Ajatuksia vihasta

Kyllä se julkisuudessa sille tuntuu.
Ehkä Suomi on muuttunut lyhyessä ajassa niin paljon, että osa ei pysy mukana, se ehkä vaikuttaa, en tiedä.

k-kotton kirjoitti:

Kyllä se julkisuudessa sille tuntuu.
Ehkä Suomi on muuttunut lyhyessä ajassa niin paljon, että osa ei pysy mukana, se ehkä vaikuttaa, en tiedä.

Suomalaisilla on maailman paras heikoin itsetunto.

Onnellisiako? kirjoitti:

Suomalaisilla on maailman paras heikoin itsetunto.

Eikä se itsetunto nouse niin kauan, kun varsinkin naistoimittajat mollaavat suomalaisia.
Kaivetaan esimerkkejä jos mistä maailmankolkasta, ja sanotaan, että täällä on näin hyvin, ja meillä näin huonosti.

Radiossa kuului, että onnistuminen ei tee hyvää elämää, se kun on liian lähellä onnellisuutta. Jatkoa en muista.
Minulle riittää tyytyväisyys.
Sitä, jos ei sitä onnea ole muualla kun pääkopan sisällä, niin tuhoon se vie.
Sekasiihhan siinä männöö..
Rahhoo pittää olla paljo, jos sitä onnee meinaa pitkään sairastaa.

Kyllä se viha voimavara on, jos ei siihen jää pitkäksi aikaa rypemään.
Sen minäkin huomasin.

Johtuneeko siitä, että nyt ollaan niin paljon omissa oloissa, ja vähän muiden kanssa tekemisissä. Tiedotusvälineiden kautta tulee vääriä mielikuvia, jotka ruokkii epävarmuutta.

En minä nyt tästä mitään tiedä.
Tuli vaan mieleen, kun katsoo mihin hyvänsä, niin aina on sellainen tyly kuva vastassa.
Tuli vaan mieleen, mitä sen vahvan tarvii vihata, kun se voi hallita vahvuudella, heikolla viha on ymmärrettävämpää.
En minäkään yksittäistä ihmistä ole vihannut.
Takavuosina ympäristöhallinto vei rautasaappailla suojeluun maata, niin kyllä minä silloin kyllä taisin vihata sitä porukkaa :).
Se muuten on kumma, miten jotkut tunkevat sellaisten seuraan, joita kokevat ärsyttäviksi, mutta meitä on monenlaisia.

Ja sekin sanonta, että viha ja rakkaus on lähellä toisiaan. Mutta jos se rakkaus sisältää liiallista mustasukkaisuutta, se on enemmän itserakkautta.

Ainakin sodassa varmaan viha on sokeampi.. vaiko rakkaus isänmaata kohtaan.
Vaikeita asioita..
Mun isä ei ikänsä puolesta vielä joutunut sotaan.
Oon kuullut, ettei juuri kukaan sodankäynyt siellä tapahtuneita asioita halunnut jakaa.
Pari tämän päivän ajatusta..

Sibone kirjoitti:

Ja sekin sanonta, että viha ja rakkaus on lähellä toisiaan. Mutta jos se rakkaus sisältää liiallista mustasukkaisuutta, se on enemmän itserakkautta.

Ainakin sodassa varmaan viha on sokeampi.. vaiko rakkaus isänmaata kohtaan.
Vaikeita asioita..
Mun isä ei ikänsä puolesta vielä joutunut sotaan.
Oon kuullut, ettei juuri kukaan sodankäynyt siellä tapahtuneita asioita halunnut jakaa.
Pari tämän päivän ajatusta..

Lue lisää

Kumpi aiheuttanee enemmän henkirikoksia viha vai rakkaus, siis Suomessa.
Ei isä asetta kädessä pitänyt sodan jälkeen.
Sanoi, että on ampunut niin paljon, että riittää.
Se, jos ihmisen joutuu ampumaan, niin jälki jää, ainakin joillekin.

Mistäkö viha kumpuaa? Jos läheisesi kuolisis rattijuopon töppäilyn takia, tuntisitko vihaa? Jos talosi ja maasi vietäisiin sinulta pois ilman selittämista, tuntisitko vihaa? Näitä asioita ja vastaavia tapahtuu maailmalla koko ajan. Siksi ihmiset ovat täynnä vihaa. Meidän on helppo kummastella kun itsellaämme ei ole juurikaan suurempia vihankohteita yhteiskunnassamme.

Toinen Torvelo... kirjoitti:

Mistäkö viha kumpuaa? Jos läheisesi kuolisis rattijuopon töppäilyn takia, tuntisitko vihaa? Jos talosi ja maasi vietäisiin sinulta pois ilman selittämista, tuntisitko vihaa? Näitä asioita ja vastaavia tapahtuu maailmalla koko ajan. Siksi ihmiset ovat täynnä vihaa. Meidän on helppo kummastella kun itsellaämme ei ole juurikaan suurempia vihankohteita yhteiskunnassamme.

Lue lisää

Kyllä minä sen ymmärrän, että maailmalla on vahvan laki, eikä heikomman osa ole kummonen.
Kyllä varmaan viha on oikeutettua.
Varmaan se on viha pelko ja epäluulo hengissäpysymisenehtoja.
Turhia nämä kohteliaisuus, empatia ja toisen huomioonottaminen.

Tuohon en osaa omakohtaisestii sanoa mitään, kun en tunne pelkääväni ketään, käsitetään tuo pelko millä tavalla hyvänsä.
Omalle kohdalle ajattelisin, jos oikein pahasti kölin alta vetäistäisiin, niin kyllä siinä vois viha leimuta.
Kehutaan poliitikkoja. Ne ei näytä vihantunteita, vaikka kaatopaikkoja ne joskus on, väliin aiheettomasti.

Helkatti sentään, tuli laitettua koko aloitus.
Enhän minä ymmärrä tästä mitään:).
Mutta eikös ne vihat ala aika pienistä asioista.Tarvii, kun sattuu kolhaisemaan toisen ylpeyttä tai arkaa paikkaa.
Sellainen huomio, että mitä huonompi itsetunto, niin sen herkempi ottamaan nokkaansa

k-kotton kirjoitti:

Helkatti sentään, tuli laitettua koko aloitus.
Enhän minä ymmärrä tästä mitään:).
Mutta eikös ne vihat ala aika pienistä asioista.Tarvii, kun sattuu kolhaisemaan toisen ylpeyttä tai arkaa paikkaa.
Sellainen huomio, että mitä huonompi itsetunto, niin sen herkempi ottamaan nokkaansa

Lue lisää

Älä ny ala jänistämään ;))

Ihmisillä on erilaiset kokemukset eri tunteista, riippuen siitä missä on käynyt. Normaalia kai on, että ei tarvitse tuntea kovin syvää tai suurta vihaa, ja hyvä niin! Mutta sitten kun olet koennut sen, sietokyky tavallaan myös nousee. Skaala on ikään kuin kasvanut. Sellaiset jutut mitkä saattaa suututtaa toisia ja pistää vihaksi, ei merkitse esim. mulle kovinkaan paljon. Ne on pikku asioita. Iloitse siitä että osaat vihastua pienistä :))

Näin, kun ajattelee eläinmaailman kannalta, niin pelko kai se suurimmalle osalle eliöistä on hengissäpysymisen ehto.
En tiedä eläimistä, tunteeko ne vihaa toisiaan kohtaan.
Kyllä se joidenkin kohdalla varmaan pitää paikkansa, mutta ei kaikkien.
Toiset haluaa ottaa selville, mitä eivät tunne.

Ei muuten pidä paikkaansa.

On siinä medialla osansa.
Median valta on nyt aika suuri.
Nämä, ehkä arveluttavat julistukset saavat varsin suuren huomion.
Sitten on osa, johon uppoaa yksinkertaiset ratkaisut.
Aika hyvin mainitsemasi puolue on saanut sanomansa läpi mediassa, niin hyvässä kun pahassa.

Se puolue käyttää aika voimakkaita ilmaisuja, ja ne painetaan ulos kissankokoisilla kirjaimilla.
Niitä kun tarpeeksi usein tulee, se leimaa koko Suomen.
Se oli harmi, ettei Soinilla ollut rohkeutta viedä puoluettaan hallitukseen.
Suu olisi ollut paljon suppeampi.

Omasta kasvatuksesta sen verran, että parempi, kun ei tunteidensa kanssa enemmälti hillu.
Se tuo aika ja elämäntapa on hyviä tasoittajia.
Olen minäkin kerran suutunut, sillä lailla isommasti. On siitä 30 vuotta aikaa.
Minä olen ollut pelottava.
Kyllä minä ihmistenilmoilla osaan pitää suuni puhtaana....kirosanoistakin :).

Se vaan tuli mieleen, kun se mediassa on "bad news god news", niin nyt on kielteisen tiedontulva niin valtava, että se jättää pakosta oman jälkensä.

k-kotton kirjoitti:

Omasta kasvatuksesta sen verran, että parempi, kun ei tunteidensa kanssa enemmälti hillu.
Se tuo aika ja elämäntapa on hyviä tasoittajia.
Olen minäkin kerran suutunut, sillä lailla isommasti. On siitä 30 vuotta aikaa.
Minä olen ollut pelottava.
Kyllä minä ihmistenilmoilla osaan pitää suuni puhtaana....kirosanoistakin :).

Se vaan tuli mieleen, kun se mediassa on "bad news god news", niin nyt on kielteisen tiedontulva niin valtava, että se jättää pakosta oman jälkensä.

Lue lisää

Tunteiden hallinta ja hillintä. Niin. Suomalainen kasvatuskultturi on kautta aikojen ollut sellainen, että ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää ilmaista voimakkaasti tunteita. Lapsuudesta saatu ohjenuora säilyy usein läpi elämän. Miehen rooliin ei kuulu omien sydänäänien avoin paljastaminen. Mies suorittaa tunteensa, ei sanoita niitä. Positiivisten tunteiden kanssa voisi pikkasen edes hillua ;)

Keneenpä ei surulliset/ikävät uutiset vaikuttaisi. Pitää vissiin alkaa kohta suojella itseään liialliselta mediatulvalta ja viettää yksi mediaton päivä viikossa. Tai mitäs, jos pistäisikin koko perheen mediapimentoon yhdeksi päiväksi. Onnistuisikohan? Epäilen, että lähtisivät naapuriin..

Oli siitä onnellisuudesta vissiin vuosi sitten juttua.
Ja näin minä telkkarissa kans nyt syksyllä..
Epäilen, ettei ne vähemmän onnelliset ole vastanneet.
Siinä muuten tarvii hyvin vahvan itsetunnon, joka sanoo haastattelutilanteessa, että minulla on niin kurjaa, ettei kurjemmaksi voi tulla.
Itsemurhatilasto on maailman kärkipäässä, ja olisikin, mutta rekkaapäinajamiset kirjataan liikennekuolemiksi.
Nyt tuntuu olevan muotia kovat ilmaisut, joita nimitetään kuittailuksi.

On sanonta, että onneen tarvitaan kaksi.
Kyllä siihen vihaankin tarvitaan kaksi, tai en tiedä.
Voi niitä olla sellaisia, jotka vihaavat ilman näkyvää syytä.
Miten muuten on selitettävissä sellaiset tapahtumat, että lyödään tuntematonta vastaantulijaa, niin kuin lehdessä oli.
Ne päivät ei ole samanlaisia. On huonoja, ja vielä huonompia, joskus parempiakin.
Huonompana päivänä sinne sieluun tulee mustelmia herkemmin, jos toisella samanlainen päivä, niin siinä sitä on hallitsemista.
Epäilen sisäistä tyyneyttä.
Tuo kilpailunhalu kummastuttaa.
Sitä painetaan kilvan hyvän elämäntoivossa, eikä siihen päästä kun pysähtymällä.
Tmä tuli mieleen, mutta ei se onnistu ainakaan minulta

k-kotton kirjoitti:

On sanonta, että onneen tarvitaan kaksi.
Kyllä siihen vihaankin tarvitaan kaksi, tai en tiedä.
Voi niitä olla sellaisia, jotka vihaavat ilman näkyvää syytä.
Miten muuten on selitettävissä sellaiset tapahtumat, että lyödään tuntematonta vastaantulijaa, niin kuin lehdessä oli.
Ne päivät ei ole samanlaisia. On huonoja, ja vielä huonompia, joskus parempiakin.
Huonompana päivänä sinne sieluun tulee mustelmia herkemmin, jos toisella samanlainen päivä, niin siinä sitä on hallitsemista.
Epäilen sisäistä tyyneyttä.
Tuo kilpailunhalu kummastuttaa.
Sitä painetaan kilvan hyvän elämäntoivossa, eikä siihen päästä kun pysähtymällä.
Tmä tuli mieleen, mutta ei se onnistu ainakaan minulta

Lue lisää

Omaan tunteeseen ei tarvita kahta. Tunteet syntyvät ihmisen omassa päässä. Kun ne syntyvät omassa päässä, niin just sen vuoksi voi syntyä kuvitelma, että joku ihminen, jopa täysin tuntematon, tuijottaa, kyttää, tai on muuten vaan vihamielinen. Toinen ihminen voi vaikuttaa tunteiden syntymiseen, jos ei muuten, niin ulkonäöllään, mutta kokeva ihminen on itse vastuussa lopputuloksesta.

Itse ihailin aina vanhempaa veljeäni, ja ihailen vieläkin, koska hän on mielestäni älykäs ja hienoluonteinen. Yllätyksekseni vanhempi veljeni ei suhtaudukaan samoin minuun, vaan päinvastoin. Olen hankkinut itselleni koulutuksen aloilta, joissa hän on ollut hyvä, ehkä juuri siksi, että veljeni oli minulle tiennäyttäjä. Veljeni ei ole itse hankkinut koulutusta. Astuinko vahiongossa varpaille? Ehkä, en tiedä, mutta arvostan edelleen veljeäni, vaikka hän käyttäytyy minua kohtaan hyökkäävästi ja halveksuvasti.

Epäile sisäistä tyyneyttä jos haluat, mutta ainakin minä osaan toimia kiperissä tilanteissa kiihtymättä. Nuorena en sitä osannut. Tutustuin budhalaisuuteen 14 vuotiaana. En tietenkään ymmärtänyt lukemiani suuria viisauksia, mutta olen siitä lähtien miettinyt ja ihmetellyt niitä ja yrittänyt ymmärtää ihmisen ja lähinnä nyt itseni käyttäytymistä. Ehkä jotain on mennyt jakeluunkin.

Kilpailunhaluiset ihmiset ovat todella rasittavia. He arvioivat ihmisten koteja epäkunnioittavasti ja vähättelevät toisten saavutuksia ja kehittävät itseään pelkästään toisen ihmisen voittamisen vuoksi eivät itsensä kehittämisen näkökulmasta. Toisen saavutus on haaste, eikä kunnioittamisen paikka.

Mulla oli ystävänä erittäin kilpailunhaluinen kilpatanssijapari. Heidän kanssaan ei todellakaan voinut elää. . ...Kun ihan kaikki oli pelkkä toisen ihmisen voittamista ja päänahan metsästystä. Siis ihan sairasta. (Heille tuli muuten avioero) Itsestään kannattaa ottaa mitaa ja rajojaan on hyvä koetella. Se on kehittävää, mutta toisten persvillojen nuuskiminen voi olla jopa este omalle kehitykselle,

Tuskin sitä vihaa osaa kukaan kohdistaa oikein, tai aniharva siihen pystyy.
Parisoudussa joku soutajapari oli niinhuonoissa väleissä, että taisivat olla väliin toistensa kurkussa kiinni, muistelen, että olivat saksalaisia. Ne pärjäsivät hyvin.

Jotenkin tulee alakuloinen olo, kun kuulee, mitä tänäänkin on Alavudella tapahtunut.
Nämä on miesten ominaisuuksia. Onko se rakkaus jo liian suurta. Tai pettymyksensietokyky on aika huono.
Kyllä ne takavuosina aselupia antoivat liian heppoisin perustein.

Onhan siinä ero, onko kaltoinkohtelija tuttu, tai onko se isompi instituutio (yhteiskunta).
Väheksymistä kannattaa myös välttää, useempi siitä loukkaantuu.
Ihmisellä on minun mielestä tarve vihastua.
Kyllä minä joissain tilanteissa pitempiaikaisen vihan ymmärrän. mutta miten sen pitää hallinnassa, se on eri juttu.

Kyllä se vahvan vihakin on ymmärrettävää, jos heikompi siltä emännän vokottelee.
Ihme, jos ei luonto nouse.

k-kotton kirjoitti:

Kyllä se vahvan vihakin on ymmärrettävää, jos heikompi siltä emännän vokottelee.
Ihme, jos ei luonto nouse.

Mutta jospa se emäntä valitsee sen heikomman.
Suomi-Poika ei myöskään sitä hyväksyis.
Suomipojalla on aina apina selässä.

Aika hyvin kyllä kirjoittelit.
Jokainen katselee omasta näkökulmastaan ja omien kokemusten pohjalta.
Ei ihminen vaistoiltaan kovinkaan paljon eroa muista selkärankaisista laumaeläimistä.
Pelko ja epäluulo on ensimmäiset tunteet uusissa tapaamisissa.

Ei näitä ole paljon tullut ajateltua, niin oma käsitys vihasta on aika köykäinen.
Jossain vaiheessa alkoi hiki tulla vastaillessa.

Tuossa tuo lähi-idän tilanne on taas aika kireä.
Suomalaisia rauhanturvaajia oli aikanaan valistettu, kun olivat menneet sinne, näin että "täällä on sodittu, oliko (400 vai 4000) vuotta, nii älkää kuvitelko, että te täällä rauhaa saatte aikaan".
Onko tämä rauhanturvatoiminta turhaa.