Haluaisitko lapsia?

En en en en ja vielä kerran en...

Niitä vaippoja vaihdetaan ehkä 2-3 vuotta. Vai vaihtaako äitiliinisi vieläkin sun vaippasi? Voi tsiisus.

Kullinsurvin kirjoitti:

Niitä vaippoja vaihdetaan ehkä 2-3 vuotta. Vai vaihtaako äitiliinisi vieläkin sun vaippasi? Voi tsiisus.

Kyllä minä mieluummin vietän 2-3 vuotta elämästä nauttien.

Mikä ihmeen harhaluulo se on, että muutama vuosi ei olisi pitkä aika? Saati se, että on pallo (=lapsi) jalassa vähintäänkin teini-ikään saakka. Minusta se on helvetin pitkä aika elämästä.

Kun niitä lapsia ei halua elämäänsä, miksi helvetissä sellainen pitäisi väkisin mennä hankkimaan? Ihanko vain siksi, että sulla olis sitten parempi mieli omasta valinnastasi? Että kaikki muutkin rypevät siinä samassa harmaassa arkipaskassa, missä sinäkin?

no way kirjoitti:

Kyllä minä mieluummin vietän 2-3 vuotta elämästä nauttien.

Mikä ihmeen harhaluulo se on, että muutama vuosi ei olisi pitkä aika? Saati se, että on pallo (=lapsi) jalassa vähintäänkin teini-ikään saakka. Minusta se on helvetin pitkä aika elämästä.

Kun niitä lapsia ei halua elämäänsä, miksi helvetissä sellainen pitäisi väkisin mennä hankkimaan? Ihanko vain siksi, että sulla olis sitten parempi mieli omasta valinnastasi? Että kaikki muutkin rypevät siinä samassa harmaassa arkipaskassa, missä sinäkin?

Lue lisää

No kuule nauti ihan niin paljon kuin haluat, ei ole multa pois. Kaikkien mielestä lapsi ei ole pallo tai rasite. Miksi siis näet niin paljon vaivaa muiden elämästä ja haukut sellaisia jotka lapsia haluavat? Taidat itse olla niin keskenkasvuinen että on mahdotonta asettua toisen asemaan tai ymmärtää toisten haluja tai asioita. Missä vaiheessa tuossa yllä sanottiin että juuri SINUN pitäisi hankkia lapsi?

Parempi kun et hanki. Lapsella on oikeus rakastaviin vanhempiin eikä hedonistiseen pikkupilttiin kuten sinä. Se mainostamasi arkipaska on ollut parasta aikaa elämässäni. Ja kyllä, olin nuorena kova reissaamaan ja nauttimaan. Se ei silti omalla kohdallani ole ollut läheskään yhtä antoisaa kuin lapsen kasvattaminen.

Ja kyllä, muutama vuosi ei ole pitkä aika missään asiassa mitattuna, muussakaan kuin lapsen kasvatuksessa. Tajuat sen kun vähän kasvat.

Kasva aikuiseksi kirjoitti:

No kuule nauti ihan niin paljon kuin haluat, ei ole multa pois. Kaikkien mielestä lapsi ei ole pallo tai rasite. Miksi siis näet niin paljon vaivaa muiden elämästä ja haukut sellaisia jotka lapsia haluavat? Taidat itse olla niin keskenkasvuinen että on mahdotonta asettua toisen asemaan tai ymmärtää toisten haluja tai asioita. Missä vaiheessa tuossa yllä sanottiin että juuri SINUN pitäisi hankkia lapsi?

Parempi kun et hanki. Lapsella on oikeus rakastaviin vanhempiin eikä hedonistiseen pikkupilttiin kuten sinä. Se mainostamasi arkipaska on ollut parasta aikaa elämässäni. Ja kyllä, olin nuorena kova reissaamaan ja nauttimaan. Se ei silti omalla kohdallani ole ollut läheskään yhtä antoisaa kuin lapsen kasvattaminen.

Ja kyllä, muutama vuosi ei ole pitkä aika missään asiassa mitattuna, muussakaan kuin lapsen kasvatuksessa. Tajuat sen kun vähän kasvat.

Lue lisää

Aloitetaanpa alusta.

Lapsien hoitaminen on raskasta työtä. Termi "vaippojen vaihtaminen" kuvaa ennemminkin sitä, että lapsien myötä siirryt suoritusmoodiin, siis työhön. Ensimmäiset pari vuotta suorastaan palvelet sitä kääröä täyttääksesi sen tarpeet. Ei siitä henkiseksi seuraksi ole ja aivotyöhön tottuneelle naiselle se on myös henkisesti turhauttavaa.

Kun ilmaisin, että vietän elämäni mieluummin toisin kuin raatamalla, olit heti hyökkäyslinjalla alentuvana, ettei vaippoja vaihdeta kuin pari vuotta. Mikä sinulle on niin vaikeaa ymmärtää, että se kaksi vuotta olisi MINUN NÄKÖKULMASTANI yhtä helvettiä? Helvetissä ihmiset harvemmin haluavat elää kovin pitkään, saati vuosia. Olisin lopen uupunut univajeen vuoksi, enkä voisi tehdä oikeastaan juuri mitään, mistä nautin tuon kahden vuoden aikana. Aivan liian korkea hinta menettää henkinen terveys. Kyllä, pari vuotta on lyhyt aika, jos se aika on normaalia elämää. Jos se kaksi vuotta on henkisesti äärimmäisen kuluttavaa, se on aivan liikaa.

Turha tulla mussuttamaan, että "eihän se välttämättä mene niin". Suurempi todennäköisyys on kuitenkin siihen, että juuri näin kävisi. Hyvin harvassa perheessä nukutaan täydet yöunet ja kaikilla on kivaa.

Hedonisti? Pelkkä halu olla tekemättä lapsia ei tee kenestäkään hedonistia. Jos olisit kasvanut aikuiseksi, ymmärtäisit muutenkin kaikkien ihmisten olevan itsekkäitä ja toimivan yksiselitteisesti omista lähtökohdistaan. Sinä teit lapset aivan henkilökohtaisen itsekkäistä syistä. SINUN tarpeitasi varten. Ei kenenkään muun. Mikä tässä on epäitsekästä?

Huomattavasti epäitsekkäämpää on osallistua hyväntekeväisyystoimintaan kuin omistautua oman napanuoransa toiseen päähän.

Lapselliset ovat hirvittävän herkkänahkaisia. En missään kohtaa arvostellut ketään lapsia hankkinutta. Tässä kulttuurissa jo elämäntavasta kieltäytyminen ja sen perusteleminen omista lähtökohdistaan koetaan arvosteluksi. Miksi muuten olisit tullut heti vähättelemään minun kokemaani aiheesta?

Ihan vain näkemyksien avartamiseksi: olisiko sinusta kaksi vuotta vankilassa pitkä vai lyhyt aika? Lapsien mukanaan tuoma elämäntapa ja rasitteet olisivat minulle vankila. Niin kauheaa se minulle olisi.

Ymmärrän tietysti, miksi lapsiperhe-elämästä ja lapsista leivotaan kaunista vaaleanpunaista pumpulia. Jos jokainen pystyisi ajattelemaan asiaa rationaalisesti, aika moni jättäisi lapset tekemättä. Miksi muuten kenellekään tulisi yllätyksenä se, miten raskasta lapsperheellisyys on? Yhteiskunnan säilymiseksi joidenkin niitä lapsia täytyy kuitenkin tehdä.

Lopuksi tutkimustuloksia onnellisuudesta:
- ihmisen onnellisuus laskee välittömästi lapsien synnyttyä ja palaa ennalleen vasta lapsien muutettua pois kotoa.
- suurin osa avioeroista tapahtuu, kun lapset ovat pikkulapsi-iässä

Lapsien tuoma onni on harhakuva.

no way kirjoitti:

Aloitetaanpa alusta.

Lapsien hoitaminen on raskasta työtä. Termi "vaippojen vaihtaminen" kuvaa ennemminkin sitä, että lapsien myötä siirryt suoritusmoodiin, siis työhön. Ensimmäiset pari vuotta suorastaan palvelet sitä kääröä täyttääksesi sen tarpeet. Ei siitä henkiseksi seuraksi ole ja aivotyöhön tottuneelle naiselle se on myös henkisesti turhauttavaa.

Kun ilmaisin, että vietän elämäni mieluummin toisin kuin raatamalla, olit heti hyökkäyslinjalla alentuvana, ettei vaippoja vaihdeta kuin pari vuotta. Mikä sinulle on niin vaikeaa ymmärtää, että se kaksi vuotta olisi MINUN NÄKÖKULMASTANI yhtä helvettiä? Helvetissä ihmiset harvemmin haluavat elää kovin pitkään, saati vuosia. Olisin lopen uupunut univajeen vuoksi, enkä voisi tehdä oikeastaan juuri mitään, mistä nautin tuon kahden vuoden aikana. Aivan liian korkea hinta menettää henkinen terveys. Kyllä, pari vuotta on lyhyt aika, jos se aika on normaalia elämää. Jos se kaksi vuotta on henkisesti äärimmäisen kuluttavaa, se on aivan liikaa.

Turha tulla mussuttamaan, että "eihän se välttämättä mene niin". Suurempi todennäköisyys on kuitenkin siihen, että juuri näin kävisi. Hyvin harvassa perheessä nukutaan täydet yöunet ja kaikilla on kivaa.

Hedonisti? Pelkkä halu olla tekemättä lapsia ei tee kenestäkään hedonistia. Jos olisit kasvanut aikuiseksi, ymmärtäisit muutenkin kaikkien ihmisten olevan itsekkäitä ja toimivan yksiselitteisesti omista lähtökohdistaan. Sinä teit lapset aivan henkilökohtaisen itsekkäistä syistä. SINUN tarpeitasi varten. Ei kenenkään muun. Mikä tässä on epäitsekästä?

Huomattavasti epäitsekkäämpää on osallistua hyväntekeväisyystoimintaan kuin omistautua oman napanuoransa toiseen päähän.

Lapselliset ovat hirvittävän herkkänahkaisia. En missään kohtaa arvostellut ketään lapsia hankkinutta. Tässä kulttuurissa jo elämäntavasta kieltäytyminen ja sen perusteleminen omista lähtökohdistaan koetaan arvosteluksi. Miksi muuten olisit tullut heti vähättelemään minun kokemaani aiheesta?

Ihan vain näkemyksien avartamiseksi: olisiko sinusta kaksi vuotta vankilassa pitkä vai lyhyt aika? Lapsien mukanaan tuoma elämäntapa ja rasitteet olisivat minulle vankila. Niin kauheaa se minulle olisi.

Ymmärrän tietysti, miksi lapsiperhe-elämästä ja lapsista leivotaan kaunista vaaleanpunaista pumpulia. Jos jokainen pystyisi ajattelemaan asiaa rationaalisesti, aika moni jättäisi lapset tekemättä. Miksi muuten kenellekään tulisi yllätyksenä se, miten raskasta lapsperheellisyys on? Yhteiskunnan säilymiseksi joidenkin niitä lapsia täytyy kuitenkin tehdä.

Lopuksi tutkimustuloksia onnellisuudesta:
- ihmisen onnellisuus laskee välittömästi lapsien synnyttyä ja palaa ennalleen vasta lapsien muutettua pois kotoa.
- suurin osa avioeroista tapahtuu, kun lapset ovat pikkulapsi-iässä

Lapsien tuoma onni on harhakuva.

Lue lisää

minä minä minä

yksinäistä loppuelämää

...... kirjoitti:

minä minä minä

yksinäistä loppuelämää

Hiljaa pässi.

...... kirjoitti:

minä minä minä

yksinäistä loppuelämää

Ei, ei, ei - nyt olet käsittänyt aivan väärin. Ei minun elämäni ole yksinäistä ollenkaan.

Vai teitkö sinä lapset yksinäisyyttäsi poistamaan? Kuvitteletko, että eläkeiässä sinulla on ihana perhe ympärillä. Todellisuudessa elät vanhainkodissa ja lapset käyvät ehkä pari kertaa vuodessa muutaman tunnin. Lopun aikaa nyhräät yksinäsi huoneessasi. Sen sijaan me, jotka keskittyvät elämään muidenkin ihmisten ehdoilla kuin sen oman navan ympärillä pyörivän perheen, meillä on elämää, puoliso ja ystäviä, jotka säilyvät läpi elämän.

Ja otetaanpa vielä kuorossa se yksinkertainen totuus, että lapsiperheet ne vasta itsekkäitä ovatkin. Maailman pitäisi pyöriä heidän ympärillään. Epäitsekkyys on harhakuva. Se minä vanhemmat "epäitsekkäästi" panostavat lapsiinsa heijastuu muihin uskomattomana itsekkyytenä. Kun omat tunteet lapsia kohtaan ovat vahvemmat ja rakasvammat kuin koskaan aikaisemmin, luullaan olevan parempia ihmisenä.

Todellisuudessa ihmisistä tulee muuhun maailmaan nähden huomattavasti itsekkäämpiä, kun kaikki se hyvyys ja rakkaus kohdistuu vain omaan napaan.

Lapsiperheen mantra on:
MINUN lapseni sitä, MINUN lapseni tätä, MINUN... Ette te todellakaan ole yhtään sen parempia kuin lapsettomatkaan.

no way kirjoitti:

Ei, ei, ei - nyt olet käsittänyt aivan väärin. Ei minun elämäni ole yksinäistä ollenkaan.

Vai teitkö sinä lapset yksinäisyyttäsi poistamaan? Kuvitteletko, että eläkeiässä sinulla on ihana perhe ympärillä. Todellisuudessa elät vanhainkodissa ja lapset käyvät ehkä pari kertaa vuodessa muutaman tunnin. Lopun aikaa nyhräät yksinäsi huoneessasi. Sen sijaan me, jotka keskittyvät elämään muidenkin ihmisten ehdoilla kuin sen oman navan ympärillä pyörivän perheen, meillä on elämää, puoliso ja ystäviä, jotka säilyvät läpi elämän.

Ja otetaanpa vielä kuorossa se yksinkertainen totuus, että lapsiperheet ne vasta itsekkäitä ovatkin. Maailman pitäisi pyöriä heidän ympärillään. Epäitsekkyys on harhakuva. Se minä vanhemmat "epäitsekkäästi" panostavat lapsiinsa heijastuu muihin uskomattomana itsekkyytenä. Kun omat tunteet lapsia kohtaan ovat vahvemmat ja rakasvammat kuin koskaan aikaisemmin, luullaan olevan parempia ihmisenä.

Todellisuudessa ihmisistä tulee muuhun maailmaan nähden huomattavasti itsekkäämpiä, kun kaikki se hyvyys ja rakkaus kohdistuu vain omaan napaan.

Lapsiperheen mantra on:
MINUN lapseni sitä, MINUN lapseni tätä, MINUN... Ette te todellakaan ole yhtään sen parempia kuin lapsettomatkaan.

Lue lisää

on varmaan hienoa kun tuntee toisten elämän paremmin kuin he itse.

kyllä tuo aika minä minä minältä kuulosta. minä olen oikeassa, minä tiedän, muut on väärässä, muut elää väärin jne.

yksinäistä vanhuutta sitten.

jatka tumputtamista kirjoitti:

Hiljaa pässi.

olipa älykäs kommentti. plussan arvoinen.

minä minä minä kirjoitti:

on varmaan hienoa kun tuntee toisten elämän paremmin kuin he itse.

kyllä tuo aika minä minä minältä kuulosta. minä olen oikeassa, minä tiedän, muut on väärässä, muut elää väärin jne.

yksinäistä vanhuutta sitten.

Lue lisää

Nimenomaan yksinäistä vanhuutta ei ole tulossa. Lapsien olemassa olo ei poista yksinäisen vanhuuden mahdollisuutta. Enemmän on kyse persoonasta ja siitä, millaisen sosiaalisen elämän itselleen hankkii.

Eivät minun kommenttini ole yhtään sen enempää minä-minää kuin sinunkaan. Enkä ole ollut kieltämässä tai ymmärtämättä toisten haluja ja tarpeita. Sinä tässä et taida sitä ymmärtää, että kaikki eivät halua lapsia ja tule sitä kautta onnelliseksi. Olisi aika kamala taakka lapsen harteilla, jos heidän vastuullaan olisi aikuisten ihmisten onni.

no way kirjoitti:

Nimenomaan yksinäistä vanhuutta ei ole tulossa. Lapsien olemassa olo ei poista yksinäisen vanhuuden mahdollisuutta. Enemmän on kyse persoonasta ja siitä, millaisen sosiaalisen elämän itselleen hankkii.

Eivät minun kommenttini ole yhtään sen enempää minä-minää kuin sinunkaan. Enkä ole ollut kieltämässä tai ymmärtämättä toisten haluja ja tarpeita. Sinä tässä et taida sitä ymmärtää, että kaikki eivät halua lapsia ja tule sitä kautta onnelliseksi. Olisi aika kamala taakka lapsen harteilla, jos heidän vastuullaan olisi aikuisten ihmisten onni.

Lue lisää

en minä sinun lapsettomuuttasi ole kieltämässä, mutta tuollaiset "lapsen tuoma onni on harhakuva" heitot on aika ääliömäisiä. oletkohan sinä avioeroperheestä kotoisin kun mielikuvasi ovat noin synkkiä.

minä minä minä kirjoitti:

en minä sinun lapsettomuuttasi ole kieltämässä, mutta tuollaiset "lapsen tuoma onni on harhakuva" heitot on aika ääliömäisiä. oletkohan sinä avioeroperheestä kotoisin kun mielikuvasi ovat noin synkkiä.

Lue lisää

Ei suinkaan ole harhakuva. Tieteellinen tutkimus on nimenomaan osoittanut päinvastaista.

Toki se täyttää sitä kaipaavalta yhden tarpeen, mutta onnellisempia lapselliset eivät ole, vaan päinvastoin.

Otetaanpa taas se mielikuvituksen hattu pois päästä. Olen kotoisin erittäin tasapainoisesta perheestä, jossa vanhemmat olivat hyvät. Toisin kuin niin monessa perheessä nykyään.

Kullinsurvin kirjoitti:

Niitä vaippoja vaihdetaan ehkä 2-3 vuotta. Vai vaihtaako äitiliinisi vieläkin sun vaippasi? Voi tsiisus.

Tähän väliin vois heittää sen verran,että monet tekee sen kolme lasta vähintään,et se onkin sitten jo 6vuoden vaipan vaihdot ja eihän se lapsen kasvattaminen siihen lopu. Kyllä se on jokaisen kohdalla vähintään se 18vuoden syöttäminen edessä.
On sata varmaa,että lapsettomana pääsee vähemmällä ja naisettomana vieläkin vähemmällä... Itse kysymykseen en nyt ota mitään kantaa.

no way kirjoitti:

Ei suinkaan ole harhakuva. Tieteellinen tutkimus on nimenomaan osoittanut päinvastaista.

Toki se täyttää sitä kaipaavalta yhden tarpeen, mutta onnellisempia lapselliset eivät ole, vaan päinvastoin.

Otetaanpa taas se mielikuvituksen hattu pois päästä. Olen kotoisin erittäin tasapainoisesta perheestä, jossa vanhemmat olivat hyvät. Toisin kuin niin monessa perheessä nykyään.

Lue lisää

Hyvin sä vedät. Nimittäin täytyy antaa plussaa siitä, että olet pystynyt täydellisesti siihen, mihin tuo toinen ei pysty yhtään ainutta vastaustaan.
Sinä tosiaankin puhut vain itsestäsi, omista haluistasi ja kokemuksistasi ja tosiaan, perustelet asiallisesti ja hyvin, miksi kyse ei ole mistään itsekkyydestä välttämättä.
Tuo toinen, syyttää heti itsekeskeisyydestä, koska et halua samaa mitä hän.
Käy nimittelemään "hedonistinen pikkupiltti" ja sitten itkee, kun "on varmaan hienoa kun tuntee toisten elämän paremmin kuin he itse." Mihin hän tasan tarkkaan itse syyllistyy epäasiallisuuksillaan.

Lisäksi nämä "yksinäistä loppuelämää" toivotukset vasta epäasiallisia ovatkin! Niin, samaa hän nimittäin toivoo tahattomasti lapsettomaksi jääville, että kuolkaa vaan kaikki yksin ilman lapsia... Hoh! Lisäksi lapsen tuoma onni on harhakuvaa tosi monelle, ja siitä maalataan ruusunpunaisia kuvia edelleen, vaikka realismia onkin paljon tullut kertomiseen myös... No joo, tai sitten näitä "sankaritarinoita" ja kauhukertomuksia... Mutta taas haukkumista, miten "ääliömäistä" se on.
Tuo toinen "väittelijä" ei itseasiassa tee mitään muuta, kun saa sinut kuulostamaan vieläkin järkevämmältä, epäitsekkäämmältä ja reilummalta. Itsensä taas katkeralta täti-äiti-ihmiseltä, jolla ei oikeasti ole mitään muuta elämää eikä perustetta kuin äitiys ja joka tosiaan luulee voivansa haukkua muut, saa väheksyä muita, on aina oikeassa... Tulee mielikuva hirviöäidistä, joka jäkättää kaikki kumoon ja jonka mielestä hänen napansa tosiaan on maailman napa ja jokainen joka ei ajattele kuten hän on pers..stä. Ja tietenkin hän tietää elämästä kaiken... jne.

En väitä tuntevani kumpaakaan, mutta tää on vaan niin hyvä esimerkki siitä kuinka toinen keskustelee, ja toinen on ylipuolustautuvalla herkkähipiä kannalla ja ottaa kaikki toistenkin valinnat itseensä... Vaikka nämä yrittävät vääntää rautalangasta, ettei kyse ollut hänestä alunperinkään vaan omista henk.koht valinnoista ja tunteista.

Ja ihan vaan lisänä, että kyllä, itse haluaisin lapsia, olen rikkinäisestä perheestä, eikä minulla ole ruusunppunaisia kuvitelmia... En tosiaan tekisi lapsia "yksinäisyyden poistoon" enkä tee itselleni mitään "tulevia vanhusten hoitajia vastoin tahtoaan".
Minun mielestäni sinä no way olet paljon epäitsekkäämpi kuin tuo joka ei edes tajua olevansa noin s-tanan itsekäs.

minä minä minä kirjoitti:

on varmaan hienoa kun tuntee toisten elämän paremmin kuin he itse.

kyllä tuo aika minä minä minältä kuulosta. minä olen oikeassa, minä tiedän, muut on väärässä, muut elää väärin jne.

yksinäistä vanhuutta sitten.

Lue lisää

joo valivali, yksinäinen hanskakäsi. kaikista ei ole vanhemmiksi, ei niistäkään, jotka jo ovat.

lasten hankkiminen ON itsekästä. miksi jatkaa omia geenejä, vaikka niissä ei ole välttämättä mitään jatkamisen arvoista? ihan vain koska 'minulla on oikeus'.

eikö kellään ole käynyt mielessä, että jälkeläisestä saattaa olla jotain iloa itselle joskus joo, mutta ihmisen kasvattamisessa aikuiseksi yksin tai toisen aikuisen kanssa on VASTUU. ei liity pelkästään tarvittavan aineellisen elintason turvaamiseen, vinkki.

kaikista, jotka tämän vastuun ottavat, ei ole elämään sen mukaisesti.
haluatko ottaa vastuun siitä, että pilaat huonona vanhempana jonkun elämän? ai miten pilataan jonkun elämä, no jos saa oman lapsensa vihaamaan itseään niin siinä on aika hyvä markkeri. miten elää asian kanssa jos homman kusee. no, syystä tai toisesta huono vanhempi ei todennäköisesti joko tajua tai välitä.

kukaan meistä ei ole tänne omasta tahdostaan tullut. sanon vaan. niin olkaa hiljaa te 'tahallisesti' lapsettomia mollaavat, jos joku jättää lapset tekemättä tietoisen valinnan kautta niin siinä on rohkea, epäitsekäs, eettinen päätös.

jää seikkailut jos ei lapsia ole.

Aika köyhiksi kirjoitti:

jää seikkailut jos ei lapsia ole.

Kerropa millaisen seikkailun saa lapsien kanssa aikaiseksi? Ihanko matkan vaippavuorelle? Oooh, päästäänkö vallan hopeasompa-kilpailuun? Iiiih! Jaripetteri löysi leppäkertun!

Aika köyhää pitää elämän olla, jos lapset ovat seikkailu. Lapsien kanssa ei voi kokea mitään, mitä ei itse olisi jo lapsuudessaan kokenut. Taitaa olla seikkailun määritelmä pahasti hukassa.

Lähempänä totuutta olisi kuvata, että aika suppeaksi jää maailman kokeminen lapsien kanssa. Matka Rossoon ei paljoa aikuista sykähdytä.

Taas tämä vanha trolli kuinka lapsia haluamattomat ovat häiriintyneitä! Mutta eikös tuo ole kehäpäätelmä? Parempihan se sitten on että häiriintyneet eivät lisäänny, vai kuinka?

Päinvastoin. Ihminen, joka haluaa lapsia, on älyllisesti ja eettisesti jälkeenjäänyt. Pelkkä aivoton siitossonni/-lehmä.

nyyyyyyhhh. Voi voi. Tuu tänne mä silitän.

ja paskat kirjoitti:

nyyyyyyhhh. Voi voi. Tuu tänne mä silitän.

Voiku ihanaa

Ikisinkkumies kirjoitti:

Voiku ihanaa

ninkö

Enemmänhän se taitaa mennä niin, että naiset haaveilee pikkutyttöprinsessafantasioissaan Siitä Oikeasta, joka on just niin täydellinen kuin tv-sarjoissa ne ihanat kundit ja luulevat jokaista vastaantulevaa pelimiestä Siksi Oikeaksi. Sitten kolmikymppisenä kun on juoksut juostu ja baaripanot pantu, niin otetaan se ensimmäinen joka tuntuu edes vähänkään siedettävältä ja tästä hätävarasta tulee sitten Se Oikea, kun oikein itselleen uskottelee.

Kyynikko C kirjoitti:

Enemmänhän se taitaa mennä niin, että naiset haaveilee pikkutyttöprinsessafantasioissaan Siitä Oikeasta, joka on just niin täydellinen kuin tv-sarjoissa ne ihanat kundit ja luulevat jokaista vastaantulevaa pelimiestä Siksi Oikeaksi. Sitten kolmikymppisenä kun on juoksut juostu ja baaripanot pantu, niin otetaan se ensimmäinen joka tuntuu edes vähänkään siedettävältä ja tästä hätävarasta tulee sitten Se Oikea, kun oikein itselleen uskottelee.

Lue lisää

Jaa-a, kyllä sanoisin,että sydän nämä asiat loppuviimeksi hoitaa. Joo, ihastuneena sitä luulee ja haluisi uskoa vaikka ketä siksi oikeaksi, mutta kun viisastuu oppii erottamaan sydämen ja mielen toisistaan. Mieli ihastuu, sydän rakastuu.

Oppia ikä kaikki kirjoitti:

Jaa-a, kyllä sanoisin,että sydän nämä asiat loppuviimeksi hoitaa. Joo, ihastuneena sitä luulee ja haluisi uskoa vaikka ketä siksi oikeaksi, mutta kun viisastuu oppii erottamaan sydämen ja mielen toisistaan. Mieli ihastuu, sydän rakastuu.

Lue lisää

Naisella sydän = pimppi

Kyynikko C kirjoitti:

Enemmänhän se taitaa mennä niin, että naiset haaveilee pikkutyttöprinsessafantasioissaan Siitä Oikeasta, joka on just niin täydellinen kuin tv-sarjoissa ne ihanat kundit ja luulevat jokaista vastaantulevaa pelimiestä Siksi Oikeaksi. Sitten kolmikymppisenä kun on juoksut juostu ja baaripanot pantu, niin otetaan se ensimmäinen joka tuntuu edes vähänkään siedettävältä ja tästä hätävarasta tulee sitten Se Oikea, kun oikein itselleen uskottelee.

Lue lisää

Kyllähän se tietysti harmittaa kun ei tule valituksi, eikä siksi oikeaksi, koskaan. Ei pääse suhteeseen nuorena eikä pääse suhteeseen vielä kolmekymppisenä perheen perustajana eikä pääse suhteeseen vielä nelikymppisenä. Sitten voikin heittää rukkaset naulaan ja tehdä sen viimoisen hyvän työn.

niiinnnn kirjoitti:

Naisella sydän = pimppi

Kiistän, sillä jos noin olisi, olisi kyseessä mielihalu. Todettu on. Ehkä mielihalun kautta koettu muka rakkaus. Sydämen juttu on ihka erilainen, sillä siinä ei enää mieli sanelekaan ehtoja - mielihalut pysyvät sopivasti kurissa. Sydämen juttu on intuitiota, tiedostamatonta, alitajuntaista, lahjaksi saatua. Sitä ei halua mielihalulla pilata. Sydämen Rakkaudessa antaa linnun lentää - saa tulla luokse, jos haluaa ja mennä pois, jos haluaa. Siinä on syvä vapaus.

ATM=pohjasakkaa kirjoitti:

Kyllähän se tietysti harmittaa kun ei tule valituksi, eikä siksi oikeaksi, koskaan. Ei pääse suhteeseen nuorena eikä pääse suhteeseen vielä kolmekymppisenä perheen perustajana eikä pääse suhteeseen vielä nelikymppisenä. Sitten voikin heittää rukkaset naulaan ja tehdä sen viimoisen hyvän työn.

Lue lisää

Ei silti pidä luovuttaa elämän suhteen! Jos suhdetta ei löydy niin pitää tehdä elämästään mahdollisimman hyvä ilman sitä. Elämässä on kyllä paljon muutakin.

kaikki, jotka epäilevät omaa soveltuvuuttaan vanhemmaksi, olisivat loistavia vanhempia. Lapsia ovat ensimmäisenä hankkimassa usein ne, joiden ei todellakaan pitäisi.

Miksi lapset pitäisi tehdä nuorena? Tiedän toki jaksavia ja onnellisia nuorempia vanhempia, mutta aika paljon vanhempiakin. Sen sijaan mitä tiedän nuoremmissa huomattavasti enemmän on...

Kärsimättömiä räyhääjiä, jotka eivät tunnu itsekään osaavan käyttäytyä eikä tosiaan vaadi sitä lapseltaankaan.
Niitä joille edelleen tärkeintä on he itse, jopa niin että lapsen hoitaa turvaverkko eikä oma äiti.
Niitä joille ero on tietty selvää, kun kumppani alkoi kyllästyttää, mitäs tässä, lapsenkin kanssa seukkaillaan ja tärkeintä on oma onni, eikä muu.
Niitä joille se valvominen nimenomaan on hirveä shokki, että mitä v*ttua, pitääkö tässä olla kiinni koko ajan? Miten se nyt taas jotain vaatii? Munko tässä pitää koko ajan tehdä?
Niitä, jotka kostavat lapsilleen omat valintansa: "Mun elämä jäi elämättä" nyyh, itsepähän valitsee...
Tekosyyn etsijöitä: kun ollaan itse hukassa, niin lapsihan kaiken korjaa...
Salaraskaus-lapsia tekeviä: pillerit EI petä enää nykyään, jos niitä syö oikein! Sitten poikaystävä kelpaa elättämään kyllä...
Niitä joille lapset saanti on itsestään selvää: eikä sitä siis tarvitse arvostaa pätkääkään. Joiden mies on sitten täysi kakara eikä haluakaan kasvaa isäksi, kun niin kovin "ahdistaa"... Joo, kun ei se unelma ollutkaan realismia ja jos on pieni vauva, niin ei mies voi ollakaan sitä: minne katosi äiti?!
Miehiä jotka lähtee, pettää, ei kanna vastuuta, haluaa olla vaan kaveri, juopottelee liikaa eikä tosiasiassa halunnutkaan sitten lapsia...
Ja ihmisiä, jotka eivät sitten olleetkaan toteuttaneet itseään ENNEN niitä lapsia, vaan nyt se itsekkyys pursuaa ihan joka raosta (samoin syytökset ja riidat).
Nää baariin lähtijät jotka jättää 4-vuotiaat harhailemaan yöhön äitiä ja isää etsimään, on poikkeuksetta nuoria.
Lapsellisia.
Mustavalkoisia.
Itsekin hyvin pitkälle keskeneräisiä, jotka voisivat hyvin odottaa semmoisen 10 vuotta ja KAIKKI olisivat onnellisempia.

Jne. jne. MIKSI ihaillaan lasten tekoa nuorena, kun ei siinä oikeastaan ole mitään järkeä? Lapset pitäisi nimenomaan tehdä vanhempana.
Ihminen olisi nimenomaan jaksavampi ja kypsempi vanhempana. Jos siis haluaa olla. Nykyisillä mahdollisuuksilla on vain ja ainoastaan omaa vikaa, jos ei pysy kunnossa hyvin kevyesti ja suhteellisen vanhaksi. Enkä nyt tarkoita jos käy onnettomuus tai syöpä, vaan jos on tantta, ukkoutunut, huono kuntoinen, läski, jaksamaton, tylsä, sohvalla löhöävä tapoihinsa jumittunut röpsö, laiska, viitsimätön, kehittymätön eikä opi enää mitään, seuraa aikaansa, pysy mukana... jne. jne. ne on asioita mihin voi vaikuttaa, ja tosiaankaan nykyään 30-40-vuotiaan ei pitäisi olla tippaakaan vanha. Ihmisen huippuikä on tällähetkellä 30-55 vuotta. On aikuinen, voi olla hyväkuntoinen, jaksaa, ei lähelläkään eläkettä. Osaa säästää itseään ja muita, on järkeä ja elämänkokemusta, ymmärtää ehkä jo muutakin kuin mustaa ja valkoista, saattaa jopa olla elämänkokemusta...

No joka tapauksessa. Lapset pitäisi tehdä ennemmin 30-40-vuotiaana.

Mun mielestä kirjoitti:

Miksi lapset pitäisi tehdä nuorena? Tiedän toki jaksavia ja onnellisia nuorempia vanhempia, mutta aika paljon vanhempiakin. Sen sijaan mitä tiedän nuoremmissa huomattavasti enemmän on...

Kärsimättömiä räyhääjiä, jotka eivät tunnu itsekään osaavan käyttäytyä eikä tosiaan vaadi sitä lapseltaankaan.
Niitä joille edelleen tärkeintä on he itse, jopa niin että lapsen hoitaa turvaverkko eikä oma äiti.
Niitä joille ero on tietty selvää, kun kumppani alkoi kyllästyttää, mitäs tässä, lapsenkin kanssa seukkaillaan ja tärkeintä on oma onni, eikä muu.
Niitä joille se valvominen nimenomaan on hirveä shokki, että mitä v*ttua, pitääkö tässä olla kiinni koko ajan? Miten se nyt taas jotain vaatii? Munko tässä pitää koko ajan tehdä?
Niitä, jotka kostavat lapsilleen omat valintansa: "Mun elämä jäi elämättä" nyyh, itsepähän valitsee...
Tekosyyn etsijöitä: kun ollaan itse hukassa, niin lapsihan kaiken korjaa...
Salaraskaus-lapsia tekeviä: pillerit EI petä enää nykyään, jos niitä syö oikein! Sitten poikaystävä kelpaa elättämään kyllä...
Niitä joille lapset saanti on itsestään selvää: eikä sitä siis tarvitse arvostaa pätkääkään. Joiden mies on sitten täysi kakara eikä haluakaan kasvaa isäksi, kun niin kovin "ahdistaa"... Joo, kun ei se unelma ollutkaan realismia ja jos on pieni vauva, niin ei mies voi ollakaan sitä: minne katosi äiti?!
Miehiä jotka lähtee, pettää, ei kanna vastuuta, haluaa olla vaan kaveri, juopottelee liikaa eikä tosiasiassa halunnutkaan sitten lapsia...
Ja ihmisiä, jotka eivät sitten olleetkaan toteuttaneet itseään ENNEN niitä lapsia, vaan nyt se itsekkyys pursuaa ihan joka raosta (samoin syytökset ja riidat).
Nää baariin lähtijät jotka jättää 4-vuotiaat harhailemaan yöhön äitiä ja isää etsimään, on poikkeuksetta nuoria.
Lapsellisia.
Mustavalkoisia.
Itsekin hyvin pitkälle keskeneräisiä, jotka voisivat hyvin odottaa semmoisen 10 vuotta ja KAIKKI olisivat onnellisempia.

Jne. jne. MIKSI ihaillaan lasten tekoa nuorena, kun ei siinä oikeastaan ole mitään järkeä? Lapset pitäisi nimenomaan tehdä vanhempana.
Ihminen olisi nimenomaan jaksavampi ja kypsempi vanhempana. Jos siis haluaa olla. Nykyisillä mahdollisuuksilla on vain ja ainoastaan omaa vikaa, jos ei pysy kunnossa hyvin kevyesti ja suhteellisen vanhaksi. Enkä nyt tarkoita jos käy onnettomuus tai syöpä, vaan jos on tantta, ukkoutunut, huono kuntoinen, läski, jaksamaton, tylsä, sohvalla löhöävä tapoihinsa jumittunut röpsö, laiska, viitsimätön, kehittymätön eikä opi enää mitään, seuraa aikaansa, pysy mukana... jne. jne. ne on asioita mihin voi vaikuttaa, ja tosiaankaan nykyään 30-40-vuotiaan ei pitäisi olla tippaakaan vanha. Ihmisen huippuikä on tällähetkellä 30-55 vuotta. On aikuinen, voi olla hyväkuntoinen, jaksaa, ei lähelläkään eläkettä. Osaa säästää itseään ja muita, on järkeä ja elämänkokemusta, ymmärtää ehkä jo muutakin kuin mustaa ja valkoista, saattaa jopa olla elämänkokemusta...

No joka tapauksessa. Lapset pitäisi tehdä ennemmin 30-40-vuotiaana.

Lue lisää

Et kirjoittanut mulle, mutta voin tunnustaa että ihailen niitä jotka ovat tehneet lapset nuorena. Syynä ihan vain se, että ovat nuorena jakseneet kaiken muun ohella kantaa niin ison vastuun mitä lapsesta tulee, ovat mahdollisesti vasta keski-ikäisiä ja terveitä kun lapset lentävät pesästä, jne. Lisäksi koen, että vanhemmalla iällä lapsen saanti on enemmänkin kiinni tuurista, silloin niitä saadaan jos saaadaan, (mitä enemmän ikää tulee, niin sitä vaikeammaksi tulee pelkästään sellaisen kumppanin löytyminen joka haluaisi (lisää) omia lapsia, jne.), joten ei se herätä sen takia sellaista ihailua kuin jos joku on tehnyt nuorena.

m76| kirjoitti:

Et kirjoittanut mulle, mutta voin tunnustaa että ihailen niitä jotka ovat tehneet lapset nuorena. Syynä ihan vain se, että ovat nuorena jakseneet kaiken muun ohella kantaa niin ison vastuun mitä lapsesta tulee, ovat mahdollisesti vasta keski-ikäisiä ja terveitä kun lapset lentävät pesästä, jne. Lisäksi koen, että vanhemmalla iällä lapsen saanti on enemmänkin kiinni tuurista, silloin niitä saadaan jos saaadaan, (mitä enemmän ikää tulee, niin sitä vaikeammaksi tulee pelkästään sellaisen kumppanin löytyminen joka haluaisi (lisää) omia lapsia, jne.), joten ei se herätä sen takia sellaista ihailua kuin jos joku on tehnyt nuorena.

Lue lisää

Lisäksi vanhemmalla iällä riskit lastenteossa kasvavat merkittävästi. Lapset voivat jäädä tekemättä vaikka niitä kuinka haluaisi tai sitten lapsilla voi olla synnynnäisiä sairauksia.

Vanha papparainen kirjoitti:

Lisäksi vanhemmalla iällä riskit lastenteossa kasvavat merkittävästi. Lapset voivat jäädä tekemättä vaikka niitä kuinka haluaisi tai sitten lapsilla voi olla synnynnäisiä sairauksia.

Lue lisää

Voi niitä kehitysvammaisia tulla nuorillekin, kuten siskolleni kävi. Onneksi sai down-lapsen nuorena, nyt jaksaa hoidella teinixin mököttämisiä ja raivoamisia, yms. :D ja vielä on isovanhemmat, jotka jaksavat olla lapsen kanssa. Vanhoilla on tässäkin puolessa se ongelma, kun nämä keharit syntyvät yleensä vanhoille vanhemmille, niin miten sitten jaksat sen kanssa, kun itsekin olet vanhempi.

Mä just laskeskelin, että jos parin vuoden sisään tekisin penskan, niin olen 7-kymppinen, kun lapsi on 3-kymppinen, siinä voi pian jäädä lapsenlapset näkemättä. Sitä paitsi, tarkoitin sanonalla "lapset tehdä nuorempana" sitä, ettei liki 4-kymppisenä niitä tehtäisi.

mustispeppers kirjoitti:

Voi niitä kehitysvammaisia tulla nuorillekin, kuten siskolleni kävi. Onneksi sai down-lapsen nuorena, nyt jaksaa hoidella teinixin mököttämisiä ja raivoamisia, yms. :D ja vielä on isovanhemmat, jotka jaksavat olla lapsen kanssa. Vanhoilla on tässäkin puolessa se ongelma, kun nämä keharit syntyvät yleensä vanhoille vanhemmille, niin miten sitten jaksat sen kanssa, kun itsekin olet vanhempi.

Mä just laskeskelin, että jos parin vuoden sisään tekisin penskan, niin olen 7-kymppinen, kun lapsi on 3-kymppinen, siinä voi pian jäädä lapsenlapset näkemättä. Sitä paitsi, tarkoitin sanonalla "lapset tehdä nuorempana" sitä, ettei liki 4-kymppisenä niitä tehtäisi.

Lue lisää

Mun vanhemmat oli todella vanhoja minun ollessani 3-kymppinen. He olivat maailman parhaat vanhemmat. En ole vammainen. Toki ÄO jäi hieman alle mensan rajan: mehän kuulemma ollaan niitä jälkeen jääneitä, että ehkä jos vanhempani olisivat olleet nuoria olisin ollut nero, mutta nooh... Kyllä tälläkin pärjää :) Vanhempani jaksoivat olla hyvin meidän kanssamme. Etenkin isä, joka jäi eläkkeelle ja oli kotona, ei tarvinnut itkeä kodinhoidontuista tai muista. Hän arvosti ja rakasti lapsiaan, ja sanoikin aina että toisella kierroksella tajusi jo mitä perhe merkitsee. Hän oli hyvä kuntoinen koko elämänsä.

Minä oli hankala teini ja vanhempani jaksoivat ihan hyvin... Ja kyllä se tosiaan on aikalailla omasta itsestä kiinni miten jaksaa yli 60-vuotiaaksi, omat vanhempani ovat toimineet minulle loistavana esimerkkinä siitä. Ei kannata vanhentua ennen aikojaan, se on tietty eri asia jos sairastuu, mutta nuorikin voi sairastua. Omat vanhempani tuntuivat olevan jaksavampia kuin 10-20 vuotta nuoremmat muut.
Oikeastaan vasta reilusti 60 vuoden jälkeen alkaa huomata, että vaikka miten olisi tekevä, niin sitten se alkaa tuntua (tosin siis miten raskasta elämä nykyään nyt on?). Etenekin naisilla, kun ovat fyysisesti heikompia, mies voi pysyä aika uskomattomassakin kunnossa lähes 70 ikävuoteen... Tottakai vanheneminen näkyy, mutta ei juonteet ole sairaus. Ei vanha ihminen ole huono, jaksamaton, jne. jne.
Eikä totisesti kärsimättömämpi :)

Lapsenlapset voi jäädäkin näkemättä, mutta sitten tullaan taas tähän itsekeskeisyyteen. Niillä lapsilla kun ei ole mitään velvollisuutta tehdä lapsia ollenkaan. En minä ainakaan ole syntynyt tänne kenestäkään mummoa tekemään, kyllä sitä sinä voit olla vastuussa vain omista vehkeistäsi ja siitä saatko sinä lapsen (jos siis luoja suo), mutta lapsesi lapsien tekeminen ei ole enää sinun huolesi eikä ongelmasi. Jos se on, se on lahja, mikä tapahtuu. Ei kaikista mitään mummoja tule vaikka 16-vuotiana aloittaisivat.

Aina jää jotain näkemättä.

Tuota olen miettinyt, että suurien ikäluokkien aikaan, iso osa naisista synnytti ehkäisyn puuttuessa 45-55-vuotiaina vielä. Missä ne kaikki kymmenet tuhannet vammaiset ovat? Kun kerran se riski kasvaa jo noin 40 vuodessa, niin siinähän ovat pyöräitelleet 15 vuotta vammaisia lapsia, vaan ei niitä missään tuhansittain ja tuhansittain näy. Omilla isovanhemmillani oli 13 lasta, ja viimeisimmän mummo synnytti 54-vuotiaana. Yksikään ei ollut vammainen. En siis itse haluaisi siinä iässä enää lapsia, mietin vaan, että jos se riski olisi oikeasti olemassa, niin miksi se ei näy? Niistä lapsista olisi pitänyt vähintään (siis vähintään!) yhden olla down-syndrooma-lapsi. Eipä vaan (niistäkään) ollut.

Tulee mieleen, että kukahan eniten hyötyy tästä pelosta? Nimittäin riski voi kasvaa, mutta... Niin, kuka hyötyy siitä, että sitä hoetaan ja lietsotaan ja naisen raskaudesta tehdään sairaus, aikataulutettu ja painostettu. Luonto on jo hoitanut aikarajan omasta takaa.

Jos olisit superyksikkö, et olisi sinkku.

harras mikä? toive.