Johtaja? ongelma

höh, eikö kellään oo kokemusta??

Runsas makupalojen käyttö koulutuksessa on riskitekijä johtajuuden kannalta. Koira opettaa omistajansa jakelemaan makupaloja itselleen, omistajasta tulee koiran palvelija. Sehän on ilman muuta johtajuusongelma. Sitten tulee tilanteita, jolloin makupalat eivät kiinnostakaan. Siinä on omistaja ihan kädetön, kun ei ole mitään keinoa saada kontrollia koiraan.

Älä, molossi, sekoita ruokkimista ja makupalojen antamista keskenään. Ne eivät tarkoita samaa. Emo ruokii pentujaan kun niille tulee nälkä (ja kasvavilla pennuilla on nälkä melkein koko ajan), mutta makupaloja annetaan palkkioksi. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Aloittajalle:Auttaisi todellakin, jos tietäisimme minkä rotuisia koirat ovat, minkä ikäisiä ja kumpaa sukupuolta. Kiimainen narttu koirapuistossa aiheuttaa helposti ongelmia muiden kanssa. Urokset epäilemättä ilahtuvat, mutta eivät toisten urosten läsnäolosta. Ja jotkut nartut eivät kiiman aikana siedä muita koiria lähellään ennen kuin vasta ns. kriittisinä päivinä. Kannattaa välttää koirapuistoja kiiman aikana, jo yksin sen takia, että jotkut urokset sekoavat sukkiinsa jo haistaessaan, että kiimainen narttu on ollut paikalla.

Itse en tuosta yhdestä ärhentelystä välittäisi, koirat ottavat joskus yhteen vaikka muuten tulisivatkin toimeen keskenään. Varsinkin jos toinen koirasi on uros ja juuri se alkoi rähistä, se luultavasti halusi osoittaa muille, että tämä on sen naaras ja muiden sopii pysyä loitolla. Etenkin jos riitakumppanikin oli uros.

Odota että koirasi kiima menee ohi, pese narttusi, että saat kiiman haun pois, ja katso mitä sitten tapahtuu. Jos rähinöitä alkaa tulla enemmänkin, on parempi ettei puistoon enää mene. Toki se yksikin kerta voi olla liikaa jos toinen koira loukkaantuu pahemminkin, mutta itse en vielä tuosta yhdestä kerrasta huolestuisi.

Pitäisi saada enemmän tietoa tilanteesta että sitä osaisi paremmin arvioida. Noin vähillä tiedoilla ei voi juuri muuta kuin arvailla.

Voi kai tuon imetyksen noinkin nähdä... Silti "ruokinta" tarkoittaa "ateriaa" jonka saa joka tapauksessa, kun taas makupala on vain yksi suupala jotakin erityisherkkua, jonka saa vain kun tekee jotakin mitä ihminen haluaa. Sen takia olen edelleen sitä mieltä, että ne ovat eri asia. Mutta se lienee mielipidekysymys.

Mutta mitä makupaloihin tulee koulutuksen suhteen, siinä olen kyllä samaa mieltä. Useimmat ihmiset taitavat käyttää makupaloja kouluttaessaan koiriaan, ja ihminen pysyy silti johtajana. Jos ongelmia tulee, ne eivät johdu makupaloista.

Itse en ole koskaan tarvinnut herkkuja koirieni kouluttamiseen, mutta tunnen monia jotka ovat, ja hyvn on ihmisen arvovalta säilynyt.

No niin, kiitos vastauksista. Luettuani kirjoituksen uudelleen, huomasin, että muutamat kohdat voi ymmärtää eri tavalla kuin tarkoitin.
Eli molemmat koirani ovat pystykorvaisia, keskikokoisia narttuja. Tämä koirapuistokohtaus ei tapahtunut omien koirieni välillä, eikä omalla koirallani ollut juoksua, vaan puistoon tulleella koiralla, jonka kanssa tulleet hyvin toimeen aiemmin. Kaikki puistossa olleet koirat olivat narttuja, selvästi omiani nuorempia (väh. 5 vuotta), eli ei mitään arvoasteikkojärjestelyä mielestäni.
Makupalat liittyvät asiaan siten, että sillä kertaa minulla oli niitä mukana (oikein makkaraa), huomaamatta pussi oli tippunut maahan ja koirani tyhjensi sen kokonaan. Yleensä makupaloja ei ole.
Välikohtauksessa kenellekkään ei käynyt mitään, otin koiran viereeni rauhoittumaan, mutta käytös jatkui, jos toinen koira juoksi ohi, joten läksimme pois.
NORMAALISTi koira käy haistelemassa puistoon tulevat koirat, sen jälkeen menee omiin oloihinsa metsikön puolelle. Jos on vieressäni, ja toinen koira lähestyy, ärähtää sille. Lenkillä ei edes halua toisten koirien luo, eikä ennen niille räksyttänyt. Luonnetta voisi kuvailla sanalla pidättäytyväinen.

Toisin sanoen, jos koiranne ei syystä tai toisesta tottele, pidätte sen nälkäisenä? No, kukin tyylillään... Olette myös sitä mieltä, mikäli siis oikein tulkitsin, että mielestänne koiraa on vaikea kouluttaa ilman makupaloja. Siltä ainakin tuo
"Jos taas puhutaan ihan koulutuksesta ja vielä tavoitteellisesta,niin siinä todella vähissä määrin pärjää ilman motivointia,oli sitten kyse ruuasta tai saalispalkasta"- kommentti kuulostaa. Jos niin on, ettei koira opi ilman jatkuvaa syöttämistä, kyse on kouluttajan osaamattomuudesta. Osaavissa käsissä koira oppii aivan yhtä hyvin ja nopeasti ilmankin makupaloja. Mutta kuten sanottu, kukin tyylillään...

Aloittajalle: Jos makkarat oli jo syöty toisen koiran tullessa paikalle ja rähinän alkaessa, kyse tuskin oli nakeista. Pakko myöntää, että ainakaan minulla ei vieläkään ole mitään rakentavia ajatuksia, vaan olen edelleen arvailun varassa.

Sanoit toisten koirien olevan useita vuosia nuorempia kuin omasi. Oliko tämä yksi koira vielä nuorempi? Tuli vain mieleen, että jos kyseessä oli pentu tai hyvin nuori koira, koirasi saattoi pitää sen käyttäytymistä sopimattomana ja komentaa sitä rauhoittumaan ja/tai osoittamaan vähän enemmän kunnioitusta vanhempiaan kohtaan.

Sanoit kautta rantain että omat koirasi eivät ole enää ihan nuoria. Jotkut koirat muuttuvat etäisemmiksi vanhemmiten eivätkä enää jaksa sietää "teinien" riekkumista lähellään. Ja jos sitten joku nuori koira kulkee ohi liian läheltä ja/tai vauhdikkaasti, ne saattavat komentaa niitä asiallisempaan käytökseen. Varsinkin narttukoirilta tämä on tyypillistä.

Tuli mieleen myös, että jos muut koirat olivat niinkin paljon nuorempia, on aivan mahdollista, että kyseessä oli juurikin arvojärjestyskysymys. Useimmat koirat alkavat etsiä asemaansa muihin nähden sinä parin kolmen ikävuoden kahta puolta. Jotkut aikaisemmin, toiset myöhemmin. Vaikea sanoa näkemättä koirien käyttäytymistä.

En nyt tiedä onko näistä mietteistä mitään apua, mutta siinä nyt pari mahdollisuutta mistä voisi olla kysymys.

No joo, taisin minäkin ilmaista itseäni huonosti. Tarkoitukseni ei ollut sanoa ettei makupaloja saisi käyttää. Huomioni tarkoitti puheitanne siitä, että koira joutuu tekemään "temppuja" saadakseen normaalin aterian. Maahan, seuraa, istu jne. Sen on tehtävä juttuja jotta saisi aterian. Pakostakin siinä ajautuu päättelemään, että jos koira ei niitä temppuja tekisikään, se ei myöskään saisi ruokaa. Eli jäisi nälkäiseksi.

En minäkään puhunut tottelemattomuudesta - oikeastaan. Olen vain sitä mieltä, että koiran normaalia ateriaa ei pitäisi sekoittaa koulutustilanteisiin muuten kuin siinä yhteydessä, että sen opettaa esim istumaan rauhallisesti sen aikaa että kuppi asetetaan eteen niin ettei koira vie sitä käsistä. Ja sen puoleen muutenkin ilman ylimääräistä sirkusta ja kaaosta. Tosin minulle mainittu tilanne on pikemminkin kasvatusta kuin koulutusta, mutta kuitenkin.

Miten sitten määrittelen mitäkin, niin "kasvatus" tarkoittaa yleisten tapojen opettamista, siihen tyyliin, että ihmisiä vasten ei hypitä, ruokakupille ei rynnätä eikä huonekaluille hypätä - sen sellasia juttuja.
"koulutus" taas on sitä istu-seuraa-maahan-touhua. Ja kysymykset "oppiiko koira ilman makupaloja vai ei" ja "miksi ihmiset niitä käyttävät" edustavat samaa asiaa. Makupaloja käytetään jotta koira oppisi paremmin/nopeammin, joten ne kaksi asiaa eivät oikeastaan eroa toisistaan, ne vain ilmaistaan eri tavalla.

Olen vain huomannut, että koirat oppivat yhtä hyvin ja nopeasti ilmankin herkkuja, millä nyt tarkoitan kaikkea mahdollista lihapullista nakkeihin ja tavallisiin kuivaraksuihin. Puhuit motivoinnista (= makupalat), ja pakotteista, kuten hihnasta nykäisyä tarpeen vaatiessa. Meillä motivointina toimivat lelut. Tosin, kaikki koirat eivät ole yhtä hulluina leluihin kuin mitä esim omat koirani ovat poikkeuksetta olleet... Niille koirille jotka eivät leluista välitä, makupalat lienevät paras vaihtoehto, ainakaan ei tule mieleen muutakaan mitä niille voisi tarjota.

Tuostakin saisi aikaan melkoisen pitkän väittelyn jos ryhdyttäisiin määrittelemään "pakotteita", eli missä menee raja ohjaamisen ja pakotteen välillä. Mitään hihnasta nykimistä meillä ei ole koskaan ollut. Jos hihna kiristyi koiran kulkiessa liian nopeasti eteenpäin, pysähdyimme odottamaan että koira lakkaa vetämästä, ja jatkoimme sitten matkaa.

Sanoit, että nykyään hyvin harvat kouluttavat koiransa ilman motivointia, ja ainakin siitä olemme samaa mieltä. En nimittäin allekirjoita sitä mitä sanoit tokosta, eli että toiminta ilman motivointia ei kanna pitkän päälle hedelmää. Tunnen parikin tokovaliota, eikä kumpaakaan ole koulutettu makupalojen avulla. Pelkkien pakotteiden käytöstä en sitten tiedä, meillä on niin vähän niitä tarvittu, mutta olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä siitäkin. Eli että pelkästään ne eivät varmaankaan riittäisi kovin helpolla. Tiedä sitten esim metsästyskoirista, ne eivät ole minulle tuttuja joten joudun luottamaan sinun mielipiteisiisi niiden osalta.

Anteeksi kun tuli näin paljon tekstiä...

Aloittajalle: Älä silti ala jännittää toisten koirien kohtaamista. Koira kyllä vaistoaa sen, ja sen pinna saattaa kiristyä senkin takia. Odota että juoksu menee ohi ja katso sitten miltä vaikuttaa. Toivottavasti oli vain huono päivä, kuten sanoit.

Koiralla on ollut etuoikeus: se on päässyt leikkimään toisten kanssa. Mitään ongelmia toisten kohtaamisessa ei ole ollut, koska koiran kiintiö tuohon etuoikeuteensa on ollut kunnossa.

Nyt olet sitten säikäht'änyt yhtä tilannetta ja vienyt koiraltasi tuon etuoikeuden. Koirallesi luotu tarve päästä ajoittain leikkimään toisten kanssa ei kuitenkaan "tajua" loppua sinun säikähdyksesi takia... Koiralla on tarve, joka on tyydyttämättä, toki sille tulee paineita muiden ohittamiseen, koska se kaipaa oikeuttaan päästä leikkimään toisten kanssa.

Ymmärrä syy, sitten voit tehdä asialle jotain...

Aloittajalle: tuo edellinen viesti meni ohi minultakin. Joten sen suhteen meitä on tässä ainakin kaksi hölmöä...

Molossille: Totta, aivojen käyttö tekee hyvää niin eläimille kuin ihmisillekin, mukaanlukien allekirjoittanut... Piti oikein tarkistaa mitä oli tullut kirjoitettua, ja lukea tarkemmin mitä sinä olit kirjoittanut.

No juu, joillekin poikkkeustapauksille voi tosiaan olla hyväksi pitää pieni reenisessio juuri ennen ruokailua. Mutta oletin, että siinä puhuttiin "normaalista koirasta" joka siis ei sähellä ruuan vuoksi. Rauhallisen ja hyvin käyttäytyvän koiran kohdalla en vieläkään ymmärrä miksi siltä pitäisi vaatia seuraamista yms (oli kyseessä sitten koulutus/kasvatus tai vanhan kertaus) ennen kuin sille annetaan ruoka eteen - enkä todennäköisesti tule ymmärtämäänkään vaikka sitä miten selittäisi.

Tuo vertaus villeihin koiriin on ehkä hieman ontuva sikäli, että villit koirat ottavat ateriansa kiinni (jos se on karkuun juoksevassa muodossa niiden havaitessa sen). Kun ateria tai tuleva sellainen on kuollut, lauman arvojärjestys kertoo kuka syö ensin. Ylempiarvoiset syövät ensin, ja alempiarvoiset odottavat vuoroaan. Jos ne tulevat osingoille liian aikaisin, niitä purraan. Ne siis tekevät työtä lauman hyväksi ja odottavat sitten vuoroaan. Joten jos villien koirien toimintaa haluaa käyttää esimerkkinä, sen vastineeksi sopisi paremmin se, että metsästyskoira ottaa kiinni jäniksen ja odottaa sitten, että metsästäjä saa saaliin syötävään muotoon. Kotikoira ei tee työtä lauman hyväksi, vaan se tekee juttuja, koska laumanjohtaja käskee. No niin, voihan senkin tietysti laskea työksi, mutta minusta ne eivät oikein ole verrattavissa. Jälleen yksi mielipidekysymys, arvelen.

Tarkennan myös aiempaa huomautustani siitä, että "makupaloja käytetään jotta koira oppisi nopeammin ja paremmin". Tällä siis en tarkoittanut, että näin olisi, vaan sitä minkä huolimattomuuttani jätin sanomatta, eli että ihmiset USKOVAT että niin on. Olen todellakin huomannut, että koirat oppivat aivan yhtä tehokkaasti ilmankin makupaloja. Missään vaiheessa en sanonut, että olisin kouluttanut koiria kokonaan ilman motivointia, vaan että makupalojen sijasta käytin siihen tarkoitukseen leluja. Ja samoin on niiden tokovalioiden laita. Nekin koulutettiin lelujen avulla, eli niitä kyllä motivoitiin, mutta ainuttakaan makupalaa ne eivät siinä tarkoituksessa saaneet.

Niin että ei niitä nameja välttämättä tarvita vaativienkaan suoritusten kouluttamiseen.

Kuten sanoit, palkka sen mukaan mikä kenelläkin parhaiten toimii, mutta toisaalta yleensä ihmiset käyttävät automaattisesti nameja, edes kokeilematta muita keinoja, koska he USKOVAT että koira ei muuten opi, ainakaan niin hyvin.

Piti oikein tuumia asiaa, mutta ei kyllä tule mieleen yhtä ainutta koiraa joka olisi koulutettu täysin ilman motivointia, eli ilman nameja TAI leluja. Pelkkien kehujen ja/tai pakotteiden avulla koulutettuja koiria ei ainakaan minun tuttavapiiriini kuulu enkä ole toisaalta sellaisista kuullutkaan. Taitavat tosiaan olla harvassa...

Alkoi kiinnostaa tuo metsästyskoiran käsite. Itselleni se tuo ensimmäisenä mieleen ajavat koirat (joiden luulisin olevan niitä hankalammin koulutettavia juurikin sen ajoviettinsä takia), mutta eikö ne (metsästyskoirat) jaeta kolmeen ryhmään; ajaviin, noutaviin ja- niin, onko se yksi ryhmä "seisovat" vai "osoittavat" vai mitä sanaa siitä käytetään? Siis siitä ryhmästä, mikä jähmettyy paikalleen tuijottamaan sinne suuntaan missä ne ovat saaliin havainneet? Ja onko käsitykseni oikein sinne päinkään vai olenko ihan hakoteillä?

Useimmat koiraeläimet, kuten dingo jonka mainitsit, kuitenkin elävät laumoissa. On kai makuasia lasketaanko kulkukoirat villeihin vai villiintyneisiin koiriin, minusta ne ovat sama asia olivatpa pennut syntyneet sitten kaduilla tai keskellä viidakkoa, mutta olen usein nähnyt niitä reissatessani pitkin maailmaa, ja huomannut, että ne kyllä muodostavat laumoja. Olet tosin oikeassa siinä että kaikki koiraeläimet eivät elä laumoissa, ja uroksetkin liikkuvat yksin tai keräävät oman "haareminsa".

Nyt on helppo sanoa, että kaupukiolosuhteissa asuminen juuri on symbioosia ihmisen kanssa, mutta koirien on todettu toimivan samoin vaikka ne eivät kaupungeissa asuisikaan. Myös tuon laumahierarkian olen nähnyt hyvin selkeästi jo omissakin koirissani, samoin niissä kulkukoiralaumoissa joita olen nähnyt. Mielestäni en siis inhimillistä turhan takia. Ei niillä tietenkään mitään säätyjakoa ole, se on ihmisten juttu, vaan ne noudattavat yksinkertaista vahvimman lakia. Ja tarkennuksen vuoksi mainittakoon, että kun puhun vahvimmasta, en välttämättä tarkoita fyysistä voimaa vaikka sillä merkittävä osa onkin. Vaikka lauman jäsen olisi kuinka vahva ruumiillisesti, muut jyräävät sen jalkoihinsa jos se on henkisesti heikko.

Koira ei myöskään ole ainoa eläin joiden laumoissa vallitsee arvojärjestys. Sitä esiintyy myös mm hevosilla, norsuilla ja mangusteilla. Apinat ovat liian lähellä ihmistä että haluaisin niitä laskea tähän, mutta sama juttu silti niilläkin. Ja monilla muilla. En siis mielestäni inhimillistä turhaan.

Kiitoksia tarkennuksesta metsästyskoirien suhteen. Tuo haukkuva koira olikin uusi juttu. :)

"Useimmat koiraeläimet, kuten dingo jonka mainitsit, kuitenkin elävät laumoissa." Se, että jokin eläin elää laumassa ei tarkoita, että siinä laumassa on hierarkiaa.

"On kai makuasia lasketaanko kulkukoirat villeihin vai villiintyneisiin koiriin, minusta ne ovat sama asia olivatpa pennut syntyneet sitten kaduilla tai keskellä viidakkoa, mutta olen usein nähnyt niitä reissatessani pitkin maailmaa, ja huomannut, että ne kyllä muodostavat laumoja." Kulkukoiria tutkineet tutkijat ovat huomanneet muun muassa, että kulkukoirat joskus toimivat yhteistyössä, joskus erikseen, ja urokset eivät esimerkiksi yleensä jää odottamaan pentujen syntymistä ja varttumista. Laumaantuminen ei ole järjestelmällistä, laumat eivät ole staattisia eikä laumoissa ole kiinteää arvojärjestystä. Nämä tiedot siis tutkijoilta, jotka ovat työkseen seuranneet villikoiria/kulkukoiria pidemmän aikaa - kuinka kauan ja järjestelmällisesti itse olet seurannut samanlaisia kulkukoiria?

"Myös tuon laumahierarkian olen nähnyt hyvin selkeästi jo omissakin koirissani, samoin niissä kulkukoiralaumoissa joita olen nähnyt." Jotta voidaan tehdä perusteltuja päätelmiä jonkin lajin käyttäytymisestä, täytyy tutkia satojen tai jopa tuhansien yksilöiden käyttäytymistä samankaltaisissa tilanteissa ja tulokset täytyy analysoida tieteellisin menetelmin jotta voidaan poistaa subjektiivisuus ja mutu-arviot päätelmistä - omien koirien havainnointi ja satunnaisesti nähdyt kulkukoiralaumat ei mielestäni ole riittävästi havaintoja jotta voisi määritellä yleisiä totuuksia lajin käyttäytymisestä. Samalla logiikalla voisin sanoa, että tunnen ainakin 5 ihmistä jotka ovat tupakoineet koko elämänsä eivätkä he ole sairastuneet keuhkosyöpään - joten tupakointi ei aiheuta keuhkosyöpää.

"Ja tarkennuksen vuoksi mainittakoon, että kun puhun vahvimmasta, en välttämättä tarkoita fyysistä voimaa vaikka sillä merkittävä osa onkin. Vaikka lauman jäsen olisi kuinka vahva ruumiillisesti, muut jyräävät sen jalkoihinsa jos se on henkisesti heikko." Kun katsotaan yksittäisten koirayksilöiden suhteita toisiinsa, toisen yksilön vahvuus/dominoivuus/heikkous/alistuneisuus kussakin tilanteessa on lopputulosta niiden kahden yksilön omista oppimishistorioista, temperamentista, motivaatiosta sekä keskinäisesti historiasta samankaltaisessa tilanteessa. Karrikoiden, yksi koira on hulluna palloihin ja on valmis puolustamaan sitä resurssia jopa aggressiivisesti muita kohtaan, toinen koira on historiassa yrittänyt ottaa pallon ja saanut nokilleen ja sen takia väistää heti kun näkee ekalla koiralla pallon. Mutta tämä toinen koira on persompi ruuan perään, ja rynnii aina ensin syömään, kun taas ensimmäinen koira ei ole niin kiinnostunut ruuasta ja antaa toisen koiran "dominoida" sitä ruokailutilanteessa. Sitä miten ryhmä koiria käyttäytyy ei voi määritellä yksinkertaisen arvojärjestyksen mukaan, vaan se on lopputulemaa niiden koirien tavoitteista ja valmiudesta toimia tavoitteiden saavuttamiseksi eli motivaatiosta, oppimishistoriasta ja aikaisemmista keskinäisistä kohtaamisista. Eli koirien käyttäytyminen laumassa on paljon monimutkaisempaa ja monipuolisempaa kuin yksinkertaistettu laumajärjestysajattelu antaa ymmärtää.

"Koira ei myöskään ole ainoa eläin joiden laumoissa vallitsee arvojärjestys. Sitä esiintyy myös mm hevosilla, norsuilla ja mangusteilla. Apinat ovat liian lähellä ihmistä että haluaisin niitä laskea tähän, mutta sama juttu silti niilläkin. Ja monilla muilla. En siis mielestäni inhimillistä turhaan." Laumaeläimiä on vaikka kuinka, siis sellaisia joilla on ihka oikea laumajärjestys, esimerkiksi kanoilla lauman ylimmät pitävät järjestystä yllä koko ajan nokkimalla alempiaan, ja apinoilla laumajärjestystä ilmentää paljon monimutkaisemmat parittelu- ja hoivaamiskuviot. Mutta kuten kaikki eläimet eivät pariudu loppuiäkseen, ei myöskään kaikilla sosiaalisilla eläimillä ole tarvetta laumahierarkiaan. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin voisi "maalaisjärjellä" ajatella! Tässä erittäin hyvä ja tuore artikkeli aiheesta, kannattaa lukea ajatuksella varsinkin kappale "Status-seeking or Group-seeking?": http://www.examiner.com/article/dog-whispering-the-21st-century

Tutkijoillakin on risteäviä mielipiteitä. Jos yksi vannoo jonkun asian oikeaksi, toinen tulee ja vakuuttaa sen vääräksi, ja loppujen lopuksi ilmenee, että kyse on pohjimmiltaan siitä, mistä näkökulmasta asioita tulkitsee.

No tätä asiaa on jo tutkittu jonkun aikaa, ja tällä hetkellä valtaosa tieteellisestä yhteisöstä on yhtä mieltä siitä, että koira ei ole laumaeläin sanan hierarkisessa merkityksessä. Täten asiaa voidaan kutsua jo faktaksi, eikä siinä ole enää tutkijoiden, kouluttajien tai koiranomistajien henk. koht. mielipiteillä tai näkemyksillä paljonkaan painoarvoa. Tätä faktaa voisi horjuttaa ainoastaan pätevä tieteellinen tutkimus, joka tuo uutta, laumajärjestysajattelua tukevaa tietoa esille koirien käyttäytymisestä - mutta sellaisia tutkimuksia ei ole kyllä näkynyt.

Aloittajalle vielä kysymys: oletan että koirasi on siis sekarotuinen, koska rotuasiaan et antanut kunnon vastausta. Mitä/minkätyyppisiä koiria siinä on? Koira ei ole koira ei ole koira. Oletan että ongelmakoirasi itse asiassa on jotenkin turhautunut, ikävystynyt tai muuten väärinymmärretty.
Eli pitäisi ensin tietää, minkätyyppinen/rotuinen koira on. Sitten pitäisi miettiä, minkälaisia päivittäisiä tarpeita ja toiveita sillä on olosuhteiden ja ajankäyttösi suhteen. Tässä juuri noutajan tarpeet ovat erilaisia kuin metsästystrerrierin tarpeet, jotka taas ovat erilaisia kuin paimenkoiran tarpeet jotka eroavat pystykorvan tarpeista jne.
Oli ongelmakäytös mitä hyvänsä, ensin pitäisi miettiä MIKSI koira käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, mitä se sillä saavuttaa??
Sitten pitäisi järjestää koiran elämä niin puuhakkaaksi ja ei-turhauttavaksi kuin mahdollista, ja miettiä parempia tapoja toimia ongelmatilanteiden ennakoimiseksi ja välttämiseksi. Eli ei pitäisi juuttua yksittäiseen ongelmaan vaan nähdä isommat kokonaisuudet. Tässä ulkopuolinen koiraterapeutti tai taitava kouluttaja voisi opettaa lähinnä sinua itseäsi, ei niinkään koiraa (toki hän voi näyttää mallia miten menetellä ohitustilanteissa).