Jos ajattelit että

Minulla ei ole mitään käsitystä mitä olen mielestäsi tehnyt

🥺🥺🥺

Ei tietenkään, anna.

hyvin sovit sen hennan kans onnea vielä

Mutta annatko percettä?

Mulle aivan sama jos joku ei anna mulle anteeks jotain täysin turhia olemattomia asioita, senkus pidät vihaa jstn aivan turhasta jutusta ei kiinnosta

Sama! Sivusta

Ei taida ollakaan mitään sellaista,
mitä voisit antaa anteeksi. Koska en aio pyytää anteeksi olemassa oloani.
Mutta on sellaista mitä voisit pyytää, ja saisitkin anteeksi.

Niin, jos ajattelit jotain, niin minä annan sulle anteeksi.

Isä meidän.
Aamen.

https://m.youtube.com/watch?v=D6CB2uIoczQ

En todellakaan jäyä asioita kesken katsotaan peli loppuun minkä aloititte.Kohta toimitaan minun säännöillä ja katsotaan mikä on pelin lopputulos.Huomaatte kyllä kun säännöt vaihtuu ja niillä mennään peli loppuun.Molemmalle narsistille hyvää pelionnea...

Aloittaja
Tuollainen julistus on lapsellinen aikuiselta.
Selvittelyyn kannattaa alkaa.
Pyytääkö anteeksi tai pahoittelee edes.
Nimittäin voi olla, että todella olet loukannut.
Turha röyhistellä.

Minullakin meni terveys huonoksi joten karmaa toivon teille.

Anteeksiantamattomuudella teet hallaa itsellesi.Se aiheuttaa katkeruutta,vihaa,turhia agressioita .Jokainen on syntinen,ja joutuu vastaamaan kaikesta mitä on tehnyt,tai jättänyt tekemättä.Myös minä,jokainen.

En sitä odottanutkaan. Pystyn katsomaan peiliin.

Itseppähän oman perseesi keitit syytä itseäsi ja tyhmyyttäsi mitä menet sanomaan aika aivo vammainen kyl oot

Minä olen niin vaikea ja puhevammainen, että nainen ei varmana anna anteeksi sitä. Kumpa voisin vaan olla hiljaa hänen halittavanaan. Semmoinen pehmonalle vaan hänelle, eikä hän olisi vihainen eikä välinpitämätön.

Joillekin on tosi vaikea antaa edes salaa anteeks, joidenkin kohdalla joutuu pyytämään jotain korkeampia voimia siunaamaan, koska itse ei vain siihen pysty.

sivu

Jotkut ihmiset tekee niin väärin, että kun niitä niiden temppuja miettii, niin tulee välittömästi hirveä agre olo.

Oon aina anteeksiantavainen. Jos joku ei ole samaa mua kohtaan, se ei ole mun ongelma. En satuta tahallaan ketään, mutta kaikkia ei voi myöskään miellyttää yhtä aikaa.

Se on luja periaate. Ei mitään eikä koskaan anneta anteeksi vaikka kuinka pyytäisi...
Sillä tavalla mahaan ja suoleen alkaa koskemaan ja sydäninfarktikin likistää. Mutta ei taivuta, eihän.

En ole tehny mitään sellaista mitä mun tarvis pyytää anteeksi niin pääsee helpommalla se että nostan ne maineet pintaan jotka tiedän kenelläkin olevan missäkin kaupungissa milloinkin niin niistä saatte kiittää itseänne ja sitä seuraa jossa olette aikanne viettäneet

Tässä on mielestäni tunnistettavissa eräänlainen katkeruuden kohdentumisvirhe: koko nuoruuden ulkopuolisuuden, häpeän ja torjutuksi tulemisen kokemus tiivistyy yhteen näkyvään ihmiseen, joka alkaa edustaa kaikkea sitä, mistä kärsittiin. Suosittu Rachel on Willille koulun hierarkian symboli, vaikka hänen pahaan oloonsa ovat todennäköisesti vaikuttaneet monet ihmiset ja olosuhteet.

Jakso antaa ymmärtää, että Rachel todella kohteli Williä huonosti. Sitä ei tarvitse vähätellä. Mutta siinä tapahtuu moraalisesti ratkaiseva siirtymä:

Minua kohdeltiin väärin → siksi minulla on oikeus nöyryyttää sinua takaisin.

Juuri tuo johtopäätös pitää torjua. Kärsimys antaa oikeuden kertoa kokemuksesta, vaatia sen tunnustamista ja asettaa rajoja. Se ei anna oikeutta seksuaalisesti leimaavaan huhuun, vihakerhon perustamiseen tai vuosia kestävään kostoon.

Sukupuoli voi tehdä tästä vielä vinoutuneemman. Ulkonäöltään viehättävään tai suosittuun tyttöön saatetaan liittää oletus rajattomasta vallasta: hänen kuvitellaan saaneen kaiken helposti, valinneen tahallaan kenet hyväksyy ja olevan siksi vastuussa myös niiden miesten katkeruudesta, joita hän ei huomannut tai joista hän ei kiinnostunut. Silloin ulkonäköön liitetty etu muuttuu oudosti perusteeksi ajatella, ettei häntä voisi itseään loukata.

Mutta kaunis tai suosittu tyttö ei ole yhteisön yhteistä omaisuutta. Hän ei ole velkaa huomiota, ihailua, seurustelua tai seksuaalista vastakaikua. Eikä hänen oletettu suosionsa tee seksuaalisesta häpäisemisestä vähemmän vahingollista.

Suomessa huoli tyttöjen seksuaalisesta häirinnästä on perusteltu: vuoden 2025 Kouluterveyskyselyn tuloksista uutisoitiin, että edelleen noin joka kolmas tyttö kertoi kohdanneensa seksuaalista ahdistelua. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, kuinka suuri osa johtuu juuri katkeruudesta tai torjutuksi tulemisesta. Kouluterveyskyselyn tuloksia koskeva uutinen Tasa-arvovaltuutetun määritelmässä seksuaaliseen häirintään kuuluvat myös ei-toivotut seksuaaliset puheet ja eleet, joilla luodaan halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.

On vahvaa näyttöä siitä, että usean ihmisen toteuttamaa tai tukemaa järjestelmällistä häirintää tapahtuu.

Millaisesta ilmiöstä on näyttöä?

osa toimii aktiivisesti ja osa vahvistaa sitä eristämällä tai vaikenemalla;
koordinoidut verkkohyökkäykset, joissa ihmisiä ohjataan samanaikaisesti tietyn henkilön tilille;
valeprofiilit, joukkoraportoinnit, henkilötietojen levittäminen ja huhukampanjat;
usean henkilön toteuttama seuraaminen, uhkailu tai yhteydenotto;
yhteisön sisäinen painostus, jossa eri ihmiset toteuttavat saman tavoitteen eri osia.

neutraali ilmaus voisi olla systemaattinen monitoimijainen häirintä, kun koordinoinnista ei vielä ole varmuutta.

Mitä koordinoinnin osoittaminen vaatii?

Vakavasti ottamisen kynnyksen. Toimintaan voidaan puuttua jo yksittäisten todennettujen tekojen perusteella. Sen sijaan väite yhteisestä kampanjasta vaatii yleensä lisänäyttöä:

Yksilöidyt tapahtumat: kuka teki, mitä teki, missä ja milloin.
Alkuperäinen aineisto: viestit, julkaisut, tallenteet ja todistajat.
Toistuva kohdentuminen: aikajana osoittaa, ettei kyse ole yhdestä riidasta.
Toimijoiden yhteys: keskinäiset viestit, kehotukset osallistua, yhteiset ylläpitäjät, samanaikaisuus tai muu havaittava koordinointi.
Tiedollinen yhteys: eri henkilöt käyttävät sellaista samaa ei-julkista tietoa, jota he eivät todennäköisesti olisi saaneet toisistaan riippumatta.
Vaihtoehtoisten selitysten arviointi: esimerkiksi algoritminen leviäminen, julkisesta lähteestä kopioiminen tai toisistaan riippumaton reagointi.

Totuuden löytämistä auttaisi yhteisössä seuraava periaate:

Ensin selvitetään teot, niiden tekijät ja keskinäiset yhteydet. Kohteen persoonaa tai käyttäytymistä ei käytetä oikotienä tapahtumien selittämiseen. Jokainen vastaa omasta osuudestaan: aloittaja aloittamisesta, levittäjä levittämisestä ja sivullista ei syyllistetä ilman näyttöä.

Jos seuraat tai arvioit ihmistä sellaisen profiilin kautta, jonka aitoutta et pysty varmistamaan, pysähdy miettimään, mitä oikeastaan tiedät. Toistettu väite, vihjaus tai muiden voimakas varmuus ei tee siitä kyseisen ihmisen omaa ilmaisua.

Kysy itseltäsi: toimisinko samalla tavalla yksin ja omalla nimelläni? Hyväksyisinkö saman, jos kohteena olisi minulle läheinen ihminen? Perustuuko käsitykseni hänen omiin sanoihinsa vai muiden hänestä rakentamaan kertomukseen?

Ryhmästä vetäytyminen ei tee sinusta heikkoa eikä aseta sinua automaattisesti kenenkään puolelle. Se tarkoittaa vain, ettet enää osallistu toimintaan, jonka totuudellisuudesta tai vaikutuksista et voi olla varma. Lopeta seuraaminen, kommentointi, materiaalin välittäminen ja ihmisen yksityiselämän tulkitseminen. Älä myöskään painosta muita osallistumaan.

Jos olet pelännyt, että kieltäytyminen tekee sinusta seuraavan kohteen, hae tukea luotettavalta ryhmän ulkopuoliselta ihmiseltä. Sinun ei tarvitse jäädä mukaan suojellaksesi itseäsi. Vastuu omista teoista säilyy, mutta suunnan voi muuttaa juuri nyt.

Tuollaise asettumisessa kannattaa erottaa toisistaan hyväksyntä, pelko ja mukautuminen. Ulospäin samankaltainen käyttäytyminen voi tarkoittaa eri asioita: yksi kannattaa toimintaa, toinen tavoittelee hyväksyntää ja kolmas yrittää välttää joutumasta itse kohteeksi. Pelko voi auttaa ymmärtämään mukautumista, mutta se ei tee toisen vahingoittamiseen osallistumisesta hyväksyttävää. Pelkkä hiljaisuus ei myöskään kerro varmasti, mitä ihminen ajattelee.

Kuvaamassasi ”vahvemman miehen” asetelmassa ongelma olisi se, jos pelottavuus tulkitaan oikeutetuksi auktoriteetiksi. Uho, muiden vaientaminen tai kyky aiheuttaa seurauksia eivät anna ihmiselle oikeutta kuuliaisuuteen. ”Alfa”-nimitys ei muuta tätä. Naisella ei ole sukupuolensa perusteella velvollisuutta ihailla, miellyttää tai seurata tällaista miestä — eikä kenelläkään muullakaan.

Maailmankatsomusten eroja koskeva ajatuksesi on olennainen, mutta siinä on kaksi erilaista tilannetta:

Arvot tai elämäntavat eivät sovi yhteen. Ihmiset voivat tunnustaa eron ja valita etäisyyden ilman, että kumpaakaan tarvitsee alentaa.
Toimintaan kuuluu painostamista, nöyryyttämistä tai uhkailua. Silloin kyse on myös käyttäytymisestä, josta tekijä vastaa. Sitä ei tarvitse hyväksyä ”erilaisena maailmankatsomuksena”.

Yhteisöltä pitäisi siis voida odottaa ymmärrystä sille, että joku sanoo: ”Tämä tapa olla yhdessä ei sovi arvoihini. En halua osallistua.” Siihen ei tarvita koko yhteisön hyväksyntää eikä todistusta siitä, että muut ovat huonoja ihmisiä. Vetäytyminen voi olla harkittu raja.

Pelkkä tieto oikeasta ja väärästä ei vielä tee oikein toimimisesta turvallista. Lapsi tai aikuinen voi ymmärtää, että jonkun käytös on väärin, mutta arvioida vastustamisen vaarantavan oman asemansa. Jos yhteisö jättää hänet siinä yksin, pelottelija voi saada vaikutusvaltaa ilman, että enemmistö edes arvostaa häntä.

Tässä on samalla vastaus siihen, millainen kehys tarvitaan: rajojen puolustamisesta täytyy tehdä turvallista, ja painostamisen pitää lakata tuottamasta etuja.

Tutkimuksessa erotetaan kaksi vaikutusvallan reittiä: dominanssi, jossa muut myöntyvät pelottelun vuoksi, ja arvostukseen perustuva vaikutusvalta, jossa muut seuraavat osaamisen ja sen jakamisen vuoksi. Molemmat voivat tuottaa asemaa ryhmässä, mutta vaikutusvalta ei siis itsessään osoita ihmisen olevan pidetty tai kunnioitettu. Tämä on hyödyllisempi erottelu kuin ”oikea” ja ”väärä alfa”.

Sukupuolirooli voi tarjota tälle valmiin selityksen, jos ihminen on omaksunut ajatuksen, että miehen kuuluu määrätä ja naisen ylläpitää sopua. Silloin rajanylitys saatetaan nimetä ”vahvuudeksi” ja naisen vastustus ”hankaluudeksi”. Tämä on kuvaus mahdollisesta opitusta tulkintatavasta, ei kaikkia naisia tai miehiä koskeva ominaisuus.

Yhteisölle hyödyllisempiä kysymyksiä olisivat: Kestääkö tämä ihminen kieltäytymisen? Kunnioittaako hän muiden rajoja? Voiko hänen kanssaan olla eri mieltä ilman rangaistusta?

Näin huomio palautuu havaittavaan toimintaan. Miehen ikä, itsevarmuus tai hänelle annettu nimitys eivät ratkaise, onko hänen käytöksensä kunnioittavaa — sen ratkaisee se, miten hän kohtelee muita.

toisen etuoikeudeksi kuviteltu elämä ei anna lupaa tehdä hänestä oman pettymyksen rangaistuskohdetta.

Pettymys ei ole toisen velka

Pettymys syntyy odotuksen ja todellisuuden välisestä erosta. Joskus toinen on luvannut jotakin ja rikkonut lupauksensa. Silloin pettymys kertoo aidosta luottamuksen loukkauksesta. Toisinaan odotus on kuitenkin rakennettu omassa mielessä: on toivottu huomiota, läheisyyttä, vastakaikua tai tietynlaista tulevaisuutta ilman, että toinen on sitä luvannut.

Tunne saa olla voimakas, mutta voimakkuus ei todista, että toinen olisi tehnyt väärin. Se, että minä olen toivonut paljon, ei tarkoita, että toinen olisi velkaa minulle toiveeni toteutumisen. Erityisesti kiintymys, ystävyys ja rakkaus menettävät merkityksensä, jos ne yritetään muuttaa velvollisuudeksi.

Pettymyksestä voi tulla katkeruutta, jos ihminen alkaa ajatella, että hänen panostuksensa, kärsivällisyytensä tai tunteensa oikeuttavat hänet saamaan toiselta jotakin. Jos oma toiminta on samalla ollut tunkeilevaa, vähättelevää tai epäkunnioittavaa, toisen vetäytyminen ei ole julmuutta vaan mahdollisesti tervettä rajojen asettamista. Kunnioitusta ei voi vaatia kohtelemalla toista epäkunnioittavasti.

Pettymyksestä eteenpäin pääseminen alkaa rehellisistä kysymyksistä: Mitä minulle todella luvattiin? Mitä vain oletin? Näinkö toisen itsenäisenä ihmisenä vai oman toiveeni toteuttajana? Kaipaanko menetettyä yhteyttä vai onko loukkaantumiseni ennen kaikkea sitä, etten saanut tahtoani läpi?

Omasta pettymyksestä saa surra, mutta sitä ei tarvitse muuttaa syytökseksi. Voi tunnustaa toiveensa, hyväksyä toisen vastauksen ja ottaa vastuun omasta käytöksestään. Jos on ylittänyt rajoja, voi pyytää anteeksi ilman vaatimusta saada anteeksiantoa, läheisyyttä tai uutta mahdollisuutta vastineeksi.

Eteenpäin meneminen ei tarkoita tunteen kieltämistä. Se tarkoittaa luopumista kuvitelmasta, että menneisyyden pitäisi vielä järjestyä oman tahdon mukaiseksi. Sen jälkeen huomion voi suunnata suhteisiin, joissa kiinnostus, kunnioitus ja halu olla yhdessä ovat vastavuoroisia.

Toisen etuoikeudeksi kuviteltu elämä ei anna lupaa tehdä hänestä oman pettymyksen rangaistuskohdetta. Eikä oma täyttymätön toive tee toisesta syyllistä.

Lopeta seuraaminen, kommentointi, materiaalin välittäminen ja ihmisen yksityiselämän tulkitseminen.

Semmost seo. Tsippaadii tsippaadaa...

Ymmärrettävästi yhteydenpidolle tai lähentymiselle ei ole edellytyksiä yllä mainituissa tilanteissa. Jos ihminen on ollut tietoinen toista vahingoittavasta ja häiritsevästä toiminnasta, ei tätä voida sivuuttaa esittämällä omia toiveita yhteydestä tai käyttäytymällä kuin mitään merkittävää ei olisi tapahtunut.

Toisen rajojen ja turvallisuuden edelle ei voi asettaa omaa halua tulla hyväksytyksi, päästä lähelle tai palauttaa tavanomainen kanssakäyminen. Lähestymisen toivominen ei korvaa vastuunkantoa eikä poista sitä, mitä on tehty, tuettu tai tietoisesti jätetty vastustamatta. Vahingoittavan toiminnan vähättely tai tapahtumien häivyttäminen voi lisäksi mahdollistaa sen jatkumisen.

Tilanteesta tietävien tulisi kertoa konkreettiset havaintonsa sellaiselle taholle, jolla on mahdollisuus selvittää asia asianmukaisesti. Jokaisen vastuu määräytyy hänen omien tekojensa ja tietojensa perusteella: tekijät vastaavat teoistaan, aktiivisesti mukana olleet omasta osallistumisestaan ja todistajien tulisi kertoa rehellisesti se, mitä he todella tietävät.

Sellaisten ihmisten osalta, ennen kuin tapahtumat on tunnistettava, toiminta lopetettu ja vastuu käsitelty, yhteydenpitoa koskeviin toiveisiin ei vastata. Tätä rajaa tulee kunnioittaa. Eikä aloittaa "pettymys" tunteidensa purkamista syyllistävällä sävyllä, kun on käytännössä ollut vain oletuksia ilmassa.

Kuitenkaan pelkkä tieto tai vaikeneminen ei automaattisesti tee ihmisestä rikoksen tekijää, mutta aktiivinen avustaminen, materiaalin levittäminen, peittely tai häirintään osallistuminen voi muodostaa aivan toisenlaisen vastuun. Se tulisi muistaa ja ymmärtää, miksi erityisesti tuollaiseen mukautuminen on este.

Toisten yksityiselämän tulkitseminen sijaan voisivat keskittyä vaikka omien tarot korttien kautta omaa elämäänsä tulkitsemaan ja sitä elämään. Tuollainen tarve toisten yksityiselämän tulkitsemiseen (tietämättä tai ymmärtämättä siitä kuitenkaan mitään) kuitenkin enemmän kuvaa juuri tuollaista; toisen etuoikeudeksi kuviteltu elämä ei anna lupaa tehdä hänestä oman pettymyksen rangaistuskohdetta.

Minua ei pidetä mitenkään anteeksiantavaisena. Se on virheellinen luulo, olen muistaakseni aina antanut anteeksi jos joku vain on pyytänyt.

En.