Kaipaisin mahdollisimman paljon vastauksia:( tuntuu että täällä palstalla liikkuu aikas vähän porukkaa.
Olen esikoisen äiti ja tyttö on näillä näppäimillä 2 vuotias.
Se mistä haluaisin tietää niin uhmaiästä? Missä iässä se yleensä alkaa ja mitä kaikkea siihen voi kuulua?
Oma tyttöni on ollut kaikinpuolin aina mielestäni ainakin "helppo lapsi" nukkunut ikänsä hyvin, syönyt jne.
Tyttöä kuvailisin luonteeltaan:kiltti, iloinen, herkkä, tottelevainen,rauhallinen, ujohko, aurinkoinen. Nyt kuitenkin kaikki on muuttunut viimeisen parin kuukauden aikana.
Tyttö on alkanut saamaan tosi kovia raivareita! Ymmärrän että lapset suuttuu jos kaikki ei mene mielen mukaan, mutta se mikä nyt mietityttää/huolestuttaa niin hän tai meinaa rauhoittua ollenkaan! Raivarit saattaa siis kestää yli tunninkin ja minä äitinä olen välillä vähän asian kanssa niin sanotusti hukassa ja kaipaisin vinkkejä?!
Tytössä yhdistyy erittäin vahvasti kaksi piirrettä, äärimmäisen herkkä luonne ja äärimmäisen kova oma tahto, voiko nämä kaksi piirrettä tehdä "uhmasta" jotenkin pahemman? Vai onko tässä nyt kyseessä edes tuo uhma?
Raivarit voi alkaa millon mistäkin. Esim tänään siitä kun ei saanut niitä vaatteita päälleen mitä halusi ja tämän jälkeen siis huusi tunnin putkeen.
Yleensä näissä tilanteissa olen yrittänyt ensin selittää rauhallisesti lapselle asiasta, millon mistäkin kyse sillä hetkellä. Tämän jälkeen yritän keksiä tytölle jotain mieluisaa puuhaa/ohjata tekemään jotain. Tyttö kuuntelee kyllä tarkasti mitä hänelle kerron, mutta sitten huuto ja raivo palaavat entistä pahempana!! Heittäytyy maahan, potkii maata, heittelee tavaroita, karjuu jne. Olen tässä vaiheessa antanut tytön olla hetken vaan itsekseen ja tehnyt itse jotain muuta. Tästä huolimatta tyttö ei vaan rauhoitu. Sitten olen myös yrittänyt pitää tyttöä sylissä siihen asti että rauhoittuu, mutta tämä vain selkeästi pahentaa tilannetta.
Olen siis neuvoton!'!! Varsinkin kun olen elänyt niin kiltin tytön kanssa niin en oikein ymmärrä mistä tässä on oikein kysymys:(
Ei kai minulla mitään "ongelma lasta" ole?:(
Onko siis vain normaalia uhmaa vai mistä muuttunut käytös/raivarit johtuu?
Arjessa ei ole tapahtunut muutoksia....
Uhmaako?!
9
103
Vastaukset
- Kahden lapsen äiti
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/
Hei!
En sanoisi että lapsesi on ongelmalapsi. Lapsellasi on vain kehittymässä tempperamentti ja oma tahto :) Laitoin tuohon yläpuolelle linkin MLL sivuille josta saa todella paljon tietoa uhmasta ja lapsen muustakin kehityksestä. Kannattaa hakea ja lukea tuolta tietoa, on ns virallista asiaa. Itse olen ainakin kokenut että sivustolla on paljon vinkkejä ja hyödyllisiä tietoja.
Ja voit lueskella tuolta rajoista myös, lapsesi voi kokeilla niitäkin ja on erittäin tärkeää ettet luovuta ja anna periksi kertaakaan vaikka se taisteluita vaatii!
Oma lapsesi on kuintenkin se sinun rakkaimpasi, ne kiukut menee ohi aina joskus. Kannattaa ajatella niitä hyviä ja ihania hetkiä kun lapsi kiukkuaa oikein paljon, se auttaa itseä jaksamaan puuskan ohi :) - öuigik
Näiden kahden muksun kokemuksella kuulostaa ihan tutulle 2v käytökselle. Meillä tällä kuopuksella tuo tosin alkoi jo reilusti ennen kahta ja tasottui vähän siihen 2v kynnykselle. Nyt taas on ollut semmonen kaikki-ite ja mitään ei sais kieltää tekemästä tai maailma hajoaa. Väsyneenä on kauheinta, ärisee joka asiasta. Ja hänkään ei "lepy" esim. sylittelyllä, vaan se vain pahentaa kohtausta.
Meillä jos vaikka neiti suutahtaa jostain, mitä ei saa tehdä, selitän miksei, annan hänen huutaa ihan rauhassa. Yleensä se menee älyttömään itkupotkuraivariin, jolloin on ihan turha edes suuta avata neidille, kun pahentaa vain. Sitten, kun pahin alkaa laantua, käyn kysymässä joko helpottaa ja yleensä siinä vaiheessa hän haluaa jo syliin itkemään viimeiset itkut ja asia on unohdettu.
Esikoisen kohdalla tämä vaihe ei ollut niin täyttä sotimista joka asiasta, mutta kesti se hänelläkin aikansa ja yhäkin näitä kausia tulee ja menee. 5v harrastaa tällä hetkellä sitä, että testataan ihan kunnolla, että onko se ei ei siloinkin, kun äidin pinna on muutenkin jo kireällä. - Epätoivoinen äippä
Kiitos vastauksista ja tuosta linkistä, kävin lukemassa.
Sain paljon pohdittavaa:)
Kyllähän se vaikuttaisi että tytöllä olisi uhma alkanut.
Se vaan mietityttää että kuuluko uhmaan tuo ettei meinaa millään rauhoittua?
Kotona osaan jotenkin toimia järkevästi kun raivari iskee,mutta julkisilla paikoilla menen ihan lukkoon! Tuntuu että ihmiset ajattelevat heti että "ompa huonosti kasvatettu":( tai vastaavaa...ajattelen vain miten saada lapsi äkkiä hiljaiseksi ja silloin tulee varmasti toimittua väärin.
Olen niin hämmentynyt!:) osittain varmaan sen takia että tyttö on tosiaan ollut aina kuin enkeli joka on nyt muuttunut piruksi:)
Oma äitini kuittaili juuri että "luulitko että lapsen kanssa olisi aina helppoa"
:)- Kiirastina
Jos julkisilla paikoilla joku mulkoilee niin mulkoilkoot! Ei kannata miettiä mitä muut ihmiset ajattelee kun lapsi saa raivarit, sehän 8kuten jo olet huomannut) vie oman toiminnan hakoteille.
Ei se lapsi ole piru, kunhan vain kasvattaa itseään :) Se sinun enkeli on siellä mutta nyt vain vähän räjähtävämmällä luonteella :D
Meillä kiukut kestäny pahimmillaan 2tuntia :/ Raskasta mutta ainakin lapsellani on luonnetta! Muista positiivinen ajattelu aina! Ja oikein ihanaa kevättä :)
- Epätoivoinen äippä
Huohhh, pakko oli taas tulla purkamaan "tilannetta".
Aamulla oli oikein "hyvä äiti" fiilis ja ajattelin että pärjään lapsen kanssa tilanteessa kuin tilanteessa ja otan oikean asenteen, pysyn rauhallisena.
Aamu alkoikin mukavissa merkeissä. Kerroin lapselle että lähdetään kauppaan ja nyt sitten ensin vaatteet päälle. Lapsi oli innoissaan kauppaan lähdössä ja pukeminenkin sujui nauraen. Sitten nostin lapseni ulos ja jotain tapahtui, en vieläkään ymmärrä! Lapsi heittäytyi sillä sekunnilla maahan, huusi,potki!! Tähän astiset raivarit olivat vielä pientä tömän rinnalla! Yritin taas vaikka mitä "temppuja" sanoin että hän voisi vaikka työntää rattaita jne. Mikään ei auttanut!
Huuto oli niin hurja että pari naapuriakin kävi katsomassa mikä tilanne.
Lisäksi maa missä lapsi raivosi oli ihan mutainen ja lapsen naama js vaatteet meni täysin "piloille". Menin oikeasti ihan paniikkiin, en ole koskaan nähnyt lastani tuollaisena:(
Lisäksi hän puri huulensa ihan verille ja huusi niin lujaa ettei välillä meinannut saada henkeä.
Kun melkein tunti oli huudettu pihalla, olin niin loppu että vein lapsen vain sisälle kun oli ihan mudassa ja märkä! Sisällä sitten tuli itseltänikin itku!!!
En oikein tiedä miten toimia, tuntuu pahalta nähdä kun lapsi yhtäkkiä tekee noin...
Hooh paha olla...:(- ...
Eikö lapsesi osaa vielä puhua, niin että hän osaisi itse kertoa, mistä nyt kiikastaa?
- 3v:n äiti
... kirjoitti:
Eikö lapsesi osaa vielä puhua, niin että hän osaisi itse kertoa, mistä nyt kiikastaa?
Pienellä lapsella ei ole samankaltaista taitoa hallita tunteita saati puhua raivokohtauksen aikana tai edes aina sen jälkeen mistä kiikastaa kun aikuisilla. Meillä ihan sujuvasti puhuva lapsi kun saa raivarit niin ei osaa sen huudon keskellä sanoa mikä on. Vasta kun lapsi rauhoittuu niin voi sanoa mikä kiukutti mutta joskus se on syy on tyyliin "alko harmittamaa" ilman tarkempaa selvitystä että mikä.
- Epätoivoinen äippä
Kyseessä on siis poika lapsi. Lapsi osaa puhua jotenkuten, mutta ei vielä voi sanoa että "puhuu sujuvasti". Lukuisia sanoja ja kahden sanan lauseita käyttää tällä hetkellä. Yleensä osaa puhua niin että ymmärrän häntä.
Sillä hetkellä kun tuo raivo alkaa niin mielestäni kyse ei ole siitä etten ymmärtäisi poikaa tai että hän kokisi ettei häntä ymmärretä.
Raivo alkaa siis yleensä ilman mitään järkevää syytä, juuri esim kun otetaan ensi askeleet ulos tai vastaavaa....
Tänään ollut hyvä päivä, ei siis raivareita....
Toivottavasti raivarit ei lisäänny.- ...
Kysyin siksi, koska yleensä uhma raivareineen helpottuu huomattavasti, kun lapsi saa itsensä ymmärretyksi puhumalla.
Kyllä raivoavakin lapsi rauhoittuu, kun vanhempi on rauhallinen ja lapselle sanotaan, että ymmärrän, että nyt on jokin huonosti ja kunhan rauhoitut ja kerrot, mitä haluat, niin katsotaan mitä voidaan tehdä.
Lapselle pitäisi myös antaa pari vaihtoehtoa, niin että hänellä säilyy uhmaiässäkin ajatus siitä, että hänellä on jonkinlaista "valtaa" itseään koskevissa asioissa. Tosin liikaa ei tietenkään pidä tanssia lapsen pillin mukaan. Kaksi vaihtoehtia riittää esim ulos lähtiessä voi kysyä, kummat jalkineet laitetaan - saappaat vai kengät.
Jos lapsi alkaa raivota, kun menette ulos, niin eikö häneltä voi kysyä, että olisitko kuitenkin halunnut jäädä sisään. Itse veisin lapsen sisälle raivoamaan, enenkuin antaisin piehtaroida loassa. Voihan olla, että lapsella oli tarkoitus ottaa sisältä jokin lelu mukaansa, mutta se unohtui.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781785Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181679- 161494
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12117450+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191163Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv51161hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121116Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291111Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61099Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71084