Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta:
Olen aina oppinut tulemaan toimeen omillani. En ole koskaan elänyt toisten "nurkissa" loisena. kotini on ollut todellakin linnani.
Rakastamani mies kumminkin haluaisi, että muuttaisin hänen luokseen. HÄNEN taloonsa, hänen tontilleen, hänen nurkkiinsa. Minulle se on valtava kynnys. Asua nyt toisen nurkissa, vaikka vietänkin paljon aikaa hänen luonaan ja hänen kanssaan. Rahallisesti olen huomattavasti heikommalla kuin hän. Almuja en halua. Työllisyystilanne on tällä hetkellä siedettävä, parempikin voisi olla. Hänellä on hyvä työpaikka ja palkka. Luonteeni laittaa tosissaan hanttiin siinä asiassa, että asuisin toisen "armoilla". Mitä sitten jos jään työttömäksi tämän työsuhteen loputtua? En kertakaikkiaan kestäisi asua hänen luonaan siinä tilanteessa.
Muutenkin, olisin siellä aina vieras, vaikka hän on kuinka vakuuttanut, että kyllä minä mahdun sinne oikein hyvin. Kaikki esineet, huonekalut yms. Miten yhdistää kaksi itsenäistä ihmistä saman katon alle, missä naisella ei ole juurikaan mitään omaa (muutama huonekalu). On kuin asuisi opiskeluaikana kämpillä väliaikaisesti. On sitten helppo lähteä pois, kun on vähän kamaa kannettavana. Materialisti en ole koskaan ollut. En haali tavaraa ympärilleni, päinvastoin hävitän kaiken mitä en tarvitse.
Miehen äiti varmaan repeisi, jos muuttaisin sinne nurkkiin asumaan. Nyt sekin voi pitää mölyt mahassa, kun en ole vielä suostunut muuttamaan. Että olisin rahan perään. Voi h......i! Hänen kanssaan en asiasta viitsi edes vaivautua keskustelemaan. Pitäkööt mielipiteensä, kun ei minua tunne ja en edes päästä häntä tuntemaan minua sen tarkemmin.
Onko joku täällä muuttanut vastaavaan tilanteeseen ja miten siitä on selvitty? Miten suhteenne on muuton jälkeen edennyt? Mitkä ovat ne suurimmat riitelyn aiheet, raha vai tilan ahtaus? Olemme kummatkin keski-ikäisiä erittäin itsenäisiä ja itsepäisiä ;-) ihmisiä, jotka tosin viihtyvät mainiosti yhdessä. Kuvioon kuuluu vielä miehen lapsi, joka on toisinaan isällään. Lapsi ei ole ongelma tässä tapauksessa.
Yhteenmuutto miehen taloon
7
4802
Vastaukset
- muuttanut
Muutin noin vuosi sitten mieheni omistamaan taloon ja täytyy sanoa, että ongelmitta ei ole sujunut. Kyllästyin alunperin jatkuvaan kahden asunnon väliä reissaamiseen ja päätin muuttaa miehen luo, vaikka vähän epäilyttikin.
En tunne kodiksi uutta asuinpaikkaani. Täällä on kaikki mieheni huonekaluja. Omaani on suurinpiirtein vaatteet ja joitain astioita. Jos muutan täältä joskus pois, joudun kaikki hankkimaan alusta lähtien uuteen kotiin.
Jos huolehdin jotain tekemätöntä pihatyötä tai jotain muuta pitkälle venähtänyttä hommaa, tuodaan heti julki kuka talon omistaa ja ei kuulu minulle. Eipä silloin paljon huvita pihahommia ja paljon mitään muutakaan tehdä.
Miehen äiti on "huolissaan" siitä, että kuinka paljon säästän kun asun hänen poikansa luona. Ilmeisesti mieheni tarvitsisi hänen mielestään periä vuokraa minulta. Maksamme kaikki sähköt ja ruoat yms. puoliksi.
Päivänselvää on, että ei tule olemaan kotini lopun elämääni, jos ei homma muutu jollain tavalla. Tietysti on miehiä erilaisia, että en voi mennä sanomaan, että kaikissa suhteissa näin kävisi.- Epäilevä
tarkoitin. Jutussasi kiteytyi kaikki ne asiat, joita epäilen. Taidan keskustella asioista vakavasti ennen päätöstä. Olen nyt jo ajatellut säästäväni kaikki kuitit tavaroista, kodinkoneista, huonekaluista, mitä sinne ostan. Tänäänkin tulee "anoppiehdokas" vierailulle ja on siinä uskossa, että mies maksaa kaiken. En viitsi edes oikaista. Jollei äijä sitä tee, niin olkoon. Kertoo vaan sekin jotakin.
Juuri sinun tilanteeseesi en halua. Yksinkertaisesti en kestäisi sitä. Miten sinä kestät? Kysy huviksesi mieheltäsi, että oletko sinä piika siellä vai onko sinulla joku muukin tarkoitus. Neuvon kumminkin lopettamaan suhteen, jos elämä on kuvailemaasi. On kuin olisi löysässä hirressä koko ajan. Jaksamista Sinulle. Ymmärrän täysin tilannettasi. - muuttanut
Epäilevä kirjoitti:
tarkoitin. Jutussasi kiteytyi kaikki ne asiat, joita epäilen. Taidan keskustella asioista vakavasti ennen päätöstä. Olen nyt jo ajatellut säästäväni kaikki kuitit tavaroista, kodinkoneista, huonekaluista, mitä sinne ostan. Tänäänkin tulee "anoppiehdokas" vierailulle ja on siinä uskossa, että mies maksaa kaiken. En viitsi edes oikaista. Jollei äijä sitä tee, niin olkoon. Kertoo vaan sekin jotakin.
Juuri sinun tilanteeseesi en halua. Yksinkertaisesti en kestäisi sitä. Miten sinä kestät? Kysy huviksesi mieheltäsi, että oletko sinä piika siellä vai onko sinulla joku muukin tarkoitus. Neuvon kumminkin lopettamaan suhteen, jos elämä on kuvailemaasi. On kuin olisi löysässä hirressä koko ajan. Jaksamista Sinulle. Ymmärrän täysin tilannettasi.Rahallisesti nykyinen järjestely on molemmille suotuisa, se myönnettäköön, mutta kyllä tämä yhdessä asuminen henkistä puolta rassaa.
Riitatilanteessa olisi helppoa vaan mennä omaan asuntoon murjottamaan.
Olen ajatellut, että vasta vuosi asuttu yhdessä, että josko se muuttuisi, mutta ei se taida muuttua.
Kaikki mukavinta olisi ollut, jos mies olisi myynyt talonsa ja olisi ostettu yhteinen talo, jonka minäkin voisin tuntea kodikseni.
Yhteenmuuttomme tuntuu väliaikaiselta ratkaisulta tällä hetkellä.
Mutta niinkuin sanottu, ei kaikki ihmiset ole samanlaisia. Tämä oli vain yksi esimerkki, kuinka voi käydä yhteenmuutossa.
Voimia Sinullekin hankalan ratkaisun edessä! - Epäilevä
muuttanut kirjoitti:
Rahallisesti nykyinen järjestely on molemmille suotuisa, se myönnettäköön, mutta kyllä tämä yhdessä asuminen henkistä puolta rassaa.
Riitatilanteessa olisi helppoa vaan mennä omaan asuntoon murjottamaan.
Olen ajatellut, että vasta vuosi asuttu yhdessä, että josko se muuttuisi, mutta ei se taida muuttua.
Kaikki mukavinta olisi ollut, jos mies olisi myynyt talonsa ja olisi ostettu yhteinen talo, jonka minäkin voisin tuntea kodikseni.
Yhteenmuuttomme tuntuu väliaikaiselta ratkaisulta tällä hetkellä.
Mutta niinkuin sanottu, ei kaikki ihmiset ole samanlaisia. Tämä oli vain yksi esimerkki, kuinka voi käydä yhteenmuutossa.
Voimia Sinullekin hankalan ratkaisun edessä!Tuota minäkin ajattelin. Jos lähdettäisiin uudesta talosta liikkeelle. Tilanne olisi täysin eri. Ukkoni on juuri rakentanut tontilleen lisärakennuksen, joten ihan heti hän ei varmasti myy taloa.
On todella helppoa lähteä tosiaan omaan luukkuunsa, kun toisen naama ei miellytä. Helppo pakopaikka. Saa olla rauhassa ja kaiken oman keskellä. Siellä tulee mietittyä, että kannattaako tämä kaikki. Oma luukku on niin helppo juttu. Kyllä sekin on myönnettävä, että nuo välimatkat rasittavat. Etenkin, kun sitä matkaa on. Käännetään ja väännetään, kai siitä se päätös syntyy.
- Göyhis
Asuin vuoden mieheni kanssa hänen työsuhdeasunnossaan. Lähinnä koin ongelmaksi sen että inhosin sitä kuntaa missä hän asuntoineen asui. Tylsä paikka. Kotona oli puolestaan ongelmana se, että mies luuli yhdessäasumisen tarkoittavan jokapäiväistä seksiä. (Masentuneena) olin innostunut ehkä kerran viikossa vain...
Enkä minäkään tykännyt että olin kuin hänen siivellään, vaikka taloudellisesti osallistuimme kumpikin touhuun. Se että hän oli muuttanut sinne ENSIN ja asetellut irtaimiston oman mielensä mukaan ei oikein sovellu minulle, joka haluan päättää kaapin paikan.
Muutin pois siitä syystä että päivärahaoikeus meni kun tipahdin ansiosidonnaiselta. Nyt on tilanne sellainen että me saatamme ehkä muuttaa yhteen, ja asunto saattaa olla entistäkin enemmän hänen omansa, hän kun haaveilee ostavansa sellaisen. (Ihmettelen vaan mistä hän muka saa lainaa niihin kalliisiin kämppiin joita suosikkikuntamme on pullollaan.)
Luulenpa että minun täytyy vaan tajuta että koti on muutakin kuin sitä että "kuka pani paljonko rahaa mihinkä ja kuka maksoi sen ja sen huonekalun". Miehen asenne on että suhteessa kaikki on yhteistä. Minulle se ei ole niin helppoa.
Hänen äitinsä asui aivan naapurissa silloin ammoin, mutta hän oli fiksu nainen ja tajusi jättää meidät rauhaan. Tai häntä ei sitten vaan kiinnostanut hypätä kyttäämässä touhujamme. Tuntui tykkäävän että poika löysi raittiin naisen...
En kyllä jaksaisi mitään sukusirkusta. Kyllä parisuhde on 2 ihmisen kauppa, varsinkin jos ei itse lapsia ole tehnyt... Eräs tätini on ollut siinä tilanteessa että anoppi kiusaa minkä ehtii, kun miniä kehtaa tulla asumaan anopin ja pojan maatilalle. Kyllä maalla on mukavaa, hah. - Anonyymi
Miten kävi?
- Anonyymi
Ihan kauheaa. Minulla on velaton omistusasunto, jota mies vihaa, eikä suostu olemaan siellä yhtään. Siellä ovat tavarani, miehen luona yksi pieni kaappi. Maksan toki kaikki kuluni, ja osan vuokrasta. Mikään ei riitä, ja jos tulee pienikin riita, saan lähteä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1191642
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991468Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy36874Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29839Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?37780Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50766Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37710Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56708Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s43708Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37673