en jaksa enää mielyttää kaikkia..

Ensinäkin teet eronneille vanhemmillesi selväksi, ettet todellakaan halua mennä isäsi luo hakattavaksi. Sano asiat niinkuin ne ovat. Ei kukaan haluu tahallaan mennä ottamaan turpaansa. Sano isälles että tuut kattoo sitä, kun SE on siihen valmis.

Sitten päätät, että lopetat viiltelyn... Se on helvetin vaikeeta (mä tiiän koska kaverit) vaikka en ikinä ole itse itseäni viiltelemällä vahingoittanut. Viiltely on avunhuuto, mutta vaikka olo helpottaisi hetkeksi verenvuodatuksen jälkeen, tosiasiassa tilanteesi ei ole muuttunut mihinkään. Eli. Lopeta. Se.

Myöskin päätät että et halua enää miellyttää ketään (kaikkia ainakaan, sun pitää oppia tajuamaan kenen vuoksi kannattaa uhrautua) Eli panostat OMIIN mielipiteihisi ja OMAAN persoonaasi. Jos elää miellyttäen muita, se ei ole todellista elämää. Eli et muutu muiden vuoksi. Äläkä myöskään alennu muiden myötäilyyn, sillä silloin (etenkin valitettavasti tyttöporukoissa) se "heikoin lenkki" joka ei ikinä vastusta mitään, tiputetaan pois. Se vaan on tosiasia, vaikken itse ikinä ole oikein ketään myötäillyt. Ennemmin vaikka väittelet, niin tulee elämään eloa!

Saanko kysyy että millaiset ihmiset sua haukkuu ja syrjii? Onko kyse tästä ns harmaasta massasta? Eli jos sun olemus ei miellytä niin ne kääntää selän vai?
~woi maailma, miten perseestä ihmiset ovatkaan...

MILLANEN IHMINEN KIUSAA NIMEN TAKIA?!! (vanhemmilleen ei voi kukaan mitään)

sos-kriisikeskus vastaa:

Hei,

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

terveisin,

sos-kriisikeskus/pekka

Aivan järkyttävä tarina. En tiedä mitä pitäisi sanoa, mutta ole kiltti äläkä tapa itseäsi. Kyllä se elämä vielä joskus muuttuu paremmaksi. Tahdon vain sanoa että muista: olet hieno ihminen, sanoivat muut mitä hyvänsä. Kiusaajat ovat kusipäitä, et sinä. Muista tämä. Älä anna niiden murtaa sinua, älä anna periksi. Koeta hakea ammattiapua ja lue vaikka muiden kertomuksia samanlaisista asioista, siitä voi joskus olla apua (henkistä terapiaa tai jotain). Mutta yritä selvitä, lupaatko?

Juuh, terapeutit on aika usein hyödyttömiä ikävä kyllä. Mutta ei aina, koeta ettiä hyvä ja mukava terapeutti, kyllä niitäkin on!

Ja niin kun joku kirjotti jo aiemmin, niin älä mee enää hakattavaksi sinne isälles. Älä vaan mene, tuollasta ei tarvi sietää niin mistään syystä. Voimia :)