkoi kun olin just parkkeeraamassa. Käden ulottuvilla oli joku pieni vaatemytty, niin kajautin kiellon "ei hauku! ja vippasin samalla sen mytyn olkani yli, niin että hipaisi koiran ahteria. Siihen loppui autorähinä sillä kertaa mutta mikä merkillisintä, kokonaan. Mutta kuten huomaatte tässä ei pelkkä sana tehonnut.
Tässähän ei muuten mitään ongelmaa, nyt autoilu on mukavaa:)

Meidän edellisiä kun jostain kielsi, tottelivat kyllä mutta yleensä tarkistivat uudet rajat eli kokeilivat että mikä on edelleen sallittua. Eli eivät varmasti olisi luopuneet nukkumapaikastaan sen takia että kielletään sängyn ympärillä härppimisestä. Miten tällaista koiraa yleensä mistään kielletään ettei tulisi näitä väärinkäsityksiä? Teinkö ajoitusvirheen kiellossa vai mitä tapahtui? Kannattaako koiraa koettaa rohkaista takaisin ennen niin mieluisalle nukkumapaikalleen vai hänmmentääkö yritykseni sitä? Eihän sillä meille sinänsä väliä missä nukkuu, mutta jos ymmärrätte pointin...?

Pelokas ei ole meitä kohtaan muuten vaikka tosiaan kovasti mielistelee pienestäkin torusta. Onneksi nyt ei edes ole suuria ongelmia mistä joutuisi sanomaan.

Jos koira pitää pientä etäisyyttää, mutta on silti ihan onnellisen oloinen, en vaivaisi enempiä tuolla päätäni. Kyllä herkkääkin koiraa saa kieltää ja ei kukaan ole täydellinen, välillä saattaa itse kukin hermostua. Koira saattaa siitä toki säikähtää, mutta ajan myötä huomaa, ettette niin vihaisia olleetkaan. Unohtaisin teinä nuo pari juttua ja jatkaisin elämää normaalisti. Se, että pohdit ja muistat nämä jutut, vaikuttaa kuitenkin jollain tavalla käytökseesi ja tuo ehkä lisää epävarmuutta koiraan.