Ajatuksia tältä aamulta

~~tähkäpää~~

Mitä on "kokonainen antautuminen" tahi "riisuttu kilvoitus"?

Niistö puhutaan paljon ja jopa "ylistäen" niiden tärkeyttä ja merkitystä.

En toki väheksy ollenkaan "kokonaisen antautumisen" tai "riisutun kilvoituksen" merkitystä, mutta voiko niiden "ylistäminen" ja korottaminen olla myöskin itsetehostusta, kerskausta tai eräänlaista lain vaatimusta tahi olla käytössä
lyömäaseena sisaria ja veljiä kohtaan?

Tätä olen viimeaikoina pohtinut ja yllätys...yllätys.... löysin vanhoista muistiinpanoistani seuraavanlaista tekstiä.

>>>>>>>>>>>>>>>>
Kokonainen antautuminen on eräänlainen patenttiratkaisu, jonka oletamme sopivan kaikkiin "hengellisiin" ongelmiin ratkaisuksi.

Hyvin nopeasti ja näppärästi se on käsisämme varsinkin silloin, kun lähimäisen elämä tai vaikeudet kaipaavat mielestämme oikomista.

Ja näin me kätkemme Jumalan siunaukset, avun ja hyväksynnän sellaisten ehtojen taakse, että niistä
selviää vain itsekrittiikkiä vailla oleva hengellinen
lapsi tai vanha "hyvin kirjansa lukenut" fariseus.
(Kirjain kuolettaa)

Miten paljon petosta onkaan harjoitettu tämän
vaatimuksen varjolla, eikä vain petosta, vaan
jopa suoranaista julmuutta.

Sillä tuskin toisen ihmisen "kokonainen antautuminen", "riisuttu kilvoitus" ovat jonkun toisen sivusta seuraajan täydellisesti arvioitavissa tai mitattavissa?

MUTTA:

Mitä jää jäljelle, kun ihmiseltä riisutaan "kokonaisen antautumisen" tai "riisutun kilvoituksen" kerskaus?

JÄLJELLE JÄÄ ARMO - JUMALAN SUURENMOINEN ARMO - joka kasvattaa - tukee - ja lohduttaa!

Jumalan ARMO merkitsee toivoa jokaiselle vajaamittaiseksi itsensä tuntevalle, joka uskaltautuu sen varaan ja hän saa huomata, kuten Paavali muinoin oman pistimensä kanssa "taistellessaan":

"Minun armossani on sinulle kyllin;" 2 Kor. 12:9

107

424

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Eikö Jeesus sanoi seura minua joka antautui kokonaan ???

      • ~~tp~~

        Sorry, mutta nyt en täysin ymmärrä kysymystäsi?

        Olisiko Sinulla antaa esim. jotain Raam.kohtaa, mistä tuossa puhut, voisiko se selventää, mitä tarkoitat?

        Sinua ei ole muuten pitkään aikaan näkynytkään, tai en ole vain huomannut?


      • näin ymmärrän
        ~~tp~~ kirjoitti:

        Sorry, mutta nyt en täysin ymmärrä kysymystäsi?

        Olisiko Sinulla antaa esim. jotain Raam.kohtaa, mistä tuossa puhut, voisiko se selventää, mitä tarkoitat?

        Sinua ei ole muuten pitkään aikaan näkynytkään, tai en ole vain huomannut?

        " Eikö Jeesus sanoi seura minua joka antautui kokonaan ?"
        Nuorena itsekkin tuota pohdin, kuten muitakin ns.hengellisiä/ helluntailaisia.. fraaseja.
        Ja ihmettelin mitä se KOKONAAN, antautuminen oikein tarkoittaa, mutta nyt ymmärrän sen näin.
        Eli jos puhutaan apostoleista, Jeesus sanoi: " Seuraa minua , ja kohta hän lähti ja seurasi.". noin ulkomuistista kirjoitettuna.
        Eli hän jätti entisen elämänsä taakseen (ei perhettä, jos sellinen oli ), mutta entisen ammatin ja tuli uskoon , kuten nykyään se sanotaan. Ja liittyi Jeesuksen seuraajaksi, eli evankeliumin julistajaksi ja seurakunnan opettajaksi (kuten Paavali) , sen jälkeen kun Pyhä Henki annettin ja Jeesus oli mennyt isän luo...
        Raamattu on aika selkeä ja yksinkertainen, me itse tai opetus jota olemme saaneet tekee sen monimutkaiseksi.


    • Hymy sinulle.

      Olen vääntänyt tällä palstalla vuositolkulla erään kokonaan antautuneen kanssa. Nimeä mainitsematta.

      Se on hyvin raskasta.

      Olen todella vuosikausia osallistunut hänen kaikkiin ketjuihinsa. Hän ei silti ole kertaakaan osoittanut tuntevansa minua tai edes tunnistavansa. Hänelle on ihan sama vaikka kuolisin.

      Hän elää tilannetta "Jeesus ja minä"ja leijailee niin korkealla pilvilinnoissaan, "kokonaan antautuneena"ettei sinne yllä minun huutoni, että"Tule alas sieltä!"

      Hän on hengellisin ihminen minkä olen koskaan tavannut.

      Ajattelin häntä heti kun luin sinun kirjoituksessasi tämän:

      "Hyvin nopeasti ja näppärästi se on käsissämme varsinkin silloin kun lähimmäisen elämä tai vaikeudet kaipaavat mielestämme oikomista."

      Tuo ns." uskonsankarini"on kehoittanut ihmisiä(minuahan hän ei huomaa vaikka olen siinä nenänsä edessä)uskomaan miten sairaudet paranee kun vain osaa heittäytyä ja antautua.

      Hänestä tulikin sammuu kun huudamme. Pitäsi huuta jeesuksen nimessä tuli sammu, ja se sammuisi..

      Sen edellytys on jälleen tuo antautuminen.

      Minä olen agnostikko eli etsijä. Joo, voi sen niinkin sanoa. Mielestäni tietoa jumalast ei voi saada, se on vain uskoa jokaisella.

      Kaipaan ja etsin jotain sellaista joka olisi kuitenkin tietoa, vaikka tiedän että sitä en tule löytämään.

      Jos törmään tuollaiseen järjenvastaiseen, jota ei voi uskoa, niin minussa tapahtuu se mitä en haluaisi: en enää arvosta toisen uskoa. Kuinka voisinkaan: kun toinen puhuu ilmisselviä valheita.

      Tuli ei sammu huutamalla. Sairaat ei parane vaikka kuinka toinen "antautuisi"..

      Jumalaa on äärimmäisen vaikea löytää. Huom.käytän sanaa Jumala, elikä uskon että Jumala on. Mutta sitä on vaikea rehellisen ihmisen löytää.

      Etsintääni vaikeuttaa juuri sinun kuvaamasi ihmiset. Ne "kokonaan antautuneet."

      Heidän uskonsa on niin järjetöntä.

      He ovat antautuneet TYHJYYDELLE. Heillä on mielikuvitusta jumalan suhteen ja he käyttävät sitä estoitta kuten lapset.

      Heidän älykkyytensä on lasten tasolla.

      Sinä, tähkis -olet sentään realiteeteissa!

      Sinun uskoasi kykenen arvostamaan.

      Jälleen sinulta hyvä, ja viisas aloitus.

      • ~~tp~~

        Jos realismia löytyy, niin se lienee juontuvan sieltä, että edelleenkin huomaan itsessäni sellaisia kohtia ja alueita, joiden kohdalla joudun tekemään työtä poispanemisen kanssa ja irtipäästämisen kanssa, joiden olemassa olosta
        en ole edes tiennyt, ennen kuin niihin jonkin asian kautta törmään.

        Voisi kuvata aivan kuin sipulin kuorimiseksi, jolloin vasta kerros kerrokselta voi nähdä, mitä siellä kunkin kerroksen alla ja välissä onkaan, mistä ei itsekään ole tietoinen.

        Ja noissa hetkissä joutuu.... vai olisiko parempi sana
        SAA huutaa Jumalan puoleen, mitä koen Sinunkin tuossa viestissäsi tuovan esiin ? "Minä uskon, mutta auta minun epäuskoani!"

        Tässä siis huomaamme sen, että jokainen meistä on vasta matkalla, emmekä tiedä, kenen kohdalla käy niin, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.

        Tässä yhteydessä tarkoitan tuolla nyt lähinnä sitä, että jonkun vähemmänkin aikaa uskossa olleen kokonainen antautuminen saattaa olla paljon perusteellisempaa, kuin jonkun vuosikymmeniä uskossa olleen.

        Nuo löydökset saattavat olla mitä tahansa, yhdelle
        yhtä ja toiselle toista, aina senkin mukaan, millaisia
        me kukin olemme luonteeltammekin, sillä toiselle ihmistyypille jokin toinen asia voi olla merkityksellisempi, kuin jollekin toiselle.

        Ja vihollinen käyttää aina hyväkseen näitä meidän inhimillisiä piirteitämme yms. ja siksi meistä ei pidä koskaan tulla myöskään niin "hengellisiä" että unohtaisimme, mitä tekoa me olemme ja että olemme kuitenkin vain tomua,
        joka hetken kukoistaa ja "huomenna" jo haihtuu pois.

        Sori että pulputan nyt näin mahottomasta, mutta kanssasi on helppo keskustella. :)


      • ~~tp~~ kirjoitti:

        Jos realismia löytyy, niin se lienee juontuvan sieltä, että edelleenkin huomaan itsessäni sellaisia kohtia ja alueita, joiden kohdalla joudun tekemään työtä poispanemisen kanssa ja irtipäästämisen kanssa, joiden olemassa olosta
        en ole edes tiennyt, ennen kuin niihin jonkin asian kautta törmään.

        Voisi kuvata aivan kuin sipulin kuorimiseksi, jolloin vasta kerros kerrokselta voi nähdä, mitä siellä kunkin kerroksen alla ja välissä onkaan, mistä ei itsekään ole tietoinen.

        Ja noissa hetkissä joutuu.... vai olisiko parempi sana
        SAA huutaa Jumalan puoleen, mitä koen Sinunkin tuossa viestissäsi tuovan esiin ? "Minä uskon, mutta auta minun epäuskoani!"

        Tässä siis huomaamme sen, että jokainen meistä on vasta matkalla, emmekä tiedä, kenen kohdalla käy niin, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.

        Tässä yhteydessä tarkoitan tuolla nyt lähinnä sitä, että jonkun vähemmänkin aikaa uskossa olleen kokonainen antautuminen saattaa olla paljon perusteellisempaa, kuin jonkun vuosikymmeniä uskossa olleen.

        Nuo löydökset saattavat olla mitä tahansa, yhdelle
        yhtä ja toiselle toista, aina senkin mukaan, millaisia
        me kukin olemme luonteeltammekin, sillä toiselle ihmistyypille jokin toinen asia voi olla merkityksellisempi, kuin jollekin toiselle.

        Ja vihollinen käyttää aina hyväkseen näitä meidän inhimillisiä piirteitämme yms. ja siksi meistä ei pidä koskaan tulla myöskään niin "hengellisiä" että unohtaisimme, mitä tekoa me olemme ja että olemme kuitenkin vain tomua,
        joka hetken kukoistaa ja "huomenna" jo haihtuu pois.

        Sori että pulputan nyt näin mahottomasta, mutta kanssasi on helppo keskustella. :)

        "Minä uskon, auta minun epäuskoani!"

        No nii, noin se on.

        Huudahdus on vieläpä tuttu siitä kun Jeesus käveli vetten päällä, ja Pietari yritti samaa, mutta alkoi vajota jolloin huudahti noin.

        On uskovia jotka ottavat tuon kohdan kirjaimellisesti, eli että Jeesus on kävellyt vetten päällä...mikä ruokkii minun epäuskoani.

        Sitten on uskovia jotka tulkitsevat tuon kohdan vertauskuvallisena -ja he lisäävät uskoani.

        Oma käsitys Jumalasta on että Hän ei toimi luomiaan luonnonlakeja vastaan.


      • ~~tp~~
        sarisusannass73 kirjoitti:

        "Minä uskon, auta minun epäuskoani!"

        No nii, noin se on.

        Huudahdus on vieläpä tuttu siitä kun Jeesus käveli vetten päällä, ja Pietari yritti samaa, mutta alkoi vajota jolloin huudahti noin.

        On uskovia jotka ottavat tuon kohdan kirjaimellisesti, eli että Jeesus on kävellyt vetten päällä...mikä ruokkii minun epäuskoani.

        Sitten on uskovia jotka tulkitsevat tuon kohdan vertauskuvallisena -ja he lisäävät uskoani.

        Oma käsitys Jumalasta on että Hän ei toimi luomiaan luonnonlakeja vastaan.

        Tässä tuo kohta, mistä tuon lainasin:

        Mark.9
        21-24. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?"
        Niin hän sanoi: "Pienestä pitäen.
        Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet.
        Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."
        Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani."

        Tuon tapauksen otin tähän yhteyteen juuri siksi, että yksi meidän käytämme lyömäase saattaa olle, että "Kunhan uskot" tai "Miksi sinä et usko".

        Tässä kuitenkin Jeesus kohtasi miehen, joka sanoi: "Mutta JOS SINÄ JOTAKIN VOIT, niin armahda meitä ja auta meitä."

        Ja kun Jeesus sanoi, että tulee uskoa, tämä mies heitti rukouksensa; "Minä uskon; auta minun epäuskoani."

        Ja tämä kertokoon ja muistuttakoon meitä siitä, että uskoa ei synnyn omin voimin..... se on Jumalan lahja, jota me voimme pyytää, kuten tämä isä hädässään pyysi.


      • ~~tp~~ kirjoitti:

        Tässä tuo kohta, mistä tuon lainasin:

        Mark.9
        21-24. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?"
        Niin hän sanoi: "Pienestä pitäen.
        Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet.
        Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."
        Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani."

        Tuon tapauksen otin tähän yhteyteen juuri siksi, että yksi meidän käytämme lyömäase saattaa olle, että "Kunhan uskot" tai "Miksi sinä et usko".

        Tässä kuitenkin Jeesus kohtasi miehen, joka sanoi: "Mutta JOS SINÄ JOTAKIN VOIT, niin armahda meitä ja auta meitä."

        Ja kun Jeesus sanoi, että tulee uskoa, tämä mies heitti rukouksensa; "Minä uskon; auta minun epäuskoani."

        Ja tämä kertokoon ja muistuttakoon meitä siitä, että uskoa ei synnyn omin voimin..... se on Jumalan lahja, jota me voimme pyytää, kuten tämä isä hädässään pyysi.

        Ai, muistin väärin tuon kohdan.

        Noin 10 vuotta sitten minä paranin -rukouksella-sairaudesta josta lääkärit sanoivat ettei se parane.

        Minä en voi lukea noita ihmekertomuksia ilman että muistaisin sen. Samalla tavalla minäkin huusin, tavallaan,"minä uskon, auta minun epäuskoani"-ja sain vastauksen.

        Nykyisin minulla ei ole parantumisten suhteen uskoa edes sitä sinapinsiementä.


        Auttelen työkseni erästä pyörätuolipotilasta..tiedän ettei hän parane vaikka kuinka rukoiltaisiin. Enkä minäkään.

        Johonkin se usko katosi.=/


      • ~~tp~~
        ~~tp~~ kirjoitti:

        Tässä tuo kohta, mistä tuon lainasin:

        Mark.9
        21-24. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?"
        Niin hän sanoi: "Pienestä pitäen.
        Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet.
        Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."
        Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani."

        Tuon tapauksen otin tähän yhteyteen juuri siksi, että yksi meidän käytämme lyömäase saattaa olle, että "Kunhan uskot" tai "Miksi sinä et usko".

        Tässä kuitenkin Jeesus kohtasi miehen, joka sanoi: "Mutta JOS SINÄ JOTAKIN VOIT, niin armahda meitä ja auta meitä."

        Ja kun Jeesus sanoi, että tulee uskoa, tämä mies heitti rukouksensa; "Minä uskon; auta minun epäuskoani."

        Ja tämä kertokoon ja muistuttakoon meitä siitä, että uskoa ei synnyn omin voimin..... se on Jumalan lahja, jota me voimme pyytää, kuten tämä isä hädässään pyysi.

        USKOA EI SYNNYT OMIN VOIMIN...

        1. Tunnen suurta Jumalaa vain vähän.
        Hän on juuri minut löytänyt.
        Hän hiljaa astui elämääni tähän.
        Kaiken uusin silmin näen nyt, näen nyt.
        Sydän kun auki on,
        sinne Jeesus tekee asunnon.
        Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
        Päivä sarastaa.
        Sydän kun auki on,
        sinne Jeesus tekee asunnon.
        Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
        Päivä sarastaa, sarastaa.

        2. Uskoa ei synny omin voimin,
        ilmaiseksi anova sen saa.
        Sitä ansaita ei töin ja toimin,
        Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa
        Sydän kun auki on,
        sinne Jeesus tekee asunnon.
        Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
        Päivä sarastaa, sarastaa.

        3. Olin täynnä suurta ahdistusta,
        Vapahtajaa hiljaa rukoilin.
        Hän sanoi: Älä pelkää rangaistusta,
        ristillä jo sinut armahdin.
        Sydän kun auki on,
        sinne Jeesus tekee asunnon.
        Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
        Päivä sarastaa.

        Sävel: Pekka Simojoki 1985
        Teksti: Anna-Mari Kaskinen 1985


        http://www.youtube.com/watch?v=VWMr7VSsCmw


      • ~~tp~~ kirjoitti:

        USKOA EI SYNNYT OMIN VOIMIN...

        1. Tunnen suurta Jumalaa vain vähän.
        Hän on juuri minut löytänyt.
        Hän hiljaa astui elämääni tähän.
        Kaiken uusin silmin näen nyt, näen nyt.
        Sydän kun auki on,
        sinne Jeesus tekee asunnon.
        Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
        Päivä sarastaa.
        Sydän kun auki on,
        sinne Jeesus tekee asunnon.
        Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
        Päivä sarastaa, sarastaa.

        2. Uskoa ei synny omin voimin,
        ilmaiseksi anova sen saa.
        Sitä ansaita ei töin ja toimin,
        Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa
        Sydän kun auki on,
        sinne Jeesus tekee asunnon.
        Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
        Päivä sarastaa, sarastaa.

        3. Olin täynnä suurta ahdistusta,
        Vapahtajaa hiljaa rukoilin.
        Hän sanoi: Älä pelkää rangaistusta,
        ristillä jo sinut armahdin.
        Sydän kun auki on,
        sinne Jeesus tekee asunnon.
        Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
        Päivä sarastaa.

        Sävel: Pekka Simojoki 1985
        Teksti: Anna-Mari Kaskinen 1985


        http://www.youtube.com/watch?v=VWMr7VSsCmw

        Tuo laulettiin mun kastetilaisuudessa helluntaiseurakunnassa, aika kauan sitten. Se laulettiin mun toivomuksesta.

        Se oli mulle tuttu ripariajoilta.

        Ihana laulu josta tulee mieleen kaikkia hyviä muistoja.


      • ~~tp~~
        sarisusannass73 kirjoitti:

        Ai, muistin väärin tuon kohdan.

        Noin 10 vuotta sitten minä paranin -rukouksella-sairaudesta josta lääkärit sanoivat ettei se parane.

        Minä en voi lukea noita ihmekertomuksia ilman että muistaisin sen. Samalla tavalla minäkin huusin, tavallaan,"minä uskon, auta minun epäuskoani"-ja sain vastauksen.

        Nykyisin minulla ei ole parantumisten suhteen uskoa edes sitä sinapinsiementä.


        Auttelen työkseni erästä pyörätuolipotilasta..tiedän ettei hän parane vaikka kuinka rukoiltaisiin. Enkä minäkään.

        Johonkin se usko katosi.=/

        Mutta toivon että pidät sydämesi auki, että Taivaallinen Isä pääsee tekemään sinne vielä asuntonsa, eiks jeh?!

        Tehdään epäuskosta rukous ja huudetaan Jumalan puoleen yhdessä, että saisimme kohdata Hänet kumpikin uudelleen
        ja uudelleen, aivan kuin silloin ensimmäisen kerran.

        Jokainen meistä tarvitsee Jumalan kohtaamista päivittäin, sillä ei kukaan voi kulkea eteenpäin eilisen uskolla.

        Olet varmaan kuullut sen "entisen" mummun uskon kokemuksen, jonka hän tallensi paperilapulle ja sitten
        unohti sen johonkin vintin kätköhin ja kuinka ollakkaan,
        kun meni sitä sieltä vuosien jälkeen etsimään, rotat
        olivat syöneet sen,

        Näin meille saattaa käydä itse kullekin, ellemme aloita
        jokaista päivää pyytämällä, että Isä olisi kanssamme
        tänäänkin.


      • ~~tp~~
        sarisusannass73 kirjoitti:

        Tuo laulettiin mun kastetilaisuudessa helluntaiseurakunnassa, aika kauan sitten. Se laulettiin mun toivomuksesta.

        Se oli mulle tuttu ripariajoilta.

        Ihana laulu josta tulee mieleen kaikkia hyviä muistoja.

        Ihanko totta?
        Jospa Taivaan Isä muistutti siitä,
        että ei Hän ole Sinua unohtanut,
        ei hyljännyt, eikä jättänyt.

        Jospa Hän haluaa Sinullekin sanoa:
        Jes. 49 sanoin:
        15. Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
        16. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

        Minä edelleenkin uskon, että Sinäkin vielä uskot! :)


      • ~~tp~~ kirjoitti:

        Mutta toivon että pidät sydämesi auki, että Taivaallinen Isä pääsee tekemään sinne vielä asuntonsa, eiks jeh?!

        Tehdään epäuskosta rukous ja huudetaan Jumalan puoleen yhdessä, että saisimme kohdata Hänet kumpikin uudelleen
        ja uudelleen, aivan kuin silloin ensimmäisen kerran.

        Jokainen meistä tarvitsee Jumalan kohtaamista päivittäin, sillä ei kukaan voi kulkea eteenpäin eilisen uskolla.

        Olet varmaan kuullut sen "entisen" mummun uskon kokemuksen, jonka hän tallensi paperilapulle ja sitten
        unohti sen johonkin vintin kätköhin ja kuinka ollakkaan,
        kun meni sitä sieltä vuosien jälkeen etsimään, rotat
        olivat syöneet sen,

        Näin meille saattaa käydä itse kullekin, ellemme aloita
        jokaista päivää pyytämällä, että Isä olisi kanssamme
        tänäänkin.

        Ihanaa. Rukoillaan vain.


      • la vie
        ~~tp~~ kirjoitti:

        Jos realismia löytyy, niin se lienee juontuvan sieltä, että edelleenkin huomaan itsessäni sellaisia kohtia ja alueita, joiden kohdalla joudun tekemään työtä poispanemisen kanssa ja irtipäästämisen kanssa, joiden olemassa olosta
        en ole edes tiennyt, ennen kuin niihin jonkin asian kautta törmään.

        Voisi kuvata aivan kuin sipulin kuorimiseksi, jolloin vasta kerros kerrokselta voi nähdä, mitä siellä kunkin kerroksen alla ja välissä onkaan, mistä ei itsekään ole tietoinen.

        Ja noissa hetkissä joutuu.... vai olisiko parempi sana
        SAA huutaa Jumalan puoleen, mitä koen Sinunkin tuossa viestissäsi tuovan esiin ? "Minä uskon, mutta auta minun epäuskoani!"

        Tässä siis huomaamme sen, että jokainen meistä on vasta matkalla, emmekä tiedä, kenen kohdalla käy niin, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.

        Tässä yhteydessä tarkoitan tuolla nyt lähinnä sitä, että jonkun vähemmänkin aikaa uskossa olleen kokonainen antautuminen saattaa olla paljon perusteellisempaa, kuin jonkun vuosikymmeniä uskossa olleen.

        Nuo löydökset saattavat olla mitä tahansa, yhdelle
        yhtä ja toiselle toista, aina senkin mukaan, millaisia
        me kukin olemme luonteeltammekin, sillä toiselle ihmistyypille jokin toinen asia voi olla merkityksellisempi, kuin jollekin toiselle.

        Ja vihollinen käyttää aina hyväkseen näitä meidän inhimillisiä piirteitämme yms. ja siksi meistä ei pidä koskaan tulla myöskään niin "hengellisiä" että unohtaisimme, mitä tekoa me olemme ja että olemme kuitenkin vain tomua,
        joka hetken kukoistaa ja "huomenna" jo haihtuu pois.

        Sori että pulputan nyt näin mahottomasta, mutta kanssasi on helppo keskustella. :)

        " Tässä yhteydessä tarkoitan tuolla nyt lähinnä sitä, että jonkun vähemmänkin aikaa uskossa olleen kokonainen antautuminen saattaa olla paljon perusteellisempaa, kuin jonkun vuosikymmeniä uskossa olleen."

        Se on vain sitä alkuinnostusta.Kun kulkee uskonelämää pidemälle, karisee matkasta kaikki joutava säheltäminen.

        " joiden kohdalla joudun tekemään työtä poispanemisen kanssa ja irtipäästämisen kanssa, joiden olemassa olosta en ole edes tiennyt, ennen kuin niihin jonkin asian kautta törmään."

        Näin meitä kuljetetaan ja pikku hiljaa ja Jumala karsii niitä "oksia", jos hän kaikki katkoisi ryminällä, ei meistä jäisi kuin paljas ranka.
        Täytyy olla itsellenkin armollinen ja eroittaa se, milloin vihollinen, kuiskii, kato nyt noin " surkea uskova sinä olet" ja kato nyt tuota vasta uskoontullutta, miten se on jo pitkällä.
        Älä usko valheita.

        Sarisusannass:
        " Mielestäni tietoa jumalast ei voi saada, se on vain uskoa jokaisella."

        KYLLÄ VOI ! Raamattu on TÄYNNÄ tietoa Jumalasta.Syy miksi et ole sitä saanut on se, että et ole ottanut vastaan Jeesusta eli sitä sanotaan uskoontuloksi.
        Ja kun Pyhä Henki avaa sanan ja asuu sinussa, silloin se LAMPPU SYTTYY PALAMAAN.
        " Kaipaan ja etsin jotain sellaista joka olisi kuitenkin tietoa, vaikka tiedän että sitä en tule löytämään."
        Tulet jos vain haluat! Tuo mitä kirjoitit on vain saa tanan valhe, jolla se haluaa pitää sinut erossa Jumalasta,.


      • sarisusannass73 kirjoitti:

        Ihanaa. Rukoillaan vain.

        Hej taas tähkis..kerkesitkö rukoilla? Minä tein sen.

        Aattelin vaan kun nyt sinä olet ollut aikamoisessa myllytyksessä palstalla siitä lähtien kun piti rukoilla.


    • sovitus pelastaa

      Kirjoitit Tähkis todella vakavasta aiheesta! Itse olen kokenut niin, että jatkuvasta antautumisesta puhuminen on täysin sovituksen vastakohta. Siinä ihminen yrittää itseään parannella, että olis kelvollisempi Jumalalle. Voi miten tärkeää olis miettiä "juurta jaksaen" ja Raamatun kanssa mitä Jeesus teki, ja miten varkain ihminen voi langeta pois armosta. Jokin aika sitten oli tällä palstalla aiheena Jumalan armollisuus, jossa puhuja niin selvästi kirkasti Jeesuksen sovitustyötä. Valitettavasti sekin aihe tyrmättiim valvojien ym. toimesta.

      • ~~tp~~

        >"Itse olen kokenut niin, että jatkuvasta antautumisesta puhuminen on täysin sovituksen vastakohta."<

        Samaa olen myös kokenut, vaikka on toisinaan joutunut havaitsemaan itsessään sitäkin, että omasta inhimillisestä itsestäni aika ajoin nousee pyydettä.. "...paremmin...enempi... kokonaisvaltaisemmin....."
        kunnes Jumala sitten jonkin tapahtuman kautta näyttä stop-merkkiänsä ja muistuttaa siitä, että me saamme
        kulkea edeltä valmistetuissa teoissa ja meidän ei pidä ihmisinä yrittää luoda Jumalalle tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, sillä me emme siihen kykene.

        Vaan kun levosta ja rauhasta käsin kuljemme omaa tietämme eteenpäin, jonka Hän on meille antanut ja valmistanut, ja kaiken sen, mitä siellä kohtaamme,
        ne mahdollisuudet kuin tehtävätkin, Hän on viisaudessaan tiellemme asettanut aina sen mukaisesti, että Hän tietää voimamme ja mahdollisuutemme, ei yhtään enempää,
        eikä vähempää, silloin saamme iloiten kiitää Herraa siitä,
        että Hänen tiensä kirkastuu kirkastumistaan, aina täyteen
        päivään saakka.

        Ts. :) Me saatamme kokonaisen antautumisemme vimmassa eksyä sellaisille poluille ja valtateille, joita ei ole meidän kuljettavaksemme edes tarkoitettu ja sitten kun siellä törmäämme esteisiin tai uuvumme kulkemaan liian isoissa saappaissa, on suuri vaara, että me loukkaannumme jopa Taivaalliseen Isäämme ja alamme kyselemään; Miksi?

        Saatamme myös vaatia muitakin kulkemaan kanssamme samaa tietä ja ellei toinen näe sen tien päässä valoa, me loukkaannumme heihin ja näin pääsevät katkeruuden juuret alkamaan kasvunsa meidän sydämessämme.


      • Tielle vain !
        ~~tp~~ kirjoitti:

        >"Itse olen kokenut niin, että jatkuvasta antautumisesta puhuminen on täysin sovituksen vastakohta."<

        Samaa olen myös kokenut, vaikka on toisinaan joutunut havaitsemaan itsessään sitäkin, että omasta inhimillisestä itsestäni aika ajoin nousee pyydettä.. "...paremmin...enempi... kokonaisvaltaisemmin....."
        kunnes Jumala sitten jonkin tapahtuman kautta näyttä stop-merkkiänsä ja muistuttaa siitä, että me saamme
        kulkea edeltä valmistetuissa teoissa ja meidän ei pidä ihmisinä yrittää luoda Jumalalle tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, sillä me emme siihen kykene.

        Vaan kun levosta ja rauhasta käsin kuljemme omaa tietämme eteenpäin, jonka Hän on meille antanut ja valmistanut, ja kaiken sen, mitä siellä kohtaamme,
        ne mahdollisuudet kuin tehtävätkin, Hän on viisaudessaan tiellemme asettanut aina sen mukaisesti, että Hän tietää voimamme ja mahdollisuutemme, ei yhtään enempää,
        eikä vähempää, silloin saamme iloiten kiitää Herraa siitä,
        että Hänen tiensä kirkastuu kirkastumistaan, aina täyteen
        päivään saakka.

        Ts. :) Me saatamme kokonaisen antautumisemme vimmassa eksyä sellaisille poluille ja valtateille, joita ei ole meidän kuljettavaksemme edes tarkoitettu ja sitten kun siellä törmäämme esteisiin tai uuvumme kulkemaan liian isoissa saappaissa, on suuri vaara, että me loukkaannumme jopa Taivaalliseen Isäämme ja alamme kyselemään; Miksi?

        Saatamme myös vaatia muitakin kulkemaan kanssamme samaa tietä ja ellei toinen näe sen tien päässä valoa, me loukkaannumme heihin ja näin pääsevät katkeruuden juuret alkamaan kasvunsa meidän sydämessämme.

        Tämä viestisi kertoo nähdäkseni siitä asiasta, että Herra on pyytänyt sinuakin lähtemään sille kokonaan antautumisen ja riisuutumisen Tielle !

        Mutta sinä et ole halunut lähteä, eikä Herra siis tee mitään vastoin tahtoamme.

        Eli olet käynyt "porteilla" mutta sitten olet pakittanut, ja nyt tuon alustuksen perusteella on jo havaittavissa se, että kun et asioita oikein ymmärrä, etkä siis ole sille Tielle lähtenyt, niin nyt pidät sitä väärin perustein jotenkin vääränä !

        Siis jos itse sitä Tietä vaeltaisit, niin kykenisit nuo asiat ymmärtämään sen oman elämän kautta, mutta nyt ne ovat vieraita sinulle selvästi !

        Näin arvioit tuon kautta ymmärtämättömyytesi vuoksi niitä uskovia väärin, jotka ovat lähteneet tuolla Tielle ja alistuneet omasta halustaan, mutta toki Herran vaikuttamana ja siten aikaansaamana, siihen Herran sulatukseen.

        Siis arvostelet asioita joita et vielä itse ymmärrä, ja siten arviosikaan ei voi olla oikein eikä Totuus, vaan pikemmin nyt vastustat ymmärtämättäsi Totuutta ja olet kirjoituksillasi estämässä halukkaitakin lähtemästä sille Tielle, jonka Sana siis hyvin selvästi viitoittaa Uskovan eteen !

        Siis todellakin on Totuus se sanoma jonka Sana ilmoittaa !

        Matt. 7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

        Ja se ahdas portti siis vain vie Hengelliseen aikuisuuteen, ja kuten se toinen Sanan kohta kertoo, vasta tuon Tien kuljettua alkaa uskova todella kantaa hedelmää !

        Joh. 12:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.

        Sama asia hieman toisin sanoin se hedelmän kantaminen:

        2. Tim. 2:21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, KAIKKIIN hyviin tekoihin valmis.

        Efesolaiskirje 4
        11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
        12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
        ! ! !
        13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
        14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
        ! ! !
        15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
        16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

        Siis Uskovan tulisi valmistua ja kasvaa Hengellisesti aikuiseksi, ja vain silloin Uskova todella kantaa hedelmää eli on KAIKKIIN hyviin tekoihin valmistunut, mutta jos ei ole valmistunut, ei Herrakaan voi käyttää Uskovaa kuin vähään.

        Nykyään kun ei ole paljon halua tuolle Sanan viitoittamalle Tielle, niin ei myöskään valmistuta eikä Herra voi toimia Voimallaan Seurakunnassa.

        Siis Herra ei aseta eturintamaan sotilaiksi lapsia, vaan aikuisia, sillä lapsi ei sellaista sodankäyntiä kestä, ja jos uskovat eivät siis kasva ja kehity ja saa tarvittavaa opetusta ja koulutusta ja siten eivät valmistu, niin ei se Seurakunta eli Kristuksen ruumiskaan kunnolla toimi.

        Mutta kuten olen sanonut, niin Hengellisiä aikuisia on nykään erittäin harvassa, ikävä kyllä, ja uskovat ovat keskuudestaan itse valinneet "vanhimmat", jotka siis eivät ole vielä aikuisia, ja siten heillä ei ole kykyä/haluakaan autaa nuorempia, Herra onkin sanonut suomen tilanteen olevan seuraava :

        Jes. 3:4 Ja minä panen nuorukaiset heille päämiehiksi, ja pahankuriset hallitsevat heitä.

        Jes. 3:12 Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.

        Siis naiset/pahanilkiset ovat johtajina ja siitä ei hyvä seuraa, Sanan mukaan !


    • sovitus pelastaa

      Kun on pienestä pitäen kasvatettu siihen, että täytyy olla hyvä, että kelpaa Jumalalle. Ja kun "tiet "on sitten vieneet siihen ns.oikeaan, äärikarismaattiseen opetukseen, on joskus vaikeaa ymmärtää niin syvällisesti sanomaa yksin armosta. Kun elämään on tullu sitten käsittämättömiä "koetuksia" sitä on niiiiiin syyllinen ja syntinen olo, eikö armo riitäkään, missä siunaukset viipyvät jne.

      • ~~tähkäpää~~

        Näinhän se on, että meillä ei ole muuta mahdollisuutta pelastua, kuin Jeesuksen Kristuksen hankkiman sovituksen kautta!

        Meidän tekomme eivät meitä pelasta, ei sittenkään, vaikka ne olisivat hyvin Raamatullisiakin tekoja, sillä Jumala sanoo suoraan, että ihmisen omat teot ovat Jumalan silmissä kuin saatainen vaate ja Jumalan taivaaseen ei mene mitään saastaista.

        Meidän tekomme myöski käsitellään siten, että katsotaan, mikä niistä on sitä, mikä kestää tulella koettelun, ja se kaikki, mikä ei tuota koettelua kestä, se palaa tuhkaksi ja poroksi.

        Eli kaikki se, mitä ihminen on tehnyt omassa voimassaan, palaa tuhkaksi, mutta se, missä hän on ollu uskollinen ja kuliainen kulkiessa Kristuksen meille edeltä valmistamissa teoissa, se kestää, koska se on Kristuksesta lähtevää tekoa.

        Mitä sitten siunauksista ajattelen:

        Kaikki, mitä meidän Jumalan lasten elämässä on,
        on suurta Jumalan armoa ja siunausta.

        Siunauksia voivat olla nekin hetket ja tilanteet, joitka ihmismielellä katsoen saatavat näyttäytyä kirouksina elämässämme.

        Omassa elämässäni on erittäin suurikin tällainen tapahtuma, jonka kohdatessani en voinut mitenkään käsittää, miksi Jumala tällaisen salli elämääni ja matkalleni, mutta kun hiukan aikaa kului ja pääsi ylitse kaikista sen tuomista turhista vaahdoista ylitse, sieltä "lahjapakseti" alkoikin paljastua Jumalan suuria siunauksia, joista saan nauttia
        vielä tänäkin päivänä, yli kymmenen vuottakin tuon tapahtuman jälkeen.

        Siksi meidän tulisikin kaikessa luottaa Jumalaan, että Hän kyllä tietää, mitä me itse kukin tarvitsemme.

        >>"on joskus vaikeaa ymmärtää niin syvällisesti sanomaa yksin armosta. "


    • Tulkinta ontuu

      Nähdäkseni tulkinta nyt ontuu, ainakin sen mukaan, mitä minä ymmärrän kokonaisena antautumisena ja riisumisena.

      Siis ensinkin siihen ei lähdetä itse, vaan Herra johdattaa lapsensa siihen aikanaan, eli kun Uskova on kypsynyt Herran mielestä siihen valmiiksi.

      Siis se KAIKKI on Herran työtä, eli pyhitystyötä, ei uskovan omaa touhuilua.

      Se mihin Herra johdattaa siinä kohtaa, on se, että tärkeimmäksi rukoukseksi Herra nostaa "Tapahtukoon Sinun tahtosi", eli sen rukouksen ja sisäisen halun, jonka siis Herra on saanut aikaan, uskova yhä syvemmin antautuu täysin Jumalan tahtoon, eli antaa Herralle luvan sulattaa ja hioa ja muovata kuin saviastiaa, sitä antautuvaa uskovaa tahonsa mukaan.

      Eli se on se niin sanottu "ahdas portti", jossa uskova vasta todelle riisutaan kaikesta omasta ja väärästä, siis haluista ja himoista ja itseriittoisuudesta sun muusta, eli siitä portista ei saa läpi mitään omaa, vaan uskova läpäisee sen täysin paljaana ja alastomana ja paljastettuna.

      Siis Sana puhuu asiasta monessa kohtaa ja monella tapaa:

      Luuk. 14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.

      Joh. 12:25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.

      Luuk. 14:26 "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.

      Nämä kertovat siis siitä todellisesta riisumisesta, mutta jonka siis Herra tekee, mutta vain uskovan luvalla eli alistumisen kautta, jonka toki Herra senkin alistumisen ja riisuutumisen halun vaikuttaa !

      Mark. 10:20 Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
      21 Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua".
      22 Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
      23 Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!"
      24 Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan!
      25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
      26 Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?"
      27 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista".
      28 Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua".
      29 Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
      30 ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.
      31 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."

      Mutta niin siis on, että se jota Herra ei ole päässyt johdattamaan tuolle Tielle, niin se ei varmasti ymmärrä koko tätä asiaa, sillä vasta oman kokemuksen kautta sen Uskova voi käsittää ja vielä Sana opettaa myös seuraavaa:

      Matt. 7:13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
      14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

      21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
      22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
      23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

      Lopuksi vielä seuraavat tästä samasta asiasta ja aiheesta kertovat Sanan kohdat:

      Matt. 10:39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

      Matt. 16:25 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

      Joh. 12:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.

      • ~~tähkäpää~~

        Niin, en puhunut aloituksessani ollenkaan
        "kokonaisesta antautumisesta" tai "riisutusta uskosta",
        tai siitä, ovatko ne tarpeelisia ja kuuluvatko uskovan
        elämään, vaan siitä, miten niitä voidaan käyttää väärin,eli esim. kerkauksena ja eräänlaisen oman egonsa pönkittäjänä tai myöskin lyömä aseina sisariaan ja veljiään kohtaan.

        Aloituksesta:

        >"Mitä jää jäljelle, kun ihmiseltä RIISUTAAN "kokonaisen antautumisen" tai "riisutun kilvoituksen" KERSKAUS?"<

        >" voiko niiden "ylistäminen" ja korottaminen olla myöskin ITSETEHOSTUSTA, KERSKAUSTA tai eräänlaista LAIN VAATIMUSTA, tahi OLLA KÄYTÖSSÄ LYÖMÄASEENA sisaria ja veljiä kohtaan?"


      • Omat sanasi !
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Niin, en puhunut aloituksessani ollenkaan
        "kokonaisesta antautumisesta" tai "riisutusta uskosta",
        tai siitä, ovatko ne tarpeelisia ja kuuluvatko uskovan
        elämään, vaan siitä, miten niitä voidaan käyttää väärin,eli esim. kerkauksena ja eräänlaisen oman egonsa pönkittäjänä tai myöskin lyömä aseina sisariaan ja veljiään kohtaan.

        Aloituksesta:

        >"Mitä jää jäljelle, kun ihmiseltä RIISUTAAN "kokonaisen antautumisen" tai "riisutun kilvoituksen" KERSKAUS?"<

        >" voiko niiden "ylistäminen" ja korottaminen olla myöskin ITSETEHOSTUSTA, KERSKAUSTA tai eräänlaista LAIN VAATIMUSTA, tahi OLLA KÄYTÖSSÄ LYÖMÄASEENA sisaria ja veljiä kohtaan?"

        Nyt on kyllä selityksen makua voimakkaasti, sillä itse vahvistat yhä sitä asiaa ja siten näkemystäni IHAN ITSE myöhemmin kirjoituksellasi:

        tttttttt

        ">"Itse olen kokenut niin, että jatkuvasta antautumisesta puhuminen on täysin sovituksen vastakohta."<

        Samaa olen myös kokenut, vaikka on toisinaan joutunut havaitsemaan itsessään sitäkin, että omasta inhimillisestä itsestäni aika ajoin nousee pyydettä.. "...paremmin...enempi... kokonaisvaltaisemmin....."
        kunnes Jumala sitten jonkin tapahtuman kautta näyttä stop-merkkiänsä ja muistuttaa siitä, että me saamme
        kulkea edeltä valmistetuissa teoissa ja meidän ei pidä ihmisinä yrittää luoda Jumalalle tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, sillä me emme siihen kykene.
        tttttttttt

        Mikä tämän kirjoituksen sanoma siis on Tähkäpää ?

        Siinä sinä selvästi sanot, että tuo täydellinen antautuminen ja riisuutuminen on väärä tie, jolta omien sanojesi mukaan, Herra on sinut pelastanut !

        Se jatkuva antautuminen on siis todellista pyhityselämää, eli se on KOKO Tie jolla tulee vaeltaa, se ei ole vain vaihe, kuten sinä tavallaan sen Tien vain hetkisen kestävänä vaiheena näköjään ymmärrät.

        Siis uskova ei tula valmiiksi, vaikka saavuttaisikin Hengellisen aikuisuuden, vaan loppuun asti jatkuu se pyhitys Tie, ja Paavali siis maallisen elämänsä lopulla kiitti Herraa vain siitä, että oli kyennyt Uskon säilyttämään !

        Siis Uskovasta ei millään voi tulla täydellistä, sillä silloin hänestä tulisi jo Jumala, ja me kuitenkin olemme vain ihmisiä emme Luojia ja Kaikkitietäviä !

        Lisäksi sinulla on hieman väärä käsitys sitenkin, että se riisuminen ja kokonaisvaltainen antautuminen vie NÖYRYYTEEN, eli siinä Uskova todella notkistaa Herran suorittaman pyhitystyön kautta vihdoin niskansa, siis kuten
        viljan kohdalla käy, eli kun tähkä eli hedelmä tulee esiin ja hedelmät kypsyvät, niin viljankin kohdalla ikäänkuin niska taittuu sen hedelämän painosta.

        Tuo vilja on siis hyvä kuva aidosta Herran pyhitystyöstä ja sen vaikutuksesta Uskovan kohdalla.

        Siten jos puhut samaan aikaan jostain ylpeydestä ja paisuneisuudesta ja toisten tuomitsemisesta, niin kyse on ollut ihan muusta kuin siitä Tiestä, jossa siis Herra riisuu ja Herran avulla antaudutaan kaiken aikaa yhä enemmän Herran tahtoon ja siinä sulatuksessa omat synnit selviävät yhä selvemmin ja oma totaalinen kelvottomuus, joten silloin ei uskova ole enää tuomitsemassa toisia kovin hanakasti.

        Mutta hyvä on ymmärtää se, että jos joku uskova kehoittaa tai vaikapa nuhtelee siis jopa julkisesti, niin se ei ole välttämättä itsensä korottamista, vaan kypsän uskovan toiminta lähtee Rakkaudesta, jonka Herra on synnyttänyt, ja siinä on halu auttaa, eikä hakata.

        Mutta kopea ja ylpeä ja nöyrtymätön uskova kokee sen kehoituksen ja auttamis yrityksen siis väärin, eli lähinnä hyökkäyksenä ja lyömisenä, kun ei ylpeytensä vuoksi kykene Sanan opettamalla tavalla ottamaan kehoitusta/nuhtelua vastaan.

        Siis Sanakin opettaa Rakkaudesta lähtevästä kehoituksesta/nuhtelusta seuraavaa:

        Jaak. 5:20 niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.


    • sovitus pelastaa

      Tähkäpää,"Onko tämä mielestäsi koko uskonelämän mittainen prosessi..." Mielestäni kyllä se sitä on ! Joskus tuntuu, että" tahto minulla kyllä on ,mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei, niin huomaan siis itsessäni minä......... Kiitos Jumalalle, niin minä siis tämmöisenäni ......" !

      • ONKO SULLA NUIN HEIKKO JUMALA ETTEI HÄN VOOOOOOOOOOOOOOI SUA PUHDISTAA HETKESSÄ JOKA TARKOITTAA IHAN ERI UUDESTISYNTYMINEN MITÄ PALSTALLA OPETTAA EXYTTÄJÄT.


      • ~~tähkäpää~~

        Aamen tekstillesi "Sovitus pelastaa"!

        Olen miettinyt ja lukenut Paavalin elämää ja jos katsomme hänen kirjeitään siinä järjestyksessä, missä hän on ne alkujaan kirjoittanut, saamme huomata, että Paavalikin puhui itsestään ensimmäisissä kirjeissään vielä "apostoleista vähäisimpänä", mutta viimeisissä kirjeissään, jotka hän on kirjoittanut viimeiseltä vankilareissultaan (Tim.kirj.) hänet on jo niin riisuttu, että jäljelle ei ole jäänyt muuta, kuin "syntisistä suurin".

        Eli vaaka on kallistunut siihen päähän, ettei ole enää Kristukselle mitään muuta tuotavaa, kuin suuret syntimme, mutta ihanaa on tietää, että: "Joka syntinsä tunnustaa: SE SAA ARMON!

        Kuin myöskin, "Joka on paljon anteeksi saanut, se paljon rakastaa"

        Paavali kirjoittaa myöskin:

        1 Kor. 4
        7. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?

        Kerskaamme kokonaisesta antautumisestamme tai riisutusta uskostamme ...........ja kuitenkaan............meillä ei ole yhtään mitään Hänelle antaa..........mitä emme olisi Häneltä lahjaksi saaneet. :)

        Joten...... NIIN TOTTA ON TÄMÄ:

        Ef. 2
        8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
        ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
        9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

        Tämän kaiken pohjalta voimme mielestäni todeta, miten suurta armoa on sekin, että Jumala riisuu meitä loppuun saakka ja että saamme sinne riisumihuoneidemme lattialle jättää myöskin "kokonaisen antautumisen" kerskauksen,
        sillä kaikki on lahjaksi saatua, kaikki on pelkästään, vain ja ainoastaan Jumalan suurta armoa!


      • ~~tähkäpää~~
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Aamen tekstillesi "Sovitus pelastaa"!

        Olen miettinyt ja lukenut Paavalin elämää ja jos katsomme hänen kirjeitään siinä järjestyksessä, missä hän on ne alkujaan kirjoittanut, saamme huomata, että Paavalikin puhui itsestään ensimmäisissä kirjeissään vielä "apostoleista vähäisimpänä", mutta viimeisissä kirjeissään, jotka hän on kirjoittanut viimeiseltä vankilareissultaan (Tim.kirj.) hänet on jo niin riisuttu, että jäljelle ei ole jäänyt muuta, kuin "syntisistä suurin".

        Eli vaaka on kallistunut siihen päähän, ettei ole enää Kristukselle mitään muuta tuotavaa, kuin suuret syntimme, mutta ihanaa on tietää, että: "Joka syntinsä tunnustaa: SE SAA ARMON!

        Kuin myöskin, "Joka on paljon anteeksi saanut, se paljon rakastaa"

        Paavali kirjoittaa myöskin:

        1 Kor. 4
        7. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?

        Kerskaamme kokonaisesta antautumisestamme tai riisutusta uskostamme ...........ja kuitenkaan............meillä ei ole yhtään mitään Hänelle antaa..........mitä emme olisi Häneltä lahjaksi saaneet. :)

        Joten...... NIIN TOTTA ON TÄMÄ:

        Ef. 2
        8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
        ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
        9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

        Tämän kaiken pohjalta voimme mielestäni todeta, miten suurta armoa on sekin, että Jumala riisuu meitä loppuun saakka ja että saamme sinne riisumihuoneidemme lattialle jättää myöskin "kokonaisen antautumisen" kerskauksen,
        sillä kaikki on lahjaksi saatua, kaikki on pelkästään, vain ja ainoastaan Jumalan suurta armoa!

        ELÄVÄ, NÖYRÄ USKO

        "Elävä, nöyrä usko
        on niin kuin aamurusko.
        :,: Se kertoo päivästä uudesta,
        Jumalan lahjasta suuresta. :,:

        Elävä, nöyrä usko
        tulessa muovataanko?
        :.: Ahjossa kuonanko puhdistat,
        lapsesi kokonaan uudistat? :,:


        Elävä, nöyrä usko,
        sen Herra saada voinko?
        Niin että Golgatan voitosta
        laulaisin Sinulle kiitosta.

        Niin että ristisi voimasta
        laulaisin Sinulle kiitosta.

        Hilja Aaltonen


        http://www.youtube.com/watch?v=D6xxq0KgjJ4


      • sovitus pelastaa
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Aamen tekstillesi "Sovitus pelastaa"!

        Olen miettinyt ja lukenut Paavalin elämää ja jos katsomme hänen kirjeitään siinä järjestyksessä, missä hän on ne alkujaan kirjoittanut, saamme huomata, että Paavalikin puhui itsestään ensimmäisissä kirjeissään vielä "apostoleista vähäisimpänä", mutta viimeisissä kirjeissään, jotka hän on kirjoittanut viimeiseltä vankilareissultaan (Tim.kirj.) hänet on jo niin riisuttu, että jäljelle ei ole jäänyt muuta, kuin "syntisistä suurin".

        Eli vaaka on kallistunut siihen päähän, ettei ole enää Kristukselle mitään muuta tuotavaa, kuin suuret syntimme, mutta ihanaa on tietää, että: "Joka syntinsä tunnustaa: SE SAA ARMON!

        Kuin myöskin, "Joka on paljon anteeksi saanut, se paljon rakastaa"

        Paavali kirjoittaa myöskin:

        1 Kor. 4
        7. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?

        Kerskaamme kokonaisesta antautumisestamme tai riisutusta uskostamme ...........ja kuitenkaan............meillä ei ole yhtään mitään Hänelle antaa..........mitä emme olisi Häneltä lahjaksi saaneet. :)

        Joten...... NIIN TOTTA ON TÄMÄ:

        Ef. 2
        8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
        ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
        9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

        Tämän kaiken pohjalta voimme mielestäni todeta, miten suurta armoa on sekin, että Jumala riisuu meitä loppuun saakka ja että saamme sinne riisumihuoneidemme lattialle jättää myöskin "kokonaisen antautumisen" kerskauksen,
        sillä kaikki on lahjaksi saatua, kaikki on pelkästään, vain ja ainoastaan Jumalan suurta armoa!

        Kiitos Tähkäpää,Ef 2:8-9, Sillä armosta te te olette pelastetut uskon kautta, ETTE ITSENNE ( oman antautumisen ) kautta, se on Jumalan lahja. 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Siis mistäpä muusta minä kerskaisin, kuin Paavalin sanoin "Jos minun kerskata täytyy, niin minun kerskaukseni olkoon Kristus ! Vain Hän tietää parhaiten ne "elämänkoulut ja polut" joita hän meitä kuljettaa ja johdattaa, eikait Hän kysele meiltä enää tahdotko ! Vain Jeesus riittää, kun myrskyt raivoaa.....


      • Käsitteet sekaisin
        savonarola kirjoitti:

        ONKO SULLA NUIN HEIKKO JUMALA ETTEI HÄN VOOOOOOOOOOOOOOI SUA PUHDISTAA HETKESSÄ JOKA TARKOITTAA IHAN ERI UUDESTISYNTYMINEN MITÄ PALSTALLA OPETTAA EXYTTÄJÄT.

        Onko sinulla yhä vain käsitteet ja asiat sekaisin !

        Siis vanhurskauttaminen, joka siis uudestisyntymässä tapatuu on suomeksi syyttömäksi julistaminen, eli kaikki synnit saadaan anteeksi, aiemmat näin leimataan, mutta Henki voi kehoittaa menemään sovittamaan/korvaamaan nekin synnit ja niiden seuraukset jolle kulle, jota kohtaan on väärin toimittu.

        Tulevat synnit joita uskova vääjäämättä tekee, ovat armon piirissä, mutta Sanan mukaan ne tulee pyytää anteeksi:

        1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

        Me kuulumme siis Armo veren alaisuuteen tai piiriin, joten tunnustamalla/ anteeksipyytämällä saamme ne anteeksi ja säilytämme yhteyden Herraan ja Isäämme.

        Savis en kiistä siis sitä, että uudestisyntymässä ihminen jo muuttuu !

        Mutta paljon on yhä puhdistettavaa Herralla, ja se puhdistamisen Herra siis suorittaa Sanan opetusten kautta:

        25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
        26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
        27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

        Siis jos Uskovasta olisi uudestisyntymässä tullut täydellinen ja loppuelämkseen puhdas, niin miksi Sana opettaa tässä, että vielä on tahroja ja ryppyjä joita Herran tulee yhä pestä ?

        Mieti ja tutki tätä asiaa nyt kerrankin kunnolla Savis, siis Sanaa tutkien !

        Meihin uudestisyntymässä tulee uusi luomus, eli Kristus asuu Pyhän Hengen kautta meissä, ja sitä kautta meille tulee halu hyvään ja oikeaan, mutta siitä Hengen ja lihan välisestä ristiriidasta ja sodasta Paavali kirjoittaa seuraavaa:

        Roomalaiskirje 7
        14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
        15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
        16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
        17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
        18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
        19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
        20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
        21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
        22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
        23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
        24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
        25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

        Mutta pyhitys elämää ei voi ihmisessä olla ilman sitä Pyhää Henkeä, eli siitä uudestisyntymisestä vasta alkaa pyhityselämä, eli Hengen opetus ja pyhittäminen, eli uudestisyntynyt ei ole täysin viaton ja syntiä tekemään kykenemätön, kuten sinä Savis yhä jaksat väittää !

        Uudestisyntymässä Uskovasta ei siis tule täydellistä, vaan hän vasta ALKAA KASVAA ja PYHITTYÄ sitä kohti, kuitenkaan sitä saavuttamatta maallisen elämänsä aikana, sillä jos uskova saavuttaisi Täydellisyyden, hänestä tulisi jo Jumala !

        Moni täydellisyys oppiin hurahtanut muuten, näyttää luulevan, että he muka olisivatkin jo lähes kuin Jumala itse, ikävä kyllä siis ainakin käytös ja toiminta on sitä luokkaa.

        Voistko Savis vihdoin alkaa todella tutkia sitä, mitä Sana todella opettaa ja jättää siksi aikaa vaikkapa muiden opastus vähemmälle ?

        Minä todella toivoisin sitä sinun itsesi vuoksi, siis kaikessa rakkaudessa !


      • ~~tähkäpää~~
        Käsitteet sekaisin kirjoitti:

        Onko sinulla yhä vain käsitteet ja asiat sekaisin !

        Siis vanhurskauttaminen, joka siis uudestisyntymässä tapatuu on suomeksi syyttömäksi julistaminen, eli kaikki synnit saadaan anteeksi, aiemmat näin leimataan, mutta Henki voi kehoittaa menemään sovittamaan/korvaamaan nekin synnit ja niiden seuraukset jolle kulle, jota kohtaan on väärin toimittu.

        Tulevat synnit joita uskova vääjäämättä tekee, ovat armon piirissä, mutta Sanan mukaan ne tulee pyytää anteeksi:

        1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

        Me kuulumme siis Armo veren alaisuuteen tai piiriin, joten tunnustamalla/ anteeksipyytämällä saamme ne anteeksi ja säilytämme yhteyden Herraan ja Isäämme.

        Savis en kiistä siis sitä, että uudestisyntymässä ihminen jo muuttuu !

        Mutta paljon on yhä puhdistettavaa Herralla, ja se puhdistamisen Herra siis suorittaa Sanan opetusten kautta:

        25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
        26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
        27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

        Siis jos Uskovasta olisi uudestisyntymässä tullut täydellinen ja loppuelämkseen puhdas, niin miksi Sana opettaa tässä, että vielä on tahroja ja ryppyjä joita Herran tulee yhä pestä ?

        Mieti ja tutki tätä asiaa nyt kerrankin kunnolla Savis, siis Sanaa tutkien !

        Meihin uudestisyntymässä tulee uusi luomus, eli Kristus asuu Pyhän Hengen kautta meissä, ja sitä kautta meille tulee halu hyvään ja oikeaan, mutta siitä Hengen ja lihan välisestä ristiriidasta ja sodasta Paavali kirjoittaa seuraavaa:

        Roomalaiskirje 7
        14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
        15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
        16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
        17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
        18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
        19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
        20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
        21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
        22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
        23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
        24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
        25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

        Mutta pyhitys elämää ei voi ihmisessä olla ilman sitä Pyhää Henkeä, eli siitä uudestisyntymisestä vasta alkaa pyhityselämä, eli Hengen opetus ja pyhittäminen, eli uudestisyntynyt ei ole täysin viaton ja syntiä tekemään kykenemätön, kuten sinä Savis yhä jaksat väittää !

        Uudestisyntymässä Uskovasta ei siis tule täydellistä, vaan hän vasta ALKAA KASVAA ja PYHITTYÄ sitä kohti, kuitenkaan sitä saavuttamatta maallisen elämänsä aikana, sillä jos uskova saavuttaisi Täydellisyyden, hänestä tulisi jo Jumala !

        Moni täydellisyys oppiin hurahtanut muuten, näyttää luulevan, että he muka olisivatkin jo lähes kuin Jumala itse, ikävä kyllä siis ainakin käytös ja toiminta on sitä luokkaa.

        Voistko Savis vihdoin alkaa todella tutkia sitä, mitä Sana todella opettaa ja jättää siksi aikaa vaikkapa muiden opastus vähemmälle ?

        Minä todella toivoisin sitä sinun itsesi vuoksi, siis kaikessa rakkaudessa !

        Juurikin näin ja aamenet tälle!

        >>"Uudestisyntymässä Uskovasta ei siis tule täydellistä, vaan hän vasta ALKAA KASVAA ja PYHITTYÄ sitä kohti, kuitenkaan sitä saavuttamatta maallisen elämänsä aikana, sillä jos uskova saavuttaisi Täydellisyyden, hänestä tulisi jo Jumala !

        Moni täydellisyys oppiin hurahtanut muuten, näyttää luulevan, että he muka olisivatkin jo lähes kuin Jumala itse, ikävä kyllä siis ainakin käytös ja toiminta on sitä luokkaa."


      • ~~tähkäpää~~
        sovitus pelastaa kirjoitti:

        Kiitos Tähkäpää,Ef 2:8-9, Sillä armosta te te olette pelastetut uskon kautta, ETTE ITSENNE ( oman antautumisen ) kautta, se on Jumalan lahja. 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Siis mistäpä muusta minä kerskaisin, kuin Paavalin sanoin "Jos minun kerskata täytyy, niin minun kerskaukseni olkoon Kristus ! Vain Hän tietää parhaiten ne "elämänkoulut ja polut" joita hän meitä kuljettaa ja johdattaa, eikait Hän kysele meiltä enää tahdotko ! Vain Jeesus riittää, kun myrskyt raivoaa.....

        >>"....eikait Hän kysele meiltä enää tahdotko !"


    • Ongelmana on

      Ongelmana nähdäkseni tämän ketjun alustuksessa on vähän se sama, kuin tuolla kielillä puhumis ketjussa !

      Eli kun jotakin ei itse ole koettu, niin monilla on silloin kovasti intoa kieltää kyseisen asian olemassa olo, ja toisalta tällöin näyttää olevan lisäksi yllättävän paljon intoa mustamaalata se, ja saattaa kyseinen asia, jota ei ole itse koettu omassa uskonelämässään, huonoon valoon muidenkin uskovien silmissä !

      Siis ongelman juuri on se, että arvostellaan asioita, joita ei itse ymmärretä, kun niitä ei olla itse eletty todeksi, ja se kai saa aikaan jonkin asteista kateutta tavallaan, kuten tämän ketjun alustajan asenteestakin voidaan lukea.

      Siis luuleeko joku muka olevansa parempi sen kokonaisen antautumisen tai Herran riisumisen kautta ja vuoksi, tai luuleeko joku olevansi parempi, kun puhuu kielillä, siinä silloin selvästi kuultaa kateus, ikävä kyllä.

      Mutta kateus on ihan turhaa, sillä Sana sanoo: Anokaa, niin teille annetaan !

      Ja kun kaikki on kuitenkin vain LAHJAA ja Herran työtä uskovassa, niin ei siinä silloin ole mitään syytä uskovan pullistella asioilla, ikäänkuin ne siunaukset olisi jotenkin ansaittu.

      Jos joku kuitenkin LUULEE ansainneensa jotakin siunauksia, niin silloin hän elää pahassa ylpeyden paisunaisuuden harhassa ja pettää lähinnä vain itseään, ihan kuten Sana kertoo:

      Gal. 6:3 Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.

      Oma harras toiveeni olisi se, että joka uskova puhuisi kielillä ja lähtisi Herran ja Sanan viitoittamalle kokonaisen antautumisen ja riisumisen Tielle, sillä sille Herra omiaan kutsuu, mutta kuten sanottua, moni ei itse halua eikä suostu, ja Herra ei tee väkivaltaa, eli vastoin omaa tahtoamme Hän ei tee mitään, joten lupa meidän tulee antaa ja Herra näkee myös senkin, että onko sydämemme mukana siinä anomisessa ja antautumisessa !

      • ~~tähkäpää~~

        >>" Oma harras toiveeni olisi se, että joka uskova puhuisi kielillä ja lähtisi Herran ja Sanan viitoittamalle kokonaisen antautumisen ja riisumisen Tielle, sillä sille Herra omiaan kutsuu,"


    • ~~tähkäpä䨨

      Olen tämän laittanut ennemminkin tänne, mutta laitanpa sen jälleen kerran, koska se niin hyvin kuvaa sitä, mitä olen yrittänyt tuolla aloituksellani tuoda julki:

      TYHJÄT KÄDET

      Mun käteni olivat täynnä,
      aarteita tämän maan.
      Ne kimmelsi kiehtoen mieltäin,
      vain turhassa loistossaan.
      Mutt Herra kun kädellään koski,
      mä jäljet naulojen näin,
      ja kaikki niin jalkoihin Herran
      pirstoiksi särkyi käsissäin.

      Tyhjät kädet, sanoi Herra,
      tyhjät kädet sillä olkoon,
      joka tekee mun työtäin.

      Mä seisahdin tahraisin käsin,
      raskaan työn kovettamin
      ja turhaksi näin minä työni,
      jos kuinkakin ahersin.
      Mut Herra mua kädellään koski,
      mä merkit haavojen näin,
      niin syntien tahrat hän poisti
      verellään vihmoin käsistäin.

      Puhtaat kädet, sanoi Herra,
      puhtaat kädet sillä olkoon,
      joka tekee mun työtäin.

      Mä uurastin lepoa vailla
      pyytäen palkkaani
      ja kiireestä vapisi kädet,
      vain harvoin ne rukoili.
      Mutt Herra kun käteeni koski,
      hän rauhan sieluuni soi
      ja levätä tuskaiset
      kädet käsissä Herran viimein voi.

      Tyynet kädet, sanoi Herra,
      tyynet kädet sillä olkoon,
      joka tekee mun työtäin.

      Mä taistelin väkevin käsin
      uhkuen voimaani.
      Vain itsellein elin mä silloin
      ja omaa tein työtäni.
      Mutt Jeesus kun käsiini koski,
      näin turhaks mä kiitoksen,
      sai voimaa mun käteni siellä
      käsissään hiljaa leväten.

      Laske kätes, sanoi Herra,
      laske käsihini,
      niin voit tehdä mun työtäin.

      Aug. Clement From

    • ~~tähkäpää~~

      >>>>>>>>>>>>>>>
      "Nähdäkseni tulkinta nyt ontuu, ainakin sen mukaan, mitä minä ymmärrän kokonaisena antautumisena ja riisumisena.

      Ongelmana nähdäkseni tämän ketjun alustuksessa on vähän se sama, kuin tuolla kielillä puhumis ketjussa."

      • Valvokaa !

        Moni uskova tuudittautuu ihan samoin, ikävä kyllä ! :(

        Nousi mieleeni viisaat ja tyhmät neitsyeet, eli Sana sanoo monessa kohtaa, että VALVOKAA !

        Se valvokaa siis tarkoittaa elämistä jatkuvassa Hengen pyhityksessä, ja siitä nyt osin on ollut kyse ja siihen pyhityselämään antautumisesta yhä vain syvemmin.

        Nyt siis viestisi on nähdäkseni lähinnä päinvastainen, eli "kerran pelastunut on aina pelastunut" opin kaltaista, jossa uskova voi olla siis elämättä sitä pyhityselämää, ja hän voi muka elää oman mielensä ja halujensa mukaan, kun Herra tuntee omansa.

        Mutta kysymys kuuluukin, että miksi tyhmät neitsyeet jäivät ulkopuolelle, ja miksi Herra sanoo näinkin:

        13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
        14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
        15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
        16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
        17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
        18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
        19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
        20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
        21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
        22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
        23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

        Huomaatko muuten, että koko asia kokonaisuus josta olen kirjoittanut, löytyy tuosta kohdasta, vaikka minun piti etsiä vain tuo kohta noista, jotka sanoivat Herran nimessä tehneensä vaikka mitä, ja mikä olikaan Herran näkemys ?

        Tuo kohta kokonaisuudessaan siis puhuu pyhitys elämän tärkeydestä ja sen jatkuvuuden tärkeydestä, eli siinä kohtaa syvemmän antautumisen tärkeydestä ja kokonaisvaltaisen riisumisen tärkeydestä.

        Ja nähdäkseni siis sinä Tähkäpää opetat pikemmin sitä vastaan ja tämäkin viestisi pikemmin tuudittaa muitakin Hengelliseen velttouteen ja valvomattomuuteen, ikävä kyllä, eli mietitkö hieman sitä, mihin olet johtamassa muita uskovia kirjoituksillasi ?

        Tässä vielä tuon valvomattomuuden vastapainoksi:
        Matt. 24:42 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

        Matt. 25:13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

        Matt. 26:38 Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani".

        Matt. 26:41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."

        Mark. 13:33 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.

        Mark. 13:35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,

        Mark. 13:37 Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."

        Luuk. 21:36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."

        Ap. t. 20:31 Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

        1. Kor. 16:13 Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät.

        Kol. 4:2 Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,

        1. Piet. 5:8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.


    • Töhkikselle

      miten kukaan jaksaa tällaista töhkäpään hirvittävää liturgiaa ottaa tosissaan ja uskoa sen juttuihin? Siinä on varmaan tyyppi joka rakastaa omaa ääntään ja antaa laulaa kaiken mitä mieleen juolahtaa. Tällainen tyyppi EI sovellu uskonjohtajaksi ja
      armontuojaksi, vaan tämä on täydellinen narsisti ja huijari.

    • ~~tähkäpää~~

      Yritän vielä tuoda esille aloituksen varsinaista aihetta ja sitä, mistä olisin halunnut keskustella, koska tuossa on välillä tullut piiiiiiiiiiitkiä kirjoituksia aivan muusta aiheesta.

      Tässä aloituksesta lainaamaani erä osa:

      "Mitä jää jäljelle, kun ihmiseltä RIISUTAAN "kokonaisen antautumisen" tai "riisutun kilvoituksen" KERSKAUS?

      JÄLJELLE JÄÄ ARMO - JUMALAN SUURENMOINEN ARMO - joka kasvattaa - tukee - ja lohduttaa!

      Jumalan ARMO merkitsee toivoa jokaiselle vajaamittaiseksi itsensä tuntevalle, joka uskaltautuu sen varaan ja hän saa huomata, kuten Paavali muinoin oman pistimensä kanssa "taistellessaan":

      "Minun armossani on sinulle kyllin;" 2 Kor. 12:9"

      ---- Mitä siis meille jää jäljelle, kun meiltä ---- RIISUTAAN --- "K A" ja "R U" ----- KERSKAUS ----??

      Sillä tuota ennemmin kirjoitin näin:
      "Kokonainen antautuminen on eräänlainen patenttiratkaisu, jonka oletamme sopivan kaikkiin "hengellisiin" ongelmiin ratkaisuksi.

      Hyvin nopeasti ja näppärästi se on käsisämme varsinkin silloin, kun lähimäisen elämä tai vaikeudet kaipaavat mielestämme oikomista.

      Ja näin me kätkemme Jumalan siunaukset, avun ja hyväksynnän sellaisten ehtojen taakse, että niistä
      selviää vain itsekrittiikkiä vailla oleva hengellinen
      lapsi tai vanha "hyvin kirjansa lukenut" fariseus.
      (Kirjain kuolettaa)"

      Halusin siis keskustella "kok.ant." ja >"riis.uskon" VÄÄRINKÄYTÖKSISTÄ, en niiden tarpeellisuudesta kristityn elämässä.

      Sillä jokainen Kristitty tietää aivan varmasta, että meitä jokaista hengellisen matkamme varrella riisutaan ja jokainen meistä vaeltaa pyhityskilvoituksen tiellä ja ellemme antaudu kokonaan Kristukselle, Hän ei voi meidän elämäämme korjata ja kuljettaa meitä sitä tietä, jossa uskomme kirkastuu kirkastumistaan!

      Eli noista aihe-alueisiin ei aloitukseni liity millään tavoin.
      Se on kokonaan toisen keskustelun paikka ja kuten jo sanoin, itse uskon noiden asiiden olevan jokaiselle vähänkin aikaa Kristusta seuranneelle tuttua ja elle ole, tiedän Jumslsn kuljettavan jokaista omaanse sellaisia teitä, ettäne varmasti ajallaan tutuiksi tulevat??

      Totesimme mm. tuolla välillä jo esim. "Sovitus pelastaa" kanssa, että meidän riisumisemme jatkuu aivan meidän kuolemaamme saakka ja siitäkin huolimatta tottuus on Raamatun mukaan se, että silloin vasta vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa.

      Eli tässä on kirjoitettu pitkiä kirjoituksia noiden osa-aluiden tarpeellisuudest, eikä toki niistäkään muistutaminen huono asia ole, mutta se ei ole varsinainen aloituksen ja ketjun aihe ja kun sitten aloituksen aiheesta keskustelevien ja kyseiseen aiheeseen pohjautuvien kirjoituksista nypitään pieniä osa-aluita, ja niitä peilataan väärään pohjakeskusteluun, on se vähän samaa, kuin nostetaisiin mannanlappuja ja sitten edettäisiin niiden mukaan. !. lappu sanoo: Ja Juudas meni ja hirttäytyi ja 2. lappu sanoo: Menen ja tee sinä samoin. :)

    • Käsitellään sitten

      Käsitellään sitten kirjoittamiasi asioita, eli yritän vääntää rautalangasta, kun et ikävä kyllä näytä ymmärtävän mitä sinulle on jo kirjoitettu !

      Eli ensin tämä osio johon viittasit:

      tttttttt

      "Mitä jää jäljelle, kun ihmiseltä RIISUTAAN "kokonaisen antautumisen" tai "riisutun kilvoituksen" KERSKAUS?

      JÄLJELLE JÄÄ ARMO - JUMALAN SUURENMOINEN ARMO - joka kasvattaa - tukee - ja lohduttaa!

      Jumalan ARMO merkitsee toivoa jokaiselle vajaamittaiseksi itsensä tuntevalle, joka uskaltautuu sen varaan ja hän saa huomata, kuten Paavali muinoin oman pistimensä kanssa "taistellessaan":

      "Minun armossani on sinulle kyllin;" 2 Kor. 12:9"

      ---- Mitä siis meille jää jäljelle, kun meiltä ---- RIISUTAAN --- "K A" ja "R U" ----- KERSKAUS ----??

      ttttttttttttttttttttttt

      Heti ensimmäinen kysymys eli lähtökohta on nähdäkseni pielessä, eli se mihin se pohjaa ja perustuu !

      Siis Uskova, joka todella on Herran vaikuttamana lähtenyt täydellisen antautumisen ja riisumisen Tielle, hän ei ylpisty, eikä toimi kuten kirjoitat, vaan nöyrtyy vain yhä lisää !!!

      Eli tuo väite ja ajatus on itsessään jo pielessä siten !

      Sinulla on nähdäkseni nyt hieman sekaisin asiat ja perustat, eli kuten jo tuossa siis sanoin, että JOS Herra on johdattanut sille Tielle, se vie lisääntyvään nöyryyteen, eikä silloin ole mitään tarvetta ylpeillä tai nokkia, saati polkea muita !

      Mutta sitten on TOINEN VAIHTOEHTO, josta ehkä haluaisit kirjoittaa, mutta sekoitat vain asiat alustuksessasi, eli vaihoehto 2:

      Jos Uskova on lähtenyt "itse pyhittymisen tielle", joka on se VÄÄRÄ tie, ja joka siten siis vie vain ylpeyteen ja paisuneisuuteen, eli siinä uskova itse pinnistelee paremmaksi, ja jos omasta mielestään(sokeudessaan) sitten luulee siinä onnistuneensa, niin toki hänellä on syytä ylpeillä, mutta ei Jumalan silmissä todellakaan, sillä se on sitä omavanhurskautta eli ulkokultaisuutta, josta Herramme Jeesus varoittaa monen monta kertaa, eli fariseuksen hapatusta, eli väärää oppia ja väärää tietä !

      Siis kirjoituksellasi sekoitat siis nämä kaksi asiaa ja tietä keskenään, ja siksi kirjotuksestasi saa sen kuvan kuin antautumisen ja riisumisen Tie olisi jotenkin väärä, tai että ne olisivat jotenki sama tie, mutta ei niin vaan on siis kaksi erillistä tietä, ja toinen vie paisuneisuuteen ja toinen nöyryyteen.

      Siis sekavan kirjoituksesi perusteella moni varmasti sai lisäksi semmoisenkin käsityksen, että itse "kokonainen antautuminen ja riisuutumisen Tie" olisi jotekin huono, ja lisäksi siitä puhuminen on itsessään jo huonoa.

      Nyt pyydän sinua Tähkäpää lukemaan sen aloituksesi ja sen jälkeiset viestisi, ja katsotko ITSE, että kirjoititko missään niistä, että kokonaisen antautumisen ja riisumisen Tie on oikea ja hyvä ???

      Tuo sinun olisi jo heti alustuksessa tullut kirjoittaa !

      Siis kun Herra kasvattaa opettajia, niin perus opetus on se, että jos puututaan johonkin epäkohtaan tai väärään tai valheeseen, niin aina olisi hyvä silloin samalla kertoa se Totuus ja Oikea ja Hyvä, ja Herran tahto.

      Siis Oikea ja Hyvä ja Totuus siis parhaiten paljastaa sen väärän ja valheen !

      Siis ei uskovaa, eikä Seurakuntaa, rakenna pelkkä arvostelu, jos ei kerrota sitä Totuutta ja Jumalan Hyvää Tahtoa!

      Nyt kun sinä jätit tuon Totuuden kertomatta, niin minulle ja varmasti monille muille lukijoille tuli se käsitys, että sinä pidät sitä "kokonaisen antautumisen" ja riisuuttumisen Tietä ja jopa siitä puhumista vääränä !

      Ymmärrätkö nyt syyn siihen, miksi sinun kirjoituksiisi moni joutuu puuttumaan kaiken aikaa ?

      Sinulla on kova hinku opettaa, ja vaikka et sitä myöntäisikään, niin sen kyllä näkee, sillä et ota vastaan kehoitusta, ja jumitut omiin luuloihisi, ilman että tutkisit ne kunnolla, sinä siis LUULET kovasti tietäväsi kaiken ja se halveksiva ja alentuva asennoituminen muihin kirjoittajiin kertoo myös sen, että olet siis nostanut itsesi muiden yläpuolelle "tietämään" paremmin kuin muut, eli asenne paljstaa sen, että et ole keskustelemassa vaan opettamassa !

      Gal. 6:3 Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.

      1. Kor. 8:2 Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee;

      1. Kor. 14:36 Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut?

      Siis tuo edellä oleva Sanan kohta kertoo hyvin sinun asenteestasi, ja kun sinua ja kirjoituksiasi ja toimiasi sitten joutuu oikomaan, niin alkaa peittely ja selittely sun muu, mutta ei itse tutkistelu, kuten nöyrän uskovan kohdalla alkaisi !

      • Lisäys edelliseen

        Jatketaanko yhä lisää näiden asioiden käsittelyä Tähkäpää ?

        Minulla olisi vielä paljon kirjoitettavaa !

        Esim. tuon edeltävän kirjoituksesi viimeinen lause kokonaisuus, siinä se taas näkyy sinun ylpeytesi ja kopeutesi, siinä EI NÖYRYYS puhu ja ole äänessä, vaikka kovasti muuten pyhää esitätkin !

        Ja se lausekokonaisuus taas paljasti sydämen asenteesi, ja myös sen, että et edes paneutunut kunnolla siihen, mitä sinulle on JO kirjoitettu, sillä jos olisit paneutunut, niin et olisi todellakaan kirjoittanut noin, kuten nyt kirjoitit !


      • ~~tähkäpää~~
        Lisäys edelliseen kirjoitti:

        Jatketaanko yhä lisää näiden asioiden käsittelyä Tähkäpää ?

        Minulla olisi vielä paljon kirjoitettavaa !

        Esim. tuon edeltävän kirjoituksesi viimeinen lause kokonaisuus, siinä se taas näkyy sinun ylpeytesi ja kopeutesi, siinä EI NÖYRYYS puhu ja ole äänessä, vaikka kovasti muuten pyhää esitätkin !

        Ja se lausekokonaisuus taas paljasti sydämen asenteesi, ja myös sen, että et edes paneutunut kunnolla siihen, mitä sinulle on JO kirjoitettu, sillä jos olisit paneutunut, niin et olisi todellakaan kirjoittanut noin, kuten nyt kirjoitit !

        Niin, sinä puhut kuten täydellinen ja virheetön ihminen puhuu!

        Ja nyt minulle vasta kirkastui tuota lausetta kirjoittaessani, miksi niin hanakasti kävit tämän aiheen kimppuun. :)

        Mutta sen kirjoitin minkä kirjoitin ja tässä seison,
        enkä muuta voi. :)

        Joten:

        "Jos minun kerskata täytyy, niin minun kerskaukseni olkoon KRISTUS!" !!!!!!!!!!!!!!

        Minä olen totta totisesti juurikin niin kelvoton ihminen,
        kuin mitä Sinä näissä viesteissäsi tässä ketjussa olet kirjoitanut!

        Mutta siksihän minä tarvitsenkin niin valtavan paljon Jumalan apua ja armoa, etten askeltakaan uskalla ottaa ilman Häntä!

        Ja siksi rakastan Häntä niin paljon, koska Hän on rakastanut ensiksi minua.......ajattele!!!........tällaista ihmistä josta ei Sinunkaan mielestäsi löydy mitään muuta, kuin kaikkinasta mahdollista pahaa.

        Mutta minä tunnen ja tiedän, ETTÄ SIITÄ HUOLIMATTA HÄN RAKASTAA MYÖSKIN MINUA, ETTÄ ON ANTANUT KAIKKI MINUNKIN SYNTIN ANTEEKSI!

        Ja juuri tästä minä haluankin kertoa ja rohkaista kaikkia muitakin luottamaan Hänen armoonsa ja rakkauteensa,
        sillä jos Hän on tällaista rakastanut ja armahtanut, eikä
        Hän sitten rakastaisi ja armahtaisi kaikkia muitakin!

        Minun saviastiassani kun ei ole mitään hyvää!!!

        Ja kaikki hengellinenkin, mitä olen saanut kokea ja vastaanottaa, on suurta ja täysin ansiotonta armolahjaa Jumalalta, ilman minkäänlaista omaa ansiota tai saavutuksia.

        Eli voin jo itsekin näitä viimesiä virstanvälejäni kulkiessani todeta Paavaliin yhtyen:

        Mun syntini suuret kaikki,
        sä kannoit mun Jeesukseni.
        Ne anteeksi viimeistä myöden,
        sä annoit mun Jeesukseni
        Oi syttyös sydän sä siitä,
        ei siihen mun lauluni riitä,
        ei riitä, ei riitä.

        Mun turmeus saastani kaiken
        sä kannoit mun Jeesukseni.
        Ja lahjaksi elämän uuden,
        sä annoit mun Jeesukseni.
        Ja vaikka ei kiitoksein riitä
        oi kuitenkin sieluni kiitä,
        oi kiitä, oi kiitä.

        Niin maailman synnit kaikki
        Sä kannoit mun Jeesukseni.
        Tään sanoman viemisen mulle,
        sä aannoit mun Jeesukseni.
        Oi syttyös sydän sä siitä,
        käy kyynelin riemulla niitä,
        oi niitä, oi niitä.


        http://www.youtube.com/watch?v=Ld5wHCJ1pJw


        Voi mieten sydämeni kiittää ja ylistääkään Jumalaa Hänen suuresta armostaan ja rakkaudestaan!


    • ~~tähkäpää~~

      Tuossa edellä monilla eri nm. kirjoittava Vr62 kirjoitta mm. nöyryydestä ja tässä laulussa on mielestäni hyvä tiivistelmä siitä, miten Jumala usein meistä hioo ja valmistaa nöyriä astioita Hänen käyttönsä:

      Ei nöyrää lapsen mieltä vain sattumalta saa.
      Ei tuskatta voi Herra niin täysin pelastaa
      Et aina henkivirrat, sydäntä hallitsee
      Ja sielu aatoksissaan Jeesusta katselee.

      Jos Herra tahtoo tehdä, sun Aabrahamikseen.
      Saat Iisakkisi viedä, Hänelle uhrikseen.
      Se tuntuu - uhrikuolo ja Raakel ihana,
      kun kerran haudatahan, on tuska polttava.

      Mut sydäntä jos viiltää, kun uhri vaaditaan
      Kun kaikki oma henki, myös alttiiks annetaan.
      Niin suurempi on riemu, kun Herran käskystä
      on uhrattu ja saatu, todistus Häneltä.

      Jos Jeremian lailla, sä ahdistuksissas,
      oot lohdutusta vailla, oi katso murheistas.
      Kuin Jaakobille vainen, on maasta nouseva,
      tie kirkas taivahainen, sinulle uskossa.

      Myös Aaron vaiti kantaa, kun Herra kurittaa.
      ja murheissaankin antaa, Hän laille kunniaa
      Niin kalliit sulle myöskin, nyt olkoot käskynsä,
      sä kärsi rukouksin ja kiitä nöyränä!

      Mä murheen lainehilla, nän kaaren ihanan,
      väreillä hohtavilla, pilvissä loistavan.
      Se lupaus on Herran, mi mulle opettaa,
      et hyväkseni kerran, Hän murheen lopettaa.

      Ei tyyntä lapsen mieltä, vain sattumalta saa.
      Ei tuskatta voi Herra, niin täysin pelastaa.
      Vaan kautta kyyneltulvan, käy pyhityksen tie,
      Siks että aatoksemme, vain Jeesuksehen vie.

      Valittavasti tuota laulua ei löytynytlaulettuna,
      mutta melodian voi kuunnella tästä:


      http://www.youtube.com/watch?v=LbLiKci5uSg

    • sovitus pelastaa

      Siis miten MAHTAVA laulu ! Missä kirjassahan tämä lienee ? kuuleeko tätä helluntaikirkossa ? Mutta, tahtoisin ehdottomasti opiskella tämän laulun ja kajauttaa omassa luterilaisessa kotikirkossani, sinne se kuuluu, onhan tää niin erilainen, ja puhutteleva !

      • ~~tähkäpää~~

        Minusta tuo on Hengellisessä laulukirjassa, mutta kun en nyt löydä omaani mistään, että voisin tarkistaa, saattaa olla autossa liikenteessä.

        Tuo laulu on siinä mielessä valtava, että se kertoo totuuden uskovan vaelluksesta ja silti se samalla rohkaisee ja antaa lohtua jatkamaan ja kestämään loppuun asti.

        Josko jollakin olisi Harpunsävelet kirja, voisi tarkistaa, ettei vain olisi sieläkin?

        Oman Harpunsäveleni olen antanut eteenpäin tyttärelle, kun oli nuottipainos, tulee siellä paremmin hyödynnettyä.


      • mazdels

        Tuo laulu, samoin kuin edellinenkin Tähkäpään laittama laulu, ovat vanhoja hienoja helluntailauluja, joita laulettiin aikoinaan paljonkin helluntaiseurakunnissa. Itse osaan vielä molemmat laulut. Valitettavasti nykyinen meno ylistysvillityksineen ja rock-disco-bändeineen ovat syrjäyttäneet nämä vanhat ihanat laulut helluntaikokouksista lähes täysin.

        Nuo laulut eivät välttämättä ole Hengellisessä laulukirjassa, mutta saattavat löytyä vanhasta Kitarakuorolauluja -kirjasta tai Aimo Huttusen Sävelten Sanoma -laulukirjoista.


      • ~~tähkäpää~~
        mazdels kirjoitti:

        Tuo laulu, samoin kuin edellinenkin Tähkäpään laittama laulu, ovat vanhoja hienoja helluntailauluja, joita laulettiin aikoinaan paljonkin helluntaiseurakunnissa. Itse osaan vielä molemmat laulut. Valitettavasti nykyinen meno ylistysvillityksineen ja rock-disco-bändeineen ovat syrjäyttäneet nämä vanhat ihanat laulut helluntaikokouksista lähes täysin.

        Nuo laulut eivät välttämättä ole Hengellisessä laulukirjassa, mutta saattavat löytyä vanhasta Kitarakuorolauluja -kirjasta tai Aimo Huttusen Sävelten Sanoma -laulukirjoista.

        Näinpä muuten saattaa ollakin!

        Mulla ei ole enää tallessa Pitkää kirjaakaan, eikä Sävelten sanomia, nekin olen antanut eteenpäin niitä tarvitseville.

        Vaikka en itse enää pysty laulamaan kuin omaksi ilokseni, minulle on kyllä hengelliset laulut hyvin tärkeitä.

        En ehkä ole niin mahdottomasti musiikin ystävä, mutta kun rakastan runoutta, niin en jaksa lopettaa ihailemasta niitä runoilijoita, jotka ovat saaneet supistettua paljon hyvää sanomaa yhden laulun sisältöön, niin kuin on esim. tuossa:
        Ei näyrää lapsen mielta vain sattumalta saa.....

        Onko se Mazdels Sinulle tuttu laulu?


      • ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Näinpä muuten saattaa ollakin!

        Mulla ei ole enää tallessa Pitkää kirjaakaan, eikä Sävelten sanomia, nekin olen antanut eteenpäin niitä tarvitseville.

        Vaikka en itse enää pysty laulamaan kuin omaksi ilokseni, minulle on kyllä hengelliset laulut hyvin tärkeitä.

        En ehkä ole niin mahdottomasti musiikin ystävä, mutta kun rakastan runoutta, niin en jaksa lopettaa ihailemasta niitä runoilijoita, jotka ovat saaneet supistettua paljon hyvää sanomaa yhden laulun sisältöön, niin kuin on esim. tuossa:
        Ei näyrää lapsen mielta vain sattumalta saa.....

        Onko se Mazdels Sinulle tuttu laulu?

        Kirjoitin jo ylempänä, että ovat tuttuja lauluja molemmat. Ja musikaalisena ihmisenä melodiat jäävät helposti mieleeni, varsinkin jos niissä on melodia, joista erityisesti pitää, kuten näissä. Laulua Mun syntini suuret kaikki, soitettiin 1970-luvulla usein radiossa Hengellisen musiikin toivekonsertissa ja Hartaissa sävelissä. Laulun esitti joku helluntaiseurakunnan kitarakuoro. Tuota jälkimmäistä laulua en ole kuullut radiosta koskaan, mutta synnyinpaikkakuntani helluntaiseurakunnassa se oli ainakin käytössä 1970-luvulla.

        Lapsena ja varhaisnuorena en juurikaan kiinnittänyt huomiota laulujen sanoihin, enkä halunnutkaan, koska niitä käytettiin joskus hyvin lakihenkisesti ja väärissä yhteyksissä kohdallani. Mutta mukavat melodiat jäivät mieleeni. Kun katselin muutama vuosi sitten pitkästä aikaa edesmenneen isäni vanhaa joskus 1950-luvulla painettua kansiotyyppistä kitarakuorolauluja -kirjaa, oli siellä ainakin joka kolmas laulu vielä tuttu.

        Mutta kuten sanottu, valitettavasti helluntaiseurakunnat ovat hyljänneet vanhat helluntailaulut hyvin suurelta osin. Petri Kososen johtamassa Floridan suomalaisessa helluntaikirkossa kerrottiin kannetun vanhat helluntailaulukirjat roskiin. Liekö näin tapahtunut Suomessakin joissakin seurakunnissa? Joka tapauksessa vanhoista lauluista on luovuttu helluntaiseurakunnissa ylistyshömpän viemän ajan takia.


    • Kyllähän sinä kuitenkin luokittelet ihmiset uskovaisiksi ja ei-uskovaisiksi??

      • ~~tähkäpää~~

        Tarkoitin tuolla luokittelulla sitä; ettei minulla ole lupaa eikä oikeutta luokitella ketään uskovaiseksi tai ei-uskovaiseksi, ILMAN HÄNEN OMAA TUNNUSTUSTAAN, tai väittää vastaan, jos hän sanoo olevansa joko uskovainen tai olevansa ei-uskovainen.

        Luotan ja uskon ihmisen omaan tunnustukseen ja sen perusteella uskon myöskin, että on uskovaisia ja on ei-uskovaisia, mutta minä en tuota jakoa ihmisenä voi tehdä ilman kenenkään omaa tunnustusta.

        Eikö olisi aika kauheaa, jos joku esimerkiksi menisi seurakuntaan ja ilmoittaisi, että on tullut uskoon ja haluaa kasteelle, että seurakunnassa alettaisiin väittä vastaan, että et sinä uskossa ole?

        Ja siksi kastettaessa sanotaankin, että: Oman suusi tunnustuksen perusteella, että uskot.....jne.

        Siksi myöskin on käytäntö, että jokainen kastettava ennen kastettaan omin sanoin kertoisi onko uskossa ja hän on
        sitten itse vastuussa Jumalalle siitä, puhuuko totta.


      • ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Tarkoitin tuolla luokittelulla sitä; ettei minulla ole lupaa eikä oikeutta luokitella ketään uskovaiseksi tai ei-uskovaiseksi, ILMAN HÄNEN OMAA TUNNUSTUSTAAN, tai väittää vastaan, jos hän sanoo olevansa joko uskovainen tai olevansa ei-uskovainen.

        Luotan ja uskon ihmisen omaan tunnustukseen ja sen perusteella uskon myöskin, että on uskovaisia ja on ei-uskovaisia, mutta minä en tuota jakoa ihmisenä voi tehdä ilman kenenkään omaa tunnustusta.

        Eikö olisi aika kauheaa, jos joku esimerkiksi menisi seurakuntaan ja ilmoittaisi, että on tullut uskoon ja haluaa kasteelle, että seurakunnassa alettaisiin väittä vastaan, että et sinä uskossa ole?

        Ja siksi kastettaessa sanotaankin, että: Oman suusi tunnustuksen perusteella, että uskot.....jne.

        Siksi myöskin on käytäntö, että jokainen kastettava ennen kastettaan omin sanoin kertoisi onko uskossa ja hän on
        sitten itse vastuussa Jumalalle siitä, puhuuko totta.

        No, minä olen uskovainen koska minä luin -tilanteen tullessa eteen-syntisen rukouksen. Sanottiin että se on ehto.

        No, nyt minä tein sen ja olen rukoillut muutenkin. Rukoilen aina yhtä asiaa kerran.

        Ja minähän olen tehnyt parannuksen alkoholista ja paastoan kahdesti viikossa.

        Siitä tuli mieleeni eräs Raamatunkohta jonka mm.sinä postasit tänne jokin aika sitten, kun olin tehnyt aloituksen paastosta.

        Siinä buplikaani ja syntinen kumpainenkin puhelivat. Buplikaani sanoi että onneksi hän ei ole kuten tuo toinen vaan hän maksaa kymmennykset joka tillistä ja mintusta ja "paastoaa kahdesti viikossa."

        Toinen, enemmän jumalan mielen mukainen mies, sanoi että "ole minulle suurelle syntiselle armollinen."

        Mietin vain..tuo kohta tuli monessa keskustelussa esiin, juuri kun olin aloittanut 2:5 paastoni.

        Sattumaako?

        Itse olen sekoitus buplikaania ja syntistä. Paastoan kahdesti viikossa. Raamattu toisaalta kehoittaa siihen, toisaalta tuosta r-kohdasta näkee ettei jumala välitä.


      • ~~tähkäpää~~
        sarisusannass73 kirjoitti:

        No, minä olen uskovainen koska minä luin -tilanteen tullessa eteen-syntisen rukouksen. Sanottiin että se on ehto.

        No, nyt minä tein sen ja olen rukoillut muutenkin. Rukoilen aina yhtä asiaa kerran.

        Ja minähän olen tehnyt parannuksen alkoholista ja paastoan kahdesti viikossa.

        Siitä tuli mieleeni eräs Raamatunkohta jonka mm.sinä postasit tänne jokin aika sitten, kun olin tehnyt aloituksen paastosta.

        Siinä buplikaani ja syntinen kumpainenkin puhelivat. Buplikaani sanoi että onneksi hän ei ole kuten tuo toinen vaan hän maksaa kymmennykset joka tillistä ja mintusta ja "paastoaa kahdesti viikossa."

        Toinen, enemmän jumalan mielen mukainen mies, sanoi että "ole minulle suurelle syntiselle armollinen."

        Mietin vain..tuo kohta tuli monessa keskustelussa esiin, juuri kun olin aloittanut 2:5 paastoni.

        Sattumaako?

        Itse olen sekoitus buplikaania ja syntistä. Paastoan kahdesti viikossa. Raamattu toisaalta kehoittaa siihen, toisaalta tuosta r-kohdasta näkee ettei jumala välitä.

        Nyt vasta tajusin, mistä ketjusta tuossa edellä puhut.

        Niin, Sinä itse ja Jumala tiedätte, "mitä" olet ja se onkin ensisijaisesti teidän kahden välinen asia.

        Raamattu opettaa siitä mm. näin:

        Gal. 4
        6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
        7. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.

        Room. 8
        16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,
        että me olemme Jumalan lapsia.
        17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin
        perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä,
        jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

        Jos Sinun henkesi todistaa Hänen Henkensä kanssa, että olet Jumalan lapsi, niin ei siihen silloin ole kenelläkään ulkopuolisella mitään sanomista.

        Ja kuten tuo Room.8 17 jae jatkaa: "....jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme."

        Eli kun Hän on antanut oman henkensä meidän sydämeemme, jonka saamme uudestisyntymässä ja joka meille todistaa, olemmeko Jumalan lapsia, siitä sitten alkaa Hänen ennalta valmistamansa tie yhdessä Hänen kanssaan ja sillä tiellä Hän meitä valmistaa ja kasvattaa, että me kerran perille pääsisimme yhdessä muiden autuaiden kanssa.


    • ps. minä olen uskovainen sillä olen lukenut uskovaisen käskystä syntisen rukouksen.

      • ~~tähkäpää~~

        Ok, joten tapahtukoon Sinulle niin kuin uskot!


      • ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Ok, joten tapahtukoon Sinulle niin kuin uskot!

        Niin, mutta eihän se tuntunut miltään. Mikään ei muuttunut.

        Kumma kun alkavat käännyttää jo valmiiksi uskovaista ihmistä.

        Olen kuin Tuomas.


      • ~~tähkäpää~~
        sarisusannass73 kirjoitti:

        Niin, mutta eihän se tuntunut miltään. Mikään ei muuttunut.

        Kumma kun alkavat käännyttää jo valmiiksi uskovaista ihmistä.

        Olen kuin Tuomas.

        :)

        Miltä sen olisi pitänyt tuntua tai miltä odotit sen tuntuvan? :)

        Jos niin tapahtuu, että joku yrittää käännyttää jo valmiiksi uskovaista, niin silloin on hyvä ystävällisesti ilmoittaa, että
        kiitos Herralle, minä olen jo uskossa Herraan Jeesukseen ja olen Jumalan lapsi.

        Mitä sitten Tuomakseen tulee:
        On ihana nähdä, että Jeesus antoi "mahdollisuuden" Tuomaksellekin uskoa, vaikka toki hiukkasen nuhtelikin :)
        häntä hänen epäuskostaan.

        Mutta kuten jo aiemmin keskustelimmekin, kukapa meistä voi lyödä rintaansa sen suhteen, etteivätkö ne epäuskon laineet ole omaakin sydäntä joskus huuhdelleet ja on joutunut huutamaan Jeesuksen puoleen, että ellet nyt ojenna kättäsi ja auta, niin minä hukun.

        Ja muistat varmasti mitä tapahtui?
        Jeesus ojensi kätensä Pietarille ja tarttui hänenne........mutta....... ei jättänyt
        Pietariakaan nuhtelematta. :)

        Matt. 14
        14:28 Pietari vastasi hänelle ja sanoi:
        "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun
        tulla tykösi vettä myöten."
        14:29 Hän sanoi: "Tule." Ja Pietari astui
        ulos venheestä ja käveli vetten päällä
        mennäkseen Jeesuksen tykö.
        14:30 Mutta nähdessään, kuinka tuuli,
        hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja
        huusi sanoen: "Herra, auta minua."
        14:31 Niin Jeesus kohta ojensi kätensä,
        tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä
        vähäuskoinen, miksi epäilit?"


      • ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        :)

        Miltä sen olisi pitänyt tuntua tai miltä odotit sen tuntuvan? :)

        Jos niin tapahtuu, että joku yrittää käännyttää jo valmiiksi uskovaista, niin silloin on hyvä ystävällisesti ilmoittaa, että
        kiitos Herralle, minä olen jo uskossa Herraan Jeesukseen ja olen Jumalan lapsi.

        Mitä sitten Tuomakseen tulee:
        On ihana nähdä, että Jeesus antoi "mahdollisuuden" Tuomaksellekin uskoa, vaikka toki hiukkasen nuhtelikin :)
        häntä hänen epäuskostaan.

        Mutta kuten jo aiemmin keskustelimmekin, kukapa meistä voi lyödä rintaansa sen suhteen, etteivätkö ne epäuskon laineet ole omaakin sydäntä joskus huuhdelleet ja on joutunut huutamaan Jeesuksen puoleen, että ellet nyt ojenna kättäsi ja auta, niin minä hukun.

        Ja muistat varmasti mitä tapahtui?
        Jeesus ojensi kätensä Pietarille ja tarttui hänenne........mutta....... ei jättänyt
        Pietariakaan nuhtelematta. :)

        Matt. 14
        14:28 Pietari vastasi hänelle ja sanoi:
        "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun
        tulla tykösi vettä myöten."
        14:29 Hän sanoi: "Tule." Ja Pietari astui
        ulos venheestä ja käveli vetten päällä
        mennäkseen Jeesuksen tykö.
        14:30 Mutta nähdessään, kuinka tuuli,
        hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja
        huusi sanoen: "Herra, auta minua."
        14:31 Niin Jeesus kohta ojensi kätensä,
        tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä
        vähäuskoinen, miksi epäilit?"

        Jos sinä menisit kesällä rannalle ja edessäsi olisi järvi, niin et edes kokeilisi vetten päällä kävelemistä, sillä tiedät että kahlaamiseksi se menisi.

        Siksi tuo kohta on vähän vaikea ymmärtää, kun on varma siitä ettei vetten päällä kävely onnistuisi.

        Meillä ei ole Pietarin uskoa tässä asiassa.

        Tietenkin voimme rukoilla samoin kuin hän:"Herra, auta minua!"

        Mutta voisi olla että se Pietarinkin kokema tuuli olisi meille liikaa emmekä kuulisi Jumalan ääntä ollenkaan.

        Kirjoitit syntisen rukouksesta"Miltä sen olisi pitänyt tuntua ja miltä odotit sen tuntuvan?"

        Mua on täällä syytetty yhtä lailla kuin sinua, ja vielä sama ihminen...uskovien pilkkaamisesta. Sinua syytettiin muusta.

        Se ihminen näkee että en enää pilkkaa uskovaisia. Että olen tehnyt parannuksen. En ole mitään tietoista parannusta tehnyt.

        Jotenkin odotin että syyllisyydentunne siitä asiasta helpottaisi. Ja ne ihmiset jotka ovat kokeneet että olen heitä loukannut vaikenisivat,eivätkä olisi aina nokkimassa siitä.

        Sen olisi pitänyt tuntua siltä että Jumala KUULI sen rukoukseen sisältyvän pyynnön mutta -tällä kertaa- ei tullut sitä tunnetta että kukaan olisi minua kuullut.

        Ei ihminen eikä Jumala.


      • ~~tähkäpää~~
        sarisusannass73 kirjoitti:

        Jos sinä menisit kesällä rannalle ja edessäsi olisi järvi, niin et edes kokeilisi vetten päällä kävelemistä, sillä tiedät että kahlaamiseksi se menisi.

        Siksi tuo kohta on vähän vaikea ymmärtää, kun on varma siitä ettei vetten päällä kävely onnistuisi.

        Meillä ei ole Pietarin uskoa tässä asiassa.

        Tietenkin voimme rukoilla samoin kuin hän:"Herra, auta minua!"

        Mutta voisi olla että se Pietarinkin kokema tuuli olisi meille liikaa emmekä kuulisi Jumalan ääntä ollenkaan.

        Kirjoitit syntisen rukouksesta"Miltä sen olisi pitänyt tuntua ja miltä odotit sen tuntuvan?"

        Mua on täällä syytetty yhtä lailla kuin sinua, ja vielä sama ihminen...uskovien pilkkaamisesta. Sinua syytettiin muusta.

        Se ihminen näkee että en enää pilkkaa uskovaisia. Että olen tehnyt parannuksen. En ole mitään tietoista parannusta tehnyt.

        Jotenkin odotin että syyllisyydentunne siitä asiasta helpottaisi. Ja ne ihmiset jotka ovat kokeneet että olen heitä loukannut vaikenisivat,eivätkä olisi aina nokkimassa siitä.

        Sen olisi pitänyt tuntua siltä että Jumala KUULI sen rukoukseen sisältyvän pyynnön mutta -tällä kertaa- ei tullut sitä tunnetta että kukaan olisi minua kuullut.

        Ei ihminen eikä Jumala.

        Juu sain viestiä hetki sitten, että minua on syyttänyt vähän yks jos toinenkin :) ja mistä kukakin. :)

        Mutta eilinen on mennyt ja huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra.

        Jos omatunto syyttää edelleen, vaikka on syntinsä tunnustanut ja hyljännyt ja saanut armon, siihen tilanteeseen Raamattu on antanut tällaisen ohjeen ja lupauksen:

        1 Joh 3
        18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai
        kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
        19. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta,
        ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa
        sydämemme sillä,
        20. että jos sydämemme syyttää meitä, niin
        Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme
        ja tietää kaikki.

        Jos meidän omatuntomme syyttää senkin jälkeen, kun olemme katuneet syntejämme, tehneet parannuksen synneistämme ja pyytäneet niitä anteeksi, meidän tulee uskossa vain tarttua mm. näihin Sanan lupauksiin:

        Jes. 43:25
        Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä enää sinun syntejäsi muista

        Jes. 38:17
        ...sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.

        Miika 7:19
        Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

        Me emme voi vaeltaa tunteidemme varassa, koska meidän tunteemme saattavat heitellä laidasta toiseen ja siksi meidän tulee vaeltaa uskossa luottaen, sanoivat tunteemme mistä tahansa.

        Tunteemme ovat meidän lihastamme nousevia ja siihen kuuluvia.

        Emmekä me elä edes näkemisessä, vaan uskossa ja sen mukanaan tuomassa toivossa.


      • _greeeeen
        sarisusannass73 kirjoitti:

        Jos sinä menisit kesällä rannalle ja edessäsi olisi järvi, niin et edes kokeilisi vetten päällä kävelemistä, sillä tiedät että kahlaamiseksi se menisi.

        Siksi tuo kohta on vähän vaikea ymmärtää, kun on varma siitä ettei vetten päällä kävely onnistuisi.

        Meillä ei ole Pietarin uskoa tässä asiassa.

        Tietenkin voimme rukoilla samoin kuin hän:"Herra, auta minua!"

        Mutta voisi olla että se Pietarinkin kokema tuuli olisi meille liikaa emmekä kuulisi Jumalan ääntä ollenkaan.

        Kirjoitit syntisen rukouksesta"Miltä sen olisi pitänyt tuntua ja miltä odotit sen tuntuvan?"

        Mua on täällä syytetty yhtä lailla kuin sinua, ja vielä sama ihminen...uskovien pilkkaamisesta. Sinua syytettiin muusta.

        Se ihminen näkee että en enää pilkkaa uskovaisia. Että olen tehnyt parannuksen. En ole mitään tietoista parannusta tehnyt.

        Jotenkin odotin että syyllisyydentunne siitä asiasta helpottaisi. Ja ne ihmiset jotka ovat kokeneet että olen heitä loukannut vaikenisivat,eivätkä olisi aina nokkimassa siitä.

        Sen olisi pitänyt tuntua siltä että Jumala KUULI sen rukoukseen sisältyvän pyynnön mutta -tällä kertaa- ei tullut sitä tunnetta että kukaan olisi minua kuullut.

        Ei ihminen eikä Jumala.

        >>Mua on täällä syytetty yhtä lailla kuin sinua, ja vielä sama ihminen...uskovien pilkkaamisesta. Sinua syytettiin muusta.


      • _greeeeen
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Juu sain viestiä hetki sitten, että minua on syyttänyt vähän yks jos toinenkin :) ja mistä kukakin. :)

        Mutta eilinen on mennyt ja huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra.

        Jos omatunto syyttää edelleen, vaikka on syntinsä tunnustanut ja hyljännyt ja saanut armon, siihen tilanteeseen Raamattu on antanut tällaisen ohjeen ja lupauksen:

        1 Joh 3
        18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai
        kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
        19. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta,
        ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa
        sydämemme sillä,
        20. että jos sydämemme syyttää meitä, niin
        Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme
        ja tietää kaikki.

        Jos meidän omatuntomme syyttää senkin jälkeen, kun olemme katuneet syntejämme, tehneet parannuksen synneistämme ja pyytäneet niitä anteeksi, meidän tulee uskossa vain tarttua mm. näihin Sanan lupauksiin:

        Jes. 43:25
        Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä enää sinun syntejäsi muista

        Jes. 38:17
        ...sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.

        Miika 7:19
        Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

        Me emme voi vaeltaa tunteidemme varassa, koska meidän tunteemme saattavat heitellä laidasta toiseen ja siksi meidän tulee vaeltaa uskossa luottaen, sanoivat tunteemme mistä tahansa.

        Tunteemme ovat meidän lihastamme nousevia ja siihen kuuluvia.

        Emmekä me elä edes näkemisessä, vaan uskossa ja sen mukanaan tuomassa toivossa.

        Tähkäpää, sinua ei syyttänyt täällä kukaan mistään perusteetta. Useampi ihminen vain puuttui vääriin väitteisiisi ja vääriin toimiisi lähimmäisiämme kohtaan.

        Sinä ilakoit siitä, että 'olet jättänyt myrskyn jälkeesi'. Yritätkö esittää, että 'myrsky' johtui paholaisen hyökkäksestä sinua vastaan (kuten olet väittänyt niin monta kertaa ennenkin)?

        Todellisuudessa kaikki siis johtui siitä, että sinä et pystynyt jälleen kerran myöntämään väärässäolemistasi, vaan lähdit taas kerran mustamaalaamaan vastapuoltasi omat jäljet peittääksesi.

        Kaikki on yhä tallella ja kaiken voimme yhä tutkia.

        Todellinen sydämen uskova, Kristuksen seuraaja olisi pahoillaan tuolla tavoin aikaansaamastaan 'myrskystä', mutta sinua se ei paina...


      • _greeeeen kirjoitti:

        >>Mua on täällä syytetty yhtä lailla kuin sinua, ja vielä sama ihminen...uskovien pilkkaamisesta. Sinua syytettiin muusta.

        Tuosta tähkistä koskevasta asiasta sulle jo kirjoitinkin ja luotsi poisti senkin. Oonko mä sen silmätikku jo kun kaikki -ihan sääntöjen mukaisetkin-kirjoitukset häviää.

        Mutta varmaan muistat sen.

        Olen iloinen siitä että saatiin Tiestä-nimimerkin kanssa sovittua ihan oikeasti ne asiat.

        Ja en mä sitten kokenut enää että sä syytit kun luin että olet huomannut mun tehneen parannusta. Sitä ennen koin että syytit, kyllä.

        Parannusta tässä koetetaan tehdä. Anteeksi jos olen sinua jotenkin loukannut.


      • _greeeeen
        sarisusannass73 kirjoitti:

        Tuosta tähkistä koskevasta asiasta sulle jo kirjoitinkin ja luotsi poisti senkin. Oonko mä sen silmätikku jo kun kaikki -ihan sääntöjen mukaisetkin-kirjoitukset häviää.

        Mutta varmaan muistat sen.

        Olen iloinen siitä että saatiin Tiestä-nimimerkin kanssa sovittua ihan oikeasti ne asiat.

        Ja en mä sitten kokenut enää että sä syytit kun luin että olet huomannut mun tehneen parannusta. Sitä ennen koin että syytit, kyllä.

        Parannusta tässä koetetaan tehdä. Anteeksi jos olen sinua jotenkin loukannut.

        Saat anteeksi, sarisusanna, etkä sinä nyt varsinaisesti mitenkään isommin edes loukannut. Ymmärsin kyllä, että jokin väärinkäsitys oli tullut, mutta tosiaan todellisuudessa viittasin vanhoihin kirjoituksiisi ihan asioiden selvittämiseksi ja sen näyttämiseksi sinulle itsellesikin, mistä olet tullut ja minne asti olet jo päässyt, en missää tapauksessa sinua syyttääkseni.

        Olet selkeästi edennyt pyrkimyksessäsi tehdä parannus, ja siitä olen iloinen. Minusta sinulla on mielenkiintoisia ajatuksia moniin asioihin ja on hyvä, että ne eivät enää niin usein huku turhanpäiväiseen suunsoittoon. :) Sinussa on selkeästi paljon avoimuutta ja rehellisyyttä ja osaat (varmaankin omien kokemustesi myötä) mennä sisälle sellaisiin asioihin, joihin moni ei pysty menemään. Osaat myös kyseenalaistaa asioita järkevästi.


    • ~~tähkäpää~~

      Palatakseni vielä aloituksen aiheeseen, tuon tähän
      Tapio Nousiaisen runon, joka myöskin hienolla
      tavalla tuo esille KAIKESTA riisumisen Jumalan koulussa.

      JUMALAN KOULUSSA

      Jumalan koulussa opitaan kulkemaan hiljaa
      raisuinkin Jumalan ori pannaan pakkokuolaimiin
      ja vetämään niin raskasta kuormaa,
      että sen korskunta ja askeleet talttuvat.

      Jumalan koulussa opitaan näkemään,
      että minä en ole mitään
      ja että vaikuttimeni ovat lähes kaiken aikaa
      epävanhurskaita, itsekkäitä ja epärehellisiä.

      Jumalan koulussa opitaan näkemään,
      että Jumalan työ ei mene eteenpäin,
      miehen voimalla, puhujataidoilla,
      opin puhtaudella ja kiivailulla.

      Jumalan koulussa opitaan näkemään,
      että Jumalan peltoa on muuallakin,
      kuin minun peltoaitauksessani
      ja Jumalan ruoho vihertää muualla yhtä kirkkaasti,
      kuin minunkin peltopalstallani.

      Jumalan koulussa opitaan kokemaan,
      että Pyhän Hengen tulikaste ja herätys,
      ei ole minun ja ryhmäni yksinoikeus,
      vaan että se on Herra, joka tekee ukkospilvet
      ja antaa sadekuurot ja kasvit joka miehen pelolle.

      Jumalan koulussa minut riisutaan niin alastomaksi,
      ettei minulle jää vaatteeksi, kuin Kristuksen verinen armo
      ja sekin niin ansiottomasti, että minun on sitä häveten ihmeteltävä.

      Jumalan koulussa, pelon loppupäässä
      on nöyriä ja säyseitä "hevosia",
      joita ei tarvitse enää suista suitsilla ja piiskalla.
      Ne ontuvat lonkkajänteitään, niin kuin Jaakob
      ja niiden turvat ja kyljet ovat .haavoilla.

      MUTTA....
      ne vetävät nöyrästi vakonsa loppupäätä...
      nöyrästi, hiljaa ja taitavasti....
      niin että vaosta tulee suora...
      Niin taidollisesti,
      että musta multa kaatuu syväksi vaoksi
      niin että Taivaallinen Kylväjä voi viskata
      siihen satakertaisen jyvän.

      Ja vakonsa päässä ne pysähtyvät
      ja luovat nöyrän katseen Jumalaansa,
      pyytäen silmillään, että suuri viinitarhan Herra
      laukaisisi heidän valjaansa ja rinnustimensa
      ja laskisi heidät taivaan vihreille laitumille,
      nauttimaan hyvin ansaittua lepoa.

      Tapio Nousiainen

    • LAKI

      Kunnianloukkaus
      Joka
      1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
      2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
      Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
      Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

      10 §
      Törkeä kunnianloukkaus
      Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
      rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
      2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
      ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

      • _greeeeen

        Kenelle luet lakia? Minä ainakin tunnen nuo säännökset erittäin hyvin ja pystyn vastaamaan jokaisesta kirjoittamastani asiasta ihan missä vain.


      • _greeeeen kirjoitti:

        Kenelle luet lakia? Minä ainakin tunnen nuo säännökset erittäin hyvin ja pystyn vastaamaan jokaisesta kirjoittamastani asiasta ihan missä vain.

        Jo on kumma jos erimieltä oleminenkin tulkataan jo kunnianloukkaukseksi.


      • _greeeeen
        sarisusannass73 kirjoitti:

        Jo on kumma jos erimieltä oleminenkin tulkataan jo kunnianloukkaukseksi.

        Niinpä. :)


    • "Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä."

    • ~~tähkäpää~~

      Mitä enempi ikää on tullut, sitä tärkeämmäksi olen kokenut etsiä ja löytää kristittyjen yhteyden silloinkin, vaikka oppimme ei aina olisikaan täysin yhteneväinen.

      Eikä sen tarvitse tarkoittaa kuitenkaan sitä, että meidän tulee hyljätä sen oman oppimme, minkä Pyhä Henki on Sanasta kirkastanut meille oikeaksi.

      Jospa kasvaisimmekin etsimään ja löytämään sitä, missä voimme iloita yhteisestä uskostamme, kuin etsimään ja löytämään sitä, mikä meitä erotta tai mikä on toisen uskossa vialla.

      Olen löytäny mm. Urho Muroman teksteistä paljon sellaista, missä voimme iloita yhteisestä uskostamme ja tässä on eräs teksti, jossa U.M. kirjoittaa kristityn vaelluksesta esim. tähän tapaan:

      >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
      "Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selvemmin näkee omat heikkoutensa, puutteensa ja vikansa.

      Vaikka onkin jo vuosikymmenet kilvoitellut Herran askelissa, täytyy kuitenkin rehellisesti tunnustaa: kovin vähän on Kristus minussa muotoa saanut.

      Missä on se nöyryys, rakkaus, epäitsekkyys, uhrautuvaisuus ja kaikki muut hyveet, joiden tulisi kaunistaa kristityn elämää?

      Miten monta kertaa täytyy murheella tunnustaa, että ’vanhalla ihmisellä’ on vielä niin suuri vaikutusvalta meidän elämässämme, vaikka sen olisi pitänyt jo aikoja sitten tulla ristiinnaulituksi ja kuoletetuksi.

      Yhdellä on yhdet vaikeudet, toisella toiset.

      Jonkun helmasynnit ovat henkisellä alalla, toisen lihallisella.

      Kuka on ajatuksissaan ylpeä, itserakas, kateellinen ja anteeksiantamattoman pitkävihainen.

      Toinen taas elämän mukavuuksia rakastava, lihallisiin intohimoihinsa lankeileva, syömäri ja juomari, joilla tarkoitan ihmisiä, jotka vatsaansa palvovat.

      Eiköhän vain ole niin, että mitä kauemmin elämän tietä vaellamme, sitä selvemmin alamme nähdä omat heikkoutemme ja puutteemme.

      Syvenevä synnintunto onkin aivan luonnollinen ilmiö vilpittömän Jumalan lapsen koettaessa kaikin puolin elää Herransa ja Mestarinsa tahdon mukaan.

      Mutta yhä syvenevä synnintunto vaatii vastapainokseen yhä kirkkaampaa näkemystä Kristuksen armoon.

      Kun oma syntisyys kasvaa yli äyräitten, täytyy Herran kirkkauden nousta taivaaseen asti.

      Suuri syntinen tarvitsee suuren Vapahtajan.

      Ja tämä suuri Vapahtaja ilmenee hänen elämässään niin, että hän tietää Jeesuksen läpikohtaisesti tuntevan hänen viimeistä piirtoa myöten ja kuitenkin rakastavan häntä äärettömällä, jumalallisella rakkaudella.

      Tämän ajatuksen on Paavali Roomalaiskirjeessä pukenut muotoon: ’Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on ylenpalttiseksi tullut’ (Room 5:20).

      Hyvä kilvoitus, rakas ystäväni, merkitsee sitä, että sinä jättäydyt Jeesuksen Kristuksen käsiin sellaisena syntisairaana kuin olet ja uskot koko sydämestäsi, että hän on vaikuttava sinussa niin tahtomisen kuin tekemisenkin.

      Ja kun sinä et yhtenäkään päivänä selviydy sellaisena voittajana, että sinulla ei olisi asiaa Golgatalle, Jeesuksen ristin juurelle, niin ei sinun kerskauksenasi milloinkaan voi olla oma pyhyytesi ja vaelluksesi, vaan kerskauksenasi on ainoastaan Herra ja Hänen armonsa.

      Kun opetuslapset saivat kirkastusvuorella nähdä Mestarinsa säteilevän kirkkauden, päättyy tämä kertomus sanoihin:

      ’He eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään’ (Matt 17:8).

      Jeesuksen yksinään.
      Tässä hyvä kilvoitus, Jeesus yhä suuremmaksi.
      Tässä hyvä kilvoitus, Jeesus kaikeksi kaikessa.

      Jospa mekin saisimme lähtöhetkellämme nähdä ainoastaan Jeesuksen, Hänet, joka kerran kutsui meidät omiksensa, vaikka hyvin tiesi, kuinka heikot ja kelvottomat Hän kutsui,
      ja joka silloin antoi meille armosta kaikki syntimme anteeksi, puhdisti meidät verellään ja uudestisynnytti Sanansa ja Henkensä voimalla, ja joka siitä pitäen on äärettömällä rakkaudella ja uskollisuudella hoitanut meitä tähän hetkeen saakka, antamalla väsymättä meille uutta armoa uutta kilvoitusta varten.

      Niin, jospa lähtöhetkellämme näkisimme vain hänet saaden unhottaa kaiken muun.

      Oi, Herra, suo tämä armo meille vaivaisille syntisille oman nimesi kunniaksi"

      (Urho Muroma, Herää Valvomaan 46-47/1956)

    • Juuri tuosta "opistasi"sinua on kritisoitu, ihan oikein. Asia poiki Greenin ketjuun yli sata vastausta.

      Että täytyykö uskovan kärsiä jatkuvasta synnintunnosta, vai täytyykö niistä tehdä parannusta ja näin synnintunto ei olisi hallitseva uskovan elämässä.

      Useat oli sitä mieltä että synnistä tehdään parannus ja sitten ei ole tarvetta synnintuntoon.

      Kyllä jos ajatellaan käsitettä HYVÄ Jumala niin eihän Hän halua ihmisille kärsimystä - jatkuvan ja aina vain -iän myötä kuten sanot-pahenevan synnintunnon ja syyllisyyden muodossa.

      Sinä näet ratkaisuksi armon. Sitäkin käsitettä voi tarkastella synnin kautta tai rakkauden kautta. Kaksi eri asiaa.

      Tuntuu kuin sinä ajattelisit armon synnin kautta? Mitä se armo on jota sinä tarjoat syntisyyden ongelmaan? Siis niinku tarkemmin.

      • ~~tähkäpää~~

        En halua Sarisusanna Sinunkaan kanssasi tästä asiasta alkaa kiistelemään.

        Tuolla jäljempänä olen tuonut oman uskoni ja näkemykseni asiasta esille ja jos joku haluaa sitä kritisoida, se on hänen asiansa ja ongelmansa.

        En minä elä syyllisyydessä, koska elän armossa ja armosta.
        Olen Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hänen ansiostaan asemaltani vanhurskas niin kauan, kuin Hänessä elän,
        mutta minä en väitä, että lihani olisi pyhittynyt tai pyhittyisi
        ja siitä me pääsemme eroon vasta silloin, kun vajaa lakkaa
        ja täydellisyys alkaa.

        Silloin minäkin saan iloita siitä, että olen kaikkinensa täydellinen, nyt voin iloita siitä, että koska Kristus on
        minutkin lunastanut, minäkin saan olla asemani puolelta vanhurskautettu ja täydellinen Hänen ansionsa kautta.

        Eli aivan samoin, kuin Paavalikin kirjoittaa tuoss Room. 7,
        jonka olen tuonne jäljempään viestiini kopioinut.

        Minä iloitsen joka päivä siitä, että saan olla pelastettu Jeesuksen Kristuksen kautta ja elää vapaudessa siksi,
        että Hän on minut omakseen ottanut ja saan elää
        armosta ja armossa.

        Kun sen saa kokea ja ymmärtää, niin silloin ei ole enää epäilyksiä siitä, onko uskossa vai ei, sillä tietää, että Hänessä minäkin saan omistaa uskon kautta syntieni anteeksiantamuksen ja pelastuksen.


      • ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        En halua Sarisusanna Sinunkaan kanssasi tästä asiasta alkaa kiistelemään.

        Tuolla jäljempänä olen tuonut oman uskoni ja näkemykseni asiasta esille ja jos joku haluaa sitä kritisoida, se on hänen asiansa ja ongelmansa.

        En minä elä syyllisyydessä, koska elän armossa ja armosta.
        Olen Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hänen ansiostaan asemaltani vanhurskas niin kauan, kuin Hänessä elän,
        mutta minä en väitä, että lihani olisi pyhittynyt tai pyhittyisi
        ja siitä me pääsemme eroon vasta silloin, kun vajaa lakkaa
        ja täydellisyys alkaa.

        Silloin minäkin saan iloita siitä, että olen kaikkinensa täydellinen, nyt voin iloita siitä, että koska Kristus on
        minutkin lunastanut, minäkin saan olla asemani puolelta vanhurskautettu ja täydellinen Hänen ansionsa kautta.

        Eli aivan samoin, kuin Paavalikin kirjoittaa tuoss Room. 7,
        jonka olen tuonne jäljempään viestiini kopioinut.

        Minä iloitsen joka päivä siitä, että saan olla pelastettu Jeesuksen Kristuksen kautta ja elää vapaudessa siksi,
        että Hän on minut omakseen ottanut ja saan elää
        armosta ja armossa.

        Kun sen saa kokea ja ymmärtää, niin silloin ei ole enää epäilyksiä siitä, onko uskossa vai ei, sillä tietää, että Hänessä minäkin saan omistaa uskon kautta syntieni anteeksiantamuksen ja pelastuksen.

        Ei minulla ollut halua kiistellä. Esitin sinulle kysymyksen. Et välitä sen vertaa että vastaisit.

        Samaan asiaan kiinnitin huomiota greenin ketjussa, että kun sinulta kaivattiin vastausta niin sinä et välittänyt.

        Se on suurinta käskyä vastaan"Tee toiselle sen minkä toivot itsellesi."

        Eli se on sinulta aika ärsyttävä synti. Mutta Jumalahan on sokea - hän ei syntejäsi näe, eikä piittaa siitä miten kohtelet lähimmäisiäsi.

        Sinä nimittäin kirjoitit:"Silloin minäkin saan iloitua siitä, että olen kaikkinensa täydellinen, nyt voin iloita siitä, että koska Kristus on minutkin lunastanut, minäkin saan asemani puolelta olla vanhurskautettu ja täydellinen ansionsa kautta."

        Niin kauan kun olemme syntisiä niin kauan pitää tehdä parannusta.

        Tämä on se mikä minulle selvisi ko Greenin poistetusta ketjusta.

        Oletko samaa mieltä? Ja toistan kysymykseni mikä on sinun mielestäsi armo?

        Sitäkö että Jumala on sokea sinun virheillesi? Onko hän sokea myös muiden virheille ja synneille sinun mielestäsi?

        Vaan vain ainoastaan sinun virheille? Mitä olet mieltä?

        Jos taas pakenet ja möksähdät niin siitä tiedän ettet halua tehdä parannusta synnistäsi.

        Näin sitä minustakin tuli "uskovainen."


      • _greeeeen
        sarisusannass73 kirjoitti:

        Ei minulla ollut halua kiistellä. Esitin sinulle kysymyksen. Et välitä sen vertaa että vastaisit.

        Samaan asiaan kiinnitin huomiota greenin ketjussa, että kun sinulta kaivattiin vastausta niin sinä et välittänyt.

        Se on suurinta käskyä vastaan"Tee toiselle sen minkä toivot itsellesi."

        Eli se on sinulta aika ärsyttävä synti. Mutta Jumalahan on sokea - hän ei syntejäsi näe, eikä piittaa siitä miten kohtelet lähimmäisiäsi.

        Sinä nimittäin kirjoitit:"Silloin minäkin saan iloitua siitä, että olen kaikkinensa täydellinen, nyt voin iloita siitä, että koska Kristus on minutkin lunastanut, minäkin saan asemani puolelta olla vanhurskautettu ja täydellinen ansionsa kautta."

        Niin kauan kun olemme syntisiä niin kauan pitää tehdä parannusta.

        Tämä on se mikä minulle selvisi ko Greenin poistetusta ketjusta.

        Oletko samaa mieltä? Ja toistan kysymykseni mikä on sinun mielestäsi armo?

        Sitäkö että Jumala on sokea sinun virheillesi? Onko hän sokea myös muiden virheille ja synneille sinun mielestäsi?

        Vaan vain ainoastaan sinun virheille? Mitä olet mieltä?

        Jos taas pakenet ja möksähdät niin siitä tiedän ettet halua tehdä parannusta synnistäsi.

        Näin sitä minustakin tuli "uskovainen."

        Sarisusanna, esität erittäin hyviä kysymyksiä, mutta Tähkäpää näköjään pakeni niitäkin aivan kuten minunkin esittämiäni.

        Sellaista armoa ei todellisuudessa ole, jossa Jumala on sokea, eikä näe uskovan syntejä, tai ei piittaa siitä miten tämä kohtelee lähimmäisiään. Jumala näkee kaiken ja kukin saa omien tekojensa mukaan. Pyri sinä siis POIS synnistä ja vastusta pahaa kaikin voimin, uskossa, Jumalan avulla. Älä koskaa luota väärään armoon ja siihen, että lähimmäisille voi tehdä pahuutta ja aina sitten vain saa anteeksi.


      • _greeeeen kirjoitti:

        Sarisusanna, esität erittäin hyviä kysymyksiä, mutta Tähkäpää näköjään pakeni niitäkin aivan kuten minunkin esittämiäni.

        Sellaista armoa ei todellisuudessa ole, jossa Jumala on sokea, eikä näe uskovan syntejä, tai ei piittaa siitä miten tämä kohtelee lähimmäisiään. Jumala näkee kaiken ja kukin saa omien tekojensa mukaan. Pyri sinä siis POIS synnistä ja vastusta pahaa kaikin voimin, uskossa, Jumalan avulla. Älä koskaa luota väärään armoon ja siihen, että lähimmäisille voi tehdä pahuutta ja aina sitten vain saa anteeksi.

        Ärsyttävää kun pakeni. Se on synti kuten hänelle kirjotin. Luulsi nyt aikuisen ihmisen vastaavan sanoistaan.

        Hän ei välitä. Uskovaisen kuulusi rakastaa, mutta tähkäpää ei rakasta raamatun ohjeen mukaan, vaan huitelee siellä missä on helppoja kyssäreitä joissa hän voi loistaa.

        Hän välittää vain omasta hyvinvoinnistaan.

        Hän ei oikein kestä sitä jos joku on eri mieltä hänen opistaan.

        PS. Kiitos neuvoista.


      • _greeeeen
        sarisusannass73 kirjoitti:

        Ärsyttävää kun pakeni. Se on synti kuten hänelle kirjotin. Luulsi nyt aikuisen ihmisen vastaavan sanoistaan.

        Hän ei välitä. Uskovaisen kuulusi rakastaa, mutta tähkäpää ei rakasta raamatun ohjeen mukaan, vaan huitelee siellä missä on helppoja kyssäreitä joissa hän voi loistaa.

        Hän välittää vain omasta hyvinvoinnistaan.

        Hän ei oikein kestä sitä jos joku on eri mieltä hänen opistaan.

        PS. Kiitos neuvoista.

        Toivon todella, että sinä, sarisusanna, et koskaan eksy uskoon, jonka mukaan Jumala ei näe syntejämme ja jonka mukaan on normaalia, että teemme 'heikkoina syntisinä' jatkuvasti syntiä lähimmäisiämme vastaan. Sen uskon mukaan Jumala ei näe syntejämme / riittää kun pyytää Jumalalta anteeksi aina vain jatkuvia pahoja tekojaan. Tuollainen EI OLE pelastavaa uskoa. Pelastava usko MUUTTAA ihmisen ajattelun, tunteet, motiivit, teot ja kaiken.

        Tuonne alle on taas kerran tullut tuollaisen uskon omaavan, pitkän uskontien jo kulkeneen henkilön minulle osoittamia viestejä. Tämä henkilö sanoo mm. näin ->

        >>älä aivan kaikkia sisimpäs ulostuksia levittele tänne kaikien haisteltavaksi kyllä me jo henkes löyhkäävästä hajusta tiedetään mitä sun sisälläs on.

        >>Haisetko greeni siviilissäkin aina yhtä pahalta kuin täällä ?!

        vanha sillin haju !


    • ihme joukkoa

      Ajatuksesi on yhtä lapsellinen kuin se, että täytyykö ihmisen enää ohjata autoaan sen jälkeen kun ajokortti on taskussa.

      Eli eikö se nyt ole selvää joa alakoululaiselle, että niin kauan kuin liha on mukana matkassa, ihan yhtä kauan täytyy vaellusta tarkata ja suuntaa korjata ihna viime metriin saakka !

      Vai luueeko joku että se lihakin tekee lopulta parannuksen ja alkaa kiitellä Herraa!

      Niinkä te luulette? No jos ette luule, miten voitte saaha aikaan näin kristalillisesta asiasta metrikaupalla tekstiä ?

      • _greeeeen

        Kun ihminen on Hengen johdossa, ei hän ole lihansa vietävissä, eikä hän tunne itseään suurimmaksi syntiseksi, KOSKA HEDELMÄ ON HENGESTÄ.

        Kerrohan, kuka on sanonut, ettei vaellusta tule tarkata jatkuvasti tai suuntaa korjata tarvittaessa?


      • ~~tähkäpää~~

        >>>>>"Vai luueeko joku että se lihakin tekee lopulta parannuksen ja alkaa kiitellä Herraa!

        Niinkä te luulette? No jos ette luule, miten voitte saaha aikaan näin kristalillisesta asiasta metrikaupalla tekstiä?"


      • _greeeeen
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        >>>>>"Vai luueeko joku että se lihakin tekee lopulta parannuksen ja alkaa kiitellä Herraa!

        Niinkä te luulette? No jos ette luule, miten voitte saaha aikaan näin kristalillisesta asiasta metrikaupalla tekstiä?"

        Oletko siis, Tähkäpää, yhä vangittu synnin lakiin?

        Vastaisitko ihan suoraan: kyllä tai ei. Sitten on mahdollisten perusteluiden vuoro.


      • ~~tähkäpää~~
        _greeeeen kirjoitti:

        Oletko siis, Tähkäpää, yhä vangittu synnin lakiin?

        Vastaisitko ihan suoraan: kyllä tai ei. Sitten on mahdollisten perusteluiden vuoro.

        Asia tulee kyllä esille tuossa lainaamassani Raam. kohdassa.

        Jumalan Sana on mielestäni paras perusta, jolle ja jonka mukaan rakentaa ja myöskin perustelu, sillä muita hengellisen elämän rakennuspiirrusutuksia meille ei ole annettu.

        Rakentakaamme siis sen (Jumalan Sanan) mukaan, niin silloin meidän rakennuksemme kestää tuulet ja myrskyt ja myöskin tulella koettelun, jolloin kaikki muu tuhkaksi palaa, mutta Jumalan Sanan pohja kestää.


      • Laptoptip
        _greeeeen kirjoitti:

        Oletko siis, Tähkäpää, yhä vangittu synnin lakiin?

        Vastaisitko ihan suoraan: kyllä tai ei. Sitten on mahdollisten perusteluiden vuoro.

        Mitä teet,greeeeen,kun kaikki silmätikkusi olet saanut savustettua ja olet palstalla yksin?Viime vuosi taisi olla Semperin vuosi,nyt on vuorossa tähkäpää.Mihin tämä loppuu?Eikö kysymykseesi löydy vastaus jo edellisestä viestistä?


      • _greeeeen
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Asia tulee kyllä esille tuossa lainaamassani Raam. kohdassa.

        Jumalan Sana on mielestäni paras perusta, jolle ja jonka mukaan rakentaa ja myöskin perustelu, sillä muita hengellisen elämän rakennuspiirrusutuksia meille ei ole annettu.

        Rakentakaamme siis sen (Jumalan Sanan) mukaan, niin silloin meidän rakennuksemme kestää tuulet ja myrskyt ja myöskin tulella koettelun, jolloin kaikki muu tuhkaksi palaa, mutta Jumalan Sanan pohja kestää.

        Siis vastaisitko kyllä tai ei. Siitä on sitten hyvä jatkaa.

        Oletko siis, Tähkäpää, yhä vangittu synnin lakiin?


      • _greeeeen
        Laptoptip kirjoitti:

        Mitä teet,greeeeen,kun kaikki silmätikkusi olet saanut savustettua ja olet palstalla yksin?Viime vuosi taisi olla Semperin vuosi,nyt on vuorossa tähkäpää.Mihin tämä loppuu?Eikö kysymykseesi löydy vastaus jo edellisestä viestistä?

        Tulen puuttumaan valheisiin ja muihin vääryyksiin edelleenkin, vaikka miten kovasti minua yrität savustaa...


      • ~~tähkäpää~~
        _greeeeen kirjoitti:

        Siis vastaisitko kyllä tai ei. Siitä on sitten hyvä jatkaa.

        Oletko siis, Tähkäpää, yhä vangittu synnin lakiin?

        Olen jo vastannut.

        Jos haluat sanella, miten kunkin on täällä vastattava ja minkälaisten vastausten pohjalta vasta suostut jatkamaan
        asiallista keskustelua, se ei ole oikea toimintatapa tällaisella foorumilla, jossa meistä jokainen saa ja voi toimia oman uskonsa, näkemyksensä ja uskonnonvapauden mukaisesti.

        Sanakin kieltää meitä olemasta ihmisten orjia ja haluan siinäkin kohdin noudattaa Jumalan Sanaa ja toimia sen mukaisesti.

        Olla siis vain ja ainoastaan Kristuksen orja ja sen kautta elää todellisessa vapaudessa.


      • _greeeeen
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Olen jo vastannut.

        Jos haluat sanella, miten kunkin on täällä vastattava ja minkälaisten vastausten pohjalta vasta suostut jatkamaan
        asiallista keskustelua, se ei ole oikea toimintatapa tällaisella foorumilla, jossa meistä jokainen saa ja voi toimia oman uskonsa, näkemyksensä ja uskonnonvapauden mukaisesti.

        Sanakin kieltää meitä olemasta ihmisten orjia ja haluan siinäkin kohdin noudattaa Jumalan Sanaa ja toimia sen mukaisesti.

        Olla siis vain ja ainoastaan Kristuksen orja ja sen kautta elää todellisessa vapaudessa.

        Et sinä, Tähkäpää, taaskaan vastannut suoraan, vaan sanoit vain näin ->

        >>Asia tulee kyllä esille tuossa lainaamassani Raam. kohdassa.

        >>Oletko siis, Tähkäpää, yhä vangittu synnin lakiin?


      • _greeeeen
        _greeeeen kirjoitti:

        Et sinä, Tähkäpää, taaskaan vastannut suoraan, vaan sanoit vain näin ->

        >>Asia tulee kyllä esille tuossa lainaamassani Raam. kohdassa.

        >>Oletko siis, Tähkäpää, yhä vangittu synnin lakiin?

        Voin esittää asian myös näin ->

        Tähkäpää tarkoittaa yllä olevassa viestissään pitkän uskontien kulkeneen uskovankin, Kristuksen oman, olevan yhä vangittu synnin lakiin.

        Olenko ymmärtänyt oikein?


      • ~~tähkäpää~~
        _greeeeen kirjoitti:

        Et sinä, Tähkäpää, taaskaan vastannut suoraan, vaan sanoit vain näin ->

        >>Asia tulee kyllä esille tuossa lainaamassani Raam. kohdassa.

        >>Oletko siis, Tähkäpää, yhä vangittu synnin lakiin?

        Jos et halua väittää minun sanoneen sellaista, mitä en ole oikeasti sanonut, ÄLÄ SILLOIN TEE NIIN!

        Vai onko kohdallasi juuri se tilanne, mistä Paavali puhuu, että:

        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

        21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

        Tuosta pääsee eroon sillä, että kertoo ja puhuu vain siitä, mihin itse uskoo ja mikä on oman uskonsa perustus ja jättää
        muiden uskon ja perustuksen kertomisen ja selittämisen heidän omille harteilleen.

        Ei minulla ole mitään tarvetta selitellä täällä Sinun uskoasi ja perustustasi, eikä minulla ole uskallustakaan siihen.


      • ~~tähkäpää~~
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Jos et halua väittää minun sanoneen sellaista, mitä en ole oikeasti sanonut, ÄLÄ SILLOIN TEE NIIN!

        Vai onko kohdallasi juuri se tilanne, mistä Paavali puhuu, että:

        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

        21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

        Tuosta pääsee eroon sillä, että kertoo ja puhuu vain siitä, mihin itse uskoo ja mikä on oman uskonsa perustus ja jättää
        muiden uskon ja perustuksen kertomisen ja selittämisen heidän omille harteilleen.

        Ei minulla ole mitään tarvetta selitellä täällä Sinun uskoasi ja perustustasi, eikä minulla ole uskallustakaan siihen.

        Ja huomaa, että tämä on kysymys Sinulle!!??

        Vai onko kohdallasi juuri se tilanne, mistä Paavali puhuu, että:

        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

        21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;


      • _greeeeen
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Jos et halua väittää minun sanoneen sellaista, mitä en ole oikeasti sanonut, ÄLÄ SILLOIN TEE NIIN!

        Vai onko kohdallasi juuri se tilanne, mistä Paavali puhuu, että:

        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

        21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

        Tuosta pääsee eroon sillä, että kertoo ja puhuu vain siitä, mihin itse uskoo ja mikä on oman uskonsa perustus ja jättää
        muiden uskon ja perustuksen kertomisen ja selittämisen heidän omille harteilleen.

        Ei minulla ole mitään tarvetta selitellä täällä Sinun uskoasi ja perustustasi, eikä minulla ole uskallustakaan siihen.

        Tähkäpää, minä en todellakaan halua väittää sinun sanoneen sellaista, jota et tarkoita, ja SIKSI pyysin sinua vastaamaan yksiselitteisesti kyllä tai ei, tähän seuraavaan kysymykseen ->

        >>>>Oletko siis, Tähkäpää, yhä vangittu synnin lakiin?

        >>Asia tulee kyllä esille tuossa lainaamassani Raam. kohdassa.


      • _greeeeen
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Ja huomaa, että tämä on kysymys Sinulle!!??

        Vai onko kohdallasi juuri se tilanne, mistä Paavali puhuu, että:

        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

        21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

        Vastaahan nyt vain siihen minun ENSIN sinulle esittämääni kysymykseen ja jatketaan sitten eteenpäin.


      • _greeeeen
        _greeeeen kirjoitti:

        Tähkäpää, minä en todellakaan halua väittää sinun sanoneen sellaista, jota et tarkoita, ja SIKSI pyysin sinua vastaamaan yksiselitteisesti kyllä tai ei, tähän seuraavaan kysymykseen ->

        >>>>Oletko siis, Tähkäpää, yhä vangittu synnin lakiin?

        >>Asia tulee kyllä esille tuossa lainaamassani Raam. kohdassa.

        Tähkäpää ei näköjään kykene TAASKAAN rehtiin keskusteluun, vaan sen sijaan hän meni toiseen ketjuun puhumaan 'minun ongelmistani' tässä keskusteluketjussa...

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/12144813#comment-66992824

        Samassa ketjussa, jossa tekee tuota, Tähkäpää kirjoitti ilman omaa nimimerkkiään viestin, jossa ei pysynyt omalla linjallaan ja omassa opissaan, ja minun vastattua tähän viestiin, hän ilmoitti osoittaneensa sen, että olemme oikeasti samaa mieltä, kunhan hän vain ei kirjoita omalla nimimerkillään. Tähkäpää siis viritti minulle ansan, jonka tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin todistaa se, että erimielisyytemme eri asioissa johtuu vain siitä, että minä jotenkin tekisin erimielisyyden siksi, että Tähkäpää on Tähkäpää, eli tekisin erimielisyyden ihan hänen kiusakseen.

        Totta kai Tähkäpää sai asian NÄYTTÄMÄÄN tuolta, koska kirjoitti keskustelussa olleesta asiasta samoin sanoin kuin kirjoitetaan eräässä lainauksessa, jota olen käyttänyt usein Tähkäpäänkin opetuksen vasta-argumentiksi ja hän myös poikkesi muutenkin omasta opistaan ja linjastaan. Kiero oli yritys ja kiero oli sen jälkeinenkin viesti, jossa Tähkäpää alkoi kirjoittaa ASIAN OHI, minun 'ongelmistani' tässä keskustelussa...

        Jälleen kerran sai vahvistuksen se tosiasia, josta useampi kirjoittaja on Tähkäpäätä huomauttanut, eli se, että Tähkäpää tekee kaikkensa tehdäkseen toisesta henkilöstä vääräsäolijan ja pahan. Tuollainen EI ole uskovan toimintaa!


      • :):):)
        _greeeeen kirjoitti:

        Tähkäpää ei näköjään kykene TAASKAAN rehtiin keskusteluun, vaan sen sijaan hän meni toiseen ketjuun puhumaan 'minun ongelmistani' tässä keskusteluketjussa...

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/12144813#comment-66992824

        Samassa ketjussa, jossa tekee tuota, Tähkäpää kirjoitti ilman omaa nimimerkkiään viestin, jossa ei pysynyt omalla linjallaan ja omassa opissaan, ja minun vastattua tähän viestiin, hän ilmoitti osoittaneensa sen, että olemme oikeasti samaa mieltä, kunhan hän vain ei kirjoita omalla nimimerkillään. Tähkäpää siis viritti minulle ansan, jonka tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin todistaa se, että erimielisyytemme eri asioissa johtuu vain siitä, että minä jotenkin tekisin erimielisyyden siksi, että Tähkäpää on Tähkäpää, eli tekisin erimielisyyden ihan hänen kiusakseen.

        Totta kai Tähkäpää sai asian NÄYTTÄMÄÄN tuolta, koska kirjoitti keskustelussa olleesta asiasta samoin sanoin kuin kirjoitetaan eräässä lainauksessa, jota olen käyttänyt usein Tähkäpäänkin opetuksen vasta-argumentiksi ja hän myös poikkesi muutenkin omasta opistaan ja linjastaan. Kiero oli yritys ja kiero oli sen jälkeinenkin viesti, jossa Tähkäpää alkoi kirjoittaa ASIAN OHI, minun 'ongelmistani' tässä keskustelussa...

        Jälleen kerran sai vahvistuksen se tosiasia, josta useampi kirjoittaja on Tähkäpäätä huomauttanut, eli se, että Tähkäpää tekee kaikkensa tehdäkseen toisesta henkilöstä vääräsäolijan ja pahan. Tuollainen EI ole uskovan toimintaa!

        :)


      • Miksi et vastaa ?
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Ja huomaa, että tämä on kysymys Sinulle!!??

        Vai onko kohdallasi juuri se tilanne, mistä Paavali puhuu, että:

        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

        21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

        Miksi et vastaa ihan iksin kertaisiin kysymyksiin Tähkäpää ?

        Eivät ole liian vaikeita vatsata omin sanoin !

        Varsinkin kun olet niin kovin innokas opettamaan ! ;)


      • Sori kirj virh
        Miksi et vastaa ? kirjoitti:

        Miksi et vastaa ihan iksin kertaisiin kysymyksiin Tähkäpää ?

        Eivät ole liian vaikeita vatsata omin sanoin !

        Varsinkin kun olet niin kovin innokas opettamaan ! ;)

        Ei siis vatsata vaan vastata !

        Senat meni sakeisin ! ;)


      • _greeeeen
        Miksi et vastaa ? kirjoitti:

        Miksi et vastaa ihan iksin kertaisiin kysymyksiin Tähkäpää ?

        Eivät ole liian vaikeita vatsata omin sanoin !

        Varsinkin kun olet niin kovin innokas opettamaan ! ;)

        Niin, miksi Tähkäpää ei voi vastata selvään ja yksinkertaiseen kysymykseen, vaan sitä mieluummin lähti taas kerran syyttelemään ja mustamaalaamaan minua?


    • Rietu

      Minulle antautuminen on nahkainen, puhkikulunut , likainen työrukkanen, joka lojuu maassa, sateessa rakennustyömaan betonimyllyn vieressä. Herrani tulee, ottaa sen maasta käteensä ja sanoo, minä tarvitsen sinua, olet vielä käyttökelpoinen.

      • ~~tähkäpää~~

        Aamen!

        Sisältyipä mahtava sanoma Rietun viestiin!

        ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef. 2:10)

        Hänen kätensä ovat ne, jotka ovat kaiken luoneet, tehneet ja jo edeltä valmistaneet, jopa senkin, mihin sitten meitä "rukkasia" kädessään käyttää.
        Hänen kätensä on tekijänä, me vain rukkasina käsissään!


      • Kuva jo kertoo
        ~~tähkäpää~~ kirjoitti:

        Aamen!

        Sisältyipä mahtava sanoma Rietun viestiin!

        ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef. 2:10)

        Hänen kätensä ovat ne, jotka ovat kaiken luoneet, tehneet ja jo edeltä valmistaneet, jopa senkin, mihin sitten meitä "rukkasia" kädessään käyttää.
        Hänen kätensä on tekijänä, me vain rukkasina käsissään!

        Tuo kuva jo kertoo melko paljon, ja sille Aamentaminen ! :(

        Siis tuollainen "kuva" ei ole Sanan mukainen ollenkaan, sillä Herra ei pysty todella käyttämään likaista rukkasta, sillä Sana sanoo seuraavaa:

        2. kirje Timoteukselle 3
        16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
        17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

        Ja siihen liittyen seuraava Sanan kohta:

        Efesolaiskirje 5
        25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
        26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
        27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

        Eli Herra ENSIN PESEE, ja puhdistaa ja pyhittää Uskovaa ja vasta sitten Uskova on Hänellle todella hyödyllinen, eli KAIKKIIN hyviin tekoihin valmistunut.

        Mutta te ette siis tätä asiaa tunnu ymmärtävän, sillä toinen puhuu likaisesta rukkasesta ja toinen sitten ymmärtämättömänä vain aamentaa sille ! :(

        Rukkanen ei siis voi olla likainen vaan sen tulee olla puhdas ja pyhitetty, ja vasta sitten se on todella Isännälleen hyödyllinen !

        2. Tim. 2:21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.

        Juuri tästä asiasta ja sokeudesta Green on kaiken aikaa yrittänyt teille selittää, mutta se vain ei näemmä mene perille, sillä tuota "kuvaakaan" et Tähkäpää kyennyt arvioimaan Sanalla ja Sanan kautta, vaan innolla vain aamensit heti ! :(

        Olisi muuten kaiken kaikkiaan hyvä käyttää Raamatun omia "kuvia" ja vertauksia, sillä ne ovat siis tarkkoja, eikä tälläisiä virheitä pääse tapahtumaan !


      • Näin asiat selviää
        Kuva jo kertoo kirjoitti:

        Tuo kuva jo kertoo melko paljon, ja sille Aamentaminen ! :(

        Siis tuollainen "kuva" ei ole Sanan mukainen ollenkaan, sillä Herra ei pysty todella käyttämään likaista rukkasta, sillä Sana sanoo seuraavaa:

        2. kirje Timoteukselle 3
        16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
        17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

        Ja siihen liittyen seuraava Sanan kohta:

        Efesolaiskirje 5
        25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
        26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
        27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

        Eli Herra ENSIN PESEE, ja puhdistaa ja pyhittää Uskovaa ja vasta sitten Uskova on Hänellle todella hyödyllinen, eli KAIKKIIN hyviin tekoihin valmistunut.

        Mutta te ette siis tätä asiaa tunnu ymmärtävän, sillä toinen puhuu likaisesta rukkasesta ja toinen sitten ymmärtämättömänä vain aamentaa sille ! :(

        Rukkanen ei siis voi olla likainen vaan sen tulee olla puhdas ja pyhitetty, ja vasta sitten se on todella Isännälleen hyödyllinen !

        2. Tim. 2:21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.

        Juuri tästä asiasta ja sokeudesta Green on kaiken aikaa yrittänyt teille selittää, mutta se vain ei näemmä mene perille, sillä tuota "kuvaakaan" et Tähkäpää kyennyt arvioimaan Sanalla ja Sanan kautta, vaan innolla vain aamensit heti ! :(

        Olisi muuten kaiken kaikkiaan hyvä käyttää Raamatun omia "kuvia" ja vertauksia, sillä ne ovat siis tarkkoja, eikä tälläisiä virheitä pääse tapahtumaan !

        Nyt on sanottava, että Tähkäpää ei ole rehellisesti toimiva uskova. Lisäksi hän on hukassa myös opissaan.


      • voi pyhä yksinkertai
        Kuva jo kertoo kirjoitti:

        Tuo kuva jo kertoo melko paljon, ja sille Aamentaminen ! :(

        Siis tuollainen "kuva" ei ole Sanan mukainen ollenkaan, sillä Herra ei pysty todella käyttämään likaista rukkasta, sillä Sana sanoo seuraavaa:

        2. kirje Timoteukselle 3
        16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
        17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

        Ja siihen liittyen seuraava Sanan kohta:

        Efesolaiskirje 5
        25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
        26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
        27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

        Eli Herra ENSIN PESEE, ja puhdistaa ja pyhittää Uskovaa ja vasta sitten Uskova on Hänellle todella hyödyllinen, eli KAIKKIIN hyviin tekoihin valmistunut.

        Mutta te ette siis tätä asiaa tunnu ymmärtävän, sillä toinen puhuu likaisesta rukkasesta ja toinen sitten ymmärtämättömänä vain aamentaa sille ! :(

        Rukkanen ei siis voi olla likainen vaan sen tulee olla puhdas ja pyhitetty, ja vasta sitten se on todella Isännälleen hyödyllinen !

        2. Tim. 2:21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.

        Juuri tästä asiasta ja sokeudesta Green on kaiken aikaa yrittänyt teille selittää, mutta se vain ei näemmä mene perille, sillä tuota "kuvaakaan" et Tähkäpää kyennyt arvioimaan Sanalla ja Sanan kautta, vaan innolla vain aamensit heti ! :(

        Olisi muuten kaiken kaikkiaan hyvä käyttää Raamatun omia "kuvia" ja vertauksia, sillä ne ovat siis tarkkoja, eikä tälläisiä virheitä pääse tapahtumaan !

        Kyllä työrukkanen tuntee olevansa varsin ryvettynyt ja likainen niiden geissien jälkeen, kun vihollisen rikkirepimiä, hakkaamia ja vertavuotavia kaivaa ja nostelee sieltä rapaojista ja likaisesta liejusta vesisateessa juhtansa selkään, että voisi kuljettaa majataloon, mutta kaikkihan eivät tiedä mitään tällaisesta likaisesta työstä, heidän aikansa kun on mennyt itsensä pyhittämiseen, eivät edes sen vertaa, että se jossain tilanteessa jostaki pulpahtaisi mieleen.

        Heidän oma pyhittyneisyytensä on niin tärkeää, ettei ole aikaa hukattavaksi joutaviin, kun se kruunukin tarvitsee alituista kiillottamista, ettei vain olisi minkäänlaista tahraa ja pyhittyneisyyttä näyttääkin sitten riittävän ihan pöhöttyneisyyteen ja kerskumiseen asti.

        Jatkaka vain itsenne pyhittämistä ja kruunujenne kiiilottamista, kyllä me muut tehdään ne likaiset työt.


      • Kaikki aikanaan
        voi pyhä yksinkertai kirjoitti:

        Kyllä työrukkanen tuntee olevansa varsin ryvettynyt ja likainen niiden geissien jälkeen, kun vihollisen rikkirepimiä, hakkaamia ja vertavuotavia kaivaa ja nostelee sieltä rapaojista ja likaisesta liejusta vesisateessa juhtansa selkään, että voisi kuljettaa majataloon, mutta kaikkihan eivät tiedä mitään tällaisesta likaisesta työstä, heidän aikansa kun on mennyt itsensä pyhittämiseen, eivät edes sen vertaa, että se jossain tilanteessa jostaki pulpahtaisi mieleen.

        Heidän oma pyhittyneisyytensä on niin tärkeää, ettei ole aikaa hukattavaksi joutaviin, kun se kruunukin tarvitsee alituista kiillottamista, ettei vain olisi minkäänlaista tahraa ja pyhittyneisyyttä näyttääkin sitten riittävän ihan pöhöttyneisyyteen ja kerskumiseen asti.

        Jatkaka vain itsenne pyhittämistä ja kruunujenne kiiilottamista, kyllä me muut tehdään ne likaiset työt.

        Kyllä tämä kaikki aikanaan selviää sinullekin !

        Siis kun omavoimaisuudessasi, eli omissa voimissasi, olet aikasi pätenyt ja touhunnut, niin sinäkin käsität Mooseksenkin Tien, eli hän ei kuitenkaan saanut aikaan itsessään muuta aikaan, kuin vain ongelmia, mutta vasta kun hänetkin Herra oli riisunut, niin vasta sitten Mooseskin vasta pystyi olemaan hyödyksi.

        Eli koko kirjoituksestasi, itse sitä ymmärtämättäsi huokoo se MINUN ITSE tekeminen, eli nyt korotat kertomuksellasi ITSEÄSI, etkä siis Herraa !

        Ja tuo asia siis kertoo sen tason ja lähtökohdan toimillesi, sinä ITSE nyt suoritat yhä, mutta sen sijaan Uskova, jonka Herra on valmistanut tehtävään, ei enää koroita itseään, vaan Herraa yksin !

        Siis Mooseksen vertais kertomus keroo uskovan Tiestä, ensin nuorena uskovana luullaan kaikenlaista, ja tehdään juurikin ITSE, mutta kun Herra vie yksinäisyyteen ja sulattaa ja kasvattaa, niin sitten muuttuu ääni kellossa, ja Uskovakaan ei ENÄÄ luule kykenevänsä ITSE mihinkään, vaan kuten Mooseskin siinä vaheessa sanoi kun Herra lopulta hänet kutsui oikeasti töihin ja asetti tehtäväänsä, niin Mooseksen sanat siis olivat ihan muuta, eli:

        2. Moos. 4:13 Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"

        Tuon asenteen omaava EI ENÄÄ LUULE itsestään liikoja, vaan silloin Uskova TIETÄÄ, että hänestä itsestään ei ole mihinkään, eli hänet on tyhjennetty kokonaan, ja silloin siis kunnia tulee YKSIN Herralle !

        Siinä kohtaa ei enää kirjoitella siihen tyylin, miten sinä nyt kirjoitit, ei todellakaan !

        Ja jumalalle voi olla siis hyödyllinen vasta kun on kasvanut siihen asti, silloin EI ENÄÄ se ISO MINÄ ole tiellä, ja silloin vasta Herra voi toimia Uskovassa todella !

        Mutta näitä ei nuori, siis kehittymätön Uskova, vielä ymmärrä mutta en siis puhu nyt iästä vaan siitä onko Herra päässyt vapaasti tekemään Uskovassa pyhitys työnsä !

        Ja Herra ei lähetä aikuisten töihin lapsia ja kehittymättömiä, he itse lähtevät tai ihmiset heidät lähettävät palamaan loppuun, sillä se on vääjäämätön lopputulos, sillä yhä mennään omin voimin kehittymättömänä siis:

        Jesaja 40
        30 Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
        31 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

        Siis UUDEN VOIMAN, eli ensin Uskovakin kulkee pääosin omassa voimassaan, mutta sitten Herra antaa uuden voiman, ei siis lisää vanhaa, vaan uuden, eli silloin vaelletaan Herran voimassa, eikä enää siinä vanhassa, eli omassa voimassa !


      • 3312
        Kaikki aikanaan kirjoitti:

        Kyllä tämä kaikki aikanaan selviää sinullekin !

        Siis kun omavoimaisuudessasi, eli omissa voimissasi, olet aikasi pätenyt ja touhunnut, niin sinäkin käsität Mooseksenkin Tien, eli hän ei kuitenkaan saanut aikaan itsessään muuta aikaan, kuin vain ongelmia, mutta vasta kun hänetkin Herra oli riisunut, niin vasta sitten Mooseskin vasta pystyi olemaan hyödyksi.

        Eli koko kirjoituksestasi, itse sitä ymmärtämättäsi huokoo se MINUN ITSE tekeminen, eli nyt korotat kertomuksellasi ITSEÄSI, etkä siis Herraa !

        Ja tuo asia siis kertoo sen tason ja lähtökohdan toimillesi, sinä ITSE nyt suoritat yhä, mutta sen sijaan Uskova, jonka Herra on valmistanut tehtävään, ei enää koroita itseään, vaan Herraa yksin !

        Siis Mooseksen vertais kertomus keroo uskovan Tiestä, ensin nuorena uskovana luullaan kaikenlaista, ja tehdään juurikin ITSE, mutta kun Herra vie yksinäisyyteen ja sulattaa ja kasvattaa, niin sitten muuttuu ääni kellossa, ja Uskovakaan ei ENÄÄ luule kykenevänsä ITSE mihinkään, vaan kuten Mooseskin siinä vaheessa sanoi kun Herra lopulta hänet kutsui oikeasti töihin ja asetti tehtäväänsä, niin Mooseksen sanat siis olivat ihan muuta, eli:

        2. Moos. 4:13 Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"

        Tuon asenteen omaava EI ENÄÄ LUULE itsestään liikoja, vaan silloin Uskova TIETÄÄ, että hänestä itsestään ei ole mihinkään, eli hänet on tyhjennetty kokonaan, ja silloin siis kunnia tulee YKSIN Herralle !

        Siinä kohtaa ei enää kirjoitella siihen tyylin, miten sinä nyt kirjoitit, ei todellakaan !

        Ja jumalalle voi olla siis hyödyllinen vasta kun on kasvanut siihen asti, silloin EI ENÄÄ se ISO MINÄ ole tiellä, ja silloin vasta Herra voi toimia Uskovassa todella !

        Mutta näitä ei nuori, siis kehittymätön Uskova, vielä ymmärrä mutta en siis puhu nyt iästä vaan siitä onko Herra päässyt vapaasti tekemään Uskovassa pyhitys työnsä !

        Ja Herra ei lähetä aikuisten töihin lapsia ja kehittymättömiä, he itse lähtevät tai ihmiset heidät lähettävät palamaan loppuun, sillä se on vääjäämätön lopputulos, sillä yhä mennään omin voimin kehittymättömänä siis:

        Jesaja 40
        30 Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
        31 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

        Siis UUDEN VOIMAN, eli ensin Uskovakin kulkee pääosin omassa voimassaan, mutta sitten Herra antaa uuden voiman, ei siis lisää vanhaa, vaan uuden, eli silloin vaelletaan Herran voimassa, eikä enää siinä vanhassa, eli omassa voimassa !

        Onko Jumala antanut tehtäväksesi olla täällä polkemassa uskovia jalkoihisi? Miksi suostut niin halpaan ja arvottomaan tehtävään? Tiesitkö että sellainen tehtävä on halvan ja hyviin töihin kelpaamattoman astian käyttöä?
        Mutta Jumala voi kyllä tehdä sinustakin astian jaloa käyttöä varten, kunhan jätät kaiken kaunasi ja vihasi armonalttarille ja annat itsesi Vapahtajan käsiin rikottavaksi että Jumala voisi sinustakin tehdä vielä astia jaloa käyttöä varten


      • _greeeeen
        voi pyhä yksinkertai kirjoitti:

        Kyllä työrukkanen tuntee olevansa varsin ryvettynyt ja likainen niiden geissien jälkeen, kun vihollisen rikkirepimiä, hakkaamia ja vertavuotavia kaivaa ja nostelee sieltä rapaojista ja likaisesta liejusta vesisateessa juhtansa selkään, että voisi kuljettaa majataloon, mutta kaikkihan eivät tiedä mitään tällaisesta likaisesta työstä, heidän aikansa kun on mennyt itsensä pyhittämiseen, eivät edes sen vertaa, että se jossain tilanteessa jostaki pulpahtaisi mieleen.

        Heidän oma pyhittyneisyytensä on niin tärkeää, ettei ole aikaa hukattavaksi joutaviin, kun se kruunukin tarvitsee alituista kiillottamista, ettei vain olisi minkäänlaista tahraa ja pyhittyneisyyttä näyttääkin sitten riittävän ihan pöhöttyneisyyteen ja kerskumiseen asti.

        Jatkaka vain itsenne pyhittämistä ja kruunujenne kiiilottamista, kyllä me muut tehdään ne likaiset työt.

        Kylläpä nyt taas menee ohi asian ja muutenkin oudoksi.

        Alat puhumaan työrukkasen likaantumisesta hyvissä töissä, kun taas alkuperäisessä, työrukkasesta puhuvassa viestissä sanotiin näin ->

        >>Minulle antautuminen on nahkainen, puhkikulunut , likainen työrukkanen, joka lojuu maassa, sateessa rakennustyömaan betonimyllyn vieressä. Herrani tulee, ottaa sen maasta käteensä ja sanoo, minä tarvitsen sinua, olet vielä käyttökelpoinen.

        >>Eli Herra ENSIN PESEE, ja puhdistaa ja pyhittää Uskovaa ja vasta sitten Uskova on Hänellle todella hyödyllinen, eli KAIKKIIN hyviin tekoihin valmistunut.


      • _greeeeen
        3312 kirjoitti:

        Onko Jumala antanut tehtäväksesi olla täällä polkemassa uskovia jalkoihisi? Miksi suostut niin halpaan ja arvottomaan tehtävään? Tiesitkö että sellainen tehtävä on halvan ja hyviin töihin kelpaamattoman astian käyttöä?
        Mutta Jumala voi kyllä tehdä sinustakin astian jaloa käyttöä varten, kunhan jätät kaiken kaunasi ja vihasi armonalttarille ja annat itsesi Vapahtajan käsiin rikottavaksi että Jumala voisi sinustakin tehdä vielä astia jaloa käyttöä varten

        Edellinen kirjoittaja toi esille painavia argumentteja, joihin olisit voinut tuoda omat vasta-argumenttisi, jos niitä olisi. Et siis kuitenkaan muuhun kyennyt kuin käymään kiinni henkilöön, perustelemattomine väitteinesi tästä! Kertoo paljon SINUSTA.


      • perässähiihtäjä
        _greeeeen kirjoitti:

        Edellinen kirjoittaja toi esille painavia argumentteja, joihin olisit voinut tuoda omat vasta-argumenttisi, jos niitä olisi. Et siis kuitenkaan muuhun kyennyt kuin käymään kiinni henkilöön, perustelemattomine väitteinesi tästä! Kertoo paljon SINUSTA.

        Olemme sun opetuslapsias ja siks toimimma antamas esimetkin mukaisesti.


      • pyykipoika nenässä
        _greeeeen kirjoitti:

        Kylläpä nyt taas menee ohi asian ja muutenkin oudoksi.

        Alat puhumaan työrukkasen likaantumisesta hyvissä töissä, kun taas alkuperäisessä, työrukkasesta puhuvassa viestissä sanotiin näin ->

        >>Minulle antautuminen on nahkainen, puhkikulunut , likainen työrukkanen, joka lojuu maassa, sateessa rakennustyömaan betonimyllyn vieressä. Herrani tulee, ottaa sen maasta käteensä ja sanoo, minä tarvitsen sinua, olet vielä käyttökelpoinen.

        >>Eli Herra ENSIN PESEE, ja puhdistaa ja pyhittää Uskovaa ja vasta sitten Uskova on Hänellle todella hyödyllinen, eli KAIKKIIN hyviin tekoihin valmistunut.

        kylläpä taas on paljon haisevaa sanottavaa mutta mistäpä sitä hyvää ammentaas kun se kaivo on jo ajat päivät sitten kuivunu.
        mutta kyllä likakaivossa piisaa tavarata sitä piisaa ja piisaa.


    Ketjusta on poistettu 49 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      83
      3970
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      34
      2983
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      99
      2243
    4. Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä

      Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?
      Puolanka
      30
      1930
    5. Hymysi saa tunteet

      Pintaan❤️ jos et tarkoita niin älä tee sitä
      Ikävä
      31
      1770
    6. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      23
      1762
    7. Miksi olet riittämätön kaivatullesi?

      Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell
      Ikävä
      57
      1699
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      27
      1537
    9. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      9
      1497
    10. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1491
    Aihe