Rintojen pienennys

Mulla koko oli 65 I ja nyt noin 65 C. Leikkaus ja toipuminen meni hienosti, nyt on kauniit ja varsinkin pienet rinnat. Olin lähes 40 kun leikkaus tehtiin, ei lapsia eikä ole edes suunnitelmissa, eli voi kun olisin mennyt aiemmin leikkaukseen! Mutta, jos rinnat pienentää ennen lapsia niin se leikkaustulos on sitten todennäköisesti menetetty ja tuskin sen takia saa uusintaleikausta julkiselta. Ja imetys ei välttämättä onnistu. Arpia jää aina! Turha kuvitellakaan ettei jäisi, eikä niistä rinnoista tule "virheettömät". Mutta varmasti 100 krt ihanammat kuin aiemmat ellei käy tosi huono mäihä. Joillakin toipuminen on vaikeaa ja kestää pitkään. Eli jos pienennykseen menee niin ei kannata toivoa liikoja ja kannattaa valmistautua pitkään toipumiseen. Toisaalta kaikki voi mennä hyvinkin helposti ja kun rinnat eivät ole enää isot, niin se palkitsee kaiken vaivan! Voin vain suositella :)

Itse olin 23-vuotias mennessäni leikkaukseen, kilo lähti ja reilusti nahkaa, ja nyt minulla on pienet sievät C-kupin rinnat. MInuuttiakaan en ole katunut, vaikka leikkaus toki on iso ja toipuminen kestää. Toipuminen kuitenkin suurimmaksi osaksi tarkoittaa lepoa, ja sehän sopi mulle ;)
Nyt leikkauksesta on kaksi vuotta, ja kyllähän tuossa nyt vielä arvet näkee vaikka vaalenneet ovatkin. Eniten häiritsee nuo nännin ympärille olevat arvet, sillä ovat nyt vaaleat ja nännit punaiset eli sillä tavalla helpoiten huomattavissa. Mutta - minuuttiakaan en ole katunut.

Itse menin leikkaukseen ennen lapsia. Haluan niitä kyllä ehdottomasti, mutta miksi ihmeessä olisin kärsinyt ylisuurista rinnoista vielä monta vuotta vain imettämisen takia? On niin paljon äitejä ilman tätä leikkausta, joilta ei vain tule maitoa, ja heidän lapsensa ovat ihan yhtä terveitä kuin imettävienkin äitien.

Pari vuotta sitten kävin pienennys leikkauksessa, ikää sillon oli 20 vuotta. Tällä hetkellä nautin ihanista c koon rinnoista. Hetkeekään en oo katunut, ihanaa kun ei tarvitse kokoajan miettiä rintojaan ja mahtuu kaikkiin paitoihin taas.

Ei tullut ongelmia ja kipujakaan ei ollut ollenkaan. Menin yksityisen kautta julkiselle puolelle ja pääsin puolessa vuodessa leikkaukseen. Arvetkaan ei haittaa, kun oli ne ylisuuret roikkuvat rinnatkin rumat.

Rintojen pienennys on typerintä, mitä nainen voi tehdä. En miehenä voisi seurustella naisen kanssa, joka olisi pienennyttänyt rintansa, ja jos seurustelukumppani pienennyttäisi omansa, hän olisi ex-seurustelukumppani alta aikayksikön. Se olisi sama tilanne kuin jos leikkauttaisin kivekseni pois ihan huvikseni ja vaatisin naisia suhtautumaan minuun samoin kuin ennenkin.

Kyllä tuo on ihan ok, että isoista rinnoista on haittaa. Ne painavat ja punoittavat alta ja ovat todella kurjat kesällä, kun rintojen alla hikoilee paljon. Sitten nuo vaatteiden sopivuus. Muuten menee kokosi mukainen pusero, mutta rintojen kohdalla stop ja samoin talvitakkien jne..... Selkää ja niskoja särkee ja koko ajan on raskas olo rintakehällä. Jos nainen menee pienennysleikkaukseen, niin siihen on todella lääketieteellinen ei kostmeettinen syy.

On sitä muillakin niska ja hartiasärkyjä. Ja huonoa ryhtiä ja hikoilua

Minulla pienennettiin rintoja joulukuussa 2013. On vielä kipeät ja särkeekin välillä vielä aika kovaa. Iso leikkkaus . Harmittaa , kun edellinen tehtiin 2005, joka epäonnistui ja nyt sitten yritettiin uudelleen. Painoa lähti n. 700g per rinta. Olisin halunnut mahdollisimman pienet ja lääkäri sanoi , ettei voinut ottaa enempää verisuoniston ja hermoston takia?? Rinnat olivat D-kupit todella isot deet ja roikkuvat. Auttoi selvästi niska ja hartiakipuihin ja niskankuluma kipuihinkin. Suosittelen kellä vaivaa isoista rinnoista menemään leikkaukseen.

Siis pienennettiinkö ensin D:ksi vai onko tuo iso D nykyinen kokosi? Mikä oli lähtökoko?
Itsellähi 70G ja toivoisin kovasti B:tä, C:kin ok mutta jos D:ksi jää niin kyllä se vähän harmittaisi.
Jonossa odottelen.

Sori, kun kesti. Mulla oli isot D-kupit ja nyt varmaan C-kupit. Toivoin mandariinin kokoisia rintoja , mutta kun ei, niin ei tule.....jos menet leikkaukseen kannattaa ottaa selvää etukäteen kirurgilta millaiset arvelee voivansa tehdä??? Kirjoitin paperille toiveeni , pienet B-kupit ja kirurgi lupasi mahdollisimman pienet, koska mulla niskat kulunut ja kovat kivut. Harmittaa tosi paljon. Ja vielä mene yksityiselle , jos vaan on rahaa, mulla leikattiin kysissä ja aina liian isot on lopputulos :( kolmatta kertaa en enää kestä , on meinaan aika iso operaatio ja kipeä pitkän aikaa, haavahoidot joka päivä jne..... Onnea leikkaukseen sinulle 70-G

Minulle tehtiin v 2008. Nyt olen nippa nappa toipunut kaikesta mitä siihen liittyi. Olen siis normaalipainoinen/hoikka ja liivit olivat ensin 75E ja eivät roikkuneet pahasti, ihan sievät rinnat oli mutta luulin kaikkien niskavaivojeni johtuvan niistä.
No ensin toiseen rintaa siihen pystyhaavaan tuli märkivä tulehdus, jota hoideltiin vuoden verran. Sitten toisen rinnan arpiin alkoi kasvaa ylimääräistä kudosta ja niitä hoideltiin ensin lääkkeilä, yritettiin laserilla ja lopuksi leikattiin, ja kun nänni oli jo mennyttä niin se poistettiin kokonaan kun siinä meni verenkierto pilalle kaikkien toimenpiteiden takia. Minulle tehtiin uusi nänni ja se on tatuoitu nyt.

So, en voi koskaan imettää, koska toisesta rinnasta puuttuu nänni ja tiedättehän miten siinä käy- rauhaset täynnä maitoa ja mistään ei tule ulos, ja kirurgi sanoi että todennäköisesti toisenkin tiehyet ovat arpeutuneet. Teen kyllä lapsia, mutta maidonnousuestolääkitys pitää ottaa heti synnytyksen jälkeen. Tänä vuonna olis tarkoitus yrittää saada lapsi alulle.

Niskakipujen syyksi löytyikin sitten magneetissa muu syy, kun jouduin tarkempiin tutkimuksiin kun kivut eivät hellittäneet. Kadun nyt koko ikäni pienennysleikkausta...Miettikää onko muita ratkaisuja, auttaisko fysioterapia, kuntosali- mikä tahansa. Silti toivon että kaikilla muilla menis hyvin eikä kävis näin.

Minulla nyt leikkauksesta yli viikko. Alkuun ei mitään probleemaa, mutta nyt on alkanut nipistykset, vihlonnat, kylmänväristykset, huimaukset ja kipeät patit rinnoissa... Ja siis yhä syön säännöllisesti kipulääkkeet eli 1g parasetamolia ja 600mg ibuprofeiinia 3 krt pvä. Soitin sairaalaan ja sanoi ettei hätää, kuuluu normi toipumiseen. sitten vasta lääkäriin jos nousee kuumetta, rinnat ovat selkeästi kuumemmat kuin muu kroppa tai haavaerite haisee.

Haluaisin kuulla muittenkin kertomuksia miten onnistui. Itsellä 80H - 85G, roikuvat tosi painavat rinnat. Kun olen lyhyt ja vielä lyhyt selkä niin rinnat roikkuu vyötärölle asti. Sellaset isot munakoisot :( Ikää jo yli 50 ja rinnat on suurentuneet nyt parin-kolmen viime vuoden aikana vaikka painoa ei ole paljonkaan lisää tullut. Selkä ja niska on kipeina, olkapäällä isot vaot vaikka liiveissä on leveät hihnat. Nelikymppisenä käytin vielä D-kuppia eikä pursunut yli.
Se mikä eniten mietityttää että miten leikkauksen jälkeen pystyisi nukkumaan vatsallaan. Nyt pystyn niin että rinnat on sivuilla

Minä olen todella tyytyväinen rintojen kokoon ja timmiyteen, mutta haavan kanssa onglemia :(. Toisen rinnan alla on reikä joka mätii ja vaatii nyt jatkuvaa haavahoitoa. Tämä kuulema hyvin yleistä näissä leikkauksissa. Joka toisella tulee ongelmia haavojen parantumisen kanssa kertoi lääkäri. Nyt vaan kärvistellään ällöttävän reijän kanssa...

Te, jotka olette olleet julkisella puolella pienennysleikkauksessa, niin saitteko todella itse toivoa kuinka paljon tavaraa lähtee? Jostain luin, että pienentäminen olisi mahdollista "vain" 2-3 kuppikokoa? Mittani ovat tällä hetkellä 70F/G ja toivon, että pääsisin julkiselle puolelle ja jos ja kun leikkaukseen asti pääsen, ottaisivat kunnolla pois. Unelma olisi B, korkeintaan C. Ihan sama minkälaiset arvet jäävät, kunhan tämä painolasti lähtisi. Ikää jo on ja lapset on tehty.

Kiitos asiallisista vastauksista. Dokumentteja säryistä ja kivuista ei ole. En kuitenkaan edes muista aikaa, jolloin niska tai hartiat eivät olisi olleet kipeät tai jumissa. Ja huono ryhti aiheuttaa jatkuvaa selkäsärkyä. Näin "aikuisena" (nelikymppisenä) painavista rinnoista on saanut kärsiä jo parikymmentä vuotta. Että silleen.

itse olen vielä kahden vaiheilla. Laihdutin just ylipainon pois, koska ajattelin tehdä sen siltä varalta jospa rinnatkin pienenisi. Eivät pienetyneet grammaakaan, mutta ehkä paremmin laskeutuuvat, kun maha ei ole pullottamassa heti siinä alla. niillä on enemmän nyt tilaa laskeutua alemmas.eikä ole kuin tarjottimella koko ajan.
koskaan ei ole ollut särkyjä. olen nnukkunut viimeiset 15 vuotta rintaliivien kanssa, eli siis 24/7. AINA urheiluliivvit päällä. ei tulisi mieleenikää käyttää muita.
Eniten häiritsee hengitysvaikeudet, jotka VOI Ijohtua rinnoista kun keuhkojen kapasiteetti pienenee kuulemma. Ja ulkonäkö tietty pahin. on tosiaan kuin utareet.
Olen lyhyt eli vyötärä alkaa heti rintojen alla, eikä ole mahaa niinkuin muilla pitemmillä kapeana.
Mennä vai ei. Pahat venymisurat rinnoissa, yläpuolella. Mutta eihän ne poistu pienennysleikkauksessa, vaan rintahan rakennetaan vaan ylempänä olevasta nahasta, eikö niin? Nahkaa poistuu alarinnasta.

Teidän tekstit ovat kuin suoraan omilta näppiksiltäni! :) Olen myös lyhyt, ja tuntuu, että olen vain rintaa täynnä. Näytän varmasti pyöreämmältä kuin olenkaan, johtuen juuri tuosta efektistä, ettei vyötäröä ryntäiden alta näy. Otan kiitollisena vaikka sitten ne arvet! Mulla on nyt pyörät nytkähtäneet käyntiin, eli sain eilen lähetteen kirurgin arvioitavaksi. Minulle kerrottiin, että hän sitten tekee sen päätöksen loppupeleissä, että leikataanko vai ei. Ihmettelen suuresti, jos ei läpi mene. Meinasin parahtaa, kun gyne mittasi kaulakuoppa-nänni -mitaksi 30!!! Gyne oli ihana ja asiallinen. Kyseli lähinnä kivuista ja niitähän on. Ei tarvinnut edes puhua urheilun mahdottomuudesta, kyllähän hän näki jo katseella, että isot ovat. Nyt vaan toivotaan pikaista kutsua arvioon ja toivottavasti sen myötä leikkausjonoon. Olen henkisesti niin huojentunut, kun nyt on asian eteen tehty jotain ja minut myös otettiin vakavasti. Jossain kyti pelko, että vaivojani vähätellään ja mitätöidään. Kuinka kauan muilla on mennyt arvioon pääsyyn siitä, kun ensin sen lähetteen kirurgille on saanut?

Lähes tismalleen samoista lähtökuopista on lähdetty. Olen siis 179 pitkä, paino ennen leikkausta oli 62, kuppikoko 65H, ikää 28. Välissä oli 65G silloin, kun olin paremmassa lihaskunnossa, mutta kun se vähän rapistui, niin kuppikokokin kasvoi. On olleet paljon suuremmatkin, mutta tosiaan laihtuminen ei minunkaan kohdallani niitä erityisen paljon pienentänyt.

Ensimmäisessä kirurgin konsultaatiossa kirurgi oli sitä mieltä, että B-kuppia lähdetään tavoittelemaan. Tämä tietenkin säikäytti, koska onhan matka H-kupista B-kuppiin iso. Ja etenkin, jos kyse olisi 65B, rinnakkaiskoko olisi 70A. Mutta hetken vatvottuani puhuin kirurgille tästä murheestani. Hän sanoi, että kropan mallini on sellainen, että siihen sopisivat hyvin pienet rinnat, mutta tarkoitus ei ole saada aikaan omakuvakriisiä. Pientä määrää ei kannata poistaa, koska leikkauksesta ei tällöin olisi pitkäaikaista hyötyä, mutta tietenkin kuunnellaan myös asiakasta toivekoon suhteen.

Nyt leikkauksesta on päivää vaille 5 viikkoa täynnä, enkä ole katunut. Kipuja on vielä, vasemman rinnan sisäsyrjä jomottaa välillä urakalla ja on kerännyt nestettä, mutta ei kuulemma mitään huolestuttavaa eikä punkoitavaa. Jotta tässä nyt sitten vain eletään ja odotetaan. Onneksi olen opiskelija, joten töihin menosta ei tarvitse murehtia. Kesä kuluu gradua tehdessä. Komplikaatiotta ei kyllä minullakaan tämä paranemisaika sujunut. Haavojen kanssa ei ole ollut ongelmaa, mutta sairaalasta kotiuduttuani illalla repesi sisällä ommel, jonka seurauksena rinta vuosi ½ litraa verta sisäisesti. Se jouduttiin siis leikkaamaan uudelleen. Sen jälkeen olin vainoharhainen kaikesta tekemisestä ja vain makasin paikallani ensimmäisen viikon kaksi...

Tällä hetkellä liivikoko on 70D, joten uskoisin sen asettuvan johonkin 70C:n tienoille. Hyvin tyytyväinen tähän lopputulokseen! Jos blogi kiinnostaa, niin pidän sitä osoitteessa http://pikkukaksonen.blogspot.fi/

Pikkukaksonen, kävin lukemassa blogiasi. Oli kiva lukea noinkin tuoretta kuvausta pienennysleikkauksesta (meni muuten ohi, oletko HUS-alueelta?). Itse olen myös miettinyt sitä leikkauksen henkistä puolta, ja sitä, mitä pitäisi (vai pitäisikö ylipäätään mitään) kertoa lähipiirille. Ihanaa, kun olet päässyt jo liivi- ja vaateostoksille. Etenkin näin lämpimillä kesäkeleillä nämä utareet suorastaan inhottavat. Vetelen vauvantalkkia rintojen alle ettei iho ärtyisi. Vaatteet eivät istu, vaan rinnat suorastaan ryöpsähtävät silmille. Yksiäkään kunnolla istuvia liivejä en tällä hetkellä edes omista, vaan kaikissa tuntuu olevan jotain vikaa. Eivät tue tai ovat liian ahtaat. Ääh. Ainoa lohtu tilanteessa on se, että tilanne voi olla hyvässä lykyssä vallan toinen ensi kesänä.

Kommentoin hieman osaltani tuohon henkiseen puoleen: Olen 45-vuotias ja kärsinyt isoista rinnoista 13-14-vuotiaasta asti...juurikin henkisesti. Vaatetus on aina ollut sellainen rintoja peittävä :syynä kommentit (mm. onpas sulla hyvin kehittyneet keuhkot)ja rinnoille puhuminen tai muuten vain julkea tuijottelu. Ongelma aina ei ollut liivien hankinta, vaan iänikuinen paitaongelma; mitä laittaa päälle, ettei näytä pelkältä tissiltä tai painijalta.
Olin ikionnellinen myönteisestä leikkauspäätöksestä ja toinkin sen ääneen julki plastiikkakirurgin vastaanotolla.
Päivää ennen leikkausta katselin rintojani ja koin lievää haikeutta, että miten opin elämään uusien muotojeni kanssa. Leikkausta itsessään en kyllä pelännyt/jännittänyt.
Leikkauksen jälkeen paidan sisään katsottuani, olin niin iloinen-> pienet ja ryhdikkäät. Muutaman päivän kuluttua koin sellaisen alavireisen pari kolme päivää kestävän jakson. Olin alakuloinen, melkein itkuinen, mutta se tosiaan meni ohi nopeasti. Tuo alakulo ei mitenkään liittynyt rintoihin tai mihinkään kipuihin. Mulla ei ollut kuin selkä kipeä. Olin edelleen täysin tyytyväinen uusiin muotoihini. 3 kuukautta on nyt leikkauksesta ja voin sanoa, että elämä on muuttunut tässä suhteessa vain hyvään suuntaan. Olen soputuhtainen en rintava :-)
Vielä tuosta leikkauksen jälkeisesstä alakulosta: Noin 4 vuotta sitten olin elämäni ensimmäisessä leikkauksessa (munuaisen luovutus). En pelännyt sinne menoa ja olin täysin tyytyväinen ja sinut päätökseni kanssa. Tästä huolimatta muutama päivä leikkauksen jälkeen oli alakuloinen ja mietin mennyttä elämääni. Se oli sellainen muutaman päivän kriisi, joka meni itsellään ohi. Olen tullut siihen tulokseen, että em. alakulo johtuu nukutuksesta, tai matalasta verenpaineesta tai jostain muusta mystisestä jutusta....niin tai sitten kipulääkkeistä.
JA tähän lopuksi....eivät nämä rinnat enää tunnu pieniltä....itseasiassa tykkäisin vähän vielä pienemmistä.

Minäkään en ole ikinä ollut sinut rintojeni kanssa. Olen aina vihannut niitä, siitä alkaen, kun jatkoivat vaan kasvamistaan... Olen myös aina piilotellut niitä, sillä seurauksella, että näytän muodottomalta pallolta ja ryhti on kamalaa katsottavaa. Olen suorastaan jopa hävennyt niitä. Hassua sinänsä, miten sitä näitä häpeääkään, sillä minkäs sitä itse sille voi, että rintarauhaset ovat näinkin "kehittyneet"? En minä näitä pyytänyt. En minä näitä halunnut. Pitkään en myöskään ajatellut koko rintoja, vaikka ne aina ovatkin kiusallisen läsnä. Yritin kai "taikoa" ne pois. Jos en ajatellut niitä, niitä ei ollut olemassa. Mutta joo, vaatteiden etsiminen on yhtä helvettiä. Kyllä te isorintaiset tiedätte... Voi kuinka odotankaan sitä kirurgin tapaamista!

Poistattakaa ne rintanne kokonaan älkääkä puoliksi. Helpompi juosta ja hyppiäki kun ei ole mitään leuan alla häiritsemässä. Kohta kaikki naiset on huippu-urheilijoita ku ne vaan juoksee ja hyppii ilman ärsyttäviä ja rumia rintoja. Tutkimustenhan mukaanhan miehethän on tyhmiä jos tykkäävät isoista rinnoista.

Onko Lohjan sairaalasta kokemusta rintojen pienennysleikkaus-paikkana? Kaikki mahdollinen kiinnostaa.

Rintojen pienennysleikkaus on terveydenhoitoa, jos koko täyttää Kelan vaatimat kriteerit. Leikkauksia tehdään paljon, ja kaikki plastiikkakirurgit on koulutettu niitä tekemään. Kannattaa kuitenkin valita leikkaaja, joka voi tarkasti kertoa mikä on lopputulos ja minkä suuruiset arvet ovat odotettavissa. Jos suunnittelussa käytetään kolmiulotteista kuvausta, se tuo lisää varmuutta. Mikään leikkaus ei ole riskitön. Niistä on myös saatava hoitavan lääkärin arvio. Yleisesti ottaen pienennysleikkauksen pitkäaikaistulokset potilastyytyväisyyden kannalta ovat parhaat muihin rintaleikkauksiin verrattuna. Tulos on fyysisesti tunnettavissa.

Nosto, lisää kokemuksia kaivattaisiin.

Rintojen pienennysleikkauksia tehdään kaikenikäisille naisile. Leikkaus voidaan tehdä niin, että se ei myöskään haittaa myöhempää imetystä. Ylisuurien rintojen maidoneritys on kyllä muutenkin huonontunut. Kannattaa neuvotella plastiikkakirurgian erikoislääkärin kanssa. Hän voi suunnitella leikkauksen juuri sinun tapaukseesi sopivalla menetelmällä ja näyttää odotettavissa olevan tuloksen 3D kuvankorjausohjelmalla sekä kertoa hoidon ja toipumisen vaheista tarkasti juuri sinun kohdallasi.
Kaikille rintaleikkausiin tuleville tehdää mammografiatutkimus ennen leikkausta kasvainten poissulkemiseksi.
Rintaleikkauspotilaista juuri rintojen pienennyksessä olleet ovat hoitoon tyytyväisimpiä, koska tulos ei ole ainoastaan ulkonäköä korjaava, vaan tuntuu fyysisesti, kun vuosia mukana kulkenut painava reppu rintakehän etupuolelta poistetaan. Jälkitarkastuksessa nähdään aina ryhdin korjautuminen, kun vartalon tasapaino muuttuu. Vähäinenkin rintojen pienennys tuo rinnan painopisteen lähemmäksi vartaloa ja aiheuttaa tuon fyysisen ryhdin muutoksen ja hyvänolon tunteen.
Rintojen pienennykseen ei liity mitään erityistä lisääntynyttä komplikaatioriskiä. Riskeistä plastiikkakirurgisi kertoo sinulle tarkasti. Kaikki Suomessa koulutetut plastiikkakirurgit hallitsevat rintojen pienennysmenetelmät.
Rintojen pienennysleikkauksia tehdään kaikissa plastiikakirurgisissa yksiköissä. Jos leikkaustuloksen ulkonäkö on sinulle tärkeintä, valitse Suomen esteettisen plastiikkakirurgian yhdistykseen hyväksytty lääkäri. Hänet löydät suomalaisesta yksityissairaalasta.

Tehdäänkö julkisella puolella rintojen pienennysleikkauksen yhteydessä tarvittaessa rasvaimua (vai onko se aina automaattisesti yksi toimenpide mikä kuuluu leikkaukseen)? Entä onko vaaraa, että kunnallisella lääkäri jättää "tyhjän" rinnan roikkumaan eikä kohota sitä kauniimmaksi?

Vastauksista kiitollinen!

Miten teillä jotka olette laihtuneet rintojen pienennysleikkauksen jälkeen, onko vaikuttanut rintoihinkin, jos niin miten?

Edelleen kaikkia mahdollisia kokemuksia pienennyksen tiimoilta kaivattaisiin :)

Leikkauksen jälkeen kun pitää käyttää tukevia urheiluliivejä, niin millä ihmeellä saatte ne päällenne? Kävin nyt juuri ennen leikkausta vähän katsomassa ja kokeilemassa niitä ja hyvä kun sain niitä nytkään kiinni ja aseteltua päälle, niin miten ihmeessä saan ne päälle kun on leikkaus tehty ja pitää vielä varoa haavojakin? Onko tukevia urheiluliivejä niissä liiveissä jotka aukeavat edestä, ne varmaankin huomattavasti helpommat pukea?

Hitsi kun ei missään ole ajankohtaista palstaa tms missä olisi kohtalotovereita.... mun leikkausaikaa jouduttiin siirtämään ja itkuhan siinä pääsi :( olis niin ihanaa kun olis ihmisiä samassa tilanteessa.