Syöminen toisten kanssa

Saaks kouluun tuoda omia eväitä muka?

Siellä ammattikorkeassa on varmaankin terveydenhuolto järjestetty? Kannattaa siellä vähän jutella näistä asioista. Lähinnä tulee mieleen että, tarvitset psykologin apua. Onhan monillakin sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ujoutta. Itsekin olin nuorempana kovastikin ujo. Minulla psykoterapia avasi asioita ja ujouskin siinä karisi kun itseluottamus ja itsetuntemus lisääntyi. Rohkeasti pyytämän apua.

Minullakin on sos. tilanteiden pelko ja minulla oli saman tyyppinen ongelma koulussa.
Itse tosin pystyin syömään yksin mutta mua aina ahdisti, että löydänkö itselleni paikan jossa voin syödä yksin, kun en uskaltanut mennä kenenkään viereen.

Jos ruokala oli täynnä ihmisiä niin saatoin kääntyä pois ja jättää syönnin väliin.

Ihan turhaan sä ittekses syöt niitä... Järkevämpää se on että menet vaan ruokalan kautta. Kuitenkin noissa paikoissa ruokalatkin ovat yleensä ns. parempaa tasoa koska ruoka maksaa (jos oikein muistelen).

Kyllä niitä paikkoja sieltä löytyy ja kannattaa mennä sellaiseen paikkaan istumaan jossa ei ole muita.

Eli mene vaan jatkossa ruokalaan... Ei se niin pelottava paikka ole.

Hajasjolle: Kyllä. Minulla on aina ollut samankaista tuon laumaruokailun suhteen. Olen jo pitkälti yli neljänkymmenen ja nykyään pystyn kyllä syömään vaikka missä porukassa, mutta edelleenkään en nauti siitä.

En pidä siitä, että on osallistuttava pas*kanjauhantakeskusteluun jopa syömisen aikana. En pidä siitä,että toiset kyttäävät naama naamassa kiinni miten mussutan ruokaani. Enkä pidä siitäkään, että toiset arvostelevat ruoka-annostani-sen koko ja koostumusta.
Haluan mieluiten syödä yksin,rauhassa ja keskittyä nauttimaan ruuasta ilman syyllisyydentunteita ja turhaa oiheislässytystä.

-> ap

Et ole hullu mutta ongelma sinulla on, jos et ole tarkkana sen kanssa niin elinpiirisi pienenee jatkuvasti.

Miksi minun eilien viestini on poistettu keskustelusta? Se oli ainoa järjellinen vastaus koko ketjussa.

Ihmeellistä hyysäämistä ja pumpulilla pehmustelua tämä s24 touhukin, aloittajan kaltaiset pitäisi vain laittaa kovan paikan eteen, niin kummasti alkaisi sujua asiat. Nykyään ei tarvitse kuin mainita, että on paha olo, niin on miljoona sosiaalitanttaa ja psykologia voivottelemassa ympärillä, ja rahaa haaskaantuu järkyttäviä määriä.

Aloittaja pitäisi vain laittaa väkisin sinne ruokalaan, niin oppisi normaalien ihmisten tavoille.

On vähän vaikea sanoa, että kuka tässä maailmassa on normaali. Ovatko ne ylisosiaaliset paskanjauhajat niitä normaaleja? Ja ne kiusaajat, pissikset ja muut kännäävät narkomaanit? Kaikkien ei tarvitse tehdä asioita samalla lailla. On suorastaan mukavaa, että kaikki eivät kulje massan mukana.

Minulle on ainakin ihan sama, missä jokainen ruokansa syö. Itsekään en pysty siellä ruokalassa käymään, koska kaikki paikat on yleensä täynnä, varsinkin jos vähän myöhemmin tulee. Ja joutuisin aina yksin syömään, päivästä toiseen. Silloin, kun kaverini oli vielä samassa koulussa niin kävimme välillä syömässä. Sitten minulla on vielä oma ruokavalioni.

Aloittajalle voisin sanoa, että jos tämä asia sinua todella häiritsee niin kannattaisi varmasti mennä jonkun kanssa keskustelemaan. Etkö nyt edes siellä käytävällä voisi niitä eväitä syödä? Itse en missään tapauksessa neuvoisi sinua ruokalaan menemään, koska en itsekään pystyisi, mutta jos nyt kuitenkin siellä käytävällä tai kahviossa yrittäisit ne eväät syödä. En jos lähtisit ruokailun ajaksi pois koululta?Onko lähistöllä mitään paikkaa, jossa voisi syödä?

Hei !

Ruokatunti on sen takia, että silloin syödään lounasta, kunnon ruokaa, että jaksetaan opiskella / tehdä työtä / viettää vapaa-aikaa.

Kun syöt säännöllisesti ja monipuolisesti, pysyt terveenä ja voit hyvin.

Siellä pöydässä voit istua ihan rauhassa muiden joukossa. Heistä monet ovat ujoja, monet itsevarmoja ja huolettomia. Katsele ympärillesi. - Siellä voit myös tavata uusia ystäviä, tai ihmisen, jonka kanssa haluat viettää loppuelämän !

Sinä rakastat ja kunnioitat itseäsi, ja päätät kohdella itseäsi hyvin, olet sen arvoinen !

Itsellänikin sama ongelma, tosin nykyään olen töissä ja syön yhteisessä ruokalassa. Aloin kammoamaan ruokalaa ylä asteella. Lukiossa en käynyt syömässä ruokalassa kuin pari kertaa koko aikana. Ehkä se sen takia menikin aika huonosti, enkä hakenut jatko opiskelemaan, koska koulu aiheutti liikaa stressiä nimenomaan väenpaljouden muodossa. Ennen ylä asteikää en kärsinyt moisesta ollenkaan ja olin huoleton ja peloton.

Et sinä mikään hullu ole.

Itsellä oli samanlaisia ongelmia. Suorastaan pelkäsi muita ihmisiä ja kontaktia muihin. Kouluaika oli suorastaan helvettiä kun ahtailla käytävillä piti kulkea satojen ihmisten kanssa. Myöhemmin löysin meditaation ja se rauhoitti minut. Nyt näen maailman kirjaimellisesti toisessa, paremmassa valossa. Jos poikkeat muista huomattavasti niin sinulla on korkeampi värähtelytaso etkä pysty ikinä täysin sopeutumaan massaan ja se on hyvä asia.

Yrittäpä sitä meditaatiota..ei sinulla ole mitään menetettävää-päin vastoin-

korkeampi värähtely? Viittaatko aivoaaltoihin vai mihin.

30 hengen luokassako ei sitten pelota yhtään? Kuules, ei kukaan siellä sua tuijota. jokainen keskittyy omaan syömiseensä.

Mulla on ihan sama juttu että olen aina inhonnut syödä väenpaljoudessa. En oikein tiedä mistä tuo johtuu... Asiaa pahentaa se, jos pitää vielä puhuakin ruokailun ohella.

Mulla oli sama juttu lukiossa ja yliopistossa. Yläasteella oli vielä koulukavereita, koska kaikki tyypit samalta ala-asteelta tulivat samaan kouluun. Lukioon menin eri puolelle kaupunkia enkä tuntenut entuudestaan ketään.

En saanut kavereita ujouden ja sos. tilanteiden pelon takia. En kehdannut mennä syömään kuin lukiossa kuin muutamina ensimmäisinä päivinä. Sen jälkeen en koskaan syöynyt paitsi ehkä, jos minulla oli aikaa mennä esim. juuri kuin ruokala oli avautunut ja tyhjä. Sama juttu on yliopistossa.

Minulla oli samanlaista nuorena ja varmaan aika monella muullakin, pelkäsin jopa kahviloita, saatoin poistua kesken kaiken.
Mutta, nyt en enää jännitä yhtään ja voin kertoa, suurin osa jännittää nuorena jos on vaikka liian puhelias, se on jännityksen peittämistä.

Kaikista parasta on olla mukana vaikka jännittää, silloin siitä pääsee eroon helpommin ja lopulta ei ota paineita.

Usein jotka pelleilee ja ovat suulaita, peittävät ujouttaan, näin on kertonu useat julkkiskoomikot.

Et todellakaan ole ainoa. Itsellä oli samoja ongelmia kouluaikaan. Monesti häiritsi myös se, että meluisassa ruokalassa oli vaikea keskustella, jos sattui syömään samassa pöydässä muiden luokkakavereiden kanssa, hiljainen kun olen ääneltäni. Nykyisin työelämässä ollessa olen alkanut pelätä taukoja, joissa pitäisi olla sosiaalinen ja istua syömään yhdessä eväät muiden kanssa. En tiedä mikä siinä niin pelottaa ja jännittää. Tuntuu, että itse ruokailusta tulee hankalaa ja näyttää idiootilta kun yrittää leipää tai rahkaa mussuttaa! Mieluiten pitäisin ruokatauot yksin, mutta siinä on taas se ongelma, että äkkiä jää porukasta ulkopuolelle, kun ei osaa olla sen verran sosiaalinen, että pärjäisi kahvipöytäkeskusteluissa. Jotain itsetunto-ongelmia siihen kai liittyy mm. painoon liittyen

tartte olla samasta muotista väännettyjä! Minäkään en syö koulussa. Inhoan tungosta ja hälinää. Lisäksi on äärimmäisen ikävää syödä ja yrittää vääntää väkinäistä keskustelua muiden kanssa. Jos on ihan hiljaa, muutkin on. Ei siinä mitään mutta tuntuu jotenkin tosi typerältä koko homma. Vasta sitten homma toimii kun tuntee jonkun riittävän hyvin ja voi olla oma itsensä........ silti, ruokalat on ahdistavia paikkoja.

Toisekseen minulla on ihan oma ruokavalio ja en tykkää syödä päivässä niin aikaisin ylipäätään. Lihon todella herkästi. Tykkään kokata kotona, joten en senkään tähden viitsi syödä kahta kertaa päivässä.
Huomaan olevani pirteämpi kun en tee hommia täydellä vatsalla. Juoma riittää joku kevyt välipala, vaikka proteiinipatukka tai banaani.

Toki ilmaisilla ruokaloilla on hyvä tarkoitus ja aina täytyy arvostaa ruokaa! Hyvä niille, jotka jaksaa käydä syömässä. Silloin kun olen käynyt syömässä, mielestäni ruuat on useimmiten olleet tosi hyviä ja salaatit laadukkaita! Siinä ei ole moittimista.

Olen tehnyt tuota samaa yläasteella. Kehottaisin sinua kuitenkin hankkimaan apua sos.tilanteiden pelkoon ja yrittämään voittaa ujoutta, ja syömään kunnon ruoka ruokalassa.

rajoittaa elämääsi. Olet pelokas ja arka. Sinulla on mahdollisuus vapautua peloistasi kun käännyt rukoillen Jeesuksen puoleen. Jeesus on Rakkaus ja hänen läsnäolossaan sinun ei tarvitse pelätä mitään eikä ketään. Raamattu joka on Jumalan oma Sana, vakuuttaa, että Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.

Tutustu Raamattuun, lue sitä, aloita Johanneksen evankeliumista. Jumalan sanassa on voima joka on suurempi kuin pelkosi. Lue ja kokeile. Jos etsit Jeesusta vilpittömin mielin niin löydät hänet. Hän on jokaista lähellä Henkensä kautta. Sanassaan hän lupaa antaa jokaiselle häntä avuksi huutavalle tulevaisuuden ja toivon. Sinullekin:)

Jeesus v*ttuun s**tana

Moi! Olen Amk-opiskelija myös. Minä söin kanssa noin 2 vuoden ajan kouluruokailun sijasta omat eväät vessassa. Kärsin silloin varmaankin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Sittemmin olen päässyt pahimmista peloista eroon, vaikka edelleenkin minulla on suuria vaikeuksia. Olen oppinut tuntemaan itseäni, mikä on helpottanut oloani. Minulla yksi tärkeä tekijä osittaiseen parantumiseen oli se, että tajusin ettei ole normaalia syödä omia eväitä vessassa. Aloin sen sijaan väkisin pikkuhiljaa kehittämään itselleni pieniä haasteita ja tätä kautta kehittämään itseäni. Tilannetta on aina hankaloittanut se, että olen omalla alallani hyvä, mikä lisää helposti juttelijoitten määrää. Voisi luulla, että tilanne olisi hyvä kun on paljon ns. tuttuja, mutta ihmiselle joka välttää huomiota kaikin mahdollisin tavoin, se voi helposti kääntyä juuri päinvastaiseksi. Ymmärrän aloittajaa todella hyvin, johtuen omista kokemuksistani. En osaa muuten auttaa kuin kuvailemalla omia kokemuksiani ja toivoa, että niistä olisi jotain apua. Nykyään olen päässyt siihen pisteeseen, että joka paikkaan pystyn menemään vaikka pelottaisi. En väitä, että se on helppoa. Naurettavinta tässä kaikessa on se, että opiskelen alaa jossa esiinnyn säännöllisesti yleisölle. Ois voinu miettii alaa vähän tarkemmin mutta nyt on jo myöhäistä. Tsemppiä sulle ja taistele pikku hiljaa kohti voittoa!

Tuskin sosiaalisten tilanteiden pelko on sen kummempaa kuin muutkaan pelot. Parhaiten niistä pääsee pysyvästi eroon siedättämällä itseään.

Ehkä kuljet usein nenä maata kohden, jotta välttyisit kohtaamast ihmisten katseita. Jos näin on, et näe itsekään muita ympärilläsi. Koetapa joskus asettua sellaiseen paikkaan, josta voit tarkkailla muita. Mieti, miksi he muka olisivat sinua "parempia" ollakseen muiden seurassa. Miksi kuvittelet olevasi ruma? Et välttämättä ole hehkein päällä maan, mutta harvapa meistä on. Kun katselet ympärillesi, huomaat, että aivan tavalliset ihmiset, ja jopa "rumatkin" pärjäävät normaalissa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ei tarvitse olla kaunis/komea tai nokkela.

Toisten kanssa jonkin asteisesti toimeen tuleminen on aika oleellista työelämässä. Koska koulu on opiskelua varten, sinuna hyödyntäisin sitä myös itseni kehittämiseen tällä sosiaalisen kanssakäymisen saralla. Muuten olet koulun päättyessä todella kamalassa tilanteessa; kuinka ajattelit pärjääväsi vaikkapa työpaikkahaastattelussa, jos et osaa ja uskalla olla toisten arvioitavana ja arvosteltavana? Oma osaaminen ei yleensä riitä, vaan töissä pitää kommunikoidakin, jopa usein onnistua toimimaan tiimin jäsenenäkin.

otat itsellesi haasteen. Tämä on vähän sama asia kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen, suklaasta kieltäytyminen, tai muu itsekuria vaativa päätös. Mutta samalla tämä vaatii sinulta tietoisen päätöksen siitä, että päätät olla rohkeampi. Joka päivä hivenen rohkeampi. Joka ikinen päivä, olet hiukan rohkeampi kuin eilen. Se voi tuntua tiukalta vaatimukselta, mutta aivan varmasti se tuo tuloksia. Ehkä jonain päivänä opit jopa nauttimaan sosiaalisista tilanteista, sillä "tottumuksesta tulee toinen luonto". Vaikket ikinä oppisikaan siitä nauttimaan, opit ainakin tulemaan sosiaalisissa tilanteissa toimeen.

Ensiksikin. KETÄÄN ei hetkauta ulkonäkösi tai se, mitä syöt, tai minkä kokoinen annoksesi on. Joku voi kyllä avata aiheesta keskustelun, ihan vaan rupatellakseen jostakin. En ole aikuiselämässäni koskaan törmännyt ruokalakiusaamiseen. Sitä toki näki peruskoulussa. Ainoastaan täydellinen ääliö tekisi sellaista.

Päätät nyt ensiksi selättää tämän ongelmasi. Se on tarpeen, sillä kun olet jo alkanut syödä evääsi vessassa, on aika todennäköistä, että pyrit muillakin keinoilla pakenemaan sosiaalisia tilanteita, kohta kiihtyvällä tahdilla, ellet tee asialle mitään.

Fombaatti.

Mene ruokalaan vain syömään, mutta mene istumaan yksin, jos mahdollista. Näin minä ainakin toimin. Haluan syödä ruokani rauhassa, ja vähintään niin, ettei kukaan istu vastapäätä. Enkä todellakaan halua jutelle mitään syödessäni. Yksin ja rauhassa on ihana syödä. Jos ruokalassa ei saa rauhassa syödä, niin en näe ongelmaa syödä vessassa, pystyyhän sielläkin istumaan. Eikö jossain käytävällä olisi parempia tuoleja ja pöytää? Itse menisin syömään sinne.

Mistäpä moinen.?

Pitäisi varmaan ilmoittaa poliisille, tuo on herjaamista.

Heh minä tein samaa lukiossa! Vietin välitunnit aina vessassa, ja syömässä kävin kotona tai en syönyt ollenkaan.

Alan voimaan huonosti, jos menen syömään puolituttujen kanssa. Tuolloin en välttämättä pysty syömään ruokaani loppuun. Tuntuu siltä, etten pystyisi nielemään ruokaa ja saattaa alkaa oksettaa, jos väkisin nielen. Pystyn syömään ruokani ilman ongelmia, jos menen syömään yksin tai henkilöiden kanssa, joiden kanssa olen pystynyt useasti aikaisemmin syömään loppuun asti. Jotenkin noloa siinä on se, että syömishäiriöt ovat normaalisti teini-ikäisten tyttöjen juttu ja minä olen jo neljännesvuosisataa täyttänyt mies. Niin ja pystyn myös syömään ruokani henkilöiden seurassa, joiden kanssa ei tarvitse kommunikoida myöhemmin. Mitä pitäisi tehdä?

Kannattaa laittaa naru kaulaan

mulla oli kauan tuo kans, et jännitti muiden seurassa syödä, johtunee kotikasvatuksesta lapsena ja kun ruokaa oli vähän..

Hinta mikä on Ari Ojala Ryan hinta.
Ei ollut vielä liikenne vahinko kohta, Eveliina Paavola ei tarvi nyt palata vielä takaisin.

Käyn harvoin ruoka- tai kahvitauolla työpaikan kahvihuoneessa, koska voimani latautuvat parhaiten yksin ollessa.
En vihaa muiden seuraa. Olen todella otettu siitä, että muut ymmärtävät että otan kyllä kontaktis jos minulla on tarvetta siihen.
Nuorempana eristäydyin muista täysin, kun vihasin muiden reaktioita siihen kun otin heihin yhteyttä.

Harmi popsia nää ripautetut nökäreet yksinään. Miltäs muitten joulu maistuu?

Ymmärrän aloittajaa. Ei se ole niin, että otat vaan itseäsi niskasta kii ja menet. Mulla on ollut samaa.

Hirveää, jos kokee tarvetta mennä vessaan piiloon syömään.
Wc:ssä ei kannattaisi muutenkaan syödä, kun on epähygieenisempi paikka.
Vetäessä wc-pöntön ilmaan nousee niitä bakteereja ja ne levittäytyvät vähän muuallekin pöntön lähiympäristöön. Vaikka wc-pöntön kannen sulkisi vetämisen ajaksi, myöhemmin kun kannen aukaisee, bakteereja siirtyy ilmaan, mutta ei sellaisella paineella, kuin kansi auki wc-pöntön vetäessä. Tästäkin syystä on hyvä, jos wc:ssä on hyvä ilmastointi. Paras, jos vessassa on pieni ikkuna, jonka kautta voi tuulettaa tilaa. Wc:n ovea ei kannattaisi jättää täysin selälleen, jos siihen ei ole erityistä tarvetta, jotta niitä bakteereita ei siirry niin helposti wc:n ulkopuolelle.