Uhmaako?!

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/

Hei!
En sanoisi että lapsesi on ongelmalapsi. Lapsellasi on vain kehittymässä tempperamentti ja oma tahto :) Laitoin tuohon yläpuolelle linkin MLL sivuille josta saa todella paljon tietoa uhmasta ja lapsen muustakin kehityksestä. Kannattaa hakea ja lukea tuolta tietoa, on ns virallista asiaa. Itse olen ainakin kokenut että sivustolla on paljon vinkkejä ja hyödyllisiä tietoja.

Ja voit lueskella tuolta rajoista myös, lapsesi voi kokeilla niitäkin ja on erittäin tärkeää ettet luovuta ja anna periksi kertaakaan vaikka se taisteluita vaatii!

Oma lapsesi on kuintenkin se sinun rakkaimpasi, ne kiukut menee ohi aina joskus. Kannattaa ajatella niitä hyviä ja ihania hetkiä kun lapsi kiukkuaa oikein paljon, se auttaa itseä jaksamaan puuskan ohi :)

Näiden kahden muksun kokemuksella kuulostaa ihan tutulle 2v käytökselle. Meillä tällä kuopuksella tuo tosin alkoi jo reilusti ennen kahta ja tasottui vähän siihen 2v kynnykselle. Nyt taas on ollut semmonen kaikki-ite ja mitään ei sais kieltää tekemästä tai maailma hajoaa. Väsyneenä on kauheinta, ärisee joka asiasta. Ja hänkään ei "lepy" esim. sylittelyllä, vaan se vain pahentaa kohtausta.

Meillä jos vaikka neiti suutahtaa jostain, mitä ei saa tehdä, selitän miksei, annan hänen huutaa ihan rauhassa. Yleensä se menee älyttömään itkupotkuraivariin, jolloin on ihan turha edes suuta avata neidille, kun pahentaa vain. Sitten, kun pahin alkaa laantua, käyn kysymässä joko helpottaa ja yleensä siinä vaiheessa hän haluaa jo syliin itkemään viimeiset itkut ja asia on unohdettu.

Esikoisen kohdalla tämä vaihe ei ollut niin täyttä sotimista joka asiasta, mutta kesti se hänelläkin aikansa ja yhäkin näitä kausia tulee ja menee. 5v harrastaa tällä hetkellä sitä, että testataan ihan kunnolla, että onko se ei ei siloinkin, kun äidin pinna on muutenkin jo kireällä.

Kiitos vastauksista ja tuosta linkistä, kävin lukemassa.
Sain paljon pohdittavaa:)
Kyllähän se vaikuttaisi että tytöllä olisi uhma alkanut.
Se vaan mietityttää että kuuluko uhmaan tuo ettei meinaa millään rauhoittua?

Kotona osaan jotenkin toimia järkevästi kun raivari iskee,mutta julkisilla paikoilla menen ihan lukkoon! Tuntuu että ihmiset ajattelevat heti että "ompa huonosti kasvatettu":( tai vastaavaa...ajattelen vain miten saada lapsi äkkiä hiljaiseksi ja silloin tulee varmasti toimittua väärin.

Olen niin hämmentynyt!:) osittain varmaan sen takia että tyttö on tosiaan ollut aina kuin enkeli joka on nyt muuttunut piruksi:)

Oma äitini kuittaili juuri että "luulitko että lapsen kanssa olisi aina helppoa"
:)

Huohhh, pakko oli taas tulla purkamaan "tilannetta".
Aamulla oli oikein "hyvä äiti" fiilis ja ajattelin että pärjään lapsen kanssa tilanteessa kuin tilanteessa ja otan oikean asenteen, pysyn rauhallisena.

Aamu alkoikin mukavissa merkeissä. Kerroin lapselle että lähdetään kauppaan ja nyt sitten ensin vaatteet päälle. Lapsi oli innoissaan kauppaan lähdössä ja pukeminenkin sujui nauraen. Sitten nostin lapseni ulos ja jotain tapahtui, en vieläkään ymmärrä! Lapsi heittäytyi sillä sekunnilla maahan, huusi,potki!! Tähän astiset raivarit olivat vielä pientä tömän rinnalla! Yritin taas vaikka mitä "temppuja" sanoin että hän voisi vaikka työntää rattaita jne. Mikään ei auttanut!
Huuto oli niin hurja että pari naapuriakin kävi katsomassa mikä tilanne.
Lisäksi maa missä lapsi raivosi oli ihan mutainen ja lapsen naama js vaatteet meni täysin "piloille". Menin oikeasti ihan paniikkiin, en ole koskaan nähnyt lastani tuollaisena:(
Lisäksi hän puri huulensa ihan verille ja huusi niin lujaa ettei välillä meinannut saada henkeä.

Kun melkein tunti oli huudettu pihalla, olin niin loppu että vein lapsen vain sisälle kun oli ihan mudassa ja märkä! Sisällä sitten tuli itseltänikin itku!!!
En oikein tiedä miten toimia, tuntuu pahalta nähdä kun lapsi yhtäkkiä tekee noin...
Hooh paha olla...:(

Kyseessä on siis poika lapsi. Lapsi osaa puhua jotenkuten, mutta ei vielä voi sanoa että "puhuu sujuvasti". Lukuisia sanoja ja kahden sanan lauseita käyttää tällä hetkellä. Yleensä osaa puhua niin että ymmärrän häntä.
Sillä hetkellä kun tuo raivo alkaa niin mielestäni kyse ei ole siitä etten ymmärtäisi poikaa tai että hän kokisi ettei häntä ymmärretä.
Raivo alkaa siis yleensä ilman mitään järkevää syytä, juuri esim kun otetaan ensi askeleet ulos tai vastaavaa....
Tänään ollut hyvä päivä, ei siis raivareita....

Toivottavasti raivarit ei lisäänny.