Juu, olen mokannut todella pahasti.
Aloitan pienellä alkuselostuksella:
Olen 13-vuotias, kohta 14. Minulla on koko lyhyen ikäni ollut perinnöllinen masennus, tosin virallinen "diagnoosi" tehtiin, kun olin 9- vuotias ja juuri aloittanut kolmosluokan. Siitä olen sitten elänyt eteenpäin. Olin ala-asteella pienessä kyläkoulussa, jossa olin suosittu, minulla oli paljon kavereita, joista tärkeimmät olivat kuitenkin poikia. Hiukan myöhemmin löysin myls oman bestikseni, erään tytön. Kuudenteen luokkaan asti kaikki oli aivan kuten ennenkin; hengailin poikien ja bestikseni kanssa. Aloin kuitenkin huomata, että bestikseni ylitsevuotava lapsellisuus ja "elämä on kivaa niin kuin lastenohjelmissa"-maailmankatsomus, sekä kykemättömyys puhua vakavasti alkoivat ärsyttää ja vihastuttaa minua, vaikka olin ennen yrittänyt kestää sen hammasta purren. Tästä seurasi siis se, että hankkiuduin bestiksestäni eroon. Hengailin sen jälkeen siis poikien kanssa, joista yksi kuitenkin aiheutti ongelmia, enkä enään voinut edes puhua hänelle. Vähitellen koin suurta tarvetta katkoa suhteeni melkein jokaiseen ihmiseen, jonka tunnen. Kaikki alkoivat vihata minua, vaikka uskon, että he ovat vihanneet minua aina. Kaikki näkivät minut huomionhakuisena pellenä (koska uskalsin puhua ongelmistani), ja yritin parhaani mukaan olla normaali. Sen jälkeen minulla ei enään ollut yhtäkään ystävää, enkä edelleenkään tahdo ketään lähelleni. Jos joku tulee puhumaan, iskee suuri vitutus, ja hankin itseni jotenkin pois tilanteesta.
Nykyään istunkin vain yksin kotona, enkä tee enään yhtään mitään. Mietin vain, että miksi ihmeessä pilasin omani ja muiden elämän olemalla näin inhottava ja hukassa.
Inhoan kaikkia, jotka väittävät olevansa onnellisia. Kai olen heille vain kateellinen.
Elämäni tärkeimpiä asioita ovat kaikki kaunis, musiikki ja teatteri. Niihin keskityn, jätän läksyt ja koulun huomiotta.
Mitä tuli tehtyä, ja mitä teen jatkossa?
Mitä ihmettä tuli tehtyä?!
29
564
Vastaukset
- we43r32
Parhaan neuvon minkä tässä nyt jaksan kirjoittaa (aion mennä nukkumaan kohta D: ) niin olis se että hommaa ammattiapua. Kukaan ei täältä jostain helvetistä voi sua alkaa neuvomaan kun ei tilannettas tiedetä sen paremmin. Joten SUOSITTELEN (itsekin masennuksesta kärsineenä) menemään puhumaan terkkarille, kuraattorille tms.
Mutta on todella hienoa että sun elämässäsi on jotain mistä nautit, ja sen takia ei ole mikään mahdottomuus että joskus pystyt olemaan myös ihmisten kanssa tuntematta erityistä inhoa tai vastenmielisyyttä.
Elämä ei ole kenelläkään ikinä helppoa, mutta ei se mitään kamalaakaan ole jatkuvasti.- Astronautti
Ehkäpä käyn joskus terkkarin puheilla tai jossain... Silloin 9-vuotiaana minulle jäi traumat niistä ns. "sosiaali-ihmisistä", jotka lässyttivät ja pakottivat täyttämään joitain masennustestejä. Paperimonisteita, lopputtomia määriä. Jos joskus istuin eri asennossa tai käytin eri paitaa, niin heti piti kysyä, että "onko joku hätänä, onko ollut vanhempien kanssa riitaa?". Ahdistuin siitä, että niitä hulluja oli tavattava joka viikko, enkä tahtonut sanoa heille yhtään mitään. Jossain vaihessa minut meinattiin jopa huostasnottaa, koska en suostunut tulemaan tapaamisiin.
Koen siis kaikenlaiset psykologit ynnä muut lähinnä uhkana.
Hyviä uutisiakin on; sain juuri viestin vanhalta ystävältäni.
- Seinäruusu
Olet ehkä ensimmäinen ikäisesi, jolla on selkeästi aivot. Tai sitten olet käskenyt jonkun kirjoittaa tekstin puolestasi, koska siitä sai selvää ja se oli kivasti kirjoitettu.
Ja voi että, tilanteesi kuullostaa hankalalta. Mitä lääkkeitä syöt masennukseesi, vai syötkö mitään? Psykologit kuuluukin kokea uhkana. Ne kuulevat vain rahan kilinää meidän puhuessa, ja ne ovat muutenkin epäilyttäviä ihmisiä. Itse olen käynyt kohta kaksi vuotta Psykiatrilla, enkä edelleenkään ole kertonut hänelle mitään henkilökohtaista; vittuillut olen senkin edestä. Sinun kannattaa etsiä joku, johon voit samaistua ongelmasi kanssa. Omistatko lemmikkejä? Nekin auttavat ahdistukseen ja stressiin, usko pois.
Pahoittelen, etten saa kirjoitettua mitään tätä viisaampaa.- Astronautti
Kyllä, olen kirjoittanut kaiken itse, vaikka se saattaakin tuntua epätodelliselta.
En syö masennukseeni minkäänlaisia lääkkeitä. Luulisin myös, että jos niitä olisi minulle määrätty, en söisi niitä kuitenkaan...tuntisin sen olevan kai luovuttamista, ja minähän olen
taistelijaluonne! Oikeastaan kuvittelen selviäväni kaikesta yksin, ilman apua. Yleensä huomaan itse avuntarpeeni, mutta kiellän ja unohdan sen.
En nyt tiedä, että mistä ihmeestä löydän ketään luotettavaa ihmistä. Minusta tuntuu siltä, että kaikki ympärilläni olevat ihmiset vihaavat, ja pettävät minua kuitenkin. En ole hyvä luomaan uusia kontakteja, enkä suoraansanottuna edes uskalla/halua/osaa tutustua uusiin ihmisiin varsinkaan tämän yksinäisyyteni jälkeen.
Ehkäpä uskallan yrittää vielä joskus.
Joskus nuorempana olin hyvinkin eläinrakas, mutta nykyään tilanne on täysin toinen: eläimet vain lähinnä ärsyttävät minua...mutta en minä niitä vihaakkaan. Kyllähän samassa talossa on eläimiä; useita kissoja sekä poneja. En vain tiedä, mihin eläinrakkauteni katosi, ja miksi?
Itseasiassa olen menettänyt useita kiinnostuksenkohteita tämän pahimman vaiheen aikana, sillä ennen rakastin esimerkiksi hullujen novellien kirjoittamista, mutta nykyään en saa edes kahta lausetta aikaiseksi. Se tuntuu ylivoimallisen raskaalta. Tuo menetys saa minut usein surulliseksi, kun muistan miten paljon sain irti novelleista; sain ikäänkuin irtautua tästä maailmasta. - Little Sunshine
Ja sinä lienet ensimmäinen, joka ei erota psykologia ja psykiatria.
Psykologit eivät määrää lääkkeitä, sen saa tehdä psykiatrit. He eivät käy koulua montaa vuotta vain, jotta kuuntelisivat paskapuhetta.
He osaavat auttaa, mutta olet liian nuori tajuamaan sitä.
Luulet voivasi haistattaa maailmalle pitkät paskat ja että sinä olet maailman napa.
Herää jo, et ole maailman napa! Little Sunshine kirjoitti:
Ja sinä lienet ensimmäinen, joka ei erota psykologia ja psykiatria.
Psykologit eivät määrää lääkkeitä, sen saa tehdä psykiatrit. He eivät käy koulua montaa vuotta vain, jotta kuuntelisivat paskapuhetta.
He osaavat auttaa, mutta olet liian nuori tajuamaan sitä.
Luulet voivasi haistattaa maailmalle pitkät paskat ja että sinä olet maailman napa.
Herää jo, et ole maailman napa!Tästä kommentistapa oli varmasti kovasti hyötyä.
- Seinäruusu
Sinä huono ihminen, minä olen 17. Murrosikä meni jo, samoten kaikille ihmisille turha vittuilu ja vastaava perseily. Kuvailisin itseäni kiltiksi ja vastaanottavaksi, mutta se on oikeasti totta, että psykologit, psykiatrit yms RAHAA SAAVAT kuuntelijat tekevät sitä työkseen. He saavat sitä enemmän palkkaa, mitä enemmän siellä käy ihmisiä kertomassa huolistaan, joka ei joissain tapauksissa edes kiinnosta koko ihmistä.
Omat psykiatrini ovat ainakin olleet juuri niitä, joilla kiiluu vaan euronkuvat silmissä. Ehkä sinulla on ollut joku ongelma, johon terapia on auttanut, ja hyvä niin. Mutta jonkinlainen henkinen kehitys sinulla taitaa olla vielä puolitiessä, kun tulet samantien haistattelemaan. Yhtälailla minulla on oikeus tuoda mielipiteeni julki, kuin sinulla omasi.- 12345678910
Seinäruusu ei liene perillä mistään?
Psykologit ja psykiatrit saaavat joo palkkaa, muttet itsekään istuisi kahdeksaa tuntia kuuntelemassa ja auttamassa ihmisiä, joilla on ongelmia ihan PALKATTA??
Palkka riippuu onko yksityinen.
Sinulla lienee paha ongelma, jos olet käynyt kaksi vuotta psykiatrilla eikä se auta mitään.
Ei auta, jos et puhu!!
Jos olet vittu tuppisuuna, ei ihme ettei käynnit auta mitään!
Yksi neuvo: VITTU PUHU PSYKIATRILLE, EI SE MUUTEN MITÄÄN AUTA!!
- cbewhuql
Feel your pain, bro :l
- kilttityyppi:D
hei aika moni kyll varmaa tietää milt sust tuntuu monell muullaki on huolia jne mutt kaikki ei ikävä kyll uskalaa kertoo mtn. ja mä tiien milt sust tuntuu jamust sun pitää ettii vaikka joku harrastus mist löydät kavereita:)
- ..??
Ylös ja heti...
- härkää sarvista
Miksi ihmeessä muut vihaisivat sinua? Viha on voimakas tunne. Ei sitä jaksa ketään vihata ellei ole jotain painavaa syytä. Miksi joku jaksaisi vihata sinua sen takia että et pidä häneen enää yhteyttä? Vai tarkoittaako suhteiden katkaisu sitä, että olet sanonut jollekin pahasti? Jos niin, niin sitten ei muuta kuin rehellinen anteeksipyytö.
Masennuksen suhteen ole yhteydessä omaan lääkäriisi. Kaverisuhteet saat korjattua omalla tahdollasi. Sairaudenhoidossa vain lääkäri voi auttaa.
Yksi vinkki on käydä juttelemassa koulun kuraattorille. Et ole todellakaan ensimmäinen nuori joka näiden asioiden kanssa painii. Hänellä voi olla antaa hyviä neuvoja.- Astronautti
Heh, tässä on paljon aiheeseen kuulumatonta mukana :)
Nyt huomaankin, että minulla ei ole minkäänlaista perustelua sille, miksi he vihaisivat minua.
Tai no....koulussani on yksi, suuri ihmislauma, jolla on johtaja (vai pitäisikö sanoa kaikkein suurin meikkipellepissis). Ihmislauman jäsenet ovat oikein mukavia, vaikka en minä heistä ystäviäni saisi vaikka kuinka yrittäisin, sillä tämä johtajapissishän suuttuu esim. siitä, jos sanon yhtään mitään KENELLEKKÄÄN. Sitten hän mulkoilee ja levittää minusta paskaa, jonka jälkeen kaikki mulkoilevatkin jo minua.
Kaikki vain vihaavat minua, koska olen muuttunut. Kaikki vihaavat minua, koska olen erilainen kuin joskus ennen.
Olen kyllä päättänyt, että aion taistella kaikkea vastaan, kunnes en enään vaan jaksa.
Itse patoutan vihaa jatkuvasti, enkä muutenkaan näytä tunteitani. Ja tietysti patoutunut vihakin sortuu joskus, jolloin saatan huutaa 2 tuntia. Yleensä se lähtee siitä, että tulen surulliseksi ja vihaiseksi itselleni siitä, että esim. kaakaon kermavaahto on sulanut (outoa?!). Sen jälkeen ahdistun ja alan pyörittää mielessäni kaikkea, mitä vihaan. Itken ihan hysteerisesti, enkä saa edes kunnolla henkeä.
Seuraavana aamuna kaikki tuntuu taas valoisalta ja helpolta, mutta sen jälkeen palaa taas suru, viha, turhautuneisuus, ahdistus...listaa voi jatkaa ja jatkaa.
Jostain syystä en tule iloiseksi mistään suurista asioista. Jos joku antaa minulle jonkin kalliin lahjan, tulen vain surulliseksi.
Tulen iloiseksi esim. perhosista,
auringonsäteistä, jotka tulevat ikkunasta lattialle, siitä, kun joku sanol ihan vaan "moi"...ja monista muistakin asioista, joita muut ihmiset eivät edes huomaa.
En vain yksinkertaisesti tahdo puhua ammattiauttajille, sillä oletan, että he ovat samanlaisia huostaanotolla uhkailevia lässyttäjiä kuin silloin ennenkin.
Suhtauduttaisiinko minuun nyt eri tavalla?
Anteeksi, innostuin kirjoittamaan kaikest aivan muusta...
- herharhorhur
Ei ole kivaa kun mielenterveys romahtaa, ei tässä muuta.
- Believe123
Olet nuori vasta ja sinulla on koko elämä edessä. Nyt kaikki saattaa tuntua huonolta. Elämässä tulee paljon eri kausia, hyviä sekä huonoja. Tee sitä mistä pidät. Tekstistä päätellen olet hyvin taiteellinen. Toivon, että löydät ympärille ihmisiä joille voit puhua. Ihmisiä tulee ja menee, oikeat ystävät jäävät rinnalle. Vaikutat hyvin aikuismaiselta myös, kehitä itseäsi ja usko unelmiisi! :) Aina löytyy ihmisiä jotka haluavat tallata sinua, kateellisia.. Älä anna niiden ikinä nujertaa sinua, Believe Yourself :)
- Astronautti
Oli ihanaa lukea tämä viesti yksinäisellä välitunnilla, sain siitä uutta energiaa.
En keksi mitään muuta sanottavaa, kuin suuri kiitos kannustavasta ja kaikin puolin positiivisesta kirjoituksestasi.
Löysin elämästäni pieniä positiivisia asioita, ja aion nyt keskittyä enemmän niihin.
- joku:)
astronautti:jostain syystä tiien milt sust tuntuu meill taaitaa olla paljo yhteist ja jos sull ei oo kauheest kavereit nii voitais tutustuu tarvin uuen kaverin itekki enttiset kaverit petti...:) ja oon aika luotettava mun tietääkseni.siis en pakota sinuu luottamaan minuu mutt joskus ongelmist on hyvä puhuu toisille ja munki on puhuttava jollee:/ toivottavast vastaat tähä viestii jotaa...
- Astronautti
Vastaan huomenna pitemmin, sillä tänään en vain jaksa.
- Astronautti
Astronautti kirjoitti:
Vastaan huomenna pitemmin, sillä tänään en vain jaksa.
Tai no, silloin kun vain ehdin kirjoittaa normaalisti.
- Astronautti
En voi luottaa kehenkään näin internetin välityksellä lähestyvään, ikävä kyllä. En tahdo löytää itseäni kaveeraamasta pedofiilien tai keidenkään muiden kyseenalaisten ihmisten kanssa.
Tämä ei tarkoita sitä, että juuri sinä olisit oikeasti kumpaakaan edellisistä.
Netti ei vain ole oikea paikka etsiä ihmissuhteita, ellei tahdo tulla petetyksi. Täällä voi kirjoittaa surullista tekstiä tai surullisia hymiöitä, vaikka itse nauraisi oikeasti. Täällä voi sanoa mitä tahansa tarkoittamatta sitä oikeasti. Näin se ainakin minun kohdallani on.
En todellakaan oleta, että kukaan luottaisi minuun tai uskoisi kirjoituksiani täällä. Voin vain sanoa, että kaikki täällä puhumani on totta. Niin tekevät tosin myös monet huijarit.
Vaikutat kyllä mukavalta.
Jos törmäisin sinuun joskus elämäni aikana, olisin varmaankin onnellinen, vaikka eihän sitäkään voi tietää.
Toivottavasti sinun elämääsi tulee vielä hienoja ihmisiä, joista löydät ystäviä ja seuraa.
- joku:)
okkey odotan:)
- joku:)
okey joo oot oikees nettiin ei voi luottaa:) sori,ja onnee elämää! ps.en oo trollari enkä pedari halusin vaa tosiaa auttaa.) anteeks
- Ikuinen nolla
Mä tunnen sut, astronautti, mutta en tiennyt tästä.
Löysin tän sattumalta, ja pyydän anteeksi, koska en halua tunkeilla sun omaan elämääs. Et oo pilannut koskaan muiden, tai sun elämää. Jatka eteenpäin, ja pian kaikki sujuu paremmin. Anteeksi, kaikesta mitä mä oon tehny... Tiedän että oon ollu turhamainen paska viimevuonna, mut mulla oli ongelmia. Anteeksi. ): - ainoaselväjärkinen
Älä viitsi, et ole tosissasi. Liioittelet vaan. Oikeasti joku meikkipellepissis mukamas on varmaan kerran sanonut\kertonut juorun sinusta ja nyt oot vihane. ÄLÄ JAKSA!
Moi Astronautti!
Lueskelin viestiketjua ja paljon olet kysymyksiisi saanut vastauksia, mutta tuli sellainen olo, että voisin tarjota vielä yhden näkökulman.
Kukaan ei selviä elämästä ilman toisia ihmisiä, oli sitten masentunut tai ei. Eli jokainen tarvitsee apua ja ystäviä, joten miksi siis yrittää olla urhea ja selvitä kaikista vaikeimmista asioista yksin?
Auttamistyössä olevat ihmiset ovat sitä varten, että heidät on siihen hommaan koulutettu, mutta toisen ajatuksia he eivät osaa lukea. Välillä heillekin joutuu väntämään asioita rautalangasta ja heidän täytyy antaa auttaa. Masennuksesta harvoin parantuu itsekseen, se vaatii tahtoa, apua ja aikaa. Joskus lääkityskin voi olla ihan perusteltu vaihtoehto, että olo kohenee sen verran että jaksaa käsitellä asioita.
Pystyt ilmaisemaan itseäsi niin hyvin, että uskon että sinulle voisi olla apua siitä, että kävisit asioita läpi jonkun ammattilaisen kanssa. Mene rohkeasti esim. kouluterveyden hoitajan juttusille tai sitten jos alueellasi on nuorisotila ( kunnan tai seurakunnan) niin nuorisotyönohjaajille voi myös mennä juttelemaan.
Ystäviltä kannattaa pyytää anteeksi ja katsoa mitä tapahtuu.
terveisin,
Meri
erityisnuorisotyönohjaaja
NettiSaapas- stadin Tyttö
paska. Et voi vittu olla tosissas. Oot van tullu tänne selittämään mukamas suurta masennustasi ja ihmisten vihaa itseäsi kohtaan, vaikka asia ei niin ole. Nuorten keskuudessa on nykyään niin siistiä potea masennusta. Ensinnäkin sä et erotu Netti Massasta sun pitäs keksiä joku oma juttu... Seurravaksi varmaan väität, että "Hei. Olen muuttunut emoksi, koska heidän elämäänsä on helpompi elää. Täyttä vittumaista angstausta" Thank you for watching.
- enjäänytkaipaamaan
Älä välitä niistä ihmisistä. Itse menin koko yläasteen välittämättä paskaakaan. En sillä tavalla, että yksin pyörin. Kaveerasin ihmisten kanssa, silloinkin kun tiesin että ärsytin niitä. En vain jaksanut maksaa sille ajatusta. Nauroin sitten aina yksinäni, kun ihmiset kuvittelivat minun olevan oikeasti niin naiivi, etten muka tiennyt mitä selkäni takana tapahtui. Ne eivät vain tajunneet, että toisin kuin niille, minua ei kiinnostanut pätkääkään saavuttaa niiden ihmisten kunnioitusta. Pyörin niiden kanssa, koska se oli helpompaa. Kukaan ei häiritsisi suoraan naaman edessä, ei ei, kun pitää esittää kaveria, selän takana ainoastaan kuhisi.
Ja en itse milloinkaan keksinyt sitä itse, että minusta selkäni takana puhuttaisiin pahaa. Ihmiset eivät vain tajua, miten helposti tuollaisetkin asiat saa selville, pelkästään jo seuraamalla käyttäytymistä.
Välitin niistä ihmisistä sen verta vähän, että oikeastaan ei edes kiinnostanut tykkäävätkö minusta vai ei. Kunhan vain suojasivat selustani koulussa Tääl on vitun hyvää PORNOO!!!! Kannattaa kattoo!!!
http://adf.ly/CKgGa
http://adf.ly/CaJgq- dsdsdsdssdsss
Et ole pilannut mitään. Aina voi pyytää anteeksi, kyllä varmasti bestiksesi ymmärtäisi. Tai sitten sano että sinua häiritsee tietyt asiat hänessä. Jos et pysty pyytämään anteeksi, ei se mitään, anna itsellesi aikaa. Mutta kumminkin, teemme virheitä jotta oppisimme ja kasvaisimme.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3023407Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2381860By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei921355J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851313Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(791203- 591188
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti531133Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut361014Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks46956Etkö ymmärrä että olen turhautunut
kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?65884