auttakaa

Etkö sä voi sanoa sossulle, että haluat pois sieltä?

Toinen vaihtoehtohan on karkailla jatkuvasti, ni joudut/pääset laitokseen, mut oiskohan laitoskaan yhtään parempi?

Sano siitä seuraavan kerran kun sossun tyypit tulee käymään. Tai soita sossuun tai mummollesi ja enollesi.

Sanotaan, että sijaisvanhempien pitää sijoitusvaiheessa "ihastua" lapseen, pitää olla tunne, että tätä lasta haluamme hoitaa. Kun sijoitetaan isompaa lasta, pitäisi yhtä lailla kuulla lapsen tunteita, ihastuuko hän uusiin vanhempiin, kokeeko, että tähän perheeseen minä haluan. Sinun kokemuksesi on pahasti ohitettu jo sijoitusvaiheessa. Se voi johtua siitä, että 11-vuotiaalle ei ole ihan helppoa löytää sijaisperhettä.

Kirjoituksesi herätti paljon ajatuksia, koska meille sijoitettiin myös lapsi samassa iässä kuin sinut on sijoitettu. Mietimme kovasti, että olemmeko valmiita ottamaan jo tämän ikäisen lapsen, kokemuksineen, suruineen. Päätimme uskaltaa, ihastuimme lapseen heti ja hän meihin. Yhteenottoja ei ole voitu välttää, kuten ei omienkaan kanssa, mutta emme ole katuneet. Lapsi on iloinen ja tyytyväinen, vaikka joutui huostaanotossa aivan uuteen maailmaan.

Silti usein mietin, pystynkö riittävästi eläytymään lapsen tilanteeseen. Enhän itse ole kokenut samaa. Tulen ehjästä ja suht ongelmattomasta perheestä. Lapsi on kokenut pahoja asioita, osaanko tukea häntä oikein.

Sinun sijaisvanhempasi varmasti välittävät sinusta ja haluavat sinulle parasta. Tuo kohtaamattomuus on ilmeisesti kyvyttömyyttä. On helppoa mennä pyykkien taa piiloon, kun ei osaa kohdata toisen surua tai omaa avuttomuutta sen edessä. Ei se ole pahaa tahtoa. Sijaisäitisi voi kokea riittämättömyyttä ja se vain pahentaa kohtaamattomuutta ja sinulla on entistä pahempi olo, kun hän ei kuuntele.

Kannattaisiko sopia sosiaalityöntekijän kanssa palaveri, johon tule sossu, sijaisvanhempasi ja sinä? Kerro, että haluat puhua siinä tilanteessa pahasta olostasi ja kokemuksestasi, että sinua ei kuunnella. Sossun pöydän ääressä sijaisäitisi ei pääse pyykkien taa piiloon. Kerro, miltä sinusta tuntuu, älä syyttele, vaan kerro oma kokemuksesi ja näkökulmasi. Kerro, mistä asioista haluaisit keskustella sijaisäidin kanssa. Jos hän ei kykene näistä asioista puhumaan, sinun pitäisi saada keskustella jonkun muun kanssa. Oletko lainkaan voinut sijaisvanhempien kanssa käsitellä suruasi äidin kuolemasta?

Se vuosikokous on nimeltään asiakassuunnitelmapalaveri ja se voidaan pitää useamminkin kuin kerran vuodessa, pyydä sossua pitämään sellainen nyt heti ja pyydä, että palaverit olisivat useammin. Voit pyytää sossua myös kotikäynnille keskustelemaan asioista. Meille tuli kerran sijoitetun lapsen kanssa konfliktitilanne, jossa lapsi koki itsensä loukatuksi ja minä neuvottomaksi. Asiaa käytiin yhdessä läpi sossun kanssa kotikäynnillä ja se saatiin selvitettyä.

Jos koet henkistä väkivaltaa, kerro siitä sosiaalityöntekijälle ja läheisillesi. Kaikki erimielisyys, kurinpito, aikuisen kiukku tai väsymys ei ole henkistä väkivaltaa, vaikka murkkuna sen kokisit loukkaavaksi, mutta on olemassa myös sellaista käytöstä, johon aikuisella ei ole lupaa. Esim. nimittely, vähättely tai ivailu on henkistä väkivaltaa. Kerro, miten itse olet kokenut erilaiset tilanteet.

Nyt olisi tärkeää, että pääsisitte ulos tuosta tilanteesta, jossa ette kohtaa toisianne. Sijaisäitisi on sijaisäitisi kuolemaansa asti ihan kuin äitisi oli äitisi kuolemaansa asti. Vaikeaa suhdetta olisi tärkeää päästä avaamaan ja korjaamaan, että voisit joskus ilman katkeruutta ajatella nuoruuttasi sijaisperheessä, sen hyviä ja huonoja puolia ja keskustella niistä sijaisäitisi aknssa.