Pelkkää itkua päiväkodissa :(

Josko vika voi olla siinä ettet itse luota ammattilaisiin jotka tekevät työtä joka päivä huomioiden kaikkia lapsia tasapuolisesti eikä vain yhtä!!!!!! ja itse en ole ainakaan yhdenkäänkää päiväkodissa hoidossa olevan "täti" vaan minulla on henk.kohtainen nimi ja olen yksilö, joten myös ammattilaisena kohtelen myös lapsia yksilöinä, en yleistä niinkuin melko monet vanhemmat jotka eivät todella tiedä päiväkodin arjesta!!!

Vaikka henkilökunta olisi kuinka empaattinen ja välittävä ei lapselle siitä mitään hyötyä ennen kuin heihin tutustunut ja hehin alkanut luottamaan.Lapsi tuntee itsensä todella yksinäiseksi ja turvattomaksi alussa kun kaikkiuutta ja kummallista eikö tunne aikuisia eikä siksi heihi pysty luottamaan Tutustuminen vie aikaa ja vasta kun lapsesi jonkunasteisesti tuntee itsensä turvalliseksi uudessa paikkaa, vasta sitten alkavat leikit ja toiset lapset todella kiinnostamaan. Tutustumiseen menee tavallisesti se pari kuukautta, sitten helpottaa. Apua on siitä että yrität puhua mahdollisimman paljon päiväkodista kun olette yhdessä ja myös että kyselet hoitajalta mahdollisimman paljon ihan yksityiskohtia.

en ole "täti" kirjoitti:

Josko vika voi olla siinä ettet itse luota ammattilaisiin jotka tekevät työtä joka päivä huomioiden kaikkia lapsia tasapuolisesti eikä vain yhtä!!!!!! ja itse en ole ainakaan yhdenkäänkää päiväkodissa hoidossa olevan "täti" vaan minulla on henk.kohtainen nimi ja olen yksilö, joten myös ammattilaisena kohtelen myös lapsia yksilöinä, en yleistä niinkuin melko monet vanhemmat jotka eivät todella tiedä päiväkodin arjesta!!!

Lue lisää

Ihan kuten lapsi ei vanhempikaan pysty päiväkodin hoitajaan luottamaan ennen kuin on häneen tutustunut. Hölmöä tämä olisikin. Äiti on luovuttamassa lapsensa vieraiden ihmisten huostaan ja tietää varsin hyvin etteivät lasta pysty hyvin hoitamaan ennen kuin tähän tutustuneet eivätkä myöskään tiedä tuleeko hoitaja kunnioittamaan hänen tarpeitaan äitinä lapsen suhteen. Epäluuloinen äiti toimii normaalisti äiti joka vaan luottaa koska hoitajalla "ammttitaitoa" ei enää toimi äitinä suhteessa lapseen.

en ole "täti" kirjoitti:

Josko vika voi olla siinä ettet itse luota ammattilaisiin jotka tekevät työtä joka päivä huomioiden kaikkia lapsia tasapuolisesti eikä vain yhtä!!!!!! ja itse en ole ainakaan yhdenkäänkää päiväkodissa hoidossa olevan "täti" vaan minulla on henk.kohtainen nimi ja olen yksilö, joten myös ammattilaisena kohtelen myös lapsia yksilöinä, en yleistä niinkuin melko monet vanhemmat jotka eivät todella tiedä päiväkodin arjesta!!!

Lue lisää

nipottaa.

VOI ei. Päiväkoti maailmassa työntekijöitä on täditelty vaikka kuinka kauan. Itse täyti juuri 25- vuotta ja eräs perhe puhuu aina minusta täti sanalla, he myös käyttävät minun omaa nimeäni puhuessaan lapselle tai minulle. Itsestäni tämä on vain hauskaa. En ota asiaa henkilökohtaisesti.

Päiväkodin työntekijänä itse ainakin ohjastan ja kerron päivän hyvistä ja huonoista hetkistä ja arjenkulusta. Vanhemmat eivät voi tietää, mitä päiväkodissa tapahtuu, jos heille ei kerrota.

Lapsia pitää kohdella tasa-puolisesti, mutta aloittavaa lasta huomioin aina enemmän. Hän tarvitsee AINA tukea omaksuakseen uuden ja vieraan ympäristön sääntöjä ja tapoja. Rajoja asetellan pikku hiljaa esim. aloittava lapsi ei pakolla halua syödä muuta kuin näkkärin ja keneltä se on pois, jos hän syö sen pelkän näkkärin vaikka koko ekan viikon ajan. Pikku hiljaa hän huomaa, miten muut lapset toimivat ja haluaa noudattaa samoja tapoja ja pikku hiljaa myös aikuisena vaadin häntä noudattamaan samoja tapoja.

Aloittava lapsi yleensä kiintyy aluksi vain yhteen tiettyyn aikuiseen ja rauhallisesti edeten lapsen omaa tahtia tutustuu hän muihinkin aikuisiin. Muut aikuiset myös huomioivat lasta tavallista enemmän.

Itku on aivan normaali reaktio ja älä häitäile. Itku kertoo osaksi hyvästä kiintymyssyhteesta sinuun.

Tiedän, että eri paikoissa toimitaan eri tavoin. Onneksi meillä hyvin harvoin kuuluu itkua lapsilta. Olemme varmasti tehneet jotain oikein. Selkeä struktuuri on kaiken avain toiminnalle. Tiedän myös päiväkoteja, jossa toimitaan kuin 70-luvulla ja lapsia ei jakseta kohdata.

joo ehkä itselle helpompaa, mutta ei taatusti lapselle. Oon lukenu paljon tutkimuksia aiheesta (ja itsekin nähnyt puistoissa näitä 1-2-vuotiaina hoidossa olleita) ja kyllä se hoidossaoleminen on aina riski ja stressitekijä alle 3-vuotiaalle. Vasta 3-vuotiaana lapsesta näkee, että viihtyy hoidossa ja leikkii muiden kanssa. Meillä esikoinen oli 3,5 vuotiaaseen kotihoidossa ja hyvin sopeutu heti, nuorimmainen meni nyt vajaa 2v ja ikävöi ja tiedän, että on vielä liian pieni (vaikka on osa-aikaisesti hoidossa), mutta pakko oli lähteä töihin, vaikka tiedän kodin olevan parasta pienelle lapselle.Voi luoja miten vihaan näitä "lapsi pitää karaista jo alta 1-vuotiaana viemällä tarhaan, jotta oppii olemaan ilman äitiä"...öö....varmaan kaikista sopeutuvaisin on vastasyntynyt, helpommalla ITSE pääsee kun veisi jo laitokselta heti hoitoon niin ei ehdi luomaan edes suhdetta äitiin niin ei ole mitä ikävöidä :-(

Mikä tarkoitus näillä sinun viesteillä on? Minulle eivät avaudu. Jos sinulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin tämä "niinkö", niin anna olla. Kovin fiksu et taida olla.

NIIN KK kirjoitti:

Mikä tarkoitus näillä sinun viesteillä on? Minulle eivät avaudu. Jos sinulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin tämä "niinkö", niin anna olla. Kovin fiksu et taida olla.

Kaikilla on oiekus kirjoittaa tänne. On väärin alkaa moittimaan toisten tekstejä!

juuri niin kirjoitti:

Kaikilla on oiekus kirjoittaa tänne. On väärin alkaa moittimaan toisten tekstejä!

NIINKÖ

"Lapsen "työ" on päivähoitopaikka, ja se on aina pitempi kuin äidillä, se on muistettava."

JA PYH! Eiköhän moni muukin tee niin että porrastavat töitään lapsen parhaaksi. Meillä myöhemmin menevä vie lapsen tarhaan ja aikaisemmin pääsevä hakee. Pisin päivä ollut 7h, en itse töistä ole ikinä niin nopeasti matkoineen selvinnyt.

Muuten asia teksti, ilman tota yleistystä!

Pk-henkilöiden yleinen pahe taitaa olla tuo asenne; jos lapsi on arka eikä viihdy tai tule ihan juttuun heti henkilöstön kanssa aletaan ajatella kodin tyylissä puhua päiväkodista olevan jotain vikaa. Ja siinä eroamistilanteessa.
Liikaa on teoriota hoitajilla, joiden taakse kätkeydytään ja viisastellaan. Tilanne ei välttämättä mene ollenkaan oikeasti niin, kuin pk-täti kuvittelee. Toki tällaisen sanominen on varmaan jo aika negatiivista, joo.

20+1 kirjoitti:

"Lapsen "työ" on päivähoitopaikka, ja se on aina pitempi kuin äidillä, se on muistettava."

JA PYH! Eiköhän moni muukin tee niin että porrastavat töitään lapsen parhaaksi. Meillä myöhemmin menevä vie lapsen tarhaan ja aikaisemmin pääsevä hakee. Pisin päivä ollut 7h, en itse töistä ole ikinä niin nopeasti matkoineen selvinnyt.

Muuten asia teksti, ilman tota yleistystä!

Lue lisää

Eivät ne lapset vielä ole valmiita "työntekoon"! Aika kumma rinnastus. Päiväkoti on lapsen "normaalia" arkea joka kieltämättä usein on tosi rankkaa! Koska on niin rankkaa sisältyy siihen myös paljon hankalia tunteita. Negatiivisten tunteiden kielt
minen ja niistä vaikeneminen ei autá lasta tippaakaan! paha olo purkautuu tavallisesti sen sijaan usein kiukutteluna jane. Ei ole helppoa äidille kun lapsella vaikeaa mutta keneltä muulta lapsi voisi apua saada näiden vaikeiden tunteiden kanssa, kuin äidiltä?

vanhemmalla olisi oikeus lyhennettyyn työpäivään kunnes lapsi menee toiselle luokalle eli voisit halutessa kuitenkin lyhentää lapsesi tarhapäivää.

Mutta jokaisella kirjoitti:

vanhemmalla olisi oikeus lyhennettyyn työpäivään kunnes lapsi menee toiselle luokalle eli voisit halutessa kuitenkin lyhentää lapsesi tarhapäivää.

Joo tai sitten tehdä 4 päiväistä työviikkoa. Meillä lapset ovat hoidossa 3 päivänä viikossa ja teen osittaista työviikkoa, lisäksi menemme lomittain töihin miehen kanssa, joten lapset ovat aina hoitopäivinäkin vain 7-7,5h hoidossa. Meillä ei oo järkee muuttaa hoitopäivää jokapäiväseksi ja 6h/päivä, koska siitä saa maksaa saman maksun kun kokopäiväisestä. Nyt on kiva kun maksetaan hoitopäivien mukaan (säästämme 200 e koska ovat vielä yksityisesti palkatulla hoitajalla) ja itse olen kotona perjantait ja äitini torstait hoitaa lapsia kotona.

Mutta jokaisella kirjoitti:

vanhemmalla olisi oikeus lyhennettyyn työpäivään kunnes lapsi menee toiselle luokalle eli voisit halutessa kuitenkin lyhentää lapsesi tarhapäivää.

Asia ei ole niin mustavalkoinen. Vaikka itse teen lyhennettyä työaikaa, niin työni on sellaista, ettei työmäärääni ole yhtään vähennetty, nyt vain teen lähes tauotta 4 päivässä 5 päivän työt. Vaikka työnantajan on pakko suostua siihen, niin moni ei siksi tee osittaista, koska työmäärä pysyy aivan samana kuin ennenkin ja siksi 20 % palkanalennus ei montaa houkuta. Itselläni ainakin hirveä stressi töistä kun pitäisi ehtiä tehdä lyhyemmässä ajassa samat työt, joten en tiedä kauanko meinaan enää jatkaa. Eri asia jos on sellainen työ, jossa työtä on oikeasti vain 80 % kokoaikaisesta.

nullepah kirjoitti:

Asia ei ole niin mustavalkoinen. Vaikka itse teen lyhennettyä työaikaa, niin työni on sellaista, ettei työmäärääni ole yhtään vähennetty, nyt vain teen lähes tauotta 4 päivässä 5 päivän työt. Vaikka työnantajan on pakko suostua siihen, niin moni ei siksi tee osittaista, koska työmäärä pysyy aivan samana kuin ennenkin ja siksi 20 % palkanalennus ei montaa houkuta. Itselläni ainakin hirveä stressi töistä kun pitäisi ehtiä tehdä lyhyemmässä ajassa samat työt, joten en tiedä kauanko meinaan enää jatkaa. Eri asia jos on sellainen työ, jossa työtä on oikeasti vain 80 % kokoaikaisesta.

Lue lisää

on oma vika jos yrittää tehdä 5 päivän työt 4 päivässä koska työnantaja ei niin voi määrätä tai olettaa että joku ehtisi tehdä.Kohtahan sun pomos huomaa ettei sua tai ketään tarvita 5 päivänä kun hommat sujuu 4 päivässä.

sanoisin että kirjoitti:

on oma vika jos yrittää tehdä 5 päivän työt 4 päivässä koska työnantaja ei niin voi määrätä tai olettaa että joku ehtisi tehdä.Kohtahan sun pomos huomaa ettei sua tai ketään tarvita 5 päivänä kun hommat sujuu 4 päivässä.

Lue lisää

riippuu työpaikasta ja työnantajasta. Meidän työpaikassa ei palkata yhtään ylimääräisiä ihmisiä siksi että joku tekee osa-aikaista. Lisäksi ala on erittäin kilpailukeskeinen, ihmiset kilpailee keskenään pätkätöistä ja jos nyt en suostu työmäärään tai saa tehtyä töitä deadlineen mennessä, niin on helppo jatkamatta työsopimusta, meillä kun katsos lähes kaikilla on määräaikaisia työsuhteita. Meidän työ ei ole samanlaista kuin esim. sairaanhoitajilla tai kaupan kassoilla, joissa on selkeä työaika ja työt loppuu heti kun työaika on loppunut. Olen kyllä sanonyt asiasta esimiehelle, mutta ei mennyt perille. Sama juttu monilla ekonomeille ja insinööreillä.

neljä lasta ja aikomus olla kotona niin pitkään että kuopuskin on 3v ja sitten teen lyhennettyä työaikaa niin kauan kuin mahdollista.Matkaa on myös puolen tunnin verran töihin mutta ilman lyhennyttyä työaikaa vasta pitkiksi hoitopäivät tulisi.Ollaan tavallisia duunareita miehen kanssa ja lainaakin on,silti ollaan pärjätty ja aiotaan pärjätä tulevaisuudessakin.Lainan kanssa on mielestäni helpompaa kuin vuokran,vuokra pitää aina maksaa kokonaisuudessaan mutta lainasta voi sopia että maksaa vain korkoa hetken jos kovin tiukkaa.Sanoisin että asiat ovat juuri niin helppoja kuin haluaa..

Mulla on kirjoitti:

neljä lasta ja aikomus olla kotona niin pitkään että kuopuskin on 3v ja sitten teen lyhennettyä työaikaa niin kauan kuin mahdollista.Matkaa on myös puolen tunnin verran töihin mutta ilman lyhennyttyä työaikaa vasta pitkiksi hoitopäivät tulisi.Ollaan tavallisia duunareita miehen kanssa ja lainaakin on,silti ollaan pärjätty ja aiotaan pärjätä tulevaisuudessakin.Lainan kanssa on mielestäni helpompaa kuin vuokran,vuokra pitää aina maksaa kokonaisuudessaan mutta lainasta voi sopia että maksaa vain korkoa hetken jos kovin tiukkaa.Sanoisin että asiat ovat juuri niin helppoja kuin haluaa..

Lue lisää

Jos lapsi itskelee päiväkodissa niin ei se lyhennetty työaika muuta sitä.
Tarkoitus on varmaankin selvittää sitä miksi lapsi itkee.Yleensä lapsi tottuu kahdessa viikossa hoitopaikkaan ja jää itkemättä sinne.Joko lapsi on arka tai hoitopaikassa ei kaikki ole kohdallaan.

miksihän itkee...... kirjoitti:

Jos lapsi itskelee päiväkodissa niin ei se lyhennetty työaika muuta sitä.
Tarkoitus on varmaankin selvittää sitä miksi lapsi itkee.Yleensä lapsi tottuu kahdessa viikossa hoitopaikkaan ja jää itkemättä sinne.Joko lapsi on arka tai hoitopaikassa ei kaikki ole kohdallaan.

Lue lisää

syy pitää selvittää,todennäköisesti sopeutuminen kestää vain vähän kauemmin.Se että yleensä lapsi tottuu kahdessa viikossa ei tarkoita että kaikki sopeutuisi,yksilöitä kuin ovat.Ja eiköhän kaikkien järki sano että lyhennetty työaika on parempaa lapselle kuin täysi.

tietenkin itkun kirjoitti:

syy pitää selvittää,todennäköisesti sopeutuminen kestää vain vähän kauemmin.Se että yleensä lapsi tottuu kahdessa viikossa ei tarkoita että kaikki sopeutuisi,yksilöitä kuin ovat.Ja eiköhän kaikkien järki sano että lyhennetty työaika on parempaa lapselle kuin täysi.

Lue lisää

Ja kaikki ei totu ollenkaan. Tuttavani pieni lapsi aloitti päiväkodin ja puoli vuotta oli yhtä huutoa ja itkemistä jääminen. Päivät menivät sulkeutuneena ja ujostellen, ei syönyt kunnolla, tuli kotona ongelmia esim. yöheräilynä ja kauhukohtauksina öisin.
Puolivuotta vanhemmat yrittivät jaksaa ja sitten lapsi siirrettiin perhepäivähoitoon. Sinne sopeutui nopasti ja kaikki osapuolet olivat (ovat yhä) tyytyväisiä tilanteeseen.
Kaikkia ei vain ole tarkoitettu isoon ryhmään ja isoon laitokseen.

tietenkin itkun kirjoitti:

syy pitää selvittää,todennäköisesti sopeutuminen kestää vain vähän kauemmin.Se että yleensä lapsi tottuu kahdessa viikossa ei tarkoita että kaikki sopeutuisi,yksilöitä kuin ovat.Ja eiköhän kaikkien järki sano että lyhennetty työaika on parempaa lapselle kuin täysi.

Lue lisää

Tottakai lyhennetty työaoka on lapselle parempaa,mutta aloittajahan on huolissaan lapsen itkusta ja siitä ettei hän nuku päiväunia.Kaikilla ei ole mahdollisuuttta lyhennettyyn työaikaan ja varsinkin kun lapsi on jo 3 vuotias.

itkee ja miksi? kirjoitti:

Tottakai lyhennetty työaoka on lapselle parempaa,mutta aloittajahan on huolissaan lapsen itkusta ja siitä ettei hän nuku päiväunia.Kaikilla ei ole mahdollisuuttta lyhennettyyn työaikaan ja varsinkin kun lapsi on jo 3 vuotias.

Lue lisää

KAIKILLA EI OLE MAHDOLLISUUTTA - hah hah, kuka sinut on noin vakuuttanut.
Suomi on järjestelmiä täynnä. Sellaisia mahdollisuuksia äitien hoitaa itse lapsiaan, joista ei voinut muutama vuosikymmen sitten edes uneksia.

Tuntuu tosi surkuhupaisalta - suomalainen nuori aikuiväestö on 70% korkeakoulutettu, mutta he ovat vielä kuuliaisempia romuttamaan oman järjenkäyttönsä, kuin me riistetty isoikäluokka - narutettu, jotta muka PAKKO.

Jättää lapsi, hylätä hänet ja kaikki ihana äidille ja lapselle automaattisesti kuuluva yhdessäolon ilo. Jumalan tarkoittama lahjasta nauttiminen. Ja kulkea masentuneena töissä ja antaa lapsensa kärsiä koko pitkä päivä. Kyllä vanha kansa olisi sanonut, että oletteko seonneet täysin, kun tätä päivää katselisivat.

Vaihtoehtoja on kirjoitti:

Ja kaikki ei totu ollenkaan. Tuttavani pieni lapsi aloitti päiväkodin ja puoli vuotta oli yhtä huutoa ja itkemistä jääminen. Päivät menivät sulkeutuneena ja ujostellen, ei syönyt kunnolla, tuli kotona ongelmia esim. yöheräilynä ja kauhukohtauksina öisin.
Puolivuotta vanhemmat yrittivät jaksaa ja sitten lapsi siirrettiin perhepäivähoitoon. Sinne sopeutui nopasti ja kaikki osapuolet olivat (ovat yhä) tyytyväisiä tilanteeseen.
Kaikkia ei vain ole tarkoitettu isoon ryhmään ja isoon laitokseen.

Lue lisää

"Kaikkia ei vain ole tarkoitettu isoon ryhmään ja isoon laitokseen." Ei ole tarkoitettukaan alunperin 100 v sitten kuin 5 vuotiaille. Ei sovellu kenellekään sitä nuoremmalle! Paitsi erikoissuomessa.

Meillä taitaa olla Suomessa suurin osa lapsista vaurioituneita, ovathan he olleet päiväkodissa hoidossa ja jotkut jopa alle vuoden ikäisistä. Ja varsinkin 70-80 luvulla syntyneet lapset aloittivat päivähoidon jopa puoli vuotiaina.
Miksi pitäisi jäädä kotiin jos on kouluttautunut ammattiin ja on hyvä työpaikka, sillä kun lapsi täyttää 3 vuotta ja työnantaja ei hyväksy lyhennetyä työaikaa, niin ei ole muuta mahdollisuutta kun irtisanoutua töistä. Minusta meidän pitää vaatia pienempiä ryhmiä ja enemmän hoitajia päiväkotiin,niin että kaikilla lapsilla olisi hyvä olla hoidossa.

töissä täytyy käydä kirjoitti:

Meillä taitaa olla Suomessa suurin osa lapsista vaurioituneita, ovathan he olleet päiväkodissa hoidossa ja jotkut jopa alle vuoden ikäisistä. Ja varsinkin 70-80 luvulla syntyneet lapset aloittivat päivähoidon jopa puoli vuotiaina.
Miksi pitäisi jäädä kotiin jos on kouluttautunut ammattiin ja on hyvä työpaikka, sillä kun lapsi täyttää 3 vuotta ja työnantaja ei hyväksy lyhennetyä työaikaa, niin ei ole muuta mahdollisuutta kun irtisanoutua töistä. Minusta meidän pitää vaatia pienempiä ryhmiä ja enemmän hoitajia päiväkotiin,niin että kaikilla lapsilla olisi hyvä olla hoidossa.

Lue lisää

varmaan muistelet että olipa ihanaa olla töissä kun lapsi oli pieni..

Ja vanhana kirjoitti:

varmaan muistelet että olipa ihanaa olla töissä kun lapsi oli pieni..

Vanhempi lapseni oli 8 kk, kun menin töihin(ei ollut hoitovapaita silloin) ja nuorempi 1,5 vuotias. Lomat ja kaikki muutkin vapaat vietimme tiiviisti perheenä ja muistelen lasten lapsuusaikoja hyvillä mielin. Lapset ovat pärjänneet hyvin, kouluttautuneet hyviin ammatteihin, eikä minkäänlaisia traumoja ole kummallakaan. Nuorimmalla on vieläkin pari ystävää päiväkotiajoilta.

töissä täytyy käydä kirjoitti:

Vanhempi lapseni oli 8 kk, kun menin töihin(ei ollut hoitovapaita silloin) ja nuorempi 1,5 vuotias. Lomat ja kaikki muutkin vapaat vietimme tiiviisti perheenä ja muistelen lasten lapsuusaikoja hyvillä mielin. Lapset ovat pärjänneet hyvin, kouluttautuneet hyviin ammatteihin, eikä minkäänlaisia traumoja ole kummallakaan. Nuorimmalla on vieläkin pari ystävää päiväkotiajoilta.

Lue lisää

"Lapset ovat pärjänneet hyvin, kouluttautuneet hyviin ammatteihin, eikä minkäänlaisia traumoja ole kummallakaan." Se kuinka tasapainoinen ihminen on, ei riipu koulutustasosta. Itse asiassa olen nähnyt työssäni jopa päinvastoin; kaikista parhaiten menestyvät (kouluissa huippuarvosanat) ja johjiksi päässeet ovat niitä kaikkein epätasapainoisempia ihmisiä. Riippuu mitä tarkoitetaan "pärjänneet hyvin". Se, onko ihminen onnellinen, tasapainoinen ja terveen itsetunnon omaava ei ole sama asia kuin että ihminen on korkeasti koulutettu ja "näennäisesti menestynyt" opinnoissaan. Eräs psykologi sanoi, että 95%:lla ihmisistä on jonkinlaisia traumoja, ihmiset jotenkin luulevat, että jos ihmisellä on ammatti ja ei ole hullujenhuoneella, että hänellä ei ole mitään traumoja. Mistä vanhemmat voivat tietää lopulta onko traumoja vai ei kun suurin osa traumoista on henkilöille itselleenkin tiedostamattomia? Sitten ihminen vain reagoi eri tavoin niihin: joku kärsii masennuksesta, paniikkihäiriöstä, syömishäiriöstä, alkoholimista yms. Ja suurin osa mielenterveysongelmista juontaa varhaislapsuuden hylkääämiskokemuksista (joskin ei aina)

dyjjdj kirjoitti:

"Lapset ovat pärjänneet hyvin, kouluttautuneet hyviin ammatteihin, eikä minkäänlaisia traumoja ole kummallakaan." Se kuinka tasapainoinen ihminen on, ei riipu koulutustasosta. Itse asiassa olen nähnyt työssäni jopa päinvastoin; kaikista parhaiten menestyvät (kouluissa huippuarvosanat) ja johjiksi päässeet ovat niitä kaikkein epätasapainoisempia ihmisiä. Riippuu mitä tarkoitetaan "pärjänneet hyvin". Se, onko ihminen onnellinen, tasapainoinen ja terveen itsetunnon omaava ei ole sama asia kuin että ihminen on korkeasti koulutettu ja "näennäisesti menestynyt" opinnoissaan. Eräs psykologi sanoi, että 95%:lla ihmisistä on jonkinlaisia traumoja, ihmiset jotenkin luulevat, että jos ihmisellä on ammatti ja ei ole hullujenhuoneella, että hänellä ei ole mitään traumoja. Mistä vanhemmat voivat tietää lopulta onko traumoja vai ei kun suurin osa traumoista on henkilöille itselleenkin tiedostamattomia? Sitten ihminen vain reagoi eri tavoin niihin: joku kärsii masennuksesta, paniikkihäiriöstä, syömishäiriöstä, alkoholimista yms. Ja suurin osa mielenterveysongelmista juontaa varhaislapsuuden hylkääämiskokemuksista (joskin ei aina)

Lue lisää

Tutkimuksia ja analyysejä on joka lähtöön. Puolesta ja vastaa, valitsee vain sen mikä palvelee parhaiten omaa tarvetta. Aina on joku "viisas" sanonut jotain ja toinen "viisas" sanonut samasta asiasta toisin.
Lapsen oma tai vanhempien oma kokemus ja tunne asioista on tärkein, ei jonkun toisen tekemä tutkimus.
Kait tuokin vastannut vanhempi tuntee lapsensa paremmin, kuin joku täysin vieras psygoloki.

Ensin hutkitaan, sit kirjoitti:

Tutkimuksia ja analyysejä on joka lähtöön. Puolesta ja vastaa, valitsee vain sen mikä palvelee parhaiten omaa tarvetta. Aina on joku "viisas" sanonut jotain ja toinen "viisas" sanonut samasta asiasta toisin.
Lapsen oma tai vanhempien oma kokemus ja tunne asioista on tärkein, ei jonkun toisen tekemä tutkimus.
Kait tuokin vastannut vanhempi tuntee lapsensa paremmin, kuin joku täysin vieras psygoloki.

Lue lisää

No itse asiassa kaikki psykologian alan tutkimuksen ovat yhtä mieltä siitä, että alle 3-vuotiaalle parasta on kotihoito (mikäli kotiolot eivät ole aivan huonot). Ei ole olemassa yhtään yltiösosiaalista reipasta 1-vuotiasta, joka hyötyisi päiväkodista ellei vanhemmat kotona ole aivan hulttioita. Kyllä terveen järjen pitäs sanoa, että vauva tai taapero ei tarvitse laitoshoitoa. Ainoastaan työelämä ja raha sanelee sen, että päiväkoteja tarvitaan, mutta ei pienten lasten tarpeet. Alle 3-vuotiaalle pitkät päivät hoidossa ovat aina riskitekijä kehitykselle, mutta ei se tarkoita aina sitä, että lapsesta tulisi mikään "psykopaatti" mutta riskit lisääntyy erilaisille ongelmille.

70-luvulla se osa lapsista jotka vietiin päiväkoteihin hyvin pieninä oli varsin pieni verrattuna nykytilanteeseen, tavallisesti vauvoja hoiti kotona hoitaja tai sukulainen.Tämä oli huomattavasti parempi vaihtoehto lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta kuin ryhmähoito liian pienenä. Ranskassa lapsia viedään pienestä hoitoon vielä hyvin rajoitetusti. Tavallisesti kokopäivähoitoon vasta kolme vuotiaina. Totta on että Suomen suuntaan ollaan menossa ja ranskalaisissa lapsissa ja nuorissa nähdään myös emotionaalisen kehityksen häiriöitä kasvavassa määrin

.... kirjoitti:

70-luvulla se osa lapsista jotka vietiin päiväkoteihin hyvin pieninä oli varsin pieni verrattuna nykytilanteeseen, tavallisesti vauvoja hoiti kotona hoitaja tai sukulainen.Tämä oli huomattavasti parempi vaihtoehto lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta kuin ryhmähoito liian pienenä. Ranskassa lapsia viedään pienestä hoitoon vielä hyvin rajoitetusti. Tavallisesti kokopäivähoitoon vasta kolme vuotiaina. Totta on että Suomen suuntaan ollaan menossa ja ranskalaisissa lapsissa ja nuorissa nähdään myös emotionaalisen kehityksen häiriöitä kasvavassa määrin

Lue lisää

Ja muistetaan, että edelleenkin suurin osa alle 3-vuotiaista hoidetaan kotona. Ei siis mitään uutta auringon alla.

.... kirjoitti:

70-luvulla se osa lapsista jotka vietiin päiväkoteihin hyvin pieninä oli varsin pieni verrattuna nykytilanteeseen, tavallisesti vauvoja hoiti kotona hoitaja tai sukulainen.Tämä oli huomattavasti parempi vaihtoehto lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta kuin ryhmähoito liian pienenä. Ranskassa lapsia viedään pienestä hoitoon vielä hyvin rajoitetusti. Tavallisesti kokopäivähoitoon vasta kolme vuotiaina. Totta on että Suomen suuntaan ollaan menossa ja ranskalaisissa lapsissa ja nuorissa nähdään myös emotionaalisen kehityksen häiriöitä kasvavassa määrin

Lue lisää

70- luvulla päivähoito-oikeus vaihteli vuosittain. Tänä vuonna jos tulosi olivat sen verran alhaiset sait paikan, ensi vuonna menetit jos tulosi olivat muutaman markan nousseet. Sitten oli etsittävä hoitopaikka vaikka kiven alta ja melkeinpä vietävä lapsi mihin tahansa. Ei niitä hyviä hoitajia kuule juossut kadut täynnä, oli otettava se kuka suostui. Tarhapaikka oli lottovoitto! Oli pakko käydä töissä, ei ollut kotihoidon tukea eikä tosiaan subjektiivista oikeutta päivähoitoon. Lakatkaa vikisemästä turhia ja olkaa tyytyväisiä edes joskus.

äi-ty-li kirjoitti:

70- luvulla päivähoito-oikeus vaihteli vuosittain. Tänä vuonna jos tulosi olivat sen verran alhaiset sait paikan, ensi vuonna menetit jos tulosi olivat muutaman markan nousseet. Sitten oli etsittävä hoitopaikka vaikka kiven alta ja melkeinpä vietävä lapsi mihin tahansa. Ei niitä hyviä hoitajia kuule juossut kadut täynnä, oli otettava se kuka suostui. Tarhapaikka oli lottovoitto! Oli pakko käydä töissä, ei ollut kotihoidon tukea eikä tosiaan subjektiivista oikeutta päivähoitoon. Lakatkaa vikisemästä turhia ja olkaa tyytyväisiä edes joskus.

Lue lisää

Kyllä niitä hyviä hoitajia kummasti löytyi. Siihen aikaan ihmiset mieluummin tekivät töitä kuin istuivat sossun luukulla.Oli paljon naisia jotka hoitaneet omat lapsensa aikuisiksi ja halusivat vielä työtä tehdä. Olis mielenkiintoista tästä ihan ottaa selvää koska vanhempieni kertomusten mukaan melkein jokaisella oli joku "ihana täti"jonka olivat ihan lehti-ilmoituksella löytäneet. Näitä tätejä oli sitten varmasti vapaina ja halukkaina huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä. Tällaisen "ihanan" tädin hoidossa oli alle kolmevuotiaan hyvinvointi aivan varmasti paremmassa turvassa kuin ylisuuressa päiväkodin lapsiryhmässä! Saattaa olla että vanhemmilla enemmän vaivaa hyvän tädin löytämisessä mutta eikö tärkeän asian eteen pidäkin vähän töitä tehdä?

Oliskos se Ranska, jossa on nyt eniten avioerojakin. Suoraa seurausta näistä em. asioista. Jos toimitaan sääntöjen mukaan ja hankitaan hyvät ammatit ja tittelit, ei se vielä tarkoita yhtään mitään ihmisen ehjyydestä ja vahvuudesta, sittenkään. Luonnehäiriöisiä on johtajapaikat ja akateemiset virat täynnä.

yökkötyökkö kirjoitti:

Oliskos se Ranska, jossa on nyt eniten avioerojakin. Suoraa seurausta näistä em. asioista. Jos toimitaan sääntöjen mukaan ja hankitaan hyvät ammatit ja tittelit, ei se vielä tarkoita yhtään mitään ihmisen ehjyydestä ja vahvuudesta, sittenkään. Luonnehäiriöisiä on johtajapaikat ja akateemiset virat täynnä.

Lue lisää

Turha sitä on vähätellä risaisiin epämääräisiin vanhempi-lapsisuhteisiin liittyviä riskejä ja niiden vaikutuksia normaaliin kehitykseen. Varhaiset pitkät päivittäiset erot ilman turvallista korvikehoitajaa alle kolmevuotiaiden elämässä on riski. Kaikki eivät kärsi samalla tavalla mutta riskistä on kyse joka näkyy myös mielenterveystilastoissa jotka osoittavat että jopa kolmasosa alle kouluikäisistä tulee tarvitsemaan erkoiapua koluiässä.
Tästä tosiseikasta alkaa olla jo niin paljon luotettavaa tutkimusta että todella kummallista että Suomessa vain jääräpäisesti kieltäydytään näkemästä alle kolmevuotiaiden hoidon huolestuttavaa kehitystä.

Alle kolmevuotiaan kanssa voi olla kotona, se on vain järjestelykysymys. Vähän kun istuu laskemaan kaikki menot ja tulot eri vaihtoehdoissa, niin voipi ollakin edullisempaa hoitaa pienet lapsensa kotona.
Yli kolmevuotias vasta alkaa kaipaamaan toisten lasten seuraa.