Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, miesystävälläni neljä lasta (14-20 -vuotiaita). Meillä ikäeroa hieman yli kymmenen vuotta ja suhteemme alku päätti kaksi avioliittoa. Minä erosin nopeasti, mies mietti melkein kaksi vuotta. Lapset uhkasivat katkaista välit isäänsä kokonaan, jos lähtee perheestä. Mies pelästyi, koska lapset ovat hänelle tietenkin kaikki kaikessa. Minä sanoin hänelle jo silloin, kun vuosi sitten kertoi vaimolleen ja lapsilleen meistä, että en todellakaan ole tulossa hänen ja lastensa väliin. Että ymmärrän kyllä, että heiltä saattaa viedä todella pitkään, ennen kuin voivat ajatella minusta mitään muuta kuin negatiivista. Puhumattakaan, että olisivat samassa huoneessa kanssani. Enemmänkin huolettaa miesystäväni, koska lapsensa eivät ole luonnollisestikaan vanhempiensa tuoreesta erosta mielissään. Eivätkä etenkän siitä, että isä kertoi rakastuneensa yli kymmenen vuotta nuorempaan naiseen.
Minä asun lasteni kanssa omassa kodissani, mies hankki oman asunnon pari viikkoa sitten kun he erosivat. Jossain vaiheessa aiomme muuttaa yhteen, ja miesystäväni onkin jo viettänyt hieman aikaa lasteni kanssa. Miehen lapset eivät varmaankaan meidän kanssamme "pysyvästi" tulisi koskaan asumaan. Minulle se sopisi, samoin heidän isälleen, mutta lapsista en tiedä.
Olisinkin kysellyt kokemuksia teiltä, joilla on kokemusta teinien ja nuorten aikuisten sopeutumisesta isänsä uuteen puolisoon ja uuteen parisuhteeseen.
Teinien sopeutuminen uuteen puolisoon
85
2394
Vastaukset
- Mama123
Teinini on paremmin sopeutunut uuteen mieheeni kuin hän teiniini. Riippuu varaan tapauksesta
- sirkulaari
Saanko kysyä, miksi se on miehellesi haasteellista? Onko miehelläsi ennestään lapsia?
- dgfthhbjm,
Kun omien vanhempien ero johtuu kolmannesta osapuolesta ei lapset pysty tuolle kolmannelle antamaan ikinä anteeksi, ja hyvä niin.
- petetty vaimo ja äit
Minä taas uskon, että useammin tuon ikäiset näkevät enemmän syyllistä omassa isässään, joka on pettänyt heidän äitiään, kuin siinä naisessa, jonka kanssa isä on pettänyt äitiä.
- entinen vaimo nykyin
petetty vaimo ja äit kirjoitti:
Minä taas uskon, että useammin tuon ikäiset näkevät enemmän syyllistä omassa isässään, joka on pettänyt heidän äitiään, kuin siinä naisessa, jonka kanssa isä on pettänyt äitiä.
On totta, että näin se usein on. Minun eksäni lähti toisen naisen matkaan. Vaikka poikame olivat siihen asti olleet todella läheisiä isänsä kanssa, he halusivat jäädä asumaan minun kanssani, koska kokivat isän tehneen niin todella väärin nimenomaan minua kohtaan. He eivät koskaan ole nimitelleet tätä isän uutta naista, vaan ihmetelleet vain kovasti sitä, miten isä pystyi tekemään minulle niin pahasti. Olen heille kertonut, että joskus aikuisten välillä ei vain enää ole sellaisia tunteita, joita parisuhteessa pitäisi olla. En ole syyttänyt heidän isäänsä, mutta en myöskään puolustellut. Nyt, pari vuotta eromme jälkeen, pojat ovat taas hyvissä väleissä isänsä kanssa, ja viettävät aikaa myös isän uuden vaimon kanssa. Olivat luonnollisesti myös häissä mukana.
- mummo von hidjejuqö
Ja se on niin, että sinun pitää sopeutua siihe yhteisöön, eikä lasten. Mies on lasten isä ja koti on heidän, ja sinä sopeudut tai sitten ei. Kukaanmuu ei muuta mitään muut kuin sinä tapojasi.
Et sinä voi mennä toisten kotiin muuttelemaan oman mielen mukaan huonoja tapojasi.
Lapset ja mies määrää, ja sinä kuuntelet.- ftgfyihujlk
lissu-mummo taaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaas vauhdissa.
- buahahahahahahahaaa
Ja Lissu on vaihteeksi mummo.....
- Anonyymi
Irmeli
- sirkulaari
Ymmärrän tasan tarkkaan tuuon pointin, että minun on sopeuduttava, ei lasten. Tiedän sen ja olen sen miesystävällenikin sanonut. En usko, että se on minulle mikään ongelma; toivoisin että jossain vaiheessa voisin alkaa tutustumaan heihin paremmin, voida käydä heidän harrastuksissaan yms., mutta ymmärrän ja hyväksyn myös sen, etteivät he välttämättä halua sitä ihan pian, jos koskaan. Ainakaan ennen kuin ovat aikuisia.
Miehelleni tämä on isompi juttu kuin minulle, siis että lapsensa eivät välttämättä hyväksy minua elämäänsä kovin nopeasti. Hän kokee sen olevan väärin minua kohtaan, mutta olen sanonut hänelle, että ymmärrän heitä ja kestän sen kyllä. Kaikki ajallaan. Ja ihan varmasti se on myös yksilökohtaista. Vanhin lapsista kyllä juttelee kanssani ihan asiallisesti kun tavataan, mutta nuoremmat eivät. Miehen ex-vaimo on myös sanonut, ettei halua minua esimerkiksi muutaman viikon päästä oleviin ylioppilasjuhliin. Mies haluaisi minut sinne, mutta minä haluan kunnioittaa exän toivetta ja ajattelen, että varmasti myös tämä ylioppilas ei minua sinne toivoisi. Heidän eronsa on kuitenkin vielä tuore juttu.- ensin erotaan sitten
No ei varmasti tahdo ylioppilas sinua juhliinsa. Sinä olet syy hänen vanhempiensa eroon!! Olette kyllä pirun itsekkäitä, en muuta voi sanoa!
- sirkulaari
ensin erotaan sitten kirjoitti:
No ei varmasti tahdo ylioppilas sinua juhliinsa. Sinä olet syy hänen vanhempiensa eroon!! Olette kyllä pirun itsekkäitä, en muuta voi sanoa!
Anteeksi vain, mutta minä en ole syy heidän eroonsa. Syyt ovat heissä ja heidän parisuhteessaan. Minä olin ehkä jotain sellaista, joka sai miehen heräämään siihen, ettei ollut enää onnellinen tms., mutta syy en ollut.
Sitä paitsi, tämä ei mielestäni ole se palsta, jolla pitäisi ruotia uskottomuusdraamaa. Minä tulin tänne ihan vilpittömin mielin kuulemaan muiden kokemuksia siitä, miten uusperhekuvio on lähtenyt teini-ikäisten kanssa käyntiin. Ja kuten sanoinkin, teinit eivät asuisi meillä, mutta haluaisin kovasti jossain vaiheessa kuulua edes jollain tasolla heidän elämäänsä, ovathan he rakkaani lapsia. - kunnioita exää ja la
sirkulaari kirjoitti:
Anteeksi vain, mutta minä en ole syy heidän eroonsa. Syyt ovat heissä ja heidän parisuhteessaan. Minä olin ehkä jotain sellaista, joka sai miehen heräämään siihen, ettei ollut enää onnellinen tms., mutta syy en ollut.
Sitä paitsi, tämä ei mielestäni ole se palsta, jolla pitäisi ruotia uskottomuusdraamaa. Minä tulin tänne ihan vilpittömin mielin kuulemaan muiden kokemuksia siitä, miten uusperhekuvio on lähtenyt teini-ikäisten kanssa käyntiin. Ja kuten sanoinkin, teinit eivät asuisi meillä, mutta haluaisin kovasti jossain vaiheessa kuulua edes jollain tasolla heidän elämäänsä, ovathan he rakkaani lapsia.Niin, sinä haluat, mutta jos lapset ja exä ei halua, niin et voi heitä siihen pakottaa!! Se on heidän vallassa, haluuko sua omaan elämään sotkemaan.
Me ei haluttu miehen naikkosia, ja hyvä niin, olemme rauhassa saaneet olla, jalapset ovatonnellisia, kun ei ole ketään ulkopuolista ollut heidän elämäänsä enempää sotkemassa.
Jos he haluvat sut, he pyytävät, mutta jos ei pysy kaukana. - Herätys
ensin erotaan sitten kirjoitti:
No ei varmasti tahdo ylioppilas sinua juhliinsa. Sinä olet syy hänen vanhempiensa eroon!! Olette kyllä pirun itsekkäitä, en muuta voi sanoa!
Lissu , sinä ET VOI TIETÄÄ mitä joku tahtoo, et heitä tunne.
- lapsiin sattuu!
Tuttavapiirissäni oli yksi samanlainen tapaus. Mies petti vaimoaan jonkin naikkosen kanssa lähes vuoden ja heilläkin teini-ikäiset lapset.
Kun vaimo sai tietää tuli ero välittömästi.
Mies muutti uusikkonsa luokse. lapset katkaisivat kaikki välinsä isään. teinejä ei voi enää pakottaa isän luokse.
Parin vuoden päästä mies sairastui syöpään ja joutui sairaalaan pitkäksi aikaa, sillä aikaa uusivaimo löysi uuden lohduttajan. Mies soitti exälleen ja pyysi käymään, ex kävikin entisen miehensä luona sairaalassa säännöllisesti olihan heillä takana 20v yhteistä taivalta, mutta lapset eivät tulleet edes isänsä kuolinvuoteen äärelle eikä hautajaisiin.
Lapset oli sitä mieltä että kun kerran jätti niin jääkööt, ei tarvitse poimia rusinoita pullasta.- totta kuin vesi
Ikävä tapaus kyllä, mutta siinä nähtiin, ettei kannata olla itsekäs, koskaan ei vo tietäämitä tapahtuu.
Kun sinä jätät läheisen ihmisen, hän tekee sen aivanvarmasti myöskin, niin makaa kun petaa.
Meillä myös isä hylkäsi lapset kun olivat pieniä, nyt lapset hylkäsiviät isän kun ovat aikuisia. Emme edes ole koskaan nähneet ex isän ja ex miehen naikkosia, emmekä edes halua. Kärsikööt mies. Oma on vika. - sirkulaari
totta kuin vesi kirjoitti:
Ikävä tapaus kyllä, mutta siinä nähtiin, ettei kannata olla itsekäs, koskaan ei vo tietäämitä tapahtuu.
Kun sinä jätät läheisen ihmisen, hän tekee sen aivanvarmasti myöskin, niin makaa kun petaa.
Meillä myös isä hylkäsi lapset kun olivat pieniä, nyt lapset hylkäsiviät isän kun ovat aikuisia. Emme edes ole koskaan nähneet ex isän ja ex miehen naikkosia, emmekä edes halua. Kärsikööt mies. Oma on vika.Anteeksi vain, mutta minusta tuo ei osoita aikuiselta kypsää käyttäytymistä. Lapsilla on ilman muuta oikeus omaan mielipiteeseensä, ja toki petetyllä ja jätetyllä vaimollakin, mutta ei lasten mieliä saisi myrkyttää omaa isäänsä vastaan. Toki on eri asia, jos isä on ihan oikeasti hylännyt lapsensa, eli ei ole halunnut heitä nähdä, mutta se ei ole lasten hylkäämistä, jos vaikka elääkin toisen naisen kuin heidän äitinsä kanssa, mutta haluaa silti olla lastensa kanssa kuten ennenkin.
Mitä meidän tilanteeseemme tulee, niin olenkin jo kahteen kertaan yrittänyt sanoa, että minä pystyn hyväksymän sen, että miehen lapset eivät ehkä halua minun kuuluvan heidän elämäänsä ja heillä on oikeus siihen valintaan ja minä kunnioitan sitä. Mies vaan toivoisi kovasti, että lapset hyväksyisivät minut. Ja minulle taas on täysin luonnollista, että haluaisin sitä, koska he ovat rakkaani lapsia. Minun on vaikea ymmärtää, miksi jonkun uusi puoliso ei haluaisi tutustua puolisonsa lapsiin, jos lapset siis haluavat.
Meillä mies ei myöskään ole todellakaan hylkäämässä lapsiaan eikä tuomassa heitä varsinaiseen uusperhekuvioon. Miehellä on oma asunto, minulla lasteni kanssa oma, ja miehen lapset asuvat äitinsä kanssa. Kun mies viettää lastensa kanssa aikaa, he ovat miehen kodissa. Kun sitten joskus muutamme virallisesti yhteen, teemme asiat tilanteen mukaan. Tähän meillä ei kuitenkaan ole kiire, sillä tiedämme, että asioiden järjestyminen ottaa aikansa.
On surullista lukea tuo tarina siitä, miten uusi vaimo jätti sairaan uuden puolisonsa siinä tilanteessa. Me olemme keskustelleet tällaisetkin vaihtoehdot, kun mieheni ex yritti myrkyttää mieheni mielen, etten minä oikeasti ole hänestä kiinnostunut, että mitä jos hän vaikka sairastuisi vakavasti? Tottakai olisin hänen rinnallaan silloinkin. Rakastamme toisiamme, olemme sitoutuneet toisiimme. - lapsiin sattuu!
sirkulaari kirjoitti:
Anteeksi vain, mutta minusta tuo ei osoita aikuiselta kypsää käyttäytymistä. Lapsilla on ilman muuta oikeus omaan mielipiteeseensä, ja toki petetyllä ja jätetyllä vaimollakin, mutta ei lasten mieliä saisi myrkyttää omaa isäänsä vastaan. Toki on eri asia, jos isä on ihan oikeasti hylännyt lapsensa, eli ei ole halunnut heitä nähdä, mutta se ei ole lasten hylkäämistä, jos vaikka elääkin toisen naisen kuin heidän äitinsä kanssa, mutta haluaa silti olla lastensa kanssa kuten ennenkin.
Mitä meidän tilanteeseemme tulee, niin olenkin jo kahteen kertaan yrittänyt sanoa, että minä pystyn hyväksymän sen, että miehen lapset eivät ehkä halua minun kuuluvan heidän elämäänsä ja heillä on oikeus siihen valintaan ja minä kunnioitan sitä. Mies vaan toivoisi kovasti, että lapset hyväksyisivät minut. Ja minulle taas on täysin luonnollista, että haluaisin sitä, koska he ovat rakkaani lapsia. Minun on vaikea ymmärtää, miksi jonkun uusi puoliso ei haluaisi tutustua puolisonsa lapsiin, jos lapset siis haluavat.
Meillä mies ei myöskään ole todellakaan hylkäämässä lapsiaan eikä tuomassa heitä varsinaiseen uusperhekuvioon. Miehellä on oma asunto, minulla lasteni kanssa oma, ja miehen lapset asuvat äitinsä kanssa. Kun mies viettää lastensa kanssa aikaa, he ovat miehen kodissa. Kun sitten joskus muutamme virallisesti yhteen, teemme asiat tilanteen mukaan. Tähän meillä ei kuitenkaan ole kiire, sillä tiedämme, että asioiden järjestyminen ottaa aikansa.
On surullista lukea tuo tarina siitä, miten uusi vaimo jätti sairaan uuden puolisonsa siinä tilanteessa. Me olemme keskustelleet tällaisetkin vaihtoehdot, kun mieheni ex yritti myrkyttää mieheni mielen, etten minä oikeasti ole hänestä kiinnostunut, että mitä jos hän vaikka sairastuisi vakavasti? Tottakai olisin hänen rinnallaan silloinkin. Rakastamme toisiamme, olemme sitoutuneet toisiimme."mutta se ei ole lasten hylkäämistä, jos vaikka elääkin toisen naisen kuin heidän äitinsä kanssa, mutta haluaa silti olla lastensa kanssa kuten ennenkin."
Siis mikä ihmeen aivopieru sinulta nyt pääsi? Kuinka ihmeessä isä voi elää lastensa kanssa kuin ennenkin jos heiltä on perhe ja koti hajonnut ympäriltä?
Kyllä se lasten mieli myrkyttyy ilman erityistä myrkyttämistäkin kun huomaavat kuinka suuressa valheessa perhe on elänyt, isän luirutessa salaa vieraissa, näkevät äitinsä tuskan ja pettymyksen.... mikään noiden lasten elämässä ei enää ole kuin ennenkin kun heiltä on rikottu ehjä perhe.
Ja muista! Kerran pettäjä aina pettäjä! tiedät mitä odottaa tulevaisuudeltasi.
Ihan turhaan sinä yrität valkopestä itseäsi tuossa tilanteessa ja tyrkyttäytyä väkisin noiden lasten elämään.... sinä olet rikkonut perheen ja se tosiasia on sinun sielullasi koko loppuelämäsi. Aina kun he näkevät naamasi he näkevät kuka ryösti heiltä ehjän kodin. - ???!!!
Keksitty tarina.......
- sirkulaari
lapsiin sattuu! kirjoitti:
"mutta se ei ole lasten hylkäämistä, jos vaikka elääkin toisen naisen kuin heidän äitinsä kanssa, mutta haluaa silti olla lastensa kanssa kuten ennenkin."
Siis mikä ihmeen aivopieru sinulta nyt pääsi? Kuinka ihmeessä isä voi elää lastensa kanssa kuin ennenkin jos heiltä on perhe ja koti hajonnut ympäriltä?
Kyllä se lasten mieli myrkyttyy ilman erityistä myrkyttämistäkin kun huomaavat kuinka suuressa valheessa perhe on elänyt, isän luirutessa salaa vieraissa, näkevät äitinsä tuskan ja pettymyksen.... mikään noiden lasten elämässä ei enää ole kuin ennenkin kun heiltä on rikottu ehjä perhe.
Ja muista! Kerran pettäjä aina pettäjä! tiedät mitä odottaa tulevaisuudeltasi.
Ihan turhaan sinä yrität valkopestä itseäsi tuossa tilanteessa ja tyrkyttäytyä väkisin noiden lasten elämään.... sinä olet rikkonut perheen ja se tosiasia on sinun sielullasi koko loppuelämäsi. Aina kun he näkevät naamasi he näkevät kuka ryösti heiltä ehjän kodin.Tarkoitin sillä sitä, että isä on ihan yhtä lailla isä lapsilleen vaikka ei enää olekaan naimisissa heidän äitinsä kanssa. Isä ei voi elää samalla tavalla, mutta hänen tunteensa ja halunsa olla läsnä lapsilleen heidän elämässään ei ole eron myötä muuttunut mihinkään. Isä ei siis ole hylännyt lapsia, ainoastaan eronnut lasten äidistä.
- meillä ei onnistunut
sirkulaari kirjoitti:
Tarkoitin sillä sitä, että isä on ihan yhtä lailla isä lapsilleen vaikka ei enää olekaan naimisissa heidän äitinsä kanssa. Isä ei voi elää samalla tavalla, mutta hänen tunteensa ja halunsa olla läsnä lapsilleen heidän elämässään ei ole eron myötä muuttunut mihinkään. Isä ei siis ole hylännyt lapsia, ainoastaan eronnut lasten äidistä.
Ei se ole lainkaan sama asia. Isä voi olla vain yhdessälasten kansa, ei isä olla silloin kun eletään toisen eukon kanssa toisen eukon lasten kanssa. Se on sairasta. Miksei pyty olemaan omassa perheessä omein lasten kanssa, vaan pitää ottaa vieras eukko ja vieraat kakarat??
Arvaa mitlä omista lapsista tuntuu??
On kohtuutonta edes kuvitella, että lapset eläisivät isän ja uuden naisen kanssa, hyi sanon minä. Meillä ei ikinä niin tehty eikä kukaanl apsista enkä inä ole nähnyt ex miehen naisia, emmekä edes halua.
En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos lapset olisivat pienenenä joutneet näemään isän naiset ja eläelemään heidän kanssaan, Heillä olisi onneton aikuisuus, ja väärät tiet kuljettavinaan. Siihen emme lähteneet. Minunlapsia ei hauku kukaan eikä kiusaa. - pilvetön taivas
meillä ei onnistunut kirjoitti:
Ei se ole lainkaan sama asia. Isä voi olla vain yhdessälasten kansa, ei isä olla silloin kun eletään toisen eukon kanssa toisen eukon lasten kanssa. Se on sairasta. Miksei pyty olemaan omassa perheessä omein lasten kanssa, vaan pitää ottaa vieras eukko ja vieraat kakarat??
Arvaa mitlä omista lapsista tuntuu??
On kohtuutonta edes kuvitella, että lapset eläisivät isän ja uuden naisen kanssa, hyi sanon minä. Meillä ei ikinä niin tehty eikä kukaanl apsista enkä inä ole nähnyt ex miehen naisia, emmekä edes halua.
En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos lapset olisivat pienenenä joutneet näemään isän naiset ja eläelemään heidän kanssaan, Heillä olisi onneton aikuisuus, ja väärät tiet kuljettavinaan. Siihen emme lähteneet. Minunlapsia ei hauku kukaan eikä kiusaa.Miksi epäilet ja oletat, että ex-miehesi uusi puoliso kiusaisi tai haukkuisi lapsiasi? Aika usein uusi vaimo todella haluaa tutustua miehen aiemmasta liitosta oleviin lapsiin. Joskus se ei onnistu, koska lapset eivät ole siihen valmiita, ja se on mielestäni täysin ymmärrettävääkin. Näissä tilanteissa mennään lapsen tahtia. Mutta jos jätetty ex-vaimo ei anna isän eron jälkeen tavata lapsiaan tai lasten isän uutta puolisoa, niin se on minusta väärin. Ellei isän uusi puoliso sitten oikeasti käyttäydy niin, ettei muka haluaisi olla tekemisissä lasten kanssa. Usein kuitenkaan näin ei ole, vaan uudet puolisot haluavat oppia tuntemaan uuden miehensä lapset.
Se, miksi ei "pystytä olemaan " oman perheen ja omien lasten kanssa, niin syitä on monia, ja kaikki ovat yksilöllisiä. Mutta ero vaimosta ei tarkoita samalla eroa lapsista. Lasten isästä toki riippuu paljon minkälaisia uusperhekuvioita muodostetaan. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toimi toisilla, mutta tiedän monia toimivia uusperheitä. Se vaan vaatii todella paljon halua saada asiat toimimaan ja ennen kaikkea uusilta puolisoilta halua sitoutua toisiinsa ja saada parisuhteensa ja liittonsa kestäämään.
Meillä mies muutti ensin omilleen. Minä asuin jo pienten lasteni kanssa omillani. Miehen kymmenvuotiaat lapset jäivät ensin asumaan äitinsä kanssa ja isänsä luona asuivat joka toinen viikko pitkän viikonlopun. Aluksi inä asuin mieheni kodissa silloin, kun minun lapseni olivat isällään ja hänen lapsensa äidillään. Kun lapsemme olivat kanssamme, emme aluksi viettäneet aikaa silloin yhdessä. Vähitellen mies alkoi viettää aikaa minun lasteni kanssa, koska selkeä ajatuksemme oli, että mies muuttaa pysyvästi meidän luoksemme ja hän nimenomaan halusi oppia rakastamaan minunkin lapsiani. Kuten minäkin mieheni lapsia. Hänen ex-vaimolleen oli todella kova paikka, kun lapset oikeasti pitivät minusta. Ja ymmärrän sen todella hyvin. Ex sopeutui siihen tavattuaan itse uuuden miehen, jolla oli myös omia lapsia.me taas mieheni kanssa päätimme, ettemme hanki yhteistä lasta vaan keskitymme niihin, jotka meillä jo on, ja toisiimme.
Näin olemme saaneet rakennettua todella toimivan ja onnellisen uuusperhekuvion. Olemme olleet naimisissa nyt viisi vuotta. Aikaa se otti, mutta olimme ja olemme edelleen äärettömän sitoutuneita tähän ja se näkyy kaikesta. Lapset ovat tutustuneet toisiinsa ja miehen lapset asuvat nyt omasta halustaan luonamme joka toinen viikko. Minun hieman nuoremmat lapseni ovat isällään joka toinen viikko torstaista maanantaihin. Toimii meillä. - mies menkööt menojaa
pilvetön taivas kirjoitti:
Miksi epäilet ja oletat, että ex-miehesi uusi puoliso kiusaisi tai haukkuisi lapsiasi? Aika usein uusi vaimo todella haluaa tutustua miehen aiemmasta liitosta oleviin lapsiin. Joskus se ei onnistu, koska lapset eivät ole siihen valmiita, ja se on mielestäni täysin ymmärrettävääkin. Näissä tilanteissa mennään lapsen tahtia. Mutta jos jätetty ex-vaimo ei anna isän eron jälkeen tavata lapsiaan tai lasten isän uutta puolisoa, niin se on minusta väärin. Ellei isän uusi puoliso sitten oikeasti käyttäydy niin, ettei muka haluaisi olla tekemisissä lasten kanssa. Usein kuitenkaan näin ei ole, vaan uudet puolisot haluavat oppia tuntemaan uuden miehensä lapset.
Se, miksi ei "pystytä olemaan " oman perheen ja omien lasten kanssa, niin syitä on monia, ja kaikki ovat yksilöllisiä. Mutta ero vaimosta ei tarkoita samalla eroa lapsista. Lasten isästä toki riippuu paljon minkälaisia uusperhekuvioita muodostetaan. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toimi toisilla, mutta tiedän monia toimivia uusperheitä. Se vaan vaatii todella paljon halua saada asiat toimimaan ja ennen kaikkea uusilta puolisoilta halua sitoutua toisiinsa ja saada parisuhteensa ja liittonsa kestäämään.
Meillä mies muutti ensin omilleen. Minä asuin jo pienten lasteni kanssa omillani. Miehen kymmenvuotiaat lapset jäivät ensin asumaan äitinsä kanssa ja isänsä luona asuivat joka toinen viikko pitkän viikonlopun. Aluksi inä asuin mieheni kodissa silloin, kun minun lapseni olivat isällään ja hänen lapsensa äidillään. Kun lapsemme olivat kanssamme, emme aluksi viettäneet aikaa silloin yhdessä. Vähitellen mies alkoi viettää aikaa minun lasteni kanssa, koska selkeä ajatuksemme oli, että mies muuttaa pysyvästi meidän luoksemme ja hän nimenomaan halusi oppia rakastamaan minunkin lapsiani. Kuten minäkin mieheni lapsia. Hänen ex-vaimolleen oli todella kova paikka, kun lapset oikeasti pitivät minusta. Ja ymmärrän sen todella hyvin. Ex sopeutui siihen tavattuaan itse uuuden miehen, jolla oli myös omia lapsia.me taas mieheni kanssa päätimme, ettemme hanki yhteistä lasta vaan keskitymme niihin, jotka meillä jo on, ja toisiimme.
Näin olemme saaneet rakennettua todella toimivan ja onnellisen uuusperhekuvion. Olemme olleet naimisissa nyt viisi vuotta. Aikaa se otti, mutta olimme ja olemme edelleen äärettömän sitoutuneita tähän ja se näkyy kaikesta. Lapset ovat tutustuneet toisiinsa ja miehen lapset asuvat nyt omasta halustaan luonamme joka toinen viikko. Minun hieman nuoremmat lapseni ovat isällään joka toinen viikko torstaista maanantaihin. Toimii meillä.Eiis siitä mitä ne haluaa.. mutta meille ei ex miehen ja ex isän naiset tule eikä ole saaneet olla lastemme kanssa tekemisissä. Emme halunneet että laspset menee pilalle ja huonoja vaikutteita.
Mitä me välitetään siitä mitä he haluvat.. halutkoon mitä haluaa, mutta meitä eivät saa!!!!
Sanoin miehelle et pidä naises sitte kaukana meistä ja on pitäny, itsekin sanoi aikanaan, että kunhan hänellä joku on, minua aina tulee rakastamaan!
Väärin ja väärin, kyllä minustakin oli väärin että vieras ihminen rikkoo meidän perheen!!! Onko sinusta se oikein?
Me emme halunneet missään muotoa miehen naisia meille, ja lsten lähelle. Nyt lapset hylkäsi isän kun isä hylkäsi lapsensa kun olivat pieniä. Sen siitä saa kun leikkii rohkeaa. - !!??!!
mies menkööt menojaa kirjoitti:
Eiis siitä mitä ne haluaa.. mutta meille ei ex miehen ja ex isän naiset tule eikä ole saaneet olla lastemme kanssa tekemisissä. Emme halunneet että laspset menee pilalle ja huonoja vaikutteita.
Mitä me välitetään siitä mitä he haluvat.. halutkoon mitä haluaa, mutta meitä eivät saa!!!!
Sanoin miehelle et pidä naises sitte kaukana meistä ja on pitäny, itsekin sanoi aikanaan, että kunhan hänellä joku on, minua aina tulee rakastamaan!
Väärin ja väärin, kyllä minustakin oli väärin että vieras ihminen rikkoo meidän perheen!!! Onko sinusta se oikein?
Me emme halunneet missään muotoa miehen naisia meille, ja lsten lähelle. Nyt lapset hylkäsi isän kun isä hylkäsi lapsensa kun olivat pieniä. Sen siitä saa kun leikkii rohkeaa.Sinä et siis koskaan käsitellyt parisuhdettanne ja eroon johtaneita syitä, kun edelleenkin, vuosien jälkeen, syytät toista naista perheenne rikkomisesta.
- itsekkäät naikkoset
mies menkööt menojaa kirjoitti:
Eiis siitä mitä ne haluaa.. mutta meille ei ex miehen ja ex isän naiset tule eikä ole saaneet olla lastemme kanssa tekemisissä. Emme halunneet että laspset menee pilalle ja huonoja vaikutteita.
Mitä me välitetään siitä mitä he haluvat.. halutkoon mitä haluaa, mutta meitä eivät saa!!!!
Sanoin miehelle et pidä naises sitte kaukana meistä ja on pitäny, itsekin sanoi aikanaan, että kunhan hänellä joku on, minua aina tulee rakastamaan!
Väärin ja väärin, kyllä minustakin oli väärin että vieras ihminen rikkoo meidän perheen!!! Onko sinusta se oikein?
Me emme halunneet missään muotoa miehen naisia meille, ja lsten lähelle. Nyt lapset hylkäsi isän kun isä hylkäsi lapsensa kun olivat pieniä. Sen siitä saa kun leikkii rohkeaa.mies menköön menojaan...
Tuo on täysin oikeutettua. Ei kenenkään naisen tarvitse ex-miehensä naikosia laskea kotiinsa.
Näin minäkin olen sanout miehelleni, että naikkosia et meille tuo. Siitä huolimatta on ainakin kolme naikosta pihaamme tulleet.
Tosin olen antanut heille kyytiä.
Mielestäni minulla on oikeus päättää ketä pihaani tulee. Oikeus omaan rauhaan. EX-halusi heti rahat talostamme ja ne sai heti lähdettyään.
Lapset olivat sen verran nuoria, että tapaamiset oli järjestettävä isälle. Isompia lapsia hän ei ottanut luokseen yöksi, mutta pienemmät tarvitsevat isää. Tietysti isomatkin lapset, mutta jos isää sanoo, että ei. Niin parempi on olla hiljaa, kun pahoittaa lasten mieltä.
Toiveena olisi ollut, että isä ei heti pidä naikkosia luonaan, kun lapset tulevat käymään. Antaisi lasten ensin sopetua isän lähtöön, mutta se ei onnistunut naikkonen tunki aina isän luo, kun nuorimmat lapset tulivat. Nuorin poika kärsi eniten ja sai siitä traumat ja oli vaikeuksia on vieläkin, vaikka nyt on jo 18 v. ylitetty. - kolmas rikkoo
!!??!! kirjoitti:
Sinä et siis koskaan käsitellyt parisuhdettanne ja eroon johtaneita syitä, kun edelleenkin, vuosien jälkeen, syytät toista naista perheenne rikkomisesta.
Mitä sitä käsittelemään, kun tiesi kuka sen hajoitti. Selvä syy katkera lapseton epätoivoinen naikkonen. Ei selvää tapuasta tarvi käsitellä.
- Anonyymi
lapsiin sattuu! kirjoitti:
"mutta se ei ole lasten hylkäämistä, jos vaikka elääkin toisen naisen kuin heidän äitinsä kanssa, mutta haluaa silti olla lastensa kanssa kuten ennenkin."
Siis mikä ihmeen aivopieru sinulta nyt pääsi? Kuinka ihmeessä isä voi elää lastensa kanssa kuin ennenkin jos heiltä on perhe ja koti hajonnut ympäriltä?
Kyllä se lasten mieli myrkyttyy ilman erityistä myrkyttämistäkin kun huomaavat kuinka suuressa valheessa perhe on elänyt, isän luirutessa salaa vieraissa, näkevät äitinsä tuskan ja pettymyksen.... mikään noiden lasten elämässä ei enää ole kuin ennenkin kun heiltä on rikottu ehjä perhe.
Ja muista! Kerran pettäjä aina pettäjä! tiedät mitä odottaa tulevaisuudeltasi.
Ihan turhaan sinä yrität valkopestä itseäsi tuossa tilanteessa ja tyrkyttäytyä väkisin noiden lasten elämään.... sinä olet rikkonut perheen ja se tosiasia on sinun sielullasi koko loppuelämäsi. Aina kun he näkevät naamasi he näkevät kuka ryösti heiltä ehjän kodin.Voitko olla hiljaa vaan?!
- kolmois draama.
Tuskin on pitkäaikainen teidän suhde, ensinnäkin liikaa vastuksia ja yhtees 7 tenavaa, joista onneksi jo aikuisia osa, ja neljän vuoden päästä kaikki ukkosi tenavat aikuisia.
Sitte tuo yli kymmenen vuoden ikäero, sekin voi tuottaa vaikeuksia.
Aikas munaton jahkailija ukko, kun kaksi vuotta mietti kenen kanssa on, siis meni reijältä reijälle, petti teitä molempia, vaimoaan ja sinua ja tietty myös itseään
Teinit on aika oikeudenmukaisia voi olla että menee aikaa ennekö ne sinut hyväksyy.
On se metkaa että ollaan huonoissa liitossa eikä erota ennekö on uus jo valmiina, on se kamalaa, jos hiukan aikaa joutuu yksin asuun.
Voi olla että onnistutte, mutta ei tule olemaan helppoa.
.- sirkulaari
Se on todellakin joskus, kuten sanot, metkaa, että ollaan huonoissa liitoissa eikä erota ennen ku on uusi "valmiina", mutta ainakin omalla kohdallani en tajunnut olevani tyhjässä liitossa, työntäneenä omat tarpeeni ja toiveeni, itseni, syrjään, ennen kuin tutustuin tähän mieheen. Hän ikään kuin avasi silmäni sille, että oikeasti olimme exäni kanssa kasvaneet aivan eri suuntiin ja olin tyytynyt kaikkeen, sen sijaan että olisin voinut olla oma itseni. Kuten ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, erosin nopeasti, en halunnut pettää miestäni ja tiesin eron olevan väistämätön.Minusta se oli fiksuinta lastenkin kannalta, ettei heidän tarvitse elää keskellä pitkitettyä eroprosessia. Ja he ovatkin nyt oikein tasapainoisia ja onnelllisen oloisia.
Miesystävälleni eroaminen on ollut todella vaikeaa, koska hän kokee lastensa syyllistämisen todella raskaasti. Hän kyllä ymmärtää sen, mutta toki se satuttaa. Hän tietää myös lastensa ymmärtävän ajan myötä, etteivät äiti ja isä olleet onnellisia enää aikoihin,osa lapsista on sen jo myöntäneet huomanneensakin, mutta se ottaa silti paljon aikaa päästä balanssiin. Tällaisiin asioihin pienet lapset sopeutuvat huomattavasti nopeammin, koska he eivät vielä ymmärrä kaikkea samalla tavalla kuin teinit.
Tiedän, että toimimme siinä kohtaa väärin, tai mies toimi, kun kertoi lapsilleen aikanaan, että hän on rakastunut toiseen ja todennäköisesti äidin kanssa eroavat. Se ei olisi ehkä, ainakaan viel silloin, kuulunut lapsille. mmeidän suhteemme on aikuisten asia, eikä minusta lapsille olisi pitänyt vielä kertoa. Miehen lapset olisivat todennäköisesti isälleen huomattavasti suopeampia, jos vanhemmat olisivat hoitaneet ensin eron alta pois ja sitten vähitellen minä olisin tullut kuvioihin. Tämä on minun mielipiteeni, mutta minusta tämänkaltainen asia olisi pitänyt pitää aikuisten välisenä. Kaksikymppinen lapsi, joka asuu jo omillaan, oli kyllä isälleen sanonut, että ymmärtää isäänsä, eikä tuomitse, mutta nuoremmat ovat luonnollisesti hyvin vihaisia isälleen. No, olen sanonut miehelle, että antaa nyt vain paljon aikaa lapsilleen ja on heille läsnä, jotta lapset tajuavatja huomaavat, että isä on heille edelleen ihan yhtä paljon isä vaikka ei enää olekaan naimisissa heidän äitinsä kanssa. - sirkulaari
Ai niin, jatkona tuohon viestiin vielä vähän ikäeroasiasta. Minusta sitä ei huomaa mistään muusta kuin juuri eri-ikäisten lasten kautta. Lapsemme ovat täysin eri elämäntilanteessa, eri elämänvaiheissa, mutta muutoin ikä on suhteessamme vain numeroita.
- uusi
sirkulaari kirjoitti:
Se on todellakin joskus, kuten sanot, metkaa, että ollaan huonoissa liitoissa eikä erota ennen ku on uusi "valmiina", mutta ainakin omalla kohdallani en tajunnut olevani tyhjässä liitossa, työntäneenä omat tarpeeni ja toiveeni, itseni, syrjään, ennen kuin tutustuin tähän mieheen. Hän ikään kuin avasi silmäni sille, että oikeasti olimme exäni kanssa kasvaneet aivan eri suuntiin ja olin tyytynyt kaikkeen, sen sijaan että olisin voinut olla oma itseni. Kuten ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, erosin nopeasti, en halunnut pettää miestäni ja tiesin eron olevan väistämätön.Minusta se oli fiksuinta lastenkin kannalta, ettei heidän tarvitse elää keskellä pitkitettyä eroprosessia. Ja he ovatkin nyt oikein tasapainoisia ja onnelllisen oloisia.
Miesystävälleni eroaminen on ollut todella vaikeaa, koska hän kokee lastensa syyllistämisen todella raskaasti. Hän kyllä ymmärtää sen, mutta toki se satuttaa. Hän tietää myös lastensa ymmärtävän ajan myötä, etteivät äiti ja isä olleet onnellisia enää aikoihin,osa lapsista on sen jo myöntäneet huomanneensakin, mutta se ottaa silti paljon aikaa päästä balanssiin. Tällaisiin asioihin pienet lapset sopeutuvat huomattavasti nopeammin, koska he eivät vielä ymmärrä kaikkea samalla tavalla kuin teinit.
Tiedän, että toimimme siinä kohtaa väärin, tai mies toimi, kun kertoi lapsilleen aikanaan, että hän on rakastunut toiseen ja todennäköisesti äidin kanssa eroavat. Se ei olisi ehkä, ainakaan viel silloin, kuulunut lapsille. mmeidän suhteemme on aikuisten asia, eikä minusta lapsille olisi pitänyt vielä kertoa. Miehen lapset olisivat todennäköisesti isälleen huomattavasti suopeampia, jos vanhemmat olisivat hoitaneet ensin eron alta pois ja sitten vähitellen minä olisin tullut kuvioihin. Tämä on minun mielipiteeni, mutta minusta tämänkaltainen asia olisi pitänyt pitää aikuisten välisenä. Kaksikymppinen lapsi, joka asuu jo omillaan, oli kyllä isälleen sanonut, että ymmärtää isäänsä, eikä tuomitse, mutta nuoremmat ovat luonnollisesti hyvin vihaisia isälleen. No, olen sanonut miehelle, että antaa nyt vain paljon aikaa lapsilleen ja on heille läsnä, jotta lapset tajuavatja huomaavat, että isä on heille edelleen ihan yhtä paljon isä vaikka ei enää olekaan naimisissa heidän äitinsä kanssa.Kyllä sinä olisit voinu siinä edellisessäkin liitossa olla oma itsesi, miksi teeskentelit toista mitä olit? Miksi et tuonut toiveitasi ja haaveitasi esiin ent liitossasi?
Ai siihen sun heräämisesi tarvittiin joku herättä sinut, arki se tulee tähänkin suhteeseen , molemmilla omat tavat ja tottumukset , voitte joutua aikas usein törmäyskursille ja pakkaa sekoittaa vielä pirtillinen tenavia, ja voit vaipua samaan tilaan ,kun edellisessäkin ,jollet saa suutasi auki.
Sun miesystävälläsi on kova homma saada luottamus takaisin lapsilleen.
Hänen pitää myös elää sinun lapsiesi kanssa isäpuolena ja se voi aiheuttaa mustasukkasuutta hänen lapsissaan, kun on enempi sun lasten kaa kun omien, jos nyt yhteen muutatte.
Aika sekametelisoppa toivottavasti kaikki menee hyvin. - sirkulaari
uusi kirjoitti:
Kyllä sinä olisit voinu siinä edellisessäkin liitossa olla oma itsesi, miksi teeskentelit toista mitä olit? Miksi et tuonut toiveitasi ja haaveitasi esiin ent liitossasi?
Ai siihen sun heräämisesi tarvittiin joku herättä sinut, arki se tulee tähänkin suhteeseen , molemmilla omat tavat ja tottumukset , voitte joutua aikas usein törmäyskursille ja pakkaa sekoittaa vielä pirtillinen tenavia, ja voit vaipua samaan tilaan ,kun edellisessäkin ,jollet saa suutasi auki.
Sun miesystävälläsi on kova homma saada luottamus takaisin lapsilleen.
Hänen pitää myös elää sinun lapsiesi kanssa isäpuolena ja se voi aiheuttaa mustasukkasuutta hänen lapsissaan, kun on enempi sun lasten kaa kun omien, jos nyt yhteen muutatte.
Aika sekametelisoppa toivottavasti kaikki menee hyvin.Minä kyllä toin tooiveitani esiinn ja yritin keskustella, mutta mies ei halunnut.Hänestä meillä ei ollut mitään ongelmia.
- ?? ?? ?? .
sirkulaari kirjoitti:
Minä kyllä toin tooiveitani esiinn ja yritin keskustella, mutta mies ei halunnut.Hänestä meillä ei ollut mitään ongelmia.
mitä! justiinsa sanoit ettet edes huomannu olevas huonossa liitossa??????ja nyt olet kuitenkin keskustellu ja valittanut ent liitossasi. Taitaa olla soopaa koko juttus....
- huhhuh
Uskomatonta, että lapset tuomitsee ja totaalisesti hylkää esim isänsä, kun tämä eroaa ja lähtee muualle asumaan uuteen elämäänsä. Sitä sitten vihataan kun se jätti äitiraukan vaikka heillä olisi mennyt aivan päin helskuttia koko elämänsä, siitä ei saa säälipisteitä eikä anteeksiantoa.
sekin kestetään ja hyväksytään ja välit pysyy hyvinä kun isi vähä hakkaa äitiparkaa viikonloppuisin, ja äiti käy vieraissa tai isi, tai isi makaa sohvalla koko elämänsä piittaamatta kenestäkään mitään, tai juo koko elämänsä tai on tunnekylmä laskelmoiva bisnesmies.....
MUTTA auta armias kun ihan tavallinen perheenisä vihdoin huomaa että elää vain tämän kerran ja elämä on tässä, ja löytää ihmisen jonka kanssa haluaa sen vaivaisen elämänsä elää , ja jättä äidin ja muuttaa pois. Lapset ovat useinmiten jo murrosiässä, joita tämä isukki on huoltanut sktiivisesti koko heidän siihenastisen elonsa kaikkineen.
Niin SE on sellainen asia että isin voi sitten hyljätä, eikä mennä tuhannennellakaan pyynnöllä käymään isin luona, häntä täytyy rangaista hylkäämisellä siksi että hän ei jaksanut elää heidän äitinsä kanssa, -ja tässä ei auta vaikka äiti olisi minkälainen kusipää, lääkeaddiktinen, ja mitä vaan . Mutta isi oli paha kun jätti äidin ja sitten nämä jo suurinpiirtein aikuiset tuomitsee ja hylkää isänsä. Voi anna mun kaikki kestää!- näin se kuuluis menn
Kysymys onkin siinä, että se sohvaperuna on tyytymätön ja ei sitte millään saa erottua ,tuhlaa vaan sitä elämäänsä ja se huonokin muija kelpaa, kun ei ole muita, niin ei viitsi erota, ekaksi pitää löytää se uusi kodin hengetär, kun yksin ei voi olla, kun ei pärjää ,kun se nyky muija on kaiken eteen tehny , niin sekin kelpaa kun palvelu pelaa.
Sitte kun se uus löytyy niin pitää varmistua, että se alkaa oleen mun kanssa ei voi vielä sitä entistä jättää,kun siitä uudesta ei vielä tiedä, siinä yleensä jahkautuu vuosi kaksi, niin sitte voi jo eroakin hakea, kun se uus on varma.
Tietty sitte voi käydä köpelösti jos narahtaa.
Kaiken järjen mukaan ekaksi pitäs viedä se vanha suhde loppuun ja sitte olla hiukan aikaa ihan ittes kanssa ja miettiä sitä omaakin osuutta suhteen loppumiseen, kun yleensä molemmissa on vikaa ei vain toisessa.
Kun se vanha suhde on käsitelty pois ,niin sitte voi sitä uutta alkaa kattomaan, ja hyvä alkaa puhtaalta pöydältä ja se uuskin suhde kestää paremmin, kun on kaikki vanha selvitetty. - lapsiin sattuu!
näin se kuuluis menn kirjoitti:
Kysymys onkin siinä, että se sohvaperuna on tyytymätön ja ei sitte millään saa erottua ,tuhlaa vaan sitä elämäänsä ja se huonokin muija kelpaa, kun ei ole muita, niin ei viitsi erota, ekaksi pitää löytää se uusi kodin hengetär, kun yksin ei voi olla, kun ei pärjää ,kun se nyky muija on kaiken eteen tehny , niin sekin kelpaa kun palvelu pelaa.
Sitte kun se uus löytyy niin pitää varmistua, että se alkaa oleen mun kanssa ei voi vielä sitä entistä jättää,kun siitä uudesta ei vielä tiedä, siinä yleensä jahkautuu vuosi kaksi, niin sitte voi jo eroakin hakea, kun se uus on varma.
Tietty sitte voi käydä köpelösti jos narahtaa.
Kaiken järjen mukaan ekaksi pitäs viedä se vanha suhde loppuun ja sitte olla hiukan aikaa ihan ittes kanssa ja miettiä sitä omaakin osuutta suhteen loppumiseen, kun yleensä molemmissa on vikaa ei vain toisessa.
Kun se vanha suhde on käsitelty pois ,niin sitte voi sitä uutta alkaa kattomaan, ja hyvä alkaa puhtaalta pöydältä ja se uuskin suhde kestää paremmin, kun on kaikki vanha selvitetty.Näinpä juuri.. jos mies hautoo vain itsekseen huonoa oloaan eikä kerro muulle perheelle mitään, hankkii salassa uuden suhteen ja ilmoittaa asioista perheelleen vasta poismuuttopäivänä se on koko perheelle niin iso petos ja järkytys ettei siitä noin vain ylitse hypätä.
Eipä niillä lapsilla noin käyttäytyvään isään ja sen petoskumppaniin kovinkaan lämpöisiä tunteita synny ja haavat ei hetkessä parane.
Ja jos siinä vielä se petollinen kyykäärme luikertelee ympärillä yrittäen madella lasten elämään eihän näille jää muuta mahdollisuutta kuin laittaa välit tyystin poikki. - ei kuulu meille naik
Tottakai hylkää, hylkäsihän heidän isänsäkin heidät ja heidän äidin, miksi ei isää saisi sitten hylätä?
Ei kukaan normaali ihminen suostu siihen, että laittaa lapset muuttelemaan paikasta toiseen viikottain, paikkaan jossa asustaa tai vierailee vieras ihminen, isän nainen! Sehän olisi julmaa lapsia kohtaan.
Muuttakoot mies viikosta toiseen, niin näkee millasta se on. Mutta kun ei viitsi, lapset vaan pakotetaan moisiin aikuisten koikkeloihin.
Ei tietysti kaikkia pakoteta, meilläkään ei koskaan. Meillä ei edes hyväksytä sitä että isin nainen tulisi meille, tai me menisimme sinne.
Jos mies on lapsensa vaihtanut vieraaseen naiseen, pitäkööt itse, meille sitä ei tuoda, eikämeidän lähelle, emmekä me halua mennä sinne, vaikka kuinka pyytelisi, niin ei mennä. - ei ole totta!!
ei kuulu meille naik kirjoitti:
Tottakai hylkää, hylkäsihän heidän isänsäkin heidät ja heidän äidin, miksi ei isää saisi sitten hylätä?
Ei kukaan normaali ihminen suostu siihen, että laittaa lapset muuttelemaan paikasta toiseen viikottain, paikkaan jossa asustaa tai vierailee vieras ihminen, isän nainen! Sehän olisi julmaa lapsia kohtaan.
Muuttakoot mies viikosta toiseen, niin näkee millasta se on. Mutta kun ei viitsi, lapset vaan pakotetaan moisiin aikuisten koikkeloihin.
Ei tietysti kaikkia pakoteta, meilläkään ei koskaan. Meillä ei edes hyväksytä sitä että isin nainen tulisi meille, tai me menisimme sinne.
Jos mies on lapsensa vaihtanut vieraaseen naiseen, pitäkööt itse, meille sitä ei tuoda, eikämeidän lähelle, emmekä me halua mennä sinne, vaikka kuinka pyytelisi, niin ei mennä.Sanoo katkeroitunut petetty ja jätetty, joka ei koskaan pystynyt katsomaan peiliin ja hyväksymään, että parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Ja tästä kyynistyneenä aikoo hän elää loppuelämänsä ilman miestä, ettei pilaisi omia lapsiaan. Amen!
- lapset kiittävä aina
ei ole totta!! kirjoitti:
Sanoo katkeroitunut petetty ja jätetty, joka ei koskaan pystynyt katsomaan peiliin ja hyväksymään, että parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Ja tästä kyynistyneenä aikoo hän elää loppuelämänsä ilman miestä, ettei pilaisi omia lapsiaan. Amen!
Totta, olemme olleet katkeria, miiksei oltaisi oltu? Meillä aina tunteet on saanu näyttää, olise katkeraa tai onnea.. itkeä saa kun itkettää, nauraa kun naurattaa. Näin meillä.
Ja se on totta että yksin ei voi riidellä, ja se on totta että kolmas rikkooo toisten perheitä eniten kuin muut. Monesti liiton voisi saada kasaan ja selviytymään,j os sille anttettaisiin rauha, eikä kolmas hyökkäisi rikkomaan lisää. Aina on parisuhteessa pieniä ongelmia, mutta ne pystyy sopimaan. mutta jos joku tulee siihen sotkemaan, niin sehän on selvää, että lapseton vapaa nainen on aina parempi kuin omat lapset, joista on huolta.
Siitä mies pääsee kun maskaa mini elart niin ei tarvi huolehtia mistään muusta, kyllä ex vaimo hoitaa.
Se on myös sanottava, että parempaa ratkaisua emme keksi, kuin se että kielsimme lasten menon isän luo silloin kun siellä on niitä perheenrikkojanaisia, ja se on ollutkin parasta mitä lapsillemme on voitu osoittaa tässä isän hylkäämisessä. Lapaset ovat olleet onnellisia, kun ei ole tarvinnut kuunnella vieraan ulkopuolisen ihmisen haukkuja eikä matksustaa talosta toiseen, vaan ovat saaneet kasvaa rauhassa omassa kodissa, vailla yhdenkään naikkosen kieroiluja. Vaikka estikin miehen tapaamisen lapsia, niin osaavat lapsetkin nyt hylätä isän, ja siitäkös mies onkin surullinen,. oma vika!!
Yritti meitä satuttaa, mutta kaikista eniten se sattuu mieheen, joka menetti kaiken. Semmoista se on, kun leikkii tulella. - ydinperhe paras,
Meilä ei perheen rikkojia suvaita, kun isä hulkäsi ja vaihtoi naikkosiin niina ikuisia lapset hylkäsi isän, mutta oma vika.
Meille ei tulla ja lapset kiittää. - Tiku ja Taku
lapset kiittävä aina kirjoitti:
Totta, olemme olleet katkeria, miiksei oltaisi oltu? Meillä aina tunteet on saanu näyttää, olise katkeraa tai onnea.. itkeä saa kun itkettää, nauraa kun naurattaa. Näin meillä.
Ja se on totta että yksin ei voi riidellä, ja se on totta että kolmas rikkooo toisten perheitä eniten kuin muut. Monesti liiton voisi saada kasaan ja selviytymään,j os sille anttettaisiin rauha, eikä kolmas hyökkäisi rikkomaan lisää. Aina on parisuhteessa pieniä ongelmia, mutta ne pystyy sopimaan. mutta jos joku tulee siihen sotkemaan, niin sehän on selvää, että lapseton vapaa nainen on aina parempi kuin omat lapset, joista on huolta.
Siitä mies pääsee kun maskaa mini elart niin ei tarvi huolehtia mistään muusta, kyllä ex vaimo hoitaa.
Se on myös sanottava, että parempaa ratkaisua emme keksi, kuin se että kielsimme lasten menon isän luo silloin kun siellä on niitä perheenrikkojanaisia, ja se on ollutkin parasta mitä lapsillemme on voitu osoittaa tässä isän hylkäämisessä. Lapaset ovat olleet onnellisia, kun ei ole tarvinnut kuunnella vieraan ulkopuolisen ihmisen haukkuja eikä matksustaa talosta toiseen, vaan ovat saaneet kasvaa rauhassa omassa kodissa, vailla yhdenkään naikkosen kieroiluja. Vaikka estikin miehen tapaamisen lapsia, niin osaavat lapsetkin nyt hylätä isän, ja siitäkös mies onkin surullinen,. oma vika!!
Yritti meitä satuttaa, mutta kaikista eniten se sattuu mieheen, joka menetti kaiken. Semmoista se on, kun leikkii tulella.Annettaisiin rauha? Tuskin sitä sun miestäsi kukaan on väkisin vienyt ja lempinyt, kyllä hän on ollut omasta vapaasta tahdostaan ollut menossa. Ja se kertoo siitä että, hänellä ei ole ollut halua jatkaa sinun kanssa, ei ole ollut haluja sovitella teidän erimielisyyksiänne. Hän on halunnut laittaa pisteen teidän liitolle. Kyse on hänen valinnoistaan, ei hänen mahdollisen kumppanin valinnoista.
Ongelmat pystyy sopimaan, jos siihen on molemmille haluja ja vilpitön tahto, ja teillä ei näin ollut.
Eksäsi vaihtoi lapsensa naiseen? Mitä ihmettä, oliko hän pedofiili? Ymmärrä jo että sinusta hän halusi eroon, ei lapsistaan, sinusta. Mutta itse olet kertonut täällä kuinka estit häntä elämästä elämäänsä ja tapaamasta samalla lapsiaaan. Sinä estit, hänellä olisi varmasti ollut siihen haluja, mutta sinä teit siitä niin vaikeaa, että hän antoi periksi.
Mutta siinä sinä et saanut tahtoasi läpi, hän elää yhä erossa sinusta, tekee omat päätöksensä ja tapailee itselleen rakasta naista, mutta ei sinua. Sinä olet yhä häviöllä, koska et ole saanut ex-miestäsi palaamaan häntä koipien välissä takaisin luoksesi.
Ketkä me kielsimme? Miksi puhut aina monikossa, niputat itsesi ja lapsesi yhdeksi ja samaksi persoonaksi. Sinä kielsit, ei kukaan muu, sinä kielsit lapsia menemästä isälle, jos siellä on uusi puoliso.
Et voi tietää mitä isän luona olisi tapahtunut, kun lapset eivät siellä ole koskaan olleet, teillä ei ole mitään käsitystä siitä, millainen ihminen exäsi uusi kumppani on. Vain kuvitteellisia käsityksiä hänstä.
Lpasesi ovat saaneet kestää yhden ihmisen kieroilua koko ikänsä, nimittäin sinun kieroilua.
Mistä sinä tiedät mikä exääsi sattuu, mitä hän tuntee ja mitä hän miettii, ettehän ole missään tekemisissä enään, kuvittelet vain itsellesi mieleisiä asioita hänestä. - Huom!
Tiku ja Taku kirjoitti:
Annettaisiin rauha? Tuskin sitä sun miestäsi kukaan on väkisin vienyt ja lempinyt, kyllä hän on ollut omasta vapaasta tahdostaan ollut menossa. Ja se kertoo siitä että, hänellä ei ole ollut halua jatkaa sinun kanssa, ei ole ollut haluja sovitella teidän erimielisyyksiänne. Hän on halunnut laittaa pisteen teidän liitolle. Kyse on hänen valinnoistaan, ei hänen mahdollisen kumppanin valinnoista.
Ongelmat pystyy sopimaan, jos siihen on molemmille haluja ja vilpitön tahto, ja teillä ei näin ollut.
Eksäsi vaihtoi lapsensa naiseen? Mitä ihmettä, oliko hän pedofiili? Ymmärrä jo että sinusta hän halusi eroon, ei lapsistaan, sinusta. Mutta itse olet kertonut täällä kuinka estit häntä elämästä elämäänsä ja tapaamasta samalla lapsiaaan. Sinä estit, hänellä olisi varmasti ollut siihen haluja, mutta sinä teit siitä niin vaikeaa, että hän antoi periksi.
Mutta siinä sinä et saanut tahtoasi läpi, hän elää yhä erossa sinusta, tekee omat päätöksensä ja tapailee itselleen rakasta naista, mutta ei sinua. Sinä olet yhä häviöllä, koska et ole saanut ex-miestäsi palaamaan häntä koipien välissä takaisin luoksesi.
Ketkä me kielsimme? Miksi puhut aina monikossa, niputat itsesi ja lapsesi yhdeksi ja samaksi persoonaksi. Sinä kielsit, ei kukaan muu, sinä kielsit lapsia menemästä isälle, jos siellä on uusi puoliso.
Et voi tietää mitä isän luona olisi tapahtunut, kun lapset eivät siellä ole koskaan olleet, teillä ei ole mitään käsitystä siitä, millainen ihminen exäsi uusi kumppani on. Vain kuvitteellisia käsityksiä hänstä.
Lpasesi ovat saaneet kestää yhden ihmisen kieroilua koko ikänsä, nimittäin sinun kieroilua.
Mistä sinä tiedät mikä exääsi sattuu, mitä hän tuntee ja mitä hän miettii, ettehän ole missään tekemisissä enään, kuvittelet vain itsellesi mieleisiä asioita hänestä.Älä ruoki trollia!
- voi,voi ...
lapset kiittävä aina kirjoitti:
Totta, olemme olleet katkeria, miiksei oltaisi oltu? Meillä aina tunteet on saanu näyttää, olise katkeraa tai onnea.. itkeä saa kun itkettää, nauraa kun naurattaa. Näin meillä.
Ja se on totta että yksin ei voi riidellä, ja se on totta että kolmas rikkooo toisten perheitä eniten kuin muut. Monesti liiton voisi saada kasaan ja selviytymään,j os sille anttettaisiin rauha, eikä kolmas hyökkäisi rikkomaan lisää. Aina on parisuhteessa pieniä ongelmia, mutta ne pystyy sopimaan. mutta jos joku tulee siihen sotkemaan, niin sehän on selvää, että lapseton vapaa nainen on aina parempi kuin omat lapset, joista on huolta.
Siitä mies pääsee kun maskaa mini elart niin ei tarvi huolehtia mistään muusta, kyllä ex vaimo hoitaa.
Se on myös sanottava, että parempaa ratkaisua emme keksi, kuin se että kielsimme lasten menon isän luo silloin kun siellä on niitä perheenrikkojanaisia, ja se on ollutkin parasta mitä lapsillemme on voitu osoittaa tässä isän hylkäämisessä. Lapaset ovat olleet onnellisia, kun ei ole tarvinnut kuunnella vieraan ulkopuolisen ihmisen haukkuja eikä matksustaa talosta toiseen, vaan ovat saaneet kasvaa rauhassa omassa kodissa, vailla yhdenkään naikkosen kieroiluja. Vaikka estikin miehen tapaamisen lapsia, niin osaavat lapsetkin nyt hylätä isän, ja siitäkös mies onkin surullinen,. oma vika!!
Yritti meitä satuttaa, mutta kaikista eniten se sattuu mieheen, joka menetti kaiken. Semmoista se on, kun leikkii tulella.Ja sinä menetit kaikkein eniten ,eli mielenterveytesi.
Exäsi ei ole onneton vaan onnellinen, kun pääsi sinusta, uskon että aikuiset lapsesi on isänsä kanssa tekemisissä, mutta ne ei sitä sinulle kerro, siitä syystä että sinä tulet sen jälkeen niin hulluksi ,et joudut laitokseen tai tulet väkivaltaiseksi pedoksi. - emmehalua naikkosia
Tiku ja Taku kirjoitti:
Annettaisiin rauha? Tuskin sitä sun miestäsi kukaan on väkisin vienyt ja lempinyt, kyllä hän on ollut omasta vapaasta tahdostaan ollut menossa. Ja se kertoo siitä että, hänellä ei ole ollut halua jatkaa sinun kanssa, ei ole ollut haluja sovitella teidän erimielisyyksiänne. Hän on halunnut laittaa pisteen teidän liitolle. Kyse on hänen valinnoistaan, ei hänen mahdollisen kumppanin valinnoista.
Ongelmat pystyy sopimaan, jos siihen on molemmille haluja ja vilpitön tahto, ja teillä ei näin ollut.
Eksäsi vaihtoi lapsensa naiseen? Mitä ihmettä, oliko hän pedofiili? Ymmärrä jo että sinusta hän halusi eroon, ei lapsistaan, sinusta. Mutta itse olet kertonut täällä kuinka estit häntä elämästä elämäänsä ja tapaamasta samalla lapsiaaan. Sinä estit, hänellä olisi varmasti ollut siihen haluja, mutta sinä teit siitä niin vaikeaa, että hän antoi periksi.
Mutta siinä sinä et saanut tahtoasi läpi, hän elää yhä erossa sinusta, tekee omat päätöksensä ja tapailee itselleen rakasta naista, mutta ei sinua. Sinä olet yhä häviöllä, koska et ole saanut ex-miestäsi palaamaan häntä koipien välissä takaisin luoksesi.
Ketkä me kielsimme? Miksi puhut aina monikossa, niputat itsesi ja lapsesi yhdeksi ja samaksi persoonaksi. Sinä kielsit, ei kukaan muu, sinä kielsit lapsia menemästä isälle, jos siellä on uusi puoliso.
Et voi tietää mitä isän luona olisi tapahtunut, kun lapset eivät siellä ole koskaan olleet, teillä ei ole mitään käsitystä siitä, millainen ihminen exäsi uusi kumppani on. Vain kuvitteellisia käsityksiä hänstä.
Lpasesi ovat saaneet kestää yhden ihmisen kieroilua koko ikänsä, nimittäin sinun kieroilua.
Mistä sinä tiedät mikä exääsi sattuu, mitä hän tuntee ja mitä hän miettii, ettehän ole missään tekemisissä enään, kuvittelet vain itsellesi mieleisiä asioita hänestä.Kyllä hän lapsensa vaihtoi ja hylkäsi, kun lapseton naikkonen niin halusi. Oli niin katkera.
Ihan sama meistä ketä mies rakastaa, emme mekään häntä rakasta, kun perheensä hylkäsi. Ei tulisi kuuloonkaan. Emme ole edes hänen naisiaan nähtykkään, sillä sinne me emme mene heitä katsomaan, emmekä suo että hekään tulevat meille.
Juu emme voi tietää, ei lapset ole koskaan edes halunneetkaan sinne mennä, sillä niin katkeria ovat olleet isän tempusta, että anteeksi eivät anna.
¨
Se on totta että lapset ovat joutuneet kärsimään isän ja naikkosten kieroilusta, mutta nyt on kyllä mieskin saanut osansa, ei lapsetkaan ole halunneet nähdä isää, hänet on hylätty, kuin hän teki aikanaan meille. - polliisi
emmehalua naikkosia kirjoitti:
Kyllä hän lapsensa vaihtoi ja hylkäsi, kun lapseton naikkonen niin halusi. Oli niin katkera.
Ihan sama meistä ketä mies rakastaa, emme mekään häntä rakasta, kun perheensä hylkäsi. Ei tulisi kuuloonkaan. Emme ole edes hänen naisiaan nähtykkään, sillä sinne me emme mene heitä katsomaan, emmekä suo että hekään tulevat meille.
Juu emme voi tietää, ei lapset ole koskaan edes halunneetkaan sinne mennä, sillä niin katkeria ovat olleet isän tempusta, että anteeksi eivät anna.
¨
Se on totta että lapset ovat joutuneet kärsimään isän ja naikkosten kieroilusta, mutta nyt on kyllä mieskin saanut osansa, ei lapsetkaan ole halunneet nähdä isää, hänet on hylätty, kuin hän teki aikanaan meille.Siis hän on pedofiili, hyi helvata, hoitakaa hänet linnaan.
Katkera pedofiili - "psykologi"
emmehalua naikkosia kirjoitti:
Kyllä hän lapsensa vaihtoi ja hylkäsi, kun lapseton naikkonen niin halusi. Oli niin katkera.
Ihan sama meistä ketä mies rakastaa, emme mekään häntä rakasta, kun perheensä hylkäsi. Ei tulisi kuuloonkaan. Emme ole edes hänen naisiaan nähtykkään, sillä sinne me emme mene heitä katsomaan, emmekä suo että hekään tulevat meille.
Juu emme voi tietää, ei lapset ole koskaan edes halunneetkaan sinne mennä, sillä niin katkeria ovat olleet isän tempusta, että anteeksi eivät anna.
¨
Se on totta että lapset ovat joutuneet kärsimään isän ja naikkosten kieroilusta, mutta nyt on kyllä mieskin saanut osansa, ei lapsetkaan ole halunneet nähdä isää, hänet on hylätty, kuin hän teki aikanaan meille.kerro jotain itsestäsi, älä niputa lapsiasi itseesi, olet yksilö puhu itsestäsi .
Etkö sinä kärsinyt mitenkään?
Rakastatko sinä vielä ex miestäsi?
Oletko sinä jo hyljänny ex miehesi? - ydin perhe on paras
voi,voi ... kirjoitti:
Ja sinä menetit kaikkein eniten ,eli mielenterveytesi.
Exäsi ei ole onneton vaan onnellinen, kun pääsi sinusta, uskon että aikuiset lapsesi on isänsä kanssa tekemisissä, mutta ne ei sitä sinulle kerro, siitä syystä että sinä tulet sen jälkeen niin hulluksi ,et joudut laitokseen tai tulet väkivaltaiseksi pedoksi.Niinpä, ja kaikki vaan sen tähden, että naikkonen rikkoi perheemme. Ei tiennyt hän, mihin muihin se toiminta vaikuttaa, sukuun, exään lapsiin, mieheen... kaikkiin, myös siihen rikkojaan. Mutta jos sillä ei ole omaatuntoa, niin eihän monen perheen rikominen tunnu varmaan missään.
Kyllä me koko suku ollaan pahoillaan että moisia naisia on olemassa, mitähän heidän päässään liikkuu, ei varmaanmitään.
Harmillista, että meille sattui juuri tuollainen isä perheeseen, joka viis välittää omistaan, ja valmis lapsetkin viahtamaan vieraaseen ja omituisen mielen omaavaan naikkoseen.
Mutta me selviimme, meillä on kaikki, miehellä ei muuta kun onneton harhaileva naikkonen.
Kun olemme vielä lapsetkin pitäneet poissa moisen luota, niin meillä kaikki on hyvin. - idioottiko olet
ydin perhe on paras kirjoitti:
Niinpä, ja kaikki vaan sen tähden, että naikkonen rikkoi perheemme. Ei tiennyt hän, mihin muihin se toiminta vaikuttaa, sukuun, exään lapsiin, mieheen... kaikkiin, myös siihen rikkojaan. Mutta jos sillä ei ole omaatuntoa, niin eihän monen perheen rikominen tunnu varmaan missään.
Kyllä me koko suku ollaan pahoillaan että moisia naisia on olemassa, mitähän heidän päässään liikkuu, ei varmaanmitään.
Harmillista, että meille sattui juuri tuollainen isä perheeseen, joka viis välittää omistaan, ja valmis lapsetkin viahtamaan vieraaseen ja omituisen mielen omaavaan naikkoseen.
Mutta me selviimme, meillä on kaikki, miehellä ei muuta kun onneton harhaileva naikkonen.
Kun olemme vielä lapsetkin pitäneet poissa moisen luota, niin meillä kaikki on hyvin.Mitä viT*A sitten täällä mölyät, jos teillä kaikki hyvin.
- yks eks
Lukiessani viestiketjua tuli surullinen olo; eroja on paljon ja toisilla uusperhe on ollut lapsille hyvä ratkaisu, toisille taas ei. Vastuu on aina vanhemmilla, sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
JOS liitossa, mistä lähdetään, ei ole kunnioitettu puolisoa tai lapsia, keskusteltu ja otettu vastuuta toisistaan, on ero taatusti vaikea ja sen jälkeinen aikakin - lapsien tukeminen eron sattuessa on erityisen tärkeää ajatellen heidän tulevaisuuttaan ja kykyä ymmärtää ja hyväksyä muutoksia joihin he itse voivat kovin vähän vaikuttaa. Ja näin tulisi tehdä ikätasoisesti; pienelle lapsellekin voi kertoa erosta niin, että hän omalla tavallaan sen ymmärtää ja saa tukea suureen muutokseen.
Itse olen yhdessä miehen kanssa, jonka perheessä ei koskaan puhuttu asioita auki, ne lakaistiin maton alle. Kukin eli omaa elämäänsä tahoillaan, alaikäiset saivat asettaa itse omat rajansa yläkouluikäisestä lähtien. Mieheni ei juurikaan tuntenut lapsiaan kun erosi, otti kuitenkin nuorimmat kohta täysi-ikäiset mukaansa alkoholisoituneen kumppaninsa luota, jonka alkoholin käyttö kesti ne liiton huonot vuodet, joiden jälkeen ero tulikin. Tutustuin mieheen vasta hänen eronsa jälkeen, eli en ollut mitenkään syy siihen, mutta luulen, että niillä sivusuhteilla oli oma vaikutuksensa joita miehellä oli vuosien ajan.
Nyt onkin ollut todella haasteellista yrittää ymmärtää niitä tunteita joita aikauistuvat lapset käyvät läpi; mies ei halua nähdä sitä, minkä taakseen jätti ja minkä nyt edestään löytää. Katkeruus, osattomuuden kokemus ja monet muut tunnetilat sinkoilevat lasten mielessä, mihin voisi vieläkin vaikuttaa, mutta mies ei osaa ottaa edelleenkään vastuuta. Olen kannustanut keskusteluun, avoimuuteen ja siihen, että lapset - vaikka jo isoja ovatkin - saisivat mahdollisuuden puhua siitä, miltä heistä oikeasti tuntuu nyt ja miten he ovat aikaisemman elämänsä kokeneet.
Aito kohtaaminen, se vie pitkälle, jos siihen on lupa ja mahdollisuus.
Eroperheen lapsien kokemuksia ja elämää on kunnoitettava. - --KK--
Aloittaja puhuu suurista tunteista,rakkaudesta ja jalat alta- fiiliksistään, joita tunsi miestä kohtaan, vaikka moraalisesti ajatellen naimisissa olevaan mieheen ei kosketa.
Teineiltä vaaditaan nyt rationaalista ajattelua, että vaikka näyttäisi että isä hylkäsi äidin toisen naisen takia, vika ei ole naisen vaan äidin ja isän. He eivät saisi tuntea negatiivisia tunteita. Vaikka perhe,joka on lapselle tärkeä, hajoaa, eivät saisi ajatella muuta kuin isän onnea ja samalla katsoa vierestä kun äiti murehtii.
Ei ole helppo osa, ja aloittaja saakin varautua siihen,että itsenäisesti ajattelevilla teineillä kestää pitkään ennenkuin antavat anteeksi. Tähän olisi pitänyt osata ennakkoon varautua.- sirkulaari
Kiitos kommentistasi. Olemmekin mielestämme varautuneet tähän ennakkoon, niin hyvin kuin siihen voi varautua. Kaikkia vaihtoehtoja kun ei voi mitenkään ennustaa. Mutta juuri siksi miesystävälläni kestikin niin pitkään erota, kun hän puntaroi kaikki mahdollisuudet mielessään, että miten lapset eroon ja meihin suhtautuisivat.
Minäkin olen kannustanut miestäni avoimuuteen ja siihen, että antaa lapsilleen nyt aikaa ja on oikeasti heille läsnä. Lapsia ei voipakottaa sopeutumaan asiaan yhtään sen npeammin kuin he ovat valmiita. Mutta isä voi näyttää, että rakastaa heitä ihan yhtä lailla edelleen ja on edelleen lapsilleen läsnä, kun he häntä tarvitsevat.
Me emme ole kiirehtimässä avoliittoon, mutta se on yhteinen halumme sitten kun ajankohta on sopiva. Kukaan ei pysty ennustamaan, milloin se on. Nyt on hyvä näin, että saamme vihdoin olla avoimesti yhdessä, mutta lasten ehdoilla ja heidät tarkasti huomioiden. Se mitä yritän sanoa on, että miestäni ahdistaa ajatus siitä, että lapsensa eivät hyväksyisi minua, koska se olisi hänelle tärkeää ja minua taas surettaa, että lapset ovat katkeria isälleen ja purkavat pahaa oloaan häneen. Toki se on myös hyvä asia, että uskaltavatt avoimesti näyttää tunteensa, koska vain sillä tavoin niistä vooidaan myös avoimesti puhua. - lapset ovat kaikkeni
Noin sanoo ihminen, joka on se kolmas osapuoli, rikkonut jonkun perheen, muuten et puolustaisi vierasta ihmistä.
Lasten ja ex vaimon ei tarvi hyväksyä perheenrikkojaa elämäänsä, se olisi siarasta. Jos mies halusi perheestään eroon, minunm ielestä hän saa kärsiä yksin ilman pehrettään teoista,e ikä vetää lapsia mukaan omiin toppäilyihin.
Jos mies on onnellisempi ulkopuolisen ihmisen kanssa kuin omien lasten ja vaimon, niin sille ei voi mitään, mutta ei heidän pidä sitä isälät hyväksyäkkään.
Meille ei ainkaan yksikään ex miehen nainen tule, me emme mene sinne eikä lapset edes puhu moisista naikkosista ikinä. Kerran yksi sanoikin, että ilman isääkin on parempi elää kuin ainasessa pelossa, että se ... leimaa meidät kaikki hulluiksi ja pilaa elämämme. Hyvin sanottu silloin 12 v pojalta, joka nyt on jo aikuinen. Erittäin hienosti, siinä äidin sydän hymyili ja tiesin että olin onnistunut kasvattamaan lapseni ymmärtämään mikä on oikein ja mikä väärin, toimimaan sydämen äänen mukaan. Vielä tänäkin päivänä lapseni ovat läheisiä minulle, mutta mies kärsii.
Kiellossa ettei lapset saa nähdä isän naikkosia, ei ollut osoitettu miehelle, vaan juuri niille naikkosille, jotta he ymmärtäisivät tehneensä väärin, eikä meidän tarvi sitä hyväksyä, ei sukuumme eikä perheeseemme eikä varsinkaan lasten lähelle. Siinä naiset sai pitkän nenän, kun eivät päässet minun lapsillani leikkimään eikä heitä kiusaamaan ja haukkumaan. Vaikka kuin haukkuisi selänätakana, niin tiedämme että se on vain arvailuja, sillä ei voi haukkua oikeesti kun ei ole koskaan nähneet, eikä tule. - Mistä näitä tulee
sirkulaari kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Olemmekin mielestämme varautuneet tähän ennakkoon, niin hyvin kuin siihen voi varautua. Kaikkia vaihtoehtoja kun ei voi mitenkään ennustaa. Mutta juuri siksi miesystävälläni kestikin niin pitkään erota, kun hän puntaroi kaikki mahdollisuudet mielessään, että miten lapset eroon ja meihin suhtautuisivat.
Minäkin olen kannustanut miestäni avoimuuteen ja siihen, että antaa lapsilleen nyt aikaa ja on oikeasti heille läsnä. Lapsia ei voipakottaa sopeutumaan asiaan yhtään sen npeammin kuin he ovat valmiita. Mutta isä voi näyttää, että rakastaa heitä ihan yhtä lailla edelleen ja on edelleen lapsilleen läsnä, kun he häntä tarvitsevat.
Me emme ole kiirehtimässä avoliittoon, mutta se on yhteinen halumme sitten kun ajankohta on sopiva. Kukaan ei pysty ennustamaan, milloin se on. Nyt on hyvä näin, että saamme vihdoin olla avoimesti yhdessä, mutta lasten ehdoilla ja heidät tarkasti huomioiden. Se mitä yritän sanoa on, että miestäni ahdistaa ajatus siitä, että lapsensa eivät hyväksyisi minua, koska se olisi hänelle tärkeää ja minua taas surettaa, että lapset ovat katkeria isälleen ja purkavat pahaa oloaan häneen. Toki se on myös hyvä asia, että uskaltavatt avoimesti näyttää tunteensa, koska vain sillä tavoin niistä vooidaan myös avoimesti puhua.Rikoit lasten perheen, mitä ihmettä odotit lapsilta?
Totta **ssa ovat katkeria ja vihaisia, enkä usko että kun sinuun tutustuvat sinuakaan kiittelevät. Se entinen perhe jossa lapsuus alkoi on ikuisesti poissa, eivätkä vanhemmat asu enää yhdessä.
Vie kuule aikaa ja kauan. Ja taakkanasi on lasten silmissä "syyllisyys" eroon. Isälleen antavat anteeksi jossain vaiheessa, koska häntä rakastavat, mutta sinulle eivät välttämättä koskaan, vaikka kasvaessaan oppivat suodattamaan käytöstään. - --KK--
Mistä näitä tulee kirjoitti:
Rikoit lasten perheen, mitä ihmettä odotit lapsilta?
Totta **ssa ovat katkeria ja vihaisia, enkä usko että kun sinuun tutustuvat sinuakaan kiittelevät. Se entinen perhe jossa lapsuus alkoi on ikuisesti poissa, eivätkä vanhemmat asu enää yhdessä.
Vie kuule aikaa ja kauan. Ja taakkanasi on lasten silmissä "syyllisyys" eroon. Isälleen antavat anteeksi jossain vaiheessa, koska häntä rakastavat, mutta sinulle eivät välttämättä koskaan, vaikka kasvaessaan oppivat suodattamaan käytöstään.EX-mieheni isä petti aikoinaan miehen äitiä useita vuosia,kun äiti sai tietää,tuli ero. Isä meni naimisiin lähes heti rakastajattarensa kanssa, joka samantien muutti kotona asuvan,mutta sillä hetkellä armeijan aloittaneen pikkuveljen tavarat ison veljen luo ja vaihdatti lukot,etteivät pojat pääse käymään omin luvin entisessä kodissaan.
Välit isään ovat parantuneet, mutta siihen meni aikaa. Mutta edelleenkään tämä vaimo ei ole poikien suosiossa,aikaa on kuitenkin kulunut sen päälle 20 vuotta. - kyllä lapset ovat oi
--KK-- kirjoitti:
EX-mieheni isä petti aikoinaan miehen äitiä useita vuosia,kun äiti sai tietää,tuli ero. Isä meni naimisiin lähes heti rakastajattarensa kanssa, joka samantien muutti kotona asuvan,mutta sillä hetkellä armeijan aloittaneen pikkuveljen tavarat ison veljen luo ja vaihdatti lukot,etteivät pojat pääse käymään omin luvin entisessä kodissaan.
Välit isään ovat parantuneet, mutta siihen meni aikaa. Mutta edelleenkään tämä vaimo ei ole poikien suosiossa,aikaa on kuitenkin kulunut sen päälle 20 vuotta.Sen uskon, miksi pitäisi hyväksyä ulkopuolinen ihminen, joka on rikkonut oman perheen? Ei se ulkopuolinen ihminen voi odottaa että hänet hyväksyttäisiin.
- jabadabaduuuuuuuuuuu
Ei tarvi sopeutua eikä eds nähdä. Miksi oletat, että sinut pitää ottaa perheeseen mukaan? Oletko itsekäs vai haaveiletko kenties perheestäs, ja näinhän sen saa helpommalla, rikkoo toisten ja nappaa itselleen. Ja kun kyllästyy, voi lähtä klätkimään, eikä tarvi kaivata ketään tai edes olla missään tekemisissä.
- Hohhoijakkaa
Sinulla on siis 3 alle kouluikäistä... varaudu siihen, että tuleva avoliitto ei ole kovin pitkäikäinen ;). Luuletko, että mies haluaa aloittaa alusta sen kohelluksen, kun on just saanut omat lapsensa maailmalle? Kyllä se tolleen menee seurustellen, mutta samassa kämpässä... salli mun nauraa.
- aikansa kutakin.
samaa mieltä ,vanha mies ja taas alkais se päiväkotirumpa ja pienten kakrujen hoito, ja eivät edes ole omia.
- sirkulaari
aikansa kutakin. kirjoitti:
samaa mieltä ,vanha mies ja taas alkais se päiväkotirumpa ja pienten kakrujen hoito, ja eivät edes ole omia.
Itse asiassa haluaa. Menetimme jo yhteisen lapsemme keskenmenon seurauksena ja etenkin miehelle se oli kova paikka. Hän haluaisi kovasti kanssani yhteisen lapsen ja puhuu myös usein siitä, miten haluaa oppia rakastamaan minun lapsiani kuin omiaan.
- kasvakaa vähän
On tämä mielenkiintoista, miten aina löytyy niitä, joiden on pakko nälviä toisten onnea, vaikka eivtä edes tunne näitä ihmisiä. Sen sijaan, että voitaisiin olla onnellisia toisten onnesta ja rakkaudesta ja siitä, että asiat järjestyvät, pitää ilkkua ja nälviä ja maalata piruja seinille, että "ette kuiteskaan onnistu".
- sirkulaari
sirkulaari kirjoitti:
Itse asiassa haluaa. Menetimme jo yhteisen lapsemme keskenmenon seurauksena ja etenkin miehelle se oli kova paikka. Hän haluaisi kovasti kanssani yhteisen lapsen ja puhuu myös usein siitä, miten haluaa oppia rakastamaan minun lapsiani kuin omiaan.
Siis totta kai oli todella kova paikka meille molemmille, mutta etenkin mies haluaisi ehdottomasti yhteisen lapsen.
- kokenut.
kasvakaa vähän kirjoitti:
On tämä mielenkiintoista, miten aina löytyy niitä, joiden on pakko nälviä toisten onnea, vaikka eivtä edes tunne näitä ihmisiä. Sen sijaan, että voitaisiin olla onnellisia toisten onnesta ja rakkaudesta ja siitä, että asiat järjestyvät, pitää ilkkua ja nälviä ja maalata piruja seinille, että "ette kuiteskaan onnistu".
Kyllä ne elämän realiteetit pitää ottaa huomioon, ei se arkielämä ole pelkkää onnellista pusi,pusi ja hali, hali linjaa, ero tulee altaaikayksikön ,jos pää pilvissä elelee, eikä käytetä järkee ollenkaan.
- sirkulaari
kokenut. kirjoitti:
Kyllä ne elämän realiteetit pitää ottaa huomioon, ei se arkielämä ole pelkkää onnellista pusi,pusi ja hali, hali linjaa, ero tulee altaaikayksikön ,jos pää pilvissä elelee, eikä käytetä järkee ollenkaan.
Millä perusteella sanot, etten käytä tilanteessani järkeä??!
- hö!
sirkulaari kirjoitti:
Millä perusteella sanot, etten käytä tilanteessani järkeä??!
en mä sulle ole kirjoittanut yhtään mitään ,vaan tolle edelliselle, seuraa noita nuolia............................
- hgfdfsss
sirkulaari kirjoitti:
Itse asiassa haluaa. Menetimme jo yhteisen lapsemme keskenmenon seurauksena ja etenkin miehelle se oli kova paikka. Hän haluaisi kovasti kanssani yhteisen lapsen ja puhuu myös usein siitä, miten haluaa oppia rakastamaan minun lapsiani kuin omiaan.
"Menetimme jo yhteisen lapsemme keskenmenon seurauksena"
Karman laki toimii.... kuten näet. - sirkulaari
hgfdfsss kirjoitti:
"Menetimme jo yhteisen lapsemme keskenmenon seurauksena"
Karman laki toimii.... kuten näet.Haista sinä *****!!! Mitään karman lakia ei olekaan ja jos yrität tuolla sanoa, että me saimme jotenkin ansiomme mukaan, kun menetimme syntymättömän lapsemme, niin voit kyllä suksia sinne, missä päivä ei paista!
- olet älytön!!!!!!!!!
kasvakaa vähän kirjoitti:
On tämä mielenkiintoista, miten aina löytyy niitä, joiden on pakko nälviä toisten onnea, vaikka eivtä edes tunne näitä ihmisiä. Sen sijaan, että voitaisiin olla onnellisia toisten onnesta ja rakkaudesta ja siitä, että asiat järjestyvät, pitää ilkkua ja nälviä ja maalata piruja seinille, että "ette kuiteskaan onnistu".
Miten ex vaimo ja lapset voi olla onnellisia isän puolesta???? Aivan korni ajatus. Kyllä siinä on ilo ja onni kaukana kun vieras ihminen tulee ja rikkoo perheen.
Vai että pitäisi olla onnellinen ex miehen ja isän onnesta??? VOI PUHÄ JUSÄYS!!!
Ei semmiosta voi herranen aika vaatia lapsilta! - hyi hitto kun ilettä
kasvakaa vähän kirjoitti:
On tämä mielenkiintoista, miten aina löytyy niitä, joiden on pakko nälviä toisten onnea, vaikka eivtä edes tunne näitä ihmisiä. Sen sijaan, että voitaisiin olla onnellisia toisten onnesta ja rakkaudesta ja siitä, että asiat järjestyvät, pitää ilkkua ja nälviä ja maalata piruja seinille, että "ette kuiteskaan onnistu".
Niinpä, samoin täällä nälvitän kaikkia, vaikkei ketään kukaan edes tunne, mutta sehän on helppoa.
Miksi toisten onnesta pitää olla onnellinenj os oma perhe on rikottu??????????? En käsitä. Pitääkö sanoa lapsille, että nyt isi on onnellinen, paljon onnellisempi kuino li meidänkanssa, siksi hän lähti jotta me voimme olla hänen puolestaan onnellisia.
Kuka onl apsetn puolesta onnellinen? Joo se uusikko tottakai, onnellinen kun saa rikottua toisten perheet.. sehän on onnea ylimmillään.
- tuhkatkin pesästä
Olet kodinrikkoja, ensin viet miehen ja isän lapsilta, ja haluut vielä lapsetkin, ettei sille miehesi exälle jää mitään, häpeä.
vie se omaisuuskin vielä, niin sitte se petetty nainen on täysin putsattu.- sirkulaari
Ensinnäkin, mies erosi vaimostaan ihan omasta vapaasta tahdostaan. Toisekseen, hän ei ole jättänyt lapsiaan, enkä minä voisi ikinä viedä isää hänen lapsiltaan. Sitähän olen tässä koko ajan kummastellutkin, että miten kukaan uusi puoliso voisi tehdä niin. Siis, ettei hyväksyisi uuden puolisonsa lapsia?! Ja ex-vaimoa kohtaan mulla ei todellakaan ole mitään antipatioita. Mulla ei ole pienintäkään halua tai tarvetta toivoa hänelle mitään pahaa.
Miksi on niin kamalan vaikea uskoa, että ihan oikeasti haluan hyvää ympärilleni?! - hyi häpeä
sirkulaari kirjoitti:
Ensinnäkin, mies erosi vaimostaan ihan omasta vapaasta tahdostaan. Toisekseen, hän ei ole jättänyt lapsiaan, enkä minä voisi ikinä viedä isää hänen lapsiltaan. Sitähän olen tässä koko ajan kummastellutkin, että miten kukaan uusi puoliso voisi tehdä niin. Siis, ettei hyväksyisi uuden puolisonsa lapsia?! Ja ex-vaimoa kohtaan mulla ei todellakaan ole mitään antipatioita. Mulla ei ole pienintäkään halua tai tarvetta toivoa hänelle mitään pahaa.
Miksi on niin kamalan vaikea uskoa, että ihan oikeasti haluan hyvää ympärilleni?!Sähän ole jo vienyt!! Mies ei asu lastensa kanssa, ja se on aivan eri kuin isä olisi läsnä jokapäivä. Isä ei ole semmoinenjoka asuu vieraan naisen kanssa ja jättänyt oman perheen.
Minä en ainakaan antaisi lasteni nähdä ex miehen naisia, enkä olekkaan antanut, se olisi pahinta mitä vanhemmat voivat lapsille tehdä. - sirkulaari
hyi häpeä kirjoitti:
Sähän ole jo vienyt!! Mies ei asu lastensa kanssa, ja se on aivan eri kuin isä olisi läsnä jokapäivä. Isä ei ole semmoinenjoka asuu vieraan naisen kanssa ja jättänyt oman perheen.
Minä en ainakaan antaisi lasteni nähdä ex miehen naisia, enkä olekkaan antanut, se olisi pahinta mitä vanhemmat voivat lapsille tehdä.Minusta tuo on hyvin kapeakatseista. Ymmärrän kyllä, että aluksi sattuu, etenkin jos suhde uuteen ihmiseen on alkanut avioliiton aikana, mutta pitkällä tähtäimellä on minusta hyvin kapeakatseista ajatella, että olisi lapsille "pahinta" nähdä äidin tai isän uutta puolisoa. Jos uudet puolisot ovat aidosti kiinnostuneita lapsista, haluavat heille hyvää, niin miten se voi olla lapsille pahaksi?! En usko, että monikaan yrittää ottaa heidän elämässään isän tai äidin paikkaa.
Teinien kohdalla tilanne on toki hyvin erilainen kuin vaikkapa alle kouluikäisten lasten kanssa. Teinit muuttavat kohta pois kotoa, mutta esimerkiksi minun lapseni ovat kotona vielä pitkään. Ja siksi olemmekin miehen kanssa puhuneet, että vaikka hän ei olisi eikä hänestä koskaan tulekaan isää lapsilleni, heillä on jo erittäin hyvä ja osallistuva sellainen, toivomme molemmat, että miehestäni tulee vielä lapsilleni sellainen luotettava ja läheinen aikuinen, jolle he voivat puhua kaikista asioistaan jne. - olet idiootti
sirkulaari kirjoitti:
Minusta tuo on hyvin kapeakatseista. Ymmärrän kyllä, että aluksi sattuu, etenkin jos suhde uuteen ihmiseen on alkanut avioliiton aikana, mutta pitkällä tähtäimellä on minusta hyvin kapeakatseista ajatella, että olisi lapsille "pahinta" nähdä äidin tai isän uutta puolisoa. Jos uudet puolisot ovat aidosti kiinnostuneita lapsista, haluavat heille hyvää, niin miten se voi olla lapsille pahaksi?! En usko, että monikaan yrittää ottaa heidän elämässään isän tai äidin paikkaa.
Teinien kohdalla tilanne on toki hyvin erilainen kuin vaikkapa alle kouluikäisten lasten kanssa. Teinit muuttavat kohta pois kotoa, mutta esimerkiksi minun lapseni ovat kotona vielä pitkään. Ja siksi olemmekin miehen kanssa puhuneet, että vaikka hän ei olisi eikä hänestä koskaan tulekaan isää lapsilleni, heillä on jo erittäin hyvä ja osallistuva sellainen, toivomme molemmat, että miehestäni tulee vielä lapsilleni sellainen luotettava ja läheinen aikuinen, jolle he voivat puhua kaikista asioistaan jne.Ai, kapeakatsseista kun joku rikkoo toisten perheen? Pitiskö se anteeksi antaa? Ei pidä ei edes lasten.
Jos naikkonen haluaa miehen lapsille hyvää, ei olisi vienyt heidän isää ja rikkonut heidän perhettään. Niin yksinkertaista se on.
Onneksi minä olin niin LEVEÄKATSEINEN, että tajusimme kieltää ex miehen ja ex isän naikkoset meidän elämstä koonaan. Ei tarvi tapella ja kuunnella haukkumisia, ja lapset saivat arvoisensa lapsuuden ja huoruuden, ja ovat nyt onnellisia. Tajusimme, että kieltämällä ulkopuoliset haukkuvat ihmiset meidän elämstä, lapseni voivat olla erittäin onnellisia, vaikka isä hylkäsi ja vaithoi heidät lapsettomaan naikkoseen.
Olemme iloisia, kun meillä ei ole koskaan käynyt ex miehen naikkoset pilaamassa elämäämme, ja olen saanut loistavat lapset.
Kauhulla ajattelen, mitä olisi tapahtunut, jos naikkoset olisvat päässeet sotkemaanm eidän elämää lisää. En tuntisi lapsiani kun vastaan tulisivat, ja olisivat hunnigolla ihan varmaan.
Mutta me päätimme, että lapsiani ei ulkopuoliset hauku eikä edes ole tekemisissä, ja siitä lapsetkin kiittää! Ovat onnellisia, kun ovat päässeeet naikkosista. Mies katuu, mutta niin pitääkin. - Voi helavat sun ideo
sirkulaari kirjoitti:
Minusta tuo on hyvin kapeakatseista. Ymmärrän kyllä, että aluksi sattuu, etenkin jos suhde uuteen ihmiseen on alkanut avioliiton aikana, mutta pitkällä tähtäimellä on minusta hyvin kapeakatseista ajatella, että olisi lapsille "pahinta" nähdä äidin tai isän uutta puolisoa. Jos uudet puolisot ovat aidosti kiinnostuneita lapsista, haluavat heille hyvää, niin miten se voi olla lapsille pahaksi?! En usko, että monikaan yrittää ottaa heidän elämässään isän tai äidin paikkaa.
Teinien kohdalla tilanne on toki hyvin erilainen kuin vaikkapa alle kouluikäisten lasten kanssa. Teinit muuttavat kohta pois kotoa, mutta esimerkiksi minun lapseni ovat kotona vielä pitkään. Ja siksi olemmekin miehen kanssa puhuneet, että vaikka hän ei olisi eikä hänestä koskaan tulekaan isää lapsilleni, heillä on jo erittäin hyvä ja osallistuva sellainen, toivomme molemmat, että miehestäni tulee vielä lapsilleni sellainen luotettava ja läheinen aikuinen, jolle he voivat puhua kaikista asioistaan jne.Kyllä minustakin ex puolison ja lasten pitää olla onnellisia isän puolesta ja antaa hänelle olla onnellinen, eikä ajatella vaan itseään!
On hienoa kun mies löytää naisen joka ajattelee hänen lapsiaan ja on aidosti kiinnostunut heistä! Mikä onkaan parempaa kuin isällä on uusi nainen, parempi kuin heidän äiti. Nainen joka haluaa heille vaan hyvää, vaikka nyt sattuikin rikkomaan perheen. Mutta jos hän rikkoi perheen juuri siistä syystä, että halusi miehen lapsille vaan hyvää????
Mitä siitä, vaikkei isää näy kun kerra kuussa, ajatushan on tärkein. Kun isä on onnellinen, niin mitä muusta!
Joten exät, olkaa onnellisia ja tukekaa miestä ja olkaa onnllisia hänen puolestaan, kun hän löytää paremman ihmisen kuin sinä ja lapset!! Sitä kannattaa kunnioittaa. - itsekästä.
Voi helavat sun ideo kirjoitti:
Kyllä minustakin ex puolison ja lasten pitää olla onnellisia isän puolesta ja antaa hänelle olla onnellinen, eikä ajatella vaan itseään!
On hienoa kun mies löytää naisen joka ajattelee hänen lapsiaan ja on aidosti kiinnostunut heistä! Mikä onkaan parempaa kuin isällä on uusi nainen, parempi kuin heidän äiti. Nainen joka haluaa heille vaan hyvää, vaikka nyt sattuikin rikkomaan perheen. Mutta jos hän rikkoi perheen juuri siistä syystä, että halusi miehen lapsille vaan hyvää????
Mitä siitä, vaikkei isää näy kun kerra kuussa, ajatushan on tärkein. Kun isä on onnellinen, niin mitä muusta!
Joten exät, olkaa onnellisia ja tukekaa miestä ja olkaa onnllisia hänen puolestaan, kun hän löytää paremman ihmisen kuin sinä ja lapset!! Sitä kannattaa kunnioittaa.siinä toinen idiootti,.juuri näin, miehen onni on tärkeempi kun muiden onni, mitä muista kunhan mies on onnellinen sitä pitää tukea hampaat irvissä.
- numero 2
sirkulaari kirjoitti:
Ensinnäkin, mies erosi vaimostaan ihan omasta vapaasta tahdostaan. Toisekseen, hän ei ole jättänyt lapsiaan, enkä minä voisi ikinä viedä isää hänen lapsiltaan. Sitähän olen tässä koko ajan kummastellutkin, että miten kukaan uusi puoliso voisi tehdä niin. Siis, ettei hyväksyisi uuden puolisonsa lapsia?! Ja ex-vaimoa kohtaan mulla ei todellakaan ole mitään antipatioita. Mulla ei ole pienintäkään halua tai tarvetta toivoa hänelle mitään pahaa.
Miksi on niin kamalan vaikea uskoa, että ihan oikeasti haluan hyvää ympärilleni?!sanoit tuolla aloituksessa, että ottaisitte lapsetkin teille asuun, niin silloihan siltä ex naiselta viedään kaikki, mutta siihen onneksi tarvitaan myös sen exän lupa, vain yli 12v voi jo itse kertoa missä haluu asua.
Vaikka haluut hyvää ympärillesi, niin myös tuhoat ja saat vihaa aikaiseksi sitä halutessasi. - sirkulaari
numero 2 kirjoitti:
sanoit tuolla aloituksessa, että ottaisitte lapsetkin teille asuun, niin silloihan siltä ex naiselta viedään kaikki, mutta siihen onneksi tarvitaan myös sen exän lupa, vain yli 12v voi jo itse kertoa missä haluu asua.
Vaikka haluut hyvää ympärillesi, niin myös tuhoat ja saat vihaa aikaiseksi sitä halutessasi.No en kyllä missään kohtaa ole sanonut, että miehen lapset muuttaisivat meille asumaan. He ovat jo niin isoja, että päättävät itse, missä asuvat. Toisin on minun lasteni kanssa, jotka ovat kaikki alle kouluikäisiä. Meillä on jo tehty huoltajuusjärjestelyt. Ja koska mies on alusta asti tiennyt, että minun kanssani tulee "koko paketti", myös minun lapseni, ja haluamme jollain aikajänteellä avo- ja avioliiton, joten mies luonnollisesti haluaa oppia tuntemaan minun lapseni ja rakastamaan heitä.
- sirkulaari
sirkulaari kirjoitti:
No en kyllä missään kohtaa ole sanonut, että miehen lapset muuttaisivat meille asumaan. He ovat jo niin isoja, että päättävät itse, missä asuvat. Toisin on minun lasteni kanssa, jotka ovat kaikki alle kouluikäisiä. Meillä on jo tehty huoltajuusjärjestelyt. Ja koska mies on alusta asti tiennyt, että minun kanssani tulee "koko paketti", myös minun lapseni, ja haluamme jollain aikajänteellä avo- ja avioliiton, joten mies luonnollisesti haluaa oppia tuntemaan minun lapseni ja rakastamaan heitä.
On tämäkin palsta, anteeksi nyt vain. Mutta kun ihan asiallisesti yrittää keskustella aiheesta, niin tuomitaan ja painetaan peukkua alaspäin. Ei kai teidän elämä voi oikeasti olla niin huonoa, että ilo pitää repiä muiden parjaamisesta?!
- idioottii!!!
sirkulaari kirjoitti:
On tämäkin palsta, anteeksi nyt vain. Mutta kun ihan asiallisesti yrittää keskustella aiheesta, niin tuomitaan ja painetaan peukkua alaspäin. Ei kai teidän elämä voi oikeasti olla niin huonoa, että ilo pitää repiä muiden parjaamisesta?!
Kuule, sen sanon, että jos olet suhteessa miehen kanssa, keskity siihen. KYLLÄ SE EX VAIMO JA MIES OMAT LAPSET HOITAA, kun annat heille rauhan, etkä puutu siihen millään muotoa. Lapset ei kuulu kuvioon, jos he ja eäiti ei niinhalua. Ei hekään puutu sun kakaroiden juttuihin vai puuttuuko? ei
- Mietippäs vähän
sirkulaari kirjoitti:
No en kyllä missään kohtaa ole sanonut, että miehen lapset muuttaisivat meille asumaan. He ovat jo niin isoja, että päättävät itse, missä asuvat. Toisin on minun lasteni kanssa, jotka ovat kaikki alle kouluikäisiä. Meillä on jo tehty huoltajuusjärjestelyt. Ja koska mies on alusta asti tiennyt, että minun kanssani tulee "koko paketti", myös minun lapseni, ja haluamme jollain aikajänteellä avo- ja avioliiton, joten mies luonnollisesti haluaa oppia tuntemaan minun lapseni ja rakastamaan heitä.
Sitä rakastamista ei vaan pelkällä tahdonvoimalla saa aikaan toisen lapsiin. Eli varaudu myös siihen, että mies ei alakaan tykätä heistä vaan alkaa hylkiä heitä ja järjestä isälleen ne asumaan.
- järjentöntä
Onneksi minä en ole ikinä laskenut lapsiani tuollaiseen rumbaan!! HUH HUH... koskaan emme ole miehen naikkosia nähneet ja luojan lykky, että emme!! Ei ihme että lapset ovat sekaisin moisesta rumbasta, mutta minun ei!! Ovat rauhassa saaneet kasvaa. Aivanjärkyttävää toimintaa. Miten vanhemmat antavat lapsensa moiseen kierteeseen???
- tökryden hupppu olis
Ei kenenkään lasten pidä sopeutua yhtäänmihinkään mitä isän naiset ehdottaa tai pakottaa!! Ei koskaan, uusikon pitää sopeutua ja muutttaa elintapoja, ei miehen perheen.
Siitähän se johtuu että lasten elämä menee sekaisin, kun vieras ihminen tulee yllättäen ja alkaa saneleen ja haukkumaan exää ja lapsia.
Meillä ei kukaan ole nähnyt exmiehen ja ex isän naisia, emmekä halua mennä heitä edes katsomaan. Meillä ei ole mitään halua heitä nähdä ja kuunnella heidän haukkumisia ja arvosteluja. Kakeria kun ovat niin sille ei voi mitään.
Mies vaihtoi lapsensa naikkosiin, niin me emme sille voineet mitään. Sille voimme, ettemme laske niitä naikosia meille eikä lasten lähelle. Ei ole onneksi tuonut, mutta metelin laittaisin jos meille toisi tai pakottaisi lapset heitä katosomaan. - Erolapsi
Itse olen nyt 18-vuotias erolapsi, jonka isällä on uusi vaimo. Vanhemmat erosivat ollessani ala-asteella ja uusi nainen ilmestyi suhteellisen nopeasti mukaan kuvioon. Olen hänet siis jo kauan tuntenut, mutta suhde ei ole vieläkään normalisoitunut.
En vihaa, halveksi, inhoa tai tule sellaista tuntemaan isäni uutta vaimoa kohtaan, mutta pitkästä ajasta huolimatta en osaa asiaan oikein suhtautua. Uuden vaimon kanssa voimme jutella melko vapautuneestikin erilaisista asioista, viettää aikaa ja vaihtaa mielipiteitä, pitää hauskaakin, mutta pieni jäykkyys on aina taustalla. Ja sellainen olo on, että se jää ainaiseksi.
Vanhempien ero on sen verran kipeä asia, etten koskaan voi aivan normaalisti siihen suhtautua, saati naiseen, joka on ymmärtääkseni avainasemassa tapahtumaan. Ymmärrän, ettei se ole hänen vikansa, eroa ei olisi tullut jos taustalla ei olisi muutakin, mutta silti... Vaikea sitä tunnetta on kuvailla mutta halju olo. Aina tulee hieman vaivautunut olo.
Nuoremmilla sisaruksillani en ole havainnut ongelmaa. Toisaalta emme siitä ole keskustelleetkaan, mutta sanotaanhan, että perheenjäseneksi ottaminen kestää sen kauemmin, kuin mitä lapsella on ikää. Itse olin uuden naisen tullessa elämääni jo "ajatteleva yksilö"... :P
Luulen, ettei isäni uusi puoliso varsinaisesti huomaa jäykkyyttämme, hänellä on omiakin lapsia ja aina kovasti on iloissaan, kun tulen (sisarusteni kanssa) myös heidän kanssaan toimeen. Kuten sanottua, vietämme tavallista arkea päällepäin puuhaillen, tuskastuen ja jutellen, mutta itsestäni se tuntuu pintapuoliselta. Vaikka haluaisinkin suhteen olevan normaali, sitä se ei ole, ja tuskin koskaan tulee. Tämän sanon ilman mitään vihantunteita, vain faktana. - näinsemeneeheijuu
Miehesi tulee potemaan syyllisyyttä avioliittonsa rikkoutumisesta, ja hyvittelee sitä lapsilleen.
Tämä tulee vaikeuttamaan hänen suhdettaan sinun lapsiisi kun he tulevat teini-ikään (mies projisoi oman lapsensa murrosiän vaikeudet sinun lapsiisi, koska ei pysty niitä tällä hetkellä käsittelemään omiensa kanssa, koska lapset ovat kriisivaiheessa).
Sinä olet ja tulet olemaan paskiainen kaikkien lastesi tuttavien mielestä öbaut tästä ikuisuuteen. - Anonyymi
En minä halua olla jonkun toisen kersoille joku varajeesus, omille tenaville oon laki ja järjestys. Samalla olen se henkilö jonka käteen voi tarttua kun on se paha paikka ja tarvitaan tukea ja voimaa. Sellainen aikuinen haluan olla.
Molempien eksät ovat tietenkin kuvioissa mukana koska ovat lastensa vanhempia.
Aloittajan kysymys on tuiki tavallisen yleinen johon vastaus löytyy peilistä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta922412- 692164
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1011993Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt23186850+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin111702- 771622
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo271476Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411450- 741419
Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61412