Mummoni kuoli 5viikkoa sitten. Hän kerkes täyttää huikeat 91 vuotta. Viimeiseen asti asui kotona mutta joutui kylläkin loppu vuosina melko usein sairaalaan useaksikin viikoksi kerrallaan astman ja sydämen vajaatoiminnan ja sen tuoman nesteen kerääntymisen vuoksi. Hän kerkes elämänsä aikana voittamaan syövän ja eli viimeiset vuodet erittäin pahan sydämen vajaatoiminnan kanssa (lääkärin mukaan oli ylipäätään ihme että sellaisen sydänvian kanssa kukaan pystyy olemaan hengissa). Eli kuolema ei ollut mikään "salama kirkkaalta taivaalta". Silti se tuntuu enemmän kuin pahalta sillä mummo oli maailman hyväsydämmisin ja positiivisin ihminen ja minulle erittäin tärkeä. Olen tämän viiden viikon ajan itkenyt lähes päivittäin ja tuntuu ettei surulle tule loppua.Onneksi minulla on roppakaupalla hyviä muistoja mummosta ja meidän yhteisistä hetkistä lapsuudesta lähtien
(Toinen mummoni on kuollut kuutisen vuotta sitten, mutten ollut hänen kanssaan kovin läheinen,joten se ei aiheuttanut tämmöistä tunteiden myllerrystä)
Haluaisin kuulla teidän kokemuksia ja tuntemuksia läheisen menettämisestä ja siitä miten olette ylittäneet surun.
mummon kuolema ja loputon suru
14
5242
Vastaukset
- Kuolemaa ei ole
Suru pitää surra, joten Itke niin kauan kuin itkettää. Mutta mieti samalla, mitä sinä oikeasti itket. Sitäkö, että mummolla on nyt hyvä olla ilman yhtäkään vaivaa, vikaa ja sairautta vaiko sitä, että sinä jäit ilman ...
Et kerro ikääsi, mutta ilmeisesti oletat, että hyväsydämiset ja positiiviset eivät kuole koskaan. Vai mitä ihmettä oletat, jos liki satavuotiaan kuolema on jotenkin ylitsepääsemätöntä.- enemmänempatiaa
Kun tykkää jostakin ihmisestä, ei ikä ja kuolema korreloi millään tavalla. Surra voi vaikka kuinka vanhaa, kun hän kuolee.
Jotkut ihmiset ovat vielä toisia kovempia suremaan, ja minkäs he sille voivat.
Heitä pitää tukea ja lohduttaa surussaan. Niin he pääsevät siitä paremmin yli.
Kuolema on lopullisin asia elämässä, joten onko se nyt ihmekään, että se saa ihmisen sekaisin? Ei minusta.
Itse olen menettänyt isän, kaksi setää, yhden enon ja monta tätiä, mutta isän kuolema sai minut erityisen surulliseksi. En kuitenkaan mennyt mitenkään sekaisin, koska kuolema ei tullut yllättäen ja oli vain vapautus isäni ollessa jo erittäin heikko ja monien sairauksien runtelema.
On aika kylmä asenne alkaa tivata rakkaan ihmisen juuri menettäneeltä ja häntä kovasti surevalta, miksi ihmeessä hän pitää "lähes satavuotiaan kuolemaa ylitsepääsemättömänä". - Ihan täyttä sitä
enemmänempatiaa kirjoitti:
Kun tykkää jostakin ihmisestä, ei ikä ja kuolema korreloi millään tavalla. Surra voi vaikka kuinka vanhaa, kun hän kuolee.
Jotkut ihmiset ovat vielä toisia kovempia suremaan, ja minkäs he sille voivat.
Heitä pitää tukea ja lohduttaa surussaan. Niin he pääsevät siitä paremmin yli.
Kuolema on lopullisin asia elämässä, joten onko se nyt ihmekään, että se saa ihmisen sekaisin? Ei minusta.
Itse olen menettänyt isän, kaksi setää, yhden enon ja monta tätiä, mutta isän kuolema sai minut erityisen surulliseksi. En kuitenkaan mennyt mitenkään sekaisin, koska kuolema ei tullut yllättäen ja oli vain vapautus isäni ollessa jo erittäin heikko ja monien sairauksien runtelema.
On aika kylmä asenne alkaa tivata rakkaan ihmisen juuri menettäneeltä ja häntä kovasti surevalta, miksi ihmeessä hän pitää "lähes satavuotiaan kuolemaa ylitsepääsemättömänä".Toota, aloittaja ei tainnut kertoa ikäänsä, joka olisi tässä kysymyksessä aika relevantti juttu. Lapsi ja nuori ei vielä ole ehtinyt ajatella kuolemisjuttuja tarpeeksi, elämää on liian vähän takana ja kuolema on asia, joka tarvitsee ainakin jonkin verran elettyä elämää ja kokemusta taakseen.
Mutta jos kyseessä on jo aikuisikäinen omainen, mummon ikä huomioiden, niin se sama ikä huomioiden on pitänyt jo aika monta kertaa juolahtaa mieleen, että lopullinen lähtö ei ole enää kaukana. Tähän asiaan ikään kuin valmistaudutaan jos kuvitelma ei ole se, että täällä ollaan iankaikkisesti.
Ja vaikka valmistautuminen ei tapahdukaan millään lailla konkreettisesti, niin se tapahtuu pitkäikäisen, sairaan, vaivaisen ... kyseessä ollen kuitenkin jossain omassa sisikunnassa. Tai siis pitäisi tapahtua, koska tämän yli elämässä on hypättävä.
- Valoa kohti
Ristiriitaista ja melko tylyä tekstiä tuo edellinen. Alkulause oli ihan hyvä, mutta siitä eteenpäin jokseenkin tylyä tekstiä.
Sure vaan ihan rauhassa, Surun turmelema. Sinulla oli ihana mummo, sinulle todella tärkeä ja teillä oli harvinaisen läheinen ja lämmin suhde. Rakkaan ja läheisen, turvallisen ja viisaan mummon menetys on kova isku, josta toipuminen ottaa aikansa.
Kuolema on niin lopullinen. Kyyneleesi kertovat kaipauksesta ja ikävästä - viisi viikkoa on sittenkin kovin lyhyt aika. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joitten kanssa voit puhua mummostasi, muistella häntä ja kertoa ikävästäsi.
Kuulostaa kliseeltä, mutta aikaa myöten suru helpottaa ja ihanat, valoisat muistot muuttuvat kantavaksi voimaksi. Tämän tiedän omasta kokemuksesta. Olen menettänyt monta läheistäni - viimeisimmäksi mieheni - mutta aikanaan menetyksen kipeys siirtyy taka-alalle ja muistot alkavat kantaa. Niitä ei sinulta kukaan voi ottaa pois. Rakas mummosi kulkee mukana muistoissasi ja sydämessäsi aina.
Voimia sinulle.- Valoisempaa
"Tylyä"? Pitäisikö sun miettiä, missä kohdassa realistinen, oikea elämä tylyttää eläjäänsä. Siinäkö, mitä ei ole tullut ajatelleeksi. Jos totuus on tylyä, niin aikuiselta ihmiseltä on jäänyt jotain elämän aikana väliin.
- Keissa
Uskon että ajallinen kuolema ei ole päätepiste. Itseäni lohduttaa, että näen rakkaitani kerran, kun itse astun rajan yli.
Paras tapa on käsitellä eroa juuri noin kuin teetkin: kaipaat , itket, muistelet yhteistä aikaa ja elettyä elämää.
Yskikään isovanhemmistani ei ole elänyt noin pitkään, isänisä ehti täyttää 72 vuotta.
Voimia päiviisi ilman mummoa! - JKOPPPPPP
NIINKKÖ
- henrik ijlös72
aattelin elää mailman vanhimmaksi ihmiseksi
- henrik ijlös72
sotharjoitus oulussa venäjälle päin
- hrik ijlös72
henrik ijlös72 kirjoitti:
sotharjoitus oulussa venäjälle päin
hävittäjä valoilla meni cool
- henrik ijls2
hrik ijlös72 kirjoitti:
hävittäjä valoilla meni cool
sotiminen vitumaista dreden jam uut kuolleet.
- henrik ijls72
henrik ijls2 kirjoitti:
sotiminen vitumaista dreden jam uut kuolleet.
boeing 767 parempi kuin koneetmmat vanhe
747
- Ystäväätarvitaan
Kaikki aikansa ja aikansa kaikkea. Mummon aika vaan oli lähteä ja oli varmasti elänyt hyvän elämän. Toivottovasti olit käynyt hänen luonaan ja pitänyt yhteyttä hänen elinaikanaan.
Jos minä elän kunnioitettavat 90 vuotta, niin, minä ainakin halua ja toivon, että lapset ja lapsenlapset muistavat minua elinaikanani ja joku vaikka piipahtaa käymässä. Turha sitä kuoleman jälkeen sitten on ravata haudalla muistelemassa ja suremassa tekemättömiä asioita ja omaa kiirettään, ettei toisen elinaikana ehtinyt pitää yhteyttä. - Anonyymi
Moni aina sanoo että kuoleman jälkeen ei ole enää surua, murhetta, sairauksia, vammoja jne. Mutta ei myöskään ole mitään hyvää mitä elämä tarjoaa, rahaa, valtaa, seurustelusuhteita, ruokaa, juomaa jne. Lisäksi kaikki elämän mahdollisuudet on lopullisesti silloin menetetty. Myös se, että joku jonain päivänä keksii jotain millä kuolema poistetaan kokonaan. Minusta kuolema menee tämän kaiken jälkeen kyllä miinusmerkkiseksi henkilön itsensä kohdalta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1881305
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän138893- 85842
- 51748
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?50711Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t250609Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä311590Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55579- 53564
Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,7560