Kasa pelkkää tuhkaa

Jennifer

..jää meistä jäljelle konkreettisesti.

Ja miten vähällä me tulisimme toimeen, jos luopuisimme kaikesta krääsästä ympärillämme.

Vai onko sittenkin niin, että jos luetteloisimme kaiken tärkeän, mitä elämäämme tarvitsemme, tulemme lähelle nykyistä todellisuuttamme.?

Mietitäänpä hetki, mitä me ihan oikeasti tarvitsemme.

Minä tarvitsen ruokaa, juomaa, rakkautta, mielekästä tekemistä, lämpöä, yksityisyyttä, lääkäreitä, lääkkeitä jne..jne..

Ja mitä on sitten se ympärilläni oleva turha krääsä? Muutama turha kippo, astia, vanha vaate, rikkinäinen liinavaate, unohtuneita muistiinpanoja, vanhoja lehtileikkeitä..

Niinpä. En ole valmis luopumaan mistään, kun ajattelen tarkemmin asiaa.

Entäpä te muut. Miten on?

9

832

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lumikki

      Olen valmis luopumaan kaikesta ja kuitenkaan en...ristiriitaista. Mutta tarkemmin ajateltuna elämä on luopumista, hidasta pientä kuolemista koko ajan. Me vanhenemme joka päivä. Jokainen päivä on pieni kuolema, mutta samalla syntymä. Tuhkasta versoaa aina jotain uutta.

      Olennaista ei ole se, kuinka vähällä tulee toimeen, vaan se kuinka voimakkaasti on takertunut kaikkeen siihen mikä on. Onnellisin on kenties se, joka on valmis luopumaan kaikesta minä hetkenä hyvänsä, joka elää päivä ja jopa hetki kerrallaan takertumatta...olematta kuitenkaan vastuuton. Ihmisellähän ei lopulta ole muuta kuin tämä hetki ja rakkaus...kaikki muu on enemmän tai vähemmän harhaa. Me emme omista mitään, emme edes ruumistamme.

      Mutta kaikilla soisi olevan riittävästi ruokaa ja juomaa, jonkilainen koti, perhe, muutama ystävä ja jotain mielekästä tekemistä. SEn soisin jokaiselle. Niin ja tietysti sitä rakkautta jossain muodossa.

      • Jennifer

        ..tuo tarkertuminen.

        Uusi näkökulma jota en tullut edes ajatelleeksi.

        Nyt mietinkin, mitä takertuminen on ja mitä on juurtuminen. Onko näillä jotakin eroa.

        Monet ihmiset vievät mukanaan kaikenlaista, edeltäneiden ikäpolvien tavaroita, omaan kotiinsa. Nämä tavarat eivät aina ole niin tarpeellisia, mutta niissä on jotakin tunnetta, perinnettä, taikaa, taianomaista hyvää tulevaan omaan elämään.

        Monet haluavat myöskin palata asumaan oman suvun vanhaan mökkiin, kartanoon, vanhoille tutuille maille, maisemiin. Tai jopa niin vanhoihin maisemiin, joita ei lapsuudesta muista, mutta sinne pitää vaan aikuisena päästä.

        Nämä ihmiset puhuvat juurilleen palaamiseta, turvallisuudesta.

        Onko maahan, paikkaan, menneeseen kiinnittyminen sitten mitä?

        Milloin se on takertumista ja milloin turvallisuuden löytämistä? Vai ovatko ne samaa tarkoittavat.

        Takertua johonkin turhaan. Mikä on lopulta turhaa?

        Näitä pähkäillen pitänee palata varsinaisen työn pariin..;)


      • Lumikki
        Jennifer kirjoitti:

        ..tuo tarkertuminen.

        Uusi näkökulma jota en tullut edes ajatelleeksi.

        Nyt mietinkin, mitä takertuminen on ja mitä on juurtuminen. Onko näillä jotakin eroa.

        Monet ihmiset vievät mukanaan kaikenlaista, edeltäneiden ikäpolvien tavaroita, omaan kotiinsa. Nämä tavarat eivät aina ole niin tarpeellisia, mutta niissä on jotakin tunnetta, perinnettä, taikaa, taianomaista hyvää tulevaan omaan elämään.

        Monet haluavat myöskin palata asumaan oman suvun vanhaan mökkiin, kartanoon, vanhoille tutuille maille, maisemiin. Tai jopa niin vanhoihin maisemiin, joita ei lapsuudesta muista, mutta sinne pitää vaan aikuisena päästä.

        Nämä ihmiset puhuvat juurilleen palaamiseta, turvallisuudesta.

        Onko maahan, paikkaan, menneeseen kiinnittyminen sitten mitä?

        Milloin se on takertumista ja milloin turvallisuuden löytämistä? Vai ovatko ne samaa tarkoittavat.

        Takertua johonkin turhaan. Mikä on lopulta turhaa?

        Näitä pähkäillen pitänee palata varsinaisen työn pariin..;)

        on ymmärtääkseni jonkinlaista jäykkyyttä, joustamattomuutta, tarvetta pitää kiinni konkreettisesti esineistä, ihmisistä, valtarakenteista, systeemeistä, rutiineista...mistä vain. Ja tämä kaikki on usein tiedostamatonta. Ihminen tarvitsee tietyn rytmin elämäänsä ja siksi on hyvä että elämässä on tietynlaista pysyvyyttä, kuten luonnonkierrossakin, mutta takertuminen on menettämisen pelkoa, kuoleman pelkoa....elämän pelkoa. Ihminen joka on tietoinen alttiudestaan takertua, on jo aika pitkällä. Ihminen joka antaa elämän ja tapahtumien vapaasti virrata lävitseen takertumatta juuri mihinkään tajuaa elävänsä veitsenterällä, mutta ilman pelkoa. Silloin asiat tapahtuvat ikäänkuin itsestään ja pelon tilalla on enenevässä määrin rakkaus. Elämä kukoistaa.

        Juurtuminen...kai se on sitä että hyväksyy oman asemansa ja paikkansa tässä kokonaisuudessa, että on osa kokonaisuutta, universumia, ihmiskuntaa, kansaa, perhettä jne. Juurtuminen on sitä että on löytänyt kodin itsestään ja mihin tahansa menee niin tuo koti on mukana.


    • Battery016

      minä pyrin siihen etten omistaisi mitään ns. ylimääräistä. jo senkin takia että kämppäni on pieni ja minua ahdistaisi, jos joka paikka olisi rojua täynnä. haluan joulu-ja synttärilahjoiksi vain käytännöllisiä tavaroita enkä itse osta turhaa krääsää. ja jos jostain syystä sellaista kertyy, myyn kirppiksellä. joku minulle tarpeeton tavara voi olla jollekin toiselle tarpeellinen. mitä minä sitten tarvitsen? tietysti pysyisin hengissä ilman harrastusvälineitä, telkkua, videoita, stereoita...mutta silloin elämä olisi aika tylsää. olen ihan tyytyväinen näin.

    • -Eliö-

      Kaikkien välttämättömien ruoka-aineiden lisäksi tarvitsen vaatteet tänne kylmään jäätävään pohjoseen. Kun kerran niitä niin monenlaisia on, niin miksen sitten hommaisi sopivia ja tyylikkäitä vaatteita. Kasvaessa leveyttä ne nyt vain sattuvat jäämään pieniksi.. ja on jälleen ostettava lisää niitä semmotteita. Vaatteilla on taipumusta viel kulua käytössä.. niin taas on pussukkaa raotettava.

      En tulisi toimeen ilman tietokonetta ja kiinteetä nettiliittymää. Tosin tääkin kone sais olla hivenen tehokkaampi, niin useampien asioiden suorittaminen kerralla olisi vähän nopiampaa. ja muutamat kivat uudet pelit toimisivat tässä, mutta niillä nyt ei ole niin väliä.

      Tämän lisäks loistava äänentoisto on mulle tärkeää. Eli iso mölymasiina on must.. tosin pitää viä hankkia 10 tuuman subbari ni olis ihan riittävä systeemi.

      Jos en keräisi muuta roinaa niin sitten kerääntyisi sitä semmosta kahisevaa. jos sitä panttaisin, olisi sen tuoma hyve muille ihmisille olematon. Paitsi, jos tallettaisin ne pankkiin.
      saa joku pankkihlö palkkaa palvellessaan minua.

      Valitettavasti se krääsä työllistää ihmisiä. Vähintään jossain päin maailmaa. Ja raha pyörittää krääsää, muttei ihmisiä.

      Ihmisen on vain opittava olevuutensa uudestaan kaiken sekasotkun keskeltä.

      Olisin valmis luopumaan.. Voisin lahjoittaa huoneestani vaikka mitä hyväntekeväisyyteen. Paitsi tietokonetta (no joo jos saan tehokkaamman tilalle) ja stereot (sama juttu). Sängyssäkin on kiva nukkua ja vaatteet on mukavat päällä.

    • Pir

      Krääsää on kertynyt, paljon tarpeetonta, aika vähällä tavaralla elämä käytännössä sujuu. Mutta enpä vaan luovu, vaikka kuinka päättäisin siivota pois jonnekin, olen museoija. Onneksi olen sentään älynnyt, ettei ihan kaikkea kivaa tarvitse hankkia, mm. käyttämättömiä näppäriä kodinkoneita rupesi olemaan liikaa kaapeissa. Vaikeinta on ollut pidättäytyä ostamasta kirjoja, päätöksessä pysymistä jelppaa karu todellisuus, hyllyt täynnä eikä uusia rakennelmia mahdu. Traagista tässä on se, että pidän tyhjän tunnusta, yksinkertaisuudesta, paikat ei saa pursuta. Joten ovien takana komerot yms. tilat ovat kamaa pullollaan. On perikunnalla hommaa joskus!

    • LaikaQ

      Jos vaikka evakkoon pitäisi lähteä, niin ottaisin mukaan kissat, piirustusvälineet, paksun muistikirjan, muutaman tärkeän kirjan, Raamatun ja pari CD-levyä. Nämä tietysti passin ja tarpeellisten vaatteiden kera. Siinä aineellisen elämän minimitarpeet.

      Olen hirveän huono kasaamaan materiaa ympärilleni, koska se tuntuu aivan turhalta niiden asioiden rinnalla, joita pidän tärkeinä. Joku ajattelija on sanonut, että mitä enemmän keräät omaisuutta, sitä enemmän joudut puolustuskannalle suhteessa muihin. Aivan niin. Olen itse asiassa luopunut jo aika monesta asiasta
      seuratakseni sitä minkä oikeaksi koen. Rahasta, turvatusta elämästä, omaisuudesta, mahdollisuudesta hankkia kaikkea mitä haluaisin tai jopa tarvitsisin, joistain suhteista, joistain ystävistä.. Silti tunnen itseni varsin onnekkaaksi ihmiseksi.

      Tarvitsen aikaa, läheisyyttä, mahdollisuutta olla toisinaan yksin, naurua, suunnitelmia, paljon tekemistä, vapautta päättää itse asioistani mahdollisimman pitkälle, tilaisuuksia sanoa kyllä. Tarvitsen myös haasteita ja tilanteita, joista selviytyä. Luovaa ajattelua ja innovatiivisuutta. Viime aikoina olen tarvinnut myös paljon hoitoa ja lääkäreitä, joka on aivan uutta.

      Tuosta evakkomaininnasta tuli mieleeni, että mummoni lähti Kannakselta mukanaan vihkisormukset, neljä pientä lasta ja repullinen vaatteita ja leipää. Vaari oli sodassa, mitään ei saatu mukaan. Ja siitäkin ihmiset selviytyivät. Joten miten ei me muka, ilman mieletöntä tavaran tulvaa?

    • Huomasimpa tuossa jokunen viikko sitten muuttaessa, kuinka paljon sitä tavaraa oli taas kertynyt..

      Oli kaikenlaista krääsää, jota oli säilyttänyt vain, koska "sitä voisi vielä EHKÄ jonain päivänä tarvita.." ja joistan turhista tavaroista en vain yksinkertaisesti pysty luopumaan, koska niillä on niin paljon tunnearvoa..

      Kyllähän minä tietysti ilman niitä pärjäisin, mutta en tahdo..

      Eikä sen väliä, vaikka vähän turhaa tavaraa hamstraakin, tiedän kuitenkin mitkä asiat minulle todella merkitsevät ja ovat tärkeitä..

    • Hilma

      Itselläni on ihan liikaa kaikenlaista krääsää ympärilläni, joista taas kerran yritin heittää osan roskiin. Siihen kun pystyisinkin, että kodissamme olisi vain tarpeellisien tavaroiden lisäksi vain muutama ikäänkuin tarvittava "koriste-esine", mutta tämmöinen hamsteri kun olen, niin ei onnistu.
      Todellista tahdonvoimaa tarvitsin isän kuoltua kesällä ja hänen kotiaan tyhjentäessä, etten halunnut kaikkea mahdollista ja mahdotonta itselleni. Onneksi veli on vielä enemmän hamstraaja ja yllätyksekseni vielä ahne, niin ei tarvinnut kaikkea meille kantaa. Mahdutaan lasten kanssa vielä jotenkin tänne sekaan.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      139
      3569
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      41
      2799
    3. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      40
      2709
    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      123
      2568
    5. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2545
    6. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      116
      1895
    7. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      324
      1631
    8. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      174
      1508
    9. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      316
      1414
    10. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      66
      1268
    Aihe