Beatlesin parhaat melodiat

dhommin omaan tekstiin viitaten en voi keskustella MAKUasioista.

Odotan dhommilta faktoihin perustuvaa beatlesavausta.

Aiemmin on annettu lähteeksi analyyseja beatleskappaleista, melodioista, harmonioista... Niistä luulisi koulutetun, vailla elämää olevan ajankanssa tekevän perustellun analyysin eikä heittää makuasioita. Makuahan d halveksii .
Sanoisin ettei dhommilla tämän palstan perusteella ole elämän lisäksi makuakaan.

64 on osoitus siitä

vastustamatonbeatle kirjoitti:

dhommin omaan tekstiin viitaten en voi keskustella MAKUasioista.

Odotan dhommilta faktoihin perustuvaa beatlesavausta.

Aiemmin on annettu lähteeksi analyyseja beatleskappaleista, melodioista, harmonioista... Niistä luulisi koulutetun, vailla elämää olevan ajankanssa tekevän perustellun analyysin eikä heittää makuasioita. Makuahan d halveksii .
Sanoisin ettei dhommilla tämän palstan perusteella ole elämän lisäksi makuakaan.

64 on osoitus siitä

Lue lisää

"Aiemmin on annettu lähteeksi analyyseja beatleskappaleista, melodioista, harmonioista... "

Olet tainnut käsittää erilaiset linkit hieman väärin. Populaarimusiikista ei tehdä analyyseja, vai näitkö niissä sivuilla jotakin sointunumerointeja, muunnelman käsittelyä, keskustelua pääteemasta, sivuteemasta tai muuta? Kyllä ne ovat makuasioita muturokkareilta ne sun linkkisi, etkä sinä Beatlesista suurta tee kovalla huutelullasikaan.

"Sanoisin ettei dhommilla tämän palstan perusteella ole elämän lisäksi makuakaan. 64 on osoitus siitä"

Kuinka niin? When Im 64 on erinomainen melodia, Beatlesin ja rockin mittapuulla erittäin pitkälinjainen. Se on yksiselitteisesti paras Macca-melodia, vaikka monta hyvää löytyy. Samoin löytyy merkittävästi parempaa, esimerkiksi sadoilta klassisen musiikin nimiltä.

Dhommi´´ kirjoitti:

"Aiemmin on annettu lähteeksi analyyseja beatleskappaleista, melodioista, harmonioista... "

Olet tainnut käsittää erilaiset linkit hieman väärin. Populaarimusiikista ei tehdä analyyseja, vai näitkö niissä sivuilla jotakin sointunumerointeja, muunnelman käsittelyä, keskustelua pääteemasta, sivuteemasta tai muuta? Kyllä ne ovat makuasioita muturokkareilta ne sun linkkisi, etkä sinä Beatlesista suurta tee kovalla huutelullasikaan.

"Sanoisin ettei dhommilla tämän palstan perusteella ole elämän lisäksi makuakaan. 64 on osoitus siitä"

Kuinka niin? When Im 64 on erinomainen melodia, Beatlesin ja rockin mittapuulla erittäin pitkälinjainen. Se on yksiselitteisesti paras Macca-melodia, vaikka monta hyvää löytyy. Samoin löytyy merkittävästi parempaa, esimerkiksi sadoilta klassisen musiikin nimiltä.

Lue lisää

höpö höpö taas. 64 ei ole rokkia.

Ja linkit sisältävät tunnettuja klassisen musiikin tuntijoita

vastustamatonbeatle kirjoitti:

höpö höpö taas. 64 ei ole rokkia.

Ja linkit sisältävät tunnettuja klassisen musiikin tuntijoita

Yksikään linkki ei ole sisältänyt analyysia.

Toisekseen, When Im 64 ei ehkä ole rockia, mutta kevyttä musiikkia se joka tapauksessa on. Laatumusiikin ystävälle eli klasarille aivan kaikki populaarimusiikki on samalla viivalla, sillä tiedetään hieman värikkäämmistä kuvioista, eikä kaikki rajoitu kiistelyyn siitä onko joku iskelmää vai poppia, rockia vai poppia tms.

En ole ammattikoululainen, ja Beatlesin melodiat ovat popissa erittäin lumoavia. Melodioilla ei kuitenkaan päästä pitkälle - ei nainenkaan ole kaunein pelkällä hyvällä perseellä. :)

Dhommi´´ kirjoitti:

En ole ammattikoululainen, ja Beatlesin melodiat ovat popissa erittäin lumoavia. Melodioilla ei kuitenkaan päästä pitkälle - ei nainenkaan ole kaunein pelkällä hyvällä perseellä. :)

Lue lisää

Kumma miten Dhommin ajatus kulkeutuu aina takapuoliin.

Perseennuolentaan? Totesin vain että Beatlesin melodioiden kärki on minusta mainittu viisikko.

Syitä voimme käsitellä, jos te pystytte edes Beatles-musiikista keskustelemaan argumentteihin keskittyen.

juntti asialla tosiaan. Kerrankin rehellinen, sanomaa kuvaava nikki Dhommilta.

Minäkään en sibbeakatemiaa ammattikouluksi kutsuisi, vaikka se sitä on

Melkoinen understatement, ajattele pepperiä.

Niitä superkokeilijoita on aina, mutta beatles osaltaan antoi tilaa heille menestyksellään. Muuten kokeilijat olisivat ehkä tuntemattomia.

D kehui beatlesbiisejä keskinkertaisiksi....

vastustamatonbeatle kirjoitti:

Melkoinen understatement, ajattele pepperiä.

Niitä superkokeilijoita on aina, mutta beatles osaltaan antoi tilaa heille menestyksellään. Muuten kokeilijat olisivat ehkä tuntemattomia.

D kehui beatlesbiisejä keskinkertaisiksi....

Lue lisää

Ajattele Pepperiä ei ole kovin vaativa kehotus. Sgt. Pepper on äärimmäisen yksinkertainen luomus, aika lailla yhtä yksinkertainen kuin Please Please Me. Se siitä suuresta kehityskaaresta: sointukierrot pysyttelevät hyvin simppeleinä pitkin koko Beatlesin uran. Mitään kehityskaarta ei laadun parissa tapahtunut, ja kompleksisuus kasvoi äärimmäisen vähän. Musiikki on joka levyllä kuitenkin selvästi toistaitoista.

Kun joku nimittää vaikkapa Pet Soundsia aiempia Beach Boysin levyjä "vaativammaksi", on sekin väärin. Kyllähän Beatlesin tai Beach Boysin tuotannon sisällä esiintyvä laatuvaihtelu liittyy nimenomaan LUOVUUTEEN, joka joissakin melodisissa ratkaisuissa on suurempaa kuin toisissa. Beatlesin "kehittyminen" tarkoitti sitä, että lapsille sopivaa haastetta antavan sapluunan sisällä kehityttiin kauniimman melodiankirjoittamisen suuntaan. Siitä Revolverin paremmuudessa suhteessa With the Beatles -levyyn on nähdäkseni kyse.

Kaikki populaarimusiikki on ehdottomasti yksinkertaista. Kaikki proge ja muu. Täytyy kuunnella oikeasti vaikeita fuugia ja sonaattimuotoisia romantiikan ajan sinfonioita esimerkiksi kuullakseen oikeasti kokeilevaa, nerokasta ja luovaa musiikkia.

Dhommi´´ kirjoitti:

Ajattele Pepperiä ei ole kovin vaativa kehotus. Sgt. Pepper on äärimmäisen yksinkertainen luomus, aika lailla yhtä yksinkertainen kuin Please Please Me. Se siitä suuresta kehityskaaresta: sointukierrot pysyttelevät hyvin simppeleinä pitkin koko Beatlesin uran. Mitään kehityskaarta ei laadun parissa tapahtunut, ja kompleksisuus kasvoi äärimmäisen vähän. Musiikki on joka levyllä kuitenkin selvästi toistaitoista.

Kun joku nimittää vaikkapa Pet Soundsia aiempia Beach Boysin levyjä "vaativammaksi", on sekin väärin. Kyllähän Beatlesin tai Beach Boysin tuotannon sisällä esiintyvä laatuvaihtelu liittyy nimenomaan LUOVUUTEEN, joka joissakin melodisissa ratkaisuissa on suurempaa kuin toisissa. Beatlesin "kehittyminen" tarkoitti sitä, että lapsille sopivaa haastetta antavan sapluunan sisällä kehityttiin kauniimman melodiankirjoittamisen suuntaan. Siitä Revolverin paremmuudessa suhteessa With the Beatles -levyyn on nähdäkseni kyse.

Kaikki populaarimusiikki on ehdottomasti yksinkertaista. Kaikki proge ja muu. Täytyy kuunnella oikeasti vaikeita fuugia ja sonaattimuotoisia romantiikan ajan sinfonioita esimerkiksi kuullakseen oikeasti kokeilevaa, nerokasta ja luovaa musiikkia.

Lue lisää

Joku itävaltalainen tuntematon suuruus toisti Pepperin täydellisesti. Ihmetteli mitä erikoista siinä on.

Hän oli yhtä ymmärtämätön kuin Dhommi.

Pepper räjäytti tajunnan 67 ja muutti mujsiikin suuntaaa.

Lukeminen kannattaa aina dhommi hömelä

vastustamatonbeatle kirjoitti:

Joku itävaltalainen tuntematon suuruus toisti Pepperin täydellisesti. Ihmetteli mitä erikoista siinä on.

Hän oli yhtä ymmärtämätön kuin Dhommi.

Pepper räjäytti tajunnan 67 ja muutti mujsiikin suuntaaa.

Lukeminen kannattaa aina dhommi hömelä

Lue lisää

Sgt. Pepper ei todellakaan muuttanut musiikin suuntaa. Musiikin suunta oli siihen aikaan modernistien käsissä, olivat tulokset kansan syviä rivejä miellyttäviä tai eivät. Suurin osa modernismin aikaansaannoksista ei tavoita nuorta ja trendikästä saati vanhaa ja vakiintunutta populaariviihteen kuluttajayleisöä, mutta on siitäkin huolimatta erittäin ennenkuulumatonta ja myös hyvin musikaalisuutta edellyttävää musiikkia. Se mihin suuntaan klassinen musiikki on kulkenut on minusta arvokasta, se etääntyy rohkeasti kasvualustastaan kuten kaikki oikea taide. Kuvataiteessa tänä päivänä erittäin merkittäviksi katsotut työt ovat hyvin usein olleet oman aikansa radikaalia, musiikin kohdalla pätee sama. Beethovenin sävellykset eivät olleet edes sen ajan ammattimuusikoille helppoa kauraa, nykyisin ne ovat "peruskamaa", vaikkakin vanhentumista ei ole tapahtunut, koska materiaalia on niin ällistyttävää.

Sgt. Pepper painii toki kevyemmässä sarjassa ja hyvin painii, vaikka Revolver on minusta parempi levy. Se ei millään muotoa koskenut eurooppalaisen musiikin innovaatio-taajuksia, joita saman ajan (siis 60-luvun) klassinen musiikki ankarasti hakkasi. Sgt. Pepper ei myöskään pelastanut tonaalista musiikkia, eikä haastanut aiempaa tonaalista musiikkia vähäisimmässäkään määrin.

Rockin arvosteluasteikot ovat erittäin vähäpätöiseen historian tuntemukseen perustuvat, ja niitä on ollut laatimassa suuri määrä amatöörejä. Totuus on se, että jo 1600-luvulla tehtiin kaikki se musiikin keinovalikoima, mitä populaarimusiikissa käytetään - jo moneen kertaankin, ja vieläpä PALJON kaikkea muuta. Puhumattakaan kahdesta seuraavasta vuosisadasta, jolloin syntyi sellainen määrä ikuisia hittejä ja ylivertaisia nerouden saavutuksia että taiteen todellinen kultakausi oli todellakin tuota aikaa - monella muullakin alalla.

1960-luku on yksittäinen vuosikymmen musiikin historiassa, ja kuten ei aiemmiltakaan vuosikymmeniltä tai seuraavilta, ei siltäkään mikään kouluttamattoman väen musiikki ole innovatiivista tai edes erityisen hyvin tehtyä.

Dhommi´´ kirjoitti:

Sgt. Pepper ei todellakaan muuttanut musiikin suuntaa. Musiikin suunta oli siihen aikaan modernistien käsissä, olivat tulokset kansan syviä rivejä miellyttäviä tai eivät. Suurin osa modernismin aikaansaannoksista ei tavoita nuorta ja trendikästä saati vanhaa ja vakiintunutta populaariviihteen kuluttajayleisöä, mutta on siitäkin huolimatta erittäin ennenkuulumatonta ja myös hyvin musikaalisuutta edellyttävää musiikkia. Se mihin suuntaan klassinen musiikki on kulkenut on minusta arvokasta, se etääntyy rohkeasti kasvualustastaan kuten kaikki oikea taide. Kuvataiteessa tänä päivänä erittäin merkittäviksi katsotut työt ovat hyvin usein olleet oman aikansa radikaalia, musiikin kohdalla pätee sama. Beethovenin sävellykset eivät olleet edes sen ajan ammattimuusikoille helppoa kauraa, nykyisin ne ovat "peruskamaa", vaikkakin vanhentumista ei ole tapahtunut, koska materiaalia on niin ällistyttävää.

Sgt. Pepper painii toki kevyemmässä sarjassa ja hyvin painii, vaikka Revolver on minusta parempi levy. Se ei millään muotoa koskenut eurooppalaisen musiikin innovaatio-taajuksia, joita saman ajan (siis 60-luvun) klassinen musiikki ankarasti hakkasi. Sgt. Pepper ei myöskään pelastanut tonaalista musiikkia, eikä haastanut aiempaa tonaalista musiikkia vähäisimmässäkään määrin.

Rockin arvosteluasteikot ovat erittäin vähäpätöiseen historian tuntemukseen perustuvat, ja niitä on ollut laatimassa suuri määrä amatöörejä. Totuus on se, että jo 1600-luvulla tehtiin kaikki se musiikin keinovalikoima, mitä populaarimusiikissa käytetään - jo moneen kertaankin, ja vieläpä PALJON kaikkea muuta. Puhumattakaan kahdesta seuraavasta vuosisadasta, jolloin syntyi sellainen määrä ikuisia hittejä ja ylivertaisia nerouden saavutuksia että taiteen todellinen kultakausi oli todellakin tuota aikaa - monella muullakin alalla.

1960-luku on yksittäinen vuosikymmen musiikin historiassa, ja kuten ei aiemmiltakaan vuosikymmeniltä tai seuraavilta, ei siltäkään mikään kouluttamattoman väen musiikki ole innovatiivista tai edes erityisen hyvin tehtyä.

Lue lisää

moderni klassinen ei näy eikä tunnu missään

pepper maisytuu yhä. Se on tosiasia

vastustamatonbeatle kirjoitti:

moderni klassinen ei näy eikä tunnu missään

pepper maisytuu yhä. Se on tosiasia

Edelleen olen sitä mieltä, että moderniin sisään pääseminen edellyttää musikaalisuutta. Moni pitää tietysti nykytaiteestakin, eikä pelkästään vanhasta klassisesta - saati iskelmistä.´"Pepper maistuu yhä", kirjoitit, mutta kyllä se parhaille korville on aika tylsä levy. Ei pahemmin helmiä ole sille rittänyt, mutta Revolver onkin selkeästi parempi, Pet Soundsin kaltainen tuotos.

Kuitenkin, jos mennään poppareiden maailmasta oikeaan maailmaan, niin Beatlesilla ei edes ole sävellyksiä - hyviä sellaisia. Kaikki heidän tekemänsä on onnettoman huonoa verrattuna Beethoveniin. Kelaa sitä! Beethoven on myös rokimpaa, paljon rokimpaa kuin kaikki maailman rock.

Dhommi´´ kirjoitti:

Kuitenkin, jos mennään poppareiden maailmasta oikeaan maailmaan, niin Beatlesilla ei edes ole sävellyksiä - hyviä sellaisia. Kaikki heidän tekemänsä on onnettoman huonoa verrattuna Beethoveniin. Kelaa sitä! Beethoven on myös rokimpaa, paljon rokimpaa kuin kaikki maailman rock.

Lue lisää

"Kuitenkin, jos mennään poppareiden maailmasta oikeaan maailmaan, niin Beatlesilla ei edes ole sävellyksiä - hyviä sellaisia. " :kirjoitti dhönnin kädellä dhönnin pakkomielle.

Niinkö?. Hyvä laulu kaikessa yksinkertaisuudessaan on hyvin vaikea asia. Siinä ei voi halutessaan bluffata kuten sinfonioissa tai konsertoissa, laulu joko on hyvä tai ei ole hyvä, ja sen hyvyyden olemassaolon tai sen puutteen kuka tahansa voi tarkistaa omilla korvillaan.
Hyvin hyvin harva osaa hyviä lauluja tehdä.

Esim Beethovenilta ei tiedetä ainoatakaan hyvää laulua. Beethoven siis sävelsi urallaan 0 hyvää laulua.
Sibelius teki ehkä 4-5 hyvää laulua. Tchaikovsky muutaman hyvän laulun. Brahms 0 hyvää laulua. E.J.Rautavaara 0 hyvää laulua.

Mozartin lisäksi ehkä J.S.Bach ja ehkä muutama italialaisista uupperan tekijöistä ovat ainoat poikkeukset, mutta tosiasia on että klasaripuolelta ei löydy ketään Mozartin ja Bachin lisäksi oikeastaan ketään joka olisi kirjoittanut urallaan edes 10 hyvää laulua.

Mozart klasaripuolen parhaana laulukirjoittajana kirjoitti urallaan noin 15 hyvää laulua. Ehkä hän olisi kirjoittanut niitä enemmänkin mutta valitettavasti haaskasi lahjakkuuttaan joutavuuksiin kuten konsertot ja sinfoniat. Yhtä tai kahta lukuunottamatta ne Mozartin hyvät laulut löytyvät Taikahuilu uupperasta joka musikiltaan oli sellaista että Mozarttia voitaisiin aivan syystä pitää 1700-luvun Abbana.

Beatles albumeissa kuten tiedämme oli useimmiten noin 14 laulua, ja niitä albumeja ilmestyi yli 10 kpl:tta.
Koska Beatles albumeilla tai singleillä ei ilmestynyt ainoatakaan oikein huonoa laulua ja vain muutama keskinkertainen sellainen, niin voidaan syystä väittää että yli 150 hyvän laulun tekijänä Beatles oli laulunkirjoittamisessa noin 10 kertaa parempi kuin Mozart. Ja laulunkirjoittamisessa Beatles oli äärettömästi parempi kuin Beethoven 0:lla hyvällä laulullaan.

Kiitos mielipiteestäsi, ellei tuo ollut vitsi! Nimittäin nuo biisit ovat minusta huonoimmasta päästä Beatlesilla.

Lukisin mieluusti apinoiden kommentteja Beatles-melodioiden kärkeen. Hyviähän riittämiin kyllä on heillä, Macca teki tosin kaikki ne hyvät jotakuinkin.

Mietin että miksi apinalauma ei uskalla kertoa näkemyksiään Beatles-melodiikan parhaasta sadosta. Kehottaisin uskaltautumaan!

When Im 64 on minusta paras.

Dhommi´´ kirjoitti:

Kiitos mielipiteestäsi, ellei tuo ollut vitsi! Nimittäin nuo biisit ovat minusta huonoimmasta päästä Beatlesilla.

Lukisin mieluusti apinoiden kommentteja Beatles-melodioiden kärkeen. Hyviähän riittämiin kyllä on heillä, Macca teki tosin kaikki ne hyvät jotakuinkin.

Mietin että miksi apinalauma ei uskalla kertoa näkemyksiään Beatles-melodiikan parhaasta sadosta. Kehottaisin uskaltautumaan!

When Im 64 on minusta paras.

Lue lisää

Here comes the sun, In my life, Good day sunshine

Ei ole ei, mutta kamalinta apinan viestissä oli se että hän kutsui Schuberin kappaleita jollotuksiksi.

Schubertin laulut ovat nimittäin parasta melodiamusiikkia mitä laulujen parista löytyy. Beatles on täysi aloittelija Schubertiin nähden.

"Twist and Shout ei ole edes Beatles-biisi senkin oranki."

Ai? No kukas sen biisin siinä linkin takana olleella vilmillä sitten esittää? Helga Hynninenkö?
Mutta ihan totta sinänsä, se Twisti ja huuto on Beatlesin esittämä cover-biisi.

Mutta mitä Schuberttiin tulee, niin rassu sävelteli tököstyksiään ainakin osin suurten runoilijoiden teksteihin, ja tuloksena enimmäkseen säälittävän epämelodisia jollotuksia.

Mutta niinhän ei olisi ollut pakko olla, kuten vaikkapa Loirin Leino-levyt osoittavat.
Jos säveltäjä on riittävän lahjakas kuten Hietanen Perttu Pekka Juhani ja Wesslin Taisto Aatos olivat, niin jopa alunperin runoiksi tehdyistä sanoituksista voi saada aikaan erittäin hyviä melodisia lauluja.

Ernie Schubert kirjoitti:

"Twist and Shout ei ole edes Beatles-biisi senkin oranki."

Ai? No kukas sen biisin siinä linkin takana olleella vilmillä sitten esittää? Helga Hynninenkö?
Mutta ihan totta sinänsä, se Twisti ja huuto on Beatlesin esittämä cover-biisi.

Mutta mitä Schuberttiin tulee, niin rassu sävelteli tököstyksiään ainakin osin suurten runoilijoiden teksteihin, ja tuloksena enimmäkseen säälittävän epämelodisia jollotuksia.

Mutta niinhän ei olisi ollut pakko olla, kuten vaikkapa Loirin Leino-levyt osoittavat.
Jos säveltäjä on riittävän lahjakas kuten Hietanen Perttu Pekka Juhani ja Wesslin Taisto Aatos olivat, niin jopa alunperin runoiksi tehdyistä sanoituksista voi saada aikaan erittäin hyviä melodisia lauluja.

Lue lisää

"Mutta mitä Schuberttiin tulee, niin rassu sävelteli tököstyksiään ainakin osin suurten runoilijoiden teksteihin, ja tuloksena enimmäkseen säälittävän epämelodisia jollotuksia. "

Käytät aivan omia termejäsi, sillä Schubertin nerokkaiden laulujen melodisuus on fakta. Ne ovat myös FAKTISESTI paljon melodisempia kuin Beatlesin pelleilyt. Schubertin lauluissa on maailman kaikkien aikojen paras laulumelodiikka.

Schubert on myös historiallisesti tunnustettu tekstien musiikiksi kääntäjä, aiheesta on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjallisuutta.

En puhuisi popista samassa yhteydessä edes vihamielisen tyhmyyden nimissä.

Harrison Lennon on säveltänyt kappaleen Cry for a shadow. Sekin on epävirallinen, Tony Sheridan-sessioissa levytetty rautalankakappale. Se on helevetin hyvä. Dhommison on verrannut sitä Bachin H-molli-messuun. Cry for a shadow on varjon verran parempi.

On, Lennonnilla on kaikesta huolimatta useita hyviä melodioita, Harrisonilla taas ei. Minusta Harrisonin Somethingkin on äärimmäisen tylsä melodia, biisistä "helmen" tekee ilmava bassolinja.

Norwegian Woodin säkeistö on erinomainen.

Verrata ei voi mihinkään laatumusiikkiin, kuilu on aivan liian syvä. Laatuero Beethovenin ja Beatlesin välillä on suurin olemassa oleva: Beethoven on parasta ja Beatles tusinatavaraa.

Miksi valitset näitä heikoimpia melodioita, jotka liikkuvat äärettömän ahtaalla? Beatles-minimalismista puhuminen ei liene perusteltua, joten kyse on yksinkertaisesti säveltäjien huonoudesta.

Beatlesilla on selkeesti parempaa tavaraa kuin nuo rallit.

Dhommi´´ kirjoitti:

Miksi valitset näitä heikoimpia melodioita, jotka liikkuvat äärettömän ahtaalla? Beatles-minimalismista puhuminen ei liene perusteltua, joten kyse on yksinkertaisesti säveltäjien huonoudesta.

Beatlesilla on selkeesti parempaa tavaraa kuin nuo rallit.

Lue lisää

Ei hyvän melodian määrittelyyn kuulu, miten montaa nuottia siinä on käytetty.

Klassisminturma onkin usein pelkkä erilaisilla elementeillä prameilu.

sanonpahanvaan kirjoitti:

Ei hyvän melodian määrittelyyn kuulu, miten montaa nuottia siinä on käytetty.

Klassisminturma onkin usein pelkkä erilaisilla elementeillä prameilu.

"Ei hyvän melodian määrittelyyn kuulu, miten montaa nuottia siinä on käytetty."

Kyllä se välikäden kautta kuuluu: liian yksioikoinen melodia ei voi olla hyvä. Melodia on juuri elävä, laulava elementti musiikissa, siinä pitää perinteisesti (myös Beatlesin melodiat ovat varsin perinteisiä, usko pois) olla liikkuvuutta. Toki aivan kaikki Beatlesin melodiat eivät ole huonoja, mutta aika monet (erityisesti Lennonin) ovat. Laulapa niitä vaikka pelkällä yhdellä tavulla (lal-lal-lal-lal), niin että lyriikka ei hämää ja vie huomiota. Huomaat että melkein joka melodia on todella jumputtava.

"Klassisminturma onkin usein pelkkä erilaisilla elementeillä prameilu"

Voitko mainita vaikka kaksi esimerkkiä?

Dhommi´´ kirjoitti:

"Ei hyvän melodian määrittelyyn kuulu, miten montaa nuottia siinä on käytetty."

Kyllä se välikäden kautta kuuluu: liian yksioikoinen melodia ei voi olla hyvä. Melodia on juuri elävä, laulava elementti musiikissa, siinä pitää perinteisesti (myös Beatlesin melodiat ovat varsin perinteisiä, usko pois) olla liikkuvuutta. Toki aivan kaikki Beatlesin melodiat eivät ole huonoja, mutta aika monet (erityisesti Lennonin) ovat. Laulapa niitä vaikka pelkällä yhdellä tavulla (lal-lal-lal-lal), niin että lyriikka ei hämää ja vie huomiota. Huomaat että melkein joka melodia on todella jumputtava.

"Klassisminturma onkin usein pelkkä erilaisilla elementeillä prameilu"

Voitko mainita vaikka kaksi esimerkkiä?

Lue lisää

liian yksioikoinen on huono, totta toki usein, vaan taika onkin siinä, että yksinkertaisen saa toimimaan.

Klassisenkin puolella on säveltäjää moitittu liioista nuoteista...ainakin populaarihistorian mukaan. No, sieltähän niitö nuotteja voi poimia.

Taas pitäisi esimerkkejä mainita: klassinen on täynnä melodiatonta musiikkia, jopa silloin, kun melodia pitäisi olla.

dhommi* kirjoitti:

liian yksioikoinen on huono, totta toki usein, vaan taika onkin siinä, että yksinkertaisen saa toimimaan.

Klassisenkin puolella on säveltäjää moitittu liioista nuoteista...ainakin populaarihistorian mukaan. No, sieltähän niitö nuotteja voi poimia.

Taas pitäisi esimerkkejä mainita: klassinen on täynnä melodiatonta musiikkia, jopa silloin, kun melodia pitäisi olla.

Lue lisää

Ole jo hiljaa, senkin idioottien pässi!

"liian yksioikoinen on huono, totta toki usein, vaan taika onkin siinä, että yksinkertaisen saa toimimaan."

Täyttä apinan mutupuhetta, yksinkertainen ei ole lähtökohtaisesti mitenkään hienoa, ja tuollainen lässytys toimivuudesta kertoo vain sen, että olet rajoittunut helppojen kansanlaulumelodioiden tasolle.

"Klassisenkin puolella on säveltäjää moitittu liioista nuoteista...ainakin populaarihistorian mukaan."

Ei ole moitittu, eikä tulla moittimaan.

"Taas pitäisi esimerkkejä mainita: klassinen on täynnä melodiatonta musiikkia, jopa silloin, kun melodia pitäisi olla. "

Ei ole yhtäkään melodiatonta biisiä.