~ Hiljaa ~

♥

" hän todella alkaa rakastaa, ei ainoastaan itsekkäällä ja tunneperäisellä eros-rakkaudella, vaan Jumalan sydämeltä kumpuavalla rakkaudella, josta pääsemme osalliseksi jos annamme ristin murtaa kovuuden, itsekkyyden...

~

Mistä alkaen sinusta Eros-rakkaus eli miehen ja naisen välinen rakkaus on mielestäsi ollut ainoastaan "itsekästä ja tunneperäistä"...kuulostaa jotenkin halpamaiselta koko eros-rakkaus näissä sanoissa.... ?

Ja kuinka luulet, että ihminen ja missä määrin kykenee Jumalan Agape-rakkauteen eli ehdottomaan rakkauteen ???

Kysyn vaan... nousi tästä vastauksestasi mieleeni ja jäi sellainen kuva että käsität Eros-rakkauden olevan vain jotain seksististä ja rumaa intohimoa ?

Vai olenko täysin väärässä ?

kops1 kirjoitti:

" hän todella alkaa rakastaa, ei ainoastaan itsekkäällä ja tunneperäisellä eros-rakkaudella, vaan Jumalan sydämeltä kumpuavalla rakkaudella, josta pääsemme osalliseksi jos annamme ristin murtaa kovuuden, itsekkyyden...

~

Mistä alkaen sinusta Eros-rakkaus eli miehen ja naisen välinen rakkaus on mielestäsi ollut ainoastaan "itsekästä ja tunneperäistä"...kuulostaa jotenkin halpamaiselta koko eros-rakkaus näissä sanoissa.... ?

Ja kuinka luulet, että ihminen ja missä määrin kykenee Jumalan Agape-rakkauteen eli ehdottomaan rakkauteen ???

Kysyn vaan... nousi tästä vastauksestasi mieleeni ja jäi sellainen kuva että käsität Eros-rakkauden olevan vain jotain seksististä ja rumaa intohimoa ?

Vai olenko täysin väärässä ?

Lue lisää

Aseta tähän Rakkauden tilalle sana MINÄ jos kykenet, mutta jos et niin aseta tähän Rakkaus sanan tilalle sana JUMALA eli Agape !

1.Korinttolaiskirje:

"13:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
13:5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
13:7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus"

Kops1 kirjoitti:

Aseta tähän Rakkauden tilalle sana MINÄ jos kykenet, mutta jos et niin aseta tähän Rakkaus sanan tilalle sana JUMALA eli Agape !

1.Korinttolaiskirje:

"13:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
13:5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
13:7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus"

Lue lisää

Tuot esiin ihmisen vajavaisuuden ja kyvyttömyyden rakastaa puhtaasti, täydellisesti, niin kuin Jumala rakastaa. Olen samaa mieltä.

Eros-rakkaus ei minulle ole jotakin seksististä ja rumaa intohimoa. Näen eros-rakkauden laajana aiheena jonka yksi osa-alue seksi on. Se on kokonaisuudessaan kaunis Jumalan lahja. Juuri sen vuoksi sille on asetettu rajat, koska ihminen on vajavainen ja itsessään kyvytön rakastamaan puhtaasti. Hän tarvitsee rajoja. Muuten ihminen luontaisessa itsekkyydessään turmelee kauniit lahjat. Onnellinen sinä, jos et ole joutunut tätä kokemaan. Jos eros-rakkautesi ei koskaan ole ajautunut sen kaltaiseen intohimoon, että kieltäytyy Jumalan asettamista rajoista ja toimii rumasti?

Ehkä muotoilin sanottavani huonosti. Mutta jos kristityn rakkaus toiseen on PELKÄSTÄÄN eros-rakkautta ja KIELTÄYTYY alistumasta Jumalan rakkauden alle, silloin se käytännössä on tai ainakin tulee himon ja itsekkyyden turmelemaksi, eikä palvele alkuperäistä kaunista tarkoitustaan. Tunteellisuus ei muuta asiaa miksikään. Se, että jokin asia tuntuu kauniilta ja hyvältä, ei ole mikään peruste. Jos se ei ole sopusoinnussa Jumalan hyvyyden eli Kristuksen kanssa, se ei pohjimmiltaan ole kaunista ja hyvää.

Maailmassa on vallalla ajatus että mitä vaan voi tehdä kunhan se tapahtuu rakkaudessa. Tämä olisi ok, jos rakkaus (äidin- ja isänrakkaus, kiintymys ystävään, eros-rakkaus, isänmaanrakkaus jne.) ei turmeltuisi ihmisen itsekkäisiin pyyteisiin, suvaitsemattomuuteen, tunnekeskeisyyteen. Tosiasia on, että rakkauden vuoksi tehdään syrjähyppyjä, rikotaan avioliittoja ja harrastetaan kaikenlaista Jumalan sanan valossa sopimatonta. Isänmaanrakkaus voi saada äärinationalistisia muotoja jotka ovat rakkauden vääristymää.

Minä en viestissäni sanonut enkä sano, että ihminen itsessään kykenee rakastamaan jumalallisella agape-rakkaudella, päinvastoin. Siksi juuri tarvitaan ristiä, joka on "itselle kuolemisen" ja murtumisen tie. Puhun kristillisestä näkökulmasta.

>Ja kuinka luulet, että ihminen ja missä määrin kykenee Jumalan Agape-rakkauteen eli ehdottomaan rakkauteen ???<

Vastaus löytyy siteeraamastani Roomalaiskirje 5:5 sekä luvut 6-8, erityisesti Room. 6:1-7.

Tämä on se tie, että Jumalan rakkauden hallintavallassa voimme, kaikessa vajavaisuudessammekin, kasvaa rakastamaan Hänen tarkoittamallaan tavalla. Ei siksi, että MINÄ rakastan agape-rakkaudella, vaan siksi, että Jumala, joka on RAKKAUS, ilmentää itseään ristin kautta, Pyhän Hengen vaikuttamin teoin. Aivan niin kuin linkittämäsi laulu kertoo...

"Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän (niiden, jotka tuntevat Jeesuksen) sydämiin Pyhän Hengen kautta", "Jumalan rakkaus on kerta kaikkiaan pyhille (niille, jotka ovat uskoon tulleet eli Jeesuksen tuntemiseen päässeet) annettu". Tämä on yksinkertaista kristillistä teologiaa. Sen painopiste ei ole minussa ihmisessä vaan Jumalassa, Hänen teossaan, mutta Jumalan tekojen ja hyvän tahdon toteutuminen minussa edellyttää myös minulta jotakin. Se edellyttää antautumista Hänen hallintavaltaansa ja siihen tarvitaan ristin tietä.

Ristin tie on kaunis tie, koska siinä Jumala (en minä omin päätöksin ja tahdonponnistuksin) vapauttaa ihmistä luontaisesta itsekkyydestä niin että voimme, sen vuoksi koska Hänen täydellinen rakkautensa asuu omiensa sydämissä, kaikessa rakkaudessamme (mukaan lukien eros) yhä enemmän heijastaa Hänen hyvää tahtoaan. Kristityn elämässä kaikki rakkauden muodot ja osa-alueet on tarkoitettu alistettavaksi Jumalan rakkauden eli Jumalan itsensä alamaisuuteen.

Apostoli Paavali nuhteli riiteleviä, tunnekeskeisiä ja puoluemielisiä kristittyjä että jos he toimivat tuolla tavalla, silloin he käyttäytyvät "aivan niin kuin ihmiset".

"Olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? -- ettekö silloin ole niin kuin ihmiset ainakin?" (1.Kor.3:3,4).

1.Kor.3:1-3 Elävän Uutisen mukaan:
"Hyvät ystävät, minun on pitänyt puhua teille kuin lapsille, kuin vastasyntyneille kristityille. Lapset elävät omien mielitekojensa vallassa, mutta kypsiä kristittyjä hallitsee Pyhä Henki ja he seuraavat Herraa. Minun on pitänyt ruokkia teitä maidolla, koska ette ole sietäneet vahvempaa ruokaa. Ja tilanne on edelleen sama. Olette kristittyinä yhä lapsia. Se näkyy siitä, että olette kateellisia toisillenne ja jakaudutte keskenään riiteleviin kuppikuntiin. Itse asiassa käyttäydytte niin kuin ette olisikaan Herran omia."

Totta kai kristitty itsessään on ihminen niin kuin kaikki ovat, mutta hän on myös ihminen joka tuntee jotakin sellaista, mitä ihmisessä ei luonnostaan ole. Hän tuntee Pyhän Hengen. Sen tähden emme ole pelkästään itsemme varassa.

Hänen varassaan on hyvä rakastaa, oppia rakastamaan niin, ettemme rakkaudellamme tuhoa ja riko.

kops1 kirjoitti:

" hän todella alkaa rakastaa, ei ainoastaan itsekkäällä ja tunneperäisellä eros-rakkaudella, vaan Jumalan sydämeltä kumpuavalla rakkaudella, josta pääsemme osalliseksi jos annamme ristin murtaa kovuuden, itsekkyyden...

~

Mistä alkaen sinusta Eros-rakkaus eli miehen ja naisen välinen rakkaus on mielestäsi ollut ainoastaan "itsekästä ja tunneperäistä"...kuulostaa jotenkin halpamaiselta koko eros-rakkaus näissä sanoissa.... ?

Ja kuinka luulet, että ihminen ja missä määrin kykenee Jumalan Agape-rakkauteen eli ehdottomaan rakkauteen ???

Kysyn vaan... nousi tästä vastauksestasi mieleeni ja jäi sellainen kuva että käsität Eros-rakkauden olevan vain jotain seksististä ja rumaa intohimoa ?

Vai olenko täysin väärässä ?

Lue lisää

On turhaa, vastenmielistä ja vahingollista puolustella itseä ja lankeemuksiaan heikkoudella, että "minä olen vain ihminen". Jos kerta on saanut sisimpäänsä osallisuuden Jumalaan, ja kuljettavakseen ristin ihanan tien.!

Kristitty ei koskaan ole vain ihminen - sellaisena kuin ihminen luonnostaan ilman Jumalaa on - vaan on ihminen, jossa Jumalan rakkaus asuu. Jumalan rakkaudesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, jos se on sisimpäämme (henkeemme) suljettuna ja käyttämättömänä eikä saa sieltä murtautua sielumme puolelle, vaikuttaa käytännön elämässä ja käyttäytymisessä.

Kun tämän oikein käsitämme, se ei tee meistä pullistelijoita ja päällepäsmäreitä, vaan heikkoja, pieniä ihmisiä, jotka eivät enää puolustele heikkouksiaan - onhan meillä vahva Jumala, jonka voimasta osallisina voidaan elää muuttunutta elämää?Jotain on vialla jos ihmisen elämä ei kristityksi tultua muutu. Jotain on vialla silloinkin, jos se muuttuu sellaiseen suuntaan että hänestä tulee kova, arvosteleva, hyökkäävä ja vaativa. Se on sielullista ja lihallista...

Raamatun mukaan "haureuden henki on eksyttäväinen henki". Sellaisen vallassa kristittykin voi erehtyä luulemaan Jumalan lahjoiksi ja johdatukseksi asioita, mitkä on vain omaa tunne-elämää (tai jopa vastapuolen vaikuttamaa). Tällainen kristitty saattaa käyttäytyä hyvinkin tunteellisesti ja herkistellen glorifioidessaan ekstaattisia tunnetilojaan ja kokemuksiaan - mutta toisaalta on jyrkkä ja äkkipikainen niitä kohtaan, jotka eivät allekirjoita hänen näkemyksiään. Sielullinen ja lihallisesti toimiva kristitty rakastaa, kyllä - mutta eri asia on, saako Jumala ilmentää rakkauttaan hänessä. Muutos sielullisuudesta hengellisyyteen vaatii aina murtumista: Jeesuksen kauneuden ja hyvyyden koskettamaksi tulemista.

Näen asian niin, että Jumala on tietyllä tavalla rajoittanut itseään, sitoutuessaan ihmisten tekoihin ja valintoihin. Hän on seurakunnan pää - ruumis ei voi toimia tarkoituksenmukaisesti ellei antaudu pään alamaisuuteen ja toimi sen johtamana - mutta Hän ei ole koko ruumis, vain pää. Jumala tarvitsee seurakuntalaistensa kädet ja jalat voidakseen rakastaa tässä maailmassa. Tästä "kädetön rakkaus" ainakin minulle kertoo. Ei niinkään siitä, että ihminen ei rakasta - vaan siitä, että Jumala ei saa rakastaa ihmisten kautta, niin kuin haluaisi. Jos Jumala saa kauttamme rakastaa se ei ole pelkästään meidän rakkauttamme, vaan Hänen hallintavaltaansa antautunutta rakkauttamme. Tällainen rakkaus ei ole valikoivaa ja itsekästä. Se tahtoo rakastaa myös niitä jotka ovat pilkallisia, kiusallisia jne. Se toivoo heillekin hyvää.

Runosi lopussa on tunnettu kristillinen laulu ja halusin tarkastella runoasi kristillisestä näkökulmasta. Runo on minun mielestäni kaunis - mutta samat asiat, joista runosi kertoo, voivat olla myös itsekkäitä ja toimia tunteellisen manipuloinnin yms. välineinä. Siksi ihminen tarvitsee Kristuksen.

Näin minä kristillistä näkökulmaa hahmotan ja tämä on minun suhtautumistapani runoon. Kiitos kun sain kertoa näkemykseni. Asioista ja näkökulmista voidaan keskustella. Tarkoitukseni ei ollut loukata.

kuukauden_mus kirjoitti:

On turhaa, vastenmielistä ja vahingollista puolustella itseä ja lankeemuksiaan heikkoudella, että "minä olen vain ihminen". Jos kerta on saanut sisimpäänsä osallisuuden Jumalaan, ja kuljettavakseen ristin ihanan tien.!

Kristitty ei koskaan ole vain ihminen - sellaisena kuin ihminen luonnostaan ilman Jumalaa on - vaan on ihminen, jossa Jumalan rakkaus asuu. Jumalan rakkaudesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, jos se on sisimpäämme (henkeemme) suljettuna ja käyttämättömänä eikä saa sieltä murtautua sielumme puolelle, vaikuttaa käytännön elämässä ja käyttäytymisessä.

Kun tämän oikein käsitämme, se ei tee meistä pullistelijoita ja päällepäsmäreitä, vaan heikkoja, pieniä ihmisiä, jotka eivät enää puolustele heikkouksiaan - onhan meillä vahva Jumala, jonka voimasta osallisina voidaan elää muuttunutta elämää?Jotain on vialla jos ihmisen elämä ei kristityksi tultua muutu. Jotain on vialla silloinkin, jos se muuttuu sellaiseen suuntaan että hänestä tulee kova, arvosteleva, hyökkäävä ja vaativa. Se on sielullista ja lihallista...

Raamatun mukaan "haureuden henki on eksyttäväinen henki". Sellaisen vallassa kristittykin voi erehtyä luulemaan Jumalan lahjoiksi ja johdatukseksi asioita, mitkä on vain omaa tunne-elämää (tai jopa vastapuolen vaikuttamaa). Tällainen kristitty saattaa käyttäytyä hyvinkin tunteellisesti ja herkistellen glorifioidessaan ekstaattisia tunnetilojaan ja kokemuksiaan - mutta toisaalta on jyrkkä ja äkkipikainen niitä kohtaan, jotka eivät allekirjoita hänen näkemyksiään. Sielullinen ja lihallisesti toimiva kristitty rakastaa, kyllä - mutta eri asia on, saako Jumala ilmentää rakkauttaan hänessä. Muutos sielullisuudesta hengellisyyteen vaatii aina murtumista: Jeesuksen kauneuden ja hyvyyden koskettamaksi tulemista.

Näen asian niin, että Jumala on tietyllä tavalla rajoittanut itseään, sitoutuessaan ihmisten tekoihin ja valintoihin. Hän on seurakunnan pää - ruumis ei voi toimia tarkoituksenmukaisesti ellei antaudu pään alamaisuuteen ja toimi sen johtamana - mutta Hän ei ole koko ruumis, vain pää. Jumala tarvitsee seurakuntalaistensa kädet ja jalat voidakseen rakastaa tässä maailmassa. Tästä "kädetön rakkaus" ainakin minulle kertoo. Ei niinkään siitä, että ihminen ei rakasta - vaan siitä, että Jumala ei saa rakastaa ihmisten kautta, niin kuin haluaisi. Jos Jumala saa kauttamme rakastaa se ei ole pelkästään meidän rakkauttamme, vaan Hänen hallintavaltaansa antautunutta rakkauttamme. Tällainen rakkaus ei ole valikoivaa ja itsekästä. Se tahtoo rakastaa myös niitä jotka ovat pilkallisia, kiusallisia jne. Se toivoo heillekin hyvää.

Runosi lopussa on tunnettu kristillinen laulu ja halusin tarkastella runoasi kristillisestä näkökulmasta. Runo on minun mielestäni kaunis - mutta samat asiat, joista runosi kertoo, voivat olla myös itsekkäitä ja toimia tunteellisen manipuloinnin yms. välineinä. Siksi ihminen tarvitsee Kristuksen.

Näin minä kristillistä näkökulmaa hahmotan ja tämä on minun suhtautumistapani runoon. Kiitos kun sain kertoa näkemykseni. Asioista ja näkökulmista voidaan keskustella. Tarkoitukseni ei ollut loukata.

Lue lisää

otakoppi kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=8MDK_k3q-L8

otakoppi kirjoitti:

Missä Paavalista sanottiin että hän on oikea leijona ihmisten edessä? Itse kyllä sanoi olevansa heikko ja vavistuksen vallassa, ettei kukaan katsoisi ja luottaisi ihmeelliseen Paavaliin, vaan että kääntäisivät katseensa Jumalaan.

Kun tiedostaa oman heikkouden voi olla suoraselkäisenä ihmisten edessä ja kiusauksissakin pysyä vahvana, se ei perustu omaan pullisteluun ja karjumiseen vaan tietoisuuteen Jumalan voimasta ja omasta ihmisarvosta. Nynnyilystä on monenlaisia käsityksiä. Jonkun mielestä mies joka ei petä vaimoaan, on nynny, tai jos myöntää omat virheensä ja pyytää niitä anteeksi, on nynny. Minun mielestäni asia on päinvastoin.

Runossasi oli linkki kristilliseen musavideoon ja runon arvostelussa kerroin tunteista mitä runo minussa synnytti ja että tärkeää osaa siinä näytteli tuo kaunis biisi. Uskonnollisuuttani tuskin voit arvioida minua tuntematta. :)

Enkä ymmärrä mitä syyllistävää on evankeliumissa. Jos koet että evankeliumi sinua syyttää eikö silloin olisi syytä tehdä parannus, jos olet kristitty, niin kuin olen joidenkin viestiesi perusteella ymmärtänyt. Sama asia koskee minuakin ja jokaista kristittyä. Jumalan sana on niin kuin kaksiteräinen miekka - se erottaa sielun ja hengen. Jumala antaa kyllä voiman parannuksentekoon.

Minulle evankeliumi ei ole syyttävä vaan vapauttava. Jeesus tarjoaa ristin tietä vapautuakseni oman lihani (itsekkään luontoni) hallintavallasta, joka on minulle niin paljon ikävyyksiä tuottanut, ja elääkseni Hengen johdattamaa elämää, jossa saan iloita siitä hyvästä mitä Jeesus vaikuttaa...